Unitutkimusyö

Olemme osallistuneet THL:n "Child-sleep" -unitutkimukseen Pikkukarhun syntymästä saakka. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää lapsen unta sekä perheympäristön ja perimän merkitystä unen kannalta. Tunnistamalla unihäiriöitä ja niiden aiheuttajia voidaan kehittää uusia hoitomuotoja sekä myös yrittää ehkäistä häiriöitä ja niiden mahdollisia pitkäaikaisvaikutuksia yksilön elämässä.

Tähän saakka osallistumisemme on ollut sitä, että olemme täyttäneet erilaisia unenseuranta- sekä elämäntapalomakkeita tasaisin väliajoin. Pikkukarhun ollessa vauva lomakkeiden täyttäminen oli välillä todella raskasta, kun yöt olivat rikkonaisia, eikä millään meinannut itsekään muistaa, montako kertaa vauva heräsi. On silti ollut hienoa osallistua tähän tärkeään tutkimukseen.

Meitä pyydettiin osallistumaan lisätutkimuksiin, sillä Pikkukarhulla on ollut satunnaista kuorsaamista. Tutkijoita kiinnostaa kuorsaamisen yhteys erilaisiin sairauksiin ja unihäiriöihin. Vastineeksi unitutkimusyöhön osallistumisesta perheet saavat kattavasti tietoa lapsensa fyysisestä sekä psyykkisestä voinnista, sillä lapsi tutkitaan varsin perusteellisesti.

Tulevaa "retkeä" tai "yökyläilyä" oli pedattu puhumalla edeltävät päivät tulevista jännistä jutuista, ja Pikkukarhu osasi kysyttäessä kertoa, mitä sairaalassa tehdään ("Minä menen nukkumaan sairaalaan ja päähän laitetaan juttuja tänne näin"). Puhuimme myös siitä, miten kyseessä on äidin ja Pikkukarhun yhteinen retki, jonne eivät tule isi tai pikkuveli mukaan. Laatuaikaa kerrakseen!

Pikkukarhu pakkasi pöllöreppunsa (äiti joutui purkamaan pois muun muassa pyykkinarulta anastetut märät vaippaimut), ja matkasimme bussilla Taysiin. Mukana oli myös purkillinen sitä itseään, sillä he halusivat lapselta ulostenäytteen... Onneksi PK muistutti minua aamulla "otetaan kakka mukaan sairaalaan", muuten olisin ehkä unohtanut koko jutun. Tarkka poika.

Aulassa piti vähän ihastella itseään peilistä. Huomatkaa hieman ihmismäisemmäksi leikattu takatukka!

Ensimmäisenä menimme korvapolille, jossa pojalta tutkittiin korvat, nenä ja nielu. Inhottava osuus oli, kun nenän kautta nieluun työnnettiin kamerallinen letku, jotta nähtäisiin nielurisojen koko. Itse toimenpide kesti onneksi alle minuutin, ja nenään oli suihkutettu puuduteainetta. Siitä huolimatta Pikkukarhu veti hirveät siepit, mutta rauhoittui onneksi nopeasti. Korvat olivat puhtaat ja nielurisat pienet, joten siltä osin ei ole huolta. PK sai pienen lelukoiran lahjaksi reippaudestaan.

Korvapolilta laukkasimme hirveällä kiireellä toiselle puolelle sairaala-aluetta lääketieteen rakennukseen, jossa Pikkukarhulle tehtiin psykologisia testejä. Hänen piti katsoa videolta kuvia muun muassa erilaisista ilmeistä, ja samalla rintaan kiinnitetyillä lätkillä rekisteröitiin sykkeen vaihteluita. Toisessa testissä olimme yhdessä leikkimässä huoneessa, kunnes tutkija koputti oveen ja pyysi minua hetkeksi poistumaan huoneesta. Tätä tutkimusta videoitiin koko ajan. Oli myös muutamia pieniä testejä, kuten erilaisten kuppien alle Pikkukarhun nähden piilotettujen rusinoiden etsiminen. Mieluisat etsittävät saivat Pikkukarhun loistamaan tässä testissä. Sen sijaan "odotustesti", jossa Pikkukarhun olisi pitänyt odottaa kellon soimista, jotta saa ottaa karkin, ei mennyt ihan niin hyvin...

