Siivousterapiaa

Eilen aamulla ajattelin pyhittää päivän "pyjamapäiväksi", kotona oleskeluksi ja lölläilyksi. Sehän melkein onnistuikin. Tein kotihommia höyry korvista nousten: pyykkäsin, järjestelin, siivosin, lajittelin ja kuvasin kirppiskamoja sekä hoidin siinä samalla poikaa. Mies makasi sohvalla valittaen, kuten on tehnyt jo puolitoista viikkoa. Se hänelle suotakoon, kun on kerran oikeasti ollut kipeänä.

Minulla on aivan erityinen suhde siivoamiseen. Muistan jo lapsena olleeni erittäin pikkutarkka ja neuroottinen siivoamisen suhteen. Ala-asteiässä pidin huoneeni aivan tiptop -kunnossa koko ajan, jokaisella tavaralla oli oma paikkansa ja asentonsa. Kirjat olivat sotilaallisessa pituusjärjestyksessä ja rivissä. Muistan myös siivonneeni aina nuoremman serkkuni huonetta heillä ollessani, koska minua ahdisti se valtava kaaos, mikä siellä oli. Sellainen ihan normaalia lapsen sotkua, näin jälkikäteen ajateltuna. Serkun äiti taisi joskus jopa muutaman markan maksaa vaivanpalkkioksi!

Siivosinkohan jo lapsena lievittääkseni jotain stressiä, vai oliko se pelkkää pakko-oireilua?

Nykyäänkin siivoaminen tai asunnon siistinä pitäminen on erittäin tärkeää. Ahdistun suunnattomasti levällään lojuvista tavaroista, joten kuljen Miehen (ja pian myös lapsen) perässä asettelemassa tavaroita omille paikoilleen. Keittiö on sellainen paikka, jonka on AINA oltava siisti! Astiat on tässä taloudessa laitettava heti koneeseen, eikä missään tapauksessa pesualtaaseen.

(Tässä kohtaa lukijoiden myötätunto alkaa hiipiä Miehen puolelle...)

Kun joku asia stressaa tai elämä tuntuu jotenkin kaoottiselta, auttaa kaappien järjestely ja mahdollisten turhien tavaroiden kierrätykseen laittaminen hurjasti. Järjestellessäni vaatekasoja tai astiakaappeja järjestelen samalla ajatuksia päässäni. Se on puhdistava kokemus!

Olen usein huomannut, että keskustellessani riidellessäni Miehen kanssa jynssään tiskipöytää, astioita tai vaikka vessan peiliä samalla. Toisaalta se on samanlaista asioiden järjestelyä päässä: kun jynssään samalla paikkoja puhtaaksi, pystyn ajattelemaan mitä sanon, enkä vain huuda mitä mieleen tulee. Toisaalta se on ahdistavasta tilanteesta pakenemista, sillä en pysty katsomaan toista silmiin keskustellessa riidellessä. Tein tätä jo erään kämppiksen kanssa, koska välillä tuntui siltä, että karkaan hänen kurkkuunsa kiinni, jos en keksi käsilleni mitään muuta tekemistä...

Tekemiseen on liian helppoa paeta asioita, joita ei halua tai uskalla kohdata. Tämä pätee muuhunkin kuin siivoamiseen: tunnesyömiseen (tunnustan), pakkoliikuntaan (tunnustan), ryyppäämiseen (en tunn... no tunnustan). Onneksi Minun Juttuni on tuo siivoaminen, eikä alkoholi... ei mene rahaa ja käteen jää jotain positiivista!

Toisaalta henkinen tasapainoni näkyy asunnon siisteydessä myös toisella tavalla: jos pystyn oikeasti relaamaan ja nauttimaan elämästä, en kiinnitä huomiota asunnon siisteyteen niin paljon. Tässä tapauksessa asunnon sotkuisuus saattaa siis merkitä asukkaan hyvinvoipaisuutta. Tätä kyllä tapahtuu erittäin harvoin nykyään, varmaan siksi, että olen kotona niin paljon. Aikoinaan se olikin eri asia, hurjassa nuoruudessa ;)
Kämppiksenä ja asuinkumppanina olen ihan hirveä siisteysnatsi siis. Pyydän anteeksi kaikilta teiltä rakkailta kämppiksiltäni, joita olen aikojen saatossa hitleröinyt. Hyvää olen tarkoittanut ;) Kahden kämppiksen kanssa asuessani laadin siivouslistan, koska homma ei mielestäni pyörinyt muutoin kunnolla. Ongelma oli lähinnä se, että alkuun yhteisten tilojen siivousvuorot kiersivät niin, ettei siivouksen ajankohtaa oltu määritetty. Niinpä eräs sitten veeeeeeenytti hommiensa tekemistä (ja minun pinnaani), kunnes loppujen lopuksi ratkesin siivoamaan itse, kun en kestänyt sitä paskan määrää.

Nyt kaikki ystävät ja tuttavat ajattelevat, ettei meikeläistä uskalla enää kutsua kylään ilman suursiivousta ;) Tämä neuroosini ulottuu nykyään vain omaan kotiini, sillä en todellakaan kylässä ollessani ahdistu toisten sotkuista. Se on niiden muiden henkinen elämä, rempallaan tai loistokunnossa, riippuen mistä katsoo. Tyylinsä kullakin. Jos ihmisellä itsellään on siellä hyvä olla, niin se on kaikista tärkeintä!

(Mitä tapahtuu kun kaaosihminen ja pedantti siivousneurootikko päätyvät saman katon alle? KABUM!)

Olen sitä paitsi kateellinen ihmisille, jotka voivat jättää tylsät kotihommat tekemättä tai kesken ja tehdä jotain mukavaa, nauttia perheestään tai sitten vaan lukea lehteä. Olisihan minullakin paaaaljon enemmän sitä kuuluisaa omaa aikaa päiväunien aikaan, jos en hoitaisi kotihommia. Toisaalta, minkä taakseen jättää...

Lapsen myötä on saanut jo yllättävän paljon siedätyshoitoa. Se jatkuu entistä rajumpana, kun päästään sormiruokailuun sekä liikkumiseen!

Eilen illalla olin siis aivan nääntynyt, mutta tulipahan puhdasta. (Pyyhin jopa lattialistat!)

Mä niin vihaan ja rakastan tätä kapistusta! Dysonin pölypussiton imuri, jonka säiliö on hankala tyhjentää ja joka pitää helevetinmoista mekkalaa! Mutta onhan se aika rouhea kaveri.

p.s oikeasti Mies on mieheksi todella (sisä)siisti, mutta ei silti aina yllä vaatimalleni tasolle. Köh köh. 

Tykkää Facebookissa!

Armaat lukijani, nyt voitte tykkäillä blogia myös maailman virallisessa tykkäyspaikassa eli

FACEBOOKISSA!

Tykkäämällä näette enemmän kuvia, pääsette lukemaan pikapostauksia arjen kiireiden keskeltä sekä pääsette tietenkin kommentoimaan entistä helpommin ;)

P.s heräsimme viiden aikaan aamuyöstä siihen, kun Pikkukarhu hakkasi tutilla pinnasänkynsä pinnoja... kunnon vankilameininki!

56 päivää ja 1 tunti jouluun!

Ja ei, en laskenut aivan itse, koska vihaan kaikenlaista laskemista lukuun ottamatta lumilaudalla rinteestä alas syöksymistä. Kyllä Googlella löytää vastauksen kaikkiin kysymyksiin, ei tarvitse edes soittaa nollasatasataan!

