perjantai 30. marraskuuta 2012

Silmät selkään

Luova lapsemme on kehittänyt itselleen liikkumistyylin, jonka tähden hän ei varmaan koskaan tule ryömimään. Mitä suotta ryömimään, kun noinkin pääsee?

Hän kierii. Joka paikkaan.

Tämä kieriminen ei ole mitään sattumalta johonkin suuntaan pyörimistä, vaan selkeästi suunnitelmallista ja tiettyyn paikkaan tähtäävää. Hän kierii, kunnes tulee joku este, kääntyy mahalleen ja siinä akselinsa ympäri jatkaen taas matkaa. Eräänä päivänä olin laskenut Pikkukarhun olohuoneen lattialle. Tyyppi löytyi hetken päästä omasta huoneestaan! Sinne päästääkseen hänen oli tehtävä U:n muotoinen matka. Ei hassumpaa! Jos en olisi omin silmin nähnyt tätä matkustustapaa, väittäisin pojan ryömivän meiltä salaa.

Omaan huoneeseen nukkumaan siirtäminen on kyllä ollut menestyksekäs ratkaisu! Toissayönä oli nimittäin meidän ensimmäinen ehjä yö! Poika nukkui klo 20-6. Muutamina öinä hän on jotain pientä huudellut yöllä, mutta meidän ei ole tarvinnut edes nousta laittamaan tuttia, kun poika on nukahtanut saman tien. Viime yö oli poikkeuksellinen, kun kävin kahteen otteeseen laittamassa tutin suuhun.

Olemme myös heränneet miellyttävällä tavalla tietäen, että poika on hereillä. Kiinnitin nimittäin soivan nallen pinnasängyn reunaan kiinni. Poika osaa itse vetää sen soimaan ja monena aamuna onkin tehnyt niin herättyään. Eräänä iltana ehti nukkua muutaman tunnin, sitten kuului itkua, jonka jälkeen alkoi nalle soida... ja poika jatkoi uniaan! Voi meidän pientä :')

Ruokailusta sen verran, että löysin Martoilta tosi hyvät perusohjeet vauvojen liha- ja kalasoseiden tekemiseen. Teinkin sitten lihasosetta itse, tosin soveltaen. Siihen tuli jauhelihaa, perunaa, porkkanaa sekä sipulia. Poika söi oikein tyytyväisenä epäilyksistäni huolimatta. Jee! Aion maustaa jatkossakin soseita sipulilla, valkosipulilla, purjolla tai yrteillä, että poika tottuu makuihin. Ainakaan tuosta sipulista ei tullut mitään oireita.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Olen ollut viime aikoina huolissani fyysisestä kunnostani, tai lähinnä sen rapistumisesta. En meinaa jaksaa edes nostaa PK:ta kohta! Ja hän on kuitenkin alle kymppikiloinen. Kävin ennen raskautta kehokoostumusmittauksessa, jonka mukaan minulla oli silloin keskivertonaista enemmän lihasmassaa. Nyt ei ole mitään jäljellä, mikä näkyy myös painossa. En ole painanut näin vähän varmaan viiteen vuoteen. Ja yllättäen se ei tunnukaan niin hyvältä! Olo on kuin kuivan kesän oravalla, solisluut paistavat ikävästi ja persus roikkuu. En ole enää jaksanut käydä edes lenkillä, kun on koko ajan niin vetämätön olo. Olen kyllä syönytkin tosi epäsäännöllisesti ja kaikenlaista paskaa lähes joka päivä, mutta siis syön kuitenkin, en millään tapaa laihduta. Pakko päästä treenaamaaaaaaaaan! Ja saada tuo ruokavalio kuntoon. Enemmän prodee, vähemmän karkkia kiitos!

