Unitutkimusyö

Olemme osallistuneet THL:n "Child-sleep" -unitutkimukseen Pikkukarhun syntymästä saakka. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lapsen unta sekä perheympäristön ja perimän merkitystä unen kannalta. Tunnistamalla unihäiriöitä ja niiden aiheuttajia voidaan kehittää uusia hoitomuotoja sekä myös yrittää ehkäistä häiriöitä ja niiden mahdollisia pitkäaikaisvaikutuksia yksilön elämässä.

Tähän saakka osallistumisemme on ollut sitä, että olemme täyttäneet erilaisia unenseuranta- sekä elämäntapalomakkeita tasaisin väliajoin. Pikkukarhun ollessa vauva lomakkeiden täyttäminen oli välillä todella raskasta, kun yöt olivat rikkonaisia, eikä millään meinannut itsekään muistaa, montako kertaa vauva heräsi. On silti ollut hienoa osallistua tähän tärkeään tutkimukseen.

Meitä pyydettiin osallistumaan lisätutkimuksiin, sillä Pikkukarhulla on ollut satunnaista kuorsaamista. Tutkijoita kiinnostaa kuorsaamisen yhteys erilaisiin sairauksiin ja unihäiriöihin. Vastineeksi unitutkimusyöhön osallistumisesta perheet saavat kattavasti tietoa lapsensa fyysisestä sekä psyykkisestä voinnista, sillä lapsi tutkitaan varsin perusteellisesti.

Tulevaa "retkeä" tai "yökyläilyä" oli pedattu puhumalla edeltävät päivät tulevista jännistä jutuista, ja Pikkukarhu osasi kysyttäessä kertoa, mitä sairaalassa tehdään ("Minä menen nukkumaan sairaalaan ja päähän laitetaan juttuja tänne näin"). Puhuimme myös siitä, miten kyseessä on äidin ja Pikkukarhun yhteinen retki, jonne eivät tule isi tai pikkuveli mukaan. Laatuaikaa kerrakseen!

Pikkukarhu pakkasi pöllöreppunsa (äiti joutui purkamaan pois muun muassa pyykkinarulta anastetut märät vaippaimut), ja matkasimme bussilla Taysiin. Mukana oli myös purkillinen sitä itseään, sillä he halusivat lapselta ulostenäytteen... Onneksi PK muistutti minua aamulla "otetaan kakka mukaan sairaalaan", muuten olisin ehkä unohtanut koko jutun. Tarkka poika.

Aulassa piti vähän ihastella itseään peilistä. Huomatkaa hieman ihmismäisemmäksi leikattu takatukka!

Ensimmäisenä menimme korvapolille, jossa pojalta tutkittiin korvat, nenä ja nielu. Inhottava osuus oli, kun nenän kautta nieluun työnnettiin kamerallinen letku, jotta nähtäisiin nielurisojen koko. Itse toimenpide kesti onneksi alle minuutin, ja nenään oli suihkutettu puuduteainetta. Siitä huolimatta Pikkukarhu veti hirveät siepit, mutta rauhoittui onneksi nopeasti. Korvat olivat puhtaat ja nielurisat pienet, joten siltä osin ei ole huolta. PK sai pienen lelukoiran lahjaksi reippaudestaan.

Korvapolilta laukkasimme hirveällä kiireellä toiselle puolelle sairaala-aluetta lääketieteen rakennukseen, jossa Pikkukarhulle tehtiin psykologisia testejä. Hänen piti katsoa videolta kuvia muun muassa erilaisista ilmeistä, ja samalla rintaan kiinnitetyillä lätkillä rekisteröitiin sykkeen vaihteluita. Toisessa testissä olimme yhdessä leikkimässä huoneessa, kunnes tutkija koputti oveen ja pyysi minua hetkeksi poistumaan huoneesta. Tätä tutkimusta videoitiin koko ajan. Oli myös muutamia pieniä testejä, kuten erilaisten kuppien alle Pikkukarhun nähden piilotettujen rusinoiden etsiminen. Mieluisat etsittävät saivat Pikkukarhun loistamaan tässä testissä. Sen sijaan "odotustesti", jossa Pikkukarhun olisi pitänyt odottaa kellon soimista, jotta saa ottaa karkin, ei mennyt ihan niin hyvin...