(Joululaskuri, olisitte kuitenkin halunneet tietää...)

Odotan joulua Hyvin Paljon, kuten joka vuosi. Tämä vuosi on tietenkin poikkeuksellinen, sillä Pikkukarhu tuo joulunviettoon ihan uuden ihastuttavan vivahteensa. Ja ristiriitoja myös, sillä nythän olemme kuumaa kamaa jouluaattovieraslistalla. Näillä näkymin olemme menossa vanhempieni luokse, mihin olen tietenkin erittäin tyytyväinen -.- En ole ikinä vielä viettänyt joulua muualla kuin kotona tai mummin luona. Ja nyt vanhempani siis asuvat entisessä mummilassani, joten.. Alun perin oli puhe, että myös miehen vanhemmat olisivat tulleet sinne joulunviettoon, mutta eivät he ilmeisesti pääsekään. Mies tykkää hirmuisesti olla meikeläisen porukoilla, joten hänellekin joulunvietto "meillä" on ok. Appivanhempien takia harmittaa...

Saas nähdä, aikooko pappa hankkia joulupukin. Pikkusisko tulee kyllä saamaan paskahalvauksen, jos joulupukki tulee... Voi meidän pientä (23-vee) pukkipelkoista!

Jouluun asennoituminen on jo alkanut. Glögiä on juotu, koriste ripustettu ikkunaan ja ensimmäinen pakollinen lahja ostettu (rakkaudella). Marraskuun ensimmäinen alkaa joululaulujen kuuntelu, meillä soivat Rajattomien joululaulut sulassa sovussa Raskasta joulua sekä raskaampaa joulua -levyjen kanssa. Jos Mieheltä kysytään, niin joululauluja voisi kuunnella korkeintaan viikkoa ennen joulua... Voi Miesparkaa!

Joulussa ahdistaa joka ikinen vuosi lahjojen hankkiminen. Ei sillä, rakastan lahjojen antamista, mutta niiden hankkiminen on yhtä tuskaa aina. Vain muutamalle ihmiselle osaan ihan sukkana ostaa tarpeellista, sopivaa ja toivottua, mutta muille se on melkoista pakkopullaa. Kulutushysteria ahdistaa. Olenkin usein antanut antimaterialistisia lahjoja, kuten lahjakortteja hemmotteluun tai leffalippuja. Tänä vuonna raha-asiat ovat sen verran huonolla tolalla, että taidan antaa Bart Simpson -tyyppisiä lahjoja. Bart lahjoitti eräänä jouluna sisarelleen Lisalle laatikollisen röyhtäyksiä ;)

Ai veronpalautuksillakos niitä lahjoja ostellaan? Mihinkähän tuhlaisin sen huiman suuren summan, noin 5 euroa?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kaikista vuodenajoista rakastan syksyä kaikista eniten, hyvänä kakkosena kirii kevät. Syksyllä illat pimenevät ja ilma on kirpsakka olematta kuitenkaan liian kylmä. Kesällä tunnen itseni aina turvonneeksi hikoilevaksi porsaaksi (koska olen jatkuvan palamisen takia sävyltäni pinkki) ja kerrostaloasunto on yksi Helvetin esikartano. Talvi nyt on persiistä ihan kylmyytensä ja jatkuvan pimeytensä takia. Syksyllä on siis juuri sopiva ilmasto meitsille! Tämä syksy lyheni yllättäen, kun lunta tulikin jo lokakuun puolella. Kun on koko kesän satanut vettä, ei syksyn tulemista muutenkaan oikein huomannut. Oli silti ihanaa, kun perjantain 26.10. oli maa valkoisena lumesta! Onhan tuota lunta yhä, mutta ensi viikolla taas lämpenee. En kyllä kaipaa yhtään vesisadetta, kiitos!

26.10.12

Meidän pitäisi ostaa Pikkukarhulle vauvapulkka, jotta päästäisiin sitten kunnon lumien tultua kruisailemaan! Vai pitäisikö istuttaa hänet lumilaudalle ja vetää sitä perässään...

Muskarista lähdettäessä saa olla tosi tarkkana, että ottaa varmasti oman lapsensa matkaan: suurin osa on pukeutunut äitiyspakkauksen toppahaalariin, hattuun ja makuupussiin! Onneksi Pikkukarhulla on sentään tyylikäs pinkki-kukallinen fleecepussinsa ;)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pikkukarhu on kohta puolivuotias! Jösses! Hänellä ei tosin ole mitään kiirettä kasvaa Isoksi Pojaksi. Hampaita ei ole vielä näkynyt, vaikka kuolan määrä on valtava ja kaikkea pitää narskutella ikenillä, varsinkin äidin kättä. Lattialla ollessa Pikkukarhu kyllä pyörii akselinsa ympäri ja tavoittelee kovasti kauempana olevia leluja, mutta ei kyllä liiku eteenpäin senttiäkään. Peruuttaa hän kyllä osaa näemmä.

Syömishommasta on tullut varsinaista pelleilyä. Pikkukarhu on ihan viime aikoina alkanut päristellä tai jopa sylkeä ruokaa suustaan! Joskus hän pärskäyttää suuhun tulevaa lusikkaa, toisinaan pitää sosetta hetken suussa ja pärskäyttää vasta sitten. Minulla on nykyisin silmälasien linssit ja tukka aivan soseessa ruokailuhetkien jälkeen. Poika on perin hilpeä pärskäytellessään, ai että miten ihana uusi leikki! Kieltäminen on tietty ihan turhaa vielä tässä kehityksen vaiheessa... Onneksi sentään osa soseista menee vatsaan saakka. Odotan innolla sitä, kun pääsemme sormiruokailun pariin ja hän saa itse maistella kaikkea.

Pikkukarhun ruokailut ovat vakiintuneet melko säännöllisiksi. Aamupalaksi syödään joko hedelmäsosetta tai puuroa hedelmäsoseella, lounaaksi vihannessosetta, välipalaksi hedelmäsosetta, päivälliseksi taas vihannessosetta (eri kuin lounaalla) ja iltapalaksi pelkkää maitoa tai puuroa hedelmäsoseella. Maitoa menee joka aterialla 100-150ml. Lisäksi yöllä Pikkukarhu vaatii maitoa klo 2-3 sekä klo 5.30-6. Olemme pyrkineet nousemaan ylös miehen lähtiessä töihin eli 6.30. Jos loppuyön maitoryyppy on otettu vain hetkeä aiemmin, syö Pikkukarhu varsinaisen aamupalansa hiukan myöhemmin, yleensä siinä 7.30-8.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Joulun jälkeen emme aio jatkaa muskaria tahi vauvauintia. Muskariin olen hieman pettynyt, tosin eihän nyt tuon ikäiselle voi mitään sinfoniaorkesteriharjoituksia pitää. Olen vaan huomannut sen, että laulan ja leikin päivittäin Pikkukarhun kanssa niin paljon, että siitä on turha enää maksaa ylimääräistä ulkoistamalla sitä hommaa. Kun Pikkukarhu on vanhempi, niin sitten voisi katsoa jotain kansalaisopiston muskaria.

