rv 39+2 neuvola

rv 39+2 (38+1)
rr 135/73 (123/70)
paino 71.3kg, +1400g/vko (yhteensä tullut 18.3kg...)
sf 35cm (34cm)
syke 142 (140)
liikkeet ++ (++)
rt (rt)
pissa puhdas

Ei ole kiinnittynyt, ei supista tutkittaessa. Laskettuna päivänä seuraava käynti...

Tällaisia lukemia oli samaisena päivänä Pikkukarhusta. Näemmä pää oli tässä vaiheessa jo kiinnittynyt, eikä uutta käyntiä varattu enää, kun terkkari ennusti lähdön olevan lähellä.

rv 39+2 PIKKUKARHU
rr 132/72
paino 71,6kg, muutos +900g/vko (ehhhh)
sf 34cm (kasvaa tasaisesti keskikäyrällä)
syke 155
liikkeet ++
raivotarjonta
pissa puhdas
pää kiinnittynyt

Pikkukarhun odotusta rv 39+5

*****************************************

Ei tainnut tästä mukulasta tulla perjantai 13. päivän lapsi. Sovittiin huomiseksi leffatreffit Miehen kanssa, mennään päivänäytökseen katsomaan Bruce Willisin uusin pätkä.

ÄH!

rv 39+1

rv 39+1

Äiteeni eli mamma tuli eilen illasta meille ja aikoo olla loppuviikon. Elättelemme kovasti toiveita, että juniori tahtoisi ulostautua ennen sunnuntaita, jotta meillä olisi näppärästi lapsenlikka kotona hoitamassa Pikkukarhua. 

Ah! Pikkukarhu on tehnyt eilen ja tänään nukkumisennätyksensä! Eilen hän heräsi klo 7.50 ja tänään 8.15. Wuhuu! Ilmeisesti karhujen talviuniajan lähestyminen vaikuttaa, kuten eräs Facebookissa asiaa kommentoi. Sain siis nukkua ihanan pitkät unet viime yönä, vaikka vessassa tulikin rampattua. Olo on viime aikoina ollut yötä päivää tosi oksettava. Pala kurkussa ja närästää, ei tee mieli syödä. Makuuasennossa varsinkin tulee entistä huonompi olo. Vauva on kyllä alhaalla, mutta tuntuu silti olevan kurkussa saakka.

Lähdettiin heti aamusta kaupunkiin vähän kirppistelemään sekä katsomaan gore-tex -kenkiä PK:lle. Peikonpesästä löytyi merkkisisävaippoja tsi-imuineen hintaan 1,50€, huikeeta! Lisäksi löysin halvalla itsetehtyjä imuja sekä suloisen Kappahlin "villa"haalarin kokoa 62cm tulokkaalle. Kenkiäkin käytiin sovittamassa kenkäkaupassa, mutta täytyy vielä tehdä laajempaa hintavertailua ja käydä myös tsekkaamassa tuo isoin Prisma. Nyt kun on vielä asiakasomistajapäivät menossa... 

Tuli käveltyä aika paljon ja reippaasti, minkä huomasi sitten matkalla kotiin. Yhden jälkeen on supistellut tasaiseen tahtiin (eli ~neljä tuntia nyt). Mitään turhan kivuliaita nämä eivät ole, mutta tuntuvat kyllä varsinkin alaselässä sekä nivusissa. Kai nämä jotain tekevät tuonne alaloosteriinkin sitten, toivottavasti. Mies lähti ampumaradalle ja varoitteli, ettei saisi tänään tai huomenna vielä synnyttää, kun töissä on niin kova kiire. ÖHÖM! 

Epätoivoisina hetkinä muljahti mieleen, notta Pikkukarhuhan on ultralla lasketun ajan mukaan syntynyt JO rv 39+4... ja ultralla lasketun ajan mukaan tänään olisi JO rv 39+3! Huominen synnytyspäivänä on selkeästi ment-to-be. Okei, tämä on jo todella epätoivoista. 

Onneksi sentään mamma on täällä, niin ei tarvitse koko aikaa juosta tuon uhmistuhmiskiukkupyllyn perässä.

Huomenna neuvolaan.

Jälleen yksi neuvolakäynti

Jouduin herättämään Pikkukarhun kesken päiväunien ja ehdittiin neuvola-ajalle juoksun kanssa... siksipä tuo verenpaine on varmaan niin korkea tällä kertaa.

rv 38+1
rr 123/70
paino +700g/vko (hahaa, ei mennyt vieläkään 70kg rikki!)
sf 34cm
syke 140
liikkeet ++
rt
pissa puhdas

Ei ole kiinnittynyt. Neuvolantäti ei kuulemma lähtisi lottoaan sen puolesta, että olisi syntymässäkään lähiaikoina. Eihän tässä, päivät näyttää menevän nopeasti, mutta kun nää kivut ja tää maha ja Pikkukarhun hoitaminen! Jo pelkkä vaipanvaihto on aivan täyttä tuskaa. Kaiken lisäksi olen jatkuvasti ihan läpimärkä hiestä. Yäääääääääääh, mä en jaksa enäääääääääääää...

Täytyy keksiä paljon aktiviteetteja ensi viikolle.

rv 38+1 Myttynen / rv 38+4 Pikkukarhu. Jälkimmäinen ei ole selkeästi ollut kovin alhaalla vielä tuossa vaiheessa!

Masukuvavertailu

On se hitusen isompi nyt, mitä Pikkukarhusta!

Vasemmalla Pikkukarhumaha rv 35+2 ja Myttysmaha rv 34+1.

Toinen kuva on toki otettu vähän lähempää, mutta ehkä sen eron huomaa kaikesta huolimatta... 

Ihan kuin tämä maha olisi alkanut jotenkin roikkua!