Psykologisista testeistä siirryimme unitutkimusosastolle omaan pieneen huoneeseemme. Pikkukarhu alkoi olla jo niin väsynyt, että hoitaja päätti alkaa kiinnittää lätkiä ja piuhoja päähän samantien. Siihen kun menee hetki. Pikkukarhu ei jaksanut kauheasti edes vastustella, kun oli jo niin tiltissä. Hiukan piti rohkaista ja laittaa vertaistuen vuoksi Pupullekin omat piuhat sekä verkkomyssy. Päälätkien laittamisen jälkeen vaihdoimme yökamppeisiin ja söimme tarjottua iltapalaa Late Lammasta dvd:ltä katsellen. Kun tuli aika kiinnittää ne loput miljoonat johdot ja anturit, meinasi Pikkukarhu nukahtaa. Helpolla meni se vaihe, mitä olin pelännyt kaikista eniten.

Late Lammas ja mielenkiintoiset leikkikalut veivät väsyneen potilaan huomion muualle koneista 

Hurjan näköistä...

Pikkukarhulta seurattiin muun muassa EKG:ta, hengitystä, liikettä, unenlaatua...

Pikkukarhu heräili muutaman kerran yöllä, mutta yllättävän hyvin yö sujui kaikista johdoista ja oudosta tilanteesta huolimatta. Itse heräsin muutamia kertoja, kun yöhoitaja tuli korjaamaan happiviiksien tia johtojen asentoa. Minulle levitetty heteka ei ollut kaikista ergonomisin nukkumispaikka, mutta pääsinpähän kerrankin ajoissa sänkyyn (ennen klo 20!). Kaikista karseinta Pikkukarhusta taisi olla se, kun aamulla piti pestä hiuksista pois lätkien liima. Tyyppi huusi varmasti koko osaston hereille, kun yritin kastella hänen päätään. Lähtiessämme Pikkukarhu ja Pupu saivat molemmat hienot kaulaan ripustettavat "mitalit", PK Late Lampaan mallisen ja Pupu porkkananmallisen, joissa luki "olit reipas".

Aamupala jäi väliin, sillä meidän oli kiiruhdettava otattamaan paastoverikoe ja antamaan sylkinäyte. Kumpikaan näistä ei lukeutunut PK:n suosikkijuttuihin, kuten arvata saattaa. Onneksi ne olivat nopeasti ohi. Sitten pääsimmekin taas psykologisiin testeihin, jossa tällä kertaa selvitettiin PK:n ikätasoa. Alkuun Pikkukarhu jaksoi keskittyä hyvin, mutta loppupuolella häntä alkoi selvästi kyllästyttää, eikä hän suostunut enää vastailemaan kysymyksiin tai tekemään mitään. Innolla odotan tuloksia näistä psykologisista osuuksista! Ja toivon tietenkin, ettei verikokeissa tai muussakaan tule ilmi mitään hälyyttävää, vaikka eihän PK:lla sinänsä edes epäillä mitään. Jos jotakin piilevää olisi, niin se tulisi joka tapauksessa nyt ilmi.

Psykologiopiskelijan juttusilla

Saimme mukaan kotitehtäviä: aktiivisuutta seuraavan rannekkeen sekä seurantalomakkeen, joita tuli käyttää seuraavat kolme vuorokautta. Seurantalomake oli vanha tuttu, samanlainen mitä olimme täyttäneet Pikkukarhun syntymästä saakka. Sen sijaan aktiivisuusranneke oli aivan uusi tuttavuus. Pikkukarhu ei pitänyt siitä lainkaan...

Ja niinpä se katosikin seuraavana päivänä. En tiedä, kauanko se ehti olla kateissa, kun vihdoin löysin sen Pikkukarhun jemmasta. Ainakin siihen on kirjautunut vauhtia päivän ajalle, sillä pojat ajoivat mopolla kilpaa pitkin päivää. Mainitsin tästä kyllä seurantalomakkeessa...

*********************************************************************

Verikokeista saimme jo tulokset, ja ne olivat normaalit. Psykologin testeistäkin pitäisi tulla jonkinlaista yhteenvetoa, mitä odotan innolla. Sellainen seikkailu tällä kertaa!

