Ekokampaajalla

Oman värin kasvatusprojektini (voit lukea siitä täältä, täältä ja täältä) päättyi onnellisesti kampaajakäyntiin sekä värjäykseen. Mutta älkää huoliko, kävin sentään ekokampaajalla! Tällainen oli lähtötilanne:

Varasin ajan Ekokampaamo Shantista, ja päätin kerrankin hemmotella itseäni kunnolla hiusväreissä säästämilläni rahoilla. Valitsin paketin, johon kuului intialainen päähieronta, hiushoito, värjäys ja leikkaus. Loppujen lopuksi se ei edes ollut kovin kallista, kun vertaa tavallisiin kampaamohintoihin!

Kampaamo oli ihanan viihtyisän oloinen puumateriaaliensa ansiosta, eikä lainkaan sellainen kliininen, mitä monet muut kampaamot. Heti eteisessä sain valita jalkaani lämpimät tossukat, jotta rentoutuminen olisi täydellistä. Tuli mukavan kotoisa olo.

Hoitonurkkauksessa ei ollut lainkaan peiliä, vaan vanha ikkunankehys. Se oli hyvä, niin ei tullut tuijoteltua suotta peilistä hoidon aikana. Hoito aloitettiin intialaisella päähieronnalla, joka kesti noin parikymmentä minuuttia. Se oli taivaallista! Sen jälkeen hiuksiin levitettiin savi-rosmariini-tea tree sekoitus puhdistamaan hiuksia. Vaikutusajalla sain juomakseni spirulina-chlorella viherjuoman, joka kaikessa terveellisyydessään maistui kyllä aika kamalalta. Ehkä niihinkin tottuu.

Tämän jälkeen hiukset pestiin Argital shampoolla. Kampaamon valaistuksessa oma väri näytti märkänä jopa vähän vihertävältä! 

Värin (intensive henna) levityksen jälkeen hiukset paketoitiin pyyhkeeseen ja myssyyn. Sain nautittavaksi vadelmanlehtiteetä (tuli hieman loppuraskausaika mieleen...) ja ihanan hunakeksin.

Hiukset pestiin Kahdi ruusushampoolla (ayervedine) ja leikattiin. Takaa napsaistiin vähän enemmän, mitä olin alun perin suunnitellut, mutta tuo malli oli kyllä tosi hyvä meikeläiselle! Harmikseni se oli kuitenkin vähän haastava saada ponnarille, mikä on melkein elinehto kotiäitipäivinä.

Mutta lopputulos, se oli oikein mainio:

Väri haalistui parissa kuukaudessa ja juurikasvuakin alkoi tulla siihen malliin, että värjäsin hiukset itse Santen kasvivärillä. Yllättäen siitä tuli aika samanvärinen, mitä kampaajallakin. Suosittelen silti lämpimästi luottamaan ekokampaajaan ainakin ensimmäisellä värjäyskerralla. Kasvivärillä värjäys voi nimittäin olla melko sotkuista ja haastavaa puuhaa, eikä lopputulos välttämättä olekaan ihan sama, mitä paketin kuvassa.

Oman värin kasvatusprojekti

Joulukuussa 2012 päätin lopettaa hiusten värjäämisen. Olin lopen kyllästynyt värjäyskierteeseen ja kauhuissani siitä, minkälaisen määrän kemikaaleja tungin päähäni vaikuttamaan kerran kuussa. Minua myös kiinnosti suunnattomasti nähdä oikea hiusvärini, olinhan värjännyt hiuksiani säännöllisesti noin kymmenvuotiaasta saakka. Veikkasin omistavani perinteisen suomalaisen "hiirenharmaan" lookin. Hiusten leikkaaminen lyhyeksi tuntui hyvältä idealta, koska pitkä tukka kyllästytti ja oli tylsä ainaisine ponnareineen. 

Muistuttakaa, etten enää ikinä leikkaa hiuksia lyhyiksi! Kasvatusprosessi, johon tulen kuitenkin päätymään ennemmin tai myöhemmin, on yhtä helvettiä. Prosessin alussa aamuisin tarvittiin runsaasti vesikampaa tai suihkua, jotta sain joka suuntaa sojottavat karvani edes jonkinmoiseen ojennukseen. Tällä hetkellä ollaan jo voiton puolella, sillä tukka alkaa olla jo vähän vähemmällä vaivalla kesytettävissä aamuisin. Jos ylimääräistä aikaa on, saatan kääntää sitä hieman muotoiluraudalla. Kaipaan niin sitä aikaa, kun aamukiireessä saattoi vain sitaista hiukset nutturalle tai ponnarille. Tylsälle, nopealle ja turvalliselle ponnarille.