Edistys- ja juoksuaskelia

Hurraa! Lapsemme kävelee kunnolla! Pikkukarhu päätti tuossa puolitoista viikkoa sitten, että nyt loppuu konttaaminen, ja lähti sitten kävelemään Ihan Oikeasti. On ollut hurjaa seurata tuota kehitystä: alkuun kävely oli humalaisen huojuvaa, kädet zombiemaisesti eteen asetettuna. Nyt otetaan jo isompia, vakaampia askeleita ja vauhtiakin on tullut rutkasti lisää. Äskenkin ulkona oli niin kiire, että liian nopea vauhti johti tuuskahtamiseen suoraan mahalleen. Oli senteistä kiinni, ettei nenä osunut asfalttiin siinä samalla. Huh huijjakkaa...

Armas lapsukainen on myös pukannut poskihammasta poskihampaan perään, mikä on tarkoittanut kestokiukkuilua sekä syömättömyyttä. Jokaisella aterialla syö sen muutaman lusikallisen. Liikkumisen myötä kaloreitakin palaa ihan kiitettävästi, joten poika on selkeästi laihtunut ja muuttunut samalla ihan pikkupojan näköiseksi. Jaksetaan melkein joka päivä Miehen kanssa ihmetellä, että mihin meidän vauva oikein katosi. Maanantaina onkin sitten meikeläisen (rv 33+5) ja Pikkukarhun (1v 3kk) yhteisneuvola, niin päästään molemmat puntarille. Saattaapi se viisari värähtää meikeläisen kohdalla taas ihan kiitettävästi, on meinaan tuota turvotustakin tullut sen verran.

Pikkukarhua ilmestyi vaivaamaan ihan uusi ongelma: ihottuma takapuolessa. Se ei näytä perinteiseltä vaippaihottumalta, vaan on märkivää, rupimaista. Ihan kuin palovammoja! Heräsi epäilys siitä, että iho olisi herkistynyt polyestermokalle, mitä Bumgeniuksissa käytetään. Toivottavasti ei! Ensiavuksi olen nyt antanut Pikkukarhun olla ilman vaippaa kotona ja laittanut kehäkukkavoidetta useamman kerran päivässä. Bummarit lähti keittopesuun, se on auttanut joillakin vastaavissa tilanteissa. Meillä on todella vähän muita vaippoja, joten pärjääminen tulevalla viikonloppureissulla ilman Bummareita on vähän niin ja näin. Saatetaan joutua ottamaan kertikset käyttöön. Kaapistä löytyi vajaa paketti Natyn vaippoja, onneksi kokoa 9-20kg. Ollaan käytetty Pikkukarhulla kertistä viimeksi... öö.. kauan sitten. Kestoilu on onneksi pelannut hyvin, eikä olla tehty niin haastavia reissuja, etteikö kestoja olisi jaksanut roudata mukana. Toinen vaihtoehto olisi laittaa päällimmäiseksi coolmax-kuivaliina tai sitten ihan joku bambukangasta oleva ohut imu. En usko, että kosteus on aiheuttanut tuota.

Olemme lähdössä tulevana viikonloppuna Ähtäriin kera appivanhempien. Myös Mies lähtee mukaan, tietenkin. Alun perin piti mennä oman perheen kesken asuntoautolla, mutta appivanhempien mukaan tulo muutti suunnitelmia, ja he vuokrasivat sieltä mökin viikonlopuksi koko poppoolle. Tarkoituksena on viettää lauantaipäivä Ähtärin eläinpuistossa ja piipahtaa sunnuntaina Tuurin ostoshelvetissä. En muista itse eläinpuistosta mitään, olin niin pieni siellä käydessäni. Pikkukarhu on varmaan intopinkeänä! Toivottavasti sää suosii. Mies aikoo kantaa Pikkukarhua rinkassa siellä, koska meillä ei ole enää rattaita...

Nyyh!

Olen riutunut ja räytynyt kaipauksesta myytyämme Pikkukarhun vankkurit. Hartanit saivat uuden kodin, jossa niitä toivottavasti rakastetaan yhtä paljon kuin meillä. Outoa tuntea haikeutta tavaran perään, mutta toisaalta niihin liittyy paljon rakkaita vauvamuistoja. Sen sijaan hääpukua, jonka sain juuri myytyä myös, ei tule yhtään ikävä. Se pirulainen roikkui vuoden makuuhuoneen kaapinovessa tilaa viemässä. Samaan syssyyn voisi vielä myydä vanhojentanssipuvunkin vuodelta 2004... vai antaisiko tulla sille komeat kymmenen vuotta ensin täyteen?

Yhdistelmien myyminen pikaisesti johti siihen, että olemme nyt vailla kulkupeliä. Menimme tuossa alkuviikosta ostamaan Babystylesta matkarattaita, ajateltiin ottaa halvat Carenat vaan ja tsekata samalla tuplavaunumahdollisuuksia. Loppujen lopuksi poistuimme myymälästä tyhjin käsin, sillä rakastuimme Miehen kanssa eräisiin päällekkäisiin tupliin, Phil&Tedsin Navigatoreihin nimittäin! Voi rähmä! Ja tällä kertaa Mies oli paljon vakuuttuneempi siitä, että emme pärjää rinnakkaisilla vaunuilla, vaan tarvitsemme näppärät päällekkäiset. Ikävä kyllä hinta ei tälläkään kertaa ole kukkarolle kovin suopea. Päätimme jättää matkarattaat kuitenkin ostamatta, JOS nuo kyseiset vankkurit meille kotiutuvat lähiaikoina. Ne kun muuntuvat yhdelle tai kahdelle lapselle, joten matkikset ovat käytännössä turhat sitten.

Kyseiseen menopeliin saa myös sujautettua pehmeän kantokopan vauvalle tai kaukalon kiinni (adapterilla). Värinä vihreä kiinnostaisi allekirjoittanutta eniten. Kokeumuksia ko. vankkureista?

