Ekokampaajalla

Oman värin kasvatusprojektini (voit lukea siitä täältä, täältä ja täältä) päättyi onnellisesti kampaajakäyntiin sekä värjäykseen. Mutta älkää huoliko, kävin sentään ekokampaajalla! Tällainen oli lähtötilanne:

Varasin ajan Ekokampaamo Shantista, ja päätin kerrankin hemmotella itseäni kunnolla hiusväreissä säästämilläni rahoilla. Valitsin paketin, johon kuului intialainen päähieronta, hiushoito, värjäys ja leikkaus. Loppujen lopuksi se ei edes ollut kovin kallista, kun vertaa tavallisiin kampaamohintoihin!

Kampaamo oli ihanan viihtyisän oloinen puumateriaaliensa ansiosta, eikä lainkaan sellainen kliininen, mitä monet muut kampaamot. Heti eteisessä sain valita jalkaani lämpimät tossukat, jotta rentoutuminen olisi täydellistä. Tuli mukavan kotoisa olo.

Hoitonurkkauksessa ei ollut lainkaan peiliä, vaan vanha ikkunankehys. Se oli hyvä, niin ei tullut tuijoteltua suotta peilistä hoidon aikana. Hoito aloitettiin intialaisella päähieronnalla, joka kesti noin parikymmentä minuuttia. Se oli taivaallista! Sen jälkeen hiuksiin levitettiin savi-rosmariini-tea tree sekoitus puhdistamaan hiuksia. Vaikutusajalla sain juomakseni spirulina-chlorella viherjuoman, joka kaikessa terveellisyydessään maistui kyllä aika kamalalta. Ehkä niihinkin tottuu.

Tämän jälkeen hiukset pestiin Argital shampoolla. Kampaamon valaistuksessa oma väri näytti märkänä jopa vähän vihertävältä! 

Värin (intensive henna) levityksen jälkeen hiukset paketoitiin pyyhkeeseen ja myssyyn. Sain nautittavaksi vadelmanlehtiteetä (tuli hieman loppuraskausaika mieleen...) ja ihanan hunakeksin.

Hiukset pestiin Kahdi ruusushampoolla (ayervedine) ja leikattiin. Takaa napsaistiin vähän enemmän, mitä olin alun perin suunnitellut, mutta tuo malli oli kyllä tosi hyvä meikeläiselle! Harmikseni se oli kuitenkin vähän haastava saada ponnarille, mikä on melkein elinehto kotiäitipäivinä.

Mutta lopputulos, se oli oikein mainio:

Väri haalistui parissa kuukaudessa ja juurikasvuakin alkoi tulla siihen malliin, että värjäsin hiukset itse Santen kasvivärillä. Yllättäen siitä tuli aika samanvärinen, mitä kampaajallakin. Suosittelen silti lämpimästi luottamaan ekokampaajaan ainakin ensimmäisellä värjäyskerralla. Kasvivärillä värjäys voi nimittäin olla melko sotkuista ja haastavaa puuhaa, eikä lopputulos välttämättä olekaan ihan sama, mitä paketin kuvassa.

Köyhän miehen leikkikeittiö

Pikkukarhu ihastui taaperoystävänsä "leikkikeittiöön", jonka ystäväni oli itse askarrellut DIY-hengessä. PK jaksoi kokkailla koko 2-vuotissynttäreiden ajan, eikä malttanut edes syödä herkkuja! Tilanpuutteen vuoksi emme voineet hankkia kotiin varsinaista leikkikeittiötä, joten päätimme tehdä samanlaisen itse.

Tarvitaan vain Ikea (ylläri!) sekä mustaa kontaktimuovia:

Expedit -hylly. Sellainen 2x2 on hienompi, ellei tarvitse kirjahyllytilaa.

Kuva lainattu Ikeasta

Upotettava kaappi, joka asennetaan väärinpäin, mikäli halutaan "uuninluukun" aukeavan kuten aito.

Kuva lainattu Ikeasta

Lansa -vetimet. Vetimiä on paljon erilaisia, mutta minusta nämä olivat uuniin passelit.

Kuva lainattu Ikeasta

Ja tältä se näyttää luonnossa:

Mustan kontaktimuovin sijaan käytimme väliaikaisratkaisuna mustaa pahvia sinitarrakiinnityksellä. Taapero ei ole ainakaan vielä tajunnut repiä niitä irti.

