sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Vauvakekkeruusit!

Meillä oli eilen tuvantäydeltä ihania naisia ja suloisia mukuloita! Ystävän yllytyksestä pidin siis eräänlaiset babyshowerit itselleni. Ja oli vallan mukavaa! Pikkusisko tuli jo edellisenä iltana, joten herättiin lauantaina seitsämältä leipomaan suolaisia ja makeita herkkuja tarjolle. Loppujen lopuksi meillä oli seitsämän naista ja kolme lasta (3 viikkoinen, 4kk:n ikäinen ja 4-vuotias), joten ruokaa jäi erittäin paljon ylikin... Onneksi mies tuli kavereineen illalla hoitelemaan tähteet ;) Mitään erityisiä ohjelmanumeroita ei ollut, jutusteltiin, oltiin ja syötiin vaan. Pienimpien ihastelu oli tietenkin eräänlainen ohjelmanumero! Ja jokainen vieras sai kirjoittaa vieraskirjaan nimiveikkauksensa, niitä olikin sitten mielenkiintoista lueskella.

Saatiin paljon ihania lahjoja, tuli ihan tippa (piilo)linssiin :')

Päivää varjosti hiukan se, että perjantaina illasta alkoi hirmuinen kutina jalkapohjissa. Eilen se sitten levisi kämmeniin ja muualle kroppaan. Olo ei kuitenkaan ollut niin hankala, etten olisi voinut nukkua ja vauva liikkui melko paljon, joten en sitten soittanut synnytysvastaanottoon raskaushepatoosin pelossa. Tänään ei ole kutittanut lähes ollenkaan! Joten taidan huomenna soittaa neuvolaan ja kysyä, tarvitseeko ottaa maksa-arvoja joka tapauksessa. Turvotus on lisääntynyt selkeästi, sen huomaa varsinkin sormista ja naamasta.

Kätilöystäväni teki perjantaina pienen ulkoisen tutkimuksen, jonka mukaan tyyppi saattaapi olla pyörähtänyt istumaan! Voijjee, ilmankos potkut tuntuu hiukan erilaisilta! En ole kyllä huomannut kyseistä kääntymistä, mutta yhtenä päivänä tuntui ihan kuin hän olisi ollut hiukan poikittain... Painoarvioksi ystävä veikkasi sellaista ~2300g, mikä kuulostaa oikein hyvältä.

Ja niin! Neuvolasta soitteli terkka heti seuraavana päivänä perään, ja kertoi, että ystäväni pystyy olemaan doulana synnytyksessä isän lisäksi! Jee jee! Eli nyt vaan pitäisi yrittää synnyttää niin, ettei ystävä ole työvuorossa Hämeenlinnassa :D Piece of cake!

Periaatteessa nyt on kaikki valmiina vauvaa varten. Kestovaippojakin on kertynyt yhtäkkiä niin paljon, ettei varmaan kaikkia ehdi edes ottaa käyttöön! Kuinkahan sitä jaksaa odottaa vielä useamman viikon?

maanantai 19. maaliskuuta 2012

33+6 neuvola

... Ja karsee fiilis. Ei muuten, mutta kun en ole saanut nukuttua kunnolla useampaan yöhön! Alkaa tosissaan verottaa noin rikkonaiset unet. Ei yhtään helpota se, että tänään olisi vihdoinkin se tentti.

(Ehkä noihin rikkonaisiin uniin on ihan hyvä alkaa tottua pikkuhiljaa :D )

Neuvolassa oli taas eri täti, missä lie oma tällä kertaa. Sain kuitenkin avauduttua siitä, miten tahdottaisiin miehen kanssa synnytykseen tukihenkilöksi ystävä, joka on kätilö. Sehän ei periaatteessa onnistu TAYSin säännösten mukaan, kun isän lisäksi tukihenkilönä voi toimia vain ja ainoastaan doula. Poikkeuksia ilmeisesti tehdään niin, että on käytävä pelkopolilla ruinaamassa ensiksi... Neuvolan täti oli kuitenkin sitä mieltä, että ihan turha on laittaa lähetettä pelkopolille tuon asian takia, vaan ehkä sen voisi sopia. Kun kyseessä on vielä kätilö! Lupasi soitella ja kysellä asiaa, ihanaa. Olisi niin parasta, jos ystävä pääsisi mukaan tukemaan miestä. Mies on itse sitä mieltä, että tämä ystävä on ainut ja oikea vaihtoehto meidän "doulaksi" synnytykseen.

Neuvolassa ei sinänsä mitään uutta, mitä nyt painonnousu oli hidastunut ja sf-mitta pudonnut tasan keskikäyrälle. Vauva on siis ilmeisesti lisännyt painoaan, mutta meikeläiselle ei ole tullut ylimääräistä, kiitos fiksun syömisen ja liikunnan.

rv 33+6 (32+0)
rr 120/68 (118/64)
paino 67,8kg (67,6), +108g/vko
sf 30cm (28)
syke 145
liikkeet ++
raivotarjonta
pissa puhdas

Nyt ruokaa, unta ja viime hetken tenttiin lukeminen. Huomenna saa jo rentoutua!

torstai 15. maaliskuuta 2012

33+2

Tänään tuli ultimatekipeä supistus, joka kesti varmaan minuutin! Olin kyllä pari tuntia aiemmin imuroinut, mutta sen jälkeen vaan istuskellut sohvalla läppäri sylissä. Siinä se sitten tulla paukautti ihan puskista. Sain aika hyvää osviittaa siitä, miltä ne supistukset voivat tositilanteessa tuntua... Aiemmat pikkusupparit ovat olleet aika säälittäviä tuohon verrattuna! Supistuksen jälkeen alkoi paleltamaan ja mahassa tuntui ihan kylmältä. Sen jälkeen ei kyllä tullut mitään supistuksiin viittaavaa enää. Outoa.

