Särkänniemestä sänkykaupoille ja muita tarinoita

Lauantaina olimme viettämässä aamupäivää Särkänniemessä kera ystäväperheen. Ystäväperhe oli VTS:n asukkaana saanut ilmaisliput itselleen ja lunastanut "ystäväliput" hintaan 10€/kpl. Näillä lipuilla pääsi kaikkiin paikkoihin ja laitteisiin! Alle 3-vuotiaat pääsivät ilman lippuja. Harmi vain, ettemme voineet ystävän kanssa hyödyntää lippuja laitteissa mitenkään, kun olemme molemmat raskaana. Kävimme kyllä hurvittelemassa muutamissa iiseissä laitteissa noiden taaperoiden kanssa, wuhuu! Kaiholla katselin mm. Take Offia... ehkä ensi kesänä sitten? Miehet sentään kävivät Halfpipessa, jonka olen ristinyt viime kesäisen häämatkamme jälkeen "kuolemanpelkolaitteeksi"...

Possut junassa ;)

Rallia Leppäkertuilla

Tattirallissa ( :D ) äidin kanssa. Äiti joutui olemaan sivuttain, koska turvakaari ei muuten mahtunut kiinni mahan takia! Alareunassa näkyykin mahaa...

Koiramäessä keinumassa

Huvilaitealueen lisäksi käytiin tutustumassa Koiramäkeen. Se oli kyllä kiva paikka! Suosittelen varsinkin isommille lapsille, joille on jo luettu Mauri Kunnaksen kirjoja. Siellä oli taaperoita kiinnostavien hahmojen lisäksi myös kotieläimiä, kuten lampaita, hanhia ja koiranpentuja sekä kaikenlaisia leikkipaikkoja.

Pikkukarhu suhtautui hurvitteluun stoalaisen tyynesti, kuten aina. Taisi vähän jännittää! Yhdessä laitteessa karkasi pieni hymynpoikanen, mutta muuten kyllä laitteet vetivät vakavaksi. Kaksi ja puoli tuntia hurvittelua oli ihan riittävästi meille kaikille, ja päätimmekin sitten oman perheen kesken jatkaa päivää Ikeassa. 

*******************************************

Periaatteessa hyvä idea, mutta toisaalta taas... ai että mä kärsin! Ihan ensimmäiseksi mentiin lounastamaan, mikä sujuikin oikein mukavasti. Tarkoitus ei ollut kiertää koko puljua, vaan käydä nappaamassa tarvittavat eli sänky, patja, petari, peitto ja tyyny Pikkukarhulle. Kyllähän siinä silti tuli pyörittyä hyvä tovi, eikä yliväsynyt Pikkukarhu malttanut istua rattaissa lainkaan. Juoksi karkuun minkä kerkesi! Meikeläisen jalat olivat aivan rikkipoikkiturvoksissa ja vatsa painoi. Saatiin kuitenkin tarvittavat ostettua ja vähän ylimääräistäkin: parit muotoonommellut lakanat ja petivaatteet uuteen sänkyyn. Niin, ja yöpöytä meille, samaa sarjaa lipastojen kanssa.

Loppuilta menikin rennoissa meiningeissä, kuten varmaan kaikki Ikeassa joskus käyneet tietävät. Eli Mies kasasi otsa hiessä sänkyä todetakseen jälleen kerran, että hänen on pakko mennä vielä Ikeaan reklamoimaan. Tällä kertaa sängyn turvalaita oli jo valmiiksi hiukan halki, joten hän lähti vaihtamaan sitä. Viimeksi sängystä puuttui sälepohja (olisi pitänyt ostaa erikseen, mutta Mies ei ollut huomannut) ja sitä ennen lipaston laatikon kisko oli jotenkin vääntynyt. Onneksi meiltä ei ole mikään tolkuttoman pitkä matka Ikeaan, mutta kyllähän nuo reklamaatioreissut saa verenpaineen nousemaan kiitettävästi. 

Pikkukarhun ja veikan huoneesta tuli melko ahdas, kun siellä on iso sänky, pinnasänky sekä kirjahylly. Muuta sinne ei mahdukaan, eikä huoneen ovi mahdu aukeamaan kokonaan kirjahyllyn takia. Melkoinen tilaihme tämä meidän asunto, joo-o. Mutta ei tuota pinnistä kannata pistää poiskaan, kun tulokas tulee nukkumaan korisängyssään max. 6kk saakka.

