Phil & Teds Navigator

Meille ei koskaan pitänyt tulla päällekkäisiä tuplia, eikä varsinkaan kolmipyöräisiä. Suunnittelin hommaavani käytetyt ja edulliset Carenat, joissa muksut nakottaisivat rinnakkain, eikä bussiin (tai mihinkään muuallekaan) mahtumisesta olisi enää mitään takeita. Taisin jopa vähän naureskella, miten typerää olisi maksaa rattaista jälleen kerran hurjia summia. Sitten tuli eräs kohtalokas matkarattaiden hakureissu Baby Styleen...

Täytyy sanoa, että tällä kertaa se ei ollut minun ideani! Mies oli ensinnäkin ehdottomasti sitä mieltä, että rattaiden on oltava päällekkäiset. Lupasin katsella moisia, vaikka mielessäni vannoinkin ostavani Carenat. Myyjä esitteli vaunutarjontaa. Mies kokeili P&T:tä. Alkoi kiinnostaa. Ai näinkin kapeita tuplia on olemassa? Tämähän rullaa tosi kivasti! Ei hitsi, tätä pystyy kääntämään yhdellä kädellä, kuten rakkaita Hartaneitakin pystyi! Ja siinä sitä sitten oltiin. Joten....

PHIL&TEDS NAVIGATOR: 

Meitä viehätti näppäryyden ja pienen koon lisäksi rattaiden monipuolisuus: niitä voi käyttää taaperolle, taaperolle ja vauvalle, pelkästään vauvalle tai kahdelle taaperolle. Rinnakkaisissa tuplissa toinen istuin olisi aina mukana, oli siinä lasta tai ei. Päätimme jättää matkarattaat kokonaan ostamatta, sillä Navigatorit menevät matkarattaina siinä samalla. Ovat sen verran pienet ja näppärät!

Koska ajattelemme kyllästymiseen saakka käytännöllisyyttä, valitsimme kokomustan kuosin. Valkoisen keinonahan jälkeen musta tuntui turvalliselta vaihtoehdolta. Arvoin kyllä pitkään mustan ja punaisen välillä, mutta en sitten kuitenkaan uskaltanut repäistä. Tylsää. Myös lime löytyi värivaihtoehdoista.

Kantokassi, sadesuoja (tuplamalli, saa myös singleversiona) sekä sisaristuin täytyi tietenkin hankkia erikseen, mikä nosti hintaa. Olin kuullut monen haukkuvan P&T:n omaa kantokoppaa liian pieneksi (käy nopeasti ahtaaksi varsinkin talvivarusteissa), joten päädyimme ostamaan Carenan pehmeän kantokassin edullisesti.

Rattaina taaperolle.

Pikkukarhu pääsi testaamaan uusia kärryjä heti Ähtärin reissulla elokuussa -13

Yksilörattaina Navigatorit tuntuivat heti erittäin näppäriltä. Selkänojassa on hiukan säätövaraa istuma-asennon suhteen, ja sen saa myös laskettua täysin alas. Vöiden kanssa pelaaminenkin tuntui pienen opettelun jälkeen helpolta, sillä säätö tapahtuu muovisten "klipsien" avulla. Lupaustensa mukaisesti Navigatorit kulkivat hyvin hankalammassakin maastossa, tässä tapauksessa Ähtärin eläinpuiston poluilla. Harmittelin ainoastaan tavarakorin kokoa ja sitä, että korin etureuna on melko matala: rattaita kallistaessa tavarat saattavat tulla yli laidan herkästi.

Vauva pehmeässä kantokassissa kyytiin, päällä sisaristuin.

Sivuilla olevat remmit kuuluisivat olla auki tässä tilassa, mutta pulauttelun vuoksi pidin usein päätyä hieman koholla kiinnittämällä remmit.

Vaunujen muokkaaminen kahdelle tapahtuu suhteellisen helposti: lasketaan selkänoja täysin alas, sujautetaan kantokassi selkänojan päälle ja kiinnitetään sisaristuin. En ole varma, olisiko P&T:n oma pehmeä kantokassi mahdollista ottaa sisaristuimen alta pois sitä irrottamatta. Meidän kantokassia ei ainakaan saanut riuhtomatta ja repimättä. Kannattaa kokeilla liikkeessä jo, miten erilaiset kantokassit saa istuimen alle ja pois. Huomioi myös se, että vauva (sekä mahdollinen talvivaatetus ja makuupussi) tekee paketista entistä muhkumman.

Muovinen suojakappale on irrotettavissa

Kantokassiongelma aiheuttanut suurimmat antipatiat näiden rattaiden suhteen, sillä sisaristuimen jatkuva irrottaminen ja takaisin laittaminen kahden lapsen kanssa liikkeellä ollessa on ollut aika tuskastuttavaa. Taaperon päästäminen pois istuimesta (=vapaaksi) saadakseen kantokassin sen alta on välillä ollut riskaabelia. Istuimen irrottaminen on suhteellisen helppoa, mutta vaatii varsinkin pakkasella hyvät näppivoimat. Samaan aikaan ei pysty kontrolloimaan vilkasta taaperoa. Ehkä saman valmistajan kantokassin kanssa olisi voinut olla helpompaa, mutta toisaalta tarvitsimme kantokassia vain alle puoli vuotta. 