Vauvauinnista olemme kyllä nauttineet, mutta meikeläisen iho ei kestä sitä vedessä lotrausta yhtään! Loppukesästä vielä menetteli, mutta ilmojen kylmetessä alkaa taas jokatalvinen ihon korppukuivuus vaivata. Kädet ovat haavaumilla, vaikka rasvaisin niitä useampaan kertaan päivässä. Lisäksi sairastelu ja matkustelu verottavat uintikertoja. On silti ollut mukavaa päästä kokeilemaan moisia juttuja.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Hyi minua. En käynyt äänestämässä ja nyt on huono omatunto. Ei vaan sattunut olemaan mitään henkkareita, kun kaikki ovat yhä vanhalla sukunimellä, enkä tosiaan jaksanut mennä polliisisedältä hakemaan sitä väliaikaista henkkaria, vai mikä lie. Hyvittääkseni asiaa katson tässä samalla vaalivalvojaisia.

Kunnes kohta on pakko mennä sänkyyn lukemaan Raamattua. Ihan oikeesti. Aion lukea sen kannesta kanteen!

Tirsamaahan käy väsyneen tie

Selasin aikani kuluksi vanhoja postauksia ja oli pakko tulla hehkuttamaan eräästä muutoksesta, joka on tapahtunut sitten lapsen syntymän! Ja tämä muutos on merkinnyt minulle paljon, sillä asia aiheutti aikoinaan todella paljon vääntöä, itkua ja hammasten kiristelyä. Kyse on tietenkin tästä meidän nukkumisjärjestelystä!

Ajattelin oikeasti, että miehelle tulee hätä käteen ja panniikki persuksiin, jos hän joutuu yrittämään unta ilman viihdelaitteistoaan. Mutta mitä ihmettä!? Hää alkaa nykyään nukkua kuin normaalit ihmiset konsanaan! Ja  hän ihan oikeasti katselee pinnasängyssä nukkuvaa poikaa rauhoittuakseen ja saadakseen unta. Taisin olla aika kettumainen ämmä silloin vuosi sitten...

Luultavasti hän saa unta muutenkin paremmin lapsen takia... Lapsilla kun on kummallinen taipumus aiheuttaa megalomaanista väsymystä vanhemmilleen. Nyt saa ilmoittautua ne vanhemmat, jotka eivät tällaista ole kokeneet. Jos uskaltaavat.

On ihanaa nukkua täysin pimeässä makkarissa ilman läppärin loimotusta. Sänky tosin saisi olla leveämpi. Aviovuoteen kuuluu olla leveämpi, että pääsee paremmin toista karkuun. Eikös se niin mene?

Sillisalaattia

Toin ison pinon vanhoja kirjoja vanhempien luota :')

Meille tuli Lasten Parhaat Kirjat -kirjakerhosta kirjoja. Tässä yksi suosikeista!

Nyt meikeläinen lukee muun muassa näitä (Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja sekä Hanna-Mari Arosilta: Minä syön itse. Sormiruokailun käsikirja)

Tämähän on minun työni!

Eilen illalla ajauduimme Miehen kanssa taas keskustelemaan aiheesta, joka saa molempien verenpaineet sekä stressikäyrän nousemaan jyrkästi:

Minä: "Se vanhempainpäiväraha loppuu 5.2."
Mies: "Sun pitää sitten mennä töihin, jos vaikka Sini voisi ottaa Pikkukarhun hoitoon..."
Minä: "No mihin mä menisin?"
Mies: "Alat marraskuussa hakea uutta työtä jo..."
Minä: "MARRASKUU ALKAA ENSI VIIKOLLA! EN TASAN ALA!"

Keskustelu ei johtanut muuhun kuin siihen, että molempia alkoi vituttaa ja ahdistaa. Oma näkemyksenihän on, että a) en halua laittaa niin pientä perhepäivähoitajalle tai tarhaan, b) me pärjättäisiin kyllä Miehen tuloilla plus niillä hiluilla, mitä saisin kodinhoidontukea ja kuntalisää, c) EN HALUA MENNÄ TÖIHIN!

Terveisin työnvieroksuja -86.

En lähinnä jaksaisi vielä ajatella uuden työpaikan etsimistä, uuteen työyhteisöön sopeutumista ja kaikkea sitä muuta. Olisi ihan eri juttu, jos minulla tosiaan olisi työpaikka minne palata, ura jatkettavana. Ja suunnitelmissa on kuitenkin toinen lapsi mielellään pienellä ikäerolla. Mitä järkeä olisi lähteä töihin tässä välissä ja samalla missata esikoisen hienot kasvunhetket? Ei se olisi työnantajaakaan kohtaan kauhean reilua...

Mies on sitä mieltä, että a) me emme pärjää taloudellisesti, jos jään kotiin, b) sitten emme voi asuntosäästää, c) hän on mennyt 10kk:n iässä päiväkotiin ja tykkäsi olla siellä (...), d) jos esim. auto hajoaa, meidän talous kaatuu ja joudutaan asumaan sillan alle pahvilaatikkoon.

Yhtään en liioitellut tahi kärjistänyt.

Tämä on Iso Ongelma, koska töihin lähteminen lapsen ollessa alle yksivuotias sotii kaikkia periaatteitani ja arvojani vastaan, mitä minulla (vielä) on lapsen kasvattamisen suhteen. Olisi täysin eri asia lähteä työelämään vaikkapa ensi syksynä! Puolitoistavuotiaalla ja kymmenkuisella on hurja ero henkisessä ja fyysisessä kehityksessä.

En olisi aiemmin uskonut, miten paljon tykkään kotona olemisesta lapsen kanssa. Päivät ovat täynnä kaikenlaista puuhaa ja tavataan paljon ystäviä. Elämä on jotenkin... tasapainoista. Kerrankin on sellainen työ, jossa en ole aivan totaalistressaantunut ja ahdistunut! Harmi, ettei tästä makseta sen enempää "palkkaa", kun vanhempainpäiväraha loppuu. Kotiäitiyttä ei tosiaankaan arvosteta. Minusta tämä on tärkein työ, mikä minulla on koskaan ollut, kasvattaa lapsestani Kelpo Kansalainen!

Ahistaa ja ketuttaa ja potuttaa ja hatuttaa ja ärsyttä, ettei Mies pysty ymmärtämään sitä henkistä tuskaa, joka aiheutuisi pojan hoitoon laittamisesta.

Aika menee liian nopeasti.

Ei hyvästi vaan näkemiin!

Tädin uurna laskettiin tänään hautaan, mummin ja papan viereen.

Tänään Pikkukarhu jokelsi ensimmäiset tavunsa, tä-tä-tä-tä ja ti-ti-ti-ti.

On jotenkin niin levollinen olo.

Valaistuminen

Kävelin vaunujen kanssa kaatosateessa kotiin kaupoilta tänään, kun koin eräänlaisen valaistumisen. Aloin nimittäin yhtäkkiä miettiä, mitä kaikkea hienoa tässäkin päivässä on, sen sijaan että olisin kiroillut paskaa keliä ja ultimateväsymystä. Mistä lie tullut tällainen ajatusketju, en varsinaisesti ole maailman positiivisin ihminen ainakaan ajatusten tasolla noin yleensä :D

Itse asiassa joskus on käynyt mielessä eräänlaisen kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen. Illalla voisi kirjoittaa ylös ne asiat, joista on juuri sinä päivänä ollut kiitollinen. Liian usein sitä vajoaa tuijottamaan omaan napaansa ja miettimään, mitä voisi tehdä toisin, jotta asiat olisivat paremmin. Ei näe metsää puilta ja muita hienoja elämänviisauksia.