Yöt uudessa sängyssä eivät ole menneet kovin hyvin vielä. Pari ekaa yötä olivat melko levottomia ja pyöriessään unissaan Pikkukarhu poksautteli päätään sängyn laitoihin heräten siihen. Nyt taas pari yötä on mennyt niin, että hän kyllä nukkuu alkuyön hyvin, mutta herää kolmen jälkeen huutamaan hysteerisesti. Öisin hän ei tule itse pois sängystä. En usko tuon itkemisen johtuvan sängystä, mutta mitähän se sitten voisi olla? Hampaita ei ole tulossa, ainakaan ei näy mitään. Jotain kauhukohtauksia ehkä? Vatsavaivoja? Rauhoitteluun menee yli tunti. Olen tänäänkin herännyt sitten neljältä, kun en saanut itse enää unta Pikkukarhun nukahdettua uudelleen.

Mutta herätessään päivä- ja yöunilta Pikkukarhu on itse tullut pois sängystä. On se niin hellyyttävä näky, kun toinen tepsuttelee pupu kainalossa omasta huoneestaan tukka pystyssä ja tulee halaamaan. Snif. 

*************************************

Vatsavaivaepäilyistä tuli mieleen ihottumatilanne. Ihottumahan parani, kun PK oli ilman maitoa ja mahdollisimman vähän ilman Bummareita. Otettiin aamu- ja iltamaito takaisin kuvioihin ja Bummareita on nyt ollut välillä käytössä... ja taas se ihottuma lehahti! Epäilen maitoa enemmän kuin vaippoja, joten jätettiin maito heti pois. Onneksi Pikkukarhu on alkanut juoda vettä ihan hyvin, ennen hän ei oikein suostunut juomaan sitä pieniä hörppyjä enempää. Maitoa ei ole tarvinnut muuten karsia pois ruokavaliosta, vaan PK syö edelleen jugurttia, juustoa jne. Näillä mennään.

*****************************************

Eräs lukijani tässä kyseli, että onko vaippojen hajuongelma ratkennut jo. Itse asiassa on! Ensinnäkin keittopesin kaikki vaipat ihottuman takia ja toisekseen olen alkanut käyttää huuhteluohjelmaa lisähuuhtelun lisäksi. Eli pesen vaipat 60 asteen normaalipesussa lisähuuhtelulla ja ohjelman loputtua laitan vielä huuhteluohjelman. Olen huomannut, että huuhteluohjelman alussa vaipat vaahtoavat vielä aivan törkeän paljon, vaikka käytänkin puolet suositellusta pesuainemäärästä vaippapyykkiin. Luultavasti niihin on aiemmin jäänyt pesuainejäämiä. Nämä uudehkot pesukoneet kun ovat tosiaan niin vettä säästäviä, ettei huuhteluteho ole kaikista parhain. Pesuaineena käytetään edelleenkin Erisania, kun parempaa ei ole tullut vastaan.

*******************************************

P.s POKS 36+0!

P.p.s lähden tästä nauttimaan JALKAHOIDOSTA ihan hoitolaan (siskon hoitolaan, mutta kumminkin!)

Neuvola rv 31+1

Käväisin neuvolassa toissapäivänä. Siellä oli jälleen joku sijainen, jota en ollut aiemmin tavannut. Oikein miellyttävä nuori nainen, joka sai minut sitten empaattisuudellaan avautumaan ahdistuksen aiheestani: synnytys. En pelkää tulevaa synnytystä sinänsä, mutta odotusaikana on alkanut valtavasti vaivata ja ahdistaa Pikkukarhun synnytys ja miten se meni. Ja varsinkin, miten se päättyi. Toivon niin kovasti, että tällä kertaa synnytys olisi aktiivinen ja saisin lapsen rinnalle heti synnyttyään. Ahdistaa. Juteltiin pitkään Pikkukarhun synnytyksestä ja sijainen oli sitä mieltä, että hän laittaa minulle lähetteen pelkopolille, jossa voin vielä käydä kätilön kanssa läpi koko jutun. Olen niiiiiin kiitollinen! Jännä, miten asiat ovat alkaneet vaivata vasta nyt, heti synnytyksen jälkeenhän olin sitä mieltä, että kaikki meni hyvin, eikä mitään traumoja jäänyt.