*******************************************************

Alkaa tämä raskaus ottaa jo voimille ihan kunnolla. En pysty enää kävelemään kilometriäkään ilman, että olen loppuillan ja seuraavan päivän kipeänä. Nivusia särkee, jalkoja särkee, supistaa... Tunnen myös näyttäväni suohirviöltä 24/7. Ei tee mieli lähteä ihmisten ilmoille. Pää on jotenkin ihan jumissa koko ajan, joten järkevän keskustelun aikaan saaminen on työn ja tuskan takana. Haluan kaivautua peiton alle ja olla siellä seuraavat seitsämän (+-2) viikkoa!

rv 33+0 (31.8.13)

Jotain positiivistakin, nimittäin äitipolilta tuli eilen puhelu. Herttaisen oloinen kätilö siellä soitteli, notta aika myöhään on minulle varattu tuo pelkopoliaika. Edelliselle viikolle oli vapautunut aikoja, joten se sitten siirtyi hieman aikaisemmaksi, rv 37+1. Astetta paremmat mahdollisuudet ehtiä käymään siellä!

Saatiin Myttysen nukkumisongelmakin ratkaistua lainaamalla rottinkinen vauvansänky. Mieshän alkoi jo suunnitella pienen vauvansängyn rakentamista, mutta onneksi hänen ei nyt tarvitse ryhtyä siihen puuhaan. Sänky mahtuu mukavasti makuuhuoneeseen, ja on kevyt liikutella. Jos äitee vielä ompelisi siihen jonkun nätin reunasuojan/-koristeen, niin se olisi täydellinen! Pinnis jää Pikkukarhun huoneeseen. Myttynen voi ottaa siellä päiväunia tai tarvittaessa myös Pikkukarhun voi nukuttaa siihen, mikäli hän ei pysykään isojen poikien sängyssä. Joka on muuten edelleen Ikeassa...

*******************************************************

TO-DO-LIST:

- Hanki homeopaattiset valmisteet

- Osta Gua Sha -kampa

- Tee lista sairaalaan tarvittavista kamoista/pakkaa sairaalalaukku

- Polta synnytys-cd/lataa soittolistalle musiikkia

- Värjää harsot

- Tsekkaa, onko tarvetta hankkia lisää pieniä sisävaippoja

- Lanoliinita pienet villikset

- Pistä vauvan sänky kuntoon

- Kysele TENSiä Napikselta

- Varaa aika streptokokkinäytteeseen (!!!)

- Tee ruokia pakkaseen valmiiksi

- Osta rintapumppuun pullo kaiken varalta

rv 30+0

Eilen poksui siis 30+0! Käsittämätöntä tämä ajankulu... olen jotenkin niin asennoitunut siihen, että tämäkin tulee laskettuna aikana tai menee yli, etten osaa edes kuvitella synnyttäväni elokuun puolella. Ja toivottavasti tyyppi pysytteleekin kasvamassa 37+ viikoille saakka! Mutta ei välttämättä ole enää sitä kymmentä viikkoa tässä odotettavana... Hui.

30+0

Voisin väsätä jonkinlaista postausta kivunlievitysmenetelmistä, mitä aion tällä kertaa käyttää... tai suunnittelen ainakin käyttäväni. Toiveena olisi mahdollisimman luomu (ja mielellään edellistä paljon lyhytkestoisempi, PLIIS!) synnytys.

PÄIVÄN OIVALLUS: 

Asia, jota en ajatellut enää koskaan tehdä kasvatettuani tukan pitkäksi sitten vuoden 2005: saparoiden käyttäminen. Vaan kuinkas ollakkaan, en kestä tätä järkyttävää MacGyver -takapiiskaa enää aukinaisena... Muistuttakaa meikeläistä tästä ikävästä välivaiheesta, kun seuraavan kerran alan puhua tukan lyhyeksi leikkaamisesta!

Huomenna kotiin. Siellä on kuulkaas ikkunat ja matot pesty sekä sängynrunko kasattu valmiiksi. AI ETTÄ!

rv 23+3

Väsyttää, masentaa, väsyttää. Masentaa.

Tällä viikolla on ollut paljon kipeitä suppareita. Soitin niistä Taysiin eilen, kun neuvolassa ei ollut puhelinaikaa jonkun koulutuksen takia. Eipähän ne sieltä oikein osanneet kuin tarjota lepoa ja panadolia. Ei sillä, eivät nuo supparit nyt säännöllisiä ole olleet, mutta kovin kipeitä välillä. Liekö sitten tehneet jotain tuonne alakertaan... se selvinnee 17.6. neuvolassa viimeistään. Käyn kyllä tiistaina jättämässä kusipurkin, jotta voidaan poissulkea tulehdukset sun muut supistuksia usein aiheuttavat tekijät.

Niin, lepoa. Mitenkäs lepäät tuon Pikkukarhun kanssa? Siitä on tullut varsinainen vauhtihirmu! Ja painava sellainen. Olen kuitenkin 80% ajasta vastuussa Pikkukarhun hoitamisesta ja toki myös suurimmasta osasta kotihommia. Olen yrittänyt tehdä kaikki pakolliset jutut mahdollisimman ergonomisesti ja rauhallisesti, jotta ei ainakaan rasituksen takia alkaisi supistaa lisää. Ensi viikolla on neljä työpäivää, mutta ONNEKSI äitee tulee taas meille avuksi. En selviäisi mitenkään ilman hänen apuaan.

Pikkukarhu sentään jaksaa piristää ihanalla olemuksellaan päivittäin useampaan otteeseen. Ihana rakas Pikkukarhu <3

rv 23+1 ja ällötöllönapa!

rv 22+2

Aurinkoa! Lämpöä! Turvotusta!

Raskaus ei sinänsä ole liiemmin vaivannut viime aikoina muuten kuin jalkakipujen muodossa. Jos joutuu vähänkin pidempään olemaan jaloillaan, niin jalkoja alkaa het särkeä. Turvotusta varmaan jonkun verran... Onhan meitsillä muutamat tukisukatkin, mutta ei oikein näillä keleillä nappaa. Innolla odotamma kuumempia kesäpäiviä!

Onneksi nämä vaivat ovat tosiaan melko pieniä. No, tänään tuli ensimmäinen kipeä supistus kaupassa! Ylläripylläri! Olenkin jo tässä hetken kuulostellut, että tuleekohan niitä myös tässä raskaudessa näihin aikoihin. Onneksi jäi vaan siihen yhteen.

