torstai 31. tammikuuta 2013

Ihana paketti ja pieniä pettymyksiä

Otin riskin, ja päädyin tilaamaan ekoripsarin sekä -meikkipuuterin netistä. Tutkailin jonniin verran ihmisten suosituksia ja kokemuksia tuotteista googlettamalla, mutta loppupeleissähän noiden toimivuus (ainakin meikkipuuterin) on aika yksilöllistä. Toki sävyn valinta on hiukan hankalampaa netissä, mutta meitsille passaa yleensä ainoastaan nuo vaaleimmat sävyt, useimmiten "ivory".

Kahden päivän päästä tilauksesta tuli Jolielta iso ihana paketti!




Tilasin Terre d'Oc ripsarin Noir Bengale (32) ja Zuiin meikkipuuterin (ivory). Sain kivoja kaupanpäällisiä, mm. pari tuoksunäytettä ja jotain rasvoja.

Tilaustositteessa oli käsinkirjoitettu viesti. Lämmitti mieltä :3

Kohta testaan noita meikkejä ensimmäistä kertaa!

********************************************************
Ja sitten näitä pieniä pettymyksiä. Takaiskuja! 

Kookosöljy on osoittautunut muutoin oivaksi dödötuotteeksi, mutta se tosiaan jättää vaaleisiin kankaisiin öljytahraa. Ongelma on lähinnä noiden kainalosta tiukkojen paitojen ja toppien kanssa. Koska en halua pilata vaatteitani, aion nyt kokeilla jotain muuta luonnonmukaista vaihtoehtoa. En tyrmää täysin mineraalikivi -vaihtoehtoa, vaikka sen mahdollisesti sisältämä nikkeli arveluttaakin.

Palashampoo jättää hiukset edelleenkin tahmaisiksi! Lähinnä aivan latvaosiot ovat tahmaiset, niissä nyt onkin vuosien kemikaalikuormitus. Tyvi on ihan ok tuntuinen, eikä näytä rasvaiselta. Tältä näyttää juuri pesty harja, jolla on kerran harjattu hiukset läpi:


Tämä valkoinen mähmä on uskomattoman tahmaista, eikä lähde käsistäkään kuin saippualla.

Luultavasti palashampoo sopii parhaiten hiuksille, joita ei ole liikaa rasitettu erilaisilla käsittelyillä ja mömmöillä. Aion pistää nuo jemmaan, ja ottaa käyttöön uudestaan sitten, kun olen saanut värjäämättömät hiukseni takaisin. Tilalle otan kokeiluun Madaran Gloss & Vibrance -shampoon.

En aio pitää kynsin ja hampain kiinni siitä, että kaikki käyttämäni tuotteet ovat 100% luonnonmukaisia, jos se hankaloittaa jotenkin elämää. Olen liian mukavuudenhaluinen (ja kiireinen) turhaan venkslaukseen. Mutta kaikki "pahikset", mitä vaan pystyn karsimaan pois tuotteiden sisällöistä, on plussaa.

Tämä on hieno oivallus ihmiselle, joka on ennen ollut erittäin joko-tai -tyyppi...


torstai 24. tammikuuta 2013

Sairastelua ja uusia tuotteita

En käsitä, minne viikko on vierähtänyt. Pikkukarhu tuli myös kipeäksi, ja siinä sitä sitten oltiin. Onneksi äitini tuli meille viikonlopun yli meitä hoitamaan. Eilen tultiin sitten tänne mammalaan "jatkohoitoon". Minulla on edelleen kuumetta, mutta onneksi Pikkukarhu tuntui sairastaneen tuon taudin pois nopeasti, ja on nyt täysin oma itsensä. Liekö kuumetta lisännyt ylähampaiden puhkeaminen: olin näkevinäni siellä jotain valkoista, mutta hän ei anna katsoa.

Sain tiistaina keräiltyä itseäni sen verran kasaan, että käväisin keskustassa Ruohonjuuressa sekä Punnitse & Säästä -liikkeessä. Ruohonjuuren nykyiseen liikkeeseen ei nimittäin oikein pääse vaunuilla, niin oli helpompi lähteä käymään siellä, kun mamma toimi lapsenlikkana. Tampereen Ruohonjuuri siis muuttaa, HUOMENNA ON MUUTTOMYYNTI! Kaikki tuotteet -35%! Ja minä olen täällä peräkorvessa ;) Uusi liike tulee likemmäs keskustoria (Stockerin paikalle) ja sinne pääsee myös vaunujen kanssa. Jes!

Menin ensisijaisesti ostamaan luomuhammastahnaa, mutta mukaan tarttui yllättäen muutakin. Meikkejä oli niin huono valikoima tällä hetkellä, etten viitsinyt ostaa vielä mitään. Muutenkin pitäisi vähän kuukletella, että mitä ihmiset ovat sanoneet mistäkin meikkipuuterista ja ripsarista. Pääsääntöisesti luomuripsarit tuntuvat olevan tosi huonosti pysyviä, ikävää...

Kosmetiikkatuotteiden lisäksi kaikkea hyvää nassutettavaa, kuten luomumaissinjyviä ja pitkään himoitsemani bambutiskirätit. Ja huulirasva!

Tästä lähtien pyykit pestään pesupähkinöillä.

Untuvikko -shampoota Pikkukarhulle niihin tilanteisiin, kun tukassa on esim. puuroa...
Hamppu-turve -shampoo kokeiluun itselle.
Vihreä tee & sitrukset suihkusaippuaksi.
Savi & merilevä -kasvosaippua.


Luonnonsavea voi käyttää kasvonaamiona tai syväpuhdistamaan hiuksia/hoitamaan päänahkaa

Sain savi-yrttikasvonaamion kaupanpäällisiksi, kun ostin niin paljon kaikkea -.-

Ja se, mitä oikeasti lähdin ostamaan. 
Fluoriton.

lauantai 19. tammikuuta 2013

Pikkukarhu 8,5kk ja äidin päivystyskeikka

Toissapäivänä oli vihdoista viimoin PK:n 8kk neuvola, vaikka herrahan on jo 8,5kk. Seuraavan kerran onkin sitten vasta 1v, mihin ei tosiaan ole enää niin kauhean pitkä aika. Ihmettelen päivittäin, mihin pikkuvauvani on kadonnut! Tyyppihän on jo ihan taaperomainen!

Ja hienosti kasvaa edelleenkin keskikäyrällä:

2.5.12      52cm        3420g       32cm
3 vkoa     53,3cm     4020g       35,6cm
5 vkoa     55,3cm     4535g       37cm
6 vkoa     56,6cm     4925g       37,8cm
3kk         62cm         6410g       40cm
4kk         65cm         7200g       41,2cm
5,5kk      67,4cm      8165g       43cm
6,5kk      69cm         8640g       43,8cm
8,5kk      72,4cm      9475g       45,7cm

"Terve poika, kasvaa hyvin. Ryömii, istuu ilman tukea."

Tähän voisin vielä lisätä, että Pikkukarhu osaa hienosti taputtaa, ja antaa mielellään itselleen aplodeja onnistuttuaan esimerkiksi kakkaamaan pottaan. Lisäksi uusi ei-niin-hieno taito on kaapin ovien avaaminen. Meidän tv-hyllyssä on ovissa pienet vetonupit, mutta silti PK saa ovet avattua. Pinsettiote on melko rautainen jo!