Tuli ihan kamala olo, kun katsoin viimeisen jakson Supermarjo ja tytöt 2 -sarjasta. Tämä Supermarjo on niin sairas, ja se on surullista, miten hän itse kieltää sen. Reilusti kertoo koko Suomen kansalle, että hän syö vaan suklaata ja treenaa kuitenkin veteraanihiihtoihin sairaalloisen paljon. Ikävän mallin saavat hänen tyttärensäkin. Mutta tietäähän sen: kun ihminen on sairas, ei hän pysty näkemään omia tekojaan ja tekemättä jättämisiään. Syömishäiriö on kamala, kavala liero, jonka lonkerot ulottuvat syvälle ihmiseen. Kuulin vähän aikaa sitten radiosta, että "Thinspiration" -sivustot ja ryhmät ovat yhä suosittuja nuorten tyttöjen ja naisten keskuudessa. Ne olivat jo silloin, kun minä sairastuin. Ryhmissä postaillaan laihojen mallien ja naisten kuvia, vertaillaan parhaita laihdutus- ja syömättömyysvinkkejä tai jopa kerrotaan, miten ja mitä on helpointa oksentaa. Se on äärimmäisen sairasta, mutta äärimmäinen sairaus syömishäiriö onkin. Sitä ei toivo edes pahimmalle vihamiehelleen.

Syömishäiriöstä paranee keskimäärin seitsemässä vuodessa, jos hyvin käy. Jotkut paranevat hyvässä ajassa, toiset taistelevat kymmeniä vuosia. Osa elää suhteessa syömishäiriön kanssa koko elämänsä. 

Viisi prosenttia anoreksiaan sairastuneista menehtyy.




keskiviikko 28. marraskuuta 2012

Tunnustan!


Huma_nist oli sitä mieltä, että blogissani on ainesta! Kiitos! Olenkin katkerana katsellut, miten muut tekevät näitä blogeissaan ;)

1. Kiitä tunnustuksen lähettänyttä bloggaria. 

2. Jaa tunnustus kahdeksalle muulle bloggarille.

Ketähän sitä sitten muistaisi moisella...  Sointu, tyttönen tuolta, Jenni Maria, Kepulaisen äiti, YksisMaijuJälkeläisen tekijä ja Minna ansaitsevat ainakin tunnustuksen! Älköön he koskaan lakatko kirjoittamasta.

3. Ilmoita heille haastavasi heidät mukaan.

4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

~ Olen ollut kahviaddikti lapsesta saakka. Muistan eräänkin kerran, kun tulimme päiväkodista (olin eskarissa) ja kiirehdin suoraan kahvinkeittoon. Kun hyppäsin alas keittiöjakkaralta, tippui lasinen pannu lattialle... itkin lohduttomasti!

~ Olen muuttanut pois kotoa 17-vuotiaana ensirakkauteni kanssa yhteiseen kämppään. Kadun sitä nyt, olisi pitänyt pysyä vanhempien helmoissa lukion loppuun saakka! Sitä paitsi asuin niin lähellä vanhempiani, että kävin siellä lähes päivittäin ;)

~ Lapsena halusin sisäoppilaitokseen. Ja silmälasit. Ja hammasraudat. Jep.

~ Kun tulen kotiin, otan heti kaikki korut pois (myös sormukset), pistän tukan kiinni ja vaihdan kotilökärit päälle. Näytän kotona hampuusilta 99% ajasta.

~ Rutinoidun helposti. Syön joka aamu saman aamupalan (kaksi ruisleipää juustolla ja kurkulla, kahvia, jugurttia), hoidan aamutoimet tismalleen samassa järjestyksessä ja ripustan pyykit aina samalla "kaavalla" (kyllä, esimerkiksi vaippapyykin kuivumaan laittamiseen on tietty systeemi). Lapsen myötä ovat rutiinit alkaneet muuttua, enkä enää ahdistu niin helposti, jos joku muuttuu. Olen siis joustavampi!

~ Haaveammattini on kirjailija tai toimittaja, vaikka kirjallinen ilmaisuni onkin aikamoista kuraa.

~ En ole ikinä edes maistanut maksalootaa.

~ Minulla on hahmotushäiriö. Törmäilen jatkuvasti (yleensä olkapää tai lantioluu paukahtaa kipeästi ovenkarmiin), eksyn tutussakin kaupungissa helposti, kun en hahmota ilmansuuntia... ja autolla ajaminen on aika uuvuttavaa. En pysty hahmottamaan kokonaisuutta, nopeuksia tai etäisyyksiä, joten kaupungissa ajaminen on tooooosi ahdistavaa. Olen teiden tukko, tralalalalaaa! Maantieajo on ihan ok, vaikka mun turvavälit muihin autoihin onkin varmaan kilometrin luokkaa.

torstai 22. marraskuuta 2012

Suuria pieniä elämänmuutoksia

Hupsistaheijjaa, kun hujahti taas puoltoista viikkoa ilman bloggaamista! Joka päivä on kyllä käynyt mielessä, että pitäs kirjottaa sitä ja tätä, mutta se kirjoittamaan rauhoittuminen onkin sitten vähän niin ja näin. Ja olen kyllä ihan oikeasti kirjoittanut esseetä niinä hetkinä, kun Pikkukarhu on nukkunut päiväunia.

