Särkänniemestä sänkykaupoille ja muita tarinoita

Lauantaina olimme viettämässä aamupäivää Särkänniemessä kera ystäväperheen. Ystäväperhe oli VTS:n asukkaana saanut ilmaisliput itselleen ja lunastanut "ystäväliput" hintaan 10€/kpl. Näillä lipuilla pääsi kaikkiin paikkoihin ja laitteisiin! Alle 3-vuotiaat pääsivät ilman lippuja. Harmi vain, ettemme voineet ystävän kanssa hyödyntää lippuja laitteissa mitenkään, kun olemme molemmat raskaana. Kävimme kyllä hurvittelemassa muutamissa iiseissä laitteissa noiden taaperoiden kanssa, wuhuu! Kaiholla katselin mm. Take Offia... ehkä ensi kesänä sitten? Miehet sentään kävivät Halfpipessa, jonka olen ristinyt viime kesäisen häämatkamme jälkeen "kuolemanpelkolaitteeksi"...

Possut junassa ;)

Rallia Leppäkertuilla

Tattirallissa ( :D ) äidin kanssa. Äiti joutui olemaan sivuttain, koska turvakaari ei muuten mahtunut kiinni mahan takia! Alareunassa näkyykin mahaa...

Koiramäessä keinumassa

Huvilaitealueen lisäksi käytiin tutustumassa Koiramäkeen. Se oli kyllä kiva paikka! Suosittelen varsinkin isommille lapsille, joille on jo luettu Mauri Kunnaksen kirjoja. Siellä oli taaperoita kiinnostavien hahmojen lisäksi myös kotieläimiä, kuten lampaita, hanhia ja koiranpentuja sekä kaikenlaisia leikkipaikkoja.

Pikkukarhu suhtautui hurvitteluun stoalaisen tyynesti, kuten aina. Taisi vähän jännittää! Yhdessä laitteessa karkasi pieni hymynpoikanen, mutta muuten kyllä laitteet vetivät vakavaksi. Kaksi ja puoli tuntia hurvittelua oli ihan riittävästi meille kaikille, ja päätimmekin sitten oman perheen kesken jatkaa päivää Ikeassa. 

*******************************************

Periaatteessa hyvä idea, mutta toisaalta taas... ai että mä kärsin! Ihan ensimmäiseksi mentiin lounastamaan, mikä sujuikin oikein mukavasti. Tarkoitus ei ollut kiertää koko puljua, vaan käydä nappaamassa tarvittavat eli sänky, patja, petari, peitto ja tyyny Pikkukarhulle. Kyllähän siinä silti tuli pyörittyä hyvä tovi, eikä yliväsynyt Pikkukarhu malttanut istua rattaissa lainkaan. Juoksi karkuun minkä kerkesi! Meikeläisen jalat olivat aivan rikkipoikkiturvoksissa ja vatsa painoi. Saatiin kuitenkin tarvittavat ostettua ja vähän ylimääräistäkin: parit muotoonommellut lakanat ja petivaatteet uuteen sänkyyn. Niin, ja yöpöytä meille, samaa sarjaa lipastojen kanssa.

Loppuilta menikin rennoissa meiningeissä, kuten varmaan kaikki Ikeassa joskus käyneet tietävät. Eli Mies kasasi otsa hiessä sänkyä todetakseen jälleen kerran, että hänen on pakko mennä vielä Ikeaan reklamoimaan. Tällä kertaa sängyn turvalaita oli jo valmiiksi hiukan halki, joten hän lähti vaihtamaan sitä. Viimeksi sängystä puuttui sälepohja (olisi pitänyt ostaa erikseen, mutta Mies ei ollut huomannut) ja sitä ennen lipaston laatikon kisko oli jotenkin vääntynyt. Onneksi meiltä ei ole mikään tolkuttoman pitkä matka Ikeaan, mutta kyllähän nuo reklamaatioreissut saa verenpaineen nousemaan kiitettävästi. 

Pikkukarhun ja veikan huoneesta tuli melko ahdas, kun siellä on iso sänky, pinnasänky sekä kirjahylly. Muuta sinne ei mahdukaan, eikä huoneen ovi mahdu aukeamaan kokonaan kirjahyllyn takia. Melkoinen tilaihme tämä meidän asunto, joo-o. Mutta ei tuota pinnistä kannata pistää poiskaan, kun tulokas tulee nukkumaan korisängyssään max. 6kk saakka.

