Pelkopoli ja synnytystoivelista II

Toissapäivänä koitti vihdoinkin se odotettu pelkopolikäynti. Nappasin mukaani neuvolakortin sekä koneella laatimani synnytystoivelistan ja jätin Pikkukarhun ystäväni hellään huomaan. Jännitti, että osaanko pukea sanoiksi ne ajatukset ja tunteet, jotka ovat velloneet Pikkukarhun synnytyksen jälkeen.

Synnytysvastaanotosta minua tuli noutamaan synnytyssalikätilö, joka esitteli itsensä ja ohjasi pienen huoneen mukavaan nojatuoliin. Pidin kätilöstä välittömästi, hän oli hyvin empaattisen ja sydämellisen oloinen, juuri sellainen, kenelle on helppo puhua heti. Aluksi hän kyseli, miten raskauteni on tähän mennessä edennyt ja sitten, mitkä asiat saivat minut tulemaan kyseiselle käynnille. Hän oli hieman jo tutustunut edellisen synnytyksen tietoihin. Käytiin Pikkukarhun synnytystä läpi epikriisien ja muiden sairaalan koneella olevien tietojen avulla. Sain nähdä muun muassa synnytyksen aikana tehdyt merkinnät, joita ei kotiin annetuissa papereissa ollut (eli mitä on tehty mihinkin kellonaikaan) sekä sisätutkimusten tulokset. Niistä selvisi sekin, että kohdunkaula on ollut todella takana vielä synnyttämään mennessä, ja että avautuminen on todellakin ollut hidasta.

Kävimme läpi myös Pikkukarhun tiedot syntymähetkestä sekä seurannasta. Yksi merkittävimmistä selvinneistä asioista oli se, että Pikkukarhulla EI ollut hapenpuutetta syntyessään eikä hänellä todettu missään vaiheessa infektiota. Olin ollut siinä uskossa, että PK kärsi jonkinlaisesta hapenpuutteesta syntyessään ja infektio todella puhkesi. Kyseessä oli koko ajan vain infektioepäily. Oli huojentavaa käydä läpi näitä tietoja.

Myös kätilö ihmetteli sitä, miksi minua ei oltu ohjattu vastaanotossa suihkuun tai minkään muun kivunlievityksen suhteen, koska olin kuitenkin ollut niin vähän auki siinä vaiheessa. Ainoa, mitä sitten jossain vaiheessa tarjottiin, oli se kipupiikki. Olin kuitenkin 6,5h vastaanotossa kärvistelemässä ennen saliin pääsyä. Kerroin myös ihmetelleeni jälkikäteen sitä, miksi minun annettiin olla siinä luulossa, että epiduraalin jälkeen ei saa enää liikkua. Tähänkään kätilö ei osannut tietojensa perustella mitään syytä sanoa, mutta hän epäili, että hoitava kätilö halusi minun lepäävän siinä vaiheessa, eikä ehkä ymmärtänyt mainita asiasta, kun en itsekään siitä kysynyt.

Oli hurjan helpottavaa käydä läpi noita asioita. Kätilö sanoikin, että monet pelkopolille tulevista asiakkaista ovat nimenomaan uudelleensynnyttäjiä, jotka tahtovat vielä käydä läpi edellisen synnytyksen kulkua. Kaikki eivät siis todellakaan ole synnytyspelkoisia.

Lopuksi näytin synnytystoivelistani kätilölle. Ajattelin, että hän pitää sitä jotenkin liian... vaativana, mutta hän sanoi sen olevan erittäin hyvä! Kehotti tuomaan mukanamme sitten synnytykseen. Hän myös kirjoitti ylös tärkeimpiä pääkohtia, jotka tulevat sitten suoraan kätilöiden tietoon heidän avatessaan minun tietoni synnyttämään tullessani.

Puhuimme kivunlievityksenä ammeesta, ja kätilö sai uuden ammehuoneen kuulostamaan aikasmoisen ihanalta paikalta! Amme on kuulemma niin iso, että sinne mahtuu ja saa tulla mieskin mukaan. Huoneessa voi kuunnella musiikkia ja sieltä saa valoja himmennettyä. Se on siis nykyään erillisessä huoneessa, ei synnytyssalissa, ja mahdollisuudet päästä ammeeseen ovat kuulemma oikein hyvät. Ammetoiveesta kannattaa mainita heti vastaanottoon ilmoittautuessa, jotta he varaavat ammeen heti. Tuo oli hyvä tietää, sillä en olisi varmasti osannut heti vastaanotossa avata suutani asian suhteen.

Sen sijaan TAYSin potilashotelliin (sinne ohjataan synnyttäneitä nykyään, isä ja sisarukset saavat myös yöpyä siellä) emme pääse, ikävä kyllä. Sinne pääsevät kyllä tamperelaisetkin, lähellä asuvat, joilla on synnytys mennyt normaalisti ja vauva voi hyvin, mutta meidät rajaa pois aika tylsä asia: jos edellisessä synnytyksessä on vauvalla ollut infektioepäily, ei tälläkään kertaa voi päästä sinne hotelliin. Sitä pidetään riskinä, vaikka tämäkin infektioepäily tuli niinkin yleisestä jutusta kuin kakkaisen lapsiveden hörppääminen... minkä ei pitäisi vaikuttaa tähän synnytykseen yhtään millään tavoin.

Tällainen on lopullinen synnytystoivelistani:

"Alla olevat toiveet ovat itselleni tärkeitä asioita, jotka toivon kätilön ottavan huomioon hoitaessaan synnytystäni sekä ohjatessaan minua läpi synnytyksen. Tiedostan, että synnytyksen kulkua ei voida ennustaa eikä etukäteen suunnitella tarkkaan. Toivoisin kuitenkin, että toiveeni huomioitaisiin mahdollisuuksien mukaan.


- Toivon lääkkeetöntä synnytystä, johon puututtaisiin mahdollisimman vähän toimenpiteillä.

• Jos toimenpiteitä tarvitaan, toivon, että henkilökunta keskustelisi niistä minun ja tukihenkilöni kanssa ja selittäisi ymmärrettävällä kielellä, mitä vaihtoehtoja meillä on. Sen jälkeen toivoisimme muutaman minuutin aikaa miettiä tilannetta ja pohtia miten haluamme tilanteessa toimia.

- Isä on erittäin herkkä, eikä kestä nähdä neuloja tai toimenpiteitä. Toivoisimme kätilön/lääkärin varoittavan isää ennen toimenpiteisiin ryhtymistä

AVAUTUMISVAIHE

- Toivon, että sisätutkimuksia tehdään mahdollisimman vähän

- Haluaisin liikkua mahdollisimman vapaasti koko synnytyksen ajan ja toivon kätilön kannustavan minua siihen

- Kivunlievityksenä haluan käyttää luonnonmukaisia menetelmiä:

• Liike (kävely, keinutuoli, jumppapallo jne.)

