Vuosikatsaus

Kirjoitettu 31.12.2014

Mennyt vuosi... mikä? Vuosi? Menikö taas vuosi? Sama juttu joka vuodenvaihde.

Tämäkin vuosi, kuten kaksi edellistä, on mennyt ihan tautisenmoista haipakkaa. On täytynyt tässä parin päivän ajan oikein pohtia, että mitä kaikkea onkaan ehtinyt tapahtua. Kaikista isoin asia on varmasti ollut se, etten ole ollut raskaana tai synnyttänyt tänä vuonna, kuten tässä parina edellisenä. Mikä muutos!

Lapset ovat kasvaneet, tietenkin. Pikkuleijonan ykkössynttärit olivat yksi vuoden kohokohta, johon päättyi myös pari aikakautta elämästämme. Meillä ei ollut enää yhtään vauvaa, vaan talossa olikin kaksi taaperoa, ja lisäksi (ehkä elämäni viimeisin) imetystaival päättyi. Olen niin onnellinen, että imetys onnistui tällä kertaa näinkin pitkään!

Pikkukarhusta on kasvanut hurjan paljon ja taitavasti puhuva, halutessaan kohtelias pieni herra. Hän on oikea supliikkimies, jonka huumorintaju on vertaansa vailla. Vuoden aikana on myös koettu valtavia tahtoikäkausia, jolloin kaikkien huumorintaju on ollut koetuksella. Niistä on kuitenkin selvitty. Välillä on jopa ollut pokassa pitelemistä, kun Pikkukarhu on kiukkunsa keskeltä heitellyt kuolemattomia fraasejaan.

Pikkuleijona on kasvanut vauvasta taaperoksi, oppinut kävelemään ja vähän puhumaankin. Hän on viime aikoina alkanut osoittaa merkkejä tahtoiän saapumisesta, ja osaa myös pitää hyvin puolensa isoveljen kanssa leikkiessä. Jos mikään muu ei auta, hän saapuu äidin tykö kantelemaan kokemastaan vääryydestä. Kovasti vaikuttaa siltä, että pian pikkuveli vie ja isoveli vikisee, sillä Pikkuleijona ei ole niin herkkänahkainen mitä isoveljensä.

Vuoden paras juttu on ehdottomasti ollut muutto kerrostalosta rivariin. Muutto helpotti arkea ja lievitti hurjasti stressiä lisätilan myötä. Muutto oli sinänsä helppo henkisesti ja fyysisesti, sillä uusi koti on vain alle parin kilometrin päässä vanhasta kodistamme. Pikkukarhu reagoi muuttoon vähän muita voimakkaammin, ja parin viikon ajan ikävöi vanhaa kotia, mutta se unohtui ajan myötä. Uudessa pihapiirissä on turvallinen piha ja paljon samanikäisiä lapsia.

Henkisesti vuosi on ollut (jälleen kerran) kasvattava. Arki kahden pienen lapsen kanssa ei aina ole ollut ruusuilla tanssimista, mutta kummasti sitä on selvitty tiukemmissakin tilantessa, kiitos mahtavan tukiverkoston ja ihanien ystävien. Pitkästä, pitkästä aikaa olen vihdoin pystynyt irtaantumaan lapsista hieman pidemmäksi aikaa ja saanut sitä kuuluisaa omaa aikaa. Sen myötä mahdollistui esimerkiksi vuorokauden kestänyt risteily lokakuussa muiden syyskuisten äitien kanssa, mikä oli todellinen henkireikä ja pään nollaus. Olen myös aloitellut liikuntaharrastusta uudelleen. Ylipäätään on outoa, ettei minua välttämättä tarvita _ihan_koko_ajan_, vaan Mies ja anoppi voivat hoitaa lapsia tarvittaessa.

Sen kaiken tajuaminen on myös saanut aikaan jonkinlaisen identiteettikriisin. Kukas minä oikein olenkaan? Se, kuka olin, en voi enää olla. En kyllä haluaisikaan. Mutta kuka minä nyt olen kotiäitiroolini lisäksi? Mitä MINÄ haluan? Ja kaikista suurin kysymys, MITÄ SEURAAVAKSI?!

