tiistai 28. toukokuuta 2013

Varokaa varkaita!

Osuihan se sitten omallekin kohdalle, nimittäin kuvien käyttäminen luvatta. Joku oli käyttänyt raskausmahakuvaani Facebookissa omanaan! Siellä oli muitakin raskausmahakuvia, mutta vain yksi oli minulta pöllitty. Onneksi sain vinkin asiasta. Lähetin kiukkuista viestiä rikoksen tehneelle (kyllä, kyseessä on oikeasti RIKOS, jos ette tienneet, te idiootit kuvien "lainaajat"!), otin yhteyttä nettipoliisiin ja tein ilmoituksen immateriaalioikeuksieni loukkaamisesta.

Olen jo hyvän tovin pohtinut tätä lapsen kuvien jakamista julkisesti. Tulipahan nyt sekin pohdinta sitten päätökseen: poistin kaikki kuvat Pikkukarhusta ja meistä. Sellaiset siis, mistä voisi tunnistaa. Raskausmahakuvat jääkööt, vaikka en tietenkään hyväksy millään tavalla niiden käyttämistä omanaan. Se on kuitenkin pienempi paha kuin se, että törmäisin lapseni kuviin jonkun Facebooksivuilla.

Tylsää. Kuvat elävöittivät blogia niin paljon. Toinen vaihtoehto olisi laittaa blogi salasanan taakse, mutta sen idea kärsisi. Tahdon, että kuka tahansa voi päästä lukemaan esimerkiksi kestovaippavinkkejä.

Sssssssttttt. Ai että mua raivostuttaa!

lauantai 25. toukokuuta 2013

rv 23+3

Väsyttää, masentaa, väsyttää. Masentaa.

Tällä viikolla on ollut paljon kipeitä suppareita. Soitin niistä Taysiin eilen, kun neuvolassa ei ollut puhelinaikaa jonkun koulutuksen takia. Eipähän ne sieltä oikein osanneet kuin tarjota lepoa ja panadolia. Ei sillä, eivät nuo supparit nyt säännöllisiä ole olleet, mutta kovin kipeitä välillä. Liekö sitten tehneet jotain tuonne alakertaan... se selvinnee 17.6. neuvolassa viimeistään. Käyn kyllä tiistaina jättämässä kusipurkin, jotta voidaan poissulkea tulehdukset sun muut supistuksia usein aiheuttavat tekijät.

Niin, lepoa. Mitenkäs lepäät tuon Pikkukarhun kanssa? Siitä on tullut varsinainen vauhtihirmu! Ja painava sellainen. Olen kuitenkin 80% ajasta vastuussa Pikkukarhun hoitamisesta ja toki myös suurimmasta osasta kotihommia. Olen yrittänyt tehdä kaikki pakolliset jutut mahdollisimman ergonomisesti ja rauhallisesti, jotta ei ainakaan rasituksen takia alkaisi supistaa lisää. Ensi viikolla on neljä työpäivää, mutta ONNEKSI äitee tulee taas meille avuksi. En selviäisi mitenkään ilman hänen apuaan.

Pikkukarhu sentään jaksaa piristää ihanalla olemuksellaan päivittäin useampaan otteeseen. Ihana rakas Pikkukarhu <3

rv 23+1 ja ällötöllönapa!

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Kestovaippapostaus vol. 3

Miten tuo äitienpäiväpostaus on yhtäkkiä pompannut viimeisimmäksi postaukseksi? En ole muokannut sitä tai mitään toissapäivänä, outoa!

*********************************************************************************

Mutta kestovaipoista jälleen. Kovin paljon vaippasysteemit eivät ole meidän taloudessa muuttuneet sitten edellisen postauksen. Toki M-koko on vaihtunut jo L-kokoon, mutta ollaan pysytelty vanhoissa hyväksi havaituissa merkeissä. Eniten meiltä löytyy edelleen Bumgeniusta (pul-taskuja sekä muutama all-in-one) ja Apilakuuta. Bummarin one size -taskut menevät vieläkin niin, että reisistä joudutaan pitämään neppejä kiinni! Tosin kohta ne saa varmasti jättää jo auki.


Suurin osa vaipoista pesussa, niin vaippakaappikin näyttää siistiltä. Kaappiin ei ole enää mahtunut vaippoja, joten korissa on yleensä ns. kotivaipat.