• Vesi (amme/suihku)

• TENS (mukana itsellä)

• Homeopaattiset valmisteet (mukana itsellä)

• Kaurapussi

• Hieronta/vyöhyketerapia/akupainanta

- Lääkkeellisistä kivunlievitysmenetelmistä käyttäisin mieluiten ilokaasua, jos sille on todella tarvetta

- Toivon, ettei oksitosiinia käytettäisi synnytyksen vauhdittamiseen, ellei ole aivan pakko

- Haluaisin olla hämärässä synnytyssalissa ja antaa musiikin soida taustalla

PONNISTUSVAIHE

- Haluaisin ponnistaa jakkaralla tai muussa pystyasennossa. Viimeisinä vaihtoehtoina ovat puoli-istuva, kylki- tai makuuasento

• Isää voi ohjata auttamaan eri asentojen tukemisessa

SYNTYMÄN JÄLKEEN

- Toivon, että vauva nostettaisiin suoraan syliini

- Toivon, että napanuora saa sykkiä loppuun (vähintään 2min, mieluummin kauemmin)

- Haluaisin pitää vauvaa sylissä ihokontaktissa niin kauan, että saamme rauhassa kokeilla ensi-imetystä vauvan valmiuksien mukaan

- Toivon, ettei vauvaa kylvetetä lainkaan

- Puettaessa isä laittaa vauvalle kestovaipan

- Toivon, että istukan irtoamista ei nopeuteta oksitosiinitipalla. Haluaisin mieluummin imettää ja auttaa istukan irtoamista luonnollisin keinoin

• Haluaisin nähdä istukan

- Mikäli vauvan tila vaatii lääketieteellistä hoitoa, toivon, että meille kerrottaisiin selkeästi tilanteesta sekä toimenpiteistä, ja isä voisi olla mukana mahdollisuuksien mukaan

- Toivon, että vauvalle ei anneta yhtään lisämaitoa ilman lääketieteellistä syytä.

• Jos lisämaidon antamiselle on muu peruste, toivon, että siitä keskustellaan kanssani ja maitoa tarjotaan vauvalle keinolla, joka vähiten vaikuttaa vauvan imemisotteeseen, esim. hörpyttämällä, lusikalla tai ruiskulla

- Haluaisin käydä synnytyksen kulun läpi kätilön kanssa

*******************************************************

Ja eilen oli taas neuvola. Ei mittään uutta, vauva on laskeutunut ja aika alhaalla, mutta ei kiinnittynyt. Laskettuun aikaan saakka mennään, veikkasi terkkari.

rv 37+2 

rr 113/73
hb 126
paino 69.1kg (770g/vko, yhteensä tullut 16.1kg)
sf 33,5cm (1,5cm viikossa lisää)
syke 140

liikkeet ++
rt
pissa puhdas

Vastaavat lukemat Pikkukarhun ajoilta:

rv 37+2
rr 124/68

Hb 132
paino 70.1kg (700g/vko, kokonaisnousu 13.1kg)
sf 32cm
syke 155
liikkeet ++
raivotarjonta
pissa puhdas

Pikkukarhua odottaessa rv 37+6 ei ollut enää kohdunkaulaa jäljellä ja olin sormelle auki. Ohhoh.

Sairaalakassi (rv 37+0)

Kuulun niihin ihmisiin, jotka muutenkin raijaavat mukanaan puolta omaisuuttaan paikasta toiseen. Eipä sinne synnyttämäänkään siis ihan vähillä kamppeilla lähdetä. Olen yrittänyt pitää tavaramäärän minimissä, mutta kyllähän siitä sairaalakassista aikamoinen säkki tuli...

SYNNYTYKSEEN:

- neuvolakortti *
- synnytystoiveet kirjoitettuna paperille *
- TENS (vuokralla Tampereen Napapiiriltä, saan sen ensi viikolla) *
- homeopaattiset valmisteet *
- vihko+kynä
- kamera+ laturi  *
- puhelin + laturi (musiikin kuuntelua varten)
- pari cd:tä (luultavasti muutama Nightwishin levy) *
- kuulokkeet
- kirja (jos menee odotteluksi, mitä en todellakaan toivo)
- eväät (mm. pillimehuja, proteiinijuomaa, vissyä, keksejä...) *
- sisäkengät itselle ja miehelle *
- vauvalle Ruskovillan luonnonsilkkimyssy *
- pari harsoa + lisäimut + näpsy + parit villikset *


OSASTOLLE:

- imetysliivejä *
- kestoliivinsuojia *
- kestositeitä (katsotaan, onko niistä mihinkään, jos jälkivuoto on samaa luokkaa kuin viimeksi)
- imetystoppi (jos en kestä sitä sairaalan kaapua tälläkään kertaa)
- Weledan imetystee
- homeopaattiset valmisteet imetykseen *
- sukkia (koska ne sairaalan sukat on vaan niiiiiiin kamalia!) *
- aamutakki (pieninkin koko sairaalassa oli minulle hirveän iso, eikä se päällä ollut helppo liikkua tai mitään muutakaan)
- omia alushousuja (valtavia mammakalsareita, ettei vaan tarvitse käyttää niitä kamalia verkkopöksyjä!)
- hygieniatarvikkeet (dödö, puhdistusaine, kasvovesi, rasva, shampoo, suihkusaippua, hammasharja, tahna, huulirasva) *
- hiusharja + panta + hiuslakka (lyhyet etuhaituvat on joka päivä taltutettava lakalla, muuten menee hermot) *
- silmälasit + kotelo *
- piilareita (kertakäyttöisiä)
- rahapussi
- tutti (jota en kyllä tarjoa vauvalle, ellei ole ihan "pakko")
- ensipupu (Pentikin vaaleansininen, samanlainen kuin Pikkukarhulla)
- kantoliina (beige Hug-a-Bub)
- kestovaippoja + villiksiä (Ikean kassillinen. Toivottavasti huonekaveri on edes vähän kestomyönteinen...) *
- Iso likavaippapussi x2 *

Ihana kassi, josta meni kantokahvat hajalle. Onneksi siinä on vielä olkahihna...

Sairaalakassi, vaippakassi ja kengät erikseen muovipussissa

Ja sitten vielä se toinen kassi, jonka mies tuo tullessaan noutamaan meitä kotiin:

KOTIINLÄHTÖKASSI:

vauvalle
- 50cm & 56cm bodyt
- 56cm housut (alle on mahduttava villikset tarpeen vaatiessa)
- kaksi jatkopalaa bodyihin
- tumput, töppöset ja sukat
- hattu (jos tuo Newbie on liian paksu vielä, niin sitten luonnonsilkkimyssy)
- vanuhaalari
- neulehaalari (haalareista keliin sopivampi)
- peitto
- tuttinauha

Vaatteita vauvalle oli vaikea valita, koska ei yhtään tiedä vauvan kokoa ja sitä, miten villikset tulevat mahtumaan minkäkin bodyn/housujen kanssa. Täytyy siellä osastolla sitten venkslata toimiva kokonaisuus. Ja kun ei yhtään tiedä, miten nuo kelit ehtivät tässä vielä muuttua! Nyt on ollut päivisin +20 astetta, mut parin-kolmen viikon päästä saattaa olla ihan eri meininki.

äidille
- blingon mustat joogahousut (ah, niin mukavat!)
- imetystoppi
- pitkähihainen imetyspaita
- musta neuletakki

Sellainen fiilis, että jotain tosi tärkeää unohtuu! Mutta mitä? Mitä tuosta VOI enää puuttua? Ai niin, se vauva...

Jälkiedit. Tähdellä (*) on merkattu ne asiat, joita oikeasti tarvitsin. Sairaalassa olimme vain 1,5vrk.