Psykologisista testeistä siirryimme unitutkimusosastolle omaan pieneen huoneeseemme. Pikkukarhu alkoi olla jo niin väsynyt, että hoitaja päätti alkaa kiinnittää lätkiä ja piuhoja päähän samantien. Siihen kun menee hetki. Pikkukarhu ei jaksanut kauheasti edes vastustella, kun oli jo niin tiltissä. Hiukan piti rohkaista ja laittaa vertaistuen vuoksi Pupullekin omat piuhat sekä verkkomyssy. Päälätkien laittamisen jälkeen vaihdoimme yökamppeisiin ja söimme tarjottua iltapalaa Late Lammasta dvd:ltä katsellen. Kun tuli aika kiinnittää ne loput miljoonat johdot ja anturit, meinasi Pikkukarhu nukahtaa. Helpolla meni se vaihe, mitä olin pelännyt kaikista eniten.

Late Lammas ja mielenkiintoiset leikkikalut veivät väsyneen potilaan huomion muualle koneista 

Hurjan näköistä...

Pikkukarhulta seurattiin muun muassa EKG:ta, hengitystä, liikettä, unenlaatua...

Pikkukarhu heräili muutaman kerran yöllä, mutta yllättävän hyvin yö sujui kaikista johdoista ja oudosta tilanteesta huolimatta. Itse heräsin muutamia kertoja, kun yöhoitaja tuli korjaamaan happiviiksien tia johtojen asentoa. Minulle levitetty heteka ei ollut kaikista ergonomisin nukkumispaikka, mutta pääsinpähän kerrankin ajoissa sänkyyn (ennen klo 20!). Kaikista karseinta Pikkukarhusta taisi olla se, kun aamulla piti pestä hiuksista pois lätkien liima. Tyyppi huusi varmasti koko osaston hereille, kun yritin kastella hänen päätään. Lähtiessämme Pikkukarhu ja Pupu saivat molemmat hienot kaulaan ripustettavat "mitalit", PK Late Lampaan mallisen ja Pupu porkkananmallisen, joissa luki "olit reipas".

Aamupala jäi väliin, sillä meidän oli kiiruhdettava otattamaan paastoverikoe ja antamaan sylkinäyte. Kumpikaan näistä ei lukeutunut PK:n suosikkijuttuihin, kuten arvata saattaa. Onneksi ne olivat nopeasti ohi. Sitten pääsimmekin taas psykologisiin testeihin, jossa tällä kertaa selvitettiin PK:n ikätasoa. Alkuun Pikkukarhu jaksoi keskittyä hyvin, mutta loppupuolella häntä alkoi selvästi kyllästyttää, eikä hän suostunut enää vastailemaan kysymyksiin tai tekemään mitään. Innolla odotan tuloksia näistä psykologisista osuuksista! Ja toivon tietenkin, ettei verikokeissa tai muussakaan tule ilmi mitään hälyyttävää, vaikka eihän PK:lla sinänsä edes epäillä mitään. Jos jotakin piilevää olisi, niin se tulisi joka tapauksessa nyt ilmi.

Psykologiopiskelijan juttusilla

Saimme mukaan kotitehtäviä: aktiivisuutta seuraavan rannekkeen sekä seurantalomakkeen, joita tuli käyttää seuraavat kolme vuorokautta. Seurantalomake oli vanha tuttu, samanlainen mitä olimme täyttäneet Pikkukarhun syntymästä saakka. Sen sijaan aktiivisuusranneke oli aivan uusi tuttavuus. Pikkukarhu ei pitänyt siitä lainkaan...

Ja niinpä se katosikin seuraavana päivänä. En tiedä, kauanko se ehti olla kateissa, kun vihdoin löysin sen Pikkukarhun jemmasta. Ainakin siihen on kirjautunut vauhtia päivän ajalle, sillä pojat ajoivat mopolla kilpaa pitkin päivää. Mainitsin tästä kyllä seurantalomakkeessa...

*********************************************************************

Verikokeista saimme jo tulokset, ja ne olivat normaalit. Psykologin testeistäkin pitäisi tulla jonkinlaista yhteenvetoa, mitä odotan innolla. Sellainen seikkailu tällä kertaa!