Olen silti liian laiska kirjoittamaan mitään ylös iltaisin. Toisaalta pelkkä asioiden miettiminen lisää jo tyytyväisyyden tunnetta...

Tänään olen iloinen/kiitollinen muun muassa seuraavista asioista:

- Päiväkoti"urani" takia minulla on täydelliset ulkoilu- ja sadevarusteet. Oli oikeasti kivaa kävellä sateessa, kun on oikeanlainen vaatetus!
- Tilaamani housut tulivat Blingolta
- Kummityttöni ja hänen pikkusiskonsa tulevat meille yökylään, mikä tarkoittaa hauskaa yhdessäoloa, herkuttelua ja hyviä piirrettyjä/animaatioita.
- Yleisesti ottaen se, miten hyvin asiat ovat: terve perhe, kaunis toimiva koti jne.

+ piristi todella paljon, kun näin vanhan mummelin, jonka mustassa sateenvarjossa oli huulipunasuukkojen kuvia ja niiden alla luki "Kiss me!". Ihana!

Muistan aikoinaan sairaalassa ollessani, miten järisyttävältä tuntui päästä lähes kuukauden jälkeen kävelemään alkukesän luontoon. Ihmettelin tuomen tuoksua ja pikkulintuja kuin koko elämänsä tynnyrissä asunut olento. Pystyn vieläkin palauttamaan mieleeni sen vapauden tunteen, ne kaikki tuoksut. Nautin koko aisteillani. Niin pieniä, arkisia asioita. Silloin jo päätin, että alan arvostaa arjen pieniä itsestäänselvyyksiä enemmän.

Mutta eihän sitä sitten aina (koskaan) muista, kun arki muuttuu kiireiseksi pakkopullaksi, päätä särkee ja väsyttää.

Pitäisi muistaa. Pitäisi muistaa pysähtyä miettimään edes pariksi minuutiksi päivässä.

5kk neuvola ynnä muuta

Tänään oli vihdoin Pikkukarhun 5kk neuvola, tosin ikäähän jo on 5,5kk. Vedettiin illalla hurjat veikkaukset Miehen ja pojan kummisedän kanssa siitä, paljonko on painoa sekä pituutta tällä kertaa. Kyllä äiti tietää! Painoveikkaukseni meni pieleen vain 30 grammalla! Jatkossa täytyy lyödä vetoa isoista summista...

Tällä kertaa poika ei loukkaantunut sydänjuuriaan myöten rokotusten takia. Pistettäessä alkoi toki huutoitkeä kuuppa punaisena, mutta rauhoittui todella nopeasti. Onneksi tajusin varata tutin lähelle! Mitään oireita ei ole vielä tullut, kuten ei tullut viimeksikään.

Niin, ne mitat:


2.5.12      52cm        3420g       32cm
3 vkoa     53,3cm     4020g       35,6cm
5 vkoa     55,3cm     4535g       37cm
6 vkoa     56,6cm     4925g       37,8cm
3kk         62cm         6410g       40cm
4kk         65cm         7200g       41,2cm
5,5kk      67,4cm      8165g       43cm

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että olen itse ollut viiden kuukauden iässä 6600g ja 62cm. Onneksi oma neuvolakortti on tallessa, vaikka ei niistä terkkarin/lääkärin harakanvarpaista otakaan mitään selvää... Meidän terkkari ei taaskaan paljon kirjoitellut: "valloittava vauva. Asiat kunnossa". Ööö. Pikkukarhu ei ensinnäkään ikinä hymyile neuvolassa, eikä varmasti juttele. Katselee vaan tätiä alta kulmain. Mitäpä sitä hymyilemään sellaiselle, joka tökkää piikkiä reiteen kerran kuussa! Ja ensimmäistä kertaa poika vierasti neuvolan tätiäkin tänään.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Olin tässä vähän aikaa sitten elämäni ensimmäisillä lastenvaatekutsuilla (Blingoa sekä Jonathania). Piti oikein Leppävirralle saakka lähteä, kun oli niin kova esittelijä siellä ;) Lupasin ja vannoin Miehelle, etten osta kuin yhden tietyn hatun pojalle talveksi. No, kuinkas sitten kävikään... rrrrrrakastuin Blingon housuihin! Päätin, että olen ansainnut parit mukavat housut itselleni, kun en ole uusia vaatteita pitkään aikaan hankkinut. Ostin sen hatunkin kyllä. Ja paidan pojalle... MUTTA NE OLI ALENNUKSESSA!

Hattu Jonathanilta

Blingo: Max Long Sleeve T Benson

Yogapantsut Blingolta

Pitkälahkeiset yogapantsut Blingolta

Kuvat piti lainata muualta, koska paita ja lyhyet pantsut ovat pesussa ja nuo pitkät vielä tulematta. Nuo molemmat yogahousut ovat aivan uskomattoman mukavat jalassa! Edelliset kotihousuni taisivat tulla tiensä päähän äskettäin. Niissä oli pieni reikä haaroissa, mikä ei näin kotioloissa haitannut... kunnes työnsin kiireessä jalan läpi siitä reiästä. Tuuletus pelaa nyt vähän liiankin hyvin. Perustelen ostoksiani myös sillä, että noilla "kotihousuilla" kehtaa lähteä muuallekin ;) Itse asiassa nuo pitkälahkeiset saattavat näyttää aika kivalta saappaiden kanssa! Voih, saisinpa ne ihanat Spiritin saappaat, mitä kuolasin Sokoksella kuukausi sitten...

Eikä tässä vielä kaikki! Löysin verkkokaupan alesta Brion lämpöpussin käytettäväksi vaunuihin. Kuosina miehekäs pinkki-kukallinen!

Kummisetä ja hänen vaimonsa toivat Pikkukarhulle tuliaisia Turkista ;)

Kun tulee jotain uutta, niin jotain on laitettava sitten etiäppäin. Pojan huoneessa odottaa kasakaupalla taas vaatteita, joita pitäisi pistää myyntiin tai kierrätykseen. Olisi vaan aikaa tehdä se. Hoitopöytäkin laitetaan menemään, tuskin sitä tulee käytettyä mahdollisella numero kakkosellakaan.

Ihan karsee väsymys. On aika kaivaa kynttilät, piikkimatto ja kirkasvalolamppu esille talviteloiltaan!

Miksi kestovaipat?

Kestovaippojen käyttämistä joutuu perustelemaan yllättävän usein. Varsinkin äitini ikäiset vanhemmat ovat usein ihmeissään, että miksi palata takaisin niihin kamaliin ja hankaliin pestäviin vaippoihin, joita siis minunkin aikanani on käytetty. Nykyään kun on niitä kertakäyttövaippoja, jotka imevät vaikka saavillisen pissaa!

No joo, ehkä sen ajan vaippaviritelmät olivat vähän hanurista, mitä olen kuullut. Harso imuna (kuten siis nykyäänkin), mutta sitten päällä jokin ihme muovi, joka sidottiin ruseteille vyötäröltä. Falskasi kuulemma kiitettävän usein... Periaatehan on ihan sama, mutta onhan nämä nykypäivän kestovermeet onneksi kehittyneet 26 vuodessa hurjasti!

Monet ovat miettineet kestovaippojen käyttöä, mutta eivät sitten ole saaneet miestään innostumaan moiseen. Meillä Mies innostui tosiaan siinä vaiheessa, kun käytiin kestovaippainfossa ja hän kuuli todellisia faktoja mm. rahanmenosta. Lisäksi häntä huolettaa luonnon puolesta. Hyvillä perusteluilla voi jopa vakuuttaa miehen mukaan hommaan!