Pesänrakennusta

No nyt se sitten iski! Hirveä himo siivota ja sisustaa ja puunata ja laittaa... viimeksi pesänrakennusvietti taisi iskeä pari viikkoa ennen synnytystä, konttailin jynssäämässä lattialistoja niin, että selkään iski jonkun sortin noidannuoli.

Eilen, kun tultiin vaille kahdeksan illalla kotiin reissusta, päätin lämmittää saunan. Tyhjentäessäni saunaa kaikesta roinasta (mitä on PALJON) totesin, että on ihan pakko alkaa pestä sitä saunaa, en voi muuten olla. Siinäpä sitten nohevana tyttönä jynssäsin seinät, lauteet ja lattian juuriharjalla ja mäntysuovalla. Selkä kyllä kiitteli projektin jälkeen, mutta oli se vaan ihanaa päästä puhtaaseen saunaan löylyttelemään! Ei olla pesty tuota saunaa vielä kertaakaan, ja ollaan siis asuttu tässä puolitoista vuotta. Oli jo aikakin!

Kävin aamulla antamassa labraan streptokokkinäytteen (otetaan kaikilta odottajilta raskausviikoilla 36-37. Mikäli bakteeria löytyy, laittavat synnytyksessä antibioottitipan, ettei se tarttuisi vauvaan), joka oli hurjan miellyttävä toimenpide. Vanupuikolla sohaistaan toosaa ja persusta...

Ajattelin samalla reissulla hoitaa muitakin asioita, kun kerran pääsin yksinäni kaupungille (mamma on kylässä). Kirjastoreissun jälkeen pistäydyin Eurokankaaseen tarkoituksenani ostaa PUL-kangasta isompaan vaippapussiin sekä lisää tarranauhaa vaippoihin. Sitten näin sen...

... aivan ihanan verhokankaan!

Ja olihan se pakko ostaa, koska TAHDON uudet verhot lastenhuoneeseen. Siitä tulikin yllättävän kallis reissu, mutta annettakoon se minulle anteeksi. Hormonit nähkääs!

Olen saanut jo pakattua tärkeimmät sairaalakassiin, täytyy tässä lähipäivinä vielä katsoa vauvan kotiinpaluukamppeet valmiiksi ja tehdä niistä sitten jonkinlainen yhteispäivitys.

TO-DO-LIST:

- Laita kotiinpaluuvaatteet vauvalle (ja itselle) valmiiksi
- Hanki homeopaattiset valmisteet
- Osta Gua Sha -kampa (en aio ostaa, kun en jaksa tilata mistään...)
- Tee lista sairaalaan tarvittavista kamoista/pakkaa sairaalalaukku
- Polta synnytys-cd/lataa soittolistalle musiikkia
- Värjää harsot
- Tsekkaa, onko tarvetta hankkia lisää pieniä sisävaippoja
- Lanoliinita pienet villikset
- Pistä vauvan sänky kuntoon
- Kysele TENSiä Napikselta
- Varaa aika streptokokkinäytteeseen (!!!)
- Tee ruokia pakkaseen valmiiksi
- Osta rintapumppuun pullo kaiken varalta

Särkänniemestä sänkykaupoille ja muita tarinoita

Lauantaina olimme viettämässä aamupäivää Särkänniemessä kera ystäväperheen. Ystäväperhe oli VTS:n asukkaana saanut ilmaisliput itselleen ja lunastanut "ystäväliput" hintaan 10€/kpl. Näillä lipuilla pääsi kaikkiin paikkoihin ja laitteisiin! Alle 3-vuotiaat pääsivät ilman lippuja. Harmi vain, ettemme voineet ystävän kanssa hyödyntää lippuja laitteissa mitenkään, kun olemme molemmat raskaana. Kävimme kyllä hurvittelemassa muutamissa iiseissä laitteissa noiden taaperoiden kanssa, wuhuu! Kaiholla katselin mm. Take Offia... ehkä ensi kesänä sitten? Miehet sentään kävivät Halfpipessa, jonka olen ristinyt viime kesäisen häämatkamme jälkeen "kuolemanpelkolaitteeksi"...

Possut junassa ;)

Rallia Leppäkertuilla

Tattirallissa ( :D ) äidin kanssa. Äiti joutui olemaan sivuttain, koska turvakaari ei muuten mahtunut kiinni mahan takia! Alareunassa näkyykin mahaa...

Koiramäessä keinumassa

Huvilaitealueen lisäksi käytiin tutustumassa Koiramäkeen. Se oli kyllä kiva paikka! Suosittelen varsinkin isommille lapsille, joille on jo luettu Mauri Kunnaksen kirjoja. Siellä oli taaperoita kiinnostavien hahmojen lisäksi myös kotieläimiä, kuten lampaita, hanhia ja koiranpentuja sekä kaikenlaisia leikkipaikkoja.

Pikkukarhu suhtautui hurvitteluun stoalaisen tyynesti, kuten aina. Taisi vähän jännittää! Yhdessä laitteessa karkasi pieni hymynpoikanen, mutta muuten kyllä laitteet vetivät vakavaksi. Kaksi ja puoli tuntia hurvittelua oli ihan riittävästi meille kaikille, ja päätimmekin sitten oman perheen kesken jatkaa päivää Ikeassa. 

*******************************************

Periaatteessa hyvä idea, mutta toisaalta taas... ai että mä kärsin! Ihan ensimmäiseksi mentiin lounastamaan, mikä sujuikin oikein mukavasti. Tarkoitus ei ollut kiertää koko puljua, vaan käydä nappaamassa tarvittavat eli sänky, patja, petari, peitto ja tyyny Pikkukarhulle. Kyllähän siinä silti tuli pyörittyä hyvä tovi, eikä yliväsynyt Pikkukarhu malttanut istua rattaissa lainkaan. Juoksi karkuun minkä kerkesi! Meikeläisen jalat olivat aivan rikkipoikkiturvoksissa ja vatsa painoi. Saatiin kuitenkin tarvittavat ostettua ja vähän ylimääräistäkin: parit muotoonommellut lakanat ja petivaatteet uuteen sänkyyn. Niin, ja yöpöytä meille, samaa sarjaa lipastojen kanssa.

Loppuilta menikin rennoissa meiningeissä, kuten varmaan kaikki Ikeassa joskus käyneet tietävät. Eli Mies kasasi otsa hiessä sänkyä todetakseen jälleen kerran, että hänen on pakko mennä vielä Ikeaan reklamoimaan. Tällä kertaa sängyn turvalaita oli jo valmiiksi hiukan halki, joten hän lähti vaihtamaan sitä. Viimeksi sängystä puuttui sälepohja (olisi pitänyt ostaa erikseen, mutta Mies ei ollut huomannut) ja sitä ennen lipaston laatikon kisko oli jotenkin vääntynyt. Onneksi meiltä ei ole mikään tolkuttoman pitkä matka Ikeaan, mutta kyllähän nuo reklamaatioreissut saa verenpaineen nousemaan kiitettävästi. 

Pikkukarhun ja veikan huoneesta tuli melko ahdas, kun siellä on iso sänky, pinnasänky sekä kirjahylly. Muuta sinne ei mahdukaan, eikä huoneen ovi mahdu aukeamaan kokonaan kirjahyllyn takia. Melkoinen tilaihme tämä meidän asunto, joo-o. Mutta ei tuota pinnistä kannata pistää poiskaan, kun tulokas tulee nukkumaan korisängyssään max. 6kk saakka.