Miksi en osaa kirjoittaa sitäkään esseetä juostenkusten, kun siihen ei oikeasti tarvitsisi panostaa niin hirveästi? Tiedän, mitä kirjoittaa ja löydän kyllä pääkohdat lähdeteoksista, mutta sitten jumitun hiomaan jotain pientä yksityiskohtaa. Rasittaa. Toisaalta nautin hirrrrveästi tieteellisen tekstin kirjoittamisesta kaikkine lähdeviitteineen. Ihan sairasta.

Minulla on tyhjän kalenterin fobia. Tämä tarkoittaa sitä, että tyhjille päiville on vaikka väkisin keksittävä ohjelmaa, sovittava tapaamisia tai tekemistä. Sitten kuitenkin mietin aina, että voi miten ihanaa olisi viettää päivää pojan kanssa ilman mitään ennalta sovittua ohjelmaa. Toinen välillä itseä rassaava juttu on erilaisten pikku projektien keksiminen! Saatan keksiä, että varastohäkin tavarat olisi lajiteltava kunnollisiin laatikoihin muovipussien sijaan. Sitten en pysty unohtamaan tätä tärkeää projektia, vaikka ne kamat kyllä lojuvat siellä ketään häiritsemättä. Ne häiritsevät ajatuksen tasolla. Olen myös joutunut myyntikierteeseen Facebookin kirppispalstoilla. Niiden myytyjen tuotteiden roudaaminen keskustaan ja noutojen sopiminen on oikeasti ihan anaalista, mutta silti lisään aina "ihan muutamia vaan" myyntiin. Eihän niistä saa kuin muutaman euron, mutta joku siinä kaupankäynnissä kutkuttaa rahaa enemmän.

Nyt kyllä toimitan nuo loput aikuistenvaatteet Fidalle ja vauvanvaatteet varastoon (LAATIKOSSA!), Taysiin tai Ensi- ja turvakodille. Poika nimittäin tarvitsee huonettaan!

Siirrettiin eilen pinnasänky pojan omaan huoneeseen. Sinne se Iso Poika nukahti. Taisi äidistä ja isästä tuntua paljon kurjemmalta! Oli outoa mennä nukkumaan, kun pinnasängyn tilalla oli vain paljon tyhjää tilaa. Yö meni yllättävän hienosti, poika ei nimittäin syönyt kertaakaan! Taitaa olla ensimmäinen kerta. Heräsi huutamaan tuttia puolenyön aikaan, tutin saatuaan nukahti heti. Puoli kolmelta heräsi myös, mutta rauhoittui itsekseen ilman tuttia. Hiivin ovelle kurkkaamaan, mutta olinkin täysin tarpeeton ;) Aamulla heräsin miehen herätyskelloon, mikä oli tosi outoa. Viime aikoina kun on tottunut heräämään siihen, että joku kiskoo hiuksista tahi työntää kuolaisia sormiaan naamaan. Pikkukarhu kuului juttelevan omassa sängyssään, joten mentiin Miehen kanssa katsomaan. Siellä se tyytyväisenä leikki villapöksyjensä narulla.

Osaa muuten itse avata tarravaipat jo. Voisssssss.... Onneksi yleensä on villapöksyt päällä, joten ei pääse tarroihin käsiksi. Mielessä kummittelee ystävän kauhukertomus pojastaan, tämä kun riisui itse vaipan pinnasängyssä, sotki kakkaa joka puolelle ja taisipa hiukan maistaakin sitä...

Toinen suuri mullistus koko perheen elämässä oli syöttötuolin hankkiminen viime viikolla. Onnistuimme toki kehittämään jo valtavan perheriidan aiheesta. Olisin halunnut Tripp Trappin (käytettynä) ja Mies luuli, että tahdon ostaa sen uutena. Tämän takia mies etsi hurjan paljon huonoja kokemuksia Tripp Trappista, jotta emme vaan hankkisi sellaista. Ärsyynnyin tästä suunnattomasti, koska en missään vaiheessa ollut sitä uutena ostamassa. Yritettiin sitten etsiä Emma Easy -syöttistä suklaanvärisenä, mutta loppujen lopuksi päädyttiin Ikeaan.