Yöt uudessa sängyssä eivät ole menneet kovin hyvin vielä. Pari ekaa yötä olivat melko levottomia ja pyöriessään unissaan Pikkukarhu poksautteli päätään sängyn laitoihin heräten siihen. Nyt taas pari yötä on mennyt niin, että hän kyllä nukkuu alkuyön hyvin, mutta herää kolmen jälkeen huutamaan hysteerisesti. Öisin hän ei tule itse pois sängystä. En usko tuon itkemisen johtuvan sängystä, mutta mitähän se sitten voisi olla? Hampaita ei ole tulossa, ainakaan ei näy mitään. Jotain kauhukohtauksia ehkä? Vatsavaivoja? Rauhoitteluun menee yli tunti. Olen tänäänkin herännyt sitten neljältä, kun en saanut itse enää unta Pikkukarhun nukahdettua uudelleen.

Mutta herätessään päivä- ja yöunilta Pikkukarhu on itse tullut pois sängystä. On se niin hellyyttävä näky, kun toinen tepsuttelee pupu kainalossa omasta huoneestaan tukka pystyssä ja tulee halaamaan. Snif. 

*************************************

Vatsavaivaepäilyistä tuli mieleen ihottumatilanne. Ihottumahan parani, kun PK oli ilman maitoa ja mahdollisimman vähän ilman Bummareita. Otettiin aamu- ja iltamaito takaisin kuvioihin ja Bummareita on nyt ollut välillä käytössä... ja taas se ihottuma lehahti! Epäilen maitoa enemmän kuin vaippoja, joten jätettiin maito heti pois. Onneksi Pikkukarhu on alkanut juoda vettä ihan hyvin, ennen hän ei oikein suostunut juomaan sitä pieniä hörppyjä enempää. Maitoa ei ole tarvinnut muuten karsia pois ruokavaliosta, vaan PK syö edelleen jugurttia, juustoa jne. Näillä mennään.

*****************************************

Eräs lukijani tässä kyseli, että onko vaippojen hajuongelma ratkennut jo. Itse asiassa on! Ensinnäkin keittopesin kaikki vaipat ihottuman takia ja toisekseen olen alkanut käyttää huuhteluohjelmaa lisähuuhtelun lisäksi. Eli pesen vaipat 60 asteen normaalipesussa lisähuuhtelulla ja ohjelman loputtua laitan vielä huuhteluohjelman. Olen huomannut, että huuhteluohjelman alussa vaipat vaahtoavat vielä aivan törkeän paljon, vaikka käytänkin puolet suositellusta pesuainemäärästä vaippapyykkiin. Luultavasti niihin on aiemmin jäänyt pesuainejäämiä. Nämä uudehkot pesukoneet kun ovat tosiaan niin vettä säästäviä, ettei huuhteluteho ole kaikista parhain. Pesuaineena käytetään edelleenkin Erisania, kun parempaa ei ole tullut vastaan.

*******************************************

P.s POKS 36+0!

P.p.s lähden tästä nauttimaan JALKAHOIDOSTA ihan hoitolaan (siskon hoitolaan, mutta kumminkin!)

Poks 35+0 ja äitiysloma

Äitiysloman ensimmäinen päivä! En meinannut muistaa koko äitiyslomaa, eihän juuri mikään tule muuttumaan meidän arjessa. Oikeastaan ainostaan se muuttuu, ettei minun tarvitse enää täytellä työttömyyskassaan lomakkeita neljän viikon välein. Tulotkin pysyvät suhteellisen samana.. Viimeksi olin äitiysloman alkaessa sairauslomalla jo, joten en ole kokenut sellaista "aaah-vihdoinkin-lomalla" -fiilistä näiden äitiyslomien suhteen.

Eilisestä lähtien on ollut kipeä keilapallofiilis alapäässä. Ettei Myttynen vaan olisi kiinnittymässä... Mitään lähestyvään synnytykseen viittaavia oireita ei todellakaan tarvitsisi vielä tulla, tässä on niin paljon tekemistä ja hommaamista ja suunnitelmia seuraavalle kolmelle viikolle. Aiotaan mennä vielä 2.9. (rv 37+5) Pikkukarhun, ystävän ja hänen lapsensa kanssa Korkeasaareen päiväreissulle, sen jälkeen Myttynen on tervetullut. Mihinkähän sitä menisi sitten synnyttämään, jos vedet menisivät keskellä Korkeasaarta? Noilla viikoilla on varmaan syytä muistaa ottaa neuvolakortti mukaan reissulle jo. Nythän minulla ei edes ole sitä mukana, kun ollaan täällä vanhempieni luona... unohdin.

Pari päivää on ollut jotenkin oksettava olo. Ruoka ei maistu ja kuvottaa. Toivottavasti pahoinvointi ei olisi tulossa takaisin loppuajaksi, monella tuntuu käyneen niinkin...

Vielä viikko, ja sitten onkin lääkärineuvola. Jei.