Vauva ei mahtunut enää kunnolla kantokassissa sisaristuimen alle ollessaan vajaa kuusikiloinen. Toki päällä oli talvivaatetus ja makuupussi. Siirryimme siinä vaiheessa pelkkään lampaantaljapehmusteeseen ja (toppa)makuupussiin.

Ilman sisaristuinta ja pehmeää kantokassia.

Hyvin mahtuvat meidän farmarimallin Pösön takakonttiin. Jos renkaat irrottaa, menevät vieläkin pienempään tilaan! Kasaaminen tapahtuu näppärästi vaikka yhdellä kädellä.

Renkaat irtoavat niiden keskellä olevaa nappia painamalla.

Sisaristuimen ollessa alhaalla kiinni on tavarakorissa tietenkin hieman vähemmän tilaa. Mitä pidemmät jalat lapsella on, sitä enemmän ne vievät tilaa tavarakorilta. Lapsen asettelu istuimeen voi välillä tuntua hieman haastavalta, varsinkin jos toimenpiteen kohteena oleva henkilö ei ole kovin suostuvaisella tuulella. Lokasuojat suojaavat hyvin roiskeilta, joten en ole kokenut, että alhaalla istuva tyyppi olisi joutunut kärsimään kurasta ja loskasta. Roiskeita tulee lähinnä istuimen alaosaan.

Yläkerran ja alakerran väkeä. Aikaisemmin vauvan kantokassin päällä ollut sisaristuin laitetaan kiinni alas ja ratasosan selkänoja nostetaan takaisin ylös.

Etupyörän lukitusnamiska (vedetään hieman ja käännetään samalla) löytyy jalkalaudan ja renkaan välistä. Pyörän ollessa lukittuna sen avaaminen vaatii välillä pientä ponnistelua näin lyhytsormiselta ihmiseltä...

Kun rengas ei ole lukittuna, pääsee lukitusnappiin paremmin käsiksi. Rengas myös irrotetaan ko. napista.

Tavarakorin etureuna on hurjan matala. Sieltä on tullut tavara jos toinenkin ulos bussiin noustessa!

Huippukivat taskut kuomun sivuilla! Itse jemmaan näihin hanskoja, pipoja, aurinkolaseja...

Vaikka olenkin välillä ollut ihan kypsänä näihin tupliin muutamien pikkujuttujen tähden, en silti vaihtaisi näitä pois mistään hinnasta! Kyllä nämä ovat olleet meitä parhaiten palvelevat kärryt, ja tulevat varmasti olemaan jatkossa entistä helpommat käyttää, kun Pikkuleijona siirtyy täysin istuinosaan. Suosittelen varsinkin sellaisille kaupunkilaisille, jotka tykkäävät usein käydä lasten kanssa kaupungilla pyörimässä (bussilla tai omalla autolla matkustaen, molempiin saa näppärästi mukaan).

PHIL&TEDS NAVIGATOR
PLUSSAT JA MIINUKSET

+ Monipuoliset, helposti muuntuvat rattaat/vaunut

+ Kompaktin kokoiset (leveys 59cm), täydelliset kaupunkivaunut

+ Menevät kasattuna pieneen tilaan

+ Helppo laittaa kasaan ja koota

+ Säädettävä työntöaisa (9 eri asentoa)
+ Pehmustetut 5-pistevaljaat turvalukolla ja korkeussäädöllä
+ Työntöaisassa karkuremmi

+ Rullaa hyvin pehmeämmässäkin maastossa

+ Erinomainen liikkuvuus, kääntyvät näppärästi yhdelläkin kädellä

+ Ilmakumirenkaat (täytyy kuitenkin täyttää aika ajoin!)

+ Lokasuojat

+ Taskut kuomussa

+ Istuinosia saa erivärisinä

- Kantokopalle tai vauvalle ylipäätään jäävä tila sisaristuimen alla on melko pieni

- Kiikkerät. Saattavat herkästi keikata taaksepäin, jos kyydissä on vain vauva koppaosassa. Hoitolaukku työntöaisassa lisää riskiä! Keikkaavat sivulle herkästi esimerkiksi bussin jarruttaessa vähänkin rajummin tai hyvin epätasaisessa maastossa.
- Pieni tavarakori (max. 5kg)

- Etupyörän lukituksen avaaminen hankalaa lyhytsormiselle

- Sisaristuimen irrottaminen vaatii näppivoimia

- Jarru on hankalampi saada päälle ja pois, jos sisaristuin on paikoillaan alhaalla.

- Sisaristuimen ollessa päällä ei sen asentoa voi säätää
- Kahta lasta on raskasta työntää lumisella tiellä
- Nuoskalumi kertyy herkästi lokasuojiin

TEKNISET TIEDOT (Ozbaby.fi):

Soveltuvuus: vastasyntyneestä noin 5-vuotiaisiin
Maksimikuorma istuimelle: 20 kg
Rattaan paino: 12.5 kg
Rattaan mitat kasattuna (renkaiden kanssa): K 76 cm x L 59 cm x S 30 cm
Rattaan leveys normaalitilassa: 59 cm
Työntöaisan korkeus: 84 - 108 cm
Materaalit: runko maalattua terästä. Kankaat voidaan puhdistaa pyyhkimällä lämpimällä vedellä ja miedolla saippualla.