Ja tästä lähdettiin...

Tammikuu: 39 päivää värjäämättä

Maaliskuu...

...ennen leikkaamista

Operaation jälkeen... 

...väriä jäi vielä latvoihin.

****************************************************

Lokakuu: oma väri

Oma värini on sittenkin ihan ok! En silti oikein tiedä, tykkäänkö tästä. Tunnen näyttäväni hirveän valjulta, kun tukka on niin mitäänsanomattoman värinen. Olen alkanut harkita hennavärjäystä... mutta tuskin värjään vielä pitkään aikaan. Haluan nähdä, miltä hiukset näyttävät pidempinä oman värin kanssa. 

***************************************************

Onko teillä kokemusta hennaväreistä? Onko värjääminen yhtä hankalaa, miltä se näyttää?

Oman värin kasvatusprojekti

En enää kestänyt pitkää tukkaa, joten...

Kolmen kuukauden juurikasvu

Hiusten pituus ennen. Huomatkaa upeat värisävyerot!

Tyynyntäytettä muutama kilo

Väri todellisuudessa.

Myrkkyä päässä

Olen kypsytellyt tätä ajatusta jo pidempään, mutta nyt näin uuden vuoden alkajaisiksi päätin toteuttaa suunnitelmani. 16 vuotta olen ollut enemmän tai vähemmän naimisissa tämän asian kanssa, mutta se on loppu ny!

Aion lopettaa hiusteni värjäämisen. Värjäsin ensimmäisen kerran hiukseni kultakupari -sävyllä 10-vuotiaana, ja sen jälkeen hiukseni ovat olleet muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta punaisen eri sävyiset. Oma hiusvärini oli 10-vuotiaana täysin blondi, joten en tiedä, miten väri on tummunut iän myötä. Luultavasti oma värini on kammottava hiirenharmaa, jipii.

Miksi? Oikeastaan on outoa joutua perustelemaan tällaista asiaa. Sama juttu, kun joutuisi perustelemaan miksi ei juo alkoholia (OOKSÄÄ RASKAANA, OOKSÄÄ TULLU USKOON, MITÄ ON TAPAHTUNU?!?) Miksi haluaisin jatkaa myrkkyjen tunkemista kehooni hiusvärien muodossa vielä toiset 16 tai 32 vuotta? Hiusväreistä tuleva kemikaalikuorma on valtava. Joillekin riittää värjäys kerran-pari vuodessa, toiset värjäävät pelkän juurikasvun. Itse olen joutunut värjäämään melkein kerran kuussa. Ja kyllä, olen aina saanut oireita väreistä, mutta en vain ole välittänyt siitä. Eikä se auta, vaikka värjäisi vain pelkän juuren, koska silloinkin väri on kosketuksissa päänahan kanssa. Varsinkin silloin.

On-off -ihmisenä haluan tietenkin lähteä tähän täysillä. Olisin itse asiassa tahtonut leikata tukkani kokonaan pois ja katsoa sitten, kuinka uusi värjäämätön hius lähtee kasvamaan. Ylläripylläri Mies oli aivan kauhuissaan tästä ajatuksesta. Kutkuttava ajatus, mutta taidan silti jättää sen lookin kokeilematta. En kuitenkaan näyttäisi lyhyessä tukassa yhtä hyvältä kuin Winona Ryder Vuosi Nuoruudestani -elokuvassa. Ei tällä pallinaamalla!

Hiusvärien myrkyistä ja vaaroista on kirjoitettu esimerkiksi Kemikaalikimara -blogissa.

Toiveena olisi myös siirtyä luomukosmetiikkaan. En edes tykkää meikkaamisesta, mutta tällaisella iholla ja näin vaaleilla ripsillä ja kulmilla on kyllä pakko käyttää jotain pakkelia toisinaan. Täytyy tutkiskella eri luomukosmetiikkoja sekä varsinkin sitä, mitkä niistä todellisuudessa edes ovat täysin luomuja. Käytän nyt ainakin nuo vanhat purkit ja purnukat loppuun, ennen kuin lähden ostamaan uusia kokeiluun.

Täytyy varmaan ostaa kivoja hattuja ja huiveja tulevaan kevääseen...

39 päivää värjäämättä