Synnytyskertomus

Terve poika syntyi 16.9.13 klo 5.23 mitoin 3445g/51cm/py 34,5cm
rv 39+5 (ultran mukaan rv 40+0)
Synnytyksen kesto yhteensä 6h 35min
Tays

Synnytystä edeltävät tapahtumat:

Lauantaina rv 39+3 kävimme Miehen kanssa elokuvissa sekä saunottelemassa anoppilassa koko perheen voimin. Oloni oli hirveän huonovointinen koko päivän, mutta siitä huolimatta teki mieli ahmia jotain koko ajan. Vedin leffassakin poppareita ja karkkia kaksin käsin. Yksittäisiä hiukan tuntuvia, mutta ei kovin kipeitä suppareita tuli satunnaisesti päivän aikana. Veikkasin anopille Myttysen syntyvän maanantaina, oli vain sellainen olo. Illalla kuului yksittäinen pieni poksahdus mahasta, joka johtui ilmeisesti kalvojen napsumisesta.

Sunnuntaina kävimme ostoksilla, jossa valitin koko ajan huonovointisuuttani. Teki yhtä lailla pahaa kuin alkuraskaudessa ja väsytti aivan helvetisti. Olo oli todella ryytynyt. Olimme sopineet, että käyn vielä kätilöystäväni luona kylässä, kun hän oli seuraavana päivänä lähdössä Ausseihin. Ystävä lupasi tehdä sisätutkimuksen, jotta nähtäisiin, onko mitään tapahtunut pikkukipuilujen ansiosta. Pirkkalaa kohti ajellessani tunsin muutaman vähän ikävämmän supistuksen. Kirosin, kun en voinut vaihtaa asentoa ajamisen takia. Perille päästyäni ystävällä oli meneillään täysi muuttohässäkkä, joten alapään ronklaaminen ei ollut ensimmäisenä mielessä. Siinä muiden jaloissa pyöriessäni tunsin, että supistuksia tulee yhä useammin ja ne tuntuvat myös alaselässä sekä reisissä. Aiemmin ne eivät olleet vielä menneet reisiin saakka. Mielessä kävi pieni toivonripaus, että synnytys olisi käynnistymässä. Ystävä ei ronklannut paikkoja, vaan päätti jättää homman luonnon huoleksi. Sen sijaan hän kopaisi mahaa ulkoapäin vain todetakseen, että Myttysen pää on yhä kiinnittymättä. Fiilis oli pettynyt. Hyvin pettynyt.

Autossa supistukset hiipuivat ja kotiin päästyäni niitä ei enää tullut. Satunnaista jomottelua tunsin silloin tällöin. Kävimme saunassa ja söin kolmen ruokalajin illallisen (iso kulhollinen salaattia, ristikkoperunoita, itsetehtyä kebabbia sekä puoli litraa jäätelöä mansikoilla. VOI KYLLÄ!) noin klo 20. Oli hieman tatti otsassa sen suhteen, ettei mitään alkanutkaan tapahtua eikä nyt ollut edes tietoa alaloosterin tilanteesta.

Synnytys käynnistyy sittenkin... klo 23:

Sänkyyn mennessäni tunsin suppareiden palaavan. Ajattelin, että inhottavasti jäytävä, mutta mihinkään johtamaton kipuilu jatkuu taas alkuyön, kuten monesti aiemminkin. Sängyssä kirjaa lukiessani aloin kuitenkin kellottaa suppareita puhelimessa olevalla sovelluksella, koska niitä tuntui tulevan suhteellisen tiheään tahtiin ja uudenlaisella voimalla. Klo 23 on tullut ensimmäinen Oikeasti Kipeä Supistus, josta katson synnytyksen käynnistyneen. Pystyin makaamaan tasan kolmen supparin ajan, jonka jälkeen siirryin olohuoneen puolelle roikkumaan Facessa. En voinut istua, nojailin vain pöytään. Supistuksia tuli 2-3 minuutin väleillä, joten kovin paljon ei välissä ehtinyt hengähtää. Ei mennyt puolta tuntiakaan, kun jouduin jo kaivamaan TENSin esille ja herättämään äiteen sitä minulle laittamaan. Äitee oli ihan innoissaan, mutta itse ajattelin supistusten vielä loppuvan. Heittelin kuitenkin puuttuvia tavaroita sairaalakassiin varmuuden vuoksi.

