56 päivää ja 1 tunti jouluun!

Ja ei, en laskenut aivan itse, koska vihaan kaikenlaista laskemista lukuun ottamatta lumilaudalla rinteestä alas syöksymistä. Kyllä Googlella löytää vastauksen kaikkiin kysymyksiin, ei tarvitse edes soittaa nollasatasataan!

(Joululaskuri, olisitte kuitenkin halunneet tietää...)

Odotan joulua Hyvin Paljon, kuten joka vuosi. Tämä vuosi on tietenkin poikkeuksellinen, sillä Pikkukarhu tuo joulunviettoon ihan uuden ihastuttavan vivahteensa. Ja ristiriitoja myös, sillä nythän olemme kuumaa kamaa jouluaattovieraslistalla. Näillä näkymin olemme menossa vanhempieni luokse, mihin olen tietenkin erittäin tyytyväinen -.- En ole ikinä vielä viettänyt joulua muualla kuin kotona tai mummin luona. Ja nyt vanhempani siis asuvat entisessä mummilassani, joten.. Alun perin oli puhe, että myös miehen vanhemmat olisivat tulleet sinne joulunviettoon, mutta eivät he ilmeisesti pääsekään. Mies tykkää hirmuisesti olla meikeläisen porukoilla, joten hänellekin joulunvietto "meillä" on ok. Appivanhempien takia harmittaa...

Saas nähdä, aikooko pappa hankkia joulupukin. Pikkusisko tulee kyllä saamaan paskahalvauksen, jos joulupukki tulee... Voi meidän pientä (23-vee) pukkipelkoista!

Jouluun asennoituminen on jo alkanut. Glögiä on juotu, koriste ripustettu ikkunaan ja ensimmäinen pakollinen lahja ostettu (rakkaudella). Marraskuun ensimmäinen alkaa joululaulujen kuuntelu, meillä soivat Rajattomien joululaulut sulassa sovussa Raskasta joulua sekä raskaampaa joulua -levyjen kanssa. Jos Mieheltä kysytään, niin joululauluja voisi kuunnella korkeintaan viikkoa ennen joulua... Voi Miesparkaa!

Joulussa ahdistaa joka ikinen vuosi lahjojen hankkiminen. Ei sillä, rakastan lahjojen antamista, mutta niiden hankkiminen on yhtä tuskaa aina. Vain muutamalle ihmiselle osaan ihan sukkana ostaa tarpeellista, sopivaa ja toivottua, mutta muille se on melkoista pakkopullaa. Kulutushysteria ahdistaa. Olenkin usein antanut antimaterialistisia lahjoja, kuten lahjakortteja hemmotteluun tai leffalippuja. Tänä vuonna raha-asiat ovat sen verran huonolla tolalla, että taidan antaa Bart Simpson -tyyppisiä lahjoja. Bart lahjoitti eräänä jouluna sisarelleen Lisalle laatikollisen röyhtäyksiä ;)

Ai veronpalautuksillakos niitä lahjoja ostellaan? Mihinkähän tuhlaisin sen huiman suuren summan, noin 5 euroa?

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Kaikista vuodenajoista rakastan syksyä kaikista eniten, hyvänä kakkosena kirii kevät. Syksyllä illat pimenevät ja ilma on kirpsakka olematta kuitenkaan liian kylmä. Kesällä tunnen itseni aina turvonneeksi hikoilevaksi porsaaksi (koska olen jatkuvan palamisen takia sävyltäni pinkki) ja kerrostaloasunto on yksi Helvetin esikartano. Talvi nyt on persiistä ihan kylmyytensä ja jatkuvan pimeytensä takia. Syksyllä on siis juuri sopiva ilmasto meitsille! Tämä syksy lyheni yllättäen, kun lunta tulikin jo lokakuun puolella. Kun on koko kesän satanut vettä, ei syksyn tulemista muutenkaan oikein huomannut. Oli silti ihanaa, kun perjantain 26.10. oli maa valkoisena lumesta! Onhan tuota lunta yhä, mutta ensi viikolla taas lämpenee. En kyllä kaipaa yhtään vesisadetta, kiitos!

26.10.12

Meidän pitäisi ostaa Pikkukarhulle vauvapulkka, jotta päästäisiin sitten kunnon lumien tultua kruisailemaan! Vai pitäisikö istuttaa hänet lumilaudalle ja vetää sitä perässään...

