Eilen illalla ajauduimme Miehen kanssa taas keskustelemaan aiheesta, joka saa molempien verenpaineet sekä stressikäyrän nousemaan jyrkästi:
Minä: "Se vanhempainpäiväraha loppuu 5.2."
Mies: "Sun pitää sitten mennä töihin, jos vaikka Sini voisi ottaa Pikkukarhun hoitoon..."
Minä: "No mihin mä menisin?"
Mies: "Alat marraskuussa hakea uutta työtä jo..."
Minä: "MARRASKUU ALKAA ENSI VIIKOLLA! EN TASAN ALA!"
Keskustelu ei johtanut muuhun kuin siihen, että molempia alkoi vituttaa ja ahdistaa. Oma näkemyksenihän on, että a) en halua laittaa niin pientä perhepäivähoitajalle tai tarhaan, b) me pärjättäisiin kyllä Miehen tuloilla plus niillä hiluilla, mitä saisin kodinhoidontukea ja kuntalisää, c) EN HALUA MENNÄ TÖIHIN!
Terveisin työnvieroksuja -86.
En lähinnä jaksaisi vielä ajatella uuden työpaikan etsimistä, uuteen työyhteisöön sopeutumista ja kaikkea sitä muuta. Olisi ihan eri juttu, jos minulla tosiaan olisi työpaikka minne palata, ura jatkettavana. Ja suunnitelmissa on kuitenkin toinen lapsi mielellään pienellä ikäerolla. Mitä järkeä olisi lähteä töihin tässä välissä ja samalla missata esikoisen hienot kasvunhetket? Ei se olisi työnantajaakaan kohtaan kauhean reilua...
Mies on sitä mieltä, että a) me emme pärjää taloudellisesti, jos jään kotiin, b) sitten emme voi asuntosäästää, c) hän on mennyt 10kk:n iässä päiväkotiin ja tykkäsi olla siellä (...), d) jos esim. auto hajoaa, meidän talous kaatuu ja joudutaan asumaan sillan alle pahvilaatikkoon.
Yhtään en liioitellut tahi kärjistänyt.
Tämä on Iso Ongelma, koska töihin lähteminen lapsen ollessa alle yksivuotias sotii kaikkia periaatteitani ja arvojani vastaan, mitä minulla (vielä) on lapsen kasvattamisen suhteen. Olisi täysin eri asia lähteä työelämään vaikkapa ensi syksynä! Puolitoistavuotiaalla ja kymmenkuisella on hurja ero henkisessä ja fyysisessä kehityksessä.
En olisi aiemmin uskonut, miten paljon tykkään kotona olemisesta lapsen kanssa. Päivät ovat täynnä kaikenlaista puuhaa ja tavataan paljon ystäviä. Elämä on jotenkin... tasapainoista. Kerrankin on sellainen työ, jossa en ole aivan totaalistressaantunut ja ahdistunut! Harmi, ettei tästä makseta sen enempää "palkkaa", kun vanhempainpäiväraha loppuu. Kotiäitiyttä ei tosiaankaan arvosteta. Minusta tämä on tärkein työ, mikä minulla on koskaan ollut, kasvattaa lapsestani Kelpo Kansalainen!
Ahistaa ja ketuttaa ja potuttaa ja hatuttaa ja ärsyttä, ettei Mies pysty ymmärtämään sitä henkistä tuskaa, joka aiheutuisi pojan hoitoon laittamisesta.
Aika menee liian nopeasti.