Hiukan yli puolen yön nappasin ensimmäisen homeopaattisen valmisteen, yhden Caulophyllumin vauhdittamaan supistuksia. Olin janoinen ja halusin hirveästi raitista ilmaa, vaikka samalla olinkin viluinen, aivan kuten kyseisen lääkeaineen oirekuvauksessa sanotaan. Tämän jälkeen supistukset alkoivat koventua tasaista tahtia. Pikku hiljaa pöytään nojaaminen, lantion pyörittely supistuksen aikana ja TENS eivät enää tuntuneet riittäviltä. Olin näiden keinojen lisäksi äännellyt vokaaleja tyyliin "aaaaaaaaa-eeeeeeeee-iiiiiiiiii-oooooo-uuuuu...", mikä tuntui auttavan keskittymään ja helpottavan kipua. En olisi ikinä uskonut, että pystyn ääntelemään tuolla tavoin, kuin laulamaan synnytyksen aikana! Hölmöltähän se kuulosti (terkkuja naapureille!), mutta siinä vaiheessa se oli aivan sama minulle. Mies ja Pikkukarhu nukkuivat täysin tyytyväisinä volinastani huolimatta.

Olin juuri hetkeä aiemmin ilmoittanut meneväni suihkuun, kun tunsin palan nousevan kurkkuun ja säntäsin kylppäriin oksentamaan. Harmikseni en kyennyt kyykistymään tai edes kumartumaan pöntön ylle supistuksen takia, joten oksensin tyylikkäästi lavuaariin koko helkutin kolmen ruokalajin illallisen. Sitä tuli aika paljon, eikä suinkaan pelkästään lavuaariin saakka. Kiroilin sotkua äiteen lohdutellessa taustalla. Lavuaari meni tukkoon. Menin suihkuun äiteen yrittäessä epätoivoisesti avata lavuaaria. Haju oli kammottava, varsinkin kun suihku toi kylppäriin kuumaa höyryä. Supistusten aikana olin polvillani ja nojasin käsilläni pönttöön antaen veden valua alaselälle. Ääntelin vokaaleja, ja välillä jopa nauratti koko tilanteen absurdius. Lavuaari ei millään meinannut aueta ja meikeläinen ulvoi kuin paraskin oopperalaulaja suihkussa. Saatiin tunti vierähtämään tällä miellyttävällä kylppärireissulla. Lavuaari aukesi ja meikeläisen kivut kovenivat siihen pisteeseen, etten voinut enää olla suihkussa.

Ehkä yksi imartelevimmista otoksista ikinä!

Laitoimme TENSin kiinni ja äitee auttoi minua pukeutumaan, mikä oli aika haastava prosessi. Supistuksissa ei tuntunut olevan enää lainkaan kunnollista väliä, uusi alkoi miltei heti edellisen päätyttyä. Ajattelin kuitenkin, ettei vielä ole mikään kiire, sillä pärjään kotonakin. Mies heräsi tässä vaiheessa ja tuli silmiään hieroskellen keittiöön. Kello kävi kahta. Mies halusi soittaa synnärille ja kysyä, milloin meidän kannattaisi lähteä tulemaan. Synnäriltä olivat sitä mieltä, että tulkaa, jos on tarvetta kivunlievitykselle. Ajattelin vielä sinnitellä, vaikka mikään asento ei oikeastaan enää tuntunut hyvältä ja TENSin laittaminen voimakkaammalle tuntui jotenkin rinnassa ja alkoi oksettaa. Äitee keitti kahvia Miehelle ja siirryin itse eteisen hyllyyn nojaamaan sekä roikkumaan. Olin huomannut jännittäväni kasvolihaksia aina supistuksen tullessa, joten ravistin säännöllisin väliajoin kasvoni rennoiksi "laulamisen" ohessa. Se näytti varmasti aika hauskalta, mutta pisteet kotiin tukihenkilöilleni, jotka tajusivat olla nauramatta ääneen... Päätin ottaa Arnicaa siltä varalta, että olisimme kuitenkin lähdössä pian synnärille. Olo oli ristiriitainen, sillä kivut olivat jo todella kovat, mutta samalla olin varma, ettei mitään ollut oikeasti vielä tapahtunut. Hoin vaan, että nolottaa mennä sinne taas liian aikaisin.