Näppärä keino pitää Pikkukarhu pois pahanteosta on laittaa hänet istumaan ja muutama lelu siihen hollille. Hän kun ei osaa vielä lähteä tästä asennosta itse pois, mitä nyt välillä keikahtaa vahingossa. PK:lla ei tunnu olevan mikään kiire noiden istumis- ja konttausjuttujen kanssa.

Neuvolareissun jälkeen mentiin päiväkaffelle ystävän luokse. Valittelin jo siellä, että on kyllä kipeä olo, ihan kuin olisi keuhkoputkentulehdus. Ulkona kävely pisti keuhkoihin ja keuhkoputkiin niin, ettei tehnyt mieli hengittää lainkaan. Vakuuttelin kuitenkin, että olen yhä lähdössä siskon luo viikonlopuksi, että kyllä se tästä.
Kävelymatkalla kotiin luulin kuolevani. Kotona iskin ensimmäisenä kuumemittarin kainaloon, ja sehän näyttikin sitten yli kolmekasia! Onneksi Pikkukarhu jatkoi uniaan vaunuissa, sillä en kyennyt enää nousemaan sohvalta. Mies ehti tulla kotiin ennen kuin hän heräsi. Päätin varalta soittaa terveyskeskuksen ajanvaraus- ja neuvontapalveluun, että olisiko syytä käydä lekurissa. Hoitaja oli sitä mieltä, että kannattaisi mennä suoraan Acutaan (päivystys), koska pääsisin lääkärille muutoin vasta seuraavana päivänä puolen päivän aikaan. 

Appiukko lähti heittämään Acutaan. Olin aivan umpijäässä ja olo tuntui epätodelliselta. Jouduin odottamaan lääkärille pääsyä yli tunnin, mikä ei ollut kovin pitkä aika ottaen huomioon, että kyseessä oli Acuta... Lääkäri tuli siihen tulokseen, että olisi syytä ottaa laaja verenkuva sekä virtsakokeita, sillä kuumeen, yskän ja keuhkoputkikipujen lisäksi minulla oli melko kovia vatsakipuja. Jouduin ensiavun vuodepaikalle odottamaan testejä. Ehdin maata ainakin puolitoista tuntia, ennen kuin verinäyte tultiin ottamaan. Siinä sai kuunnella kaikkia mukavia ensiapujuttuja (not). Verikokeiden tulokset tulivat kahden tunnin päästä, joten olin aika kypsää kauraa, kun pääsin vihdoin kotiin kymmenen maissa illalla. 

Kaikki arvot olivat kunnossa, myös tulehdusarvot olivat matalat. Kyseessä on siis viruksen aiheuttama tauti, johon antibiootit eivät auta. Eilen kuume oli vähän matalampi, mutta tänään aamulla mittasin taas lähemmäs kolmekasin lukemat. Ja minä kun en oikeasti ole ikinä kuumeessa! Normilämpönikin on alle 36 asteen...

Onneksi äitee tuli viikonlopuksi hoitamaan PK:ta, kun Mies lähti maalle jatkamaan saunaprojektia. Saan ihan luvan kanssa maata sohvalla (läppärin kanssa) rykimässä, ihanaa. Illaksi on jemmassa parasta lääkettä: Ben & Jerry's Chocolate Fudge Brownie! Jos sillä ei ala parantua, niin milläs sitten?!




Mutta kaikista parasta lääkettä on ehdottomasti äidin oma aurinko! :)

perjantai 18. tammikuuta 2013

Muutama purkki ja putkilo

Tein inventaarion. Varsinainen purkki- ja putelivallankumous! Kylmänviileästi raakkasin pois kaikki, mitä en oikeasti tarvitsisi tarvitse. Osan lahjoitan pois, osan (lähes käyttämättömät) myyn ja vanhentuneet heitin menemään (kierrätin tietty ne muovit, mitkä pystyi).


Tököttiä löytyy päästä varpaisiin. Nämä kaikki saavat uuden sijoituspaikan...

Nämä jäivät vielä hengailemaan, vieraiden varalta.

Vanhentuneita tai kiertoon kelvottomia tuotteita.

Nämä saivat jäädä, kunnes on varaa ostaa luomumeikkejä. Luomumeikinpoistoaineet eivät ole tarpeeksi tujuja tavallisille meikeille, varsinkaan meikkipuuterille.

Silmänympärysvoide ja pari rasvaa saivat myös jäädä. Olen maksanut noista Cliniquen tuotteista itseni kipeäksi, niin en vielä henno pistää pois.

Kaikki meikkituotteeni. Eihän tässä nyt ihan kauheasti ole, eihän?

Näillä aion pärjätä silloin, kun tulee tarve meikata. En ole enää normipäivinä meikannut, noita speliaalipäiviä on melko harvoin.

Escadan eau de toilette, Oriflamen parfyymi ja Escadan parfyymi

Christina Aquilera -parfyymi. Voi, tää on mun suosikki! Escadat sain jo myytyä hyvään hintaan, sillä tuota Taj Sunsetia en ole voinut käyttää lainkaan. En ole voinut pitkiin käyttää muitakaan hajuvesiä, kun kaikista tulee päänsärkyä ja huono olo. 


******************************************

Tavallisina päivinä käytän ainoastaan palashampoota ja kookosöljyä. En pese itseäni suihkusaippualla tai kasvojani muulla kuin kuumalla vedellä. Laitan pesujen jälkeen kasvoille ja ihon kuiviin kohtiin kookosöljyä. Olen huomannut, että kasvojen iho on sileämpi, tasaisemman värinen eikä rasvoitu niin nopeasti. Kroppa ei ole kuivunut, kuten suihkusaippuaa käytettyäni (jopa Lactoline pesuneste kuivattaa ihoa liikaa). Välillä pesen itseni karhealla pesusienellä, joka hankaa kuolleen ihon pois. En ole huomannut, että olisin yhtään sen likaisempi tai haisevampi, mitä saippuanläträysaikoihin. 

En olisi ikinä uskonut, että kykenisin elämään näin.

******************************************


MITÄ KOSMETIIKKATUOTETTA ILMAN ETTE VOISI ELÄÄ? MIKÄ ON TOP-5?

keskiviikko 16. tammikuuta 2013

Palashampoo testissä


"Hoitavaa luonnon hennaa ja kehäkukkaa sisältävä shampoo hoitaa, antaa kiiltoa ja syventää erityisesti punaisten ja punaruskeiden hiusten väriä. Sopii parhaiten kuiville, käsitellyille ja normaalille hiuksille. Ryhdistää ja tekee hiukset ilmaviksi ja kiiltäviksi. Ei värjää hiuksia. Saippuapohjainen shampoopala on täysin ekologinen, se on tehty luomu kasviöljyistä, - yrteistä ja- eteerisistä öljyistä. Se ei sisällä säilöntäaineita, keinotekoisia hajusteita tai väriaineita eikä myöskään mineraaliöljyjä. Siitä ei jää muovipulloa jätteeksi."  -Biodelly


Olin jo ehtinyt haaveilla palashampookokeilusta, ja törmäsinkin Ruohonjuuressa Flow palashampoisiin ollessani kookosöljyostoksilla!