Yöt uudessa sängyssä eivät ole menneet kovin hyvin vielä. Pari ekaa yötä olivat melko levottomia ja pyöriessään unissaan Pikkukarhu poksautteli päätään sängyn laitoihin heräten siihen. Nyt taas pari yötä on mennyt niin, että hän kyllä nukkuu alkuyön hyvin, mutta herää kolmen jälkeen huutamaan hysteerisesti. Öisin hän ei tule itse pois sängystä. En usko tuon itkemisen johtuvan sängystä, mutta mitähän se sitten voisi olla? Hampaita ei ole tulossa, ainakaan ei näy mitään. Jotain kauhukohtauksia ehkä? Vatsavaivoja? Rauhoitteluun menee yli tunti. Olen tänäänkin herännyt sitten neljältä, kun en saanut itse enää unta Pikkukarhun nukahdettua uudelleen.

Mutta herätessään päivä- ja yöunilta Pikkukarhu on itse tullut pois sängystä. On se niin hellyyttävä näky, kun toinen tepsuttelee pupu kainalossa omasta huoneestaan tukka pystyssä ja tulee halaamaan. Snif. 

*************************************

Vatsavaivaepäilyistä tuli mieleen ihottumatilanne. Ihottumahan parani, kun PK oli ilman maitoa ja mahdollisimman vähän ilman Bummareita. Otettiin aamu- ja iltamaito takaisin kuvioihin ja Bummareita on nyt ollut välillä käytössä... ja taas se ihottuma lehahti! Epäilen maitoa enemmän kuin vaippoja, joten jätettiin maito heti pois. Onneksi Pikkukarhu on alkanut juoda vettä ihan hyvin, ennen hän ei oikein suostunut juomaan sitä pieniä hörppyjä enempää. Maitoa ei ole tarvinnut muuten karsia pois ruokavaliosta, vaan PK syö edelleen jugurttia, juustoa jne. Näillä mennään.

*****************************************

Eräs lukijani tässä kyseli, että onko vaippojen hajuongelma ratkennut jo. Itse asiassa on! Ensinnäkin keittopesin kaikki vaipat ihottuman takia ja toisekseen olen alkanut käyttää huuhteluohjelmaa lisähuuhtelun lisäksi. Eli pesen vaipat 60 asteen normaalipesussa lisähuuhtelulla ja ohjelman loputtua laitan vielä huuhteluohjelman. Olen huomannut, että huuhteluohjelman alussa vaipat vaahtoavat vielä aivan törkeän paljon, vaikka käytänkin puolet suositellusta pesuainemäärästä vaippapyykkiin. Luultavasti niihin on aiemmin jäänyt pesuainejäämiä. Nämä uudehkot pesukoneet kun ovat tosiaan niin vettä säästäviä, ettei huuhteluteho ole kaikista parhain. Pesuaineena käytetään edelleenkin Erisania, kun parempaa ei ole tullut vastaan.

*******************************************

P.s POKS 36+0!

P.p.s lähden tästä nauttimaan JALKAHOIDOSTA ihan hoitolaan (siskon hoitolaan, mutta kumminkin!)

Lääkärineuvola 35+6

Facebookissa päivittelinkin eilen, että ensimmäistä kertaa tässä raskaudessa on kunnon tuntemuksia. Päivällä alkoivat menkkamaiset jomotukset, jotka muuttuivat alkuillasta alaselkäkivuksi ja epäsäännöllisiksi supistuksiksi. Bonuksena tuli järkyttävät sukkapuikkokivut! Olin jo ehtinyt unohtaa, miten inhottavilta ne tuntuvat. Panadol helpotti vähäsen, mutta olo oli todella kipeä vielä nukkumaan mennessäkin. Oireilun takia aloitin sairaalakassin pakkaamisen, vaikka en uskonutkaan tuntemusten johtavan yhtään mihinkään.

Onneksi pääsin heti aamusta tarkastuttamaan alaloosterin tilanteen lääkärineuvolaan. Mitään muutoksia ei ollut tapahtunut, kuten epäilinkin. Kohdunkaula oli edelleen kiinteä, suljettu ja 3cm. Laskeutumisesta tai kiinnittymisestä ei puhunut mitään, joten taitaa tyyppi seilata edelleen ympäri kohtua. Vaikka odotankin synnytystä malttamattomasti, niin toivon Myttysen pysyttelevän yksiössään kasvamassa vielä pari viikkoa vähintään. Mitä "kypsempänä" vauva syntyy, sitä paremmat mahdollisuudet on saada hänet vierihoitoon. Jos vaikka tällä kertaa kaikki menisi hyvin, eikä tarvitsisi tehdä visiittiä vastasyntyneiden teho-osaston tai lastenosaston puolelle.

rv 35+6 (33+5)
rr 122/69 (116/66)
painoa +800g/vko (Odotin rutkasti enemmän! T. Herkkuperse)
sf 32cm (31cm)
rt

Ensi viikolla onkin sitten se pelkopolikäynti sekä perusneuvolakäynti loppuviikosta. Kaikenlaista pientä puuhastelua näyttäisi olevan seuraavan kahden viikon aikalle niin tiiviisti, että aika tulee menemään nopeasti taas...

Yritän vielä ehtiä tänään kirjoittamaan erillisen postauksen Pikkukarhun kuulumisista. Kohta lähden (ihan yksin!) kaupunkiin hoitamaan asioita ja illalla mennään Miehen kanssa katsomaan vajaan kuukauden ikäistä pikkuneitiä Pikkukarhun kummisedälle. Pääsee nuuskuttelemaan vauvantuoksua sekä kuulemaan synnytyskertomuksen, jee!

Poks 35+0 ja äitiysloma

Äitiysloman ensimmäinen päivä! En meinannut muistaa koko äitiyslomaa, eihän juuri mikään tule muuttumaan meidän arjessa. Oikeastaan ainostaan se muuttuu, ettei minun tarvitse enää täytellä työttömyyskassaan lomakkeita neljän viikon välein. Tulotkin pysyvät suhteellisen samana.. Viimeksi olin äitiysloman alkaessa sairauslomalla jo, joten en ole kokenut sellaista "aaah-vihdoinkin-lomalla" -fiilistä näiden äitiyslomien suhteen.

Eilisestä lähtien on ollut kipeä keilapallofiilis alapäässä. Ettei Myttynen vaan olisi kiinnittymässä... Mitään lähestyvään synnytykseen viittaavia oireita ei todellakaan tarvitsisi vielä tulla, tässä on niin paljon tekemistä ja hommaamista ja suunnitelmia seuraavalle kolmelle viikolle. Aiotaan mennä vielä 2.9. (rv 37+5) Pikkukarhun, ystävän ja hänen lapsensa kanssa Korkeasaareen päiväreissulle, sen jälkeen Myttynen on tervetullut. Mihinkähän sitä menisi sitten synnyttämään, jos vedet menisivät keskellä Korkeasaarta? Noilla viikoilla on varmaan syytä muistaa ottaa neuvolakortti mukaan reissulle jo. Nythän minulla ei edes ole sitä mukana, kun ollaan täällä vanhempieni luona... unohdin.