*************************************************

Pikkukarhu on sitten mainio tyyppi! Miten voi noin pienellä ihmisellä olla niin hyvä huumorintaju? PK on varsinainen velmuilija. Sanojakin on alkanut tulla päivä päivältä enemmän. Tällä hetkellä sanavarastoon kuuluvat: äiti, äijä, pappa, kiikkuu, kakka ja kukka. Omaa höpötystä tulee entistä enemmän.

Ihottuma takapuolessa on kadonnnut. Jätettiin maito (juomana) pois viikko sitten, ja PK on saanut pelkkää vettä. Maitoa sisältäviä tuotteita, kuten juustoa ja jugurttia on kyllä saanut. En sitten tiedä, onko paranemisen taustalla ollut "maidottomuus" ja sitä myötä maitokakkojen katoaminen vain se, että PK on ollut paljon ilman vaippaa... Bummareita ollaan nyt käytetty silloin tällöin, eikä pylly ole alkanut onneksi punottaa. Aiotaan antaa ensi viikosta lähtien maitoa juomana korkeintaan pari kertaa päivässä (aamulla ja illalla), mutta ruokajuomaksi saa vakiintua vesi. Pikkukarhulla tuntui olevan tapana täyttää mahaansa pelkällä maidolla, ja hän syö muutenkin todella huonosti nykyään. Mietin jo, että miten pitkään tuota ruuan närppimistä pitäisi katsella? Jokaisella aterialla syö noin kolme lusikallista ruuasta riippumatta. 

Ja nyt on alkanut jännittää se, miten PK tulee suhtautumaan pikkuveljeensä. Onneksi hän ei ole selkeästi äidin poika tai isän poika, vaan molemmat tuntuvat kelpaavan ihan yhtä lailla. Mies on toki sitten enemmän PK:n kanssa vauvan synnyttyä, mutta täytyy itsekin yrittää antaa toiselle ihan sitä omaa aikaa sitten. PK ei ole sinänsä osoittanut mitään mustasukkaisuuden merkkejä, jos olen esimerkiksi pitänyt toista lasta sylissä. Onneksi. Tiedä sitten, mitä noin pieni ymmärtää näistä asioista. Minulle on jotenkin hirveän tärkeää se, että kun PK tulee ensimmäisen kerran sairaalaan katsomaan meitä, minulla ei ole vauva sylissä. Tahdon ottaa PK:n heti syliin ja sitten katsotaan yhdessä vauvaa. Taitaa äidille tulla kovempi ikävä poikiaan sairaalassa ollessa, mitä pojille äitiä...

***************************************************

Minua ja Miestä pyydettiin eilen kummeiksi joulukuussa syntyvälle pikkuiselle <3 otamme kummin tehtävät ilolla vastaan. Ristiäiset tulevat olemaan vasta tammikuulla, joten ehditään saada pahin vauvahumu kotona laantumaan... ja ehkäpä meikeläinen mahtuu siinä vaiheessa jo johonkin mekkoon. Ehkä.

rv 34+0 poks!

Eilen poksui maaginen 34+0 ja käynnistyi 35. raskausviikko. Maaginen siksi, että nyt ei enää yritettäisi estellä, mikäli vauva päättäisi syntyä. Onneksi ei ole antanut vielä minkäänmoisia merkkejä sen suhteen, että olisi kiire ulos. Pysyköön vaan kasvamassa 38+ viikoille.

Sain jo esimakua tulevasta, kun jouduin käymään synnytysvastaanotossa päivystysluonteisesti toissailtana. Kaaduin tosiaan Pikkukarhu sylissäni ulkona! Istuin puisella pitkällä penkillä hajareisin, ja yritin siitä sitten lähteä. Jalka jäi jotenkin kiinni penkin toiselle puolelle noustessa ja tuuskahdettiin pitkin pituuttamme siihen hietikolle. Otin ainakin naamalla vastaan, kun leuassa on nirhauma ja suu oli täynnä hiekkaa. Myös vasen polvi on ruvella. Kylki ja maha sivulta otti osumaa maahan, mutta onneksi ei menty ihan suoraan vatsa edellä. Pidin Pikkukarhua ilmeisesti sen verran tiukasti, että hänellä kopsahti vain vähän otsa hiekkaan. Ei tullut mitään jälkeä, ja hetken kestänyt huutokin johtui varmaan säikähdyksestä. Huusin nimittäin itse aika lujaa kaatuessani.