Olen päässyt takaisin liikunnan makuun. Olen käppäillyt fiiliksen mukaan 40-60min lenkkejä. Välillä on pitänyt mennä hiiiiiitaaaasti, mutta muutamina kertoina olen ihan kunnolla reippaillut. Fiilis on kyllä ollut sen jälkeen ihan uskomaton! Vaikuttaa niin paljon mielialaan tuo liikunta, puhumattakaan aurikoisista keleistä. Täytyy nyt toivoa, että loppuraskaus sujuu yhtä vaivattomana, mitä nyt. Näin hyvin en ole kokonaisvaltaisesti vielä voinut koko raskauden aikana. Parempi myöhään... jne :)

Minusta on myös kuoriutunut varsinainen kodinhengetär. Pyykkikone on pyörinyt jatkuvasti, tähän mennessä on tullut pestyä viisi täyttä koneellista vauvanvaatteita, ja olen myös silittänyt kaikki. Mitään supermutsia minusta ei luultavasti ole kuitenkaan tulossa, taitaa jäädä ensimmäiseksi ja viimeiseksi kerraksi, kun jaksan noita silittää.

Käytiin miehen kanssa kestovaippainfossa. Ollaan molemmat nyt ihan hurahdettu kestovaippailuajatukseen! Saan ystävältä vastasyntyneelle sopivia kestoja lainaan ja muutamia olen ostanut käytettynä. Ajatuksena on myös bambuharsojen käyttäminen alkuunsa... Jos homma toimii, niin ihan mahtavaa, mutta ei oteta liikaa paineita. Kertiksiä ostetaan jemmaan ja niitä tullaan luultavasti käyttämään kestojen rinnalla.

Ihan uskomatonta, että tässä mennään jo näillä viikoilla! Seuraavat pari viikkoa ovat täynnä kaikkea kivaa ohjelmaa (mm. MOKOMAN KEIKKA!!!), joten aika menee nopeasti. Kohta pitää varmaan alkaa orientoitua ihan tosissaan siihen ajatukseen, että sieltä se mukelo voi tulla hetkenä minä hyvänsä. Mielellään kuitenkin vasta täysiaikaisena, kiitos :)

tiistai 6. maaliskuuta 2012

32+0

Poks!

Neuvolassa tuli taas käytyä. Siellä oli joku terveydenhoitajaharjoittelija, joka ei osannut mitata verenpainetta... mutta onneksi oma th tuli lopuksi tsekkaamaan kaikki jutut ja mittaamaan paineen. Sen lisäksi th kertoi unitutkimuksesta, johon voi vapaaehtoisesti osallistua. Me luultavasti osallistutaan, mikäli isännällä ei ole mitään sitä vastaan. Ei kerrota sille, että tutkimukseen kuuluu myös isältä otettava verinäyte synnytyksen yhteydessä ;)

Unitutkimuksesta lyhyesti PSHP:n sivuilta:

"Tutkimukseen osallistuvat perheet pääsevät mukaan uraauurtavaan hankkeeseen, sillä kyseessä on Suomen ensimmäinen lasten unta tutkiva pitkittäistutkimus, jossa lapsia tutkitaan pitkällä aikavälillä syntymähetkestä toisen ikävuoden loppuun. Tavoitteena on seurata osallistujia tämänkin jälkeen. Lapsen uneen vaikuttavat tekijät ja huonon unen seuraukset tunnetaan toistaiseksi puutteellisesti, vaikka lasten unihäiriöt ovat Suomessa yleinen ongelma, joka koskettaa koko perhettä.

Tutkimuksessa selvitetään pikkulapsen unen ja unirytmin kehitystä sekä unen merkitystä fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle. Tavoitteena on kehittää unihäiriöiden ennaltaehkäisyä, varhaista tunnistamista ja hoitoa. Samalla saadaan myös uusia mahdollisuuksia lapsiperheiden ohjaamiseen neuvolassa."



Neuvolasta ei mitään raportoitavaa. Kaikki arvot kohdillaan jiienee. Ulkotutkimus sai taas aikaan supistuksia... Mutta sf-mitta laski lähemmäs keskikäyrää!

rv 32+0 (30+0)
rr 118/64 (130/71)
paino 67,6kg (66,4), muutos +600g/vko
sf 28cm (27)
hb 125
syke 138
liikkeet ++
raivotarjonta
pissa puhdas

Alkaa olla aika tukala olo jo. Välillä ahdistaa ihan hirveästi, siis fyysisesti, kun mukula painaa keuhkoja. En edes halua kuvitella, miten kuukauden päästä sitten... Muutenkin on hyyyvin epäviehättävä olo. Naama on turvoksissa ja kaikki vaatteet tuntuu ahdistavilta päällä. Ähhhh. Onneksi alkaa nuo ilmat lämmetä, niin voi pukeutua vähän kevyemmin!

Pesin tänään ekan koneellisen vauvanvaatteita! On kyllä vähän ristiriitainen fiilis niiden silittämisen suhteen. Toisaalta se tuntuu tosi työläältä ja turhalta hommalta, mutta onhan ne tietty kivemman näköisiä silitettynä. En vaan tiedä, miten mulla oikaeasti riittää kärsivällisyys noiden silittämiseen... Ehkä siinä vaiheessa, kun loppuu kaikki muu tekeminen.

Ihanaa, kun aurinko paistaa! Jos sitä lähtis vielä vähän lyllertämään tuonne ulos miehen kanssa <3