Flow palashampoon kehutaan myös poistavan hiuksista haitallisia kemikaalijäämiä, joten hiukset saattavat tuntua tahmeilta 1-10 pesukerran ajan, mutta hiusten puhdistuessa jäämistä tahmeus häviää. Jos yksi vaahdotuskerta ei tunnu riittävän, kannattaa pestä hiukset kahteen otteeseen. Ja voi kyllä, ensimmäinen pesukerta oli aivan järkyttävä! Hiukset olivat todella tahmaiset! En edes yrittänyt harjata niitä, eikä niitä tehnyt mieli koskea lainkaan kuivanakaan. Nyt, noin 8 pesukerran jälkeen ne alkavat muuttua puhtaamman tuntuisiksi. Ja mikä parasta, ne tuntuvat tuplasti tuuheammilta, ilmavammilta kuin ennen.

"Hoitoaineeksi" sekoittelin vatiin kylmää vettä ja Rajamäen hunajalla maustettua väkiviinaetikkaa (50% hunajaa, etikkapitoisuus 5%). Käytin sitä viimeisenä huuhteluna, eli huljuttelin siellä tukkani ja puristelin kuivaksi. Etikan tuoksu ei ollut ehkä kaikista ihanin, mutta se haihtui hiusten kuivuessa. Hiuksista tuli todella pehmeät!


Koska tämän palashampoon tarkoituksena on poistaa haitallisia kemikaaleja, ovat tietenkin kaikki hiustenmuotoilutuotteet ja vastaavat pannassa. Muutenhan saisin kärsiä tahmapesuista 4eva. Ajattelin, että en tule IKINÄ selviämään ilman hiuslakkaa, sillä kontrolli on oltava myös hiusten suhteen. Mutta niin vaan olen kyennyt olemaan ilman. Hyvä minä!

Luonnonmukaisia hiuslakkoja löytynee, kuten esimerkiksi Iloista Vihreää -blogista voi bongata, mutta olen ajatellut käyttää hätätapauksissa vanhaa kunnon sokerivettä. Tarvitsen hiuslakkaa lähinnä katkenneiden hiusten tasoitteluun päälaella, mutta kampausten kiinnittämiseen en ehkä lähtisi sokerivedellä läträämään.

Ajattelin ostaa myös toisenlaisen Flow palashampoon, esimerkiksi olut-muna palashampoon, joka antaa ryhtiä ja ilmavuutta hiuksille luonnollisin keinoin. Valikoimasta löytyy kaikkea laidasta laitaan: on bruneteille, blondeille, hiuspohjan ongelmille, vegaaneille, rasvoittuville hiuksille...

Ja taas saa tehdä salapoliisityötä, sillä INCI eli täydellinen ainesosaluettelo on maallikolle täyttä hepreaa. Hetken tavaamisen jälkeen olen kuitenkin varmistunut siitä, että tämä kyseinen palashampoo todellakin on luonnonkosmetiikalle asetetut kriteerit täyttävä tuote! Jes!

Esimerkiksi Lushin palashampoota kehutaan maasta taivaisiin, ja monet tuntuvat pitävän sitä aitona luonnonkosmetiikkana. Sellaiselta INCI ei kuitenkaan kuulosta laisinkaan... Aion avautua aiheesta pian.

Jos haluatte tietää, mitä kosmetiikkapurnukkanne todellisuudessa sisältävät, käyttäkää ilmaista kosmetiikan sanastoa. Hakukone kääntää monimutkaisilta kuulostavat kemiantermit selkokielelle. Yllättävää ja karmaisevaa. Myös täältä löytyy INCI-haku, jolla selvittää kemikaaliviidakkoa.

EDIT 31.1.13:

Useiden kymmenien pesujen jälkeen hiusten latvat ovat yhä tahmaiset ja epämiellyttävät. Palashampoo joutuu hetkeksi syrjään... Lue lisää täältä!

maanantai 14. tammikuuta 2013

Kuukuppikeittoa ja kauniita suojia

Kuukautiset. Menkat. Monsuunit. Puolukkapäivät. Mensut. Verilettupäivät.

Ah, tuo ihana kuukauden välein toistuva elämys naisen elämänkaaressa. Itse olen säästynyt pahimmalta kuukautisstressiltä, sillä menkkani (silloin kun ne ovat suvainneet saapua) ovat olleet aina aika iisit. Ei suuremmin kipuja tahi hyökyaaltovuotoja. Synnytyksen jälkeen kipuja on ollut vähän enemmän, mutta edes kuparikierukka ei ole lisännyt vuodon määrää tuskallisen suureksi.

En ole kärsinyt menkoista myöskään siksi, että olen aina ollut erittäin tyytyväinen kuukupin käyttäjä. Ostin ensimmäisen kuppini 16-vuotiaana. Itse asiassa minulla on yhä sama kuppi! Nyt, synnyttäneenä pitäisi ostaa uusi (synnyttäneiden eli isompi) kuppi, ja muutenkin olisi aika vaihtaa uuteen.

Kupin voi valita vaikka lempivärin mukaan!


En voisi kuvitellakaan käyttäväni siteitä tahi tamponeja. Kärsin suunnattomasti jälkivuodon aikaan, kun oli pakko käyttää siteitä. HYI YÖK! Ajatus verestä muhimassa housuissa, hajut, bakteerit.... Yh.

Ripaus bling-blingiä? 
Kuva lainattu kuukuppi.fi:n sivuilta, josta kyseistä kuppimallia voi tilata.


Monet ovat kuulleet kuukupista, mutta eivät ole uskaltautuneet sellaista kokeilemaan. Kuukuppiin liittyy paljon ennakkoluuloja ja vääriä olettamuksia. Ei, kuppi ei voi jäädä sisälle jumiin. Kyllä, kuppiin mahtuu melko paljon tuotosta. Ei, ei sen tyhjentäminen ole ällöttävää. Itse asiassa se on paljon vähemmän ällöttävää kuin veren näkeminen siteessä. Ei, kuppi ei voi yhtäkkiä pudota. Ei, kuppi ei tunnu miltään.

Toki kupin käyttöä pitää hiukan harjoitella aluksi, mutta kun homman oppii, ei kuppi tunnu missään ja olo on erittäin varma ja huoleton. Näiden 10 vuoden aikana kuppi on falskannut pari kertaa, ja silloinkin olen laittanut sen huonosti. Vuotoa tuli hurjat pari tippaa ohitse, suurin osa meni onneksi kuppiin saakka.

Ihanaa, kun ei tule jätettä siteistä tai tamponeista, eikä roskiksesta lehahda kamala lemu. Lisäksi olen säästänyt todella paljon rahaa! Maksoin kupista aikoinaan 30€. Siteissä ja tamponeissa käytetään myös kemikaaleja, joita en välttämättä halua limakalvoilleni...

Haluan markkinoida kaikille kuukuppia, koska se nyt vaan on niin älyttömän mainio keksintö.

Ja mitä tuohon otsikkoon tulee, kuppi tulee desinfioida kerran kierrossa, joko ennen tai jälkeen käytön. Itse keitän kuppia kattilassa kuukautisten jälkeen. Kuukuppikeittoa!

Kaikki kuukupista, sen käytöstä ja mahdollisista ongelmatilanteista löytyy Kuukuppikunnan sivustolta. Suosittelen tutustumaan, te epäilevät Tuomaatkin!

Entäs sitten muut kestotuotteet?

Kestositeitä ja -pikkuhousunsuojia löytyy siinä, missä kestovaippojakin. Sain juuri kokeiluun ihastuttavia kestopikkuhousunsuojia:

Ylimmän rivin imupinta coolmaxia, alarivin trikoota.

Tämä puoli tulee... värkkiä vasten! Kiinnitys neppareilla.