Maanantaina piipahdin neuvolassakin. Oli todella mielenkiintoinen reissu Pikkukarhun kanssa. Häntä kun olisi kiinnostanut muun muassa ränkätä tutkimuspöydän vipua ja muuta sellaista pientä kivaa. Terkkari sai kuitenkin sydänäänet kuunneltua ja sf-mitan otettua, vaikka minua vähän jännittikin jättää tuo elohopea sinne lattialle hengailemaan yksin.

Tässäpä siis strategisia mittoja ja tietoja. Vertailun vuoksi tilastoja myös Pikkukarhun odotuksesta samoihin aikoihin:

Myttynen, rv 21+5
hb 121
rr 114/62
paino 59.2kg (+600g/vko...)
sf 20cm
syke 140
liikkeet ++
pissa puhdas

Pikkukarhu, rv 22+0
hb -
rr 123/61
paino 62.1kg
sf 20cm
syke 148
liikkeet ++
pissa puhdas

Aika samalla tavalla tuntuu nämä raskaudet muutenkin menevän. Pahoinvointi oli vain erilaista silloin alkuunsa, mutta nyt mennään kyllä vanhalla tutulla kaavalla. Menisi vaan loppuun saakka niin, Pikkukarhustakin kaikki meni kuitenkin hyvin :)

Pistin tuossa Myttystä odottavat vaipat pesuun. Vaippoja kun pitäisi suositusten mukaan pestä 3-6kk välein, jotta kuminauhat eivät kuivuisi ja napsahtaisi poikki. Päätin sitten tehdä kunnon inventaarion nähdäkseni, tarvitaanko jotain. Ei taida tarvita! Kuvasta puuttuu kaikki one size -vaipat (~20kpl), jotka siis ovat yhä käytössä Pikkukarhulla.

Ylimmässä rivissä S-koko, keskellä M ja alhaalla NB.

Kuvasta puuttuu myös vino pino harsoja, joita tullaan käyttämään aluksi.

Pötsi eilen eli rv 22+1

Kevät, lähes taapero ja maha

Vuosi on mennyt to-del-la nopeasti! Viime vuonna tähän aikaan oli aika tuskaiset fiilikset jo... selkäkivut olivat kovat ja muutenkin olo oli kaikin puolin tukala. Eipä kilistellä kuoharilla tänäkään vappuna ;)

Kävin neuvolassa tuossa viikko sitten. Verenpaineet oli yllättävän matalalla, samoin hemoglobiini. Pikkukarhua odottaessa hemoglobiini pysyi koko ajan reippaasti yli 120, nyt se oli laskenut sen alle. Muuten kaikki oli ok, eipä siellä mitään ihmeitä tullut esille. Paitsi että...

Neuvolantäti oli aivan kauhuissaan meidän nukkumismeiningeistä. Meillähän on siis ollut kolme asiaa "pielessä": 1. poika nukahtaa iltaisin ja päiväunilla syliin, ei sänkyyn 2. poika herää keskellä yötä huutamaan ja hänet otetaan meidän viereen nukkumaan ja 3. aamuyöstä annetaan maitoa. Ollaan kyllä oltu hyvin tietoisia siitä, että jonkin sortin unikouluun olisi pian ryhdyttävä. Vaikka tuo perhepetisysteemi ei sinänsä meitä häiritse, niin toki olisi suotavaa, että lapsi nukkuu siellä mihin hän nukahtaa, eikä yömaitoa enää tarjoilla. 

Saatiin sitten ohjeita unikoulua varten ja kokeiltiin heti samana iltana. Poika ei meinannut millään rauhoittua pinnikseen. Sinnikkäästi nousi aina vaan seisomaan, ja mies palautti takaisin makuulleen. Jossain vaiheessa poika kuitenkin luovutti ja nukahti. Tähän meni noin 40 minsaa, mikä oli aika yllättävää, sillä oltiin varauduttu paljon pidempään nukutustaisteluun. Yöllä rauhoiteltiin vajaan tunnin verran, mutta omaan sänkyyn jäi. Maitoa tai vettä ei tarjottu. Seuraavana iltana poika nukahti muutaman makuulleen laiton jälkeen ja nukkui klo 20.20-05.45 heräämättä KERTAAKAAN. Edes tuttia ei itkenyt! Mutta siihen tämän hieno unikoulu sitten jäikin, kun Pikkukarhulle nousi kova kuume ja hirveä räkätauti. Nyt ollaan taas palaamassa unikoulurytmiin, eikä Pikkukarhu olekaan enää meidän väliimme tullut yöllä. Maitoa ei myöskään ole tarjottu yöllä, mutta unille saattaminen on ollut välillä syliin nukuttamista. Puoli-istuvaan asentoon nukahtaminen on ollut selkeästi helpompaa nyt, kun röörit ovat ihan tukossa.

Kun saadaan tämä  nukkumishomma stabiiliksi, niin täytyy lähteä sänkyostoksille. Ehtii sitten totutella isojen poikien sänkyyn hyvin ennen sisaruksen saapumista. Luultavasti vauva tulee nukkumaan meidän välissä kuitenkin suurimman osan ajasta, mutta on se pinnis silti saatava meidän makkariin varalta.

Uusi juttu on myös ollut kenkien hankkiminen. Pikkukarhu ei vieläkään kävele ilman tukea, mutta pitihän kengät toki hankkia ulkoilua varten. Toppatöppösillä ei enää viitsi mennä hiekkalaatikolle. Löydettiin kivat popot Sokokselta alennuksesta, Superfit -merkkiset saksalaiset ensikengät. Samaan syssyyn ostin Reiman kumpparit. Sadekesää odotellessa...