MIKSI KESTOVAIPAT?

Ekologisuus: Jos yksi lapsi käyttää koko vaippaikänsä (n. 30kk) aikana noin 5000 kertakäyttövaippaa, syntyy siitä jätettä 1500kg! Jopa puolet lapsiperheen tuottamasta jätteestä saattaa olla pelkkää vaippajätettä. Kun kertakäyttövaippa hajoaa kaatopaikalla hapettomissa oloissa, se muodostaa metaania, joka on toiseksi merkittävin ilmaston lämpenemistä aiheuttava kaasu. Miettikää, kuinka paljon suomalaiset lapset tuottavat vaippajätettä ympäristöön...

Kertakäyttövaippojen valmistaminen kuormittaa luontoa enemmän kuin kestovaippojen valmistus. Eniten kuormitusta aiheuttaa selluloosasta ja raakaöljystä tehtävän imumateriaalin valmistus. Myös vaippojen kuljettaminen verottaa luontoa. Puhumattakaan kaatopaikkakäsittelystä.

Toki vaippojen pesemiseen kuluu sähköä sekä vettä, mutta usein lapsiperheissä pesukone pyörii joka tapauksessa useampaan kertaan viikossa. Vaipat voi pestä muun pyykin joukossa 60 asteessa, kunhan käyttää oikeanlaista pesuainetta. Meillä pestään vaippapyykkiä joka toinen tai joka kolmas päivä. Samassa menee usein sekä vauvanvaatteita että kalsari- ja sukkapyykkiä.

!HUOM! Myös kestovaippojen suhteen kannattaa olla tarkkana, mistä niitä hommaa! Suosi kotimaisia yrittäjiä ja Suomessa valmistettuja vaippoja. Myös materiaalina voi suosia esimerkiksi luomupuuvillaa. Kestovaippoja ja lisäimuja voi myös tehdä itse, esimerkiksi vanhat pyyhkeet ovat mitä mainioimpia imuja! Kierrätystä parraimmillaan. Useimmat mummot ja mammat tarttuvat mielellään puikkoihin ja neulovat villapöksyjä vaippakuoriksi.

Rahanmeno: Jokainen osaa varmasti laskea, paljonko kertakäyttövaippoihin kuluu rahaa. Kertakäyttövaippaa et voi ostaa käytettynä, eikä sillä ole jälleenmyyntiarvoa. Yllättävää kyllä ;) Sen sijaan käytettyjen kestovaippojen markkinat ovat valtavan laajat! Voit ostaa kestovaippasi käytettynä, jopa alle puoleen hintaan alkuperäisestä. Hyvin hoidettuna vaipat säilyvät ja ne voi myydä eteenpäin, kun tarve vaatii. Jos jo esikoiselle hankkii kestovaipat, voi parhaat vaipat säästää seuraavallekin. Itse olen säästänyt kaikki suosikkivaipat. Mikäli seuraava tulokas on erimallinen, voi vaipat myydä myöhemminkin.

Omakotitaloissa asuvat maksavat usein jätemaksua oman roskiksensa tyhjäämisestä. Roskis täyttyy yllättävän nopeasti, jos pieni vaipatettava kuluttaa n. 8-10 vaippaa vuorokaudessa...

Kertakäyttövaippojen raaka-aineet ja TERVEYS: Kuten aiemmin mainitsin, kertakäyttövaippojen valmistukseen käytetään muun muassa selluloosaa sekä raakaöljyä. Lisäksi kertakäyttövaipat sisältävät useimmiten natrium polyakrylaatti -nimistä kemikaalia, joka muuttaa pissan geelimäisiksi helmiksi vaipassa. Tämän kemikaalin on todettu aiheuttavan ihoärsytystä erityisesti limakalvoille joutuessaan. Jos vaipan vaihtoväli pitkittyy, saattaa geeliä tihkua myös iholle vaipan läpi. Viime aikoina on myös noussut keskustelua tämän kemikaalin aiheuttamasta hedelmättömyydestä poikalapsille. Pitkän aikavälin tutkimusta aiheesta ei ole kuitenkaan tehty. Vaipoissa saattaa myös olla jäämiä dioksiinista, jonka on todettu aiheuttavan syöpää, maksavaurioita ja ihoärsytystä. Vaipparoskiksesta lemahtavat metaani-kemikaalihöyryt eivät niin ikään ole terveellisiä vanhemmille tai hoitohenkilökunnallekaan.

Käyttäisitkö sinä alushousuja, jotka sisältävät moisia myrkkyjä?

Hajuttomuus: Tämä on yksi suurimmista syistä ekologisuuden sekä säästämisen ohella, miksi Mies tahtoo käyttää kestovaippoja! Kertakäyttövaippa alkaa jo yhdenkin pissan jälkeen haista kamalalle. Kun roskiksessa on yksikin pissakakkavaippa, on haju aivan karmea. Hienoja vaipparoskiksia on kehitetty, mutta niiden ideana on, että jokainen vaippa kääräistään muovipussiin ennen kuin se menee roskiin. Kuinka epäekologista! Kestovaippapeppu kun ei aina haise edes silloin, kun siellä on kakka :D Joskus joutuu ihan kurkkimalla tsekkaamaan, että tulikohan sinne jotain, kun toinen pänkeää naama punaisena. Pesua odottavat vaipat eivät haise märkänäkään, varsinkin jos ne huuhtaisee ennen "pyykkikoriin" heittämistä.

Mukavuus: Luonnonmateriaalit, kuten bambu, hamppu, puuvilla ja villa tuntuvat hyvältä vauvan ihoa vasten. Nämä hengittävät luonnonmateriaalit ovat varmasti yksi osasyy siihen, miksi vaippaihottumaa näyttäisi olevan harvemmin kestovaippojen käyttäjillä.

Hauskuus: Kertakäyttövaippojen ostamisessa ei ole mitään kivaa. Sen sijaan kestovaippojen ostamiseen, myymiseen ja vaihtamiseen jää helposti koukkuun ;)

MITÄ KESTOVAIPPAILU SITTEN VAATII?

Tietenkään kestovaippailu ei ole pelkkää auvoa ja onnea. Kestovaippojen hankkimiseen joutuu näkemään vähän enemmän vaivaa kuin marketin hyllylle kävely ja vaippapaketin valkkaaminen kilojen mukaan. Toisaalta nykyään saa kestovaippojakin esimerkiksi Prismoista, sieltä vaippahyllyltä juuri! ;) Mutta kuten sanoin, kestovaippojen hankkiminen on pääsääntöisesti hauskaa ajanvietettä.

Kestovaippojen kanssa ei pääse mihinkään siitä, että pyykkiä on pestävä. Toisaalta sitä on pestävä muutenkin... välillä jatkuva vaippapyykin peseminen, kuivumaan ripustaminen sekä kaappiin raijaaminen saattaa ottaa kupoliin, mutta toisaalta teen ilomielin sen työn tietäessäni kestovaippojen positiiviset puolet.