Päätimme kuitenkin lähteä, koska pelkäsin, etten pian kestäisi enää lyhyttäkään matkaa autossa. Meiltä on matkaa vain noin 5km. Automatkalla ehti tulla kolme supistusta, jotka roikuin kauhukahvassa ulisten vokaaleja. Taysin parkkipaikalla hyppeli rusakkoja, muistan kironneeni täyttä parkkipaikkaa. Odotin synnärin olevan täynnä potilaita. Mies jätti minut ovelle ja lähti viemään autoa parkkiin, josta raahauduin hitaasti vastaanottoa kohti "hilpeästi loilotellen".

Kirjautuminen sisään synnärille klo 2:48:

Vastaanotossa en pystynyt kuin heittämään neuvolakortin tädille, kun uusi supistus vei mennessään. Tässä vaiheessa ei edes hävettänyt äännellä tai ravistella kasvoja. Synnärillä oli hiljaista, pääsin suoraan tutkittavaksi. Muistin tässä vaiheessa pyytää ammetta käyttöön, ja kätilö lupasi varata sen.

"Mitä helvettiä?!" ähkäisin kuullessani tutkimuksen tuloksen: 7cm auki ja saliin suoraan. En todellakaan olisi villeimmissä kuvitelmissanikaan uskonut, että pystyisin oikeasti olemaan niin pitkään kotona! Sain vielä peräruiskeen, ja tyhjentäytymisen jälkeen lähdimme saliin. Mies kuvasi videota odotellessamme kätilön saapumista, eikä siitä huomaa ollenkaan, miten paljon todellisuudessa sattui. Onneksi kätilö tuli nopeasti ja vaikutti heti todella ihanalta sekä ammattimaiselta tapaukselta.

Kätilöä odotellessa...

Vauvan käyrää jouduttiin etsimään salissa hetki. Kun seisaaltaan se katosi koko ajan käyriltä, alistuin makaamaan sängylle. Kipu oli sietämätöntä makuuasennossa, mutta onneksi oli edelleen TENS käytössä. Kätilö sanoi kaiken olevan kunnossa ja lähti laskemaan vettä ammeeseen, jonka täyttymiseen menee noin 20 minuuttia. Tämän ajan pyörin vain salissa ja nojailin sänkyyn supistusten tullessa. Muistan ajatelleeni, että sali on tällä kertaa paljon viihtyisämmän oloinen kuin viimeksi. Vain pieni paperivarjostinlamppu antoi tunnelmallista valoa seinältä.

Ammeeseen klo 3.45:

Ammeen koko yllätti, vaikka tiesinkin sen olevan iso. Huone ei ollut niin viihtyisä, mitä odotin, mutta ei siinä vaiheessa paljon estetiikka kiinnostanutkaan. Isona plussana huomasin tangon ammeen yläpuolella, sillä olo oli aivan sellainen, että voisin roikkua jossain. Solahdin ammeeseen kuin notkeasti kuin virtahepo. Vesi tuntui hyvältä, ja lähdin etsimään hyvää asentoa. Ehti mennä tovi, kun tajusin, etten enää kestä ilman jotain kivunlievitystä. Kätilö toi pyynnöstä ilokaasun. Mieleen muistui taas hyvin elävästi se fiilis, minkä ilokaasusta sain viimeksikin. Yritin kuitenkin kontrolloida sen käyttöä vähän enemmän tällä kertaa, sillä tahdoin olla mahdollisimman selväjärkinen ja avoinna kehon omille viesteille.

