Ystäviä ja "vapaapäivä"

Usein kuulee lapsellisten eli vauvautuneiden immeisten huokailevan, miten (lapsettomat) ystävät ovat kaikonneet uuden elämäntilanteen myötä. Itse en ole tainnut edes miettiä asiaa aikaisemmin, kunnes sain toissapäivänä rakkaan ystäväni Espoosta kylään. Olemme tutustuneet harjoittelussa vuonna 2008, enkä aikaisemmin olisi voinut kuvitella ystävystyväni niin syvästi vielä näin "aikuisiällä".

Puhuttiin ystävän kanssa tästä ilmiöstä. Hän totesi, että soittaminen minun suuntaani tuntuu nykyään vaikeammalta siksi, että hän pelkää häiritsevänsä jotenkin meidän arkea. Muistan itse saman tunteen, kun läheinen ystäväni sai lapsen. Ja hassua kyllä, minusta on vaikeaa soittaa tälle ystävälleni, koska hän tekee vuorotyötä: mietin aina, mahtaako hän olla töissä... Ei vissiin kumpikaan pysty käsittämään sitä, ettei siihen puhelimeen varmaan vastata, jos on hankala tilanne ;)

Minusta on ihanaa, kun joku soittaa, kutsuu itsensä kahville tai yökylään! Se piristää arkea todella paljon! Kun ystävä on kylässä, ei silloin tarvitse mitenkään stressata tai pingottaa. Meillä on yleensä aina itsepalvelu, tuolla on kahvikupit ja tuossa keitin. Ota maitoa kaapista ja jotain syötävää.

Pikkukarhu sai tuliaisiksi Polarn O. Pyretin ylisöpöt pöksyt!

Ystävän mielestä meillä oli mukavaa olla, en kuulemma yhtään pingottanut tai ollut stressaantuneen oloinen, kuten hän aavistuksen verran pelkäsi (aiempien vauvaperheessä yökyläilykokemustensa takia). Torstaina illalla parannettiin maailmaa itse tehdyn pitsan äärellä ja eilen sitten lähdettiin kaupungille pörräämään. Mies sattui olemaan edelleen saikulla, tosin kohtuullisen hyväkuntoisena, joten jätin Pikkukarhun viettämään laatuaikaa isänsä kanssa.

Ja kylläpä se teki hyvää! Olin vain viisi tuntia poissa kotoa ja Pikkukarhun seurasta, mutta pystyin rentoutumaan täysin ystävän seurassa, enkä juossut ympäriinsä hikipäässä, kuten normaalisti. Kävimme tsekkaamassa Radiokirppiksen tarjonnan, josta mukaan lähti söötti pussilakanasetti PK:lle sekä Gina Tricotin paita itselleni. Kyseisen kirpputorin ilmanvaihto ja asiakaspalvelu olivat ennallaan, eli ihan anaalista, mutta kaikenlaista kivaa kyllä löytyi. Lisäksi pääsin taas päivittelemään ihmisten käsitystä kirpparihinnoittelusta, 50kpl isoja legoja olisi maksanut 22€, kun bongasin samaiset legot juuri lelulehdestä hintaan 21€/60kpl.

Pussilakanasetti

Löysimme myös ihastuttava, vain puoli vuotta toimineen pikkuisen sisustuskaupan nimeltä Onnenovi Kuninkaankadulta. Olisin halunnut rohmuta kaiken sieltä! Tyydyin hyveellisenä ostamaan joululahjat eräälle läheiselleni, jonka tyylisiä tuotteet olivat sekä synttärituparilahjan ystävälleni. Haikein mielin jätin pöllökynttelikön ja muut ihanuudet odottamaan rahakkaampia aikoja. Joita näillä näkymin ei ole tulossa hetkeen :D Mutta jos joskus haluatte minulle ostaa lahjoja, niin käykää toki tsekkaamassa kyseinen puoti!

Tarkoitus oli mennä syömään Cafe Europaan, mutta siellä olikin sopivasti puolen tunnin jono. Koska olimme hurvitelleet jo pidempään kuin Miehelle lupasin, niin valuimme katua alaspäin Napoliin, joka on sattumoisin Tampereen vanhin Pizzeria! Onneksi mentiinkin sinne, sillä sekä pitsa että suklaakakku kermavaahdolla olivat tajunnanräjäyttäviä jälleen kerran! Päästelin suklaakakkua tuhotessani niin kovaäänisiä mielihyväynähdyksiä, että naapuripöydän vanha pariskunta luuli minun varmaan saavan orgasmeja. Henkisiä sellaisia sainkin! Oli terapeuttista saada syödä ihan rauhassa ja parantaa samalla maailmaa ystävän kanssa.

