lauantai 29. lokakuuta 2011

rv 13+0 poks poks POKS!

Aika menee nopeasti! Vastahan tässä tuskailtiin, että tulisivat nyt nuo "turvalliset viikot" ja nyt puksutetaan jo kohti 14. raskausviikkoa sekä ollaan toisella raskauskolmanneksella! Tuntuu, ettei vieläkään oikein tajua tätä kaikkea todeksi: olen raskaana! Sisälläni touhuaa tyyppi!

Nt-ultrassa tosiaan hypättiin pari päivää eteenpäin, eli kun luulin ultrauspäivänä olevan rv 11+2, olikin jo 11+5. Koska heitto viimeisistä menkoista katsottuun laskettuun aikaan jäi lyhyeksi, pysyy laskettu aika nyt sitten 1.5.2012. Hauskaa vappua! Ultran mukaan laskettu aika olisi tarkalleen 5.5. Heittoa pitäisi olla yli 4 päivää, että laskettu aika muutettaisiin. Sanotaan nyt sitten niin, että laskettu aika on siinä toukokuun ensimmäisellä viikolla :)

Sain tällä viikolla itse kuulumaan Onni-Ilonan sykkeen! Laskin eilen sykkeeksi 160, enkä ihmettele yhtään, sillä toinen mylläsi menemään minkä kerkesi. Alkuviikosta taas lorahti kerran verta pönttöön, joten nuo sykkeiden kuulemiset rauhoittavat kummasti. Mistähän tuo satunnainen verenvuoto voisi johtua? Istukka on etuseinässä, joten siitä ei ainakaan. Istukan sijainti on muuten nyt sellainen, että liikkeet eivät välttämättä tunnu niin aikaisin kuin muilla. Sekin on ihan mukava tietää etukäteen...

Huono olo on siirtynyt iltoihin, alkaa siinä klo 16-17 maissa. Töissä olo on ollut melko energinen ja olen suorastaan nauttinut töissä olosta! Kotona en sitten jaksakaan tehdä yhtään mitään, mistä tulee mieheltä sanomista. Tiedän, että hän kaipaisi jotain yhdessä tekemistä, mutta ei vaan kykene. Olen yrittänyt lohduttaa, että tämä on ohimenevä vaihe. 

Harmittaa, kun miehellä ei oikein ole sellaisia ystäviä ympärillään, joiden kanssa hän voisi puhua tulevasta elämänmuutoksesta. Hänen miespuolisilla kavereillaan ei ole lapsia, joten hän kokee olevansa aika yksin näiden kysymystensä ja pelkojensa kanssa. Olen tietenkin yrittänyt itse olla tukena, mutta hän taitaisi kaivata sellaista miehistä näkökulmaa asioihin.

Maha on iltaisin kuin rantapallo, mutta suurta muutosta viikkojen aikana ei ole tullut ainakaan omasta mielestäni. Tässä teille tämänhetkinen mallikansioni ;)

rv 7+6

rv 11+0

rv 12+5

Painoa ei ole vielä tullut yhtään lisää, vaikka olenkin syönyt kuin sika viime aikoina. Sain jopa mässäiltyä irtokarkeilla pitkästä aikaa! Ihanaa! <3

tiistai 18. lokakuuta 2011

Kummipoika :)

Kävimme eilen tekemässä tuttavuutta melko tuoreeseen kummipoikaamme Väksyyn. Väksy syntyi jo 9.9, mutta sekä perheen että meidän sairasteltua paljon viimeisen kuukauden aikana pääsimme vasta nyt ensitreffeille tämän hurmaavan herrasmiehen kanssa.

Herrasmiehen tavoin hän nukkui melkein koko ajan sitterissä pöydällä meidän jutellessa kovaäänisesti. Tunnustan, söin kaksi valtavaa palaa mustikkapiirakkaa ja VOE ETTÄ OL HYVVEE! Välillä Väksy heitti parit peppupörriäiset ilmoille, kuten kunnon miehen kuuluukin ruokapöydällä tehdä. Lopuksi mieheni pääsi ensimmäistä kertaa elämässään syöttämään vauvaa tuttipullosta. Aaaaw, hyvää harjoitusta!

Väksy ja kummisetä ihmettelevät toisiaan...


Ensimmäinen kasvatuksellinen erimielisyys tuli myös vierailulla esille, tai oikeastaan alkoi mietityttää entistä enemmän. Miehen mielestä minun pitäisi palata töihin heti, kun lapsi on vuoden ikäinen. Itseäni taas ahdistaa ajatus niin pienen jättämisestä hoitoon. Päiväkotiin en ainakaan haluaisi niin pientä laittaa, kun itse tiedän sen, miten stressaavaa se ympäristö voi olla. Perhepäivähoitaja on tietty vaihtoehto...