Tirsamaahan käy väsyneen tie

Selasin aikani kuluksi vanhoja postauksia ja oli pakko tulla hehkuttamaan eräästä muutoksesta, joka on tapahtunut sitten lapsen syntymän! Ja tämä muutos on merkinnyt minulle paljon, sillä asia aiheutti aikoinaan todella paljon vääntöä, itkua ja hammasten kiristelyä. Kyse on tietenkin tästä meidän nukkumisjärjestelystä!

Ajattelin oikeasti, että miehelle tulee hätä käteen ja panniikki persuksiin, jos hän joutuu yrittämään unta ilman viihdelaitteistoaan. Mutta mitä ihmettä!? Hää alkaa nykyään nukkua kuin normaalit ihmiset konsanaan! Ja  hän ihan oikeasti katselee pinnasängyssä nukkuvaa poikaa rauhoittuakseen ja saadakseen unta. Taisin olla aika kettumainen ämmä silloin vuosi sitten...

Luultavasti hän saa unta muutenkin paremmin lapsen takia... Lapsilla kun on kummallinen taipumus aiheuttaa megalomaanista väsymystä vanhemmilleen. Nyt saa ilmoittautua ne vanhemmat, jotka eivät tällaista ole kokeneet. Jos uskaltaavat.

On ihanaa nukkua täysin pimeässä makkarissa ilman läppärin loimotusta. Sänky tosin saisi olla leveämpi. Aviovuoteen kuuluu olla leveämpi, että pääsee paremmin toista karkuun. Eikös se niin mene?

33+6 neuvola

... Ja karsee fiilis. Ei muuten, mutta kun en ole saanut nukuttua kunnolla useampaan yöhön! Alkaa tosissaan verottaa noin rikkonaiset unet. Ei yhtään helpota se, että tänään olisi vihdoinkin se tentti.

(Ehkä noihin rikkonaisiin uniin on ihan hyvä alkaa tottua pikkuhiljaa :D )

Neuvolassa oli taas eri täti, missä lie oma tällä kertaa. Sain kuitenkin avauduttua siitä, miten tahdottaisiin miehen kanssa synnytykseen tukihenkilöksi ystävä, joka on kätilö. Sehän ei periaatteessa onnistu TAYSin säännösten mukaan, kun isän lisäksi tukihenkilönä voi toimia vain ja ainoastaan doula. Poikkeuksia ilmeisesti tehdään niin, että on käytävä pelkopolilla ruinaamassa ensiksi... Neuvolan täti oli kuitenkin sitä mieltä, että ihan turha on laittaa lähetettä pelkopolille tuon asian takia, vaan ehkä sen voisi sopia. Kun kyseessä on vielä kätilö! Lupasi soitella ja kysellä asiaa, ihanaa. Olisi niin parasta, jos ystävä pääsisi mukaan tukemaan miestä. Mies on itse sitä mieltä, että tämä ystävä on ainut ja oikea vaihtoehto meidän "doulaksi" synnytykseen.

Neuvolassa ei sinänsä mitään uutta, mitä nyt painonnousu oli hidastunut ja sf-mitta pudonnut tasan keskikäyrälle. Vauva on siis ilmeisesti lisännyt painoaan, mutta meikeläiselle ei ole tullut ylimääräistä, kiitos fiksun syömisen ja liikunnan.

rv 33+6 (32+0)
rr 120/68 (118/64)
paino 67,8kg (67,6), +108g/vko
sf 30cm (28)
syke 145
liikkeet ++
raivotarjonta
pissa puhdas

Nyt ruokaa, unta ja viime hetken tenttiin lukeminen. Huomenna saa jo rentoutua!

Insomniaa ja neuroottisuutta

Viime yö meni totaalisen reisille. Kuvainnollisesti. Maustettiin hyviä unia pienellä taistelulla miehen kanssa vanhasta ongelmasta. Se on oikeasti Ongelma: minä en pysty nukahtamaan, jos huoneessa ei ole ihan hiljaista ja pimeää, kun taas mies ei pysty nukahtamaan, jos ei televentteri ole päällä tai läppäriltä tule Avaraa luontoa (no, onhan sen Jarmo Heikkisen ääni tosi rauhoittava, MUTTA...) Tästäkös minä eilen illalla maitoni nostin, kun jouduin ensimmäistä iltaa yrittämään unta ilman lääkkeitä. Oli muutenkin hermostunut ja ahdistunut olo, ja sitten vielä se helevetin töllö siinä auki. Mies sanoi, että voisin kysyä lääkäriltä jotain korvaavaa, eikä vaan tajunnut, että kyllä se ketipinor sopii, mutten TAHDO syödä sitä. Hän ehdotti luontaistuotelääkkeitä, johon tietty kiivastuneena totesin, että syö itte niitä luontaismömmöjä, jos kerran nukahtaminen on niin vaikeaa. Mies lähti sohvalle, mutta tuli hetken päästä takaisin.