Muuten ei ollut mitään erikoista:

rv 31+1
rr 112/61
paino 64,5kg (+474g/vko... olin yllättynyt, että noinkin vähän!), painoa tullut yhteensä 11,5kg
sf 29cm
syke 120
liikkeet ++
raivotarjonta

Sf huitelee taas tuolla yläkäyrän hujakoilla. Pikkukarhusta käyrä lähti laskuun juurikin näillä viikoilla ja pysytteli loppuraskaudessa tasan keskikäyrällä. Muutenkin raskaus tuntuu menevän hyvin samalla kaavalla.

Vertailuksi Pikkukarhun neuvolakäynti: 6.3.12:

rv 32+2
rr 118/64
paino 67,6kg (+600g/vko), lähtöpainoon 10,6kg
sf 28cm
syke 138
liikkeet ++
raivotarjonta

Liikkeet tuntuvat todella terävästi ja useimmiten jopa sattuvat! En muista, että Pikkukarhu olisi ollut näin raju. Pehmeämpiä liikkeitä hänellä taisi olla. Mietin jo, että onko lapsivettä normaali määrä, kun tuntuu Myttynen erottuvan niin selkeästi läpi! Mutta oli siellä sijaisen mukaan ihan normaalisti, mitä nyt kätellä kokeilemalla pystyy sanomaan. Pian nämä neuvolakäynnit alkavat sitten tihentyä. Vielä on yksi normikäynti kolmen viikon päästä (ja samalla Pikkukarhun 1v 3kk neuvola), sitten lääkärineuvola tasan rv 36+0 ja siitä eteenpäin käynnit joka viikko. Apuva! Loppu lähestyy...

*********************************************

Yksi valtava stressin aihe on taas ollut tämän asunnon säilytystilan puute! Meillä on tosiaan 65 neliöinen kolmio, jossa on molemmissa makuuhuoneissa varattu yksi hyllykkö vaatteille ja kaappi roikkuville vaatteille. Miehen vaatteet ovat Ikean lipastossa. Vaikka minulla ja Pikkukarhulla on suhteellisen vähän vaatteita tällä hetkellä, niin ei hänen vaatteitaan olisi mitenkään saanut enää mahtumaan vaatekaappeihin. Ja nyt sitten Myttysenkin vaatteet vielä! Lipastolle ei ole enää lattiapinta-alaa. Itse asiassa tässä on nyt pieni ongelma sen suhteen, että meidän makuuhuoneeseen ei meinaa edes mahtua pinnasänky isomman sänkymme takia. AAAAAAAAAAAAA.

No, rakas mieheni ratkaisi eilen tämän vaatekaappiongelman. Hän kävi hakemassa hyllylevyjä ja kiinnikkeitä ja voilá! Myttysen vaatteille sekä lasten petivaatteille on valtavasti lisää tilaa! Lasten roikkuvat vaatteet mahtuvat meidän tankoon, niitä on niin vähän.

Uusi iso vaatekaappi <3 Alhaalle jäi vielä tilaa roinalle, sinne mahtuu mukavasti pari jättikassia pieniä vaippoja muun muassa... Pikkukarhu oli kärppänä paikalla kiipeilemässä!

Myttyseltä ei ainakaan puutu 56cm velourpöksyjä, huomasin sen eilen... osa vaatteista on vielä pyykissä, mutta eiköhän ne kaikki tuonne mahdu.

Pikkukarhun vaatekaapin kaksi ylintä hyllyä ovat lähinnä säilytykseen, kun ei sinne viitis mitään jokapäiväisiä käyttövaatteita laittaa. Olen liian laiska roudaamaan tuolia sinne yltääkseni!

Tässä vielä meidän vuorikiipeilijästä kuva eiliseltä. Yleensä seisoo vielä tuossa ikkunalaudalla (ei kestä painoa)... jonka vuoksi tuoleja pidetään suurimman osan ajasta lappeellaan lattialla. Melkoista pelko-persiissä-aikaa tämä kehitysvaihe!

Ystäviä ja "vapaapäivä"

Usein kuulee lapsellisten eli vauvautuneiden immeisten huokailevan, miten (lapsettomat) ystävät ovat kaikonneet uuden elämäntilanteen myötä. Itse en ole tainnut edes miettiä asiaa aikaisemmin, kunnes sain toissapäivänä rakkaan ystäväni Espoosta kylään. Olemme tutustuneet harjoittelussa vuonna 2008, enkä aikaisemmin olisi voinut kuvitella ystävystyväni niin syvästi vielä näin "aikuisiällä".