Kun kerran pesee vaippapyykkiä joka toinen päivä, niin siinä sivussa menevät nuokin pesupussissa. Ihanaa, ei enää inhottavia kertsejä, jotka haisevat käyttämättömänäkin ällöttäville! Ensimmäisen kokeilupäivän jälkeen olen erittäin tyytyväinen. Ja ei muuten hävettäisi yhtään, jos tuollainen pikkuhousunsuoja putoaisi kassista julkisella paikalla ;)

Kestositeitä aion varmasti kokeilla, jos joskus vielä joudun jälkivuodosta kärsimään. Kestositeissä on yleensä kosteussulkuna PUL-kangas, jolloin vuoto tosiaan pysyy siteessä. Veritahrat lähtevät sappisaippualla. Toki siteen voi huuhtaista tuoreeltaan kylmässä vedessä, jolloin veri ei ehdi pinttyä kuosiin...

Naisten kestoilutuotteita myy muun muassa Kestovaippakauppa.

torstai 10. tammikuuta 2013

Kookosta kainaloon -seurantakoe

Valmistauduin luonnolliseen taisteluun hikeä vastaan kuorimalla kainalot (kalliilla) kuorintavoiteella ja sheivaamalla. Yritän muistaa pestä kainalot pelkällä vedellä, sillä saippuapesua ei suositella kookosöljyn käytön yhteydessä.

Aikaisemmin, viimeiset puoli vuotta ainakin, olen käyttänyt seuraavia tuotteita: Nivea Invisible for Black&White sekä Garnier Mineral deodorant 48hr Ultimate Protection. Nivea jätti paitoihin rantuja, ja petti säännöllisin väliajoin. Garnier ei pitänyt tippaakaan kuivana ja paidat tahriintuivat.



1. päivä

Aamulla epäilin rankasti tuotteen toimivuutta. Olimme lähdössä vauvakinoon, joten ajatus  kaverin kärsimisestä hienhajussani ei houkutellut... mutta päätetty, mikä päätetty. Levitin puhtaisiin, kuiviin kainaloihin öljyä. Se ei valunut mihinkään, kuten olin aiemmin luullut, eikä myöskään tuntunut mitenkään häiritsevältä. Hengailin puolisen tuntia rintsikoissa (terkkuja naapureille!), jotta öljy olisi varmasti imeytynyt. En kyllä aio joka aamu imeytellä sitä noin kauaa... Paidaksi valitsin puuvillaisen t-paidan, koska keinokuitu alkaa haisemaan nopeammin hieltä.

 Itse asiassa olen joutunut hylkäämään jotkut keinokuituiset paitani, koska ne alkava haista HETI, kun vähänkin hikoaa. Mikään dödö ei ole auttanut. Tuossa t-paidassakin on ollut se pikku vika, että hihansuu on aivan tuolla kainalossa ja "hankaa" sitä, joten paidassa on yleensä melko nopeasti märät läntit.

Päivän aktiivisuustasoksi sanoisin kolme asteikolla yhdestä viiteen (yksi= ei juuri hikoilua aiheuttavaa toimintaa - viisi= hikiliikuntaa). Ensimmäiset hiet sain ylle jo pukiessani Pikkukarhua, kun päälläni oli paksu toppatakki. Siinä vaiheessa jo mietin, että nyt kyllä falskaa dödö ja pahoin. Kävelin myös reippaasti vaunujen kanssa ja tunsin paistuvani toppatakissani lämpimässä bussissa.

Ja lopputulos, nyt illan kääntyessä yöhön:

Kainalot tuoksuvat vienosti kookokselta, ei miltään muulta! Uskomatonta! Ja kainalot säilyivät kuivana koko päivän! Paidan kainalot tuoksuvat vain kookokselta, eivät hiukkaakaan hieltä. Lisäksi öljy ei ole jättänyt minkäänlaisia tahroja, toisin kuin tavalliset dödöt yleensä. Olen oikeasti todella yllättynyt, koska en tosissani uskonut kookosöljyä niin tehokkaaksi. Odotan innolla viikonloppua, kun aktiivisuustaso (toivottavasti) nousee.

2. päivä

Aamulla huuhtaisin kainalot lämpimällä vedellä lavuaarilla. En voi käydä joka aamu suihkussa, koska iho ei kestäisi. Lavuaarilla saa kuitenkin ihan hyvin pestyä enimmät "yöhiet". Levitin kookosrakkautta kainaloihin ja laitoin saman tien päälleni topin (49% puuvillaa, 46% polyesteria, 5% elastania) ja hiukan myöhemmin löysän puseron (50% puuvillaa, 50% modaalia), jonka kangas ei kosketa kainaloita.

Päivän aktiivisuustaso oli kaksi ja puoli: toisaalta en tehnyt paljon mitään raskasta, mutta emännöidessäni äiti-vauva -kokoontumista kuumassa asunnossamme oli ainakin niska ja taipeet aivan hiessä. Olin varma jälleen, että muutun hajuhirviöksi. Haistelin itseäni vähän väliä. Onneksi ystäväni tietävät kokeilustani ;)

Myöhemmin lähtiessämme maalle vaihdoin löysän paidan tiukkaan pitkähihaiseen (50% luomupuuvillaa, 47% puuvillaa, 3% elastaania).

En huomannut missään vaiheessa minkäänlaista hienhajua, eivätkä kainalot olleet kertaakaan märkänä. Ja jälleen kerran isona bonuksena: paitojen kainalot säilyivät tahrattomina!

Jouduin pieniin ongelmiin illalla, sillä olin laittanut kookosöljyä matkakokoiseen muotoon, lastenruokapurkkiin. Saunan jälkeen en saanut kantta auki! Mieskin yritti, ja yritimme myös laskea kuumaa vettä päälle. Ei. Loppujen lopuksi mies teki kanteen reiän saksilla. Oikeastaan se on melko näppärä ratkaisu nyt! Täytyy vaan sulattaa rasvaa hiukan kuuman veden alla, jotta se muuttuu juoksevammaksi. Sitten vain valuttaa sitä purkista kämmenelle ja hieroo kainaloihin. Säilytän purkkia nyt Minigrip -pussissa, jotta se olisi ilmatiiviissä paikassa.

Matkapurkkitragedia

3. päivä

Aamulla kainaloiden pesu ja öljyn sively tulivat jo rutiinilla. Kiskoin päälleni edellisen päivän topin ja pitkähihaisen. Päivä oli melkoista löllöttelyä lukuun ottamatta kahden mukulan kiskomista ahkiossa ylämäkeen. Pienen hien sain siinä pintaa, joten olkoon päivän aktiivisuustaso kolme.

Yllättävän hyvä imuri ikäänsä nähden ;)


Ei hajua, tahroja tai mitään muutakaan. Olin yllättynyt, sillä yleensä kahden päivän pitämisen jälkeen paidan kainaloihin muodostuu jo hajuhaittaa ja hiki+deodoranttitahraa.

Saunan jälkeen levitin öljyä myös korppukuiviin kyynärpäihini, aamulla ne olivat ihanan pehmeät! Jonakin päivänä kokeilen öljyä hoitoaineeksi tukkaan...

4. päivä

En jaksanut aamulla tehdä mitään kainalohygieniani suhteen, ja kiskaisinpas vielä samat kuteet niskaan, mitä kahtena edellisenä päivänä. Tiedossa oli kuitenkin uurastamista. Kävin 40min reippaalla kävelyllä toppavaatteissa vetäen poikaa ahkiossa sekä imuroin omakotitalon alakerran rivakasti. Päivän aktiivisuus oli kyllä nelonen!