Syömishommelit ovat helpottaneet niiiin paljon, kun Pikkukarhu siirtyi tavallisiin maitotuotteisiin. Siirtyminen lehmänmaitoon ei tuottanut minkäänlaisia fyysisiä tai henkisiä reaktioita onneksi. Pikkukarhu syö nykyään samaa ruokaa mitä mekin, suolaa ollaan lisätty sitten omiin annoksiimme. Todella mausteisia ruokia ei olla toki tarjottu, mutta jonkin verran ruokia kyllä maustetaan. Pikkukarhu tykkää! Nokkamukista juominen on vielä hiukan haasteellista, mutta sitäkin treenaillaan ahkerasti. Lusikka tai haarukka on aina kädessä sormiruokaillessa, vaikka sen rooli onkin vielä vähäinen.

Voihan vatsa! Hassua, miten eri mallinen maha on tällä kertaa. Jos pitäisi muodosta veikata, niin enemmän tuo viime vuoden pötsi näytti tyttömahalta ja tämä nykyinen poikamahalta. Ihmeellinen suippo!

rv 19+1 vuonna 2013                               rv 19+5 vuonna 2012

Niin. Minähän siis lähdin töihin. Toimin siis eräänlaisena kouluttajana, asiakaskuntana työttömät työnhakijat. Suhaan ympäri Pirkanmaata kouluttamassa, tai oikeastaan valmentamassa noin kolmena tai neljänä päivänä viikossa. Raskasta työstä tekee ainoastaan tuo matkustaminen (ensiksi kotoa bussilla linja-autoasemalle ja siitä linikalla vielä paikkaan x) ja sitten tietenkin päivien valmisteleminen. Tuntisuunnittelu kun ei ole meikeläisen vahvuus. Pedagogisesta koulutuksesta voisi olla jotain hyötyä tässä... Mutta onneksi käytössä on laaja materiaalipankki, josta ammentaa ideoita. Suunnitteleminen tuntuu helpottuvan koko ajan. Laskin, että minulla on jäljellä 24 työpäivää kesäkuun loppuun saakka. Hyvin tässä jaksellaan!

Ongelmaksihan meinaa nyt muodostua pojan hoitaminen: Mies kävi perjantaina työhaastattelussa ja näyttää siltä, että hän palaa tässä pian työelämään. Yritämme saada läheisistä koostuvan hoitoringin pelaamaan toukokuun ajan, kesäkuussa Miehen äiti on lomalla. Perhepäivähoitajaakin mietittiin, mutta jos nyt pärjättäisiin läheisten avulla näiden 24 päivän ajan.

Entistä vähemmän on aikaa keskittyä bloggaamiseen... mutta sellaista se elämä on.

PK 11kk ja sen äitee rv 16+5

Okei. Kuukausi sitten kerroin, että meillä menee ihan kivasti, vaikka Mies onkin päivät pitkät kotona meidän kanssa. Tässä vaiheessa voin kertoa, että meikeläisellä alkaa jo päässä kilistä pikku hiljaa!

Mutta eihän siinä. Väittävät, ettei kukaan tule kotoa töihin hakemaan. Tänään sain puhelinsoiton, työtarjouksen. Olivat bonganneet meikeläisen CV:n mollin sivuilta... Työn ottaminen vastaan on toki järkevää, koska mies on kotona hoitamassa poikaa. Työ olisi osa-aikaista ja kestäisi kesäkuun loppuun. Saisin soviteltua ansiopäivärahaa lisäksi, joten tulot kyllä nousisivat. Ilman tuota soviteltua ansiopäivärahaa työn vastaanottamisessa ei olisikaan mitään järkeä. Kerron lisää, jahka tilanne varmistuu...

Pikkukarhu kehittyy huimaa vauhtia. Nyt kävellään jo tukea vasten hyvin varmasti sekä kontataan (vihdoinkin). Konttaaminen tosin unohtuu kiireessä, kun uimalla (PK:n ryömiminen näyttää ihan uimiselta) pääsee lujempaa. Pikkukarhu on myös alkanut jutella paljon enemmän, hän selittää aina pitkiä juttuja omalla vauvakielellään ja nauraa höröttää aikuisten jutuille tai telkkarille. Tunnistettavia sanoja on ollut ainakin äiti, anna ja ei. Varsinkin tuota jälkimmäistä huudetaan meillä paljon. Oma tahto on lisääntynyt selkeästi. 

Pientä takapakkia on tullut sen suhteen, että aamuöisin on jälleen pitänyt antaa maitoa. Jos ei anna tai tarjoaa vettä, kirkuu toinen selkä kaarella hysteerisenä. Täytyy toivoa, että hän vieroittuu tuosta yömaidosta nyt sen myötä, kun lehmänmaito astuu kuvioihin ja tuttipullo jää muutenkin pois. Toisaalta tuon aamuöisen maidon ansiosta olemme saaneet nukkua välillä jopa kahdeksaan saakka. Luksusta! Muuten olisi noustava kuudelta. Joinakin päivinä Mies nousee pojan kanssa ja olen saanut nukkua piiiiiiiitkään. On siinä Miehen työttömyydessä toki hyviäkin puolia.

Ollaan nyt annettu Pikkukarhulle hapanmaitotuotteita ja pikku hiljaa maisteluannoksia tavallista maitoa. Mitään oireita ei ole ainakaan tullut, etteikö lehmänmaito kävisi. Päätettiin, ettei enää osteta NANnia, kun nuo kaapissa olevat loppuvat. Myös ruuassa Pikkukarhu on siirtynyt syömään samaa ruokaa meidän kanssamme, tosin vähempisuolaisena ja vähemmän mausteisena tietenkin. 

Olen nyt ollut reipas emäntä ja tehnyt helppoa sekä halpaa kotiruokaa päivittäin. PK sormiruokailee päivittäin  ainakin muutamalla aterialla. Viime aikoina on tosin ollut ongelmana se, ettei suuhun juurikaan mene ruokaa tai jos menee, niin kaikki syljetään pois rakenteesta ja mausta riippumatta. Ruokaa myös pyyhitään ja tiputellaan pois tarjottimelta. Tämä kuulemma "kuuluu asiaan", mutta on se kyllä äärettömän turhauttavaa!