SUOSITTELEN katsomaan tämän youtubevideon, jossa kärryjä ja niiden toimintamekanismeja esitellään hyvin selkeästi. Katsoin videon itse vasta tällä viikolla, enkä esimerkiksi ollut aiemmin tietoinen, että niihin saa muokattua vastasyntyneelle kaukalomaisen istuimen! 

LISÄÄ PHIL&TEDS NAVIGATORISTA:

- Ozbaby.fi

- Valmistajan sivut

Pikkuleijona 6kk!

Tänään oli se innolla, kauhulla ja haikeudella odotettu päivä. Suuri merkkipaalu vauvan elämässä. Päivä, jolloin oli viimeistään aika luopua pelkästä tissistä ja siirtyä isojen poikien appeeseen.

Yhtään ylidramatisoimatta.

Tämä päivä vaan tuntui niin kaukaiselta hetki sitten, ja nyt se onkin tässä. Tiedän, että pian huomaan meidän viettävän 1v. synttäreitä ja elävän taloudessa, jossa kaksi taaperoa hajottaa ja hallitsee. Hurjaa ja huikeeta. Mutta onneksi vauva on vielä vauva.

***********************************

En uskonut täysin, että pystyisin täysimettämään Pikkuleijonaa puolivuotiaaksi saakka. Olihan tässä kaikenlaista, ja kylläpä neuvolakin omalta osaltaan yritti saada lisäruokia kuvioihin jo aiemmin. Olen iloinen, että jaksoin taistella läpi niiden pahimpien hetkien, kuten hyyyyyvin monet tiheän imun kaudet. On ollut paljon edelliskertaa helpompaa antaa vauvan roikkua tissillä, kun taaperoperheen arki pyörii muutenkin rutinoituneesti kotiympyröissä. Esikoisen kanssa se ahdisti, nyt ei. Tai no, ei ainakaan niin paljon.

Koska imetys sujuu niin hyvin, on jopa vaikeaa alkaa yhtäkkiä ajatella vauvan ruokailua. Mitäs sen ikäiset söikään? Mitäs niille saa antaa? Montakos ateriaa päivässä? Apua! 

Pikkuleijona aloitti tänään kiinteät sormiruokaillen. Kokemusta sormiruokailusta oli jo Pikkuleijonan ajoilta, mutta enpä silti muistanut, miten vaikeaa on uunijuuresten tekeminen. Siis oikeasti. Tein "Minä syön itse" -opuksen ohjeiden mukaisesti luomubataattia ja -porkkanaa, mutta onnistuin silti miltei pilaamaan koko satsin. Onneksi siinä oli muutamia tarjottavaksi kelpaavia yksilöitä, joskin hieman liian pehmeässä muodossa. En myöskään tajunnut, että juurekset nahistuvat uunissa melko paljon, joten tarttumapintaa jäi aika nihkeästi. Oppia ikä kaikki.

"Mitäs nää on..."

Antaumuksella luomukurkkua. 

Ei muistanutkaan, miten hirveä sotku vauvan sormiruokailusta tulee. Onneksi tuolin tarjottimineen voi kiikuttaa suihkuun pestäväksi. Kätevää!

Pikkuleijona nappasi ruokiin kiinni kuin koko ikänsä nälkää nähnyt. Kurkkutikku meni välittömästi suuhun, ja toisella kädellä hän yritti kauhoa käteensä bataattia. Ikävä kyllä hän onnistui enemmän vain muussaamaan uunijuureksia, mutta maisteli nautiskellen muhjua käsistään. Hyvin tuntui uppoavan. Herraa jopa hieman kiukutti ruokailun päättyminen! Sainkin ystävältä vinkin, että kannattaa mielummin höyryttää kaikki mahdollinen. Pääsee ehkä vähemmillä epäonnistumisilla.

Tarkoitus ei tietenkään ollut täyttää mahaa vielä ensimmäisellä kerralla, vaan tutustua ruokiin. Pikkuleijonalla näyttäisi olevan niin hyvä motoriikka syömisen suhteen ja intoa siihen, että eiköhän sitä sapuskaa ala mennä vatsaankin asti, kunhan tarjottavat vain ovat oikeanlaisia. Aiomme antaa pelkkää sormiruokaa, mikäli kasvu on tasaista ja kaikki sujuu hyvin.

***********************************

Puolivuotias Pikkuleijona on aurinkoinen ja tyytyväinen tyyppi. Toki hän osaa myös kiukutella: pukeminen ja liian hidas tissin esiin kaivaminen saattavat saada Pikkuleijonan kiihtymään nollasta sataan. Yleensä huono tuuli menee ohi yhtä nopeasti kuin on tullutkin. Pikkuleijona myös nukkuu yleensä hyvin sekä päivällä että yöllä. Päiväunet ovat nyt lyhentyneet hieman, sillä en ole aurinkoisina (=liian lämpiminä) päivinä voinut nukuttaa häntä parvekkeella. Onneksi hän kuitenkin nukkuu tunnin-puolentoista unia sisälläkin. Yöunille hän nukahtaa yleensä 5-10 minuutissa, mistä olen ollut erityisen kiitollinen.