Pari päivää on ollut jotenkin oksettava olo. Ruoka ei maistu ja kuvottaa. Toivottavasti pahoinvointi ei olisi tulossa takaisin loppuajaksi, monella tuntuu käyneen niinkin...

Vielä viikko, ja sitten onkin lääkärineuvola. Jei.

*************************************************

Pikkukarhu on sitten mainio tyyppi! Miten voi noin pienellä ihmisellä olla niin hyvä huumorintaju? PK on varsinainen velmuilija. Sanojakin on alkanut tulla päivä päivältä enemmän. Tällä hetkellä sanavarastoon kuuluvat: äiti, äijä, pappa, kiikkuu, kakka ja kukka. Omaa höpötystä tulee entistä enemmän.

Ihottuma takapuolessa on kadonnnut. Jätettiin maito (juomana) pois viikko sitten, ja PK on saanut pelkkää vettä. Maitoa sisältäviä tuotteita, kuten juustoa ja jugurttia on kyllä saanut. En sitten tiedä, onko paranemisen taustalla ollut "maidottomuus" ja sitä myötä maitokakkojen katoaminen vain se, että PK on ollut paljon ilman vaippaa... Bummareita ollaan nyt käytetty silloin tällöin, eikä pylly ole alkanut onneksi punottaa. Aiotaan antaa ensi viikosta lähtien maitoa juomana korkeintaan pari kertaa päivässä (aamulla ja illalla), mutta ruokajuomaksi saa vakiintua vesi. Pikkukarhulla tuntui olevan tapana täyttää mahaansa pelkällä maidolla, ja hän syö muutenkin todella huonosti nykyään. Mietin jo, että miten pitkään tuota ruuan närppimistä pitäisi katsella? Jokaisella aterialla syö noin kolme lusikallista ruuasta riippumatta. 

Ja nyt on alkanut jännittää se, miten PK tulee suhtautumaan pikkuveljeensä. Onneksi hän ei ole selkeästi äidin poika tai isän poika, vaan molemmat tuntuvat kelpaavan ihan yhtä lailla. Mies on toki sitten enemmän PK:n kanssa vauvan synnyttyä, mutta täytyy itsekin yrittää antaa toiselle ihan sitä omaa aikaa sitten. PK ei ole sinänsä osoittanut mitään mustasukkaisuuden merkkejä, jos olen esimerkiksi pitänyt toista lasta sylissä. Onneksi. Tiedä sitten, mitä noin pieni ymmärtää näistä asioista. Minulle on jotenkin hirveän tärkeää se, että kun PK tulee ensimmäisen kerran sairaalaan katsomaan meitä, minulla ei ole vauva sylissä. Tahdon ottaa PK:n heti syliin ja sitten katsotaan yhdessä vauvaa. Taitaa äidille tulla kovempi ikävä poikiaan sairaalassa ollessa, mitä pojille äitiä...

***************************************************

Minua ja Miestä pyydettiin eilen kummeiksi joulukuussa syntyvälle pikkuiselle <3 otamme kummin tehtävät ilolla vastaan. Ristiäiset tulevat olemaan vasta tammikuulla, joten ehditään saada pahin vauvahumu kotona laantumaan... ja ehkäpä meikeläinen mahtuu siinä vaiheessa jo johonkin mekkoon. Ehkä.

Babyshowerit

Sain pari viikkoa sitten kutsun juhliin, omiin vauvajuhliini nimittäin! Mikä ihana yllätys!

Juhlat olivat toissapäivänä. Valmistautuminen henkisesti alkoi jo edellisenä päivänä, kun "sain" jäädä yksin kotiin yöksi poikien lähtiessä maalle viettämään viikonloppua. Mukaan lähti toki myös anoppi, sillä mies tahtoi päästä kyyhkysmetsälle heti aamusta (ja olikin ollut jo hitusen jälkeen viiden passissa). Suunnittelin kauneushoitoja ja hyviä yöunia, joista vain toinen toteutui. Kuorin itseni päästä varpaisiin ja laitoin kasvonaamion illalla, mutta nukuttua en saanut. En vaan osaa nukkua yksin! Puoli kolmen maissa taisin nukahtaa, heräsin ensimmäisen kerran yhdeksältä ja jatkoin unia vielä yhteentoista. Oli luksusta saada syödä aamupala kaikessa rauhassa, mutta kyllä siinä pieni ikävä jo kaihersi rinnassa.

"Autonkuljettajani" saapui noutamaan minua sovittuun aikaan kotoa. Juhlat oli järjestetty yhden ystäväni luona. Naiset olivat nähneet niin paljon vaivaa vuokseni! Olin aivan liikuttunut. Teemana oli pöllöt (iiiihhhhh!) ja teemavärinä vihreä. Jopa booli oli vihreää, ja varsin hyvää sellaista!

Valitettavasti ottamani kuvat eivät ole kovin laadukkaita, sillä minulla oli vain puhelin mukana. Ystävällä on parempia kuvia kamerassaan, siirrän ne ehkä joskus vielä tähän postaukseen...

Myttyselle oli tehty oma viiri! Laitan sen kotona pinniksen yläpuolelle.

Salaattibuffet, boolia sekä pinaatti-fetapiirasta

Kakku, marjapiirasta sekä jäätelöbuffet. Ja karkkia!

Ystävän tekemä upea mahakakku!

Pöllöteemaisia jäätelötikkuja <3

Ystävät olivat kehitelleet myös kivaa ohjelmaa: oli raskaus- sekä kestovaippa-aiheista tietovisaa (thoh, kummastakaan ei täysiä pisteitä!), vauvansoseiden maistelua silmät sidottuna (siis oikeasti, maistakaapa niitä joskus sokkona ja kylmiltään. Ovat ensinnäkin tosi pahoja ja toisekseen maut muuttuvat ihan tunnistamattomiksi!) sekä mahan ympärysmitan veikkausta senttimetreissä ja vessapapereissa (107cm/ 9 palaa). Piti myös tunnistaa ystävät heidän vauvakuvistaan, voi vitsi se oli vaikeaa! Paitsi yhden ystävän kohdalla, jonka tytär on aivan samannäköinen, mitä hän lapsena.

Sain myös hemmottelua! Eräs ystävistä oli kerännyt erilaisia yrttejä, mm. nokkosta, siankärsämöä ja koivunlehtiä, ja keittänyt niistä yrttiseoksen. Liottelin jalkojani yrttiseosvedessä, jonka jälkeen sain jalkojen kuorinnan (itsetehdyllä kuorinta-aineella, jossa oli mm. merisuolaa ja öljyä) ja ihanan hieronnan. Lopuksi ystävä rasvasi vielä jalkani. Se käsittely tuntui uskomattoman hyvältä, olen nimittäin kärsinyt turvonneista ja kipeistä jaloista paljon viime aikoina.

Ystävät kirjoittivat nimiveikkauksensa ja terveisensä vieraskirjaamme, jonka olin ottanut mukaan. Lisäksi oli valmiita lappusia, mihin sai kirjoittaa terveisensä ja toiveensa tulevalle vauvalle. En ole vielä ehtinyt lukea niitä, kun lähdin suoraan kemuista maalle poikien luokse ja sieltä vanhemmilleni. Tutustun niihin sitten kaikessa rauhassa kotona.