Vaippoja on aktiivisessa kierrossa tällä hetkellä 46 kappaletta, joista 16 Bummarin pul-taskuja ja neljä Bummarin aio:ta. Loput ovat sisävaippoja (lähinnä Apilakuuta) tai muutamia satunnaisia taskuja, kuten Myllymuksua ja Alvababya. Myös kahdet harkkapikkarit löytyy, joita on nyt kotona pidetty. Villiksiä on käytössä seitsemän kappaletta, neljät pitkät (kahdet ruskeat, vihreät ja valkoiset) sekä kolmet lyhyet (vihreät, ruskeat ja vihreät itsetehdyt). Valkoisia ja itsetehtyjä lukuun ottamatta meidän villikset ovat HH Wooleja.

Pitkiä ja lyhyitä villiksiä. Kuvan lyhyet HH Woolit kävivät vahingossa vaippapyykin seassa 60 asteen pesussa ja siirtyivät odottamaan vähän pienempää käyttäjää... ;)

Taskuihin tuleviin imuihin on myös tullut muutoksia sitten viime kestovaippapostauksen. Kotona ollessa käytetään vähällä imulla varustettuja taskuja, esimerkiksi yksi bambuhampputaitto tai mikrokuituimu. Pyritään pottailemaan usein, joten pissan määrä vaipoissa on vähentynyt. Ulkomaailmaan mentäessä vakiovaippamme on Bummarin tasku, jonne laitetaan ensimmäiseksi mikrokuituimu (imaiseen nopeasti, mutta ei ole pitävyydeltään yksin riittävä) sekä bambuhampputaittoimu tai vastaava paljon imevä ja hyvin nestettä sisällään pitävä imu.

Ihmettelin nimittäin kovasti, kun yhtäkkiä luottovaippapakettimme alkoivat falskaamaan ihan yhtenään. Olimme käyttäneet Bummarin taskussa kahta mikrokuituimua. En uskonut vian olevan taskussa, joten syyttävä sormi  kohdistui mikrokuituimuihin. Sainkin sitten selville, että a) mikrokuituimut eivät parane vanhetessaan (pesujen myötä), vaan menettävät kykyään pitää nestettä sisällään ja b) mikrokuitu ei muutenkaan ole imuna kaikista "pitävin", vaikka se imeekin nopeasti ja suhteellisen paljon nestettä. Eli kun poika on pyllähtänyt istualleen, on imuista luultavasti turskahtanut sienen lailla ylimääräiset pissat pois ja neste on valunut reisien kohdalta ulos... Kaikki mikrokuituimumme ovat elämää nähneet, osa on varmasti jo tullut tiensä päähän. Osa toimii hyvin, kun sen vain yhdistää johonkin luonnonmateriaali-imuun. Jossain vaiheessa aion investoida uusiin mikrokuituimuihin.

Bummarin taskuun sujahtaa mikrokuituimun lisäksi jokin luonnonmateraalista tehty taittoimu

Kotona ollessa käytetään paljon sisävaippa+villikset -yhdistelmää, varsinkin noita lyhyitä villiksiä. Meillä on sisällä aina lähes 25 astetta lämmintä (kesähelteitä kauhulla odotellessa...), joten Pikkukarhu on aina aivan hiessä. Lyhyillä villiksillä ja t-paidalla pärjää hyvin, mutta toisen polvet ovat kyllä kovilla ryömimisen takia. Täytyisi askarrella jotkut hienot polvisuojat!

Yöllä käyttöön on vakiintunut Bummarin tasku+kolme mikrokuituimua TAI kaksi mikrokuituimua+bambuhampputaitto. Lisäksi päällä on tietenkin lyhyet villikset. Ollaan päädytty käyttämään tuota pul-kuorta yöllä, kun mikään yösisävaippa lisäimuineen ei ole tuntunut riittävältä. Pikkukarhu ei ole valintaa protestoinut, eikä myöskään hänen takalistonsa iho, joten ehkä se pul ei sitten hiosta yökäytössä liikaa. Voisi tosin taas vaihteeksi kokeilla jotain yösisävaippaa lisäimulla, josko tuo yöpissan määrä olisi vähentynyt.

Yön imut useimmiten 

Minulle iski jossain vaiheessa imujen hamstraushimo, ja tuli sitten hankittua käytettynä paljon sekalaisia imuja. Osa on jo ihan seuraavaa vaipatettavaa silmällä pitäen, sillä jo harsoihinkin tarvitsee jotain pientä lisäimua.  Voisin sanoa, että vaippa- ja imutilanteemme on tällä hetkellä erittäin hyvä. Vaippojen pesuvälikin on venynyt, riittää jos kolmen päivän välein pesee.

Erilaisia käytössä olevia imuja+vaaleanpunainen coolmax-kuivaliina. Ikeasta saa pikkupyyhkeitä alle 50snt/kpl, niistä tulee halpoja ja hyviä taittoimuja! 