Pikkuleijona liikkuu kierimällä, kuten veljensäkin aikoinaan. Hänet saattaa löytää jumittamasta esimerkiksi olohuoneen lipaston alta. Useimmiten hän on jumissa leikkimaton kaaressa, iloisesti hymyillen. Muutaman kerran on vaikuttanut siltä, että ryömiminen on ihan lähellä, mutta sitten kieriminen on vienyt voiton. Jäämme (kauhulla) odottamaan. On nimittäin oltava tarkkana sen suhteen, mitä leluja Pikkukarhu ympärilleen ripottelee. Pikkuleijonaa kiinnostaa hirvittävän paljon isoveljensä lelut!

***********************************

Pikkukarhusta on yhtäkkiä tullut aivan ihana, hyvinkäyttäytyvä pieni herrasmies, joka pitää huolta Pikkuveljestään ja auttaa äitiä aina tarvittaessa. Toivottavasti tämä "vaihe" kestää kauan! Melko pian pääsenkin kirjoittamaan Peekoon kaksivuotispostausta. Hurjaa!

Pari päivää meillä

Miljoona vuotta sitten lupasin teille postauksen päivästämme. Koska elämä alkaa vihdoin rauhoittua sen verran, että ylipäätään muistan paria tuntia pidemmälle, jaan teille pari päivää elämästämme!

Ensimmäinen päivä oli unelmarauhallinen kotipäivä, jolloin oli aikaa tehdä muistiinpanoja kesken päivän. Seuraava päivä olikin sitten hermojaraastavampi, enkä ehtinyt koneelle laittamaan mitään päivästä ylös ennen kuin vasta illalla. Normaalisti aukaisenkin koneen vasta illalla lasten mentyä nukkumaan. Puhelimella tulee selattua Facebookia päivän aikana satunnaisesti.

Jotain vaipanvaihtoja tai syöttöjä on saattanut unohtua tuolta, koska ei niistä pysy itsekään enää perillä. Pikkukarhulla ei yleensä ole vaippaa kotona ollessa ruokailuhetkiä ja vieraiden läsnäoloa lukuun ottamatta. Eilen siirryimme käyttämään pikkuhousuja, mikä on osoittautunut erittäin hyväksi vaihtoehdoksi! Harkkahousuihin hän nimittäin lorottelee surutta. Hän myös käy potalla istumassa välillä niin, etten välttämättä edes huomaa. Nohevana poika kippaa nimittäin itse ne pissat pönttöön, ja sitä pissaa saattaa sitten olla vähän joka puolella...

Maanantai 10.3.14

Klo 4.30 mies herää.

Klo 4.45 herään, kun mies tekee lähtöä töihin. Pikkukarhu alkaa itkeä huoneessaan, mutta rauhoittuu ja nukahtaa itsekseen. Pikkuleijona nukkuu sikeästi kädet levällään vieden leijonanosan (hah) 160cm leveästä sängystä.

Klo 5.30 Pikkukarhu alkaa jälleen itkeä sängyssään, eikä normaalista poiketen hoipertele meidän makkariin. Käyn hakemassa pojan viereeni nukkumaan vielä hetkeksi. Samaan syssyyn herää Pikkuleijona, jonka syötän takaisin uneen.

Klo 6.10 Pikkukarhu karkaa sängystä. "Isi? Isi? Töissä!" Hän toteaa ja räppää makuuhuoneen valot päälle komentaen samalla  "pois!". Ei auta kuin nousta, vaikka väsyttää armottomasti. Pikkuleijona jää onneksi unten maille. Otan Pikkukarhulta yövaipan pois ja huuhtelen sen, sillä PK on taas kakannut heti herättyään. Vielä joku päivä me ehditään potalle...

Vähän vielä väsyttää, mut onneksi saa makoilla sohvalla iskän hupparin alla!

Klo 6.30 laitan ohrapuuron tulille. Pikkukarhu komentaa antamaan maitoa (kaurajuomaa) ja haluaa nauttia sen syöttötuolissaan. Hän yrittää vääntää kiukkua vähän joka asiasta, ja aavistelen aamusta raskasta.

Klo 6.40 Pikkuleijona herää hyväntuulisena ja hymyilevänä, kuten aina. Menemme suoraan vaipanvaihdolle, ja PL pissaa pottaan isot pissat. Teen aamupesut ja puen päivävaatteet Pikkuleijonalle. Syöttäessäni häntä kuuluu pauketta vaipasta ja pelkään pahoin kakan yllättäneen. Syömisen jälkeen kiidätän Pikkuleijonan potalle, mutta turhaan. Tällä välin Pikkukarhu on jo riisunut oman vaippansa ja katsoo Muumeja pelkässä t-paidassa.

Klo 7.30 syömme Pikkukarhun kanssa aamupalaa. Pikkuleijona vaatii huomiota vähän väliä, joten joudun nousemaan jatkuvasti pyödästä. Pikkukarhu tahtoisi pelkästään juoda, ja suuttuu, kun en anna enempää kaurajuomaa. Hän syö kuitenkin melkein kaiken puuron.

