tiistai 20. joulukuuta 2011

Rakenneultra

Tänään oli vihdoinkin se kauan odotettu rakenneultra!

Aluksi tyyppi lepäili rauhassa kädet pään alla, mutta kun ultraus alkoi, niin johan tuli vipinää kinttuihin. Tyyppi hengaili perätilassa, ja ultraaja tsekkasikin heti ensimmäiseksi sukupuolen, kun tuli niin hyvä sauma.

Aika vahva lupaus sukupuolesta siis saatiin! <3


Melkoista voimistelua se koko ultraus olikin, ja kuviksi kotiin saatiin otokset pienestä jalkapohjasta sekä avoimesta suusta ja osasta nenää. Välillä pidettiin kävellä kiinni polvesta, välillä taas venytettiin jalkoja sammakkomaisesti. Kaikki oli rakenteiden osalta kunnossa, istukka takaseinässä. Mittojen suhteen oltiin pari päivää jäljessä edelliseen ultraan nähden, mutta ultraaja sanoi sen olevan normaalia. Myös se, että olemme molemmat miehen kanssa melkoisen lyhysiä, voi kuulemma vaikuttaa asiaan. Painoa nökösellä oli 333g :)

Onni-Ilona on innostunut voimistelemaan varsinkin iltaisin, kun äitee yrittää nukkua. Olen jo tuntenut ensimmäiset potkut pitäessäni kättä vatsan päällä. Miehen yrittäessä ei taas mitään kuulu. Taitaa kiusata iskää!

Vielä kaksi päivää ja sitten alkaa erittäin ansaittu kahden viikon loma! On alkanut jo hiukan henkisesti väsyttää töissä, joten latautuminen tekee hyvää. Voi olla, että verenpaine laskee ja paino nousee tällä lomalla ;) Neuvola kun on heti pyhien jälkeen 27.12...

Ystävä ( <3 ) yllätti tuhdilla vauvanvaatepaketilla, joten nyt niitä pikkuisia vaatteita alkaa olla melkoisesti joka puolella. Lomalla olisi ihanaa käydä läpi kaikki pahvilaatikot ja komerot sekä lajitella vaatteet. Pitäähän sieltä erotella ne selkeästi toisen sukupuolen vaatteet pois ;)

Tässä vielä pötsikuvia viime viikolta (rv 19+5 / 15.12.11):


sunnuntai 11. joulukuuta 2011

20. raskausviikko alkoi!

Tänään on siis rv 19+1 :) 


                               rv 17+5 / 1.12.11.                                          rv 18+6 / 9.12.11.


Ei mulla oikein muuta. Odotamme jännityksellä rakenneultraa, TJ 8!

p.s ostin elämäni ensimmäistä kertaa rintaliivit kokoa 80C. Se vasta hullulta tuntui!

lauantai 26. marraskuuta 2011

17+0 ja neuvolakäynnin satoa

Tänään poksuu 17+0! Kohti raskausviikkoa 18 :)

Torstaina oli neuvolakäynti. Mies oli mukana, tietenkin ;) Saatiin salasana "i-panaan", sähköiseen esitietolomakkeeseen, joka pitää täyttää ennen synnytykseen menoa. Synnytykseen ei siis enää lähetetä neuvolasta, vaan immeiset saavat itse lähettää itsensä. Tällaiselle nörtille se sopii vallan mainiosti, mutta toisaalta on ikävää, että kaikki palvelut siirretään nykyään nettiin ja omalle vastuulle. Entäs sitten, kun ei osaa kunnolla käyttää nettiä eikä välttämättä ymmärrä kaikkea?

Kaikki arvot olivat kohdillaan ja pissa puhdas. Mikäs tässä on odotellessa!

rv 16+5
Hb 126 (134)
RR 120/70 (115/59)
Paino 59.1kg (56.9kg)
Muutos/vko + 233g
Sikiön syke 135

Suluissa edellisen eli ensimmäisen neuvolakäynnin arvot raskausviikolta 7+6.

En ole vielä tuntenut paljon liikkeitä. Välillä tuntuu pientä läpätystä ja väpätystä, mutta hyvin satunnaisesti. Odottelen rauhassa, koska se istukka on tosiaan etuseinässä ja muutenkin voi olla vaikeaa tunnistaa liikkeitä näin esikoista odotellessa.

Suppareita ei ole enää tuntunut, mutta sen sijaan päänsärystä on tullut miltei jokapäiväinen vieras. Sekin on kuulema normaalia näillä viikoilla. Sanoivat neuvolassa, että mikäli suppareita taas ilmaantuu, niin pitäisi sitten aika herkästi hakea saikkua. Toivottavasti ei tule enää. Ja onneksi kohta on piiiiiitkä joululoma, jolla saa levätä.

Joululomalla pitäisi myös käydä suuhygienistilla (viime kerrasta onkin aikaa... 7 vuotta?) sekä uudestaan neuvolassa. Neuvolan täti vitsaili, että tervetuloa vaan heti joulunpyhien jälkeen (28.12.) puntarille ;) Voi olla, että tänäjouluna jää herkuttelu vähemmälle, kun ei tuo suklaa maistu enää. Bataattilaatikkoa saattaapi mennä useampi tuokkonen :P

TJ 23 rakenneultraan! Aiotaan siis kysäistä tulokkaan sukupuolta, mutta ei varmaankaan kerrota sitä sitten kenellekään. Appivanhemmat sanoivatkin tuossa, etteivät halua tietää sukupuolta etukäteen. Tällä hetkellä on itsellä ihan tyttöolo, mutta se voinee vielä muuttua matkan varrella.

Olen uponnut yhdistelmävaunusuohon! En todellakaan tiedä, mitkä vaunut sitä hommaisi! Toivoisin vaunuilta, että niissä olisi isot etupyörät (poissulkee Brion Singit), turvakaukalon liittämismahdollisuus, heittoaisa ja tilava tavarakori. Nämä Gessleinit kiinnostaisivat tällä hetkellä eniten, mutta onhan tuo hinta vähän suolainen... vai onko? Miehen mielestä on, minusta hyviin vaunuihin kannattaa panostaa. Muut tarvikkeet voi ostaa sitten halvemmalla.

Ja lopuksi vielä mahakuvaa tältä viikolta! Nyt alkaa tosiaan jo tuntea itseään raskaana olevaksi!

rv 16+5 / 24.11.11.


                                        rv 14+5                                                        rv 16+5

perjantai 18. marraskuuta 2011

rv 15+6 ja ylimääräinen lääkärikäynti

Viikonlopun bailaaminen (molempina iltoina klo 02 saakka baarissa!) kostautui maanantaina, kun alkoi heti aamusta töihin kävellessä supistella ja vihloa. Tiistaina supparit jatkuivat, joten soitin neuvolaan. Sain ajan perjantaille. Keskiviikkona illasta tuli taas ruskeaa tuhruvuotoa, joten päätin varmuuden vuoksi skipata torstain työpäivän. No, torstaina aamusta huomasin olevani flunssaisen kipeä, joten päivä meni senkin osalta sohvalla maatessa. Suppareita en tuntenut, mutta vuotoa tuli yhä hiukan.

Äsken tulin tohtorilta, kohdunsuu on kiinni ja kaikki on sen osalta ok. Pissakin oli puhdas, kun epäilivät että supparit johtuisivat tulehduksesta. Eipä kai siinä sitten, matka jatkuu.

Olen yrittänyt "kuulostella" liikkeitä viime aikoina, mutta taitaa tuo etuseinässä oleva istukka vaimentaa niitä aika tehokkaasti. Välillä tuntuu sellaista pientä hipsutusta, juuri sellaista mitä monet luonnehtivat kalan pyrstön tai perhosen siipien lepatukseksi.