Aika näyttää. Sitten kun on tutustunut oman lapsen temperamenttiin ja tapaan reagoida, stressinsietokykyyn ja valmiuksiin, osaa varmasti katsoa asiaa aivan eri näkökulmasta. Itse en olisi ollut valmis menemään päiväkotiin vielä 3-vuotiaanakaan, kun taas pikkusiskoni meni juuri 3-vuotiaana ja rakasti siellä olemista yli kaiken.

Se vuosi tuntuu vaan niin lyhyeltä ajalta nauttia lapsesta täysin (maito)rinnoin... 


Niin. Eihän minulla ole edes työpaikkaa minne palata.

Mitäpä tuota murehtimaan etukäteen.

Huomenna on vapaapäivä, kampaaja, nukkumista ja leipomista. Ihanaaaaaaaaaaa!

lauantai 15. lokakuuta 2011

perjantai 14. lokakuuta 2011

Uusi oire!

Viime yönä en saanut kunnolla nukuttua, koska jokainen käännähdys sattui häntäluuhun! Myös aivastaminen ja yskiminen sattuvat perälistoon, au. Käsittääkseni tuo vaiva tulee vasta myöhemmillä viikoilla, mutta kerätään nyt sitten koko sarja raskausvaivoja kerralla...

Äidinvaisto on muuten pelottava juttu. Oma äiteeni soitti nimittäin eilen hirveän huolestuneen kuuloisena, että onhan kaikki hyvin, eikä ole tullut mitään takapakkeja. En ollut kertonut vuodoista, enkä kertonut nytkään. Tiedän sen murehtivan itsensä kipeäksi, varsinkin kun se ei välttämättä tarkoita mitään vakavaa.


keskiviikko 12. lokakuuta 2011

rv 10+1

Mitäs tässä Ritari Ässä.

Väsymys on vienyt sijaa pahoinvoinnilta. Lisäksi niska-hartia-selkäsäryt tuntuvat istuessa ja kävellessä, nice. Juurikasvu on kilometrin mittainen ja kipeitä patteja puskee naamaan.

Tyttö vie kuulemma äidiltään kauneuden. Silti minulla on edelleen poikaolo ;) Taitaa tulla tukkava kaveri, vanhan kansan mukaan pahoinvointi viittaa hiustenkasvuun.

Elämä on kutistunut sitkutteluun töissä sekä sohvalla makaamiseen kera Greyn anatomioiden. Itken melkein joka jaksossa. Sama homma X-factoryn kanssa, tunnen itseni totaaliseksi dorkaksi! Lauantaina meillä oli pippaloiset, kun pidettiin miehen synttärit (27v.) ja tuparit. Uskomatonta, millaista se ihmismassan pitämä meteli on, kun sitä kuuntelee selvinpäin! Oli kyllä hurjan mukavaa niinkin, vaikkakin loppuillasta jouduin lähtemään melkein heti pois lähipubista -kotiin oksentamaan.

Tänään tuli punertavaa vuotoa paperiin vessakäynnin yhteydessä. Se nosti verenpainetta, mutta ei niinkään saanut minua paniikkiin. Niin kauan, kun vuoto ei muutu runsaaksi kipujen kera, päätän luottaa siihen, että kaikki menee hyvin. Ja jos ei mene, niin sitten sen on mentävä toisin. Piinapäiviä seuraavaan ultraa on vielä seitsemän. Onneksi ei sentään enempää! Kyseessä on siis nt-ultra, jossa mitataan sikiön niskaturvotusta. Verinäyte otettiin viime perjantaina.

"Varhaisraskauden yhdistelmäseulonta on ensisijainen tapa seuloa sikiön kromosomipoikkeavuuksia. Sitä varten tarvitaan tiedot äidin iästä, raskauden kestosta, äidin veren seerumin tiettyjen merkkiaineiden pitoisuuksista ja ultraäänitutkimuksessa mitatun sikiön niskaturvotuksen paksuudesta. Seulontaan tarvittava äidin verinäyte voidaan ottaa 9-11 raskausviikoilla ja ultraäänitutkimus, jossa niskaturvotus mitataan, tehdään 11-13 raskausviikoilla. Tulos seulonnasta saadaan vasta, kun verinäytteiden merkkiainemääritysten ja ultraäänitutkimuksen tulokset yhdistetään."

Maha ei ole kasvanut yhtään. Käytän edelleen ihan normaaleja vaatteita, tiukkojakin paitoja, mutta tuskin kukaan asiasta tietämätön mitään huomaa. Kaikesta huolimatta ostin jo kahdet Mama Liciouksen äitiyshousut huutonetistä. Toivottavasti niitä saa vielä käyttää...