Tuleva pienokainen sai paljon ihania lahjoja, joista osa tässä. 

Huomaa Pikkukarhun 1v. lahjaksi saamaan "Ihana Isoveli" -bodyyn mätsäävä "Suloinen Pikkuveli" -body ;)

Iltapäivä ja ilta hujahti hurjan nopeasti. Kemuttelut alkoivat neljältä ja olin kotona yhdeksän jälkeen. Oli niiiiiiiiin mukavaa!

<3 Kiitos rakkaat ihanat ystävät! <3

Parempia kuvia kutsuilta löytyy ystäväni blogista: http://www.mmustikassa.blogspot.fi/2013/08/vauvakutsut_22.html

Masukuvavertailu

On se hitusen isompi nyt, mitä Pikkukarhusta!

Vasemmalla Pikkukarhumaha rv 35+2 ja Myttysmaha rv 34+1.

Toinen kuva on toki otettu vähän lähempää, mutta ehkä sen eron huomaa kaikesta huolimatta... 

Ihan kuin tämä maha olisi alkanut jotenkin roikkua!

Homeopatia synnytyksessä (ja sen jälkeen)

En löytänyt Tampereelta paikkaa, josta ostaa tai tilata Helioksen Childbirth -synnytyskitin, joten laitoin sähköpostia Circlum Farmasia oy:hyn ja tiedustelin, josko postittaisivat kitin minulle. Tästä kaksi päivää myöhemmin kitti oli käsissäni! Mahtava palvelu! Hintaa tuli postikuluineen 80,87€. Se voi kuulostaa hurjalta summalta yhden synnytyksen takia, mutta noita rakeita voi käyttää myös synnytyksen jälkeen. Useat niistä auttavat muihinkin oireisiin kuin pelkästään synnytyksessä esiin nouseviin. Lisäksi lähipiiri sikiää sellaista vauhtia, että eiköhän joku ole kiinnostunut vielä jäljelle jääneistä synnytyksen lähestyessä...

"Pakki" ohjeineen. Ohjeet ovat englanniksi, mutta selkeät ja ymmärrettävät.

18 eri valmistetta, käyttöohjeet jaettu ennen synnytystä/synnytyksen aikana/synnytyksen jälkeen ja oireilevan paikan mukaan, esimerkiksi "CERVIX fails to dilate, Caulophyllum 200c" (kohdunkaula ei avaudu, caulophyllumia 200c eli yksi rae)

Rakeet ovat pienenpieniä. Kovin tärisevin käsin niitä ei kannata itse lähteä kaivelemaan putelista siis...

Ystäväni lähetti minulle vajaan purkin Urtica Urensia eli nokkosta, jolla voi edistää maidonnousua. Lisäksi hän laittoi mukaan mammateetä sekä Weledan imetysteetä. Otan nämä mukaan jo laitokselle.

Miten valmisteita sitten käytetään? Ohjevihkosen mukaan laitetaan yksi rae kuivaan, "puhtaaseen" suuhun (ei saisi juoda/syödä juuri ennen rakeen ottamista, ei varsinkaan kahvia/teetä eikä myöskään tupakoida, myös piparminttu voi häiritä vaikutusta. Hampaita ei tulisi siis pestä sitä sisältävällä tahnalla ennen käyttöä) ja annetaan liueta kielen alla. Rakeelle annetaan aikaa vaikuttaa rauhassa, eikä lisäannoksia tule ottaa, jos oireet helpottavat. Annostuksessa panostetaan laatuun määrän sijaan. 

Mikäli oireet eivät helpota, voidaan ottaa uusi rae. Akuutissa vaiheessa sopiva aikaväli on 10-15 minuuttia. Jos vaikutusta ei tule kolmen (tai viimeistään viiden) annoksen jälkeen, on lääkeaineen ottamista turha enää jatkaa. Voi olla, että valittu lääkeaine on tällöin ollut alunperinkin väärä. Uutta annosta ei tule ottaa, mikäli oireet voimistuvat. (Osa ohjeista täältä!)

Homeopaatti Satu Järvilehto neuvoo sivuillaan, että oireiden helpottaessa, MUTTA palatessa uudelleen rae voidaan liuottaa 1 dl vettä, sekoittaa ja nauttia teelusikallinen. Tämä toistetaan, jos vaikutus lakkaa, ei ennen sitä.

Rakeita ja tippoja myydään kuitenkin monissa eri potensseissa. Akuuttiin vaivaan suositellaan korkeaa potenssia, nämä minun rakeeni ovat 200c. Suosittelen tutustumaan kirjallisuuteen tai erilaisiin nettilähteisiin ennen aineiden käyttöä tai ottamaan yhteyttä homeopaattiin. Mielestäni vaikeinta oli löytää tietoa siitä, kuinka usein annoksia tulisi ottaa. Homeopaattisissa valmisteissa tilanne on kuitenkin hieman eri kuin synteettisissä lääkeaineissa, eikä esimerkiksi yliannostusta tarvitse pelätä samalla tapaa, mitä tavallisissa lääkkeissä. Väärin käytettynä homeopaattiset valmisteet voivat toki pahentaa oireita, joita yritetään lievittää... 

Itse aion ottaa rakeita harkiten. Jos oireet eivät helpota, odotan varmaankin hyvän tovin ennen annoksen uudestaan ottamista.

Järvilehdon sivuilla on kerrottu, mihin odotusajan, synnytyksen sekä synnytyksen jälkeisen ajan vaivoihin mikäkin valmiste synnytyskitissä sopii.

En ota vastuuta jakamistani neuvoista homeopatian suhteen, koska olen itsekin täysi ummikko. Kaikki tiedot ovat peräisin joko ohjevihkosesta tai netistä :)

rv 34+0 poks!

Eilen poksui maaginen 34+0 ja käynnistyi 35. raskausviikko. Maaginen siksi, että nyt ei enää yritettäisi estellä, mikäli vauva päättäisi syntyä. Onneksi ei ole antanut vielä minkäänmoisia merkkejä sen suhteen, että olisi kiire ulos. Pysyköön vaan kasvamassa 38+ viikoille.

Sain jo esimakua tulevasta, kun jouduin käymään synnytysvastaanotossa päivystysluonteisesti toissailtana. Kaaduin tosiaan Pikkukarhu sylissäni ulkona! Istuin puisella pitkällä penkillä hajareisin, ja yritin siitä sitten lähteä. Jalka jäi jotenkin kiinni penkin toiselle puolelle noustessa ja tuuskahdettiin pitkin pituuttamme siihen hietikolle. Otin ainakin naamalla vastaan, kun leuassa on nirhauma ja suu oli täynnä hiekkaa. Myös vasen polvi on ruvella. Kylki ja maha sivulta otti osumaa maahan, mutta onneksi ei menty ihan suoraan vatsa edellä. Pidin Pikkukarhua ilmeisesti sen verran tiukasti, että hänellä kopsahti vain vähän otsa hiekkaan. Ei tullut mitään jälkeä, ja hetken kestänyt huutokin johtui varmaan säikähdyksestä. Huusin nimittäin itse aika lujaa kaatuessani.

