maanantai 6. heinäkuuta 2015

Viimein satamassa

Kuvaavan otsikon keksiminen on aina ollut vaikeaa, mutta tällä kertaa se oli suorastaan tuskallista. "The End" olisi kuulostanut turhan melodramaattiselta, "Blogi päättyy" kuivan asialliselta ja "Loppu" liian... negatiiviselta.

Tämä tulee olemaan Aaltoillen arjessa -blogin viimeinen postaus.

Palo kirjoittamiseen ei ole sammunut, ja omaa aikaakin on alkanut olla aina vain enemmän. Joku tässä kuitenkin tökkii. Olen ehkä lipunut pikku hiljaa kauemmas niiltä aihe-alueilta, joista joskus intopinkeänä kirjoitin. Pelkästä perhearjesta kirjoittaminen ei tunnu enää kovinkaan palkitsevalta, varsinkin kun arkemme on melko tasaisen tylsää ja normaalia. Olen useamman kerran deletoinut pitkän arkipostauksen, koska se on tuntunut jo oikolukiessa karmean puuduttavalta räpellykseltä. Kestovaipatkin (ikuisuusrakkausaihe?) vain vähenevät perheestämme pikku hiljaa, mutta onneksi sentään yhdistystoiminnan myötä pääsen hipelöimään pienen pieniä vaippoja ja seuraamaan aitiopaikalta pienokaisten (ja vähän isompienkin) kestoilutaipaleen alkua.

Tämä blogi on ollut minulle korvaamaton muistojen säilytyspaikka, josta on jälkikäteen tullut tarkastettua monia asioita (eikä vähiten lasten eri kasvuvaiheita, jotka eivät koskaan ole päätyneet vauvakirjojen sivuille...). Paria kuukautta vaille neljään vuoteen mahtuu tiheitä postausjaksoja, pitkiä taukoja, henkisiä sekä fyysisiä kasvuja ja kipuja, monia mahakuvia, ihania muistoja ja kaikenlaisia sepustuksia laidasta laitaan. Itselleni kaikista tärkeimpiä ja rakkaimpia ovat synnytyskertomukset sekä odotusten alkuajat, joita ei ole tallennettu mihinkään muualle. On sanomattakin selvää, että aion tulostaa kaikki blogitekstini varmaan talteen, jotta pojatkin voisivat niitä halutessaan lukea isompina.

Olen pitkään miettinyt täysin uuden blogin aloittamista. On monia asioita, mistä olisi tarve kirjoittaa, mutta tekisin sen mieluiten täysin anonyymisti. Ehkä luon uuden blogin sitä varten, ehkä en. Tai sitten aloitan informatiivisen blogin aiheesta "Elämää työttömänä työnhakijana -tulin, näin, koin". Jää nähtäväksi.

En aio ainakaan toistaiseksi poistaa blogia, sillä useissa "yleishyödyllisissä" postauksissa kävijämäärät pysyvät ennallaan kuukaudesta toiseen. Toivottavasti blogin sisällöstä on hyötyä ja huvia jatkossakin, myös blogiin vasta eksyneille (TERVETULLOO!). Facebookin sivulle päivitän kuulumisiamme toisinaan, joten aivan täysin ei Aaltoillen arjessa tule katoamaan maisemista...

Haluankin kiittää teitä, ihanat lukijat ja kommentoijat, inspiraation lähteet ja haastajat, näistä vajaasta neljästä vuodesta! Ilman teitä blogini olisi ollut täysin hengetön, eikä minulla olisi riittänyt motivaatio kirjoittamiseen alkua pidemmälle.

<3 KIITOS & KUMARRUS <3