Kävelin vaunujen kanssa kaatosateessa kotiin kaupoilta tänään, kun koin eräänlaisen valaistumisen. Aloin nimittäin yhtäkkiä miettiä, mitä kaikkea hienoa tässäkin päivässä on, sen sijaan että olisin kiroillut paskaa keliä ja ultimateväsymystä. Mistä lie tullut tällainen ajatusketju, en varsinaisesti ole maailman positiivisin ihminen ainakaan ajatusten tasolla noin yleensä :D
Itse asiassa joskus on käynyt mielessä eräänlaisen kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen. Illalla voisi kirjoittaa ylös ne asiat, joista on juuri sinä päivänä ollut kiitollinen. Liian usein sitä vajoaa tuijottamaan omaan napaansa ja miettimään, mitä voisi tehdä toisin, jotta asiat olisivat paremmin. Ei näe metsää puilta ja muita hienoja elämänviisauksia.
Olen silti liian laiska kirjoittamaan mitään ylös iltaisin. Toisaalta pelkkä asioiden miettiminen lisää jo tyytyväisyyden tunnetta...
Tänään olen iloinen/kiitollinen muun muassa seuraavista asioista:
- Päiväkoti"urani" takia minulla on täydelliset ulkoilu- ja sadevarusteet. Oli oikeasti kivaa kävellä sateessa, kun on oikeanlainen vaatetus!
- Tilaamani housut tulivat Blingolta
- Kummityttöni ja hänen pikkusiskonsa tulevat meille yökylään, mikä tarkoittaa hauskaa yhdessäoloa, herkuttelua ja hyviä piirrettyjä/animaatioita.
- Yleisesti ottaen se, miten hyvin asiat ovat: terve perhe, kaunis toimiva koti jne.
+ piristi todella paljon, kun näin vanhan mummelin, jonka mustassa sateenvarjossa oli huulipunasuukkojen kuvia ja niiden alla luki "Kiss me!". Ihana!
Muistan aikoinaan sairaalassa ollessani, miten järisyttävältä tuntui päästä lähes kuukauden jälkeen kävelemään alkukesän luontoon. Ihmettelin tuomen tuoksua ja pikkulintuja kuin koko elämänsä tynnyrissä asunut olento. Pystyn vieläkin palauttamaan mieleeni sen vapauden tunteen, ne kaikki tuoksut. Nautin koko aisteillani. Niin pieniä, arkisia asioita. Silloin jo päätin, että alan arvostaa arjen pieniä itsestäänselvyyksiä enemmän.
Mutta eihän sitä sitten aina (koskaan) muista, kun arki muuttuu kiireiseksi pakkopullaksi, päätä särkee ja väsyttää.
Pitäisi muistaa. Pitäisi muistaa pysähtyä miettimään edes pariksi minuutiksi päivässä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun jätät viestin!