Vahakangas lattian suojaksi. Kyseinen maatuskakuosi löytyy ainakin Jyskistä vajaan seitsemän euron metrihintaan!

Ja sitten raskauteen. Pahoinvointi on vaihtunut päivittäiseen päänsärkyyn. Vanhoja postauksia lukiessani huomasin, että sama juttu oli viimeksikin näillä viikoilla. Ihanaa. Iltaisin saattaa särkeä niin järjettömästi, etten pysty kuin makaamaan sohvalla tyyny naamallani. Niska-hartiaseudulla saattaa olla osuutta asiaan, pitäisi mennä hierojalle... 

Jonkun verran välillä jomottaa ja tulee sukkapuikkokipuja, mutta suppareita ei ole vielä ollut, kuten viimeksi tässä vaiheessa. Toki elän nyt hieman stressittömämpää aikaa, ainakin vielä toistaiseksi... Ja närästys vaivaa päivittäin, mutta se on mennyt onneksi Renniellä ohi. Raskautta ei muista koko aikaa samalla tavalla, mitä esikoista odottaessa. Välillä olisi kyllä hyvä muistaa, sillä varsinkin Pikkukarhua nostellessa olisi hyvä olla varovainen, ettei "repäise".

Oma neuvola on viikon päästä, rakenneultraan on tasan neljä viikkoa. Hui! Aika menee to-del-la nopeasti. Välillä sitä miettii, että mitenkähän hitossa sitä selviää vauhdikkaan, omapäisen taaperon ja vastasyntyneen kanssa, mutta eiköhän me hengissä selvitä. Eihän sitä tiedä, vaikka Mieskin olisi yhä kotona silloin... ei taida tuolla teollisuuden puolella mennä kovin vahvasti nyt.

rv 15+6 ja pääsiäismunaturvotus

Pallomasin paluu

Tänään rv 12+6

PK:n odotus rv 12+5 

rv 39+5 ja totaalinen turhautuminen

Männäviikko on ollut erittäin raskas. Tylsä oireettomuus muuttui yhtäkkiä jatkuvaksi oireiluksi ilman mitään lopputulosta...

Kävin tiistaina kaverin kanssa pyörimässä kaupungilla. Syötiin vähän mausteista ruokaa ja käveltiin kirppareilla. Myöhemmin lähdin miehen kanssa hänen mummuaan moikkaamaan. Siellä sitten sohvalla istuskellessa alkoi ihan puskista polttelemaan alaselkää. Olo muuttui nopeasti tosi epämiellyttäväksi, enkä voinut istua paikallani. Lähdettiin siitä sitten Prismaan ruokaostoksille, missä suhailin pitkin käytäviä kärryihin nojaten. Paikoillaan oleminen tuntui pahemmalta kuin käveleminen. Kotona supistelu ja selkäkivun voima muuttui koko ajan kovemmaksi, mutta mitenkään säännöllisesti supistukset eivät tulleet. Yritin helpottaa oloa kaurapussin avulla. Kymmenen maissa mentiin sänkyyn, kun en uskonut supistusten johtavan mihinkään. Pyörin aikani tuskissani sängyssä, kunnes soitin kätilöystävälle. Hän neuvoi ottamaan panadolia ja lepäilemään, mikäli synnytys tosissaan olisi käynnistymässä. Otin panadolia, meni hetki ja supistukset loppuivat kuin seinään. Nukuin ihan hyvin koko seuraavan yön.

Ystävä tuli sitten keskiviikkona käymään ja teki taas vyöhyketerapiaa. Supistelua se ei saanut aikaan, mutta sen sijaan bongasin pissalla käydessäni limatulpan vessanpöntöstä. Ihanaa :D Piti oikein pyytää ystävältä "ammatillinen" arvio ko. klöntistä. Kyllä se limatulppa oli, lähes kokonainen. Monethan uskovat synnytyksen käynnistyvän pian limatulpan jälkeen, mutta...

Keskiviikkona illasta selkäkivut pahenivat taas, mutta oikeastaan niillä ei ollut mitään tekemistä supistusten kanssa! Eli selkään oli varmaan tullut tiistain suppareiden aikaan lihasjumi, joka on nyt sitten vaivannut siitä saakka. Torstaina neuvolassa valitin selästä ja olin terkkarinkin mielestä niin tuskaisen oloinen, että sain peruutusajan neuvolalääkärille perjantaiaamuksi. Kipu on tosissaan niin kovaa, ettei supistuksista tuleva kipu varsinaisesti tunnu miltään. Ainoastaan vasen puoli alaselästä on kuin puukolla viiltelisi.

Eihän se neuvolalääkäri mitään asialle voinut, käski vaan syödä säännöllisesti panadolia. Mielenkiintoista käynnillä olikin hänen tekemänsä sisätutkimuksen tulos: tilanne ei ollut hänen mukaansa muuttunut lainkaan siitä, mitä se oli aikoinaan päivystyskäynnillä TAYSissa! Eli suljettua kanavaa jäljellä n. 1cm jne! Olin pikkuisen ristiriitaisissa fiiliksissä tuon arvion jälkeen, mutta toisaalta oli kyllä koko ajan sellainen olo, ettei se lääkäri tehnyt sitä sisätutkimusta kunnolla. Päätin tietenkin luottaa ystävän tekemän sisätutkimuksen tulokseen ;)

Eilen en sitten tuntenut vauvan liikkeitä koko päivän aikana, vaikka yritin herätellä ja syödä sokeria ja kaikkea. Liikelaskennan jälkeen oli niin huolestunut olo, että lähdettiin käymään näytillä. Käyrillä alkoikin sitten ihan hillitön melskaaminen, vähän jopa hävetti. Kätilö lohdutti, että kyllä sitä kannattaa näytille lähteä varmuuden vuoksi. Kysyivät sitten, tahdonko vielä lääkärin vilkaisevan ja totta kai tahdoin! Kun kerran sinne asti oltiin raahauduttu ja edellisen päivän sisätutkimuskin oli mitä oli. Tällä kertaa sisätutkimuksen tulos vastasi ystävän tekemää tutkimusta! Eli edelleen sormelle auki ja vähän reunaa jäljellä. Lääkäri sanoi, että vähän jo vaikuttaa siltä, että synnytys voisi olla käynnissä. Luultavasti hän kuitenkin sai sellaisen kuvan, koska edellispäivän merkintä kaulan tilanteesta oli totaalisen erilainen. Virheellisesti. Lääkäri kysyi lisäksi, onko minulla pitkä matka tulla sairaalaan ja kertoi mahdollisuudesta jäädä osastolle :O mitäpä minä sinne odottelemaan, kun kotoa on 10min matka. Ultrauksen mukaan mukulalla on painoa n. 3200g nyt, että ihan sopivan kokoinen olisi ulos tulemaan nyt. Pliis!