Supistuksia tuli tiiviisti, roikuin kahvassa äännellen todella kovaäänisesti niiden aikana. Mies oli pyynnöstäni pistänyt Nightwishia soimaan, mutta peittosin kuulemma Anette Olssonin kuusi-nolla. Mies juotti vissyä ja vettä sekä antoi keksejä aina supistusten välissä. Aloin pikku hiljaa takertua ilokaasuun kuin hukkuva oljenkorteen. Kätilö kävi välillä ottamassa käyrää ollessani ammeessa. Sisätutkimusta varten jouduin nousemaan hetkeksi pois ammeesta, mikä tuntui hirveältä. Onneksi niitä ei tehty kuin yksi. Edistystä synnärille tulemisen jälkeen ei ollut juurikaan, joten meinasin vaipua epätoivoon. Sisätutkimuksen jälkeen hetken ammeessa kärvisteltyäni havaitsin kivan pikku ystävän, joka lillutteli silmieni ohitse. Limatulppa! Meni hetki, kun tunsin vauvan laskeutuvan rajusti. Ammeeseen holahti jotain, mikä vaikutti aivan lapsivedeltä. Seuraava supistus tuntui aivan erilaiselta jo, paine oli siirtynyt takapuoleen. En ollut varma, ponnistuttiko. Sitä seuraavan supistuksen jälkeen ulvoin miehelle, että soittaisi kelloa, nyt ponnistuttaa. Kätilö tuli nopeasti. Kerroin, että epäilin vesien menneen ja pientä ponnistamisen tarvettakin oli. Kätilö hoputti minut ylös ammeesta, jotta pääsisi ottamaan käyrää kunnolla ja tekemään sisätutkimusta.

Ammeesta saliin ja äkkiä, klo 5.05:

Salimme oli melkein vastapäätä ammehuonetta, mutta en meinannut päästä saliin. Tuntui, että vauva putoaa minä hetkenä hyvänsä, pyyhkeestä nyt puhumattakaan. Salissa viskasin pyyhkeen pois ja kätilö teki pikaisen sisätutkimuksen: yhdeksän senttiä auki ja reunaa hiukan jäljellä. Kalvot pullottivat yhä, mutta kätilö epäili, että vettä on saattanut tulla ylhäältä. Jouduin jälleen sängylle makuulle käyrän ottamisen ajaksi. Huusin, että ponnistuttaa ja kohta se tulee. Vedet menivät loristen, tässä vaiheessa se oli vielä puhdasta. Vauvalle laitettiin pinni päähän, koska käyrää ei meinannut saada otettua taaskaan kunnolla.

En kyennyt enää pidättelemään. Kätilö kysyi, tahdonko vielä jakkaralle, mutta koska en ollut ehtinyt kokeilla sitä ja jokainen liike sattui julmetusti, päädyin jättämään jakkaran väliin. Pystyin hädin tuskin kääntymään polvilleni sängyssä. Nojasin ylös nostettuun sängynpäätyyn ja yritin pidätellä, kunnes kätilö antoi luvan alkaa ponnistaa omien tuntemusten mukaan. Purin aluksi vahingossa omaa sormeani, kunnes tajusin ottaa tyynynkulman suuhuni. Kovin montaa ponnistusta siihen ei tarvittu, mutta se viisi minuttia tuntui todella pitkältä. Muistan miettineeni, että jos kerran ystäväni selvisi pelkän homeopatian ja ilokaasun avulla, niin kyllä minäkin selviän. Kyllähän se tuntui, tuntui enemmän kuin mikään ikinä. Pikkukarhun synnytys oli lastenleikkiä tämän rinnalla, mitä kipuun tulee. Kätilö ohjasi kuitenkin todella upeasti ja oma oloni oli kristallinkirkas. Pystyin kontrolloimaan tilannetta ja sain kohdistettua kaiken voimani ponnistamiseen juuri oikeaan aikaan. Vauvan hartiat jäivät hiukan jumiin, mutta voi sitä helpotuksen tunnetta, kun lapsi lopulta solahti ulos.

Myttynen on syntynyt! Klo 5.23:

Lapsivesi oli muuttunut vihreäksi. Katselin olkani ylitse ja näin, että vauva oli hiukan sinertävän värinen, eikä alkanut heti itkeä.  Piti kuitenkin jonkinlaista ääntä ja kätilö hieroi vauvaa pyyhkeillä. Napanuora oli ollut kerran kaulan ympärillä. Iski epätoivon hetki: taasko tässä kävi näin?! Ei kuitenkaan mennyt kauaa, kun Myttynen parkaisi kunnolla. Kaikki olikin ihan kunnossa. Kätilö livautti vauvan jalkojeni välistä alleni, jotta saatoin ihastella pientä heti. En voinut käsittää, että hän todellakin oli siinä! Ja miten isot jalkaterät hänellä olivatkaan! Ja paljon tummanvaaleaa tukkaa!