Vauvajutut ovat olleet aika pinnalla viime aikoina lähipiirissä: yhdelle ystävälleni syntyi pikkuinen prinsessa 11.11. ja toiselle ystävälleni prinssi 15.11. Prinssillä olikin kova kiire tänne, kun hän ponkaisi maailmaan jo rv 35+2. Seuraavaksi odotellaan kolmannen ystävän tulokasta, jonka laskettu aika on tammikuun alussa <3 Lisäksi saimme kuulla, että ennen Onni-Ilonaa tulee vielä yksi maaliskuun murunen :D Kylläpä ystäväpiiri nyt sikiää ahkeraan! Ihanaa!

Marraskuu on tuonut tullessaan myös tutun vieraan: syysmasennuksen. Olo on perinjuurin alakuloinen. Toisaalta edellisiin syksyihin verrattuna olo on mitä mainioin, sillä en ole uponnut täydelliseen toivottomuuteen ja mustaan aukkoon. Nyt on kuitenkin jotain, mitä tosissaan odottaa sekä keväällä että kesällä. Sen voimalla jaksaa ihmeen hyvin tätä synkkää ja kurjaa vuodenaikaa. Kohta on onneksi joulu <3

sunnuntai 6. marraskuuta 2011

Onni-Ilona laajentaa! Rv 14+1

Olen alkanut tuntea niitä kuuluisia repäisykipuja ja kohdun kasvukipuja ilmeisesti! Lisäksi huimaa jatkuvasti niin, ettei meinaa pystyssä pysyä. Liekö tuo verenpaine matalalla? Välillä jopa sängyssä maatessa huone pyörii silmissä :/ Työkaveri lupasi maanantaina tuoda verenpainemittarin, niin saa asian tarkistettua pois päiväjärjestyksestä.

Ensi viikonloppuna päästäänkin vanhempieni luokse, jossa näen rakkaita lapsuudenystäviäni pikkujoulujen merkeissä. Saas nähdä, pääseekö eräs neitokainen ollenkaan paikalle, kun saattaa olla synnytys jo lähellä :D

Tässä tuloksia viikon mahankasvatuksesta:

                                         rv 12+5                                                      rv 13+5

lauantai 29. lokakuuta 2011

rv 13+0 poks poks POKS!

Aika menee nopeasti! Vastahan tässä tuskailtiin, että tulisivat nyt nuo "turvalliset viikot" ja nyt puksutetaan jo kohti 14. raskausviikkoa sekä ollaan toisella raskauskolmanneksella! Tuntuu, ettei vieläkään oikein tajua tätä kaikkea todeksi: olen raskaana! Sisälläni touhuaa tyyppi!

Nt-ultrassa tosiaan hypättiin pari päivää eteenpäin, eli kun luulin ultrauspäivänä olevan rv 11+2, olikin jo 11+5. Koska heitto viimeisistä menkoista katsottuun laskettuun aikaan jäi lyhyeksi, pysyy laskettu aika nyt sitten 1.5.2012. Hauskaa vappua! Ultran mukaan laskettu aika olisi tarkalleen 5.5. Heittoa pitäisi olla yli 4 päivää, että laskettu aika muutettaisiin. Sanotaan nyt sitten niin, että laskettu aika on siinä toukokuun ensimmäisellä viikolla :)

Sain tällä viikolla itse kuulumaan Onni-Ilonan sykkeen! Laskin eilen sykkeeksi 160, enkä ihmettele yhtään, sillä toinen mylläsi menemään minkä kerkesi. Alkuviikosta taas lorahti kerran verta pönttöön, joten nuo sykkeiden kuulemiset rauhoittavat kummasti. Mistähän tuo satunnainen verenvuoto voisi johtua? Istukka on etuseinässä, joten siitä ei ainakaan. Istukan sijainti on muuten nyt sellainen, että liikkeet eivät välttämättä tunnu niin aikaisin kuin muilla. Sekin on ihan mukava tietää etukäteen...

Huono olo on siirtynyt iltoihin, alkaa siinä klo 16-17 maissa. Töissä olo on ollut melko energinen ja olen suorastaan nauttinut töissä olosta! Kotona en sitten jaksakaan tehdä yhtään mitään, mistä tulee mieheltä sanomista. Tiedän, että hän kaipaisi jotain yhdessä tekemistä, mutta ei vaan kykene. Olen yrittänyt lohduttaa, että tämä on ohimenevä vaihe. 

Harmittaa, kun miehellä ei oikein ole sellaisia ystäviä ympärillään, joiden kanssa hän voisi puhua tulevasta elämänmuutoksesta. Hänen miespuolisilla kavereillaan ei ole lapsia, joten hän kokee olevansa aika yksin näiden kysymystensä ja pelkojensa kanssa. Olen tietenkin yrittänyt itse olla tukena, mutta hän taitaisi kaivata sellaista miehistä näkökulmaa asioihin.

Maha on iltaisin kuin rantapallo, mutta suurta muutosta viikkojen aikana ei ole tullut ainakaan omasta mielestäni. Tässä teille tämänhetkinen mallikansioni ;)

rv 7+6

rv 11+0

rv 12+5

Painoa ei ole vielä tullut yhtään lisää, vaikka olenkin syönyt kuin sika viime aikoina. Sain jopa mässäiltyä irtokarkeilla pitkästä aikaa! Ihanaa! <3

tiistai 18. lokakuuta 2011

Kummipoika :)

Kävimme eilen tekemässä tuttavuutta melko tuoreeseen kummipoikaamme Väksyyn. Väksy syntyi jo 9.9, mutta sekä perheen että meidän sairasteltua paljon viimeisen kuukauden aikana pääsimme vasta nyt ensitreffeille tämän hurmaavan herrasmiehen kanssa.

Herrasmiehen tavoin hän nukkui melkein koko ajan sitterissä pöydällä meidän jutellessa kovaäänisesti. Tunnustan, söin kaksi valtavaa palaa mustikkapiirakkaa ja VOE ETTÄ OL HYVVEE! Välillä Väksy heitti parit peppupörriäiset ilmoille, kuten kunnon miehen kuuluukin ruokapöydällä tehdä. Lopuksi mieheni pääsi ensimmäistä kertaa elämässään syöttämään vauvaa tuttipullosta. Aaaaw, hyvää harjoitusta!

Väksy ja kummisetä ihmettelevät toisiaan...


Ensimmäinen kasvatuksellinen erimielisyys tuli myös vierailulla esille, tai oikeastaan alkoi mietityttää entistä enemmän. Miehen mielestä minun pitäisi palata töihin heti, kun lapsi on vuoden ikäinen. Itseäni taas ahdistaa ajatus niin pienen jättämisestä hoitoon. Päiväkotiin en ainakaan haluaisi niin pientä laittaa, kun itse tiedän sen, miten stressaavaa se ympäristö voi olla. Perhepäivähoitaja on tietty vaihtoehto...

Aika näyttää. Sitten kun on tutustunut oman lapsen temperamenttiin ja tapaan reagoida, stressinsietokykyyn ja valmiuksiin, osaa varmasti katsoa asiaa aivan eri näkökulmasta. Itse en olisi ollut valmis menemään päiväkotiin vielä 3-vuotiaanakaan, kun taas pikkusiskoni meni juuri 3-vuotiaana ja rakasti siellä olemista yli kaiken.

Se vuosi tuntuu vaan niin lyhyeltä ajalta nauttia lapsesta täysin (maito)rinnoin... 


Niin. Eihän minulla ole edes työpaikkaa minne palata.

Mitäpä tuota murehtimaan etukäteen.

Huomenna on vapaapäivä, kampaaja, nukkumista ja leipomista. Ihanaaaaaaaaaaa!

lauantai 15. lokakuuta 2011

perjantai 14. lokakuuta 2011

Uusi oire!

Viime yönä en saanut kunnolla nukuttua, koska jokainen käännähdys sattui häntäluuhun! Myös aivastaminen ja yskiminen sattuvat perälistoon, au. Käsittääkseni tuo vaiva tulee vasta myöhemmillä viikoilla, mutta kerätään nyt sitten koko sarja raskausvaivoja kerralla...