Puhuttiin ystävän kanssa tästä ilmiöstä. Hän totesi, että soittaminen minun suuntaani tuntuu nykyään vaikeammalta siksi, että hän pelkää häiritsevänsä jotenkin meidän arkea. Muistan itse saman tunteen, kun läheinen ystäväni sai lapsen. Ja hassua kyllä, minusta on vaikeaa soittaa tälle ystävälleni, koska hän tekee vuorotyötä: mietin aina, mahtaako hän olla töissä... Ei vissiin kumpikaan pysty käsittämään sitä, ettei siihen puhelimeen varmaan vastata, jos on hankala tilanne ;)

Minusta on ihanaa, kun joku soittaa, kutsuu itsensä kahville tai yökylään! Se piristää arkea todella paljon! Kun ystävä on kylässä, ei silloin tarvitse mitenkään stressata tai pingottaa. Meillä on yleensä aina itsepalvelu, tuolla on kahvikupit ja tuossa keitin. Ota maitoa kaapista ja jotain syötävää.

Pikkukarhu sai tuliaisiksi Polarn O. Pyretin ylisöpöt pöksyt!

Ystävän mielestä meillä oli mukavaa olla, en kuulemma yhtään pingottanut tai ollut stressaantuneen oloinen, kuten hän aavistuksen verran pelkäsi (aiempien vauvaperheessä yökyläilykokemustensa takia). Torstaina illalla parannettiin maailmaa itse tehdyn pitsan äärellä ja eilen sitten lähdettiin kaupungille pörräämään. Mies sattui olemaan edelleen saikulla, tosin kohtuullisen hyväkuntoisena, joten jätin Pikkukarhun viettämään laatuaikaa isänsä kanssa.

Ja kylläpä se teki hyvää! Olin vain viisi tuntia poissa kotoa ja Pikkukarhun seurasta, mutta pystyin rentoutumaan täysin ystävän seurassa, enkä juossut ympäriinsä hikipäässä, kuten normaalisti. Kävimme tsekkaamassa Radiokirppiksen tarjonnan, josta mukaan lähti söötti pussilakanasetti PK:lle sekä Gina Tricotin paita itselleni. Kyseisen kirpputorin ilmanvaihto ja asiakaspalvelu olivat ennallaan, eli ihan anaalista, mutta kaikenlaista kivaa kyllä löytyi. Lisäksi pääsin taas päivittelemään ihmisten käsitystä kirpparihinnoittelusta, 50kpl isoja legoja olisi maksanut 22€, kun bongasin samaiset legot juuri lelulehdestä hintaan 21€/60kpl.

Pussilakanasetti

Löysimme myös ihastuttava, vain puoli vuotta toimineen pikkuisen sisustuskaupan nimeltä Onnenovi Kuninkaankadulta. Olisin halunnut rohmuta kaiken sieltä! Tyydyin hyveellisenä ostamaan joululahjat eräälle läheiselleni, jonka tyylisiä tuotteet olivat sekä synttärituparilahjan ystävälleni. Haikein mielin jätin pöllökynttelikön ja muut ihanuudet odottamaan rahakkaampia aikoja. Joita näillä näkymin ei ole tulossa hetkeen :D Mutta jos joskus haluatte minulle ostaa lahjoja, niin käykää toki tsekkaamassa kyseinen puoti!

Tarkoitus oli mennä syömään Cafe Europaan, mutta siellä olikin sopivasti puolen tunnin jono. Koska olimme hurvitelleet jo pidempään kuin Miehelle lupasin, niin valuimme katua alaspäin Napoliin, joka on sattumoisin Tampereen vanhin Pizzeria! Onneksi mentiinkin sinne, sillä sekä pitsa että suklaakakku kermavaahdolla olivat tajunnanräjäyttäviä jälleen kerran! Päästelin suklaakakkua tuhotessani niin kovaäänisiä mielihyväynähdyksiä, että naapuripöydän vanha pariskunta luuli minun varmaan saavan orgasmeja. Henkisiä sellaisia sainkin! Oli terapeuttista saada syödä ihan rauhassa ja parantaa samalla maailmaa ystävän kanssa.