Pisteiksi kätilö antoi 7/9/-. Pisteitä meni jäntevyydestä (ei ollut ihan veltto, mutta ei normaalikaan) sekä väristä. Pyysin ja sainkin itse katkaista napanuoran sen lopetettua sykkimisen. Se oli upea kokemus! Käännyin selälleni ja sain Myttysen paitani sisään, jonka jälkeen alkoi jälkeisvaihe. Olin kieltäytynyt oksitosiinista istukan irroitukseen ja istukka irtosi helposti ilmankin. Nappasin vielä ennen istukan irtoamista Arnicaa toipumiseen. Alaloosteriin ei tullut mitään taisteluvammoja, ihme kyllä. Istukan irrottua vauva siirtyi rinnalle 27 minuutin iässä. Myttynen hoksasi heti, mikä on homman nimi ja tarrasi tiukasti tissiin. Imetin molemmista rinnoista puolisen tuntia. Tuntui ihan uskomattomalta, käsittämättömältä. Kaikki meni niin hienosti! Olo oli todellakin kuin rokkistaralla.

Synnytyksen kestoksi kirjattiin 6h 35min, josta avautumisvaihe 6h 18min, ponnistusvaihe 5min ja jälkeisvaihe 12min. Hivenen eri meininki kuin Pikkukarhun 21h kestäneessä synnytyksessä! Sairaalassa ehdin siis olla 2h 35min...

Vauva oli kuitenkin pestävä, vaikka alun perin toivoinkin, ettei häntä pestäisi. Likainen ammevesi ja mahdollinen reikä kalvoissa ammeessa ollessa oli kätilön mukaan sen verran riski, että infektiovaaran takia hän suositteli pientä huuhtelua. Annoin tietenkin luvan. Olin jo ehtinyt pelätä, että menetämme vierihoitomahdollisuuden infektioriskin vuoksi jälleen, mutta kätilö totesi meidän pääsevän ihan normaalisti osastolle.

Myttysellä oli muutamia mustelmia käsivarsissa ja kasvoissaan. Kätilö sanoi, että mustelmien takia häntä seurattaisiin osastolla tavallista tiiviimmin, mutta luultavasti mustelmat olivat vain seurausta hartioiden jumiin jäämisestä. Mustelmat kuitenkin ennakoivat usein bilirubiiniarvojen nousua, mihin oli hyvä varautua.

Kävin itse suihkussa ja järkytyin jälleen kerran sitä veren määrää, vaikka ei sitä paljon tullutkaan. Menetin synnytyksessä muutenkin vain 300g verta kaiken kaikkiaan. Sillä aikaa Mies otti kuvia punnituksesta sun muista toimenpiteistä ja puki Myttysen. Tottunein ottein hän jo pyöräytti harson sekä villikset pienen päälle. Sen jälkeen pääsimme syömään aamiaista ja ihastelemaan Myttystä.

Siirryimme osasto 2B:lle, jossa pääsin ikkunapaikalle. Päivä meni ihmetellessä toisiamme ja lepäillessä, nukkua en pystynyt. Imettäminen tuntui sujuvan kuin leikiten, mistä olin todella helpottunut. Kestovaippailu ei tuntunut lainkaan raskaalta osastolla, sillä Myttynen oli niin rauhallinen ja itselläni jo varmemmat otteet vastasyntyneen käsittelyyn. Hoitajat ihastelivat kilpaa villahousujamme, ja suhtautuminen kestoiluun oli muutenkin positiivista. Kaikki kohtaamani hoitajat olivat muutoinkin todella ihania, eikä jäänyt mitään pahaa sanottavaa tältä reissulta.

Ennakkoluuloistani sekä huonoista muistoistani huolimatta viihdyinkin verkkopöksyissä sekä sairaalan kaavussa. Käytin sairaalan jättisiteitä koko siellä olon ajan, koska kestositeet olisivat kyllä hulauttaneet nopeasti läpi. Liivinsuojia tai liivejä en ehtinyt myöskään tarvita, sillä maito ei noussut niin nopeasti. Vauva oli sairaalan vaatteissa koko ajan. En poistunut huoneesta kuin muutaman kerran hakeakseni puhdasta liinavaatetta, joten tarvetta edes hiusten harjaamiselle ei juurikaan ollut...

