Ystäviä ja "vapaapäivä"

Usein kuulee lapsellisten eli vauvautuneiden immeisten huokailevan, miten (lapsettomat) ystävät ovat kaikonneet uuden elämäntilanteen myötä. Itse en ole tainnut edes miettiä asiaa aikaisemmin, kunnes sain toissapäivänä rakkaan ystäväni Espoosta kylään. Olemme tutustuneet harjoittelussa vuonna 2008, enkä aikaisemmin olisi voinut kuvitella ystävystyväni niin syvästi vielä näin "aikuisiällä".

Puhuttiin ystävän kanssa tästä ilmiöstä. Hän totesi, että soittaminen minun suuntaani tuntuu nykyään vaikeammalta siksi, että hän pelkää häiritsevänsä jotenkin meidän arkea. Muistan itse saman tunteen, kun läheinen ystäväni sai lapsen. Ja hassua kyllä, minusta on vaikeaa soittaa tälle ystävälleni, koska hän tekee vuorotyötä: mietin aina, mahtaako hän olla töissä... Ei vissiin kumpikaan pysty käsittämään sitä, ettei siihen puhelimeen varmaan vastata, jos on hankala tilanne ;)

Minusta on ihanaa, kun joku soittaa, kutsuu itsensä kahville tai yökylään! Se piristää arkea todella paljon! Kun ystävä on kylässä, ei silloin tarvitse mitenkään stressata tai pingottaa. Meillä on yleensä aina itsepalvelu, tuolla on kahvikupit ja tuossa keitin. Ota maitoa kaapista ja jotain syötävää.

Pikkukarhu sai tuliaisiksi Polarn O. Pyretin ylisöpöt pöksyt!

Ystävän mielestä meillä oli mukavaa olla, en kuulemma yhtään pingottanut tai ollut stressaantuneen oloinen, kuten hän aavistuksen verran pelkäsi (aiempien vauvaperheessä yökyläilykokemustensa takia). Torstaina illalla parannettiin maailmaa itse tehdyn pitsan äärellä ja eilen sitten lähdettiin kaupungille pörräämään. Mies sattui olemaan edelleen saikulla, tosin kohtuullisen hyväkuntoisena, joten jätin Pikkukarhun viettämään laatuaikaa isänsä kanssa.

Ja kylläpä se teki hyvää! Olin vain viisi tuntia poissa kotoa ja Pikkukarhun seurasta, mutta pystyin rentoutumaan täysin ystävän seurassa, enkä juossut ympäriinsä hikipäässä, kuten normaalisti. Kävimme tsekkaamassa Radiokirppiksen tarjonnan, josta mukaan lähti söötti pussilakanasetti PK:lle sekä Gina Tricotin paita itselleni. Kyseisen kirpputorin ilmanvaihto ja asiakaspalvelu olivat ennallaan, eli ihan anaalista, mutta kaikenlaista kivaa kyllä löytyi. Lisäksi pääsin taas päivittelemään ihmisten käsitystä kirpparihinnoittelusta, 50kpl isoja legoja olisi maksanut 22€, kun bongasin samaiset legot juuri lelulehdestä hintaan 21€/60kpl.

Pussilakanasetti

Löysimme myös ihastuttava, vain puoli vuotta toimineen pikkuisen sisustuskaupan nimeltä Onnenovi Kuninkaankadulta. Olisin halunnut rohmuta kaiken sieltä! Tyydyin hyveellisenä ostamaan joululahjat eräälle läheiselleni, jonka tyylisiä tuotteet olivat sekä synttärituparilahjan ystävälleni. Haikein mielin jätin pöllökynttelikön ja muut ihanuudet odottamaan rahakkaampia aikoja. Joita näillä näkymin ei ole tulossa hetkeen :D Mutta jos joskus haluatte minulle ostaa lahjoja, niin käykää toki tsekkaamassa kyseinen puoti!

Tarkoitus oli mennä syömään Cafe Europaan, mutta siellä olikin sopivasti puolen tunnin jono. Koska olimme hurvitelleet jo pidempään kuin Miehelle lupasin, niin valuimme katua alaspäin Napoliin, joka on sattumoisin Tampereen vanhin Pizzeria! Onneksi mentiinkin sinne, sillä sekä pitsa että suklaakakku kermavaahdolla olivat tajunnanräjäyttäviä jälleen kerran! Päästelin suklaakakkua tuhotessani niin kovaäänisiä mielihyväynähdyksiä, että naapuripöydän vanha pariskunta luuli minun varmaan saavan orgasmeja. Henkisiä sellaisia sainkin! Oli terapeuttista saada syödä ihan rauhassa ja parantaa samalla maailmaa ystävän kanssa.

Kotiin tullessa iskikin sitten kiire, sillä olimme kutsuneet kummit puolisoineen, sedän sekä isovanhemmat kahville Pikkukarhun puolivuotisen kunniaksi, ja vieraiden tuloon oli enää tunti aikaa. Väänsin pikapikaa omenapiirakan ja järjestelin paikkoja samalla, kun lähetin ystävän kotimatkalleen. Loppuilta kului kahvitellessa vieraiden kanssa ja ilta huipentui Pikkukarhun omaan näytökseen: erehdyin jättämään hänet hetkeksi ilman vaippaa leikkialustalle, jolloin poika kiepsahti mahalleen ja parin komean pierun jälkeen väänsi tortun siihen kaikkien nenän eteen. Tämä tietenkin riemastutti vieraita, varsinkin isovanhempia.

Meillä ei ole tassit ja kahvikupit samaa sarjaa, pitäs ehkä joskus panostaa moisiin ;)

Pellille saa piirakan tehtyä nopeasti

Tästä tulee poikaparka kuulemaan vielä...

Vilkasta tämä sosiaalinen elämä, kohta lähdetään Pikkukarhun kanssa ystävän synttäritupareihin! Juhlan kunniaksi kokeilin laittaa tukkaani vanhalla hiusmasiinalla, kun häälahjaksi saamiemme kosmetiikkapurnukoiden (sukulainen on töissä Lumenella...) joukosta löytyi Cutrinin Root Boosteri. Mukavan tuuhean kampauksen sain kyllä aikaan, mutta kuten aina, se on nyt jo muisto vain! Miksi pitää olla niin umpisuora tukka, ärrrrrrr!

~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Oli hyvät kekkerit, vaikka Pikkukarhu nukahtikin kahvipöydässä syliini :D

Hameen löysin Jyväskylästä kirppikseltä viimeksi siellä käydessäni, päätin nyt ottaa testaukseen. Eka kerta elämässä, kun pidän paitaa hameenkauluksen alla :O :D En ole oikein osannut koskaan... Ja tuo neule on oikeasti tummanvioletti, kummasti vääristää salama!

(p.s oon syöny viimeiset kolme päivää pitsaa, tartteis varmaan Activiaa kohta...)