Bummarin all-in.one vaatiin lisäimukseen Rainbown imun sekä päällimmäiseksi coolmax-kuivaliinan

Märkäpintaisissa sisävaipoissa käytetään paljon coolmax-kuivaliinoja


maanantai 20. toukokuuta 2013

Yksivuotias Pikkukarhu

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Vietän tätä toista äitienpäivää yksin kotona, sillä pojat lähtivät eilen maalle yöksi. Itse pääsin muiden äitien kanssa vähän humputtelemaan! Käytiin shoppailemassa (luojan kiitos, vihdoinkin uusia isompia rintsikoita mulle!), syömässä Amarillossa (OM NOM) ja leffassa kattomassa Vuonna 85' (hauska, vaikka vihaankin Reino Nordinia!) Nukuin kerrankin sikeästi ja piiiiiiiiitkään, aamupalan nautin sohvalla kera Greyn Anatomian. On jo kova ikävä Pikkukarhua, onneksi he tulevat jo muutaman tunnin päästä. Mutta sitä ennen ehdin vielä nauttia antaumuksellisesta bloggaamisesta ja katsoa ainakin yhden jakson lisää Greyta!

Pikkukarhulla oli siis yksivuotisneuvola tiistaina. Meillä oli taas vaihteeksi harjoittelija siellä, mikä nyt ei sinänsä haittaa mitään, mutta olisi jotenkin ollut kiva saada se oma terkkari tälle käynnille. En kuitenkaan kehdannut sanoa, että ei me nyt haluta mitään harjoittelijaa. Pikkukarhu protestoi pituus- ja painomittauksia ankarasti, mutta saatiin kuitenkin komiat mitat otettua:

2.5.12      52cm        3420g       32cm
3 vkoa     53,3cm     4020g       35,6cm
5 vkoa     55,3cm     4535g       37cm
6 vkoa     56,6cm     4925g        37,8cm
3kk         62cm         6410g       40cm
4kk         65cm         7200g       41,2cm
5,5kk      67,4cm      8165g       43cm
6,5kk      69cm         8640g       43,8cm
8,5kk      72,4cm      9475g       45,7cm
1v           78cm        10500g      46,5cm

"Suloinen poika. Kävelee tukia vasten. Kontaten menee myös vauhdilla eteen päin. Kasvu ok."

Hienosti on poika kasvanut, vaikka pohdinkin paljon tuota pituuskasvua. Ollaan kuitenkin molemmat miehen kanssa lyhyitä ja samoin ovat molemmat isovanhemmat, mutta toistaiseksi ainakin Pikkukarhu kasvaa hienosti keskikäyrällä. Painokäyrä notkahti hiukan alaspäin tuon nopean pituuskasvun myötä, mutta se nyt on muutenkin normaalia lapsen alkaessa liikkua enemmän.

Vertailun vuoksi on kerrottava, että olen itse ollut vuoden (ja parin viikon) iässä 9100g ja vain 71cm pitkä. Ihanaa, kun on tämä oma neuvolakortti tallessa! Vaikka noista terkkarin/lääkärin sepustuksista ei kyllä ota kukaan selkoa...

Otettiin rokotusohjelmaan kuuluvista rokotteista 2/3, eli se MPR-rokote jäi nyt sitten tuonne 1v 3kk neuvolaan. Pikkukarhu loukkaantui jälleen syvästi rokottamisesta, mutta rauhoittui kyllä nopeasti. Kotona hän oli jo niin iloista poikaa, eikä rokotuksista tullut tälläkään kertaa minkäänlaisia oireita. Yö meni myös aivan normaalisti.

Pikkukarhu ei vieläkään paljon oikeita sanoja juttele tai kävele ilman tukea. Muutaman kerran hän on vahingossa seisonut hetken ilman tukea, mutta rohkeutta irrottautua tuesta kokonaan ei vielä ole ollut. Veikkaan kuitenkin, että tässä parin kuukauden sisällä hän lähtee kävelemään.

Pikkukarhu on myös reipastunut hurjasti. Aiemmin hän on ollut todella herkkä ja hitaasti lämpiävä varsinkin muiden lasten seurassa. Heti vuoden täytettyään hän tuntuu muuttuneen kuin taikaiskusta! Synttäreilläkin painatti menemään muiden lasten seassa ja jopa leikki näiden kanssa. Tyttöystävä ja muut kaverit eivät tainneet enää tuntua niin pelottavilta. Muutenkin Pikkukarhu on alkanut leikkiä itsekseen pidempiä aikoja. Hän saattaa keskittyä muutamiin lempileluihinsa jopa 15 minuutiksi, mikä on paljon hänelle (ja äidille!)

