Lääkärineuvola 35+6

Facebookissa päivittelinkin eilen, että ensimmäistä kertaa tässä raskaudessa on kunnon tuntemuksia. Päivällä alkoivat menkkamaiset jomotukset, jotka muuttuivat alkuillasta alaselkäkivuksi ja epäsäännöllisiksi supistuksiksi. Bonuksena tuli järkyttävät sukkapuikkokivut! Olin jo ehtinyt unohtaa, miten inhottavilta ne tuntuvat. Panadol helpotti vähäsen, mutta olo oli todella kipeä vielä nukkumaan mennessäkin. Oireilun takia aloitin sairaalakassin pakkaamisen, vaikka en uskonutkaan tuntemusten johtavan yhtään mihinkään.

Onneksi pääsin heti aamusta tarkastuttamaan alaloosterin tilanteen lääkärineuvolaan. Mitään muutoksia ei ollut tapahtunut, kuten epäilinkin. Kohdunkaula oli edelleen kiinteä, suljettu ja 3cm. Laskeutumisesta tai kiinnittymisestä ei puhunut mitään, joten taitaa tyyppi seilata edelleen ympäri kohtua. Vaikka odotankin synnytystä malttamattomasti, niin toivon Myttysen pysyttelevän yksiössään kasvamassa vielä pari viikkoa vähintään. Mitä "kypsempänä" vauva syntyy, sitä paremmat mahdollisuudet on saada hänet vierihoitoon. Jos vaikka tällä kertaa kaikki menisi hyvin, eikä tarvitsisi tehdä visiittiä vastasyntyneiden teho-osaston tai lastenosaston puolelle.

rv 35+6 (33+5)
rr 122/69 (116/66)
painoa +800g/vko (Odotin rutkasti enemmän! T. Herkkuperse)
sf 32cm (31cm)
rt

Ensi viikolla onkin sitten se pelkopolikäynti sekä perusneuvolakäynti loppuviikosta. Kaikenlaista pientä puuhastelua näyttäisi olevan seuraavan kahden viikon aikalle niin tiiviisti, että aika tulee menemään nopeasti taas...

Yritän vielä ehtiä tänään kirjoittamaan erillisen postauksen Pikkukarhun kuulumisista. Kohta lähden (ihan yksin!) kaupunkiin hoitamaan asioita ja illalla mennään Miehen kanssa katsomaan vajaan kuukauden ikäistä pikkuneitiä Pikkukarhun kummisedälle. Pääsee nuuskuttelemaan vauvantuoksua sekä kuulemaan synnytyskertomuksen, jee!

Poks 35+0 ja äitiysloma

Äitiysloman ensimmäinen päivä! En meinannut muistaa koko äitiyslomaa, eihän juuri mikään tule muuttumaan meidän arjessa. Oikeastaan ainostaan se muuttuu, ettei minun tarvitse enää täytellä työttömyyskassaan lomakkeita neljän viikon välein. Tulotkin pysyvät suhteellisen samana.. Viimeksi olin äitiysloman alkaessa sairauslomalla jo, joten en ole kokenut sellaista "aaah-vihdoinkin-lomalla" -fiilistä näiden äitiyslomien suhteen.

Eilisestä lähtien on ollut kipeä keilapallofiilis alapäässä. Ettei Myttynen vaan olisi kiinnittymässä... Mitään lähestyvään synnytykseen viittaavia oireita ei todellakaan tarvitsisi vielä tulla, tässä on niin paljon tekemistä ja hommaamista ja suunnitelmia seuraavalle kolmelle viikolle. Aiotaan mennä vielä 2.9. (rv 37+5) Pikkukarhun, ystävän ja hänen lapsensa kanssa Korkeasaareen päiväreissulle, sen jälkeen Myttynen on tervetullut. Mihinkähän sitä menisi sitten synnyttämään, jos vedet menisivät keskellä Korkeasaarta? Noilla viikoilla on varmaan syytä muistaa ottaa neuvolakortti mukaan reissulle jo. Nythän minulla ei edes ole sitä mukana, kun ollaan täällä vanhempieni luona... unohdin.