Vauva liikkui heti äksidentin jälkeen hyvin, joten en huolestunut kauheasti. Sisälle päästyämme päätin kuitenkin soittaa varmuuden vuoksi svo:lle, kun istukkakin sattuu olemaan edessä. Sanoivat sieltä, ettei pitäisi olla mitään hätää, jos vauva liikkuu normaalisti, eikä ole vuotoa tai kipuja. Käskivät seurailla. Iltapuuhien aikaan alkoi vähän jomottaa alapäähän ja tuli muutama kipeä suppari. Liikelaskennassa ei täyttynyt vaadittavat kymmenen liikettä, joten en jäänyt tsekkaamaan enää toista tai kolmatta tuntia, vaan päätin lähteä näytille.

Svo:lla oli todella hiljaista, pääsin heti käyrille ja suoraan siitä lääkärille. Kaikki oli vallan hyvin onneksi! Tänään tulleesta epikriisistä luntaten "ktg:ssa mainio reaktiivisuus, liikkeitä piirtyy hyvin. Tutkittaessa cervix täysimittainen, kanavaa noin kolmisen senttiä, hieman pehmeä, mutta suljettu" sekä "painoarvio noin 2kg, mikä sijoittuu 25 persentiilin tuntumaan". Painoarvioltaan vastasi siis viikkoja 32+, mutta reisiluu ja päänympärys vastasivat menossa olevia viikkoja. Kasvukäyrällä sijoittuu siis keskikäyrän ja alakäyrän puoliväliin. Lääkäri arvioi, että Myttynen painaa hieman päälle kolme kiloa syntyessään, jos menee laskettuun aikaan saakka ja kasvu jatkuu tasaisena. Sopii meitsille!

Säikäytti kyllä kovasti tuo tilanne, ja sai myös harkitsemaan sairaalakassin pakkaamista sekä muiden asioiden hoitamista pikapuoliin. Kun ei sitä koskaan voi tietää... toivottavasti ei nyt ainakaan minkään ulkoisen tekijän takia käynnistyisi vielä pitkään aikaan, mutta eipä tässä muutenkaan ole enää kovin pitkä aika laskettuun aikaan. 

***********************************************

Alkuviikosta oli myös meikeläisen rv 33+5 neuvolakäynti sekä Pikkukarhun 1v 3kk neuvola. Unohdin tietenkin PK:n neuvolakortin, kun muistin ottaa omani mukaan. Harmi. Terkkari kehui Pikkukarhua herkästi hymyileväksi ja hyvin asioita ymmärtäväksi lapsukaiseksi. Olen nyt itsekin kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon Pikkukarhu tosiaan tajuaa puhetta! Ja kun käveleminen sujuu jo hyvin, niin hän on itsekin alkanut muodostaa sanoja enemmän ja enemmän. Monista sanoista tulee vasta ensimmäinen tai viimeinen tavu, mutta solkotuksesta on tullut jotenkin ymmärrettävämpää.

Pikkukarhu sai vasta nyt sen MPR-rokotteen (tuhkarokko, vihurirokko, sikotauti), kun ei haluttu silloin 1v. neuvolassa kuormittaa niin monella rokotteella kerralla. Nyt sitten odotellaan, tuleeko jotain jälkioireita. Niitä voi nimittäin tulla 6-12 päivää rokotuksen saamisesta, monilla on kuulemma noussut korkeaa kuumetta muun muassa. 

Meikeläisen käynnillä ei ollut taas mitään ihmeempiä. Terkkari veikkasi, että laskettuun aikaan saakka mennään, mikäli mitään yllättävää ei tapahdu. Tiedetään, tiedetään... Hänen mukaansa vauvan pää on vielä aika korkealla, joten laskeutuminen ja kiinnittyminen ei taida ihan heti olla Myttysen suunnitelmissa. Kunhan nyt pitäisi sen päänsä alhaalla ja peppunsa ylhäällä, niin olisin kovin tyytyväinen.

rv 33+5 (31+1)

rr 116/66 (112/61)

paino 66,4kg (+739g/vko...)

sf 31cm (29cm)

syke 140 (120)

liikkeet ++ (++)

rt (rt)

Pikkukarhu:

2.5.12      52cm     3420g     32cm
3 vkoa     53,3cm   4020g     35,6cm
5 vkoa     55,3cm   4535g     37cm
6 vkoa     56,6cm   4925g     37,8cm
3kk          62cm      6410g    40cm
4kk          65cm      7200g    41,2cm
5,5kk       67,4cm   8165g     43cm
6,5kk       69cm      8640g     43,8cm
8,5kk       72,4cm   9475g     45,7cm
1v            78cm      10500g   46,5cm
1v3kk      79cm      10800g   48cm

Hmmm. Miten minusta tuntuu, että talveksi varattu Reiman 92cm toppahaalari saattaa olla hitusen liian iso... on meinaan tuo Reiman 80cm välikausihaalari tällä hetkellä juuri sopiva. Reima on aika reilunkokoinen, sen olen nyt huomannut kyllä.