Lisää rohkeutta ja kiinnostusta uusien taitojen oppimiseen tulee varmasti myös hoidon aloituksen myötä. Pikkukarhu on nyt muutamia päiviä viikossa hoidossa 1,5v parhaan ystävänsä luona, jolta hän näkee mallia muun muassa syömishommissa. Jonkinlaista reipastumista muutenkin hoito tuo varmasti tullessaan. Eikä sillä, Pikkukarhu saa tietenkin olla herkkä ja hitaasti lämpiävä, sellainen kuin temperamentiltään on. Mutta on hyvä, ettei hän ihan niin paljon pelkää koko ajan kaikkea ja kaikkia.

Synttärit menivät hyvin kaikesta stressaamisestani huolimatta. Ainoastaan Miehen puuttuminen synttäreiden ensimmäisestä osiosta harmitti. Hän lupasi tulla kahden maissa, kun kemujen oli tarkoitus alkaa, mutta ilmestyikin vasta puoli viiden aikaan... kun vieraat tekivät jo lähtöä. Luulen, että häntä harmittaa vielä minuakin enemmän.

Pikkukarhu sai valtavan paljon ihania ja käytännöllisiä lahjoja, vanhemmatkin olivat kovin tyytyväisiä. Muutamasta lahjasta on jo selkeästi tullut Pikkukarhun lempileluja, varsinkin puisesta kuorma-autosta, johon saa pudoteltua palikoita. Lisäksi hän on kulkenut Brion puisen kilpa-auton kanssa ympäri kämppää ryömien, työntäen autoa edellään ja pitäen pärisevää ääntä. Mistä lie oppinut matkimaan autoja!

Ekan päivän kakku. Pikkusisko teki koristeet ja kuorrutti.

Toisen päivän kakku. Huomaa, että äiti on ollut koristelemassa tällä kertaa :D

Lahjoja

Ihana isoveli <3

Äitikin sai lahjan ihanalta mammakaveriltaan. Olen ehkä hieman liian paljon puhunut puuttuvasta kakkulapiosta?

Lisäksi Pikkukarhu sai parhaalta ystävältään valokuva-albumin, jossa oli jo paljon kuvia pojista yhdessä ihan ensitapaamisesta lähtien. Ihana idea! Tätä on kiva alkaa täyttämään ja antaa sitten Pikkukarhulle, kun tämä on tarpeeksi vanha.


Voi, on niin ikävä jo omaa rakasta pellavapäätä! Toinenkin pieni rakas bailaa ympäri vatsaa niin että näkyy ja tuntuu! Lapset ovat onni. Kertakaikkiaan <3

perjantai 17. toukokuuta 2013

rv 22+2

Aurinkoa! Lämpöä! Turvotusta!

Raskaus ei sinänsä ole liiemmin vaivannut viime aikoina muuten kuin jalkakipujen muodossa. Jos joutuu vähänkin pidempään olemaan jaloillaan, niin jalkoja alkaa het särkeä. Turvotusta varmaan jonkun verran... Onhan meitsillä muutamat tukisukatkin, mutta ei oikein näillä keleillä nappaa. Innolla odotamma kuumempia kesäpäiviä!

Onneksi nämä vaivat ovat tosiaan melko pieniä. No, tänään tuli ensimmäinen kipeä supistus kaupassa! Ylläripylläri! Olenkin jo tässä hetken kuulostellut, että tuleekohan niitä myös tässä raskaudessa näihin aikoihin. Onneksi jäi vaan siihen yhteen.

Maanantaina piipahdin neuvolassakin. Oli todella mielenkiintoinen reissu Pikkukarhun kanssa. Häntä kun olisi kiinnostanut muun muassa ränkätä tutkimuspöydän vipua ja muuta sellaista pientä kivaa. Terkkari sai kuitenkin sydänäänet kuunneltua ja sf-mitan otettua, vaikka minua vähän jännittikin jättää tuo elohopea sinne lattialle hengailemaan yksin.