Kotiin tullessa iskikin sitten kiire, sillä olimme kutsuneet kummit puolisoineen, sedän sekä isovanhemmat kahville Pikkukarhun puolivuotisen kunniaksi, ja vieraiden tuloon oli enää tunti aikaa. Väänsin pikapikaa omenapiirakan ja järjestelin paikkoja samalla, kun lähetin ystävän kotimatkalleen. Loppuilta kului kahvitellessa vieraiden kanssa ja ilta huipentui Pikkukarhun omaan näytökseen: erehdyin jättämään hänet hetkeksi ilman vaippaa leikkialustalle, jolloin poika kiepsahti mahalleen ja parin komean pierun jälkeen väänsi tortun siihen kaikkien nenän eteen. Tämä tietenkin riemastutti vieraita, varsinkin isovanhempia.

Meillä ei ole tassit ja kahvikupit samaa sarjaa, pitäs ehkä joskus panostaa moisiin ;)

Pellille saa piirakan tehtyä nopeasti

Tästä tulee poikaparka kuulemaan vielä...

Vilkasta tämä sosiaalinen elämä, kohta lähdetään Pikkukarhun kanssa ystävän synttäritupareihin! Juhlan kunniaksi kokeilin laittaa tukkaani vanhalla hiusmasiinalla, kun häälahjaksi saamiemme kosmetiikkapurnukoiden (sukulainen on töissä Lumenella...) joukosta löytyi Cutrinin Root Boosteri. Mukavan tuuhean kampauksen sain kyllä aikaan, mutta kuten aina, se on nyt jo muisto vain! Miksi pitää olla niin umpisuora tukka, ärrrrrrr!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Oli hyvät kekkerit, vaikka Pikkukarhu nukahtikin kahvipöydässä syliini :D

Hameen löysin Jyväskylästä kirppikseltä viimeksi siellä käydessäni, päätin nyt ottaa testaukseen. Eka kerta elämässä, kun pidän paitaa hameenkauluksen alla :O :D En ole oikein osannut koskaan... Ja tuo neule on oikeasti tummanvioletti, kummasti vääristää salama!

(p.s oon syöny viimeiset kolme päivää pitsaa, tartteis varmaan Activiaa kohta...)

Asuntopostaus

Tervetuloa! Jättäkää kenkänne sinne, minne ne mahtuvat...

Toiveissa olisi Ikean kenkäkaappi, tarpeeksi kapea meidän pieneen eteiseen.

Ulko-ovi. Vaunut mahtuvat hyvin eteiseen... itse asiassa kahdetkin vaunut tarvittaessa.

Eteisestä etiäppäin ja heti oikealla on meidän makkari. Vallilan Helsinki -verhot olivat miehellä jo yhteen muuttaessamme. Tykkään niistä iiiihan sikana! Tosin ne saavat välillä ikävöimään stadiin... Tilkkupeitto on häälahja rakkaalta ystävältäni. Siinä on myös kuvia perheestämme <3

Makkarin lipasto on Ikean Hemnes -sarjaa, toimii miehen vaatekaappina. Punotuissa kannellisissa koreissa ja punaisissa rasioissa säilytän koruja ja hiusjuttuja. Eivät mahdu vessaan nääs!

Hajuvedet. Suosikkeja ovat Oriflamen Love Potion (etualalla vasemmalla) sekä Christina Aguilera (takana toinen oikealta). Lapsen synnyttä en ole käyttänyt paljon hajuvesiä, kun lapsi on kuitenkin niin paljon sylissä.

Pojan sekä äidin mobile. Jälkimmäisen on tehnyt siskoni koulussa. Siihen on käytetty vanhoja lasinalusia ja kuvaa meistä kahdesta.

Edellinen asukas oli kiinnitellyt paljon juttuja seinälle ja KATTOON kakspuoleisella teipillä. Ei olla vielä saatu aikaiseksi niiden poistamista... koska siinä on ihan helvetillinen homma.

Käytävän seinältä löytyy Bunny Suicides -seinäkalenteri, jonka sain ystävältä joululahjaksi. Yritän saada miehen säännöllisin väliajoin tsekkaamaan meidän menot tästä, mutta eipä tuo koskaan muista...

Samaiselta käytävältä pääsee myös kylppäriin ja saunaan. Tässä kyseisen mestan oven koristelua.

Peilikaapin päällä on jättipullo etikkaa sekä purkki ruokasoodaa. Eikös se kuulu ihan perus kylppärivarustukseen?

Tässä vietetään monia hetkiä päivässä.

Ettei jää kenellekään epäselväksi ;)

Käsintehdyt pikkukyltit ostettu Jyväskylän Taito shopista.

Sauna. Toimii myös romuvarastona aika-ajoin. Sinisen korin päällä likaisia kestovaippoja. Tuosta reunalta ne on kätevää kipata korin pohjalle, kun ovat hiukan kuivahtaneet.