On selvää, että muutoksia on tulossa. Kotiäitiys on jäämässä taakse, sillä edessä on joko työelämään paluu tai opiskelu. Jälkimmäistä toivon kovasti, mutta nähtäväksi jää... Olen joka tapauksessa ajatellut hakea pojille päiväkotipaikkoja viimeistään syksyksi, sillä silloin olen toivottavasti pysyvästi työelämässä tai opiskelemassa. Tuntuu haikealta, mutta toisaalta taas tiedän sen olevan oikea ratkaisu meidän kaikkien kannalta.

Omaan hyvinvointiini panostaminen (liikunnan lisäksi) näkyy myös siinä, että tulevana vuonna aloitan psykoterapiakäynnit kaksi kertaa viikossa. Vihdoinkin, kaikkien näiden vuosien jälkeen, pääsen purkamaan asioita intensiivisemmässä hoitosuhteessa. Se on iso asia, johon aion todella panostaa. Se kun on vähän niin kuin laittaisi rahaa pankkiin nimittäin.

Varsinaisia Uuden Vuoden lupauksia en tee. Osallistun kyllä Facebookin tapahtumaan, jossa luvataan olla ostamatta uusia vaatteita koko vuonna. Omalta kohdaltani pyrin siis siihen. Osallistukaa tekin!

Hieno vuosi, kaikkine iloineen ja suruineen. Tulkoon vuodesta 2015 vieläkin hienompi!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2015 KAIKILLE!

rv 34+0 poks!

Eilen poksui maaginen 34+0 ja käynnistyi 35. raskausviikko. Maaginen siksi, että nyt ei enää yritettäisi estellä, mikäli vauva päättäisi syntyä. Onneksi ei ole antanut vielä minkäänmoisia merkkejä sen suhteen, että olisi kiire ulos. Pysyköön vaan kasvamassa 38+ viikoille.

Sain jo esimakua tulevasta, kun jouduin käymään synnytysvastaanotossa päivystysluonteisesti toissailtana. Kaaduin tosiaan Pikkukarhu sylissäni ulkona! Istuin puisella pitkällä penkillä hajareisin, ja yritin siitä sitten lähteä. Jalka jäi jotenkin kiinni penkin toiselle puolelle noustessa ja tuuskahdettiin pitkin pituuttamme siihen hietikolle. Otin ainakin naamalla vastaan, kun leuassa on nirhauma ja suu oli täynnä hiekkaa. Myös vasen polvi on ruvella. Kylki ja maha sivulta otti osumaa maahan, mutta onneksi ei menty ihan suoraan vatsa edellä. Pidin Pikkukarhua ilmeisesti sen verran tiukasti, että hänellä kopsahti vain vähän otsa hiekkaan. Ei tullut mitään jälkeä, ja hetken kestänyt huutokin johtui varmaan säikähdyksestä. Huusin nimittäin itse aika lujaa kaatuessani.

Vauva liikkui heti äksidentin jälkeen hyvin, joten en huolestunut kauheasti. Sisälle päästyämme päätin kuitenkin soittaa varmuuden vuoksi svo:lle, kun istukkakin sattuu olemaan edessä. Sanoivat sieltä, ettei pitäisi olla mitään hätää, jos vauva liikkuu normaalisti, eikä ole vuotoa tai kipuja. Käskivät seurailla. Iltapuuhien aikaan alkoi vähän jomottaa alapäähän ja tuli muutama kipeä suppari. Liikelaskennassa ei täyttynyt vaadittavat kymmenen liikettä, joten en jäänyt tsekkaamaan enää toista tai kolmatta tuntia, vaan päätin lähteä näytille.

Svo:lla oli todella hiljaista, pääsin heti käyrille ja suoraan siitä lääkärille. Kaikki oli vallan hyvin onneksi! Tänään tulleesta epikriisistä luntaten "ktg:ssa mainio reaktiivisuus, liikkeitä piirtyy hyvin. Tutkittaessa cervix täysimittainen, kanavaa noin kolmisen senttiä, hieman pehmeä, mutta suljettu" sekä "painoarvio noin 2kg, mikä sijoittuu 25 persentiilin tuntumaan". Painoarvioltaan vastasi siis viikkoja 32+, mutta reisiluu ja päänympärys vastasivat menossa olevia viikkoja. Kasvukäyrällä sijoittuu siis keskikäyrän ja alakäyrän puoliväliin. Lääkäri arvioi, että Myttynen painaa hieman päälle kolme kiloa syntyessään, jos menee laskettuun aikaan saakka ja kasvu jatkuu tasaisena. Sopii meitsille!