Vauva liikkui heti äksidentin jälkeen hyvin, joten en huolestunut kauheasti. Sisälle päästyämme päätin kuitenkin soittaa varmuuden vuoksi svo:lle, kun istukkakin sattuu olemaan edessä. Sanoivat sieltä, ettei pitäisi olla mitään hätää, jos vauva liikkuu normaalisti, eikä ole vuotoa tai kipuja. Käskivät seurailla. Iltapuuhien aikaan alkoi vähän jomottaa alapäähän ja tuli muutama kipeä suppari. Liikelaskennassa ei täyttynyt vaadittavat kymmenen liikettä, joten en jäänyt tsekkaamaan enää toista tai kolmatta tuntia, vaan päätin lähteä näytille.

Svo:lla oli todella hiljaista, pääsin heti käyrille ja suoraan siitä lääkärille. Kaikki oli vallan hyvin onneksi! Tänään tulleesta epikriisistä luntaten "ktg:ssa mainio reaktiivisuus, liikkeitä piirtyy hyvin. Tutkittaessa cervix täysimittainen, kanavaa noin kolmisen senttiä, hieman pehmeä, mutta suljettu" sekä "painoarvio noin 2kg, mikä sijoittuu 25 persentiilin tuntumaan". Painoarvioltaan vastasi siis viikkoja 32+, mutta reisiluu ja päänympärys vastasivat menossa olevia viikkoja. Kasvukäyrällä sijoittuu siis keskikäyrän ja alakäyrän puoliväliin. Lääkäri arvioi, että Myttynen painaa hieman päälle kolme kiloa syntyessään, jos menee laskettuun aikaan saakka ja kasvu jatkuu tasaisena. Sopii meitsille!

Säikäytti kyllä kovasti tuo tilanne, ja sai myös harkitsemaan sairaalakassin pakkaamista sekä muiden asioiden hoitamista pikapuoliin. Kun ei sitä koskaan voi tietää... toivottavasti ei nyt ainakaan minkään ulkoisen tekijän takia käynnistyisi vielä pitkään aikaan, mutta eipä tässä muutenkaan ole enää kovin pitkä aika laskettuun aikaan. 

***********************************************

Alkuviikosta oli myös meikeläisen rv 33+5 neuvolakäynti sekä Pikkukarhun 1v 3kk neuvola. Unohdin tietenkin PK:n neuvolakortin, kun muistin ottaa omani mukaan. Harmi. Terkkari kehui Pikkukarhua herkästi hymyileväksi ja hyvin asioita ymmärtäväksi lapsukaiseksi. Olen nyt itsekin kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon Pikkukarhu tosiaan tajuaa puhetta! Ja kun käveleminen sujuu jo hyvin, niin hän on itsekin alkanut muodostaa sanoja enemmän ja enemmän. Monista sanoista tulee vasta ensimmäinen tai viimeinen tavu, mutta solkotuksesta on tullut jotenkin ymmärrettävämpää.

Pikkukarhu sai vasta nyt sen MPR-rokotteen (tuhkarokko, vihurirokko, sikotauti), kun ei haluttu silloin 1v. neuvolassa kuormittaa niin monella rokotteella kerralla. Nyt sitten odotellaan, tuleeko jotain jälkioireita. Niitä voi nimittäin tulla 6-12 päivää rokotuksen saamisesta, monilla on kuulemma noussut korkeaa kuumetta muun muassa. 

Meikeläisen käynnillä ei ollut taas mitään ihmeempiä. Terkkari veikkasi, että laskettuun aikaan saakka mennään, mikäli mitään yllättävää ei tapahdu. Tiedetään, tiedetään... Hänen mukaansa vauvan pää on vielä aika korkealla, joten laskeutuminen ja kiinnittyminen ei taida ihan heti olla Myttysen suunnitelmissa. Kunhan nyt pitäisi sen päänsä alhaalla ja peppunsa ylhäällä, niin olisin kovin tyytyväinen.

rv 33+5 (31+1)

rr 116/66 (112/61)

paino 66,4kg (+739g/vko...)

sf 31cm (29cm)

syke 140 (120)

liikkeet ++ (++)

rt (rt)

Pikkukarhu:

2.5.12      52cm     3420g     32cm
3 vkoa     53,3cm   4020g     35,6cm
5 vkoa     55,3cm   4535g     37cm
6 vkoa     56,6cm   4925g     37,8cm
3kk          62cm      6410g    40cm
4kk          65cm      7200g    41,2cm
5,5kk       67,4cm   8165g     43cm
6,5kk       69cm      8640g     43,8cm
8,5kk       72,4cm   9475g     45,7cm
1v            78cm      10500g   46,5cm
1v3kk      79cm      10800g   48cm

Hmmm. Miten minusta tuntuu, että talveksi varattu Reiman 92cm toppahaalari saattaa olla hitusen liian iso... on meinaan tuo Reiman 80cm välikausihaalari tällä hetkellä juuri sopiva. Reima on aika reilunkokoinen, sen olen nyt huomannut kyllä.

****************************************

Ihottumaongelma ei ole vieläkään poistunut täysin. Ollaan käytetty lähinnä sisävaippoja, coolmaxilla tai märkäpintaisena, mikä ei tunnu ärsyttävän peppua. Sen sijaan jos on ollut pakko laittaa hetkeksi edes polymokkapintainen vaippa, on punaisuus lehahtanut jälleen. Voiiiiiiissssssssss! Mutta reissussa selvittiin niillä vähillä kestoilla, mitä meillä on Bummareiden lisäksi, eikä tarvinnut turvautua kertiksiin.

Kotona on sitten tullut noita pissa- ja kakkavahinkoja ihan kiitettävästi lattialle/matoille, kun PK on saanut olla ilman vaippaa. Potta on edelleen iso EI, joten en viitsi painostaa siihen hommaan. Positiivista on se, että Pikkukarhu on aina tarpeensa väärän paikkaan tehtyään huutanut äidin paikalle tai tullut jopa hakemaan kädestä pitäen katsomaan. Mihinkään ei ole jäänyt muhimaan ikäviä yllätyksiä, toivottavasti ainakaan. Hassu lapsi <3 

Pikkukarhun heviletti. Otsatukkaa täytyy pian leikata, mutta takatukkaan ei saa koskea!

Tilaamaani Tulaa odotellessa... onhan niitä muitakin kantovälineitä ;)

Edistys- ja juoksuaskelia

Hurraa! Lapsemme kävelee kunnolla! Pikkukarhu päätti tuossa puolitoista viikkoa sitten, että nyt loppuu konttaaminen, ja lähti sitten kävelemään Ihan Oikeasti. On ollut hurjaa seurata tuota kehitystä: alkuun kävely oli humalaisen huojuvaa, kädet zombiemaisesti eteen asetettuna. Nyt otetaan jo isompia, vakaampia askeleita ja vauhtiakin on tullut rutkasti lisää. Äskenkin ulkona oli niin kiire, että liian nopea vauhti johti tuuskahtamiseen suoraan mahalleen. Oli senteistä kiinni, ettei nenä osunut asfalttiin siinä samalla. Huh huijjakkaa...