Leikkiastiat ovat Ikeasta niin ikään: ruuanlaittosetti & keittiövälinesetti

Koska ruoka ja ruuanlaitto kiinnostaa Pikkukarhua muutenkin, sai hän joululahjaksi iki-ihanan puisen vihannessetin! Palaset ovat tarroilla kiinni toisissaan, ja veitsellä leikatessa motoriikka harjaantuu.

Meiltä löytyy myös samaa sarjaa olevat "pitataskut"

Nämä edellä mainitut Hapen tuotteet ovat muutenkin aivan ihania! Tuotemerkiltä löytyy vaikka minkälaisia puuleluja, ja mikä parasta, ne ovat ekologisia sekä turvallisia. Olen bongannut niitä muun muassa Prismasta. 

Ekopesuaineet

Pääsenpäs vihdoin ja viimein kertomaan hiukan ekopesuaineista, joihin olen tutustunut (hartaudella) noin puolen vuoden ajan. Kai. En enää muista, milloin ostin ensimmäiset putelit, mutta se oli Pikkukarhun syntymän jälkeen joka tapauksessa.

Alun perin päätökseen vaihtaa kaikki pesuaineet ekologisempiin vaikutti kaksi asiaa: myrkyttömyys ja uudelleentäyttömahdollisuus. Siksi valitsin kokeiluun Ole Hyvä -tuotteet sekä Sonetin yleispuhdistusaineen. Olen saanut normaaleista pesuaineista ja niiden kemikaalihuuruista vähintäänkin päänsäryn aina, mutta myös käteni ovat menneet todella huonoon kuntoon, ellen ole käyttänyt hanskoja. Ajatus siitä, että lapsi nuolee jollain myrkkylitkulla putsattua pöytää/lattiaa ei myöskään ollut kauhean mukava.

Ole Hyvä käsienpesunesteet, hajusteeton sekä piparminttu-teepuu-eukalyptus. Ihastuin tuohon jälkimmäiseen, ja vain sitä olenkin ostanut nyttemmin. Piparmintun tuoksu on ihana! Käteni eivät ole olleet ikinä näin hyvässä kunnossa keskellä talvea, joten veikkaa käsienpesuaineen muuttumisella olevan jotain vaikutusta asiaan. 

Vessassa meillä on lasinen saippuapullo, koska tuo muovipullo ei ole kauhean esteettinen. Keittiössä olen pitänyt tuota muovipulloa.

Ole hyvä astianpesuaine, hajusteeton. Toimii kyllä normilikaisiin astioihin, mutta todella rasvaiset astiat jäävät kyllä vähän... rasvaisiksi. Meillä pestään niin vähän käsin, että se ei ole haitannut. Maitopullojen ja tuttiosien pesuun tätä on eniten mennytkin. Kädet ovat kiittäneet, normaali tiskiaine kun on kuivattanut käteni haavoille saakka näin talvisaikaan.

Ole Hyvä sitruuna-lime -yleispesusuihke. Olin tottunut käyttämään Tolun vastaavanlaista suihketta, jota ei siis tarvitse huuhdella pois erikseen. Tämä oli kyllä pettymys! Ei irroittanut likaa, varsinkaan vähän pinttyneempää tai poistanut rasvajälkiä. Ainoa plussa oli, että jätti miellyttävän sitruunantuoksun keittiöön. Vesi ja bamburätti pärjäävät tälle yksinään.

Teepuu-eukalyptus -saniteettisuihke. Tekee vessasta ihanan tuoksuisen, mutta ei valitettavasti poista kovin pinttynyttä likaa. Altaaseen tuntui jäävän tummentumaa, vaikka itse "lika" lähtikin pois. Ratkaisin ongelman käyttämällä "hankausaineena" ruokasoodaa, jolloin pinttymät lähtivät ja sain ihanan raikkaan tuoksun. En ole ostanut tätä lisää, vaikka tuoksu onkin iso plussa.

Sonett yleispuhdistusaine. Todella riittoisa, tiiviste kun on. Ajaa hyvin asiansa, ei moittimista. En nyt enää muista, miksi valitsin tämän Sonettin tuotteen, kun kaikki muu on kuitenkin Ole Hyvää. Olisikohan ollut yleispesuaine loppu juuri silloin? Tätä ei muistaakseni voi täyttää uudelleen (=ei ole täyttökanistereita liikkeessä), mutta muovipullon voi toki kierrättää. Eikä tätä tarvitse kovin usein ostaa!