Säikäytti kyllä kovasti tuo tilanne, ja sai myös harkitsemaan sairaalakassin pakkaamista sekä muiden asioiden hoitamista pikapuoliin. Kun ei sitä koskaan voi tietää... toivottavasti ei nyt ainakaan minkään ulkoisen tekijän takia käynnistyisi vielä pitkään aikaan, mutta eipä tässä muutenkaan ole enää kovin pitkä aika laskettuun aikaan. 

***********************************************

Alkuviikosta oli myös meikeläisen rv 33+5 neuvolakäynti sekä Pikkukarhun 1v 3kk neuvola. Unohdin tietenkin PK:n neuvolakortin, kun muistin ottaa omani mukaan. Harmi. Terkkari kehui Pikkukarhua herkästi hymyileväksi ja hyvin asioita ymmärtäväksi lapsukaiseksi. Olen nyt itsekin kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon Pikkukarhu tosiaan tajuaa puhetta! Ja kun käveleminen sujuu jo hyvin, niin hän on itsekin alkanut muodostaa sanoja enemmän ja enemmän. Monista sanoista tulee vasta ensimmäinen tai viimeinen tavu, mutta solkotuksesta on tullut jotenkin ymmärrettävämpää.

Pikkukarhu sai vasta nyt sen MPR-rokotteen (tuhkarokko, vihurirokko, sikotauti), kun ei haluttu silloin 1v. neuvolassa kuormittaa niin monella rokotteella kerralla. Nyt sitten odotellaan, tuleeko jotain jälkioireita. Niitä voi nimittäin tulla 6-12 päivää rokotuksen saamisesta, monilla on kuulemma noussut korkeaa kuumetta muun muassa. 

Meikeläisen käynnillä ei ollut taas mitään ihmeempiä. Terkkari veikkasi, että laskettuun aikaan saakka mennään, mikäli mitään yllättävää ei tapahdu. Tiedetään, tiedetään... Hänen mukaansa vauvan pää on vielä aika korkealla, joten laskeutuminen ja kiinnittyminen ei taida ihan heti olla Myttysen suunnitelmissa. Kunhan nyt pitäisi sen päänsä alhaalla ja peppunsa ylhäällä, niin olisin kovin tyytyväinen.

rv 33+5 (31+1)

rr 116/66 (112/61)

paino 66,4kg (+739g/vko...)

sf 31cm (29cm)

syke 140 (120)

liikkeet ++ (++)

rt (rt)

Pikkukarhu:

2.5.12      52cm     3420g     32cm
3 vkoa     53,3cm   4020g     35,6cm
5 vkoa     55,3cm   4535g     37cm
6 vkoa     56,6cm   4925g     37,8cm
3kk          62cm      6410g    40cm
4kk          65cm      7200g    41,2cm
5,5kk       67,4cm   8165g     43cm
6,5kk       69cm      8640g     43,8cm
8,5kk       72,4cm   9475g     45,7cm
1v            78cm      10500g   46,5cm
1v3kk      79cm      10800g   48cm

Hmmm. Miten minusta tuntuu, että talveksi varattu Reiman 92cm toppahaalari saattaa olla hitusen liian iso... on meinaan tuo Reiman 80cm välikausihaalari tällä hetkellä juuri sopiva. Reima on aika reilunkokoinen, sen olen nyt huomannut kyllä.

****************************************

Ihottumaongelma ei ole vieläkään poistunut täysin. Ollaan käytetty lähinnä sisävaippoja, coolmaxilla tai märkäpintaisena, mikä ei tunnu ärsyttävän peppua. Sen sijaan jos on ollut pakko laittaa hetkeksi edes polymokkapintainen vaippa, on punaisuus lehahtanut jälleen. Voiiiiiiissssssssss! Mutta reissussa selvittiin niillä vähillä kestoilla, mitä meillä on Bummareiden lisäksi, eikä tarvinnut turvautua kertiksiin.

Kotona on sitten tullut noita pissa- ja kakkavahinkoja ihan kiitettävästi lattialle/matoille, kun PK on saanut olla ilman vaippaa. Potta on edelleen iso EI, joten en viitsi painostaa siihen hommaan. Positiivista on se, että Pikkukarhu on aina tarpeensa väärän paikkaan tehtyään huutanut äidin paikalle tai tullut jopa hakemaan kädestä pitäen katsomaan. Mihinkään ei ole jäänyt muhimaan ikäviä yllätyksiä, toivottavasti ainakaan. Hassu lapsi <3 

Pikkukarhun heviletti. Otsatukkaa täytyy pian leikata, mutta takatukkaan ei saa koskea!