Käytävästä etenemme seuraavaksi keittiöön.

Liian paljo hyvvee on ihanoo.

Rakkauteni kahviin tulee esille jääkaapin ovesta.

Vihaan rasismia, mutta tämä Fingerpori saa mut aina hyvälle tuulelle :D

Sain tämän onnenbambun lukioaikoina ja se on selvinnyt hienosti hengissä kaikista miljoonista muutoista!

Olkkari keittiöstä päin katsottuna. Ylhäällä vasta hankittu tv-hyllyhässäkkä (Ikeaa, totta kai), alempana vanha. Jota vihasin yli kaiken! Vihaan tuollaista vaaleaa puuta! Viedään tuo tänään mun vanhemmille ;)

Keikkapopot. Musiikkikeikka, jos nyt kuvittelitte mulla olevan joku pimeä duuni...

Matkamuistoja. Totoro -soittorasia on yksi rakkaimmista esineistäni, sain sen isäntäperheeltäni Japanissa. Punertavaa maljakkoa lukuun ottamatta kaikki ovat Japanista, maljakko Nicaraguasta.

Kerään vissiin norsuja tiedostamattani. Ison norsun olen saanut ihan lapsena, pieni hopeinen on lahja kaverilta vuosien takaa ja viimeinen on Miehen.

Pojan hylly, lähinnä ristiäislahjoja. Huomatkaa Oikean Jääkiekkojoukkueen tutti ;)

Toisella olkkarin seinällä on "tietokonepöytä". Ennen kone oli sohvalla... Mustavalkeat verhot olivat miehellä jo ennen tapaamistamme.

Rakastan. Olisipa hyllymetreittäin tilaa kirjoille!

Ei ole paljon aikaa pelata nykyisin. Oma suosikkini näistä on ehdottomasti SkipBo!

Toinen Ikean Hemnes -lipasto. Teetimme canvastaulun kuvasta, joka on otettu 25v. synttäreiltäni. Ollaan tilaamassa pari muuta canvastaulua, pojasta ja hääkuvasta. Kaikki taulut ym. ovat nyt vähän hölmösti seinillä, koska ne on laitettu edellisen asukkaan taulukoukkuihin. Seinät ovat seuraava sisustuskohteemme.

Soffa käytävän päästä katsottuna. Verhot ovat Vallilan Kelohonkaa. 

Sohvan vierestä pääsee partsille. Ollaan kaivettu Miehen vanhempien pihalta humala ja istutettu se ruukkuun partsille. Hienosti lähti tänäkin keväänä kasvamaan!

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä pojan huone. Se tosin toimii vielä toistaiseksi kodinhoitohuoneena...

Verhot ja matto Ikeasta.

Vanhempani antoivat kyltin ja muistivatpa vielä vihjata, että "siinä lukee sitten LASTENhuone".

Isäni antoi tämän pojalle ristiäislahjaksi. Hän on itse saanut sen omalta mummoltaan lapsena.

Herra Parsakaali matossa. Ja mun Aku Ankka -jalat!

Pojan huoneesta löytyy myös -yllätys yllätys- Ikean hylly koreineen. Ja totta kai pienellä miehellä pitää oma Boomblaster olla! Hauki ja Mikki Hiiri -pehmolelut ovat lahjoja pojan sedältä.

*************************

Asuntomme on 65m2, asumisoikeusasunto. Maksamme vastiketta hieman alle 700€/kk (sisältää veden ja autokatospaikan). En edes muista, paljonko tarkka summa on :D Ensimmäistä kertaa elämässäni en ole saanut itse vaikuttaa sisustamiseen niin paljon kuin haluaisin, sillä myös Miehellä on paljon sanottavaa asiaan. Nyt sille on tullut joku ihme pesänrakennusvietti, se siirtelee tavaroita ja lamppuja ja kyselee ja käy todella hermoille! Ja voi herranen aika, jos sen kanssa lähtee Ikeaan... järki männöö! Seuraavaksi meidän pitäisi laittaa nuo seinät kuntoon, taulut ja muut koristeet oikeille paikoilleen. Tässä me varmaan asustellaan, kunnes aika on kypsä oman asunnon ostamiseen.

Tykkään tästä alueesta tosi paljon, suuret kaupat, terveyskeskus ja neuvola ovat ihan lähellä. Joku kiva rivari tästä läheltä voisi olla aika jees jossain vaiheessa! :)