Sonettin tuotteista meiltä löytyy myös villan- ja silkinpesuaine (lähinnä villisten pesuun), villanhoitoaine lanoliinitukseen sekä nestemäinen sappisaippua vaikeiden tahrojen poistoon. Sappisaippua on kyllä kullan arvoinen lapsiperheessä!

Luottotuotteet! Väkiviinaetikkaa käytän eniten huuhteluaineena pyykissä (n. ½ dl huuhteluainelokeroon), mutta välillä myös siivouksessa. Ruokasoodaa laitan vaippapyykin sekaan raikastamaan ja tahroja poistamaan (n. 1dl pesuainelokeroon). Soodaa heitän myös pesualtaaseen ja vessanpönttöön, kun pesen niitä. Tekee myös tiskipöydästä hohtavan kirkkaan ja raikkaan! Onneksi tuota soodaa löytyy nyt litran pahvipöntöissäkin, ettei tarvitse enää ostaa noita 500g muoviputeleita. 

Vaippapyykki hoituu pesupähkinöillä. Olen ollut huomaavinani, että pesupähkinät tekevät pyykistä jotenkin harmahtavaa, joten en ole kokeillut sitä muuhun pyykkiin. Minua ei tuo vaippojen harmaantuminen niin kauheasti haittaa, kun puhdasta kuitenkin näyttäisi tulevan! 

Ole Hyvä -tuotteiden iso plussa on niiden vegaanius sekä kotimaisuus. Tuotannossa käytetään ekosähköä, ja tuotteita kuljetetaan joukkoliikenteessä (Matkahuolto), jolloin säästetään ns. turhat rahdit. Pullot ovat kierrätettävää PE-muovia. Lisäinfoa tuotteista ja tuotetiedot löydät täältä.

Olen käynyt hakemassa lisää pesuainetta Punnitse ja säästä -liikkeestä puolentoista litran limsapulloihin. Ei muuten lopu nopeasti kesken! Litrahinta on halvempi, kun jättää valmiiksi täytetyn pullon ostamatta ja täyttää oman putelin!

Sonett on saksalainen tuotesarja, jolta löytyy kaikenmoisia puhdistusaineita pyykinpesuaineesta rasvanliuottimeen. Kaikki tuotteet löydät täältä.

Ystäväni on kehunut Ecover -tuotesarjaa. Ecover on belgialainen, mutta yhtiöllä on tehtaita myös muualla Euroopassa. Ecoverilta löytyy myös pesu- ja puhdistusaineita joka lähtöön ja ainakin Ruohonjuuressa on Ecoverin täyttökanistereita. Saatanpa jossain vaiheessa kokeilla Ecoveriakin, vaikka mieluiten pysyisin noissa kotimaisissa tuotteissa.

Ainoa, mihin en ole vielä lämmennyt ovat nuo pyykinpesu- ja konetiskiaineet. Pyykinpesussa kun tuntuu, ettei edes ns. normaali pesuaine Erisan pysty kaikkiin tahroihin. Jokaista vaatetta en sentään malta käydä läpi sappisaippua kanssa. Niinpä osa pyykistä pestään edelleen Omo Sensitivella. Ekologisia konetiskiaineita en ole vielä kokeillut, olen hiukan epäluuloinen... Pyrin kyllä kokeilemaan jotain sellaistakin tässä. Hyviä vinkkejä saa kertoa! Ahdistaa nimittäin ajatus siitä, että astioihin voi jäädä konetiskiaineen jäämiä huuhtelusta huolimatta, puhumattakaan niiden luontoa kuormittavista jäämistä.

Elämän pienet valinnat

Uppouduin pitkäksi toviksi tutkimaan luomukosmetiikan ihmeellistä maailmaa. Kaikki minut paremmin tuntevat kyllä tietävät, että tässä naamassa on pakkelia nähty vuosien varrella enemmän tai vähemmän. En todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka voivat huoletta unohtaa meikkipussinsa viikoiksi jonnekin. Ei. Jos jokin kosmetiikkatuote uupuu, iskee paniikki! Tämä koskee myös deodoranttia, shampoita, hoitoaineita jne. Olen saanut itseni uskomaan, etten pysty elämään ilman näitä tärkeitä tuotteita.