Pari päivää on ollut jotenkin oksettava olo. Ruoka ei maistu ja kuvottaa. Toivottavasti pahoinvointi ei olisi tulossa takaisin loppuajaksi, monella tuntuu käyneen niinkin...

Vielä viikko, ja sitten onkin lääkärineuvola. Jei.

*************************************************

Pikkukarhu on sitten mainio tyyppi! Miten voi noin pienellä ihmisellä olla niin hyvä huumorintaju? PK on varsinainen velmuilija. Sanojakin on alkanut tulla päivä päivältä enemmän. Tällä hetkellä sanavarastoon kuuluvat: äiti, äijä, pappa, kiikkuu, kakka ja kukka. Omaa höpötystä tulee entistä enemmän.

Ihottuma takapuolessa on kadonnnut. Jätettiin maito (juomana) pois viikko sitten, ja PK on saanut pelkkää vettä. Maitoa sisältäviä tuotteita, kuten juustoa ja jugurttia on kyllä saanut. En sitten tiedä, onko paranemisen taustalla ollut "maidottomuus" ja sitä myötä maitokakkojen katoaminen vain se, että PK on ollut paljon ilman vaippaa... Bummareita ollaan nyt käytetty silloin tällöin, eikä pylly ole alkanut onneksi punottaa. Aiotaan antaa ensi viikosta lähtien maitoa juomana korkeintaan pari kertaa päivässä (aamulla ja illalla), mutta ruokajuomaksi saa vakiintua vesi. Pikkukarhulla tuntui olevan tapana täyttää mahaansa pelkällä maidolla, ja hän syö muutenkin todella huonosti nykyään. Mietin jo, että miten pitkään tuota ruuan närppimistä pitäisi katsella? Jokaisella aterialla syö noin kolme lusikallista ruuasta riippumatta. 

Ja nyt on alkanut jännittää se, miten PK tulee suhtautumaan pikkuveljeensä. Onneksi hän ei ole selkeästi äidin poika tai isän poika, vaan molemmat tuntuvat kelpaavan ihan yhtä lailla. Mies on toki sitten enemmän PK:n kanssa vauvan synnyttyä, mutta täytyy itsekin yrittää antaa toiselle ihan sitä omaa aikaa sitten. PK ei ole sinänsä osoittanut mitään mustasukkaisuuden merkkejä, jos olen esimerkiksi pitänyt toista lasta sylissä. Onneksi. Tiedä sitten, mitä noin pieni ymmärtää näistä asioista. Minulle on jotenkin hirveän tärkeää se, että kun PK tulee ensimmäisen kerran sairaalaan katsomaan meitä, minulla ei ole vauva sylissä. Tahdon ottaa PK:n heti syliin ja sitten katsotaan yhdessä vauvaa. Taitaa äidille tulla kovempi ikävä poikiaan sairaalassa ollessa, mitä pojille äitiä...

***************************************************

Minua ja Miestä pyydettiin eilen kummeiksi joulukuussa syntyvälle pikkuiselle <3 otamme kummin tehtävät ilolla vastaan. Ristiäiset tulevat olemaan vasta tammikuulla, joten ehditään saada pahin vauvahumu kotona laantumaan... ja ehkäpä meikeläinen mahtuu siinä vaiheessa jo johonkin mekkoon. Ehkä.

Masukuvavertailu

On se hitusen isompi nyt, mitä Pikkukarhusta!

Vasemmalla Pikkukarhumaha rv 35+2 ja Myttysmaha rv 34+1.

Toinen kuva on toki otettu vähän lähempää, mutta ehkä sen eron huomaa kaikesta huolimatta... 

Ihan kuin tämä maha olisi alkanut jotenkin roikkua!

rv 36+0 kunniaksi päivystyskeikka

Eilen oli tosiaan mielenkiintoinen päivä kertakaikkiaan.

Aamustahan oli heti viimeinen neuvolalääkärikäynti, joka oli yli 20min myöhässä tuplabuukkausten takia. Eihän siinä sitten mitään, terkkari otti vastaan eka. Jostain syystä ei ollut edes oma terkka, joka oli kyllä paikalla siellä. Perussetti vedettiin läpi, paino oli taas noussut vanhaan hyvään tahtiin ja muut arvot kunnossa. Seuraava neuvolakäynti onkin sitten ensi viikolla... nyt sitten joka viikko ennen synnytystä.