Tilaamaani Tulaa odotellessa... onhan niitä muitakin kantovälineitä ;)

Edistys- ja juoksuaskelia

Hurraa! Lapsemme kävelee kunnolla! Pikkukarhu päätti tuossa puolitoista viikkoa sitten, että nyt loppuu konttaaminen, ja lähti sitten kävelemään Ihan Oikeasti. On ollut hurjaa seurata tuota kehitystä: alkuun kävely oli humalaisen huojuvaa, kädet zombiemaisesti eteen asetettuna. Nyt otetaan jo isompia, vakaampia askeleita ja vauhtiakin on tullut rutkasti lisää. Äskenkin ulkona oli niin kiire, että liian nopea vauhti johti tuuskahtamiseen suoraan mahalleen. Oli senteistä kiinni, ettei nenä osunut asfalttiin siinä samalla. Huh huijjakkaa...

Armas lapsukainen on myös pukannut poskihammasta poskihampaan perään, mikä on tarkoittanut kestokiukkuilua sekä syömättömyyttä. Jokaisella aterialla syö sen muutaman lusikallisen. Liikkumisen myötä kaloreitakin palaa ihan kiitettävästi, joten poika on selkeästi laihtunut ja muuttunut samalla ihan pikkupojan näköiseksi. Jaksetaan melkein joka päivä Miehen kanssa ihmetellä, että mihin meidän vauva oikein katosi. Maanantaina onkin sitten meikeläisen (rv 33+5) ja Pikkukarhun (1v 3kk) yhteisneuvola, niin päästään molemmat puntarille. Saattaapi se viisari värähtää meikeläisen kohdalla taas ihan kiitettävästi, on meinaan tuota turvotustakin tullut sen verran.

Pikkukarhua ilmestyi vaivaamaan ihan uusi ongelma: ihottuma takapuolessa. Se ei näytä perinteiseltä vaippaihottumalta, vaan on märkivää, rupimaista. Ihan kuin palovammoja! Heräsi epäilys siitä, että iho olisi herkistynyt polyestermokalle, mitä Bumgeniuksissa käytetään. Toivottavasti ei! Ensiavuksi olen nyt antanut Pikkukarhun olla ilman vaippaa kotona ja laittanut kehäkukkavoidetta useamman kerran päivässä. Bummarit lähti keittopesuun, se on auttanut joillakin vastaavissa tilanteissa. Meillä on todella vähän muita vaippoja, joten pärjääminen tulevalla viikonloppureissulla ilman Bummareita on vähän niin ja näin. Saatetaan joutua ottamaan kertikset käyttöön. Kaapistä löytyi vajaa paketti Natyn vaippoja, onneksi kokoa 9-20kg. Ollaan käytetty Pikkukarhulla kertistä viimeksi... öö.. kauan sitten. Kestoilu on onneksi pelannut hyvin, eikä olla tehty niin haastavia reissuja, etteikö kestoja olisi jaksanut roudata mukana. Toinen vaihtoehto olisi laittaa päällimmäiseksi coolmax-kuivaliina tai sitten ihan joku bambukangasta oleva ohut imu. En usko, että kosteus on aiheuttanut tuota.

Olemme lähdössä tulevana viikonloppuna Ähtäriin kera appivanhempien. Myös Mies lähtee mukaan, tietenkin. Alun perin piti mennä oman perheen kesken asuntoautolla, mutta appivanhempien mukaan tulo muutti suunnitelmia, ja he vuokrasivat sieltä mökin viikonlopuksi koko poppoolle. Tarkoituksena on viettää lauantaipäivä Ähtärin eläinpuistossa ja piipahtaa sunnuntaina Tuurin ostoshelvetissä. En muista itse eläinpuistosta mitään, olin niin pieni siellä käydessäni. Pikkukarhu on varmaan intopinkeänä! Toivottavasti sää suosii. Mies aikoo kantaa Pikkukarhua rinkassa siellä, koska meillä ei ole enää rattaita...

Nyyh!