Voi kyllä, olen ollut mainosmiesten vietävissä. Tuuheuttavat shampoot ja valkaisevat hammastahnat, selluliittivoiteet ja selvästi ryppyjä silottavat rasvat (koska minulla on huoliryppy!) on niin nähty. Kai niihin haluaa uskoa, ja "näkee selvästi muutoksen", kun oikein tarkkaan katsoo. Todellisuudessa mainosmiehet luovat ihmisten tarpeet nykyään. Kyllähän kaikilla täytyy olla supermaxmegalength -ripset ja tuuhea, kiiltävänsileä tukka. Paitsi, jos haluaa surffitukan, mutta siihenkin on oma tuotteensa: suolasuihke!

Tämän hiustenvärjäämättömyystempaukseni johdosta ajattelin, että eipä tällä kuontalolla ole enää niin väliä. Haalistukoon punainen perhana! Kyseessä oli myös olosuhteiden pakko, sillä maalla (=mökillä) ei ollut paljon vaihtoehtoja. Pesin hiukseni tervashampoolla ja hoitoainetta en löytänyt. No, olivathan ne vähän sähköiset seuraavana päivänä, mutta hyyyvin kuohkeat ja kiiltävät. Tänään kokeilin kotoamme löytynyttä Linna -shampoota. Lopputulos: erittäin positiivinen! Hiukset ovat tuuheat ja kiiltävät, mutta aivan latvoista hiukan kuivat. Noille latvoille tosin pitäisi näyttää saksia melko pian...

En todellakaan tiedä, minkä herätyksen olen yhtäkkiä kokenut. Olen myös alkanut kaivata takaisin kotipitäjääni, pienelle maaseutukylälle. Seuraavaksi tahdon varmaankin opetella lypsämään. Olen huomannut viime aikoina, että kaikki tämä liika joka puolella ja joka asiassa ahdistaa. Jotenkin sitä kaipaa ihan perusasioiden äärelle. Haluan pärjätä ilman riippuvuutta tuotteisiin, tavaroihin ja asioihin, joihin tarve tulee jostain muualta kuin itseltäni, ulkokohtaisesti.

Pienien valintojen avulla olen saanut jo sekä omaa että perheeni elämää sellaiseen suuntaan, joka tuntuu hyvältä. Meillä on upea kierrätyssysteemi pienessä allaskaapissamme, pyrimme valmistamaan ruuat itse alusta loppuu ja hyödyntämään itse hankittuja raaka-aineita (huomenna teen kalamurekepihvejä vaarin saamista kaloista ja heitän Pikkukarhun aamupuuroon itse poimittuja mustikoita), olemme vaihtaneet kaikki kodin lamput LED -lampuiksi (sähkönkulutus putosi rytinällä), kestovaippailemme, ostamme luomua mahdollisuuksien (=rahatilanteen) mukaan...

Ja sitten teemme paljon myös asioita, joista ei voi olla niin ylpeä, kuten ajaminen autolla kauppaan (matkaa n. 1km), tonnikalan ostaminen, veden laskeminen suihkussa liian pitkään tai valtavien talouspaperimäärien käyttäminen (en kestä rättien hajua! Tahdon bambutiskirätin!) Paljon on vielä asioita, joita haluaisin muuttaa, mutta käytännöllisyys  laiskuus  tai muut syyt ovat menneet muutoksen edelle.

Olen kuitenkin aika ylpeä itsestäni, sillä olen pohjimmiltani melko laiska ja itsekäs ihminen. mukavuudenhaluinen. Monet pienet valinnat vaativat vähän enemmän ponnistuksia arjessa, kuten kierrätys, mutta toisaalta siitä tulee niin älyttömän tyytyväinen olo. Tänäänkin, tehtyäni vaivalloisen ruuan alusta loppuun, olo oli kuin maratonin juosseella. Tosin en ole koskaan juossut maratonia... Tärkeintä on tunne siitä, että elämä näiden valintojen kanssa tuntuu hyvältä.

Ai niin. Tässä postauksessa piti vain sanoa siitä, että miten paljon ihmisiä huijataan sanalla "luonnonmukainen" tai "luomu". Kehittelen tässä muutamia kokeiluja (luomu)kosmetiikkaan liittyen, saatte lukea niistä sitten myöhemmin. Ja noista huijauksista!