Lääkäri teki sisätutkimuksen, enkä ollut tyyliin 3cm auki, mitä odotin :D Kohdunkaula oli pehmeä, jäljellä 1-2cm. Tyyppi oli kuin olikin raivotarjonnassa, joten sain huokaista helpotuksesta. Ennen tutkimusta oli tullut puheeksi, että "jotain" holahtelee aika paljon, ja että sitä on jatkunut jo pari viikkoa. Lääkärin mielestä erite näytti valkkarilta, mutta koska tuolla neuvolassa ei ollut niitä liuskatestejä, joilla asian olisi voinut varmistaa, hän konsultoi jotain gyneä. Laittoipa sitten lähetteen synnärin päivystykseen asian varmistamiseksi. Lisäksi oli huolissaan niistä maksa-arvoista, joita terkkarin mukaan ei tarvinnut tarkistaa, koska kutina oli loppunut niin pian. Sain lähetteen labraan, jossa kävin tänään antamassa paastoverinäytteen. Mukavaa, että on ennemmin tuollainen ylihuolellinen lääkäri kuin sellainen suurpiirteinen.

Käväisin ystävän luona vielä vetäisemässä pari lautasellista mainiota kasvissosekeittoa sekä kahvittelemassa ennen päivystykseen menoa, koska halusin miehen tulevan mukaan. Jos tihkuminen olisi tosissaan ollut lapsivettä, olisin joutunut jäämään osastolle antibioottitippaan. Mies tuli hiukan aiemmin töistä ja suunnattiin TAYSiin. Miestä harmitti jo valmiiksi, että jos ei päästä lähtemään pääsiäisreissuun vanhempieni luokse :D

Se synnärin vastaanotto oli kyllä karu paikka, ihme kellari. Mies jäi istumaan ja odottamaan käytävälle, kun minut pistettiin 15 minuutiksi käyrille, jossa siis kone piirsi vauvan sydänääniä sekä liikkeitä. Lisäksi hoitaja otti  minulta MRS-bakteerinäytteen, joka oli ehkä kamalinta ikinä! Siis miten voi pumpulipuikon työntäminen nenään tuntua niin helkkarin pahalta?! Joo, ja kohta pitäisi muka synnyttää. Eh eh.

Käyrät näyttivät oikein mainioilta, joten pääsin odottamaan lääkäriä miehen seuraan. Hän oli yllättävän tyynenä, ihmetteli lähinnä sitä, miksi siinä odottelutilassa ei ollut mitään miehille suunnattuja lehtiä tai edes telkkari auki, kun siellä selkeästi miehet joutuvat paljon odottelemaan. Todettiin, että täytyy tosiaan pakata miehelle evästä ja lukemista tosipaikkaa varten, muuten siellä tulee hermoraunioksi.

Lääkärille pääsin puolen tunnin odottelun jälkeen. Teki sisätutkimuksen ja otti näytteen, joka oli tietenkin negatiivinen, eli ei lapsivettä. Sisätutkimuksen mukaan kohdun ulkosuu on jo "sormenkärjelle" auki! Lopuksi sain sen palkinnon kaikesta siitä odottelusta, mitä olin toivonutkin: lääkäri ultrasi :) Siellä se meidän Onni-Ilona melskasi villisti ja teki hengitysharjoituksia. Lääkärin mukaan erittäin virkeä ja siro vauva, vähän keskikäyrän alapuolella painoarviollaan 2685g.

Käynnistä siellä jäi meille molemmille positiivinen fiilis! Nyt ehkä vielä vahvemmin tajuaa taas sen, että kohta se tosipaikka tulee. Veikkaan itse, että vauva syntyy 16.4. raskausviikoilla 37+6! Ihan sellainen olo, että ei se enää kauan siellä tule viihtymään.

Ja nyt, kun sanon näin, mennään sinne rv 42+ :D

Tässä vielä faktat neuvolakäynnistä sekä kuva viime viikolta:

rv 36+0
rr 124/64
paino 69,2kg, +653g/vko
sf 31cm
syke 140
liikkeet ++
raivotarjonta
pissa puhdas

                                                                           rv 35+2