kyl sitä pärjää hyvinki, vaikka jäisit kotii. meil on talo- ja autolaina, lapsi ja mies saa töistä ei-mitään-hirmu-isoa -palkkaa. pärjätään hyvin sillä ja mun muutamalla kelan kuukausittaisella satasella. monesti jää "ylimääräistäkin". :)
VastaaPoistaSiinäpä se! Vielä, kun saisi miehenkin ymmärtämään! :) Meillä kun ei ole vielä edes mitään lainoja, mitä nyt meikeläinen maksaa opintolainaa pois 100€ kuussa :D
Poistanäinpä! toki tiukempiaki kuukausia on, mutta ei varsinaista rahapulaa ole tullu ainakaa viel tähän päivää mennessä. ja tosiaan lyhennän iteki viel sitä opintolainaa. :)
PoistaVoi kuule.. Myös meillä ollaan tätä asiaa puitu jo moneen kertaan lävitse.. Pääsimme yhteisymmärrykseen sillä tavalla että olen nyt tämän vuoden pelkällä kodinhoidon tuella (+lapsilisä) ja sitten vuoden alusta kirjaudun työkkärin listoille. Se on vaan sellanen juttu että ihan mitä tahansa hommaa mun ei kannata ottaa vastaan kun menee miinuksen puolelle, jos miettii että yksin penskojen hoitoon laitto on sen 240€ / mukula.. Noh mutt tosiaan saan ainakin sitten liitolta päivärahaa niin olen sitten osani tähän perheeseen tuonut. (Elikkäs sitähän ei pidetä minään kun hoidan lapset, laitan ruuat, pidän talon siistinä, käyn kaupassa yleensä lasten kanssa että mies saa levätä töiden jälkeen, pesen pyykit ym ym.) Mutta kaiken tämän vuodatuksen jälkeen on ihan hyvä todeta että onneksi miehellä sentään on se työpaikka, voisi nimittäin olla huonomminkin asiat.. Joskus vaan iskee se tunne kuin meitä kotiäitejä ei kunnioitettaisi yhtään :`(
VastaaPoistaTyöttömäksi kai sitä on itse kunkin ilmottauduttava. Mitäs sitten, kun tarjoavatkin jotain duunia? Sehän on pakko ottaa vastaan, jos ei ole pätevää syytä kieltäytyä? Tosin onhan niitä vallan päteviä syitä itse kullakin... ;)
PoistaOnneksi miehillä on työpaikka, mutta voi kun tajuaisivat vielä joku päivä, minkälainen työmaa tämä koti oikein on! Ei nimittäin ole mitään rauhallisia kahvi- tai ruokataukoja! :/
jos tarjotaan töitä, eikä ota paikkaa vastaan = karenssi, eli ei hetkeen saa työkkäristä rahaa. mutta kun karenssitapauksessa vaihtaa heti kotihoidontuelle, saa ainaki ne kelan rahat. :) näin ainaki ennemmin ollu.
PoistaPystyy tekemään myös näin: Hakee kelalta kodinhoidontuen ja ilmoittaa siitä työkkäriin -> liittoon josta saa päivärahaa. Tällöin liitto vähentää tuon kodinhoidontuen osuuden heidän maksamistaan rahoista. Jos tässä tapauksessa tulee karenssi niin joka tapauksessa tilille tulee se kelan kodinhoidon tuki. Ainakin PAM antaa tehdä näin. Uskon että tarkoitit samaa tuossa edellisessä kommentissa, mutt näin kun tekee niin ei tarvii sillon kun se karenssi pamahtaa päälle niin kiiruhtaa kelalle.. Itse toimin näin esikoisen kanssa ja nyt meinaan tehdä myös toisen lapseni kanssa. Esikoisen kanssa en kertaakaan karenssia saanut, ei ottanut työkkäri edes 3 kk mitään yhteyttä ja sitt kun kävin siellä niin tuumasivat vaan että: itse yrität vaan kovasti hakea, katsotaan sitten niitä koulutus hommia joskus myöhemmin. Hain sitten muutaman kk päästä itse töihin erääseen kauppaan ja pääsinkin sinne 2 vuodeksi jonka jälkeen toinen lapsonen ilmoitti tulostaan <3
PoistaMulla on tilanne vähän päinvastoin. Mun äitiysloma loppuu tammikuun puoliväliin, mutta mies pitää isäkuukauden mun äitiysloman jatkoks, joten mä oon ens vuoden alusta hyvin lähellä valmistumista oleva KM.
VastaaPoistaMä siis oon lähössä vuoden alusta töihin ja se tekee mulle tosi hyvää. Voin myöntää, ettei musta ehkä ois olemaan montaa vuotta putkeen kotona. Työskentelen tuolla koulumaailmassa ja oon jo kovasti kaivannu sinne takas. Rahatilanteen kannaltaki meille hyvä ratkasu. Ja jos mä saan pidemmän sijaisuuden, mies jää kotiin hoitamaan poikaa myös isäkuukauden jälkeen.