Illalla myös supisteli aika voimakkaasti ja jopa säännöllisestikin pitkän aikaa, mutta eipä se sitten edennyt siitä mihinkään. Tulin ystävän luota grillaamasta kotiin siinä yhden maissa yöllä, menin hetkeksi suihkun alle kontilleni (ainoa asento, missä selkäkipu helpottaa jumppapallolla istumisen ja kaurapussin lisäksi) sekä otin panadolia. Koko yön koski selkään. Kaiken lisäksi mies raahautui kaupungilta kotiin vasta klo 4.30, jolloin olin ihan kiitettävästi jo tatti otsassa. En osaa nukkua, jos mies on jossain...

Tänään olen käynyt suht reippaalla kävelylenkillä ja saunonut. Alavatsassa on paineentunnetta, mutta mitään ihmeellisempia supisteluja ei ole tullut. Aika vahvasti tuntuu siltä, että saadaan viettää vappua kaikessa rauhassa!

Ei varattu enää uutta neuvolakäyntiä viime kerralla, kun terkan mielestä vaikutin ihan siltä, että lähtö on lähellä... noh, täytyy siis huomenna soitella ja varata aikaa vielä ensi viikon lopulle :(

Tässä torstain tuloksia:
39+2
rr 132/72
paino 71,6kg, muutos +900g/vko (ehhhh)
sf 34cm (kasvaa tasaisesti keskikäyrällä)
syke 155
liikkeet ++
raivotarjonta
pissa puhdas
pää kiinnittynyt

Toivottavasti viimeisimpiä otoksia vappupallosta, rv 39+5 siis:

rv 36+0 kunniaksi päivystyskeikka

Eilen oli tosiaan mielenkiintoinen päivä kertakaikkiaan.

Aamustahan oli heti viimeinen neuvolalääkärikäynti, joka oli yli 20min myöhässä tuplabuukkausten takia. Eihän siinä sitten mitään, terkkari otti vastaan eka. Jostain syystä ei ollut edes oma terkka, joka oli kyllä paikalla siellä. Perussetti vedettiin läpi, paino oli taas noussut vanhaan hyvään tahtiin ja muut arvot kunnossa. Seuraava neuvolakäynti onkin sitten ensi viikolla... nyt sitten joka viikko ennen synnytystä.

Lääkäri teki sisätutkimuksen, enkä ollut tyyliin 3cm auki, mitä odotin :D Kohdunkaula oli pehmeä, jäljellä 1-2cm. Tyyppi oli kuin olikin raivotarjonnassa, joten sain huokaista helpotuksesta. Ennen tutkimusta oli tullut puheeksi, että "jotain" holahtelee aika paljon, ja että sitä on jatkunut jo pari viikkoa. Lääkärin mielestä erite näytti valkkarilta, mutta koska tuolla neuvolassa ei ollut niitä liuskatestejä, joilla asian olisi voinut varmistaa, hän konsultoi jotain gyneä. Laittoipa sitten lähetteen synnärin päivystykseen asian varmistamiseksi. Lisäksi oli huolissaan niistä maksa-arvoista, joita terkkarin mukaan ei tarvinnut tarkistaa, koska kutina oli loppunut niin pian. Sain lähetteen labraan, jossa kävin tänään antamassa paastoverinäytteen. Mukavaa, että on ennemmin tuollainen ylihuolellinen lääkäri kuin sellainen suurpiirteinen.

Käväisin ystävän luona vielä vetäisemässä pari lautasellista mainiota kasvissosekeittoa sekä kahvittelemassa ennen päivystykseen menoa, koska halusin miehen tulevan mukaan. Jos tihkuminen olisi tosissaan ollut lapsivettä, olisin joutunut jäämään osastolle antibioottitippaan. Mies tuli hiukan aiemmin töistä ja suunnattiin TAYSiin. Miestä harmitti jo valmiiksi, että jos ei päästä lähtemään pääsiäisreissuun vanhempieni luokse :D

Se synnärin vastaanotto oli kyllä karu paikka, ihme kellari. Mies jäi istumaan ja odottamaan käytävälle, kun minut pistettiin 15 minuutiksi käyrille, jossa siis kone piirsi vauvan sydänääniä sekä liikkeitä. Lisäksi hoitaja otti  minulta MRS-bakteerinäytteen, joka oli ehkä kamalinta ikinä! Siis miten voi pumpulipuikon työntäminen nenään tuntua niin helkkarin pahalta?! Joo, ja kohta pitäisi muka synnyttää. Eh eh.

Käyrät näyttivät oikein mainioilta, joten pääsin odottamaan lääkäriä miehen seuraan. Hän oli yllättävän tyynenä, ihmetteli lähinnä sitä, miksi siinä odottelutilassa ei ollut mitään miehille suunnattuja lehtiä tai edes telkkari auki, kun siellä selkeästi miehet joutuvat paljon odottelemaan. Todettiin, että täytyy tosiaan pakata miehelle evästä ja lukemista tosipaikkaa varten, muuten siellä tulee hermoraunioksi.