Usein ihmisiä ällöttää ajatus kakkaisten vaippojen käsittelystä. Loppujen lopuksi maitokakkojen (liisterikakkojen) huuhtelu harsoista ja vaipoista oli aika iisiä. Maitokakkahan ei pahemmin haise, ja nyt kun on aloitettu kiinteät ruuat, niin sievät kakkanökäreet (joskin paljon enemmän haisevat) putoavat pönttöön ravistamalla. Harvemmin tarvitsee enää huuhdella. Jopa Mies on pystynyt käsittelemään kakkaisia harsoja ja vaippoja, vaikka hän on erittäin herkkis kaikkien eritteiden suhteen ;)

Kestovaippailussa tulee vastaan vaiheita, kun mikään vaippa ei tunnu pelittävän. Pissaa tulee sekä bodyihin että lakanoihin. Moni käy varmasti epätoivon partaalla ja on valmis luovuttamaan ajatuksella "kestot eivät vaan sovi meille". Jos kuitenkin jaksaa etsiä sopivampia malleja, kokeilla uusia imuyhdistelmiä ja kuoria, pääsee varmasti yli katastrofeista. Ei kannata luovuttaa! Itselleni on ollut tärkeää saada vertaistukea ystävältä sekä kestovaipparyhmästä näissä tilanteissa.

Kestovaippailun suhteen täytyy myös olla armollinen itselleen: jo yhdenkin kestovaipan käyttäminen päivässä on plussaa. Toiset osakestoilevat, käyttävät kertakäyttövaippoja esimerkiksi öisin ja matkoilla. Jotkut aloittavat kestovaippailun vasta lapsen ollessa vähän vanhempi. Toisinaan lapsi saattaa olla pari viikkoa kertiksissä, toiset pari kestoissa. Mikään näistä tavoista ja tyyleistä ei ole väärin.

Hyviä kestovaippailusivustoja: Kestovaippainfo, Kestovaippayhdistys, kestovaippailun aakkoset, Kestovaippalaskuri

Facebookin ryhmiä, joissa ostetaan, myydään, vaihdetaan ja keskustellaan: Kestovaipat ja kantovälineet kiertoon, kestovaippakirppis, Kestopeput

Tekstin lähteet: http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=135 & http://www.kestovaippayhdistys.fi/fi/kestovaipat/miksi.html

Kestovaippavertailu vol. 2

Vaippatilanteemme on muuttunut paljon sitten ensimmäisen kestovaippavertailun. Pojalle on toki tullut lisää painoa ja olemme siirtyneet käyttämään M-koon vaippoja. Lisäksi pissan määrä on valtava!

Valitettavasti kaikkien materiaaleja en uskalla lähteä arvailemaan, kun ovat tulleet meille kirpparilta ilman tarkempia tietoja. Nämä ovat kaikki olleet hyvin toimivia ratkaisuja meillä, joten varsinaisesta vertailusta ei oikeastaan voida puhua. Tämä on ehkä ennemmin suosittelupostaus ;)

Olemme tällä hetkellä vanhempieni luona, joten tässä ei suinkaan ole kaikki vaipattimet. Meillä on useita samanlaisia, joista osa on nyt kotona tai pesussa. Tässä on kuitenkin pääpiirteissään yksi kutakin mallia, jotka meillä toimivat parraiten.

Vaippakokoelmaa.

Kuvassa ylhäältä vasemmalta:

Pinkit Bumgenius all-in-one/one size/luomupuuvillaa, vaaleansininen Bumgeniuksen one size taskuvaippa, Apilakuun taskuvaippa, armeijakuosinen minkeevelourinen taskuvaippa, Made by Riina -sisätaskuvaippa, Onnikkaan sisätaskuvaippa, Tots Botsin Bamboozles -sisävaippa, raidallinen/autokuosinen/kukkakuosinen Apilakuun sisävaippa, sisävaippa merkkiä tuntematon sekä Made by Riina sisävaippa.

Bumgeniuksen all-in-one vaatii nykyään lisäimuja pelittääkseen edes muutaman tunnin. Laitan läppien alle Rainbown puuvillaimun sekä päälle KVK:n tiimaimun, jossa on siis coolmax. Pinta tuntuu kuivalta, vaikka vaippa olisi märkä.

Paketti kiinni! Eikä ole yhtään liian muhku :)

Uusin rakkauteni on Bumgeniuksen one size taskuvaippa! Täytän sen yleensä Myllymuksujen taittoimulla tai vastaavanlaisella hampputaittoimulla sekä Rainbown lisäimulla.

Sisävaippoja

Raidallisessa ja kukkakuvioisessa sisävaipassa on ulosvedettävä pitkä läppä. Näihin saatan laittaa vielä jonkun lisäimun, jos käytän yövaippana. Alimmaisessa vaipassa läppä on ulkopuolella. Kaikissa vaipoissa on coolmax -pinta ihoa vasten.

Tots Botsin bamboozle -sisävaippa

Vaipassa on läppä, jonka yleensä taitan. Lisäksi laitan KVK:n tiimaimun, jotta ihoa vasten olisi kuivempaa pintaa.

Made by Riina sisätaskuvaippa sekä Onnikkaan sisätaskuvaippa.

Molemmissa vaipoissa on sisäpinta coolmaxia.

Bodyja olen pidentänyt "Many Months" -jatkopaloilla. Näitä on kuulemma helppo tehdä itsekin... Meillä ovat nimittäin nuo 68cm bodyt käyneet liian lyhyiksi, mutta useimmat 74cm bodyt ovat taas liian pitkiä hihoista tai isoja yläosasta.

Taskuvaippoihin ja sisätaskuvaippoihin laitan useimmiten jonkun taittoimun sekä Rainbown lisäimun. Niillä pärjää tarpeeksi pitkään päivisin, mutta öisin on alkanut tulla ongelmia vaipattamisen suhteen. Poika pissaa hurjia määriä myös öisin, kun syökin vielä kahteen kertaan yössä. En haluaisi vaihtaa vaippaa syöttöjen yhteydessä pelkän pissan takia, kun sitten hän kuitenkin heräisi enemmän. Olenkin sitten laittanut lisäimua sisävaippoihin niin paljon kuin olen suinkin kehdannut. Mietityttää vaan, että muuttaakohan valtavan suuri kestopeppu selällään nukkujan asentoa jotenkin epäergonomiseksi? Onneksi Pikkukarhu on alkanut kääntyä itsestään kyljelleen nukkumaan, joten iso vaippapeppu ei häiritse niin paljon.

Kuorivaippoja ei ole käytetty enää aikoihin. Meillä on joitain 10 kiloon asti meneviä kuoria, mutta ei niihin oikein tuppaa istumaan nuo sisävaipat. Niinpä olenkin käyttänyt HH Woolsin Longieseja (keltaiset ja vihreät) sisätasku- ja sisävaippojen kanssa. Yleensä yritän kikkailla niin, että jos ihmisten ilmoille lähdetään, niin laitetaan sitten joku taskuvaippa tai all-in-one. Muskarissa katsoivat pitkään, kun body oli vedetty villapöökien päälle :D Ja onhan se välillä mukavaa pukea lapselle ihan tavallisiakin housuja.

Bumgeniuksen all-in-one vaipat, joita vielä edellisessä vertailussa hehkutin, ovat nyt poistuneet rakkauslistaltani. Kyseisissä vaipoissa kun oli se mikrokuitufroteinen imu sisällä, joka riitti ehkä tunniksi tälle meidän megapisurille. Osaan vaipoista olisi voinut työntää lisäimua, mutta annoinpa sitten olla. Ne M-kokoiset all-in-onet, mitä ehdin hankkimaan, ovat sen verran huonossa hapessa jo reisikuminauhoistaankin, että taidan ratkoa imut irti lisäimuiksi...