Äidinvaisto on muuten pelottava juttu. Oma äiteeni soitti nimittäin eilen hirveän huolestuneen kuuloisena, että onhan kaikki hyvin, eikä ole tullut mitään takapakkeja. En ollut kertonut vuodoista, enkä kertonut nytkään. Tiedän sen murehtivan itsensä kipeäksi, varsinkin kun se ei välttämättä tarkoita mitään vakavaa.


keskiviikko 12. lokakuuta 2011

rv 10+1

Mitäs tässä Ritari Ässä.

Väsymys on vienyt sijaa pahoinvoinnilta. Lisäksi niska-hartia-selkäsäryt tuntuvat istuessa ja kävellessä, nice. Juurikasvu on kilometrin mittainen ja kipeitä patteja puskee naamaan.

Tyttö vie kuulemma äidiltään kauneuden. Silti minulla on edelleen poikaolo ;) Taitaa tulla tukkava kaveri, vanhan kansan mukaan pahoinvointi viittaa hiustenkasvuun.

Elämä on kutistunut sitkutteluun töissä sekä sohvalla makaamiseen kera Greyn anatomioiden. Itken melkein joka jaksossa. Sama homma X-factoryn kanssa, tunnen itseni totaaliseksi dorkaksi! Lauantaina meillä oli pippaloiset, kun pidettiin miehen synttärit (27v.) ja tuparit. Uskomatonta, millaista se ihmismassan pitämä meteli on, kun sitä kuuntelee selvinpäin! Oli kyllä hurjan mukavaa niinkin, vaikkakin loppuillasta jouduin lähtemään melkein heti pois lähipubista -kotiin oksentamaan.

Tänään tuli punertavaa vuotoa paperiin vessakäynnin yhteydessä. Se nosti verenpainetta, mutta ei niinkään saanut minua paniikkiin. Niin kauan, kun vuoto ei muutu runsaaksi kipujen kera, päätän luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Ja jos ei mene, niin sitten sen on mentävä toisin. Piinapäiviä seuraavaan ultraa on vielä seitsemän. Onneksi ei sentään enempää! Kyseessä on siis nt-ultra, jossa mitataan sikiön niskaturvotusta. Verinäyte otettiin viime perjantaina.

"Varhaisraskauden yhdistelmäseulonta on ensisijainen tapa seuloa sikiön kromosomipoikkeavuuksia. Sitä varten tarvitaan tiedot äidin iästä, raskauden kestosta, äidin veren seerumin tiettyjen merkkiaineiden pitoisuuksista ja ultraäänitutkimuksessa mitatun sikiön niskaturvotuksen paksuudesta. Seulontaan tarvittava äidin verinäyte voidaan ottaa 9-11 raskausviikoilla ja ultraäänitutkimus, jossa niskaturvotus mitataan, tehdään 11-13 raskausviikoilla. Tulos seulonnasta saadaan vasta, kun verinäytteiden merkkiainemääritysten ja ultraäänitutkimuksen tulokset yhdistetään."

Maha ei ole kasvanut yhtään. Käytän edelleen ihan normaaleja vaatteita, tiukkojakin paitoja, mutta tuskin kukaan asiasta tietämätön mitään huomaa. Kaikesta huolimatta ostin jo kahdet Mama Liciouksen äitiyshousut huutonetistä. Toivottavasti niitä saa vielä käyttää...

Loppukevennyksenä kuva miehestäni vauvana. Itsehän olin kalju kuin Kekkonen kaksivuotiaaksi saakka, mutta hän taas...

Yhtä suloinen rehupää kuin nykyäänkin <3

maanantai 3. lokakuuta 2011

Helpotusta pahoinvointiin?

Ostin apteekista Sea Band pahoivointirannekkeet. Menihän niihin suolaiset parikymppiä, mutta jos nämä nyt yhtään auttavat, niin olen iloinen kuin pieni hevoinen. Minulla on ollut hyvä vaste akupunktioon, joten odotukset ovat korkealla. 

"SEA-BAND on kudottu, elastinen ranneke, jonka vaikutus perustuu Nei Kuan - akupisteitä aktivoiviin nastoihin. Koska tuote on lääkevapaa, ei sen käytöstä aiheudu lääkkeille tyypillisiä sivuvaikutuksia. Rannekkeita voikin käyttää aina kun pahoinvoinnintunnetta esiintyy. Tuote soveltuu sekä lapsille, aikuisille että raskaana oleville. Rannekkeita on saatavilla sekä lasten että aikuisten koot."




Tämä päivä oli aika tuskainen töissä, vaikka ei tarvinnutkaan käydä oksentamassa. Lähellä kyllä oli, monta monituista kertaa.

Huomenna kuuteen töihin. Mahtaa olla hyvä fiilis.


sunnuntai 2. lokakuuta 2011

rv 8+5

Oksentamisesta on tullut melkein jokapäiväistä huvia. "Huvia". Kusirakontulehduskin yllätti, mutta eipä nuo antipijootit kauaa meikeläisen elimistössä happane, tulee nimittäin kaaressa ulos. Paino on pudonnut, eilen vaaka näytti 55,4kg. Siitä taitaa olla vuosia, kun olen viimeksi ollut näin kuivan kesän orava... ;)

Eilen oli riemuvoitto, kun sain syötyä jäätelöä mansikoilla ja subwayn patongin. Flunssa on vaan pahentunut loppuviikkoa kohti, joten sekin vaikuttanee ruokahaluun. Toisaalta en haista mitään niin hyvin, kun nenä on tukossa! Praise the Lord!

Ystäväni, joka on kaasoni ja luottokätilöni kävi eilen kylässä. Askartelimme-paskartelimme kutsukortteja häihin. Kyllä, olemme hyvissä ajoin liikenteessä! Ensimmäisistä tuli kyllä aika... noh, ne menevät sitten vanhemmille ;) Mies osallistui myös askarteluun, samoin toinen kaaso tuli piipahtamaan katsomassa. Meinasi tosin kääntyä ovelta takaisin, kun kuuli, että olisi askartelua tarjolla. Hehee. Sukuvika, kun ei suksi luista näissä hommissa! Vieraita on tulossa n. 70, joten näitä askartelupileitä on tosiaan pidettävä vähän useamminkin. Eilen tehtiin vasta 10 korttia.

Ystäväni etsi eilen kotidopplerilla pienen sydänäänet, itse kun en ollut niitä enää löytänyt moneen päivään. Liitettiin doppleri kaiuttimeen, joten minäkin kuulin samalla kaiken. Ystäväni selosti jokaisen äänen ja sen, miksi välillä alkion syke kuulostaa hevosen laukalta, välillä taas "viuh viuh viuh" -ääneltä. Se ei ihme olekaan, ettei niitä ääniä saa itse kuuluviin: tyyppi liikkuu jo vinhaa vauhtia ja lisäksi doppleri ottaa hyvin herkästi äidin sykkeen ja sikiön syke peittyy sen alle.

Häihin liittyen ystävälläni oli muutamia huolenaiheita, joita en itse osannut edes ajatella. Maidonnousu? Täytyy sisällyttää aikatauluun myös imetykset. Lisäksi on pumpattava pulloon maitoa. Entäs jos maito nousee alttarilla? Iiik! Ystäväni huoli koski myös kroppani muutosta: enhän sitten ahdistu mahdollisesti roikkuvasta vatsasta ja yritä saada itseäni timmiin kuntoon ennen häitä terveyden kustannuksella? Lupasin pitää järjen päässäni. Ystäväni totesi vain, että mitähän siitä tulee, kun häiden valmistelut ovat loppusuoralla ja meikeläinen on ihan synnytyksen jälkeisissä hormoneissaan... :D

Meitsin tissit ovat valtavat! Siis siihen nähden, mitä ne normaalisti ovat. Miestä ei ainakaan tunnut haittaavan...

tiistai 27. syyskuuta 2011

Sydänäänet!

Sain äsken sydänäänet kuulumaan kotidopplerilla! <3 Voijjee! Kauan sitä oikeaa kohtaa saikin haeskella, ja sitten kun liikahti hitusenkin, karkasin syke jonnekin. Mutta siellä se pieni punppu punppailee <3

Flunssa selätti. Ilmoitin pomolle, etten tule huomenna töihin. Menen käymään tk:ssa nielunviljelyssä varmuuden vuoksi, on tuo kurkku niin perhanan kipiä.