Muskarista lähdettäessä saa olla tosi tarkkana, että ottaa varmasti oman lapsensa matkaan: suurin osa on pukeutunut äitiyspakkauksen toppahaalariin, hattuun ja makuupussiin! Onneksi Pikkukarhulla on sentään tyylikäs pinkki-kukallinen fleecepussinsa ;)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Pikkukarhu on kohta puolivuotias! Jösses! Hänellä ei tosin ole mitään kiirettä kasvaa Isoksi Pojaksi. Hampaita ei ole vielä näkynyt, vaikka kuolan määrä on valtava ja kaikkea pitää narskutella ikenillä, varsinkin äidin kättä. Lattialla ollessa Pikkukarhu kyllä pyörii akselinsa ympäri ja tavoittelee kovasti kauempana olevia leluja, mutta ei kyllä liiku eteenpäin senttiäkään. Peruuttaa hän kyllä osaa näemmä.

Syömishommasta on tullut varsinaista pelleilyä. Pikkukarhu on ihan viime aikoina alkanut päristellä tai jopa sylkeä ruokaa suustaan! Joskus hän pärskäyttää suuhun tulevaa lusikkaa, toisinaan pitää sosetta hetken suussa ja pärskäyttää vasta sitten. Minulla on nykyisin silmälasien linssit ja tukka aivan soseessa ruokailuhetkien jälkeen. Poika on perin hilpeä pärskäytellessään, ai että miten ihana uusi leikki! Kieltäminen on tietty ihan turhaa vielä tässä kehityksen vaiheessa... Onneksi sentään osa soseista menee vatsaan saakka. Odotan innolla sitä, kun pääsemme sormiruokailun pariin ja hän saa itse maistella kaikkea.

Pikkukarhun ruokailut ovat vakiintuneet melko säännöllisiksi. Aamupalaksi syödään joko hedelmäsosetta tai puuroa hedelmäsoseella, lounaaksi vihannessosetta, välipalaksi hedelmäsosetta, päivälliseksi taas vihannessosetta (eri kuin lounaalla) ja iltapalaksi pelkkää maitoa tai puuroa hedelmäsoseella. Maitoa menee joka aterialla 100-150ml. Lisäksi yöllä Pikkukarhu vaatii maitoa klo 2-3 sekä klo 5.30-6. Olemme pyrkineet nousemaan ylös miehen lähtiessä töihin eli 6.30. Jos loppuyön maitoryyppy on otettu vain hetkeä aiemmin, syö Pikkukarhu varsinaisen aamupalansa hiukan myöhemmin, yleensä siinä 7.30-8.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Joulun jälkeen emme aio jatkaa muskaria tahi vauvauintia. Muskariin olen hieman pettynyt, tosin eihän nyt tuon ikäiselle voi mitään sinfoniaorkesteriharjoituksia pitää. Olen vaan huomannut sen, että laulan ja leikin päivittäin Pikkukarhun kanssa niin paljon, että siitä on turha enää maksaa ylimääräistä ulkoistamalla sitä hommaa. Kun Pikkukarhu on vanhempi, niin sitten voisi katsoa jotain kansalaisopiston muskaria.

Vauvauinnista olemme kyllä nauttineet, mutta meikeläisen iho ei kestä sitä vedessä lotrausta yhtään! Loppukesästä vielä menetteli, mutta ilmojen kylmetessä alkaa taas jokatalvinen ihon korppukuivuus vaivata. Kädet ovat haavaumilla, vaikka rasvaisin niitä useampaan kertaan päivässä. Lisäksi sairastelu ja matkustelu verottavat uintikertoja. On silti ollut mukavaa päästä kokeilemaan moisia juttuja.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Hyi minua. En käynyt äänestämässä ja nyt on huono omatunto. Ei vaan sattunut olemaan mitään henkkareita, kun kaikki ovat yhä vanhalla sukunimellä, enkä tosiaan jaksanut mennä polliisisedältä hakemaan sitä väliaikaista henkkaria, vai mikä lie. Hyvittääkseni asiaa katson tässä samalla vaalivalvojaisia.

Kunnes kohta on pakko mennä sänkyyn lukemaan Raamattua. Ihan oikeesti. Aion lukea sen kannesta kanteen!