****************************************

Ihottumaongelma ei ole vieläkään poistunut täysin. Ollaan käytetty lähinnä sisävaippoja, coolmaxilla tai märkäpintaisena, mikä ei tunnu ärsyttävän peppua. Sen sijaan jos on ollut pakko laittaa hetkeksi edes polymokkapintainen vaippa, on punaisuus lehahtanut jälleen. Voiiiiiiissssssssss! Mutta reissussa selvittiin niillä vähillä kestoilla, mitä meillä on Bummareiden lisäksi, eikä tarvinnut turvautua kertiksiin.

Kotona on sitten tullut noita pissa- ja kakkavahinkoja ihan kiitettävästi lattialle/matoille, kun PK on saanut olla ilman vaippaa. Potta on edelleen iso EI, joten en viitsi painostaa siihen hommaan. Positiivista on se, että Pikkukarhu on aina tarpeensa väärän paikkaan tehtyään huutanut äidin paikalle tai tullut jopa hakemaan kädestä pitäen katsomaan. Mihinkään ei ole jäänyt muhimaan ikäviä yllätyksiä, toivottavasti ainakaan. Hassu lapsi <3 

Pikkukarhun heviletti. Otsatukkaa täytyy pian leikata, mutta takatukkaan ei saa koskea!

Tilaamaani Tulaa odotellessa... onhan niitä muitakin kantovälineitä ;)

Edistys- ja juoksuaskelia

Hurraa! Lapsemme kävelee kunnolla! Pikkukarhu päätti tuossa puolitoista viikkoa sitten, että nyt loppuu konttaaminen, ja lähti sitten kävelemään Ihan Oikeasti. On ollut hurjaa seurata tuota kehitystä: alkuun kävely oli humalaisen huojuvaa, kädet zombiemaisesti eteen asetettuna. Nyt otetaan jo isompia, vakaampia askeleita ja vauhtiakin on tullut rutkasti lisää. Äskenkin ulkona oli niin kiire, että liian nopea vauhti johti tuuskahtamiseen suoraan mahalleen. Oli senteistä kiinni, ettei nenä osunut asfalttiin siinä samalla. Huh huijjakkaa...

Armas lapsukainen on myös pukannut poskihammasta poskihampaan perään, mikä on tarkoittanut kestokiukkuilua sekä syömättömyyttä. Jokaisella aterialla syö sen muutaman lusikallisen. Liikkumisen myötä kaloreitakin palaa ihan kiitettävästi, joten poika on selkeästi laihtunut ja muuttunut samalla ihan pikkupojan näköiseksi. Jaksetaan melkein joka päivä Miehen kanssa ihmetellä, että mihin meidän vauva oikein katosi. Maanantaina onkin sitten meikeläisen (rv 33+5) ja Pikkukarhun (1v 3kk) yhteisneuvola, niin päästään molemmat puntarille. Saattaapi se viisari värähtää meikeläisen kohdalla taas ihan kiitettävästi, on meinaan tuota turvotustakin tullut sen verran.

Pikkukarhua ilmestyi vaivaamaan ihan uusi ongelma: ihottuma takapuolessa. Se ei näytä perinteiseltä vaippaihottumalta, vaan on märkivää, rupimaista. Ihan kuin palovammoja! Heräsi epäilys siitä, että iho olisi herkistynyt polyestermokalle, mitä Bumgeniuksissa käytetään. Toivottavasti ei! Ensiavuksi olen nyt antanut Pikkukarhun olla ilman vaippaa kotona ja laittanut kehäkukkavoidetta useamman kerran päivässä. Bummarit lähti keittopesuun, se on auttanut joillakin vastaavissa tilanteissa. Meillä on todella vähän muita vaippoja, joten pärjääminen tulevalla viikonloppureissulla ilman Bummareita on vähän niin ja näin. Saatetaan joutua ottamaan kertikset käyttöön. Kaapistä löytyi vajaa paketti Natyn vaippoja, onneksi kokoa 9-20kg. Ollaan käytetty Pikkukarhulla kertistä viimeksi... öö.. kauan sitten. Kestoilu on onneksi pelannut hyvin, eikä olla tehty niin haastavia reissuja, etteikö kestoja olisi jaksanut roudata mukana. Toinen vaihtoehto olisi laittaa päällimmäiseksi coolmax-kuivaliina tai sitten ihan joku bambukangasta oleva ohut imu. En usko, että kosteus on aiheuttanut tuota.