Kotiin tullessa iskikin sitten kiire, sillä olimme kutsuneet kummit puolisoineen, sedän sekä isovanhemmat kahville Pikkukarhun puolivuotisen kunniaksi, ja vieraiden tuloon oli enää tunti aikaa. Väänsin pikapikaa omenapiirakan ja järjestelin paikkoja samalla, kun lähetin ystävän kotimatkalleen. Loppuilta kului kahvitellessa vieraiden kanssa ja ilta huipentui Pikkukarhun omaan näytökseen: erehdyin jättämään hänet hetkeksi ilman vaippaa leikkialustalle, jolloin poika kiepsahti mahalleen ja parin komean pierun jälkeen väänsi tortun siihen kaikkien nenän eteen. Tämä tietenkin riemastutti vieraita, varsinkin isovanhempia.

Meillä ei ole tassit ja kahvikupit samaa sarjaa, pitäs ehkä joskus panostaa moisiin ;)

Pellille saa piirakan tehtyä nopeasti

Tästä tulee poikaparka kuulemaan vielä...

Vilkasta tämä sosiaalinen elämä, kohta lähdetään Pikkukarhun kanssa ystävän synttäritupareihin! Juhlan kunniaksi kokeilin laittaa tukkaani vanhalla hiusmasiinalla, kun häälahjaksi saamiemme kosmetiikkapurnukoiden (sukulainen on töissä Lumenella...) joukosta löytyi Cutrinin Root Boosteri. Mukavan tuuhean kampauksen sain kyllä aikaan, mutta kuten aina, se on nyt jo muisto vain! Miksi pitää olla niin umpisuora tukka, ärrrrrrr!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Oli hyvät kekkerit, vaikka Pikkukarhu nukahtikin kahvipöydässä syliini :D

Hameen löysin Jyväskylästä kirppikseltä viimeksi siellä käydessäni, päätin nyt ottaa testaukseen. Eka kerta elämässä, kun pidän paitaa hameenkauluksen alla :O :D En ole oikein osannut koskaan... Ja tuo neule on oikeasti tummanvioletti, kummasti vääristää salama!

(p.s oon syöny viimeiset kolme päivää pitsaa, tartteis varmaan Activiaa kohta...)

rv 8+5

Oksentamisesta on tullut melkein jokapäiväistä huvia. "Huvia". Kusirakontulehduskin yllätti, mutta eipä nuo antipijootit kauaa meikeläisen elimistössä happane, tulee nimittäin kaaressa ulos. Paino on pudonnut, eilen vaaka näytti 55,4kg. Siitä taitaa olla vuosia, kun olen viimeksi ollut näin kuivan kesän orava... ;)

Eilen oli riemuvoitto, kun sain syötyä jäätelöä mansikoilla ja subwayn patongin. Flunssa on vaan pahentunut loppuviikkoa kohti, joten sekin vaikuttanee ruokahaluun. Toisaalta en haista mitään niin hyvin, kun nenä on tukossa! Praise the Lord!

Ystäväni, joka on kaasoni ja luottokätilöni kävi eilen kylässä. Askartelimme-paskartelimme kutsukortteja häihin. Kyllä, olemme hyvissä ajoin liikenteessä! Ensimmäisistä tuli kyllä aika... noh, ne menevät sitten vanhemmille ;) Mies osallistui myös askarteluun, samoin toinen kaaso tuli piipahtamaan katsomassa. Meinasi tosin kääntyä ovelta takaisin, kun kuuli, että olisi askartelua tarjolla. Hehee. Sukuvika, kun ei suksi luista näissä hommissa! Vieraita on tulossa n. 70, joten näitä askartelupileitä on tosiaan pidettävä vähän useamminkin. Eilen tehtiin vasta 10 korttia.

Ystäväni etsi eilen kotidopplerilla pienen sydänäänet, itse kun en ollut niitä enää löytänyt moneen päivään. Liitettiin doppleri kaiuttimeen, joten minäkin kuulin samalla kaiken. Ystäväni selosti jokaisen äänen ja sen, miksi välillä alkion syke kuulostaa hevosen laukalta, välillä taas "viuh viuh viuh" -ääneltä. Se ei ihme olekaan, ettei niitä ääniä saa itse kuuluviin: tyyppi liikkuu jo vinhaa vauhtia ja lisäksi doppleri ottaa hyvin herkästi äidin sykkeen ja sikiön syke peittyy sen alle.

Häihin liittyen ystävälläni oli muutamia huolenaiheita, joita en itse osannut edes ajatella. Maidonnousu? Täytyy sisällyttää aikatauluun myös imetykset. Lisäksi on pumpattava pulloon maitoa. Entäs jos maito nousee alttarilla? Iiik! Ystäväni huoli koski myös kroppani muutosta: enhän sitten ahdistu mahdollisesti roikkuvasta vatsasta ja yritä saada itseäni timmiin kuntoon ennen häitä terveyden kustannuksella? Lupasin pitää järjen päässäni. Ystäväni totesi vain, että mitähän siitä tulee, kun häiden valmistelut ovat loppusuoralla ja meikeläinen on ihan synnytyksen jälkeisissä hormoneissaan... :D

Meitsin tissit ovat valtavat! Siis siihen nähden, mitä ne normaalisti ovat. Miestä ei ainakaan tunnut haittaavan...