Illalla huomasin paidan kainaloissa pientä tummumista, liekö öljystä vai hiestä. Mitään hajua ei edelleenkään havaittavissa! Superia!

5. päivä

Vihdoinkin aktiivisuusluokaltaan viitosen päivä! Päivä sisälsi erittäin reipasta kävelyä vaunujen (+ruokaostosten) kanssa sekä kaupassa käynnin liian lämpimissä vaatteissa. Vaatetuksena oli alimmaisena toppi  (49% puuvillaa, 46% polyesteria, 5% elastania) ja pitkähihainen (50% luomupuuvillaa, 47% puuvillaa, 3% elastaania).

Ja voih! Hikiläikkää pukkasi kainaloihin! Tosin ne olivat hiukan kahden euron kolikkoa isommat, eivät mitään siihen verrattuna, mitä normaalisti. Ja OIJOI, olin jättänyt matkapurkkini yöksi ilman suojaa, joten rasva oli päässyt härskiintymään. Illalla paidan kainalot haisivat vain härskiintyneelle öljylle, ja havaittavissa oli myös jonkinlaiset tummahkot jäljet kainaloissa. Liekö sitten hikeä vai öljyä, ken tietää. Katsotaan, lähteekö pesussa.

Tiivistys: ei hienhajua, hikeä kylläkin.

Ja päivän löytö! Ainakin meidän Prismasta saa kylmäpuristettua luomukookosöljyä 11,80€ hintaan!



6. päivä

Kiskaisin päälleni topin (49% puuvillaa, 46% polyesteria, 5% elastania) ja neulepuseron, joka on joku miljoonan eri kuidun sekoite. Aavistelin, että neule alkaisi haista nopeasti, yleensä nuo sekoitteet ja keinokuidut alkavat haiskahtaa.

Puoli päivää kului rattoisasti Ikeassa pörrätessä ja sieltä tavaroita kotiin (vaunujen kanssa bussilla) roudatessa. Kotona istuin kaikessa rauhassa tietokoneella pelkkä toppi päällä, kun tunsin, kuinka kainalostani VALUI HIKEÄ. Istumassa. Hiki. Valui.

Että vaikka päivän aktiivisuudeksi sanoisin nelosen, niin olen kyllä tosissani hikoillut! Liekö lääkkeistä johtuvaa taas. Ah, ihanan naisellista!

Paita ei alkanut haista lainkaan, eivätkä kainalotkaan haiskahtaneet hieltä. Loppuillasta kainaloa nuuskuttaessani haistoin ehkä lievästi härskiintyneen öljyn, mutta tuskin se sieltä muiden nenään lemahti.

Eilisestä pitkähihaisesta olivat kainalot puhdistuneet pesussa, hyvä hyvä! Ja jos joku miettii, että onko minulla AINA sama toppi ja pitkähihainen, niin ei. Omistan ison kasan samanlaisia toppeja ja pitkähihaisia eri väreissä!

7. päivä

Yllättääkö ketään, jos sanon, että päälläni oli toppi (49% puuvillaa, 46% polyesteria, 5% elastania) ja pitkähihainen (50% luomupuuvillaa, 47% puuvillaa, 3% elastaania), kun lähdin tarpomaan vaunulenkille ja kauppaan? Oli muuten astetta hikisempi reissu, koska uusi lumi teki vaunujen työntämisestä tuplasti raskaampaa. Olin aivan litimärkä hiestä päästessäni kotiin.

Päivän aktiivisuus oli epäilemättä vitosen luokkaa!

Kainalot olivat märät, kun tarkastelin niitä ulkovaatteista kuoriuduttuani. Läntit eivät olleet kovin isot, eivätkä haisseet muuta kuin kookokselta. Illalla paidan kainaloissa näkyi pientä tummentumaa, joka lähtee toivottavasti taas pesussa. Kainalot eivät kuitenkaan haisseet minulla tai paidassa muulle kuin kookokselle. 

VIIKON YHTEENVETO:

Olen ollut positiivisesti yllättynyt kookosöljyn suhteen. Ajattelin, että hienhaju puskee läpi tai kainalot ovat navan kohdalle saakka märkänä. Yleensä kainaloiden märkyys näkyy minulla, vaikka pitäisi käsiä alhaalla... mutta nyt länttejä ei huomannut kuin nostamalla kädet ylös kunnolla. Täydellinen tuote kookosöljy ei todellakaan ole, mutta sitä en siltä vaadikaan. Kainalot ovat tuntuneet ihanan pehmeiltä, eikä iho kutise lainkaan. Perinteiset dödöt vs. kookosöljy -kisan on voittanut kookosöljy! Aion jatkaa käyttöä. Raportoin tänne yllättävistä käänteistä, mikäli niitä vastaan tulee.

Aion myös kokeilla paria erilaista luomudödöreseptiä jossain vaiheessa. Pysykää kuulolla!

EDIT 31.1.13.

Kookosöljyn käyttö deodoranttina päättyy, koska se jättää joihinkin tiukimpiin ja tietyn värisiin yläosiin öljytahrat kainaloihin. Osa ei ole lähtenyt 40 asteen pesussa Erisanilla, tujummalla pesuaineella olisi varmaan lähtenytkin. Löysien paitojen kanssa ei ole ollut ongelmaa, joten ehkä joskus sellaisia käyttäessäni sipaisen kookosta kainaloon. 

Aion hankkia toisenlaisen luonnonmukaisen dödön testiin.


Luomudeodorantti

Päätin lähteä karsimaan (synteettisia) kemikaaleja myös kainaloista. Kuulun niihin ihmisiin, joilla on tarve kontrolloida kaikkea. Niinpä hinkkaan aamuin illoin dödöä hullunlailla kainaloihini, jotta pysyisin varmasti hajuttomana all day long. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka vain sipaisevat dödöä tai vielä pahempaa: käyttävät suihketta! Kulutan dödöä purkkitolkulla.

Hikoilen melko paljon, mutta hikeni ei taida olla siitä pahimmasta päästä hajultaan. Monesti olen itse haistanut oman lemahdukseni, mutta mies ei (pakotettuna haistelemaan). Lääkitys on saanut aikaan sen, että saan yhtäkkisiä kuumia aaltoja, jolloin kainalot kostuvat litimäriksi. Salilla treenatessa hikeä tippuu nenänpäästä kuin kunnon punttipaavoilla konsanaan. Ja tähän mennessä mikään markettituote ei ole pitänyt, ei Rexona eikä Garnier, jotka lupaavat 48h ultimate protectionia. En ehdi edes lähteä kotoa, kun kainaloissa on jo hyvällä tuurilla pienet tekojärvet. Mitään Absolut Torr -kainaloidentappajaa en todellakaan kokeile, sillä sain sellaisesta kerran järkyttävän allergisen tms. reaktion.

Heleppoa ei tule siis olemaan.

Dödöjuttuja tutkiskellessani kiinnitin huomiota ristiriitaisiin tietoihin antiperspiranttien ja deodoranttien sisältämistä aineista. Vaikuttava aine, joka pitää kainalot kuivina on dödöissä alumiini. Monia dödöjä markkinoidaan nykyään alumiinittomina. Luontaistuotekaupoista saa "luomudödöjä", kuten kivideodoranttia, kristallideodoranttia ja tavanomasempia dödöjä. Kuitenkin tuoteselosteista pomppaa silmille aine nimeltä ammonium-alum, joka on alumiiniammoniumsulfaatti.