Olemme lähdössä tulevana viikonloppuna Ähtäriin kera appivanhempien. Myös Mies lähtee mukaan, tietenkin. Alun perin piti mennä oman perheen kesken asuntoautolla, mutta appivanhempien mukaan tulo muutti suunnitelmia, ja he vuokrasivat sieltä mökin viikonlopuksi koko poppoolle. Tarkoituksena on viettää lauantaipäivä Ähtärin eläinpuistossa ja piipahtaa sunnuntaina Tuurin ostoshelvetissä. En muista itse eläinpuistosta mitään, olin niin pieni siellä käydessäni. Pikkukarhu on varmaan intopinkeänä! Toivottavasti sää suosii. Mies aikoo kantaa Pikkukarhua rinkassa siellä, koska meillä ei ole enää rattaita...

Nyyh!

Olen riutunut ja räytynyt kaipauksesta myytyämme Pikkukarhun vankkurit. Hartanit saivat uuden kodin, jossa niitä toivottavasti rakastetaan yhtä paljon kuin meillä. Outoa tuntea haikeutta tavaran perään, mutta toisaalta niihin liittyy paljon rakkaita vauvamuistoja. Sen sijaan hääpukua, jonka sain juuri myytyä myös, ei tule yhtään ikävä. Se pirulainen roikkui vuoden makuuhuoneen kaapinovessa tilaa viemässä. Samaan syssyyn voisi vielä myydä vanhojentanssipuvunkin vuodelta 2004... vai antaisiko tulla sille komeat kymmenen vuotta ensin täyteen?

Yhdistelmien myyminen pikaisesti johti siihen, että olemme nyt vailla kulkupeliä. Menimme tuossa alkuviikosta ostamaan Babystylesta matkarattaita, ajateltiin ottaa halvat Carenat vaan ja tsekata samalla tuplavaunumahdollisuuksia. Loppujen lopuksi poistuimme myymälästä tyhjin käsin, sillä rakastuimme Miehen kanssa eräisiin päällekkäisiin tupliin, Phil&Tedsin Navigatoreihin nimittäin! Voi rähmä! Ja tällä kertaa Mies oli paljon vakuuttuneempi siitä, että emme pärjää rinnakkaisilla vaunuilla, vaan tarvitsemme näppärät päällekkäiset. Ikävä kyllä hinta ei tälläkään kertaa ole kukkarolle kovin suopea. Päätimme jättää matkarattaat kuitenkin ostamatta, JOS nuo kyseiset vankkurit meille kotiutuvat lähiaikoina. Ne kun muuntuvat yhdelle tai kahdelle lapselle, joten matkikset ovat käytännössä turhat sitten.

Kyseiseen menopeliin saa myös sujautettua pehmeän kantokopan vauvalle tai kaukalon kiinni (adapterilla). Värinä vihreä kiinnostaisi allekirjoittanutta eniten. Kokeumuksia ko. vankkureista?

*******************************************************

Alkaa tämä raskaus ottaa jo voimille ihan kunnolla. En pysty enää kävelemään kilometriäkään ilman, että olen loppuillan ja seuraavan päivän kipeänä. Nivusia särkee, jalkoja särkee, supistaa... Tunnen myös näyttäväni suohirviöltä 24/7. Ei tee mieli lähteä ihmisten ilmoille. Pää on jotenkin ihan jumissa koko ajan, joten järkevän keskustelun aikaan saaminen on työn ja tuskan takana. Haluan kaivautua peiton alle ja olla siellä seuraavat seitsämän (+-2) viikkoa!

rv 33+0 (31.8.13)

Jotain positiivistakin, nimittäin äitipolilta tuli eilen puhelu. Herttaisen oloinen kätilö siellä soitteli, notta aika myöhään on minulle varattu tuo pelkopoliaika. Edelliselle viikolle oli vapautunut aikoja, joten se sitten siirtyi hieman aikaisemmaksi, rv 37+1. Astetta paremmat mahdollisuudet ehtiä käymään siellä!

Saatiin Myttysen nukkumisongelmakin ratkaistua lainaamalla rottinkinen vauvansänky. Mieshän alkoi jo suunnitella pienen vauvansängyn rakentamista, mutta onneksi hänen ei nyt tarvitse ryhtyä siihen puuhaan. Sänky mahtuu mukavasti makuuhuoneeseen, ja on kevyt liikutella. Jos äitee vielä ompelisi siihen jonkun nätin reunasuojan/-koristeen, niin se olisi täydellinen! Pinnis jää Pikkukarhun huoneeseen. Myttynen voi ottaa siellä päiväunia tai tarvittaessa myös Pikkukarhun voi nukuttaa siihen, mikäli hän ei pysykään isojen poikien sängyssä. Joka on muuten edelleen Ikeassa...