Loppukevennyksenä kuva miehestäni vauvana. Itsehän olin kalju kuin Kekkonen kaksivuotiaaksi saakka, mutta hän taas...

Yhtä suloinen rehupää kuin nykyäänkin <3

maanantai 3. lokakuuta 2011

Helpotusta pahoinvointiin?

Ostin apteekista Sea Band pahoivointirannekkeet. Menihän niihin suolaiset parikymppiä, mutta jos nämä nyt yhtään auttavat, niin olen iloinen kuin pieni hevoinen. Minulla on ollut hyvä vaste akupunktioon, joten odotukset ovat korkealla. 

"SEA-BAND on kudottu, elastinen ranneke, jonka vaikutus perustuu Nei Kuan - akupisteitä aktivoiviin nastoihin. Koska tuote on lääkevapaa, ei sen käytöstä aiheudu lääkkeille tyypillisiä sivuvaikutuksia. Rannekkeita voikin käyttää aina kun pahoinvoinnintunnetta esiintyy. Tuote soveltuu sekä lapsille, aikuisille että raskaana oleville. Rannekkeita on saatavilla sekä lasten että aikuisten koot."




Tämä päivä oli aika tuskainen töissä, vaikka ei tarvinnutkaan käydä oksentamassa. Lähellä kyllä oli, monta monituista kertaa.

Huomenna kuuteen töihin. Mahtaa olla hyvä fiilis.


sunnuntai 2. lokakuuta 2011

rv 8+5

Oksentamisesta on tullut melkein jokapäiväistä huvia. "Huvia". Kusirakontulehduskin yllätti, mutta eipä nuo antipijootit kauaa meikeläisen elimistössä happane, tulee nimittäin kaaressa ulos. Paino on pudonnut, eilen vaaka näytti 55,4kg. Siitä taitaa olla vuosia, kun olen viimeksi ollut näin kuivan kesän orava... ;)

Eilen oli riemuvoitto, kun sain syötyä jäätelöä mansikoilla ja subwayn patongin. Flunssa on vaan pahentunut loppuviikkoa kohti, joten sekin vaikuttanee ruokahaluun. Toisaalta en haista mitään niin hyvin, kun nenä on tukossa! Praise the Lord!

Ystäväni, joka on kaasoni ja luottokätilöni kävi eilen kylässä. Askartelimme-paskartelimme kutsukortteja häihin. Kyllä, olemme hyvissä ajoin liikenteessä! Ensimmäisistä tuli kyllä aika... noh, ne menevät sitten vanhemmille ;) Mies osallistui myös askarteluun, samoin toinen kaaso tuli piipahtamaan katsomassa. Meinasi tosin kääntyä ovelta takaisin, kun kuuli, että olisi askartelua tarjolla. Hehee. Sukuvika, kun ei suksi luista näissä hommissa! Vieraita on tulossa n. 70, joten näitä askartelupileitä on tosiaan pidettävä vähän useamminkin. Eilen tehtiin vasta 10 korttia.

Ystäväni etsi eilen kotidopplerilla pienen sydänäänet, itse kun en ollut niitä enää löytänyt moneen päivään. Liitettiin doppleri kaiuttimeen, joten minäkin kuulin samalla kaiken. Ystäväni selosti jokaisen äänen ja sen, miksi välillä alkion syke kuulostaa hevosen laukalta, välillä taas "viuh viuh viuh" -ääneltä. Se ei ihme olekaan, ettei niitä ääniä saa itse kuuluviin: tyyppi liikkuu jo vinhaa vauhtia ja lisäksi doppleri ottaa hyvin herkästi äidin sykkeen ja sikiön syke peittyy sen alle.

Häihin liittyen ystävälläni oli muutamia huolenaiheita, joita en itse osannut edes ajatella. Maidonnousu? Täytyy sisällyttää aikatauluun myös imetykset. Lisäksi on pumpattava pulloon maitoa. Entäs jos maito nousee alttarilla? Iiik! Ystäväni huoli koski myös kroppani muutosta: enhän sitten ahdistu mahdollisesti roikkuvasta vatsasta ja yritä saada itseäni timmiin kuntoon ennen häitä terveyden kustannuksella? Lupasin pitää järjen päässäni. Ystäväni totesi vain, että mitähän siitä tulee, kun häiden valmistelut ovat loppusuoralla ja meikeläinen on ihan synnytyksen jälkeisissä hormoneissaan... :D

Meitsin tissit ovat valtavat! Siis siihen nähden, mitä ne normaalisti ovat. Miestä ei ainakaan tunnut haittaavan...