Aamupalasta ei meinaa tulla mitään, kun eräs on koko ajan jumissa leikkimattonsa kaarissa.

Klo 8.00 siivoilen keittiötä ja putsaan Pikkuleijonalta liejut vaipasta. Pikkukarhu tulee kakkaa hokien vessaan, ja nostan hänet pöntölle. Sinne tuleekin kakka, ensimmäistä kertaa ikinä! Pesemme Pikkukarhun kanssa hampaat.

Omat aamutoimeni ovat ripeät: hiusten harjaus, pinnillä otsis pois silmiltä, kasvojen huuhtaisu vedellä ja avot. PK kakkaa vielä kaksi kertaa pönttöön omasta pyynnöstään, ja saa minulta hurjat kehut. Toivon, että tästä alkaisi tulla pikku hiljaa tapa.

Klo 8.30 piipahdan pikaisesti koneella. Olen ollut viikon Facebook -lakossa, joten selaan kaikki 89 saapunutta ilmoitusta läpi poimien tärkeimmät tarkasteluun. Pikkuleijona alkaa kuulostaa väsyneeltä, joten lopetan datailun lyhyeen, ja syötän hänet. Sen jälkeen vaihdan itselleni päivävaatteet ja alan etsiä lapsille ulkokamppeita esille.

Klo 9.10 olemme vihdoinkin ulkona! Lähtö sujui suhteellisen kivuttomasti, sillä Pikkuleijona nukahti jo pukemisen aikana. Pikkukarhukin suostui pukeutumaan reippaasti, eikä tällä kertaa käyty läpi perinteisiä lähtöraivareita. Kävelemme kilometrin päähän mummulaan hakemaan hiekkaleluja ja suuntaamme siitä lähipuistoon. Soitan kävellessä isosiskolleni, ja vaihdamme kuulumiset pikaisesti. Lähipuisto on typötyhjä, mutta onneksi sinne tulee pian tuttuja.

Mummulan pihalla kasvaa jo kukkia! Mitähän lie?

Ryytynyt lumiukko

Uusi pöllöpipo on hiano Pikkukarhunkin mielestä!

Klo 10.35 Pikkuleijona herää, joten lähdemme kotiin. Kotona syötän ensimmäiseksi Pikkuleijonan ja vaihdamme molempien vaipat. Kumpikin käy potalla, mutta ei sinne tule mitään.

Klo 11.10 Syömme Pikkukarhun kanssa lounasta kaikessa rauhassa. Pikkuleijona istuu vieressä sitterissä ja järsii puruleluaan. Tarjolla on edellisenä iltana valmiiksi tekemäni kasvismakaronilaatikko, joka onnistui tällä kertaa yli odotusten!

Kuvaan samalla pienen pätkän lapsista ja lähetän pikkusiskolleni Whatsappilla "maanantaipiristykseksi". Videolla Pikkukarhu kertoo, kuinka täti on töissä ja isi on töissä ja hän on ollut mummun kanssa viikonloppuna. Ihmettelen jälleen kerran, miten paljon taapero on alkanut puhua aivan yhtäkkiä!

Klo 11.30 siivoan pikaisesti lounaan jäljiltä. Annan Pikkuleijonalle pienet hörpyt ja luen Pikkukarhulle hetken Mauri Kunnaksen Aarresaarta. Pottareissun jälkeen laitan Pikkukarhulle vaipan, villikset ja etsimme kaikki unikaverit mukaan päiväunille.

Klo 12 vien Pikkukarhun sänkyyn ja hän nukahtaa hetken juteltuaan. Laitan kahvin tippumaan ja astianpesukoneen päälle. Viihdytän hetken lattialla leikkivää Pikkuleijonaa, jossa alkaa näkyä väsymyksen merkkejä.

Klo 12.35 syötän Pikkuleijonan ja vien hänet meidän sänkyyn Pupun ja tutin kanssa. Hän nukahtaa melkein heti. Istun aloittamaan tätä postausta ja yritän samalla käydä läpi tärkeitä viestejä Facebookissa. Muistan, että pitäisi soittaa muutamia ajanvarauksia. Soittelen aikoja, dataan. Yritän _oikeasti_ hoitaa Tärkeitä Asioita. Kahvin kanssa uppoaa rivi suklaata, kuten joka päivä.

"Kato, mä osaan ite ottaa tän tutin pois suusta ja laittaa takas..."

Kai se Pikkukarhu jossain tuolla alla on...

Klo 13.50 Pikkukarhu herää, ja hiippailee Pupu kainalossa syliini. Yritän saada häntä potalle, mutta turhaan. Käymme pitkän neuvottelun siitä, mikä vaippa laitetaan. Yritän kaupitella harkkahousuja, mutta Pikkukarhu pitää päänsä. Tässäkö vaiheessa tämä jo alkaa?

Klo 14.10 käymme Pikkukarhun kanssa välipalalle. Laitan taas kahvia tippumaan, koska väsymys painaa. Pikkukarhulle maistuu yleensä hyvin leipä, jugurtti ja päärynä, mutta nyt tökkii. Muutenkin syöminen on ollut huonoa jo viikon verran.