*******************************************************

TO-DO-LIST:

- Hanki homeopaattiset valmisteet

- Osta Gua Sha -kampa

- Tee lista sairaalaan tarvittavista kamoista/pakkaa sairaalalaukku

- Polta synnytys-cd/lataa soittolistalle musiikkia

- Värjää harsot

- Tsekkaa, onko tarvetta hankkia lisää pieniä sisävaippoja

- Lanoliinita pienet villikset

- Pistä vauvan sänky kuntoon

- Kysele TENSiä Napikselta

- Varaa aika streptokokkinäytteeseen (!!!)

- Tee ruokia pakkaseen valmiiksi

- Osta rintapumppuun pullo kaiken varalta

56 päivää ja 1 tunti jouluun!

Ja ei, en laskenut aivan itse, koska vihaan kaikenlaista laskemista lukuun ottamatta lumilaudalla rinteestä alas syöksymistä. Kyllä Googlella löytää vastauksen kaikkiin kysymyksiin, ei tarvitse edes soittaa nollasatasataan!

(Joululaskuri, olisitte kuitenkin halunneet tietää...)

Odotan joulua Hyvin Paljon, kuten joka vuosi. Tämä vuosi on tietenkin poikkeuksellinen, sillä Pikkukarhu tuo joulunviettoon ihan uuden ihastuttavan vivahteensa. Ja ristiriitoja myös, sillä nythän olemme kuumaa kamaa jouluaattovieraslistalla. Näillä näkymin olemme menossa vanhempieni luokse, mihin olen tietenkin erittäin tyytyväinen -.- En ole ikinä vielä viettänyt joulua muualla kuin kotona tai mummin luona. Ja nyt vanhempani siis asuvat entisessä mummilassani, joten.. Alun perin oli puhe, että myös miehen vanhemmat olisivat tulleet sinne joulunviettoon, mutta eivät he ilmeisesti pääsekään. Mies tykkää hirmuisesti olla meikeläisen porukoilla, joten hänellekin joulunvietto "meillä" on ok. Appivanhempien takia harmittaa...

Saas nähdä, aikooko pappa hankkia joulupukin. Pikkusisko tulee kyllä saamaan paskahalvauksen, jos joulupukki tulee... Voi meidän pientä (23-vee) pukkipelkoista!

Jouluun asennoituminen on jo alkanut. Glögiä on juotu, koriste ripustettu ikkunaan ja ensimmäinen pakollinen lahja ostettu (rakkaudella). Marraskuun ensimmäinen alkaa joululaulujen kuuntelu, meillä soivat Rajattomien joululaulut sulassa sovussa Raskasta joulua sekä raskaampaa joulua -levyjen kanssa. Jos Mieheltä kysytään, niin joululauluja voisi kuunnella korkeintaan viikkoa ennen joulua... Voi Miesparkaa!

Joulussa ahdistaa joka ikinen vuosi lahjojen hankkiminen. Ei sillä, rakastan lahjojen antamista, mutta niiden hankkiminen on yhtä tuskaa aina. Vain muutamalle ihmiselle osaan ihan sukkana ostaa tarpeellista, sopivaa ja toivottua, mutta muille se on melkoista pakkopullaa. Kulutushysteria ahdistaa. Olenkin usein antanut antimaterialistisia lahjoja, kuten lahjakortteja hemmotteluun tai leffalippuja. Tänä vuonna raha-asiat ovat sen verran huonolla tolalla, että taidan antaa Bart Simpson -tyyppisiä lahjoja. Bart lahjoitti eräänä jouluna sisarelleen Lisalle laatikollisen röyhtäyksiä ;)

Ai veronpalautuksillakos niitä lahjoja ostellaan? Mihinkähän tuhlaisin sen huiman suuren summan, noin 5 euroa?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kaikista vuodenajoista rakastan syksyä kaikista eniten, hyvänä kakkosena kirii kevät. Syksyllä illat pimenevät ja ilma on kirpsakka olematta kuitenkaan liian kylmä. Kesällä tunnen itseni aina turvonneeksi hikoilevaksi porsaaksi (koska olen jatkuvan palamisen takia sävyltäni pinkki) ja kerrostaloasunto on yksi Helvetin esikartano. Talvi nyt on persiistä ihan kylmyytensä ja jatkuvan pimeytensä takia. Syksyllä on siis juuri sopiva ilmasto meitsille! Tämä syksy lyheni yllättäen, kun lunta tulikin jo lokakuun puolella. Kun on koko kesän satanut vettä, ei syksyn tulemista muutenkaan oikein huomannut. Oli silti ihanaa, kun perjantain 26.10. oli maa valkoisena lumesta! Onhan tuota lunta yhä, mutta ensi viikolla taas lämpenee. En kyllä kaipaa yhtään vesisadetta, kiitos!