Eikä ollut ollenkaan huonompi sijoitus! Ikean Antilop -syöttis on hinta-laatusuhteeltaan loistava! Lisäosineen (tarjotin ja pehmuste) maksoi vaan ~23€. Pojan on hyvä istua siinä ja se on todella helppo puhdistaa. Lisäksi siitä saa näppärästi irrotettua jalat mahdollista kuljettamista varten. Tarvittaessa sen voi vaikka viedä suihkuun pestäväksi, mutta tähän asti on riittänyt pelkkä pyyhkiminen. Vaikka syöttis vaikuttaa rakenteeltaan tosi kevyeltä ja heppoiselta, niin sen jalat ovat sen verran leveällä, että pysyy tukevasti pystyssä. Tietenkin isomman lapsen kanssa saattaa joutua ostamaan toisenlaisen, mutta nämä ajat kyllä menee tällä.

Syöttötuolin myötä olen tarjonnut jonkin verran sormiruokaa, mutta pääsääntöisesti ollaan menty ihan soseilla. Yritän ryhdistäytyä liha- ja kalaruokien valmistamisessa pojalle, toistaiseksi olen tarjonnut purkista. Halvemmaksi tulisi, jos tekisi itse. Huonoa omatuntoa olen lievittänyt ostamalla  Hipp -luomulastenruokaa, tosin se ei ole kotimaista :/ Kun johonkin suuntaan kumartaa, niin toiseen pyllistää, vai miten se meni. Sormiruokailuunkin alamme panostaa tässä pikku hiljaa, kunhan nyt tulisi tuo Pikkukarhu kuntoon.

Epäilen nimittäin korvatulehdusta. Varasin ajan Terveystaloon lastenlääkärille täksi päiväksi. Siunattu nettivaraussysteemi <3

maanantai 12. marraskuuta 2012

6kk neuvola

Tänään oli 6kk neuvola, tosin Pikkukarhu on jo 6kk ja 10 päivää ;) Kerrankin sattui sellaiseen aikaan, että PK ehti nukkua hyvät aamupäiväunet alle ja oli oikein pirtsakalla tuulella.

Syöttötuolissa voi alkaa istuttaa. Motoriikassa sekä tunteiden ilmaisussa herra vaikuttaa olevan hiukan kehityksessä edellä. Tällä kertaa ei edes pituuden mittaaminen saanut itkua aikaan, kuten aikaisemmin. Ei kai se kivaa ole, kun äiti pitää päästä kiinni ja terkkari venyttää...

"Kasvu tasaista. Monipuolisesti syö. Kiinnostunut ympäristöstä. Pyörimällä liikkuu"


2.5.12      52cm        3420g       32cm
3 vkoa     53,3cm     4020g       35,6cm
5 vkoa     55,3cm     4535g       37cm
6 vkoa     56,6cm     4925g       37,8cm
3kk         62cm         6410g       40cm
4kk         65cm         7200g       41,2cm
5,5kk      67,4cm      8165g       43cm
6,5kk      69cm         8640g       43,8cm

Syöminen tosiaan menee hienosti! Kaurapuuro maistuu sekä aamu- että iltapalaksi ja nyt otettiin liha sekä kala mukaan ruokavalioon. Purkista olen vasta maistattanut, mutta kohta pitää alkaa väsätä itse noita kasvis-lihamössöjä.

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Hyvää isänpäivää!

Olin suunnitellut, että annan Miehen nukkua näin isänpäivän kunniaksi pitkään ja viedään sitten kahvikupponen kera pienen lahjan sänkyyn, kun hän tahtoopi herätä. No, ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, koska Mies nukkui koko yön sohvalla! Ja aivan omasta tahdostaan...Oli siis nukahtanut siihen telkkaria katsoessa.