Lääkärille pääsin puolen tunnin odottelun jälkeen. Teki sisätutkimuksen ja otti näytteen, joka oli tietenkin negatiivinen, eli ei lapsivettä. Sisätutkimuksen mukaan kohdun ulkosuu on jo "sormenkärjelle" auki! Lopuksi sain sen palkinnon kaikesta siitä odottelusta, mitä olin toivonutkin: lääkäri ultrasi :) Siellä se meidän Onni-Ilona melskasi villisti ja teki hengitysharjoituksia. Lääkärin mukaan erittäin virkeä ja siro vauva, vähän keskikäyrän alapuolella painoarviollaan 2685g.

Käynnistä siellä jäi meille molemmille positiivinen fiilis! Nyt ehkä vielä vahvemmin tajuaa taas sen, että kohta se tosipaikka tulee. Veikkaan itse, että vauva syntyy 16.4. raskausviikoilla 37+6! Ihan sellainen olo, että ei se enää kauan siellä tule viihtymään.

Ja nyt, kun sanon näin, mennään sinne rv 42+ :D

Tässä vielä faktat neuvolakäynnistä sekä kuva viime viikolta:

rv 36+0
rr 124/64
paino 69,2kg, +653g/vko
sf 31cm
syke 140
liikkeet ++
raivotarjonta
pissa puhdas

                                                                           rv 35+2

20. raskausviikko alkoi!

Tänään on siis rv 19+1 :) 

                               rv 17+5 / 1.12.11.                                          rv 18+6 / 9.12.11.


Ei mulla oikein muuta. Odotamme jännityksellä rakenneultraa, TJ 8!

p.s ostin elämäni ensimmäistä kertaa rintaliivit kokoa 80C. Se vasta hullulta tuntui!

17+0 ja neuvolakäynnin satoa

Tänään poksuu 17+0! Kohti raskausviikkoa 18 :)

Torstaina oli neuvolakäynti. Mies oli mukana, tietenkin ;) Saatiin salasana "i-panaan", sähköiseen esitietolomakkeeseen, joka pitää täyttää ennen synnytykseen menoa. Synnytykseen ei siis enää lähetetä neuvolasta, vaan immeiset saavat itse lähettää itsensä. Tällaiselle nörtille se sopii vallan mainiosti, mutta toisaalta on ikävää, että kaikki palvelut siirretään nykyään nettiin ja omalle vastuulle. Entäs sitten, kun ei osaa kunnolla käyttää nettiä eikä välttämättä ymmärrä kaikkea?

Kaikki arvot olivat kohdillaan ja pissa puhdas. Mikäs tässä on odotellessa!

rv 16+5
Hb 126 (134)
RR 120/70 (115/59)
Paino 59.1kg (56.9kg)
Muutos/vko + 233g
Sikiön syke 135

Suluissa edellisen eli ensimmäisen neuvolakäynnin arvot raskausviikolta 7+6.

En ole vielä tuntenut paljon liikkeitä. Välillä tuntuu pientä läpätystä ja väpätystä, mutta hyvin satunnaisesti. Odottelen rauhassa, koska se istukka on tosiaan etuseinässä ja muutenkin voi olla vaikeaa tunnistaa liikkeitä näin esikoista odotellessa.

Suppareita ei ole enää tuntunut, mutta sen sijaan päänsärystä on tullut miltei jokapäiväinen vieras. Sekin on kuulema normaalia näillä viikoilla. Sanoivat neuvolassa, että mikäli suppareita taas ilmaantuu, niin pitäisi sitten aika herkästi hakea saikkua. Toivottavasti ei tule enää. Ja onneksi kohta on piiiiiitkä joululoma, jolla saa levätä.

Joululomalla pitäisi myös käydä suuhygienistilla (viime kerrasta onkin aikaa... 7 vuotta?) sekä uudestaan neuvolassa. Neuvolan täti vitsaili, että tervetuloa vaan heti joulunpyhien jälkeen (28.12.) puntarille ;) Voi olla, että tänäjouluna jää herkuttelu vähemmälle, kun ei tuo suklaa maistu enää. Bataattilaatikkoa saattaapi mennä useampi tuokkonen :P

TJ 23 rakenneultraan! Aiotaan siis kysäistä tulokkaan sukupuolta, mutta ei varmaankaan kerrota sitä sitten kenellekään. Appivanhemmat sanoivatkin tuossa, etteivät halua tietää sukupuolta etukäteen. Tällä hetkellä on itsellä ihan tyttöolo, mutta se voinee vielä muuttua matkan varrella.

Olen uponnut yhdistelmävaunusuohon! En todellakaan tiedä, mitkä vaunut sitä hommaisi! Toivoisin vaunuilta, että niissä olisi isot etupyörät (poissulkee Brion Singit), turvakaukalon liittämismahdollisuus, heittoaisa ja tilava tavarakori. Nämä Gessleinit kiinnostaisivat tällä hetkellä eniten, mutta onhan tuo hinta vähän suolainen... vai onko? Miehen mielestä on, minusta hyviin vaunuihin kannattaa panostaa. Muut tarvikkeet voi ostaa sitten halvemmalla.

Ja lopuksi vielä mahakuvaa tältä viikolta! Nyt alkaa tosiaan jo tuntea itseään raskaana olevaksi!

rv 16+5 / 24.11.11.

                                        rv 14+5                                                        rv 16+5

Onni-Ilona laajentaa! Rv 14+1

Olen alkanut tuntea niitä kuuluisia repäisykipuja ja kohdun kasvukipuja ilmeisesti! Lisäksi huimaa jatkuvasti niin, ettei meinaa pystyssä pysyä. Liekö tuo verenpaine matalalla? Välillä jopa sängyssä maatessa huone pyörii silmissä :/ Työkaveri lupasi maanantaina tuoda verenpainemittarin, niin saa asian tarkistettua pois päiväjärjestyksestä.

Ensi viikonloppuna päästäänkin vanhempieni luokse, jossa näen rakkaita lapsuudenystäviäni pikkujoulujen merkeissä. Saas nähdä, pääseekö eräs neitokainen ollenkaan paikalle, kun saattaa olla synnytys jo lähellä :D

Tässä tuloksia viikon mahankasvatuksesta:

                                         rv 12+5                                                      rv 13+5