Raskausviikko 8 poks poks. Huomenna aloitetaan yhdeksäs raskausviikko jo! :)

Ultrakuva

sunnuntai 25. syyskuuta 2011

Omituiset mitat & onnelliset isovanhemmat

Aloin siinä sitten torstaina illalla ultran jälkeen ihmettelemään, että onkohan tuo 5mm nyt varmasti oikea mitta. Se ei nimittäin todellakaan vastaa 7+2 viikkoista alkiota! 8. raskausviikolla sikiö on 9-14mm kokoinen. Iski kyllä suuri ahdistus ja huoli tästä asiasta! En ole voinut kuulla väärin, koska lausunnossa lukee sanatarkasti "CRL 5mm vastaa 7+2 RV".

No, itse ultrakuvissa lukee "CRL 1,15cm" ja "CRL 0,98cm". Jälkimmäisessä kuvassa myös laskettu aika oli siirtynyt 10.5.12. Voisikohan nyt olla niin, että tädillä on tosiaan mennyt puurot ja vellit siellä sekaisin? Koskapa nuo kuvien mitat kyllä vastaisivat hyvinkin näitä viikkoja. 

Viikonloppu meni ihanasti pienestä huolesta huolimatta. Matkustimme asuntoautolla tapaamaan vanhempiani miehen sekä appivanhempien kanssa. Oli melkoisen tukalat kolme tuntia istua autossa, kun yrjötti koko ajan. Oli minulla kassillinen eväitäkin mukana, ja niillä selvisinkin "jäämättä kiinni". Siinä sitten heti kättelyiden jälkeen istahdettiin iltapalapöytään kaikki yhes koos. Mies tyrkkäsi viskipullon pöydälle ja kuulutti: "siinä on vaareille viskiä, saa mummotkin ottaa". Kaikki muut vaan hymyilivät normaalisti, paitsi meidän iskä tokaisi: "jaahas, arvonimi sitten muuttui!" Mies vielä täsmensi: "ja odottavat äidit ei sitten ota..." Siinä vaiheessa meidän äiteenkin lamppu syttyi ja minä nostin ultrakuvan esille. Olivat kyllä ihan puulla päähän lyötyjä, varsinkin anoppi oli ihan hiljaa vaan. Aluksi luulin, että hän ei nyt oikein tykännytkään, mutta oli vaan ollut niiiiiin hämmentynyt :) "Vaarit" sitten hipsivätkin yhdessä saunomaan viskipullo kainalossaan. Tulevat isovanhemmat olivat siis todella innoissaan, vaikka aluksi meitä vähän pelottikin heidän reaktionsa... appiukko varsinkin oli selkeästi liikuttunut.

Ennen reissua kävimme myös katsomassa miehen mummua sairaalassa. Hän on jo yli 80v. Kerroimme raskaudesta, jolloin hän vain käänsä päänsä pois ja sanoi "en tykkää yhtään. Te ette ehdi mennä vielä naimisiin ennen lapsen syntymää". Tuntuihan se vähän kurjalta, mutta tämä mummu onkin hyvin uskonnollinen. Mummu lisäsi vielä, että "kyllähän minä sen tiesin, että siinä niin käy. Ette te malta olla, kun häihinkin on niin pitkä aika vielä". Mummu ilmeisesti luuli, että noudatamme ei-seksiä-ennen-avioliittoa -linjaa. Juu, tuota...

Oma mummoni otti tiedon vastaan hyvin tyynesti ja totesi "no, teillä sitten onnistui!" Tässä hän viittasi selkeästi siihen, ettei oma äitini kyennyt saamaan minua kovin nopeasti. Mummo oli selkeästi iloinen meidän puolestamme. Nyt kyllä saattaa koko kylä kuulla tästä asiasta, mummo kun on puhuvaista sorttia...

Viikonloppuna onnistuin sekä syömään kokonaisen pitsan kahden päivän aikana (jee!) että näkemään neljä ihanaa ystävääni! Kolme heistä kävi meillä kylässä mukeloidensa kanssa ja olihan se aika ihanaa. Voi, kun voisi tavata useamminkin! Ystäväni 2,5 vee neitokainen hurmasi energiallaan ja hurpatuksellaan koko porukan aivan täysin. Tuntuu, että reissu piristi hurjasti, vaikka olo olikin koko ajan aika kaamea. Kiitos teille, rakkaat ystäväni <3

Sitä olisi kai valmistauduttava uuteen työviikkoon, joka sisältää mm. vanhempainillan, käynnin psykan polilla lääkärillä, työporukan illanvieton sekä Ideaparkkeilua kaason kanssa hääjutuissa. Huuuuuuuuh huuh.

Kyllä sieltä jotain punkee, vaikka maha on normaalistikin melekonen pallo:

rv 7+4? eli 23.9.11


torstai 22. syyskuuta 2011

Ultrakuulumisia!

Sitä tunnetta ei vaan voi sanoin kuvailla. Sitä, kun monitorilla näkyy pieni papu papunen, jonka sydän hakkaa villisti!

Kaikki on siis hyvin. Onni-Ilona on 5mm pitkä ja vastaa raskausviikkoja 7+2, eli ei omat arviointini ole ihan pieleen menneet. Lasketuksi ajaksi tuli sitten 7.5.2012, mikä sattuu olemaan äitini syntymäpäivä! Tosin, jos lapsi tulee yhtään isäänsä, niin hän kyllä antaa odotuttaa itseään tovin jos toisenkin ;)

Tuleva isä valahti aivan kalpeaksi ja tuskanhikiseksi siinä vaiheessa, kun monitoriin tuli kuva tyypistä. Hän on hyvin herkkä kaikille jutuille, jotka liittyvät ihmisen sisälmyksiin ja sen toimintaan. Toinen meinasi pökrätä, kun minä taas hihkuin ilosta. Mies totesikin ultran jälkeen, ettei ehkä pysty tulemaan synnytykseen mukaan. No, onhan tässä aikaa tsempata. Jos vaikka katsoisi joku ilta synnytysvideoita yhdessä? Ottaisi poppareita ja limua kans?

Olo on niin helpottunut ja huojentunut. Jonkinlainen rauhallisuus laskeutui sisimpään, vaikka ihan täysin luottavaisin mielin en osaa ollakaan. Hassua, miten sitä aiemmin toivoi edes pahoinvointia, että tuntisi olevansa raskaana. Nyt en muuta toivoisikaan kuin pahoinvoinnin loppumista. Olisi ihanaa kyetä oikeasti nauttimaan tästä raskaudesta! Ehkä jossain vaiheessa...

Huoh. Voi tätä onnea :3

tiistai 20. syyskuuta 2011

Neuvolakuulumisia ja suru-uutisia

Hauras ja haavoittuvainen on pienen elämän alku. Siitä muistutti eilen ystäväni statuspäivitys Facebookissa:

Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?

Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan. 

Hänen pieni elämänalkunsa ei ollut jaksanut jatkaa matkaa :'( Olen niin surullinen hänen puolestaan... 

Uutinen himmensi vähän ensimmäisen neuvolankäynnin jännitystä, eikä siellä kyllä mitään ihmeempiä sitten ollutkaan. Neukkatäti oli vallan mukava ja hauska persoona, jonka kanssa on varmasti kiva tehdä yhteistyötä jatkossa. Oli vähän vaikeaa keskittyä kuuntelemaan, kun oli niin huono olo koko ajan. Neukkatäti antoi lähinnä informaatiota raskaudesta, syömisestä, parisuhteesta ja muista tärkeistä aiheista. Ottipa lisäksi hemoglobiinin (hrrrrr!) ja verenpaineen. Ja tietty iski puntarille seisomaan. 

HB: 134
Verenpaine: 115/59
Paino: 56.9kg

Kaikki ihan ookoo minun nähdäkseni. 