Tiedustelin kyllä aamupuuroa pojalle laittaessani tahtooko Mies kahvia, mutta hän toivoi vaan saavansa nukkua. Ei kuitenkaan siirtynyt sänkyyn, vaan rötkötti siinä sohvalla :D Annoin pienen isänpäivälahjapakettimme Pikkukarhun käteen (suuhun) ja ojennettiin näin puketti puolinukuksissa olevalle iskälle. Pikkukarhu oli kahden vaiheilla raivostuako siitä, että häneltä vietiin ihana rapiseva lelu käsistä. Jätti kuitenkin tällä kertaa kilahtamatta.

Vanhan lusikan varresta tehty avaimenperä Taito Shopista. Ystävä antoi miehelleen Nintendo Wiin... tasan ei mäne onnenlahjat! ;)

Sai Mies periaatteessa toisenkin lahjan, kun käytiin eilen elävissä kuvissa ihan kahdestaan. Valittiin klo 20.30 näytös ihan siitä syystä, että ehdittiin hyvin laittaa Pikkukarhu unille ennen lähtöä. Appivanhemmat tulivat meille siksi aikaa. Elokuva, Tie pohjoiseen, oli varsin hyvä. Kotiin palattuamme saimmekin kuulla, ettei Pikkukarhun makkarista ollut kuulunut äännähdystäkään poissaolomme aikana. Yleensä hän herääkin känisemään tuttia vasta puolen yön aikaan. Oli tosi mukavaa päästä ihan kahdestaan liikenteeseen edes hetkeksi!

Pikkukarhun lahja iskälle taisi olla hammas, joka oli puhjennut salakavalasti yön aikana. Kyseessä ei ollutkaan se hammas, joka on kuultanut läpi jo viikon, vaan viereinen! Siinä ei eilen vielä näkynyt mitään, mistähän se yhtäkkiä otti vauhtia noin? Kohta siis puhkeaa se toinenkin, huraa! Alahammaskaveri!

Tänään jäin ihan yksin kotiin jo kahden maissa iltapäivällä, kun Mies lähti Pikkukarhun kanssa vanhemmilleen. Sain luettua suhteellisen tehokkaasti tenttiin, jonka siis jouduin siirtämään perjantailta tiistaille, koska en saanut Pikkukarhulta omaa laiskuuttani luettua. Onneksi on nettivarausmahdollisuus! Oli todella outoa olla kotona IHAN YKSIN, mutta sainpahan luettua mitä pitikin (en toki lukenut yhtään ylimääräistä) sekä tehtyä muutamat kotihommelit. Tyytyväisenä kipitin läpi vesisateen anoppilaan syömään isänpäiväpäivällistä (isänpäivällistä). Onneksi pääsin autokyydillä takaisin, ettei tarvinnut vyöryä lailla tynnyrin kotiin.


Tänään sitten askartelinpaskartelin valtavan taideteoksen. Kaikkihan tietävät, kuinka paljon tykkään askartelemisesta... no, ainakin se näyttää ihan lapsen tekemältä! Hyödynsin surutta hääaskarteluista jääneitä sydämiä sun muita...
(Kuva-arvoitus: mitkä tarvikkeet eivät kuulu askarteluun...)


~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Viime viikolla ystäväni vei minut pahoille teille eli "lenkille" Puotikuuhun . Edes se ei minua pelastanut, että ko. paikassa eivät käy kortit. Sattui nimittäin olemaan paaaaljon käteistä omien Facebookmyyntien takia! Kovasti yritin selitellä, että etsin vaan muutamia bodyja, kun ovat käyneet kovin vähiin. Hyvä yritys!


Iguleen sisäläppävaippa sekä kaksi Ronjan sisäläppävaippaa yhteensä 6€

Vasemmanpuolimmaiset ovat paitoja, loput bodyja. 

aaawwwsss!


Terveisin kirppisaddikti (vähävarainen sellainen tällä hetkellä). Valitettavasti tuosta Puotikuusta taitaa tulla uusi lenkkeilykohteeni, sinne kun on sopivat ~4km matkaa. Vaikutti muutenkin erittäin hyvältä kirppikseltä: paljon hyvää, kohtuuhintaista tavaraa, siistit pöydät ja tilaa liikkua.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ahdistukseni kasvaa samassa suhteessa lukemattomien lehtien kanssa! Kun kaikki vapaat lukuhetket menevät tenttikirjan kanssa, niin tässä on sitten työnsarkaa, kun tentti on ohitse. Ehdin kyllä viikonlopun aikana pikalukea MeNaiset, koska niissä ei nykyään tunnu olevan kauheasti lukemista. Onneksi tilaus loppuu ensi kuussa.