Pähkinät naisen tiellä pitää. Kurkku olisi ollut leivällä ihan jees, mutta se oli tietenkin loppu

Klo 14.20 Pikkuleijona herää. Käyn hakemassa hänet välipalalle, tosin hän joutuu tyytymään pelkkään tissiin. Pikkukarhua alkaa kiukuttaa, ja hän haluaisi pois tuolista.

Klo 14.30 Mies tulee kotiin. Pikkukarhun kiukku unohtuu sen siliän tien! Mies tulee suoraan pöytään syömään lounastaan, jonka on (taas!) _unohtanut_ syödä työpäivän aikana. Hän uppoutuu niin paljon töihinsä, että havahtuu usein vasta juuri ennen työajan päättymistä.

Klo 15 käytän Pikkuleijonan potalla ja vaihdan vaipan. Pikkukarhu ramppaa vessassa jatkuvasti hokien "kakka!" "kakka!" ja tahtoo päästä pöntölle. Mitään ei kuitenkaan tule yhdelläkään kertaa. Jossain vaiheessa hän vaatimalla vaatii saada vaipan, jonne kakka sitten tuleekin. Paketoin postiin lähtevää yllätyspakettia raskaana olevalle ystävälleni (pari vauvalehteä ja suklaata kituviikkojen alkamisen kunniaksi!) ja autan Miestä pukemaan lapset ulkovaatteisiin. Pikkuleijonalle maistuu vielä hörppy ennen lähtöä.

Klo 16.10 pojat lähtevät vaunulenkille, kauppaan ja postiin. Alan valmistaa päivällistä: falafelpyöryköitä ja riisiä. Jännittää, koska en ole ikinä tehnyt moisia palleroita. Muutama raaka-aine puuttuu, mutta onnistun mielestäni yllättävän hyvin ekakertalaiseksi!

Ihan syötävän näköisiä falafelpulleroisia, eiks jeh?

Klo 17.15 istahdan koneelle hetkeksi

Klo 17.30 pojat tulevat kotiin. Hoputan heidät syömään. Yllättäen mies tykkääkin falafeleista, mutta Pikkukarhulle ne eivät oikein uppoa. Onneksi hän sentään suostuu maistamaan. Meitä naurattaa, kun Pikkukarhu selittää niin tosissaan viikonloppuna näkemästään tukkirekasta, ja siitä, miten sen kuski heilutti hänelle ja kyydissä oli puita. Tuo lapsihan osaa jo kertoa tarinoita! Syömisen jälkeen hengailemme yhdessä.

Klo 18.30 vien Pikkuleijonan kylpyyn, jolloin Pikkukarhu saa hepulin. Joudun vakuuttelemaan useampaan kertaan, että myös hän pääsee kylpyyn veljensä jälkeen. PL nauttii kylvystä, ja saa vuorostaan itkupotkuraivarit, kun nostan hänet pois kylvystä. Pikkukarhu pääsee leikkimään kylpyleluillaan sillä aikaa, kun vaihdan Pikkuleijonalle yövaipan ja pyjaman. Mies on tällä välin siistinyt keittiön, tyhjentänyt ja täyttänyt tiskikoneen. Pikkukarhu tahtoo pian pois ammeesta, ja saa isänsä auttamaan suihkuttelussa.

Klo 18.50 vien Pikkuleijonan sänkyyn ja jään syöttämään häntä. Nukahdan itsekin hetkeksi.

Klo 19.30 alan pestä vessaa/kylppäriä, sillä se on törkyisessä kunnossa, ja meille on tulossa vieraita seuraavana päivänä. Mies antaa Pikkukarhulle iltapuuroa, pesee tämän hampaat ja laittaa yökamppeet päälle.

Klo 20 Pikkukarhu kiipeää itse omaan sänkyynsä ja käymme sanomassa hänelle hyvät yöt. Järjestelen tavaroita paikoilleen ja istahdan "hetkeksi" koneelle. Mies menee suihkuun.

Klo 21 käyn suihkussa ja syön ohrapuuronjämät mustikkajauheella iltapalaksi. Luen samalla muutaman sivun Cecelia Ahernin uusinta romaania. Sitten istun koneelle ja alan siirtää kuvia puhelimesta sekä kamerasta. Siitä hommasta en tykkää _yhtään_!

Klo 22 Mies menee nukkumaan

Klo 22.10 Pikkuleijona huutelee tissin perään. Käyn syöttämässä hänet.

Klo 23.30 sammutan tietokoneen ja menen pesemään hampaat.

Klo 23.50 käyn nukkumaan hetken luettuani.

Tiistai 11.3.14

Klo 2 Pikkuleijona syö.

Klo 3 Pikkukarhu tulee sängyn viereen ja hokee "MOI! MOI! MOI!". Vien hänet takaisin omaan sänkyyn. Pikkuleijona ottaa hörpyt, koska heräsi veljensä möykkäämiseen.

Klo 4.30 Mies herää ja lähtee töihin ennen viittä.