Alumiini halutaan pitää pois dödöjen tuotelistalta, koska jossain vaiheessa kohkattiin dödöjen alumiinin sekä rintasyövän mahdollisesta yhteydestä. Ilmeisesti kunnollista tutkimuksellista näyttöä ei tästä ole, ja suurin osa asiantuntijoista pitää dödöjä turvallisina. Alumiinin väitetään myös tukkivan huokoset. Niin, eikös sen dödön pointti juuri ollutkin, että tukkimalla huokoset hieneritys vähenee?

Ärsyttää, että tuotelistauksissa kierretään tuota alumiiniasiaa ja johdetaan ihmisiä harhaan, vaikka alumiini ei aiheuttaisikaan vakavia seuraamuksia.

Vaikka dödöt ovatkin ilmeisesti turvallisia käyttää, halusin kuitenkin löytää kunnon luomudödön, mikä nyt sitten osoittautuikin omien tutkimusten valossa melko hankalaksi. Ajattelin aluksi ottaa kokeiluun mineraalikiven, mutta luin erään käyttäjän kokemuksia. Siinä hänelle oli tullut ihottumaa kiven käytöstä, ja hän oli ottanut yhteyttä maahantuojaan tms. Vastauksena oli, että mineraaleja louhittaessa joukkoon pääsee nikkeliä, joka voi aiheuttaa reaktion osalle ihmisistä. No, minähän olen tautisen nikkeliallergikko, joten en uskalla edes koettaa moisia!

Kaikki tai ei mitään. Testaukseen lähti neitsytkookosöljy! Neitsytkookosöljyä on hehkutettu dödönä ympäri intter weppiä. Osa käyttää sitä pelkästään, osa sekoittelee siitä ja muista luomutuotteista omia dödöjään. Aion kokeilla myös muutamia dödöreseptejä, kun saan vähän rahnua, joilla ostaa muun muassa eteeristä öljyä ja e-vitamiinia. Jotkut sekoittavat ruokasoodaa ja kookosöljyä dödöksi, sitä voisi kokeilla aiemminkin.

Uusi Musta on tiivistänyt hyvin kaiken tarpeellisen kookosöljystä dödönä, suosittelen lukaisemaan. Kemikaalicockailissakin on koettu kookoshurmaa, pientä pettymystä ja uudelleen löytymisen iloa.

Kookosöljy lunasti jo paikkansa kosmetiikkahyllyltäni: yövoiteena se toimi erittäin hyvin, aamulla iho oli normaalia tasaisemman värinen, eikä lainkaan rasvainen (kuten useimpien yövoiteiden käytön jälkeen). Iho pysyi koko päivän kiiltelemättä, vaikka huuhtaisin vain aamulla kasvoni pelkällä vedellä. Uskomatonta! Käsirasvana toimi myös niin hyvin, etten enää taida ostaa vuosikausien suosikkikäsirasvaani. 

Eikä vähiten hienoa, yksi purnukka, monta käyttömahdollisuutta! Aion kuitenkin jakaa ison purkin useampaan pieneen (huraa, käyttöä lastenruokapurkeille!), jolloin käsille, kainaloille ja kasvoille on omansa. Öljyä kaapimaan mennessä olisi hyvä muistaa pestä kädet aina (kuten tietty normaalienkin voiteiden kanssa), jottei purkkeihin pääse pöpöjä.

Tällaisen pönikän ostin Ruohonjuuresta, maksoi hitusen yli 11e.

Niin että anteeksi nyt vaan, kaikki kanssaeläjäni. Sen lisäksi, että näytän kohta metsien mieheltä (naiselta), saatan myös haista siltä! Ihanaa olla kotiäiti, niin voi huoletta testailla kaikkea epämääräistä! 

tiistai 8. tammikuuta 2013

Elämän pienet valinnat

Uppouduin pitkäksi toviksi tutkimaan luomukosmetiikan ihmeellistä maailmaa. Kaikki minut paremmin tuntevat kyllä tietävät, että tässä naamassa on pakkelia nähty vuosien varrella enemmän tai vähemmän. En todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka voivat huoletta unohtaa meikkipussinsa viikoiksi jonnekin. Ei. Jos jokin kosmetiikkatuote uupuu, iskee paniikki! Tämä koskee myös deodoranttia, shampoita, hoitoaineita jne. Olen saanut itseni uskomaan, etten pysty elämään ilman näitä tärkeitä tuotteita.

Voi kyllä, olen ollut mainosmiesten vietävissä. Tuuheuttavat shampoot ja valkaisevat hammastahnat, selluliittivoiteet ja selvästi ryppyjä silottavat rasvat (koska minulla on huoliryppy!) on niin nähty. Kai niihin haluaa uskoa, ja "näkee selvästi muutoksen", kun oikein tarkkaan katsoo. Todellisuudessa mainosmiehet luovat ihmisten tarpeet nykyään. Kyllähän kaikilla täytyy olla supermaxmegalength -ripset ja tuuhea, kiiltävänsileä tukka. Paitsi, jos haluaa surffitukan, mutta siihenkin on oma tuotteensa: suolasuihke!

Tämän hiustenvärjäämättömyystempaukseni johdosta ajattelin, että eipä tällä kuontalolla ole enää niin väliä. Haalistukoon punainen perhana! Kyseessä oli myös olosuhteiden pakko, sillä maalla (=mökillä) ei ollut paljon vaihtoehtoja. Pesin hiukseni tervashampoolla ja hoitoainetta en löytänyt. No, olivathan ne vähän sähköiset seuraavana päivänä, mutta hyyyvin kuohkeat ja kiiltävät. Tänään kokeilin kotoamme löytynyttä Linna -shampoota. Lopputulos: erittäin positiivinen! Hiukset ovat tuuheat ja kiiltävät, mutta aivan latvoista hiukan kuivat. Noille latvoille tosin pitäisi näyttää saksia melko pian...

En todellakaan tiedä, minkä herätyksen olen yhtäkkiä kokenut. Olen myös alkanut kaivata takaisin kotipitäjääni, pienelle maaseutukylälle. Seuraavaksi tahdon varmaankin opetella lypsämään. Olen huomannut viime aikoina, että kaikki tämä liika joka puolella ja joka asiassa ahdistaa. Jotenkin sitä kaipaa ihan perusasioiden äärelle. Haluan pärjätä ilman riippuvuutta tuotteisiin, tavaroihin ja asioihin, joihin tarve tulee jostain muualta kuin itseltäni, ulkokohtaisesti.

Pienien valintojen avulla olen saanut jo sekä omaa että perheeni elämää sellaiseen suuntaan, joka tuntuu hyvältä. Meillä on upea kierrätyssysteemi pienessä allaskaapissamme, pyrimme valmistamaan ruuat itse alusta loppuu ja hyödyntämään itse hankittuja raaka-aineita (huomenna teen kalamurekepihvejä vaarin saamista kaloista ja heitän Pikkukarhun aamupuuroon itse poimittuja mustikoita), olemme vaihtaneet kaikki kodin lamput LED -lampuiksi (sähkönkulutus putosi rytinällä), kestovaippailemme, ostamme luomua mahdollisuuksien (=rahatilanteen) mukaan...