Olen riutunut ja räytynyt kaipauksesta myytyämme Pikkukarhun vankkurit. Hartanit saivat uuden kodin, jossa niitä toivottavasti rakastetaan yhtä paljon kuin meillä. Outoa tuntea haikeutta tavaran perään, mutta toisaalta niihin liittyy paljon rakkaita vauvamuistoja. Sen sijaan hääpukua, jonka sain juuri myytyä myös, ei tule yhtään ikävä. Se pirulainen roikkui vuoden makuuhuoneen kaapinovessa tilaa viemässä. Samaan syssyyn voisi vielä myydä vanhojentanssipuvunkin vuodelta 2004... vai antaisiko tulla sille komeat kymmenen vuotta ensin täyteen?

Yhdistelmien myyminen pikaisesti johti siihen, että olemme nyt vailla kulkupeliä. Menimme tuossa alkuviikosta ostamaan Babystylesta matkarattaita, ajateltiin ottaa halvat Carenat vaan ja tsekata samalla tuplavaunumahdollisuuksia. Loppujen lopuksi poistuimme myymälästä tyhjin käsin, sillä rakastuimme Miehen kanssa eräisiin päällekkäisiin tupliin, Phil&Tedsin Navigatoreihin nimittäin! Voi rähmä! Ja tällä kertaa Mies oli paljon vakuuttuneempi siitä, että emme pärjää rinnakkaisilla vaunuilla, vaan tarvitsemme näppärät päällekkäiset. Ikävä kyllä hinta ei tälläkään kertaa ole kukkarolle kovin suopea. Päätimme jättää matkarattaat kuitenkin ostamatta, JOS nuo kyseiset vankkurit meille kotiutuvat lähiaikoina. Ne kun muuntuvat yhdelle tai kahdelle lapselle, joten matkikset ovat käytännössä turhat sitten.

Kyseiseen menopeliin saa myös sujautettua pehmeän kantokopan vauvalle tai kaukalon kiinni (adapterilla). Värinä vihreä kiinnostaisi allekirjoittanutta eniten. Kokeumuksia ko. vankkureista?

*******************************************************

Alkaa tämä raskaus ottaa jo voimille ihan kunnolla. En pysty enää kävelemään kilometriäkään ilman, että olen loppuillan ja seuraavan päivän kipeänä. Nivusia särkee, jalkoja särkee, supistaa... Tunnen myös näyttäväni suohirviöltä 24/7. Ei tee mieli lähteä ihmisten ilmoille. Pää on jotenkin ihan jumissa koko ajan, joten järkevän keskustelun aikaan saaminen on työn ja tuskan takana. Haluan kaivautua peiton alle ja olla siellä seuraavat seitsämän (+-2) viikkoa!

rv 33+0 (31.8.13)

Jotain positiivistakin, nimittäin äitipolilta tuli eilen puhelu. Herttaisen oloinen kätilö siellä soitteli, notta aika myöhään on minulle varattu tuo pelkopoliaika. Edelliselle viikolle oli vapautunut aikoja, joten se sitten siirtyi hieman aikaisemmaksi, rv 37+1. Astetta paremmat mahdollisuudet ehtiä käymään siellä!

Saatiin Myttysen nukkumisongelmakin ratkaistua lainaamalla rottinkinen vauvansänky. Mieshän alkoi jo suunnitella pienen vauvansängyn rakentamista, mutta onneksi hänen ei nyt tarvitse ryhtyä siihen puuhaan. Sänky mahtuu mukavasti makuuhuoneeseen, ja on kevyt liikutella. Jos äitee vielä ompelisi siihen jonkun nätin reunasuojan/-koristeen, niin se olisi täydellinen! Pinnis jää Pikkukarhun huoneeseen. Myttynen voi ottaa siellä päiväunia tai tarvittaessa myös Pikkukarhun voi nukuttaa siihen, mikäli hän ei pysykään isojen poikien sängyssä. Joka on muuten edelleen Ikeassa...

*******************************************************

TO-DO-LIST:

- Hanki homeopaattiset valmisteet

- Osta Gua Sha -kampa

- Tee lista sairaalaan tarvittavista kamoista/pakkaa sairaalalaukku

- Polta synnytys-cd/lataa soittolistalle musiikkia

- Värjää harsot

- Tsekkaa, onko tarvetta hankkia lisää pieniä sisävaippoja

- Lanoliinita pienet villikset

- Pistä vauvan sänky kuntoon

- Kysele TENSiä Napikselta

- Varaa aika streptokokkinäytteeseen (!!!)

- Tee ruokia pakkaseen valmiiksi

- Osta rintapumppuun pullo kaiken varalta