26.10.12

Meidän pitäisi ostaa Pikkukarhulle vauvapulkka, jotta päästäisiin sitten kunnon lumien tultua kruisailemaan! Vai pitäisikö istuttaa hänet lumilaudalle ja vetää sitä perässään...

Muskarista lähdettäessä saa olla tosi tarkkana, että ottaa varmasti oman lapsensa matkaan: suurin osa on pukeutunut äitiyspakkauksen toppahaalariin, hattuun ja makuupussiin! Onneksi Pikkukarhulla on sentään tyylikäs pinkki-kukallinen fleecepussinsa ;)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pikkukarhu on kohta puolivuotias! Jösses! Hänellä ei tosin ole mitään kiirettä kasvaa Isoksi Pojaksi. Hampaita ei ole vielä näkynyt, vaikka kuolan määrä on valtava ja kaikkea pitää narskutella ikenillä, varsinkin äidin kättä. Lattialla ollessa Pikkukarhu kyllä pyörii akselinsa ympäri ja tavoittelee kovasti kauempana olevia leluja, mutta ei kyllä liiku eteenpäin senttiäkään. Peruuttaa hän kyllä osaa näemmä.

Syömishommasta on tullut varsinaista pelleilyä. Pikkukarhu on ihan viime aikoina alkanut päristellä tai jopa sylkeä ruokaa suustaan! Joskus hän pärskäyttää suuhun tulevaa lusikkaa, toisinaan pitää sosetta hetken suussa ja pärskäyttää vasta sitten. Minulla on nykyisin silmälasien linssit ja tukka aivan soseessa ruokailuhetkien jälkeen. Poika on perin hilpeä pärskäytellessään, ai että miten ihana uusi leikki! Kieltäminen on tietty ihan turhaa vielä tässä kehityksen vaiheessa... Onneksi sentään osa soseista menee vatsaan saakka. Odotan innolla sitä, kun pääsemme sormiruokailun pariin ja hän saa itse maistella kaikkea.

Pikkukarhun ruokailut ovat vakiintuneet melko säännöllisiksi. Aamupalaksi syödään joko hedelmäsosetta tai puuroa hedelmäsoseella, lounaaksi vihannessosetta, välipalaksi hedelmäsosetta, päivälliseksi taas vihannessosetta (eri kuin lounaalla) ja iltapalaksi pelkkää maitoa tai puuroa hedelmäsoseella. Maitoa menee joka aterialla 100-150ml. Lisäksi yöllä Pikkukarhu vaatii maitoa klo 2-3 sekä klo 5.30-6. Olemme pyrkineet nousemaan ylös miehen lähtiessä töihin eli 6.30. Jos loppuyön maitoryyppy on otettu vain hetkeä aiemmin, syö Pikkukarhu varsinaisen aamupalansa hiukan myöhemmin, yleensä siinä 7.30-8.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Joulun jälkeen emme aio jatkaa muskaria tahi vauvauintia. Muskariin olen hieman pettynyt, tosin eihän nyt tuon ikäiselle voi mitään sinfoniaorkesteriharjoituksia pitää. Olen vaan huomannut sen, että laulan ja leikin päivittäin Pikkukarhun kanssa niin paljon, että siitä on turha enää maksaa ylimääräistä ulkoistamalla sitä hommaa. Kun Pikkukarhu on vanhempi, niin sitten voisi katsoa jotain kansalaisopiston muskaria.

Vauvauinnista olemme kyllä nauttineet, mutta meikeläisen iho ei kestä sitä vedessä lotrausta yhtään! Loppukesästä vielä menetteli, mutta ilmojen kylmetessä alkaa taas jokatalvinen ihon korppukuivuus vaivata. Kädet ovat haavaumilla, vaikka rasvaisin niitä useampaan kertaan päivässä. Lisäksi sairastelu ja matkustelu verottavat uintikertoja. On silti ollut mukavaa päästä kokeilemaan moisia juttuja.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Hyi minua. En käynyt äänestämässä ja nyt on huono omatunto. Ei vaan sattunut olemaan mitään henkkareita, kun kaikki ovat yhä vanhalla sukunimellä, enkä tosiaan jaksanut mennä polliisisedältä hakemaan sitä väliaikaista henkkaria, vai mikä lie. Hyvittääkseni asiaa katson tässä samalla vaalivalvojaisia.

Kunnes kohta on pakko mennä sänkyyn lukemaan Raamattua. Ihan oikeesti. Aion lukea sen kannesta kanteen!