Eilen sitten tuli heitettyä laatat töissä. Siitähän kuului vielä kivasti ääntäkin, kun yritin kakoa jotain ulos turhaan, sillä en ollut kyennyt aamupalaa kunnolla syömään. Onneksi työkaverit ovat joustavia ja empaattisia <3 Puuron syöttämisen ja vaippojen vaihtamisen olen näppärästi delegoinut aina muille, sillä niistä tulee kammottava olo.

Asiasta normaaliin elämään: minusta tuli opiskelija! Sain opinto-oikeuden sosiaalityön perusopintoihin Tampereen avoimeen yliopistoon. Mukavana bonuksena saan hyväksiluettua edellisen tutkintoni ansiosta 4/5! Jäljelle jää vain sosiaalityön historia ja tiedonmuodostus (3 op), josta on kirjatentti sekä sosiaalityön arvot ja etiikka (3 op), josta pitäisi vääntää jonkinmoinen essee. Huisia! Ehkä tässä motivoituu niin, että jaksaisi alkaa lukea sosiaalipsykan pääsykokeisiin ja ehkä jopa osallistuakin niihin ;)

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Hanuri kasvaa kiinni sohvaan

Armas avomieheni kehtasi naureskella minulle päin naamaa pahoinvointiaallokossa vaikeroidessani. "Miksi kukaan ei varoittanut etukäteen miten kamalaa tämä raskausaika on?!?!" ei herättänyt sympatian tunteita miehessäni. Kukaan ei oikeasti kertonut, miten vammauttavaa tämä on!

Olen nyt maannut/istunut perjantaista klo 16.15 saakka sohvalla. Nyt on sunnuntai. Huvitteluun on kuulunut lukemattomien lehtien läpikäyminen (Meidän Perhe, Me Naiset, Vauva, Kaksplus, Häät...) sekä televentterin tuijottaminen (muutama katsomisen arvoinen ohjelma). Netissä olen jaksanut roikkua pieniä pätkiä kerrallaan. Pari tuntia sitten kokosin kaikki supervoimani, ja lähdimme kävellen Praismaan eli Prismaan. Matkaahan on se kilometrin verran, mutta tuskin päästiin puolta kilsaa pidemmälle, kun tunsin jo kuolevani. Kävelyvauhtimme oli etanamaista normaaliin singerin-ompelukone-kävelytahtiini verrattuna. Raitis ilma ei enää helpottanut.

Olo on koko ajan sellainen, että kuvottaa. Mikään ruoka ei oikein maistu. Olen kuitenkin väkisin syönyt tasaisin väliajoin, mutta huonous iskee sen siliän tien, kun viimeinen pala paahtoleipää katoaa kitaani. Kertaakaan en ole vielä oksentanut, onneksi.

Kaipaan ihan hirveästi liikuntaa ja tekemistä! Olin toiveikkaana suunnitellut, että kävisin lauantaina koluamassa kirppareita keskustassa, mutta enhän minä mihinkään uskaltanut lähteä. Koko viikonloppu tuntuu menneen harakoille, paitsi että olen tietenkin saanut levättyä paljon.

Pohdiskelin äsken, josko lääkkeiden vähentämisestä ja lopettamisesta olisi näin jälkijunassa tullut vieroitusoireita. Cipralexin lopettaminen on aikoinaan aiheuttanut huonoa oloa ja huimausta. Tällaista oloa ei kyllä ole ollut ikänä. YÖH.

Onneksi huomenna on edessä jotain mukavaakin, nimittäin ensimmäinen neuvola! Ihan hullua, vastahan sinne soitin ja varasin ajan! Ja torstaina on sitten se yksityinen ultra! Ja perjantaina lähdetään tutustuttamaan miehen vanhempia omiin vanhempiini! Iiiih! Jos ultrassa on kaikki hyvin, kerrotaan sitten heti perjantaina tuleville isovanhemmille. Ollaan mietitty jotain kieroa tapaa ilmaista tämä asia, koska pelkkä töksäyttäminen tuntuu tyhmältä.

Ja mitä muuta hyvää tässä päivässä on? No tietenkin se, että meille tuli uusi perheenjäsen! Nimittäin PlaysStation kolomonen Singstar -vermeillä ja suomihitit -pelillä! Tästä se lähtee, koko perheen yhteinen harrastus nimittäin ;)

P.s Mies toi reissusta tuliaisiksi taivaallisen ihanaa Milkan maitosuklaata ja MINÄ EN KYKENE SYÖMÄÄN SITÄ! BUHUU!

torstai 15. syyskuuta 2011

rv 6+3 - 7+0 & elämäni listat nyt

Aamulla jäi kahvi juomatta, kun pahoinvointi iski heti 10 minuutin sisällä heräämisestä. Söin hiukan turkkilaista jugua mansikoilla ja join appelsiinimehua. Raitista ilmaan en tällä kertaa saanut, koska pääsin autolla töihin. Mies kun lähti hurvittelemaan Bremeniin muiden poikiitten kanssa.

Syöttäessäni yhtä pikkulikoistamme jouduin säntäämään henkilökunnan vessaan, talon toiseen päähän tietty. Mitään ei tullut tälläkään kertaa tullut ulos. Huonovointisuus jatkui koko päivän, ja nakertelinkin hapankorppuja joka välissä.Siitä huolimatta pystyin syömään kaksi lautasellista kahden kalan keittoa. Iltapäivällä alkoi migreenimäinen päänsärky. >:(

No, ainakin tietää, että jotain siellä sisimmässä tapahtuu. Tästä todisteena myös aamulla kusaistu (VIIMEINEN) Clearblue, johon tulos ilmestyi salamannopeasti:



Vaikka emme ole edes varmoja, onko Onni-Ilonalla kaikki hyvin ja jatkuuko raskaus normaalisti, on meille silti toivossa eläessä siunaantunut kasoittain vauvvajuttuja. Kaikki ovat joko kirpparilta sikamaisen halvalla tai sitten tuttavilta lahjoituksina. En malta odottaa, että niitä pääsee ihan oikeasti käyttämään :3

VAUVVAJUTTUJA:

10 kpl bodyja
tumput
vaaleansininen villanuttu
itkuhälytin
sininen kantoliina
kantoreppu
lakanoita
pussilakanoita
tyynyliinoja
tyynyjä
peittoja


Meillä pyritään siihen, ettei mitään ostettaisi uutena, ellei ole ihan pakko. Toivon, että jos joskus joku haluaa lapselle jotain ostaa, niin ostaisi sitten vaikka kirjoja tai (lauta)pelejä, perinteisiä legoja tai duploja. Lelun täytyy jättää sijaa lapsen mielikuvitukselle, valmiiksi lapsen puolesta leikkivät lelut ovat typeriä. Itselläni ei tainnut olla mitään suosikkilelua ikinä, mutta pikkusiskoni roikotti Nestori-nalleaan mukanaan useita vuosia. Hän leikki sillä to-del-la pal-jon. Nestori ja hänen äitinallensa Nelli odottavat tulevassa "mammalassa" leikkijäänsä :)

Takaisin ruokaan, koska ruoka on ihana asia. Söin juuri 8 cocktailpiirakkaa, OM NOM.

HYVÄT RUUAT:

tuoremehu
maito
piimä
sitruunavissy
päärynät
nektariinit
appelsiinit
hapankorput
riisikakut
cocktailpiirakat
mansikat
mustikat
ananas
popcornit

PAHAT RUUAT:

kahvi
banaani
raejuusto
puuro
jäätelö
karkit

Toivottavasti huomenna olisi vähän parempi päivä. Onneksi on iltavuoro, niin saa nukkua piiiitkääään, eli ainakin seitsämään ;) Outoa nukkua yksin, mitenkähän lie onnistuu...


tiistai 13. syyskuuta 2011

Eläviä kuvia herrasseurassa.