Ja sitten teemme paljon myös asioita, joista ei voi olla niin ylpeä, kuten ajaminen autolla kauppaan (matkaa n. 1km), tonnikalan ostaminen, veden laskeminen suihkussa liian pitkään tai valtavien talouspaperimäärien käyttäminen (en kestä rättien hajua! Tahdon bambutiskirätin!) Paljon on vielä asioita, joita haluaisin muuttaa, mutta käytännöllisyys  laiskuus  tai muut syyt ovat menneet muutoksen edelle.

Olen kuitenkin aika ylpeä itsestäni, sillä olen pohjimmiltani melko laiska ja itsekäs ihminen. mukavuudenhaluinen. Monet pienet valinnat vaativat vähän enemmän ponnistuksia arjessa, kuten kierrätys, mutta toisaalta siitä tulee niin älyttömän tyytyväinen olo. Tänäänkin, tehtyäni vaivalloisen ruuan alusta loppuun, olo oli kuin maratonin juosseella. Tosin en ole koskaan juossut maratonia... Tärkeintä on tunne siitä, että elämä näiden valintojen kanssa tuntuu hyvältä.

Ai niin. Tässä postauksessa piti vain sanoa siitä, että miten paljon ihmisiä huijataan sanalla "luonnonmukainen" tai "luomu". Kehittelen tässä muutamia kokeiluja (luomu)kosmetiikkaan liittyen, saatte lukea niistä sitten myöhemmin. Ja noista huijauksista!

sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Myrkkyä päässä

Olen kypsytellyt tätä ajatusta jo pidempään, mutta nyt näin uuden vuoden alkajaisiksi päätin toteuttaa suunnitelmani. 16 vuotta olen ollut enemmän tai vähemmän naimisissa tämän asian kanssa, mutta se on loppu ny!

Aion lopettaa hiusteni värjäämisen. Värjäsin ensimmäisen kerran hiukseni kultakupari -sävyllä 10-vuotiaana, ja sen jälkeen hiukseni ovat olleet muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta punaisen eri sävyiset. Oma hiusvärini oli 10-vuotiaana täysin blondi, joten en tiedä, miten väri on tummunut iän myötä. Luultavasti oma värini on kammottava hiirenharmaa, jipii.

Miksi? Oikeastaan on outoa joutua perustelemaan tällaista asiaa. Sama juttu, kun joutuisi perustelemaan miksi ei juo alkoholia (OOKSÄÄ RASKAANA, OOKSÄÄ TULLU USKOON, MITÄ ON TAPAHTUNU?!?) Miksi haluaisin jatkaa myrkkyjen tunkemista kehooni hiusvärien muodossa vielä toiset 16 tai 32 vuotta? Hiusväreistä tuleva kemikaalikuorma on valtava. Joillekin riittää värjäys kerran-pari vuodessa, toiset värjäävät pelkän juurikasvun. Itse olen joutunut värjäämään melkein kerran kuussa. Ja kyllä, olen aina saanut oireita väreistä, mutta en vain ole välittänyt siitä. Eikä se auta, vaikka värjäisi vain pelkän juuren, koska silloinkin väri on kosketuksissa päänahan kanssa. Varsinkin silloin.

On-off -ihmisenä haluan tietenkin lähteä tähän täysillä. Olisin itse asiassa tahtonut leikata tukkani kokonaan pois ja katsoa sitten, kuinka uusi värjäämätön hius lähtee kasvamaan. Ylläripylläri Mies oli aivan kauhuissaan tästä ajatuksesta. Kutkuttava ajatus, mutta taidan silti jättää sen lookin kokeilematta. En kuitenkaan näyttäisi lyhyessä tukassa yhtä hyvältä kuin Winona Ryder Vuosi Nuoruudestani -elokuvassa. Ei tällä pallinaamalla!

Hiusvärien myrkyistä ja vaaroista on kirjoitettu esimerkiksi Kemikaalikimara -blogissa.

Toiveena olisi myös siirtyä luomukosmetiikkaan. En edes tykkää meikkaamisesta, mutta tällaisella iholla ja näin vaaleilla ripsillä ja kulmilla on kyllä pakko käyttää jotain pakkelia toisinaan. Täytyy tutkiskella eri luomukosmetiikkoja sekä varsinkin sitä, mitkä niistä todellisuudessa edes ovat täysin luomuja. Käytän nyt ainakin nuo vanhat purkit ja purnukat loppuun, ennen kuin lähden ostamaan uusia kokeiluun.

Täytyy varmaan ostaa kivoja hattuja ja huiveja tulevaan kevääseen...

39 päivää värjäämättä

lauantai 5. tammikuuta 2013

Haalarimaniaa

Päädyin tilaamaan Reimashopista sekä välikausihaalarin keväälle, että talvihaalarin ensi talveksi. Molemmat olivat -30%, joten loppusumma ei kirpaissut edes kovin pahasti.


Reimatec Meander -välikausihaalari, vedenpitävää ja hengittävää materiaalia. Tilasin koossa 80cm, jonka uskoisin menevän hyvin tämän kevään. Sitten, kun käy pieneksi, niin jää jemmaan tai lähtee myyntiin.


Reimatec Temper -talvihaalari, vedenpitävää ja hengittävää materiaalia. Tilasin koossa 92cm.


Valitsin Reiman, koska se on laadukas ja kestää kovaa kulutusta. Ainakin Reimatec on saanut kehuja kestävyydestään. Monissa hankinnoissa olen ihan tyytyväinen käytettyyn tai "halpisversioihin", mutta tietyt perusjutut täytyy olla kunnollisia. Näitä juttuja ovat ainakin vaunut, ulkovaatteet sekä turvaistuimet. Yleensä näillä laadukkaammilla merkeillä on niin hyvä jälleenmyyntiarvokin, ettei rahanmeno harmita. Ja totta kai lasken sen varaan, että voin säästää osan hankinnoista toiselle lapselle. Olisin siksi halunnut vähän "neutraalimman" väriset haalarit, mutta sellaisia ei oikein ollut. Olen tosin sitä mieltä, että tyttö voi aivan hyvin pukeutua tuon sävyisiin haalareihin.

Mistähän sitten johtuu, etten mitenkään voi nähdä poikaa pukeutumassa vaaleanpunapinkkikukalliseen haalariin? Taidan olla kapeakatseisempi, mitä kuvittelin.

Nyt on hyvä fiilis. Ja ihanaaaaa, kun ei tarvinnut lähteä alennusmyynteihin kauppoihin! Sitä, jos mitä meitsi vihaa!


torstai 3. tammikuuta 2013

Pikkukarhu 8kk!

Eilen tuli Pikkukarhulle täyteen kahdeksan kuukautta. Vaikka tämä onkin puhkikulunut fraasi, niin toistanpa sen jälleen kerran: miten aika voi mennä näin nopeasti?! Siis oikeasti. Vanhempainvapaa loppuu 2.2. Sitten pitäisi kaiken järjen ja Niinistön mukaan mennä takaisin työelämään. Tässä tapauksessa roudaan ahterini työkkäriin, mutta en tietenkään toivo pääseväni töihin ihan heti. Keikkahommia voisin tehdä, esimerkiksi viikonloppuina ja iltaisin, jos sellaiseen olisi mahdollisuus... Ideoita?

Jokainen päivä on niin uusi ja ihmeellinen. Lapsen riemu on rajaton. Joka aamu, kun menen noutamaan huutelevaa Pikkukarhua pinniksestä, saan hurmaavan hymyn. Se, että joudun välillä taistelemaan pukemis- ja syömishommissa, unohtuu nopeasti, kun PK nauraa höröttää ja tulee nykimään lahkeesta.