Seuraavaksi ostoslistalla olisi noita Bummarin taskuvaippoja.

*********************************************

Tsekkaa myös:

Ensimmäinen kestovaippavertailu

Kestovaippapostaus vol. 3!

Hyvää kestovaippaviikkoa!

8.-14.10 vietetään kestovaippaviikkoa!

Varsinaisia kestovaippoihin liittyviä tapahtumia ja myyjäisiä näyttäisi olevan tänä vuonna köyhänlaisesti, mutta verkkokauppamaailmassa kestovaippaviikko näkyy sitäkin paremmin. Melkein jokaisella kestovaippoja kauppaavalla verkkopuljulla on jonkinlainen kestovaippaviikkotarjous meneillään! Käykääpäs ihmeessä tsekkaamassa :)

"Tällä viikolla saa hehkuttaa kestoja oikein sydämensä kyllyydestä, poistaa vähintään kaksi ennakkoluuloa ja saada ainakin yksi kaveri kokeilemaan kuinka helppoa ja mukavaa kestoilu onkaan :)"

Kestovaippaviikko Facebookissa

Kaipaatko kestovaippoja, mainioita rinnanlämmittimiä, kestoliivinsuojia, villapöksyjä tai ihania pipoja? Lunatsu valmistaa niitä, rakkaudesta käsitöihin. Lunatsun tarjouksena -25% kaikista varastovalmiista tuotteista tämän viikon ajan!

Iso kiitos Lunatsun kauppiaalle kestovaippamentorina toimimisesta! Ja vastasyntyneelle lainatuista vaipattimista ;)

Kestovaippaviikon kunniaksi yritän huomenna kasata kestovaippavertailun kakkososion, uusia vaipattimia kun on siunaantunut hullunlailla. Hulluksihan nuo kestovaipat ovat meikeläisen tehneet, eniten positiivisessa mielessä.

Kaunis äiti=onnellinen lapsi?

Anu Saagim. Kuva lainattu Iltasanomista.

Julkisuudesta tuttu henkilö Anu Saagim, virolainen malli ja muotoilija Ristomatti Ratian puoliso, nosti suomalaisäidit takajaloilleen kommenteillaan Radio Cityn haastattelussa. Saagimin mielestä suomalaisäitien elämä pyörii liian tiiviisti lapsen ympärillä. Lisäksi äidit ovat hoitamattoman ja ruman näköisiä.

Virolaisia naisia hän kehuu itsekeskeisemmiksi. Hänen mukaansa Virossa lapsi ei ole keskipiste ja äidit pitävät itsestään huolta. Saagimin oma äiti hoitaa hänen lastaan, jotta hän pääsee hoidattamaan itseään.

"Mä luulen, että lapsikin on onnellisempi, jos olet kaunis, kuin, että olet koko ajan sen perässä ja hoivaamassa sitä" Saagim toteaa Iltasanomien (5.10.12) mukaan.

No. Niin. No.

Ensimmäiseksi: kuinkahan moni lapsi katsoo äitiään miettien, että "kylläpäs toi mun mutsi on ruma. Olisin tosi paljon onnellisempi, jos se kävisi vaikka kasvohoidossa"? En jaksa kuunnella tuota haastattelua selvittääkseni, onko Iltasanomien loistava toimittaja osannut kirjoittaa lainauksen oikein vai muuttuuko sen merkitys matkalla, mutta Iltasanomien kommentin mukaan Saagimin mielestä voi olla joko kaunis tai sitten vain ja ainoastaan juosta lapsen perässä hoivaamassa tätä.

Tottahan se on, että suomalaisten äitien on vaikeaa ottaa omaa aikaa syyllistymättä siitä. Kampaajalla käyminen pian synnytyksen jälkeen on vielä ymmärrettävää, mutta että kasvohoitoon meneminen vain kuukausi synnytyksen jälkeen? Ei kai nyt sentään. Eihän lasta voi jättää vieraan hoidettavaksi! Isän siis. Koska isähän ei ole vertainen näissä hoitohommissa...

Toivon Saagimin yrittäneen sanoa, että virolaisnaiset ovat armollisempia itselleen ja osaavat ottaa omaa aikaa syyllistymättä siitä. Olen hänen kanssaan samoilla linjoilla sen suhteen. On jo äidin mielenterveydenkin kannalta hyvä, jos hän pääsee välillä tuulettamaan päätään lenkille, kauppaan tai sitten vaikka sinne kasvohoitoon. Lapsen kannalta se on aivan sama, missä äiti on sen tunnin-puolitoista (jos nyt tietenkin jätetään laskuista esimerkiksi räkä poskella -pikakännit lähipubissa), mikäli häntä hoitaa tuttu ja turvallinen aikuinen. Isä on usein täysin pätevä tyyppi hoitamaan lasta sen hetken, mutta usein äitien tuntuu olevan kovin vaikeaa jättää lasta isän hoiviin. Parin vuoden päästä sitten marmatetaan, miksei äijä koskaan osallistunut hoitamiseen... Vaikeaa sitä on oppia hoitamaan, jos ei koskaan luoteta ja anneta vastuuta.

Usein äidin onnellisuus korreloi lapsen onnellisuuden kanssa. Kun äidillä on hyvä olla, hän jaksaa paremmin keskittyä lapsen hyvinvointiin. Syvästi väsynyt ja masentunut äiti voi hoitaa lapsensa hyvin, mutta olematta henkisesti läsnä. Silloin puuttuu iso osa äidin ja lapsen vuorovaikutuksesta. Mutta mitä tekemistä on äidin kauneudella lapsen onnellisuuden kanssa? No, ehkä juuri ja juuri siinä mielessä, että "kaunis äiti" on saanut ottaa sitä omaa aikaansa ja jaksaa panostaa äiti-lapsi -suhteeseen.

Toki on niitä isiä, joille lasta ei vaan uskalla jättää eikä isovanhempia tai muita luotettavia hoitajia ole, edes sen kävelylenkin ajaksi. On myös paljon perheitä ja äitejä, joiden rahatilanteessa se hiusväripaketinkin ostaminen on iso satsaus. Usein ei ole mahdollista hemmotella itseään sillä tavoin, mitä Saagim ehkä ajattelee.

Koko kauneudenhoitokulttuurikin on (hintojaan myöten) aivan eri tasoa Suomessa kuin Virossa. Vielä äitini sukupolvella tuntuu olevan tapana ajatella kauneuteen, hemmotteluun ja kauniisiin vaatteisiin panostamisen olevan turhamaisuutta. Luterilaiseen ja hyvin yleiseen suomalaiseen ajatusmalliin kuulunee, että nautintojen suominen itselle on jotain syntistä ja kiellettyä. Pohditaan, onko nyt varmasti ansaittu tämän verran hyvää ja tunnetaan pientä syyllisyyttä... mikä syö jo itsessään osan nautinnosta. Monet varmaankin saavat kiinni tästä ajatusmallista verratessaan sitä naisten suklaansyömiseen...

On myös olemassa äitejä, jotka ovat täysin onnellisia ja voimissaan panostaessaan täysillä lapseensa. Sellaisia äitejä, jotka eivät edes koe tarvetta niin kutsutulle omalle ajalle. Toisaalta taas moni äiti varmasti haluaisi satsata itseensä enemmän, mutta saattaa jopa pelätä mammasisariensa suhtautumista asiaan. Kilpailu Vuoden Äiti -tittelistä on kova. Itsehän jätän suosiolla osallistumatta. Pikkukarhulle olen Vuoden äiti kaikesta huolimatta!