Tässäpä siis strategisia mittoja ja tietoja. Vertailun vuoksi tilastoja myös Pikkukarhun odotuksesta samoihin aikoihin:

Myttynen, rv 21+5
hb 121
rr 114/62
paino 59.2kg (+600g/vko...)
sf 20cm
syke 140
liikkeet ++
pissa puhdas

Pikkukarhu, rv 22+0
hb -
rr 123/61
paino 62.1kg
sf 20cm
syke 148
liikkeet ++
pissa puhdas

Aika samalla tavalla tuntuu nämä raskaudet muutenkin menevän. Pahoinvointi oli vain erilaista silloin alkuunsa, mutta nyt mennään kyllä vanhalla tutulla kaavalla. Menisi vaan loppuun saakka niin, Pikkukarhustakin kaikki meni kuitenkin hyvin :)

Pistin tuossa Myttystä odottavat vaipat pesuun. Vaippoja kun pitäisi suositusten mukaan pestä 3-6kk välein, jotta kuminauhat eivät kuivuisi ja napsahtaisi poikki. Päätin sitten tehdä kunnon inventaarion nähdäkseni, tarvitaanko jotain. Ei taida tarvita! Kuvasta puuttuu kaikki one size -vaipat (~20kpl), jotka siis ovat yhä käytössä Pikkukarhulla.

Ylimmässä rivissä S-koko, keskellä M ja alhaalla NB.
Kuvasta puuttuu myös vino pino harsoja, joita tullaan käyttämään aluksi.


Pötsi eilen eli rv 22+1

maanantai 6. toukokuuta 2013

Rakenneultra rv 20+5





Myttysellä on aivan samanlaiset kasvonpiirteet kuin isoveljellään <3 

Ultran mukaan kaikki on kunnossa. Ultraaja joutui pitkään hakemaan hyviä kuvakulmia, kun tyyppi bailasi niin ankarasti ympäri yksiötään. Välillä hän piti käsiä naaman edessä, välillä taas käsi oli suussa tai haarovälissä. Saatiin kuitenkin nämä pari hyvää 4D-kasvokuvaa, jotka tosin näyttävät vähän suttuisilta kameralla kuvattuna.

Painoa on 367g tällä hetkellä ja mitat vastaavat viikkoja. Istukka sijaitsee etuseinässä... Ilmankos noita liikkeitä ei ole tuntunut ihan niin hyvin mitä Pikkukarhusta. On niin helpottunut olo, kun kaikki on ainakin näillä näkymin kunnossa.

Ja kyllä se sukupuolikin selvisi ;)

Huomenna on Pikkukarhun 1v. neuvola. Teenkin sitten megapostauksen viikonlopun synttäreistä ja neuvolakuulumisista. 

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Hyvää Vappua!

Vuosi sitten lähdin kettuuntuneessa mielentilassa ystävän luokse vappukahville. Kävelin, vaikka selkään särki niin maan perskutisti. Olin jo luopunut toivosta sen suhteen, että vauva joskus syntyisikin. Siinä kahvipöydässä sitten, tasan kello yksi, alkoivat synnytyssupparit! Pari tuntia hengailin vielä heillä, ystävä kellotti suppareita ja meitsi pompotteli jumppapallon päällä lämpöpussin kanssa. Enpä vielä siinä vaiheessa tiennyt, että illasta ja yöstä tulee piiiiiiiiitkä....

Tänään poksuu myös raskauden puoliväli! 20+0 POKS POKS! Paljon aihetta juhlaan. Mies tunsi toissailtana ensimmäistä kertaa potkut kädellään. Itsekin olen alkanut vasta nyt tuntemaan liikkeet ihan kunnolla. Miten muistelen, että viimeksi ne tuntuivat jo aiemmin? Tai sitten aika kultaa muistot.

Hirveä stressi noista synttäreistä. Ihan turha odottaa mitään upeaa kakkua, hyvä jos saan ne kermat kuorrutettua siihen suhteellisen nätisti. Ei olisi pitänyt mennä googlettamaan 1v. kakkuja, tuli lievästi sanottuna  pakokauhu niistä taideteoksista. Onneksi pikkusiskoni on taiteellisesti lahjakas, ehkä saan hänet vääntämään jotain vekkuleita marsipaanitaideteoksia kakun päälle.

Tilannettahan ei helpota yhtään se, että tulen perjantaina töistä kotiin vasta viiden maissa, jolloin alkaa leipominen ja järjestelyt. Aaaaaaaaaa. Ja niin, meillä ei ole edelleenkään kahvikuppeja tai kakkulautasia! Mukeja ja eriparilautasia kyllä löytyy... pitäisköhän ostaa kertiksiä? Tosin ne nyt eivät ole järin ekologisia. Ehkä satsataan ja käydään vihdoinkin ostamassa jotkut sikahalvat kahvikuppitassilautassysteemit Prismasta. Sain vihdoin hommattua kakkulapionkin! Suuria askelia kohti aikuisuutta jälleen.

Jaa-a. Kai sitä pitäisi alkaa vääntämään kakkupohjia. Onpahan vielä muutama ilta aikaa vääntää niitä lisää, jos ja kun epäonnistuvat...