Klo 5.30 kuulen taas sänkyni vierestä iloista moikkausta. Otan Pikkukarhun viereeni, mutta hän ei enää nuku. Torkuttelen ja syötä Pikkuleijonaa. Pikkukarhu höpöttelee omiaan.

Klo 6.15 Pikkukarhu lähtee sängystä hokien "Pii! Pii!". Hän tahtoo katsomaan piirrettyjä. Myös Pikkuleijona on hereillä, joten lähden vaipanvaihdolle hänen kanssaan. Pikkukarhu tulee pian vessaan yökkäriään riisuen, ja otan häneltä yövaipan pois.

Klo 6.45 katsomme Late Lammasta yhdessä boxilta.

Klo 7.30 aamupala. Laitan aamupalan ajaksi Pikkukarhulle vaipan, sillä meillä on sääntö "munasillaan ei tulla pöytään". Pikkukarhun poistuttua pöydästä laitan Pikkuleijonan hetkeksi syöttötuoliin istumaan, mistä Pikkukarhu suuttuu verisesti. Raivarit.

Klo 8 pesemme hampaat Pikkukarhun kanssa ja Pikkuleijonakin pureskelee omaa harjaansa ikenillään. PK käy potalla. Vaihdan Pikkuleijonalle vaipan ja itselleni päivävaatteet päälle.

Klo 8.15 nukutan (syötän) Pikkuleijonan aamu-unille sänkyyn, sillä on on kovin väsynyt.

Klo 8.30 alan valmistaa pannukakkua vieraille tarjottavaksi. Pikkukarhu kiukuttelee. Tulee tuskanhiki, ahdistus ja paniikki, etten ehdi saada kaikkea kuosiin ennen vieraita.

Klo 8.45 laitan PK:lle vaipan ja päivävaatteet päälle, kun hän on tähän saakka hillunut pelkässä pitkähihaisessa.

Klo 8.48 siivoan kakan pois vaipasta. Sepäs oli  nopea toimitus...

Klo 9 suoristan hiukset (tai oikeastaan vaan latvat, jotka sojottavat jokaiseen ilmansuuntaan) ja laitan meikkipuuteria. Pikkukarhu tönii ja kiukuttelee.

Hankin juuri uuden vehkeen, kun entinen sanoi sopimuksen irti

Klo 9.20 alkaa ystäviä ilmestyä taaperoidensa ja vauvojensa kanssa aamutreffeille. Tupa täyttyy nopeasti hälinästä ja pulinasta. 

Edes tiskin määrä ei harmita, kun on niin hyvää seuraa!

Klo 10.10 Pikkuleijona herää.

Klo 10.30 Pikkukarhu syö lounasta (erikoistapaus: pannaria lounaaksi!) ja Pikkuleijona ottaa huikat.

Klo 11.30 Pikkuleijona syö vähän lisää ja vaihdan hänelle vaipan. Pikkukarhu alkaa nuutua.

Klo 12 vieraat alkavat lähteä pikku hiljaa.

Klo 12.30 Pikkukarhu menee yliväsyneenä ja kiukutellen päiväunille. Pikkuleijonakin kiukkuaa väsymystä ja vien hänetkin nukkumaan pian PK:n jälkeen. Keitän itselleni kahvia ja siivoan vieraiden jäljiltä keittiötä. Täytän tiskikoneen ja innostun jynssäämään tiskipöydän sekä altaat ihmesienellä hohtavan puhtaiksi. Rentoutumista parhaimmillaan!

Klo 13.15 Pikkuleijona herää, koska hänellä on kakka vaipassa. Vaihdan vaipan ja koetan saada hänet vielä nukkumaan. Hän nukkuu 10 minuuttia, ja on sen jälkeen erittäin kiukkuisena hereillä. Kannan häntä liinassa, sillä mikään asento ei tunnu olevan hyvä. Hän syö vähän väliä ja pulauttelee normaalia enemmän. 

Klo 14.10 Pikkukarhu herää ja tahtoo tulla syliin. Pikkuleijona loukkaantuu, kun lasken hänet hetkeksi pois ottaakseni Pikkukarhun. Molemmat lapset ovat kiukkuisia ja itkuisia.

Klo 14.45 syömme välipalaa PK:n kanssa.

Klo 15 Mies tulee kotiin. Hän on työmatkalla käynyt noutamassa kolme varaamaani kirjaa kirjastosta. Jee! Mies syö lounasta jälleen kerran vasta tässä vaiheessa päivää...

"Kasvatusoppaita"

Klo 15.30 Pikkuleijona syö, alamme pukea ulos

Klo 16 lähdemme ulos porukalla, Pikkuleijona nukahtaa.

Aurinkolasit pysyivät päässä tasan kuvan ottamisen ajan...

Uusissa silmälaseissani on uv-säteilystä tummuvat linssit. Niiiiiin kätevää, love it!

Klo 16.30 Pikkuleijona herää niin kiukkuisena, että katson parhaimmaksi lähteä kotiin. Mies jää puistoon Pikkukarhun kanssa. Pikkuleijonalta löytyy jälleen kakka vaipasta, ja pylly punoittaaa. Syötän hänet ja kanniskelen ympäriinsä. Hän on normaalia itkuisempi.