Mitä mieltä te olette?


Radio Cityn haastattelu / artikkeli Iltasanomista

P.s Kävin kuukausi sitten 80 minuutin hieronnassa sekä turvehoidossa. Sen jälkeen tuntui kuin olisin nukkunut vuoden putkeen. Suosittelen lämpimästi!

Asuntopostaus

Tervetuloa! Jättäkää kenkänne sinne, minne ne mahtuvat...

Toiveissa olisi Ikean kenkäkaappi, tarpeeksi kapea meidän pieneen eteiseen.

Ulko-ovi. Vaunut mahtuvat hyvin eteiseen... itse asiassa kahdetkin vaunut tarvittaessa.

Eteisestä etiäppäin ja heti oikealla on meidän makkari. Vallilan Helsinki -verhot olivat miehellä jo yhteen muuttaessamme. Tykkään niistä iiiihan sikana! Tosin ne saavat välillä ikävöimään stadiin... Tilkkupeitto on häälahja rakkaalta ystävältäni. Siinä on myös kuvia perheestämme <3

Makkarin lipasto on Ikean Hemnes -sarjaa, toimii miehen vaatekaappina. Punotuissa kannellisissa koreissa ja punaisissa rasioissa säilytän koruja ja hiusjuttuja. Eivät mahdu vessaan nääs!

Hajuvedet. Suosikkeja ovat Oriflamen Love Potion (etualalla vasemmalla) sekä Christina Aguilera (takana toinen oikealta). Lapsen synnyttä en ole käyttänyt paljon hajuvesiä, kun lapsi on kuitenkin niin paljon sylissä.

Pojan sekä äidin mobile. Jälkimmäisen on tehnyt siskoni koulussa. Siihen on käytetty vanhoja lasinalusia ja kuvaa meistä kahdesta.

Edellinen asukas oli kiinnitellyt paljon juttuja seinälle ja KATTOON kakspuoleisella teipillä. Ei olla vielä saatu aikaiseksi niiden poistamista... koska siinä on ihan helvetillinen homma.

Käytävän seinältä löytyy Bunny Suicides -seinäkalenteri, jonka sain ystävältä joululahjaksi. Yritän saada miehen säännöllisin väliajoin tsekkaamaan meidän menot tästä, mutta eipä tuo koskaan muista...

Samaiselta käytävältä pääsee myös kylppäriin ja saunaan. Tässä kyseisen mestan oven koristelua.

Peilikaapin päällä on jättipullo etikkaa sekä purkki ruokasoodaa. Eikös se kuulu ihan perus kylppärivarustukseen?

Tässä vietetään monia hetkiä päivässä.

Ettei jää kenellekään epäselväksi ;)

Käsintehdyt pikkukyltit ostettu Jyväskylän Taito shopista.

Sauna. Toimii myös romuvarastona aika-ajoin. Sinisen korin päällä likaisia kestovaippoja. Tuosta reunalta ne on kätevää kipata korin pohjalle, kun ovat hiukan kuivahtaneet.

Käytävästä etenemme seuraavaksi keittiöön.

Liian paljo hyvvee on ihanoo.

Rakkauteni kahviin tulee esille jääkaapin ovesta.

Vihaan rasismia, mutta tämä Fingerpori saa mut aina hyvälle tuulelle :D

Sain tämän onnenbambun lukioaikoina ja se on selvinnyt hienosti hengissä kaikista miljoonista muutoista!

Olkkari keittiöstä päin katsottuna. Ylhäällä vasta hankittu tv-hyllyhässäkkä (Ikeaa, totta kai), alempana vanha. Jota vihasin yli kaiken! Vihaan tuollaista vaaleaa puuta! Viedään tuo tänään mun vanhemmille ;)

Keikkapopot. Musiikkikeikka, jos nyt kuvittelitte mulla olevan joku pimeä duuni...

Matkamuistoja. Totoro -soittorasia on yksi rakkaimmista esineistäni, sain sen isäntäperheeltäni Japanissa. Punertavaa maljakkoa lukuun ottamatta kaikki ovat Japanista, maljakko Nicaraguasta.

Kerään vissiin norsuja tiedostamattani. Ison norsun olen saanut ihan lapsena, pieni hopeinen on lahja kaverilta vuosien takaa ja viimeinen on Miehen.

Pojan hylly, lähinnä ristiäislahjoja. Huomatkaa Oikean Jääkiekkojoukkueen tutti ;)

Toisella olkkarin seinällä on "tietokonepöytä". Ennen kone oli sohvalla... Mustavalkeat verhot olivat miehellä jo ennen tapaamistamme.

Rakastan. Olisipa hyllymetreittäin tilaa kirjoille!

Ei ole paljon aikaa pelata nykyisin. Oma suosikkini näistä on ehdottomasti SkipBo!

Toinen Ikean Hemnes -lipasto. Teetimme canvastaulun kuvasta, joka on otettu 25v. synttäreiltäni. Ollaan tilaamassa pari muuta canvastaulua, pojasta ja hääkuvasta. Kaikki taulut ym. ovat nyt vähän hölmösti seinillä, koska ne on laitettu edellisen asukkaan taulukoukkuihin. Seinät ovat seuraava sisustuskohteemme.

Soffa käytävän päästä katsottuna. Verhot ovat Vallilan Kelohonkaa. 

Sohvan vierestä pääsee partsille. Ollaan kaivettu Miehen vanhempien pihalta humala ja istutettu se ruukkuun partsille. Hienosti lähti tänäkin keväänä kasvamaan!

Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä pojan huone. Se tosin toimii vielä toistaiseksi kodinhoitohuoneena...

Verhot ja matto Ikeasta.

Vanhempani antoivat kyltin ja muistivatpa vielä vihjata, että "siinä lukee sitten LASTENhuone".

Isäni antoi tämän pojalle ristiäislahjaksi. Hän on itse saanut sen omalta mummoltaan lapsena.

Herra Parsakaali matossa. Ja mun Aku Ankka -jalat!

Pojan huoneesta löytyy myös -yllätys yllätys- Ikean hylly koreineen. Ja totta kai pienellä miehellä pitää oma Boomblaster olla! Hauki ja Mikki Hiiri -pehmolelut ovat lahjoja pojan sedältä.

*************************

Asuntomme on 65m2, asumisoikeusasunto. Maksamme vastiketta hieman alle 700€/kk (sisältää veden ja autokatospaikan). En edes muista, paljonko tarkka summa on :D Ensimmäistä kertaa elämässäni en ole saanut itse vaikuttaa sisustamiseen niin paljon kuin haluaisin, sillä myös Miehellä on paljon sanottavaa asiaan. Nyt sille on tullut joku ihme pesänrakennusvietti, se siirtelee tavaroita ja lamppuja ja kyselee ja käy todella hermoille! Ja voi herranen aika, jos sen kanssa lähtee Ikeaan... järki männöö! Seuraavaksi meidän pitäisi laittaa nuo seinät kuntoon, taulut ja muut koristeet oikeille paikoilleen. Tässä me varmaan asustellaan, kunnes aika on kypsä oman asunnon ostamiseen.

Tykkään tästä alueesta tosi paljon, suuret kaupat, terveyskeskus ja neuvola ovat ihan lähellä. Joku kiva rivari tästä läheltä voisi olla aika jees jossain vaiheessa! :)