Armas lapsukainen on myös pukannut poskihammasta poskihampaan perään, mikä on tarkoittanut kestokiukkuilua sekä syömättömyyttä. Jokaisella aterialla syö sen muutaman lusikallisen. Liikkumisen myötä kaloreitakin palaa ihan kiitettävästi, joten poika on selkeästi laihtunut ja muuttunut samalla ihan pikkupojan näköiseksi. Jaksetaan melkein joka päivä Miehen kanssa ihmetellä, että mihin meidän vauva oikein katosi. Maanantaina onkin sitten meikeläisen (rv 33+5) ja Pikkukarhun (1v 3kk) yhteisneuvola, niin päästään molemmat puntarille. Saattaapi se viisari värähtää meikeläisen kohdalla taas ihan kiitettävästi, on meinaan tuota turvotustakin tullut sen verran.

Pikkukarhua ilmestyi vaivaamaan ihan uusi ongelma: ihottuma takapuolessa. Se ei näytä perinteiseltä vaippaihottumalta, vaan on märkivää, rupimaista. Ihan kuin palovammoja! Heräsi epäilys siitä, että iho olisi herkistynyt polyestermokalle, mitä Bumgeniuksissa käytetään. Toivottavasti ei! Ensiavuksi olen nyt antanut Pikkukarhun olla ilman vaippaa kotona ja laittanut kehäkukkavoidetta useamman kerran päivässä. Bummarit lähti keittopesuun, se on auttanut joillakin vastaavissa tilanteissa. Meillä on todella vähän muita vaippoja, joten pärjääminen tulevalla viikonloppureissulla ilman Bummareita on vähän niin ja näin. Saatetaan joutua ottamaan kertikset käyttöön. Kaapistä löytyi vajaa paketti Natyn vaippoja, onneksi kokoa 9-20kg. Ollaan käytetty Pikkukarhulla kertistä viimeksi... öö.. kauan sitten. Kestoilu on onneksi pelannut hyvin, eikä olla tehty niin haastavia reissuja, etteikö kestoja olisi jaksanut roudata mukana. Toinen vaihtoehto olisi laittaa päällimmäiseksi coolmax-kuivaliina tai sitten ihan joku bambukangasta oleva ohut imu. En usko, että kosteus on aiheuttanut tuota.

Olemme lähdössä tulevana viikonloppuna Ähtäriin kera appivanhempien. Myös Mies lähtee mukaan, tietenkin. Alun perin piti mennä oman perheen kesken asuntoautolla, mutta appivanhempien mukaan tulo muutti suunnitelmia, ja he vuokrasivat sieltä mökin viikonlopuksi koko poppoolle. Tarkoituksena on viettää lauantaipäivä Ähtärin eläinpuistossa ja piipahtaa sunnuntaina Tuurin ostoshelvetissä. En muista itse eläinpuistosta mitään, olin niin pieni siellä käydessäni. Pikkukarhu on varmaan intopinkeänä! Toivottavasti sää suosii. Mies aikoo kantaa Pikkukarhua rinkassa siellä, koska meillä ei ole enää rattaita...

Nyyh!

Olen riutunut ja räytynyt kaipauksesta myytyämme Pikkukarhun vankkurit. Hartanit saivat uuden kodin, jossa niitä toivottavasti rakastetaan yhtä paljon kuin meillä. Outoa tuntea haikeutta tavaran perään, mutta toisaalta niihin liittyy paljon rakkaita vauvamuistoja. Sen sijaan hääpukua, jonka sain juuri myytyä myös, ei tule yhtään ikävä. Se pirulainen roikkui vuoden makuuhuoneen kaapinovessa tilaa viemässä. Samaan syssyyn voisi vielä myydä vanhojentanssipuvunkin vuodelta 2004... vai antaisiko tulla sille komeat kymmenen vuotta ensin täyteen?

Yhdistelmien myyminen pikaisesti johti siihen, että olemme nyt vailla kulkupeliä. Menimme tuossa alkuviikosta ostamaan Babystylesta matkarattaita, ajateltiin ottaa halvat Carenat vaan ja tsekata samalla tuplavaunumahdollisuuksia. Loppujen lopuksi poistuimme myymälästä tyhjin käsin, sillä rakastuimme Miehen kanssa eräisiin päällekkäisiin tupliin, Phil&Tedsin Navigatoreihin nimittäin! Voi rähmä! Ja tällä kertaa Mies oli paljon vakuuttuneempi siitä, että emme pärjää rinnakkaisilla vaunuilla, vaan tarvitsemme näppärät päällekkäiset. Ikävä kyllä hinta ei tälläkään kertaa ole kukkarolle kovin suopea. Päätimme jättää matkarattaat kuitenkin ostamatta, JOS nuo kyseiset vankkurit meille kotiutuvat lähiaikoina. Ne kun muuntuvat yhdelle tai kahdelle lapselle, joten matkikset ovat käytännössä turhat sitten.

Kyseiseen menopeliin saa myös sujautettua pehmeän kantokopan vauvalle tai kaukalon kiinni (adapterilla). Värinä vihreä kiinnostaisi allekirjoittanutta eniten. Kokeumuksia ko. vankkureista?

*******************************************************

Alkaa tämä raskaus ottaa jo voimille ihan kunnolla. En pysty enää kävelemään kilometriäkään ilman, että olen loppuillan ja seuraavan päivän kipeänä. Nivusia särkee, jalkoja särkee, supistaa... Tunnen myös näyttäväni suohirviöltä 24/7. Ei tee mieli lähteä ihmisten ilmoille. Pää on jotenkin ihan jumissa koko ajan, joten järkevän keskustelun aikaan saaminen on työn ja tuskan takana. Haluan kaivautua peiton alle ja olla siellä seuraavat seitsämän (+-2) viikkoa!

rv 33+0 (31.8.13)

Jotain positiivistakin, nimittäin äitipolilta tuli eilen puhelu. Herttaisen oloinen kätilö siellä soitteli, notta aika myöhään on minulle varattu tuo pelkopoliaika. Edelliselle viikolle oli vapautunut aikoja, joten se sitten siirtyi hieman aikaisemmaksi, rv 37+1. Astetta paremmat mahdollisuudet ehtiä käymään siellä!

Saatiin Myttysen nukkumisongelmakin ratkaistua lainaamalla rottinkinen vauvansänky. Mieshän alkoi jo suunnitella pienen vauvansängyn rakentamista, mutta onneksi hänen ei nyt tarvitse ryhtyä siihen puuhaan. Sänky mahtuu mukavasti makuuhuoneeseen, ja on kevyt liikutella. Jos äitee vielä ompelisi siihen jonkun nätin reunasuojan/-koristeen, niin se olisi täydellinen! Pinnis jää Pikkukarhun huoneeseen. Myttynen voi ottaa siellä päiväunia tai tarvittaessa myös Pikkukarhun voi nukuttaa siihen, mikäli hän ei pysykään isojen poikien sängyssä. Joka on muuten edelleen Ikeassa...

*******************************************************

TO-DO-LIST:

- Hanki homeopaattiset valmisteet

- Osta Gua Sha -kampa

- Tee lista sairaalaan tarvittavista kamoista/pakkaa sairaalalaukku

- Polta synnytys-cd/lataa soittolistalle musiikkia

- Värjää harsot

- Tsekkaa, onko tarvetta hankkia lisää pieniä sisävaippoja

- Lanoliinita pienet villikset

- Pistä vauvan sänky kuntoon

- Kysele TENSiä Napikselta

- Varaa aika streptokokkinäytteeseen (!!!)

- Tee ruokia pakkaseen valmiiksi

- Osta rintapumppuun pullo kaiken varalta