Pahoinvointi alkaa näemmä heti aamupalan jälkeen. Syön yleensä jugurttia (turkkilaista) ja juon kahvia. Ennen join n.4dl mukista, mutta nykyään alas menee hädin tuskin 1,2dl. Täytyy varmaan syödä pari hapankorppua lisäksi, jos se helpottaisi oloa. Kävely töihin yleensä virkistää, mutta tänäänkin töissä hetken oltuani aloin tuntea kuvotusta. Olin yksin seitsämän lapsen kanssa osastolla, joten mahdollisuutta privaattioksentamiseen ei juurikaan ollut. Onneksi ei tarvinnut mennä roskikselle tai pikkupöntölle.

Mietityttää myös verenpaine ja -sokeriarvot. On vähän sellainen aneeminen olo, miltä se ikinä nyt sitten tuntuukaan. Jopa anoreksia-aikoina kaikki arvot olivat täysin kondiksessa, mitä ihmettelen vieläkin. No, onneksi kohta on se neuvola!

Käytiin tosiaan tänään eelekuvissa, kun Finnkinossa oli Superpäivä. Sain oman mieheni sekä naapurin miehen mukaan katsomaan Pussikaljaelokuvaa. Tyylilleen uskollisina jannut kävivät hörppäsemässä yhdet suuntaa antavat, jotta elokuvan teema tulisi todellisemmaksi. Itse ostin keskikokoisen pöntön poppareita, enkä todellakaan maustanut niitä millään. OM NOM NOM. Elokuva oli keskinkertainen, mutta popparit maistuivat taivaalliselta. Nyt tosin närästää, janottaa ja pierettää. Mutta oli se sen arvoista!

Huomenna on taas edessä pitkä työpäivä ja kauheaa myrskyä luvattu. Mikäs siinä, ollaan sitten parinkymmenen mukulan kanssa sisällä koko päivä. Lähtee ne viimeisetkin järjenrippeet.

Oltiin sentään realisteja miehen kanssa: päätettiin siirtää koira-asiaa myöhemmäksi. Sanoin suoraan, etten varmasti jaksa keskittyä koiraan ja sen hoitamiseen niin paljon, kuin mies odottaa, sitten kun lapsi on tullut. Mies ei ehkä tosiaan ollut ajatellut sitä, miten paljon lapsi tuleekaan viemään aikaa sekä miten paljon se koira sitten lisäksi tarvitsisi sitä omaa aikaa. Onneksi osaamme tehdä kypsiä päätöksiä, ainakin kerran vuodessa.

Jaahans. Pitäisiköhän sitä juoda muutama lasi gefiluspiimää, kun ei vielä tarpeeksi pieretäkään...

maanantai 12. syyskuuta 2011

Pahoinvointi...

on alkanut!

Häissä irvailin kaikille, että siinähän sitten halailette posliinia huomisaamuna, hää hää. Totuushan oli, että meikeläinen juoksi kovaa kyytiä aamupalan jälkeen yökkimään. Mitään ei tosin tullut ulos, mutta kuvottava olo jatkui koko illan. Ja tämän aamun. Ja päivän. Ja illan. Olin aivan räytynyt, kun pääsin töistä kotiin.

Häät olivat aivan mahtavat. Päätettiin sitten kertoa näille ihanille läheisille ystäville uutiset, niin ei tarvinnut selitellä alkoholittomuutta. Hauskaa oli, mutta loppuillasta aloin olla aivan tillintallintikkatanssii väsymyksestä. Lähdettiin jo ennen kahtatoista kotiin, mieskin oli koko illan kohtuu hyvässä hapessa ;)

Finnejä pukkaa. Jee. Meitsillä ei ole koskaan ollut kauhea näppyläinen naama, mutta nyt niitä tuntuu sikiävän mitä ihmeellisempiin paikkoihin. Kivaa.

Itkettää. Kaikki. Kiukuttaa. Kaikki. Meinaa tehdä tiukkaa töissä, kun lapset eivät kuuntele ja ovat itsepäisiä. Tekisi mieli alkaa parkua henkensä edestä ja heittäytyä vatsalleen kiukuttelemaan. Toistaiseksi olen vain nieleskellyt ja laskenut kymmeneen. Hiiiiiitaaaaaaastiiii.

Lisääntyminen on nyt pop meidän ikäluokassa. Moni kaveri odottaa nyt, eikä kaikilla ole edes kyseessä esikoinen. Myös hääkutsuja on alkanut tippua postiluukusta. Se on oikeastaan ihanaa. On ihanaa, että saa aloittaa oman pesän rakentamisen ja perheeseen keskittymisen. En tarkoita sitä, ettenkö haluaisi tavata ystäviäni ja käydä ulkona. Tarkoitan vain, että pääpaino on kotielämässä. Sitä olen kaivannut jo monta vuotta.

Aiotaan hankkia perheenlisäystä ennen varsinaista perheenlisäystä! Tahdomme beaglevauvvan, josta isäntä saa koulutettua kaverin jänömetsälle. Itsehän olen hyvä räksyttämään metsästysreissulla, mutta noutajaksi minusta ei ole. Nyt etsitäänkin sitten toista narttua taloon... Toivottavasti pian löytyisi joku kelpo yksilö! :)

lauantai 10. syyskuuta 2011

rv 5+3 - 6+2

Tänään mennään häihin! Saas nähdä, miten raskaus pysyy salassa läheisiltä ystäviltä, kun en ota alkomahoolia. Jaiks!

Mies sen sanoi: hinkit ovat kasvaneet. JEE!

perjantai 9. syyskuuta 2011

Threadless, I'm loving it












Yhdeksän upeaa t-paitaa ja yksi toppi <3 ei tarvitse ostaa paitoja vuoteen! Paitsi ehkä Threadlessilta ;)

torstai 8. syyskuuta 2011

(...)

Varhaisultra yksityisellä 22.9.11. Hintaa en edes kysynyt, saati sitten kelakorvattavuutta. Ihan sama.

Väsyttää niin paljon, että pää irtoaa. Nukahdin tänään töissä kyykkyasentoon.

Ahistaa ja vituttaa ja nälättää.

tiistai 6. syyskuuta 2011

Hermoromahdus ja hääpuku

Ensimmäinen tuli meikeläiselle ja toinen työkaverille.

Alkoi ahdistaa niin hirveästi yhtäkkiä, kaikki pahimmat skenaariot vaan pyörivät mielessä. Olin ihan varma, että kyseessä ei voi mitenkään olla oikea raskaus, vaan ainoastaan tuulimuna tai kohdunulkoinen. Miten se voikaan olla niin vaikeaa käsittää, että siihen ihan normaaliinkin raskauteen on yhtä suuri mahdollisuus? Onneksi mies osaa kriisinhallinnan perusteet, ja sai minut järkiini. Taas kerran.

Kävin sitten työkaverini kanssa Morsiusgalleriassa katselemassa hänelle pukua ensi kesän häihin. Oi niitä ihanuuksia! Ja niitä alennuksia! Olisin helposti voinut ostaa toisen hääpuvun itselleni! Työkaverini on löysi upean, elegantin luomuksen, joka sopi hänelle kuin sormi nenään. Tuli oikein haikea olo, kun oma puku on jo ostettu.

Siinäpä oli sitten sopivasti apoteekki vieressä, joten meikeläinen kävi ostamassa pari testiä lisää. Kyllä, olen neuroottinen.

Mutta helpotusta sain:


Hormoni on noussut hyvällä tahdilla käsittääkseni :))) 

Juttelin myös rakkaan ystäväni kanssa puhelimessa, ja hän lupasi lähettää minulle dopplerin postissa! Ihanaa! Olen katsellut huuto.netistä dopplereita ja lukenut paljon juttuja (nekin on olevinaan ihan sikavaarallisia sikiölle) puolesta ja vastaan. Nyt täytyy vaan pitää pää kylmänä sen kanssa, tuskin ne sydänäänet ihan tässä vähään aikaan alkavat kuulua. On se kuitenkin helpottavaa, että voi kotona kuunnella toisen pikkuista pumppua <3

maanantai 5. syyskuuta 2011

4+5 vai 5+4? Ja banaanit haisee.