Pikkukarhu taitaa olla kehitykseltään normitahdissa. Olen hieman huolestuneena seurannut, miten osa toukokuisista on noussut seisomaan tukea vasten, osa lähtenyt jo kävelemään tukia pitkin! Mikähän siinä on, että sitä on niin kärsimätön toisen kehityksen suhteen? Kun kuitenkin tiedän, ettei ole helppoa niilläkään, kenen lapset nousevat pystyyn hyvin aikaisin. Järkeä kun ei ole päässä vielä tarpeeksi, ja siinä sitten kopsahtelee kuupat lattiaan tuon tuosta. Nyt vielä pääsee pienillä sydämentykytyksillä, kun PK pysyttelee turvallisesti lattianrajassa. Vaan taitaapa se olla useammalla esikoisen vanhemmalla, tuo huoli oman lapsensa kehityksestä ja siitä, onko se ja tämä ja tuo normaalia. Mahtaa olla outoa sitten toisen lapsen (jos sellainen joskus tulee) kanssa, kun tietää jo paljon enemmän ja on kokemusta asioista.

Ryömimisen Pikkukarhu tosiaan hiffasi tuossa 10.12, hiukan yli seitsemän kuukauden iässä. Yhtenä aamuna hän pyrähti pallon perään ryömien, ei kierien. Tyyli on pysynyt samana siitä lähtien, vauhti vaan lisääntyy päivä päivältä! Pyllyä hän on alkanut nostella ilmaan myös, mutta konttausasentoon ei ole itse vielä kertaakaan noussut. PK myös istuu hienosti ilman tukea, mutta ei ole itse tehnyt elettäkään istumaannousun suhteen. 

****************************************************************

Ostettiin Baby Björnin tuolipotta. Alun perin ei ollut tarkoitus vielä aloittaa pottatreenejä, mutta parin tuloksellisen kokeilun jälkeen päätettiin käyttää Pikkukarhua potalla aina syömisen ja unien jälkeen. Yleensä saadaan saaliiksi hyvät tuotokset. Suurin osa kakoista tulee jo pottaan, mikä helpottaa vaippahuoltoa suunnattomasti. Emme tietenkään odota, että Pikkukarhu kykenisi kuivaksi vielä pitkään aikaan. Tämä on meille helpompi versio vauvojen vessaviestinnästä, koska mulla ei kestä selkä pöntön/lavuaarin päällä kannattelemiseen.

******************************************************************

Pikkukarhu on varsin nopealiikkeinen nykyisin. Vessanovi pitää sulkea ehdottomasti, muuten hän menee roikkumaan käsisuihkun letkuun tai työntää kätensä pottaan (joka on onneksi yleensä tyhjä). Hän on myös kartoittanut jo jokaisen pistorasiamme ja sähköjohtojen paikat. Näyttää myös ymmärtävän kiellot, mutta totteleeko? No, ehkä joskus. Tässä eräänä päivänä kieltäessäni sain vastaukseksi virnistyksen ja hirveän räkätyksen. Että sellainen auktoriteetti meikeläisellä!

Ja vilkutus! PK on selkeästi valikoiva ihmisten suhteen, sillä hän vilkuttaa heipat vain tietyille henkilöille, kuten sedälleen ja minulle. Setä onkin PK:n yksi suosikkityypeistä! 

Seuraava neuvola on 17.1., ja odotan jännityksellä painon sekä pituuden kehitystä. PK:n posket ovat pyöristyneet hurjasti, joten on varmasti syödäkseen saanut. Ja kyllä hän syökin hyvin, välillä puuroannokset ovat valtavia! Osa M-koon vaipoista on yhä käytössä, mutta ne menevät kiinni niukin naukin. Vaatteissa olen joutunut laittamaan pois osan 74cm bodyista, mutta sen kokoiset housut menevät vielä pitkään luultavasti. Mitä nyt osa kiristää vyötäröltä...

Ja hei, olen keksinyt uuden ahdistuksen aiheen: välikausihaalarit! Nyt alennusmyyntien ollessa kuumimmillaan olen yrittänyt etsiä jotain kevääksi. Loputon suo. Vähän niin kuin vaunujen kanssa. 

tiistai 1. tammikuuta 2013

Uuden vuoden uudet kujeet

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2013!
Tuokoon vuosi teille tullessaan paljon iloa, onnea ja rakkautta.


Uuden vuoden aaton vietimme ystäväpariskunnan ja heidän poikansa kanssa Miehen vanhempien luona. Appi ja anoppi itse eivät olleet kotona, me valtasimme heidän kotinsa paremman tilan ja hyvä saunan takia. Ammuttiin kolme rakettia, Pikkukarhua ne eivät pahemmin hetkauttaneet. Päässä oli toki tyylikkäät vihreät kuulosuojaimet molemmilla pikkukundeilla. Rakettien jälkeen pojat kävivät yhdessä kylvyssä, tosin Pikkukarhua vähän tuppasi häiritsemään liikaa läiskyttelevä paras ystävä. Meidän poika on kyllä niiiiiiin herkkis! 

Upea ajatuksemmehan oli, että pojat nukahtavat kiltisti kylvyn ja iltapalan jälkeen, toinen appivanhempien sänkyyn ja toinen matkasänkyyn. Vaan eihän se nyt ihan niin iisiä ollutkaan. Pikkukarhu kyllä nukahti, mutta toveri alkoi itkeä aina matkasänkyyn joutuessaan. Pikkukarhu aloitti heti myötätuntoitkunsa lähes unissaan.  Loppujen lopuksi Pikkukarhu nukkui ja toverinsa leikki keittiöön hilatussa matkasängyssä, kun me aikuiset söimme ja juttelimme. Puolen yön aikaan valoimme tinat, omani näytti ihan vasarahailta! Kukaan meistä ei oikein osannut tulkita tinoja, ainut mikä tiedettiin varmasti, oli röpelön rahaa lupaileva ominaisuus.

Ja pikkukaveri sinnitteli tosiaan siihen puoli yhteen saakka, kunnes nukahti vaunuihin heidän lähtiessään kotiin. Voi pientä sissiä! Me jäimmekin sitten anoppilaan yöksi, vaikka alun perin pitikin tulla kotiin. Tajusin, että olin siellä ENSIMMÄISTÄ kertaa yötä! Ei tule mentyä sinne yöksi tuosta vaan, kun asuvat kuitenkin kilsan päässä.

Tein muuten ensimmäistä kertaa mutakakkua eilen ja siitä tuli ihan hurrrrrrrrrjan hyvää! Suosittelen!

Uuden vuoden lupauksia en tehnyt. Toki olen suunnitellut ajatuksen tasolla, miten elämää voisi parantaa edelliseen vuoteen verrattuna. Voisin olla positiivisempi, pyrkiä aktiivisesti katkaisemaan negatiiviset ja ahdistukseen johtavat ajatusmallit. Voisin ulkoilla vähän pidempiä lenkkejä, ehkä jopa käydä juoksemassa silloin tällöin. Voisin välttää "turhaa" netissä roikkumista. Voisin syödä vähemmän herkkuja. Voisin pysähtyä hetkeen usemmin. Voisin antaa kotitöiden olla, ja heittäytyä sohvalle lukemaan hyvää romaania.

En tehnyt lupauksia, mutta voisin... yrittää.

Aloitan nyt. Lopetan datailun ja kävelen takaisin anoppilaan hakemaan sen mutakakun lopun.