Aamulla se sitten lähti Tallinnaan klo 5.40 hakemaan viinaa rannasta ystäviemme häihin. Piti minua ihan tahallaan hereillä siinä ja kävi läpi illan juttua. Koin taas suurta vääryyttä ja syyllistämistä, vaikka olinhan itse toki kiljunut kurkkutorvi suorana kaikkea tyhmää miehelle. En saanut sitten enää unta, kun hän lähti.

Miestä rassaa oikeasti tosi paljon se, miten lääkkeiden lopettaminen vaikuttaa kuntooni. Minusta voisi kuitenkin itse joustaa sen verran, että hankkisi jotain nukahtamista helpottavaa, jotta makuuhuone olisi rauhoitettu alue. Yritin eilen vedota siihenkin, että siihen telkkarin paikalle tulee sitten pinnasänky. Siinäpähän tuijottelet sitä sitten pitkin iltaa!

Kävin aamulla kävelyllä, kun kerta olin herännytkin niin epäihmismäiseen aikaan. Syke nousi reippaasta kävelystä yli 140, vaikka normaalisti en kävelemällä saa sykettä nousemaan yli 130. Liian reipas askel alkoi tuntua epämukavalta. Täytyy varmaan pistää salikortti jäähylle hetkeksi ja käpytellä sen verran mitä pystyy. En kuitenkaan halua, että alan käyttää raskautta tekosyynä liikunnan lopettamiseen. Täytyy vaan pitää järki tässä hommassa mukana, mikä on hiukan hankalaa ollut meikeläiselle aina.

Iltapäivästä lähdettiin isosiskon ja hänen tyttäriensä (6- ja 10-v.) shoppailemaan kaupungille. Löysin ihanan valkoisen satiiniboleron Stockalta, joten päätinkin pistää sinne häihin sitten vanhan kellohelmamekkoni sen kanssa. Radiokirpparilta mukaan tarttui vielä täydelliset valkoiset kengät, 10€, asuun! Pääsin niin halvalla tällä kertaa, että ostin mielissäni kummitytölleni (10v.) "leggingspaidan", niin kuin hän asian ilmaisi. On kuulemma pitänyt venytellä vanhoja paitoja, että saisi niistä leggareihin sopivan :3 Kauheaa, miten nopeasti aika menee! Vastahan tämä murunen syntyi, ja nyt alkaa olla jo lähellä esiteini-ikää.

Kaupungissa tuli huono olo, kun en ollut syönyt ennen lähtöä. Radiokirppiksen korvapuusti auttoi erinomaisesti  <3 Tammerkoskikin haisee ihan raadolta nenääni nyt, yhhhh!

Ei vielä pitäisi miettiä synnytystä, mutta tuli vaan tänään puheeksi siskon kanssa. Siskolla kun on tuota synnytyskokemusta, neljä lasta. Kummityttöni ampaisi aikoinaan ambulanssiin, niin kiire hällä oli tähän maailmaan! Olen ajatellut, että isosiskoni tulisi doulakseni. TAYSiin saa ottaa isän lisäksi doulan mukaan synnytykseen. Voi olla, että herkkä mieheni makaa ketarat ojossa ilokaasupäissään salin lattialla ja tarvitsen vähän lisätukea ;)

Päivän murhe: miksi minulla ei ole repäisykipuja? Nippailuakin on tooosi harvassa? Onkohan tämä nyt sitten tuulimuna? Miksi pitäisi olla kaikki oireet? Miksi olen neuroottinen?

Vanha H&M:n mekko, patellavyö Vero Modasta?, bolero Vilasta ~24€ ja laukku kirpparilta 2€

Täydelliset kengät radiokirpparilta 10€