Olen tässä arponut rakkaalla ystävälläni raskauslaskurilla (http://www.vau.fi/Laskurit/raskauslaskuri/) mahdollisia raskausviikkoja. Kyllä tässä nyt vähintään viies viikko alkaa olla lopuillaan ja aikaisintaan sitten kuudennen puoliväli. Tämä viikkoasia kun nyt olisi tärkeää tietää, että a) osaisi varata alkuraskauden ultran yksityiseltä, mikäli neuvolasta ei siihen ohjata ja b) osaisi laskea, milloin ollaan varmemmilla vesillä. Alkuraskauden ultraa suositellaan 7+ viikoilla, jolloin on mahdollista saada kuuluviin sydämen syke. Aikaisemminkin sen voi saada kuulumaan, mutta aika turhauttavaa maksaa mansikoita siitä, että ei kuule sydäntä. Siinähän sitten panikoit toisen syrämen puolesta.

Kotona odotti paksu kirje neuvolasta. Onni-Ilona oli koko päivän kiusannut valtavalla turvotuksella (kyllä, näytän jo nyt raskaana olevalta) sekä nipistelyillä alavatsaan, joten olinkin ansainnut jotain kivaa asian tiimoilta. Laittoivat esitietolomakkeet täytettäväksi ensimmäistä neuvolakäyntiä varten. Molemmilta vanhemmilta kartoitetaan terveydentilaa, syömis-, juomis- ja liikuntatapoja. Kivaa päästä täyttämään! Oikeasti! Ainoastaan yhdessä kohdassa tuli hirveä blokki: Milloin kuukautisesi alkoivat? Enhän minä muista. 13? 14? Jotain sellaista. Hyi, miten olen voinut joskus käyttää siteitä ja tamponeita? Kuukuppi rocks!

Alkuraskauden ultraan tuli kutsu samassa, se olisi sitten 20.10. Ihan sikamaisenliianpitkäaika. Maksakoon vaan yksityisellä, mutta jos sillä saa estettyä hermoromahduksen niin... eiköhän mieskin siitä ilosta maksa.

Tein muuten huvikseni eilen (joo, uskokoon ken tahtoo) samanlaisen markettitestin, millä sain ensimmäisen haamuplussan viisi päivää aiemmin. Nyt viiva näytti jo oikein hyvältä!

4.9.11

Oireet ovat kyllä vahvistuneet pikku hiljaa. Tänään esimerkiksi työkaverin vieressä avaama banaani sai aikaan lievän kuvotuskohtauksen. Ikinä ei ole banaani haissut niin voimakkaalle ja pahalle. Tissit tuntuu kävellessä ihan megalomaanisilta, ihan kuin ne heiluisivat WHUM WHUM WHUM edestakaisin. Minut oikeasti tuntevat kyllä tietävät, etteivät meikeläisen daisarit paljon mihinkään suuntaan liiku, vaikka päällään seisoisi... ;) Väsyttää armottomasti, haukottaa koko ajan ja aivastelen jatkuvasti. Maitoa tekee ihan himona mieli koko ajan edelleenkin. Oi, kun saisi oikein kylmän huurteisen nyt!

Voi, kun tämä alkuaika menisi nyt vaan nopeasti. Jokainen veretön päivä tuntuu voitolta. Uskomattoman ihanalta, uskomattoman pelottavalta.

Voisikohan töissä syödä lounaaksi popcornia?

lauantai 3. syyskuuta 2011

Insomniaa ja neuroottisuutta

Viime yö meni totaalisen reisille. Kuvainnollisesti. Maustettiin hyviä unia pienellä taistelulla miehen kanssa vanhasta ongelmasta. Se on oikeasti Ongelma: minä en pysty nukahtamaan, jos huoneessa ei ole ihan hiljaista ja pimeää, kun taas mies ei pysty nukahtamaan, jos ei televentteri ole päällä tai läppäriltä tule Avaraa luontoa (no, onhan sen Jarmo Heikkisen ääni tosi rauhoittava, MUTTA...) Tästäkös minä eilen illalla maitoni nostin, kun jouduin ensimmäistä iltaa yrittämään unta ilman lääkkeitä. Oli muutenkin hermostunut ja ahdistunut olo, ja sitten vielä se helevetin töllö siinä auki. Mies sanoi, että voisin kysyä lääkäriltä jotain korvaavaa, eikä vaan tajunnut, että kyllä se ketipinor sopii, mutten TAHDO syödä sitä. Hän ehdotti luontaistuotelääkkeitä, johon tietty kiivastuneena totesin, että syö itte niitä luontaismömmöjä, jos kerran nukahtaminen on niin vaikeaa. Mies lähti sohvalle, mutta tuli hetken päästä takaisin.

Aamulla se sitten lähti Tallinnaan klo 5.40 hakemaan viinaa rannasta ystäviemme häihin. Piti minua ihan tahallaan hereillä siinä ja kävi läpi illan juttua. Koin taas suurta vääryyttä ja syyllistämistä, vaikka olinhan itse toki kiljunut kurkkutorvi suorana kaikkea tyhmää miehelle. En saanut sitten enää unta, kun hän lähti.

Miestä rassaa oikeasti tosi paljon se, miten lääkkeiden lopettaminen vaikuttaa kuntooni. Minusta voisi kuitenkin itse joustaa sen verran, että hankkisi jotain nukahtamista helpottavaa, jotta makuuhuone olisi rauhoitettu alue. Yritin eilen vedota siihenkin, että siihen telkkarin paikalle tulee sitten pinnasänky. Siinäpähän tuijottelet sitä sitten pitkin iltaa!

Kävin aamulla kävelyllä, kun kerta olin herännytkin niin epäihmismäiseen aikaan. Syke nousi reippaasta kävelystä yli 140, vaikka normaalisti en kävelemällä saa sykettä nousemaan yli 130. Liian reipas askel alkoi tuntua epämukavalta. Täytyy varmaan pistää salikortti jäähylle hetkeksi ja käpytellä sen verran mitä pystyy. En kuitenkaan halua, että alan käyttää raskautta tekosyynä liikunnan lopettamiseen. Täytyy vaan pitää järki tässä hommassa mukana, mikä on hiukan hankalaa ollut meikeläiselle aina.

Iltapäivästä lähdettiin isosiskon ja hänen tyttäriensä (6- ja 10-v.) shoppailemaan kaupungille. Löysin ihanan valkoisen satiiniboleron Stockalta, joten päätinkin pistää sinne häihin sitten vanhan kellohelmamekkoni sen kanssa. Radiokirpparilta mukaan tarttui vielä täydelliset valkoiset kengät, 10€, asuun! Pääsin niin halvalla tällä kertaa, että ostin mielissäni kummitytölleni (10v.) "leggingspaidan", niin kuin hän asian ilmaisi. On kuulemma pitänyt venytellä vanhoja paitoja, että saisi niistä leggareihin sopivan :3 Kauheaa, miten nopeasti aika menee! Vastahan tämä murunen syntyi, ja nyt alkaa olla jo lähellä esiteini-ikää.

Kaupungissa tuli huono olo, kun en ollut syönyt ennen lähtöä. Radiokirppiksen korvapuusti auttoi erinomaisesti  <3 Tammerkoskikin haisee ihan raadolta nenääni nyt, yhhhh!

Ei vielä pitäisi miettiä synnytystä, mutta tuli vaan tänään puheeksi siskon kanssa. Siskolla kun on tuota synnytyskokemusta, neljä lasta. Kummityttöni ampaisi aikoinaan ambulanssiin, niin kiire hällä oli tähän maailmaan! Olen ajatellut, että isosiskoni tulisi doulakseni. TAYSiin saa ottaa isän lisäksi doulan mukaan synnytykseen. Voi olla, että herkkä mieheni makaa ketarat ojossa ilokaasupäissään salin lattialla ja tarvitsen vähän lisätukea ;)

Päivän murhe: miksi minulla ei ole repäisykipuja? Nippailuakin on tooosi harvassa? Onkohan tämä nyt sitten tuulimuna? Miksi pitäisi olla kaikki oireet? Miksi olen neuroottinen?