Liityin Kestovaippayhdistykseen ja sain tämän vuoden lehdet. Odotan innolla näihin paneutumista!

Pikkukarhu yritti lukea Insinööriä muovin läpi. Suuttui ihan helekutisti, kun otin lehden pois.

Lopuksi on pakko esitellä tämä lounasviritelmäni päivältä, jolloin jääkaappi huusi tyhjyyttään: ruispuikuloita+jauhelihakastiketta+loput juustot paloina+oliiveja+basilikaa. Oli yllättävän hyvää!



torstai 8. marraskuuta 2012

OBS!

"Ennen potalle oppimistaan lapset käyttävät keskimäärin 6000 kertakäyttövaippaa, joiden maatumisajaksi kaatopaikoilla on arvioitu 400 vuotta. Miten vaipparalli syntyi ja mitä vaippavuoren pienentämiseksi voi tehdä?"

Prisma: Vaippavuoren varjossa

Maanantaina 12.11.12 klo 19.00 Yle TV1

tiistai 6. marraskuuta 2012

Tämmöstä täällä taas...

Perjantaina on tentti...

Lukueväät

Ai niin, yksi 8-12 sivun essee sosiaalityön arvoista ja etiikasta pitäisi rykäistä...

Miehen vanha keinuheppa löytyi ullakolta

Apinaovihengarit Sokokselta

MAM Trainer pehmeänokkainen harjoittelunokkamuki sekä Ikean sammakkonokkamuki.
Harjoittelu alkakoon!

lauantai 3. marraskuuta 2012

Ystäviä ja "vapaapäivä"

Usein kuulee lapsellisten eli vauvautuneiden immeisten huokailevan, miten (lapsettomat) ystävät ovat kaikonneet uuden elämäntilanteen myötä. Itse en ole tainnut edes miettiä asiaa aikaisemmin, kunnes sain toissapäivänä rakkaan ystäväni Espoosta kylään. Olemme tutustuneet harjoittelussa vuonna 2008, enkä aikaisemmin olisi voinut kuvitella ystävystyväni niin syvästi vielä näin "aikuisiällä".

Puhuttiin ystävän kanssa tästä ilmiöstä. Hän totesi, että soittaminen minun suuntaani tuntuu nykyään vaikeammalta siksi, että hän pelkää häiritsevänsä jotenkin meidän arkea. Muistan itse saman tunteen, kun läheinen ystäväni sai lapsen. Ja hassua kyllä, minusta on vaikeaa soittaa tälle ystävälleni, koska hän tekee vuorotyötä: mietin aina, mahtaako hän olla töissä... Ei vissiin kumpikaan pysty käsittämään sitä, ettei siihen puhelimeen varmaan vastata, jos on hankala tilanne ;)

Minusta on ihanaa, kun joku soittaa, kutsuu itsensä kahville tai yökylään! Se piristää arkea todella paljon! Kun ystävä on kylässä, ei silloin tarvitse mitenkään stressata tai pingottaa. Meillä on yleensä aina itsepalvelu, tuolla on kahvikupit ja tuossa keitin. Ota maitoa kaapista ja jotain syötävää.

Pikkukarhu sai tuliaisiksi Polarn O. Pyretin ylisöpöt pöksyt!


Ystävän mielestä meillä oli mukavaa olla, en kuulemma yhtään pingottanut tai ollut stressaantuneen oloinen, kuten hän aavistuksen verran pelkäsi (aiempien vauvaperheessä yökyläilykokemustensa takia). Torstaina illalla parannettiin maailmaa itse tehdyn pitsan äärellä ja eilen sitten lähdettiin kaupungille pörräämään. Mies sattui olemaan edelleen saikulla, tosin kohtuullisen hyväkuntoisena, joten jätin Pikkukarhun viettämään laatuaikaa isänsä kanssa.