Nii ja mullahan on opintolainaa vaatimattamat 15000e. Sitä saakin sit varmaan parin vuoden päästä alkaa maksaa pois, joten toivottavasti tienataanki kohtuullisesti.
Näin siis meillä. Mun äiti oli kotona 18 vuotta ja ilmeisesti viihtyki tosi hyvin. Kotiäitin työhän on ihan aliarvostettua, kuten on tullu jo todettua. Kunnioitan niitä, jotka jaksaa ja haluaa olla lapsen kanssa kotona. En mä kuitenkaan vielä vuoden ikästä haluu hoitoon laittaa, joten poika menee hoitoon kodin ulkopuolelle aikasintaan ens syksynä.
Mä luulin, että kaipuu jonkinmoiseen työhön iskisi nopeammin, mutta vielä ei ole kuulunut ;)
PoistaIhanaa, että teillä on miehellä mahdollisuus jäädä hoitamaan poikaa isäkuukauden jälkeenkin!
Voi kääk näitä juttuja! :D Onhan se toki niin, että asuntosäästäminen (ainakin nykyisen tasoinen) saattaa jäädä. Mutta omia kulutustottumuksia voi aina muuttaa! Kyllä sillä pärjää, kunhan päättää! Ja onneksi asutte sentään Tampereella, jos asuisitte vaikka tossa Kangasalan puolella, niin kotihoidontukea tulisi heti (oliko se nyt) 150€ vähemmän!
VastaaPoistaJa isännälle voisi olla kyllä aika shokki kun alkaisi elämään sitä työ+lapsiperhe-elämää. Kellään ei ole aikaa siivota kotona yms.!! Ja mitä isommaksi Otso kasvaa, sitä enemmän huomiota ja läsnöoloa hän kaipaa!
tai sitten vaan pikkukakkonen tilaukseen!! ;)
Kyllähän minä mielelläni Otson hoitoon ottaisin, ei sillä! ;)
Teistä pitäisi kyllä ottaa mallia... ;) Kyllähän me tosiaan pärjätään, mutta selitäppä se tuolle panikoitsijalle :D
PoistaNiin ja muistaako mies, että se päivähoitokin toki maksaa!
VastaaPoistaEi ole tosiaan halpaa lystiä sekään... Mutta jäisihän sitä käteen silti enemmän, jos kävisi Oikeassa Työssä :/
PoistaMä olen aivan samaa mieltä! Kotona olen ollut 4,5 vuotta, enkä päivääkään vaihtaisi. Toki olen tehnyt perhepäivähoitajan töitä tässä välissä, mutta minä en vaan raaski pistää pientä vauvaa hoitoon muualle. Ei sitä kukaan muu osaa hoitaa kuin minä!! :') Aiemmin on pitänyt selvitä pidempiäkin aikoja kotihoidontuella, nyt sitä pennien laskemista kestäisi näillä näkymin vain 1,5 kuukautta.. Mutta jos minulla ei olisi sellaista vakityötä, jota voin tehdä kotona, en takuulla voisi laittaa lasta hoitoon ennenkuin se osaa puhua ja kävellä - eli noin 1,5-vuotiaana, kun nämä meidän lapset on aika hitaita. :D
VastaaPoista:)
PoistaMä jopa mietin jossain vaiheessa, että pitäsköhän alkaa perhepäivähoitajaksi...
...sitten tulin järkiini :D Ei ehkä olisi ihan mulle sopivaa hommaa! Päiväkoti vielä menetteli, kun siellä oli kuitenkin muita aikuisia.
Perhepäivähoitajan työ on kyllä todella yksinäistä, onneksi mä näen yleensä näitä alueen muita hoitajia edes kerran viikossa. En minäkään sitä työtä kestäisi edes ajatella tekeväni eläkeikään asti, mutta jos nyt sillä saisin vähän virutettua eteenpäin pienimmäisen hoitoon laittamista. Haaveissa olisi kuitenkin saada töitä päiväkodista, mutta katsotaan nyt. :)
Poista