Vanha H&M:n mekko, patellavyö Vero Modasta?, bolero Vilasta ~24€ ja laukku kirpparilta 2€

Täydelliset kengät radiokirpparilta 10€

Note to myself

Älä aukaise astianpesukonetta, kun siellä on likaisia astioita, varsinkaan klo 6 aamulla.

Kristus.

perjantai 2. syyskuuta 2011

5+1? Soitellen sotaan, eikun siis neuvolaan.

Nukuin makeat 12 tunnin yöunet. Unta olisi riittänyt vielä senkin jälkeen, kiitos ihanan ketipinor 100mg tabletin, jonka joka ilta kitusiini tungen. Oli kuitenkin noustava varaamaan ensimmäinen neuvola-aika, koska soittoaika on totta kai ihmisten aikaan aamupäivästä.

Se olikin aikamoista veikkaamista, notta mihinkä neuvolaan sitä rimpauttaisi. Oli nimittäin netissä luetellut aluejaot sen verran sekavia! Heitin sitten ihan summassa yhden, ja sieltäpä neuvolantäti onnittelikin, että heti ensimmäisellä oikeaan! Oli hirmuisen mukava hän. Hyvin empaattisen ja lämpimän oloinen. Kyseli esitiedot, kuten edelliset raskaudet ja viimeiset menkat. Kehaisipa vielä, että olemme menneet aivan oppikirjan mukaan, sillä minulla ehti olla yhdet luomumenkat pillereiden jälkeen. Kiva, että osataan tehdä edes jotain oikein ;)

Sain ajan ensimmäiseen neuvolakäyntiin 19.9. iltapäivälle. En edes muistanut, että mies on silloin lomalla! Mahtavaa, ettei tarvitse järjestellä töistä lähtemistä aiemmin. Ei tullut sitten puheeksi se, että Clearbluen testin mukaan olisin vasta viikoilla 3-4. Täytyy mainita siitä sitten käynnillä, että eipä taida tyyppi olla ihan niillä viikoilla mitä laskettiin. Parhaimmassa tapauksessa voisi kuulemma saada varhaisultran kunnallisen kautta, mikä olisi muy bueno!

Puhelu loppui silti vähän ahdistaviin tunnelmiin, sillä otin lopuksi puheeksi kaksisuuntaiseni ja lääkitykseni. Huolestuneisuus äänessään hoitaja käski minun heti tehdä konsultaatiopyynnön psykiatrille, jotta sikiön kehitys ei vaarantuisi. En ollut itse ollut huolissani lääkityksestä vielä, sillä ketipiaania sekä cipralexia käytetään yleisesti raskauden aikana. Olin kuitenkin aamulla aivan paniikissa, ja soittelin ympäri kaupunkia yrittäen tavoittaa ammattilaista. Vihdoin sain kiinni erään lääkärin, joka vahvisti sen, mitä jo tiesinkin. Ketipinor sopii käytettäväksi raskauden aikana, samoin cipralex. Hän kuitenkin suositteli puolittamaan cipralexin annostuksen aina 12-13 raskausviikkoon saakka. Lopuksi tulimme siihen tulokseen, että lopetan ketipinorin kokonaan, ja seurailen vointiani.

Itse tiedän, että selviän kyllä ilman ketipinoriakin. En usko, että hypomania iskee juuri nyt. Ja jos iskee, sitten aloitan uudelleen lääkityksen. Tärkeämpää on, etten joudu koko ajan olemaan huolissani mahdollisista haittavaikutuksista, koska mikään lääke ei ole 100% turvallinen. Mieheni oli kuitenkin todella huolissaan minun voinnistani, eikä olisi halunnut minun lopettavan ketipinoria. Hän pelkää, että muutun taas sekopäiseksi nartuksi. Siis normaalia enemmän. Katsotaan, sanoin. Minä päätän tästä nyt.

Tänään tuli itkettyä ensimmäiset kiukkupyllyhormonimyrskyitkut. Olin laittanut pari vanhaa kuvaa kehyksissä esille ja vaihtanut yhden taulun toisen tilalle. Muutos ei miellyttänyt miestä, ja hänen nihkeytensä suurta sisustustyötäni kohtaan sai padot aukenemaan. Voi kiesus, mitähän tästä vielä tuleekaan. En nimittäin ole maailman hyvähermoisin ja herttaisin ihminen noin muutenkaan...

Miten raskaus näkyy ja tuntuu elämässäni nyt? No, juon litratolkulla maitoa. Töissäkin menee lasillisia aina lasten ruokailujen aikaan (kiitos vaan kaupunki, kun saan varastaa teidän maitojanne...), vaikka ennen en ole maitoa paljaaltaan juonutkaan juuri ollenkaan. Lisäksi tekee mieli koko ajan jotain suolaista. Eilen söin pussin poppareita. Ja minähän siis olen karpannut aina tähän saakka. Täytyisi varmaan sitäkin miettiä, että miten se karppiruokavalio sitten istuu raskauden kanssa. Hyväkarppaukseen voisi siirtyä, tunnun nimittäin tarvitsevan hiilareita enemmän nyt. Ai niin, mistä tätä kusta oikein riittää? Saa tosiaan laskea aina päästä saakka nimittäin...

Iskiasjuiliminen vasemmalla puolella on läsnä koko ajan. Minulla on ollut näitä vanhusvaivoja ennenkin, mutta nyt tuntuu vaan pahenevan. Muuten ei oikeastaan vatsaa nippaile tai koske. Voiko tällainen "oireettomuus" olla jopa pahaenteistä? Tissit nyt ovat hiukan arat koko ajan varsinkin sivuilta ja tuntuvat raskailta.

Ja mieshän odottaa aivan onnessaan, että tissini kasvavat ja PERSEENI LEVIÄÄ. Ihana mies minulla <3

Nyt täytyisi käydä häiden vieraslistaa jälleen läpi sekä miettiä tarjoiluja. Huomenna viimeistään olisi etsittävä mekko ystävien häihin, jotka ovat viikon päästä. Kiva lähteä tällaisen pallomahan kanssa etsimään tuonne makkarankuorimekkoviidakkoon jotain asiallista.

Päivän piristys: tilasimme uudet verhot! Rakastan niitä!

Vallilan kelohonka :)

torstai 1. syyskuuta 2011

Ehkä sittenkin hippunen onnea

En sanoisi, että elämäni on ollut kovaa. Sanoisin vain, että elämässäni on ollut paljon hetteikköjä, joiden läpi olen selvinnyt. Yleensä muiden avustuksella. Neljännesvuosisataan mahtuu paljon tragediaa, mutta myös suloisia muistoja ihmisistä ja eri maista. Nyt olen kuitenkin vähällä saavuttaa sen, mistä olen aina unelmoinut. Perheen.

Sairastettuani anoreksian parikymppisenä ja kuultuani mahdollisesta PCO:sta en ollut läheskään niin varma siitä, voisinko saada lapsia. Minulla oli aina kalvava tunne siitä, että lapsen saaminen on suurinta onnea, mitä maailmalla on sinulle tarjota. Siksi juuri minä en voisi sitä koskaan saada. Tässä toki huomaa tämän kirotun ajattelutavan, josta olen vuosia yrittänyt päästä eroon.

Takana on nyt elettyä elämää, parisuhteita, purkautunut kihlaus, ammattikorkeakoulututkinto loistavin arvosanoin, sairauden kanssa elämistä, matkustelua ja useita työpaikkoja. Nyt olen pysähtynyt. Tahdon olla pysähtynyt. Ehkä minulle annetaan hippunen onnea, jota ei viedä pois.

Ensimmäinen pala hippusesta toteutuu 21.7.12, kun astelen alttarille elämäni miehen kanssa. Sen, joka rakastaa minua kaikesta siitä huolimatta, mitä ikinä olenkin.

Toinen palanen ilmoitti itsestään tänään näin:


Ensisijaisesti tämä on odotuspäiväkirjani, mutta myös paikka, johon laadin omaelämänkertaani ja menneisyyden kipupisteitä.
Olette kaikki tervetulleita jakamaan kanssani ilot ja surut!

Jätäthän kommentin vierailtuasi :)