Klo 17.30 Mies tulee sisälle PK:n kanssa.

Klo 17.45 syömme päivällistä. Olen huolissani siitä, että päivällisemme tahtovat venyä koko ajan myöhemmäksi. Kesä on tosin tulossa, joten ehkä rytmi siirtyy muutenkin myöhemmäksi.

Klo 18 vaari tulee kylään ja leikkii lasten kanssa. Käytämme tilaisuuden hyödyksi: tyhjennämme tiskikonetta, otamme vaippapyykkiä narulta ja Mies hakee muita pyykkejä pyykkituvasta. Pyydän miestä ottamaan enimmät hiekat ja roskat pois imurilla, ja hän tekeekin työtä käskettyä. Päivässä ehtii kertyä uskomattomat määrät hiekkaa ja muuta sontaa joka puolelle!

Vaari jaksaa leikkiä. Huomatkaa PK:n tunneli divaanissa!

Loputon vaippapyykkishow

Klo 18.30 teen Pikkuleijonalle iltapesut ja vaihdan hänet yövermeisiin.

Klo 18.50 alan nukuttaa Pikkuleijonaa. Hän nukahtaa melkein heti.

Klo 19 vaari lähtee. Samalla ovenavauksella tulee kylään Miehen ystävä. Otan kuvia myyntiin menevistä äitiysvaatteista miesten muistellessa hurjia nuoruusvuosiaan.

Klo 19.45 laitan PK:lle puuroa ja teen yövaipan, koska niitä ei yllättäen ollut valmiina.

Klo 20 PK:n iltatoimet, joiden jälkeen hän menee sänkyyn hyvillä mielin.

Klo 20.30 menen suihkuun, jonka jälkeen syömme Miehen kanssa yhdessä iltapalaa ja katsomme tallennettuja ohjelmia boxilta. Syön suklaahimoissani yhden Pikkukarhun saamista pääsiäismunista (HYI MINUA!) ja muutamia irtokarkkeja. Kaduttaa.

Klo 22 Mies menee nukkumaan. Jään hetkeksi koneelle.

Klo 22.30 pesen hampaat ja kömmin sänkyyn Miehen tuomien kirjojen kanssa.

Klo 23.30 käyn nukkumaan.

*****************************************************

Kaikkialta sitä kuviaan löytääkin...

Bloggerissa on sellainen hauska ominaisuus, että blogin omistaja pääsee näkemään, kuinka paljon kävijöitä blogissa sekä eri postauksissa on ja mistä kävijät blogiin tulevat. Sen tähden löysin myös paikan, jonne kuvani oli luvatta laitettu omanaan. Oli melkoinen yllätys, että kyseessä oli goSupermodel -sivusto! Eli hyvin nuorten tyttöjen oma yhteisö. Ennemmin olisin veikannut esimerkiksi Demin foorumia. Onneksi "Gosun" käyttäjät eivät aivat purematta nielleet "kiwa" nimimerkin postausta "oon raskaana", vaan kaivelivat Googlen kuvahaun avulla esiin blogini ja alkuperäisen kuvani. Kiitos vaan sille, joka keskusteluketjusta tuli vinkkaamaan asiasta minulle. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa lukiessani ko. viestiketjua. 

Varsinkin tämä erään keskustelijan kommentti pudotti minut pallilta totaalisesti:

"Taas tämmöne! Oikeest eiks teil tyhmillä huomionkipeillä idiooteilla oo muuta tekemistä ku tulla roskaamaan forkkii tämmösellä sanonko millä??!! Tost näkyy niin hyvin et toi on muokattu photoshopilla. Ja jos on raskaana kaikki tietää et ei voi käyttää tavallisii- tai urheiluliivejä (sul on tos kuvan urheiluliivit) vaan pitää käyttää raskausliivejä."

Mä en tiennyt, että pitää käyttää raskausliivejä :'''( :D 

************************************************

Voi morjens. Piti tulla postaamaan ihan Oikeita Asioita, mutta jääköön ensi viikkoon. Postaus tuplarattaista on muutamia kuvia ja loppuhiomista vaillle valmis! Ja Bummareiden tuunaamisestakin voisi sanoa sanasen, ne kun on kaikki jo tuunattu.

Kuvien laiton käyttäminen

Taas on käynyt ilmi tapaus, että raskauskuviani on esitelty netissä ominaan! Voi helvetti, että ketuttaa! Uusissa kuvissa on vesileima, mutta vanhempiin en ole jaksanut niitä laittaa jälkikäteen.

SINÄ, JOKA KOPIOIT JA KÄYTÄT KUVIANI: VOIT OLLA VARMA, ETTÄ KAIVELEN SINUT ESIIN TAVALLA TAI TOISELLA! Tekijänoikeuslaki on laki, jonka rikkomisesta seuraa rangaistus. Kannattaa vähän miettiä, mitä tekee.

Niin harmillista kuin se onkin, niin olen alkanut miettiä blogin sulkemista kokonaan tai ainakin lukijoiden rajaamista kutsuttuihin. Ei vaan jaksais.

Iso kiitos teille, jotka vinkkaatte moisista väärinkäyttötapauksista! Olette kultaisia <3