Ja kylläpä se teki hyvää! Olin vain viisi tuntia poissa kotoa ja Pikkukarhun seurasta, mutta pystyin rentoutumaan täysin ystävän seurassa, enkä juossut ympäriinsä hikipäässä, kuten normaalisti. Kävimme tsekkaamassa Radiokirppiksen tarjonnan, josta mukaan lähti söötti pussilakanasetti PK:lle sekä Gina Tricotin paita itselleni. Kyseisen kirpputorin ilmanvaihto ja asiakaspalvelu olivat ennallaan, eli ihan anaalista, mutta kaikenlaista kivaa kyllä löytyi. Lisäksi pääsin taas päivittelemään ihmisten käsitystä kirpparihinnoittelusta, 50kpl isoja legoja olisi maksanut 22€, kun bongasin samaiset legot juuri lelulehdestä hintaan 21€/60kpl.

Pussilakanasetti

Löysimme myös ihastuttava, vain puoli vuotta toimineen pikkuisen sisustuskaupan nimeltä Onnenovi Kuninkaankadulta. Olisin halunnut rohmuta kaiken sieltä! Tyydyin hyveellisenä ostamaan joululahjat eräälle läheiselleni, jonka tyylisiä tuotteet olivat sekä synttärituparilahjan ystävälleni. Haikein mielin jätin pöllökynttelikön ja muut ihanuudet odottamaan rahakkaampia aikoja. Joita näillä näkymin ei ole tulossa hetkeen :D Mutta jos joskus haluatte minulle ostaa lahjoja, niin käykää toki tsekkaamassa kyseinen puoti!

Tarkoitus oli mennä syömään Cafe Europaan, mutta siellä olikin sopivasti puolen tunnin jono. Koska olimme hurvitelleet jo pidempään kuin Miehelle lupasin, niin valuimme katua alaspäin Napoliin, joka on sattumoisin Tampereen vanhin Pizzeria! Onneksi mentiinkin sinne, sillä sekä pitsa että suklaakakku kermavaahdolla olivat tajunnanräjäyttäviä jälleen kerran! Päästelin suklaakakkua tuhotessani niin kovaäänisiä mielihyväynähdyksiä, että naapuripöydän vanha pariskunta luuli minun varmaan saavan orgasmeja. Henkisiä sellaisia sainkin! Oli terapeuttista saada syödä ihan rauhassa ja parantaa samalla maailmaa ystävän kanssa.

Kotiin tullessa iskikin sitten kiire, sillä olimme kutsuneet kummit puolisoineen, sedän sekä isovanhemmat kahville Pikkukarhun puolivuotisen kunniaksi, ja vieraiden tuloon oli enää tunti aikaa. Väänsin pikapikaa omenapiirakan ja järjestelin paikkoja samalla, kun lähetin ystävän kotimatkalleen. Loppuilta kului kahvitellessa vieraiden kanssa ja ilta huipentui Pikkukarhun omaan näytökseen: erehdyin jättämään hänet hetkeksi ilman vaippaa leikkialustalle, jolloin poika kiepsahti mahalleen ja parin komean pierun jälkeen väänsi tortun siihen kaikkien nenän eteen. Tämä tietenkin riemastutti vieraita, varsinkin isovanhempia.

Meillä ei ole tassit ja kahvikupit samaa sarjaa, pitäs ehkä joskus panostaa moisiin ;)

Pellille saa piirakan tehtyä nopeasti


Tästä tulee poikaparka kuulemaan vielä...

Vilkasta tämä sosiaalinen elämä, kohta lähdetään Pikkukarhun kanssa ystävän synttäritupareihin! Juhlan kunniaksi kokeilin laittaa tukkaani vanhalla hiusmasiinalla, kun häälahjaksi saamiemme kosmetiikkapurnukoiden (sukulainen on töissä Lumenella...) joukosta löytyi Cutrinin Root Boosteri. Mukavan tuuhean kampauksen sain kyllä aikaan, mutta kuten aina, se on nyt jo muisto vain! Miksi pitää olla niin umpisuora tukka, ärrrrrrr!


~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Oli hyvät kekkerit, vaikka Pikkukarhu nukahtikin kahvipöydässä syliini :D

Hameen löysin Jyväskylästä kirppikseltä viimeksi siellä käydessäni, päätin nyt ottaa testaukseen. Eka kerta elämässä, kun pidän paitaa hameenkauluksen alla :O :D En ole oikein osannut koskaan... Ja tuo neule on oikeasti tummanvioletti, kummasti vääristää salama!


(p.s oon syöny viimeiset kolme päivää pitsaa, tartteis varmaan Activiaa kohta...)




torstai 1. marraskuuta 2012