Apinaeväs eli myslipatukka sormiruokailijalle

Sormiruokailevan vauvan kanssa joutuu välillä pohtimaan niin kutsuttuja reissueväitä. Mikä olisi suhteellisen siistiä syödä ja helppo ottaa mukaan? Tai mikä olisi helppo ja nopea aamupala?

No apinaeväs tietenkin!

Tämä resepti on ilmeisesti lähtöisin Facebookin sormiruokailijat -ryhmästä. Helppoa ja nopeaa sormiruokaa, joka muuntuu myös mukavasti isommalle lapselle tai aikuisellekin sopivaksi välipalaksi:

Apinaeväs

1 banaani

1tl öljyä

kaurahiutaleita

ceyloninkanelia*

Muussaa banaani haarukalla mössöksi. Sekoita joukkoon öljy, kaneli* sekä kaurahiutaleita (jotka voi hienontaa tehosekoittimella tai antaa olla hiutaleina), kunnes seoksesta tulee taikinamaista. Muotoile uunipellille patukoiksi ja paista 200 asteessa 15 minuuttia.

* HUOM! Tavallista kanelia ei suositella lapsille sen sisältämän myrkyllisen kumariinin tähden. 

Matkalla uuniin!

Tein apinaevästä tänään ensimmäistä kertaa: Pikkuleijonalle kokeeksi kolme patukkaa ilman kanelia, koska unohdin ostaa ceylonia, sekä kolme patukkaa boostattuna kaikilla kivoilla extrajutuilla: kuorituilla seesaminsiemenillä, pieneksi rouhituilla luomumanteleilla, luomurusinoilla sekä karpalojauheella. Manteleiden ja siementen takia herkkupatukat jäävät toistaiseksi Pikkuleijonalta syömättä. Seuraavaan erään ajattelin ujuttaa mustikoita pakkasesta!

Huippulöytö Sokokselta! Kotimaista karpalojauhetta. Yksi teelusikallinen vastaa yhtä desiä tuoreita marjoja. Meillä oli vastaavaa mustikkanakin, mikä oli enemmän lapsen makuun. Tällä saa nopeasti potkua esimerkiksi jugurttiin tai aamupuuroon, eikä tarvitse alkaa sulattaa marjoja pakkasesta.

Apinoille evästä! Patukat jäivät sopivan pehmeiksi pienelle sormiruokailijalle, mutta pysyvät kuitenkin hyvin kasassa käteen otettaessa. Ja on muuten hyvää! 

Eläviä kuvia herrasseurassa.

Pahoinvointi alkaa näemmä heti aamupalan jälkeen. Syön yleensä jugurttia (turkkilaista) ja juon kahvia. Ennen join n.4dl mukista, mutta nykyään alas menee hädin tuskin 1,2dl. Täytyy varmaan syödä pari hapankorppua lisäksi, jos se helpottaisi oloa. Kävely töihin yleensä virkistää, mutta tänäänkin töissä hetken oltuani aloin tuntea kuvotusta. Olin yksin seitsämän lapsen kanssa osastolla, joten mahdollisuutta privaattioksentamiseen ei juurikaan ollut. Onneksi ei tarvinnut mennä roskikselle tai pikkupöntölle.

Mietityttää myös verenpaine ja -sokeriarvot. On vähän sellainen aneeminen olo, miltä se ikinä nyt sitten tuntuukaan. Jopa anoreksia-aikoina kaikki arvot olivat täysin kondiksessa, mitä ihmettelen vieläkin. No, onneksi kohta on se neuvola!

Käytiin tosiaan tänään eelekuvissa, kun Finnkinossa oli Superpäivä. Sain oman mieheni sekä naapurin miehen mukaan katsomaan Pussikaljaelokuvaa. Tyylilleen uskollisina jannut kävivät hörppäsemässä yhdet suuntaa antavat, jotta elokuvan teema tulisi todellisemmaksi. Itse ostin keskikokoisen pöntön poppareita, enkä todellakaan maustanut niitä millään. OM NOM NOM. Elokuva oli keskinkertainen, mutta popparit maistuivat taivaalliselta. Nyt tosin närästää, janottaa ja pierettää. Mutta oli se sen arvoista!

Huomenna on taas edessä pitkä työpäivä ja kauheaa myrskyä luvattu. Mikäs siinä, ollaan sitten parinkymmenen mukulan kanssa sisällä koko päivä. Lähtee ne viimeisetkin järjenrippeet.

Oltiin sentään realisteja miehen kanssa: päätettiin siirtää koira-asiaa myöhemmäksi. Sanoin suoraan, etten varmasti jaksa keskittyä koiraan ja sen hoitamiseen niin paljon, kuin mies odottaa, sitten kun lapsi on tullut. Mies ei ehkä tosiaan ollut ajatellut sitä, miten paljon lapsi tuleekaan viemään aikaa sekä miten paljon se koira sitten lisäksi tarvitsisi sitä omaa aikaa. Onneksi osaamme tehdä kypsiä päätöksiä, ainakin kerran vuodessa.

Jaahans. Pitäisiköhän sitä juoda muutama lasi gefiluspiimää, kun ei vielä tarpeeksi pieretäkään...