Omituiset mitat & onnelliset isovanhemmat

Aloin siinä sitten torstaina illalla ultran jälkeen ihmettelemään, että onkohan tuo 5mm nyt varmasti oikea mitta. Se ei nimittäin todellakaan vastaa 7+2 viikkoista alkiota! 8. raskausviikolla sikiö on 9-14mm kokoinen. Iski kyllä suuri ahdistus ja huoli tästä asiasta! En ole voinut kuulla väärin, koska lausunnossa lukee sanatarkasti "CRL 5mm vastaa 7+2 RV".

No, itse ultrakuvissa lukee "CRL 1,15cm" ja "CRL 0,98cm". Jälkimmäisessä kuvassa myös laskettu aika oli siirtynyt 10.5.12. Voisikohan nyt olla niin, että tädillä on tosiaan mennyt puurot ja vellit siellä sekaisin? Koskapa nuo kuvien mitat kyllä vastaisivat hyvinkin näitä viikkoja. 

Viikonloppu meni ihanasti pienestä huolesta huolimatta. Matkustimme asuntoautolla tapaamaan vanhempiani miehen sekä appivanhempien kanssa. Oli melkoisen tukalat kolme tuntia istua autossa, kun yrjötti koko ajan. Oli minulla kassillinen eväitäkin mukana, ja niillä selvisinkin "jäämättä kiinni". Siinä sitten heti kättelyiden jälkeen istahdettiin iltapalapöytään kaikki yhes koos. Mies tyrkkäsi viskipullon pöydälle ja kuulutti: "siinä on vaareille viskiä, saa mummotkin ottaa". Kaikki muut vaan hymyilivät normaalisti, paitsi meidän iskä tokaisi: "jaahas, arvonimi sitten muuttui!" Mies vielä täsmensi: "ja odottavat äidit ei sitten ota..." Siinä vaiheessa meidän äiteenkin lamppu syttyi ja minä nostin ultrakuvan esille. Olivat kyllä ihan puulla päähän lyötyjä, varsinkin anoppi oli ihan hiljaa vaan. Aluksi luulin, että hän ei nyt oikein tykännytkään, mutta oli vaan ollut niiiiiin hämmentynyt :) "Vaarit" sitten hipsivätkin yhdessä saunomaan viskipullo kainalossaan. Tulevat isovanhemmat olivat siis todella innoissaan, vaikka aluksi meitä vähän pelottikin heidän reaktionsa... appiukko varsinkin oli selkeästi liikuttunut.

Ennen reissua kävimme myös katsomassa miehen mummua sairaalassa. Hän on jo yli 80v. Kerroimme raskaudesta, jolloin hän vain käänsä päänsä pois ja sanoi "en tykkää yhtään. Te ette ehdi mennä vielä naimisiin ennen lapsen syntymää". Tuntuihan se vähän kurjalta, mutta tämä mummu onkin hyvin uskonnollinen. Mummu lisäsi vielä, että "kyllähän minä sen tiesin, että siinä niin käy. Ette te malta olla, kun häihinkin on niin pitkä aika vielä". Mummu ilmeisesti luuli, että noudatamme ei-seksiä-ennen-avioliittoa -linjaa. Juu, tuota...

Oma mummoni otti tiedon vastaan hyvin tyynesti ja totesi "no, teillä sitten onnistui!" Tässä hän viittasi selkeästi siihen, ettei oma äitini kyennyt saamaan minua kovin nopeasti. Mummo oli selkeästi iloinen meidän puolestamme. Nyt kyllä saattaa koko kylä kuulla tästä asiasta, mummo kun on puhuvaista sorttia...

Viikonloppuna onnistuin sekä syömään kokonaisen pitsan kahden päivän aikana (jee!) että näkemään neljä ihanaa ystävääni! Kolme heistä kävi meillä kylässä mukeloidensa kanssa ja olihan se aika ihanaa. Voi, kun voisi tavata useamminkin! Ystäväni 2,5 vee neitokainen hurmasi energiallaan ja hurpatuksellaan koko porukan aivan täysin. Tuntuu, että reissu piristi hurjasti, vaikka olo olikin koko ajan aika kaamea. Kiitos teille, rakkaat ystäväni <3

Sitä olisi kai valmistauduttava uuteen työviikkoon, joka sisältää mm. vanhempainillan, käynnin psykan polilla lääkärillä, työporukan illanvieton sekä Ideaparkkeilua kaason kanssa hääjutuissa. Huuuuuuuuh huuh.

Kyllä sieltä jotain punkee, vaikka maha on normaalistikin melekonen pallo:

rv 7+4? eli 23.9.11