Seuraavana aamuna hoitaja kysyi, tahtoisimmeko kenties kotiutua jo tänään, mikäli tulehdusarvot eivät ole nousseet tai bilirubiiniarvot liian korkeat. Totta kai tahdoimme! Ja niinhän siinä kävi, että tulehdusta ei ollut ja bilirubiiniarvotkin olivat sen verran vähän koholla, että kätilö tulisi kotiin katsomaan lapsen voinnin ja arvot seuraavana aamuna. Kotiuduttiin hyvinvoivina iltapäivästä...

Yhteenvetona: 

kaikki meni aivan täydellisesti, oikea unelmasynnytys! Oma äiti tukena avautumisvaiheessa oli yllättävä, mutta erittäin hyvä asia. TENSistä oli oikeasti apua, samoin neuvosta kuunnella omaa kehoa. Liikuin ja ääntelin juuri sellaisella tavalla, mikä tuntui sillä hetkellä hyvältä, enkä miettinyt mitä PITÄISI tehdä. Asennoitumisella oli varmasti suuri merkitys: supistuksen kourissa yritin nähdä mielessäni, kuinka vauva laskeutuu lantiossani ja tekee tilaa tullakseen ulos.

Mies oli korvaamaton tuki sairaalassa ollessa. Hän poistui vain kerran paikalta, ammeen reunalla tehdyn sisätutkimuksen ajaksi, koska pelkäsi pyörtyvänsä. Heitimme jopa läppää siinä vaiheessa, kun roikuin ammeen kahvassa. Mies oli 100% läsnä ja käytettävissä, mitä olin toivonutkin.

Ponnistusvaiheen koin aivan eri tavalla, mitä viimeksi. Viimeksi olin niin kuutamolla, pöllyssä. Tein ponnistustyötä "vähän sinne päin", kun taas tällä kertaa kehoni tiesi täsmälleen, mitä tehdä. Ponnistusasentona polvillaan olo etunojassa sängyn päätyä vasten oli voiman käyttöön saamisen kannalta mielestäni loistava, ja olihan siinä toki painovoimalla oma suuri osuutensa. Kätilö tuki välilihaa kuumalla pyyhkeellä ja auttoi käsillään, jotta repeämiä ei tulisi.

Tämä oli juuri sellainen eheyttävä ja voimaannuttava synnytyskokemus, mitä toivoin. Miehen kauhuksi tämä kaikki sai jo haikailemaan, josko vielä joskus pääsisi kokemaan synnyttämisen ihmeen...

Home sweet home

Päästiin jo kotiin Myttysen kanssa! Aamulla hoitaja ehdotti, että jos labrat ovat kunnossa, niin voitaisiin kotiutua jo tänään. Labroissa jännitettiin, onvat tulehdusarvot nousseet lapsiveden hörppäämisen takia. Niistä ei löytynyt mitään, mutta bilirubiiniarvot olivat sen sijaan hiukan koholla. He kuitenkin järjestivät asian niin, että huomenna tulee kätilöpolilta kotiin kätilö tsekkaamaan pojan voinnin. Ihan mahtavaa!

Jäi kyllä niin hyvä maku suuhun tällä kertaa kaikesta.

P.s hoitajat jaksoivat ihastella pojan villahousuja ja muutenkin suhtautuminen kestoiluun oli todella positiivista! En kokenut yhtään raskaaksi kestojen käyttämisen siellä, vaikka muutama erittäin iso ja sitkeä liejukakkakin kerkesi tulla tänä aikana.

Pelkopoli ja synnytystoivelista II

Toissapäivänä koitti vihdoinkin se odotettu pelkopolikäynti. Nappasin mukaani neuvolakortin sekä koneella laatimani synnytystoivelistan ja jätin Pikkukarhun ystäväni hellään huomaan. Jännitti, että osaanko pukea sanoiksi ne ajatukset ja tunteet, jotka ovat velloneet Pikkukarhun synnytyksen jälkeen.

Synnytysvastaanotosta minua tuli noutamaan synnytyssalikätilö, joka esitteli itsensä ja ohjasi pienen huoneen mukavaan nojatuoliin. Pidin kätilöstä välittömästi, hän oli hyvin empaattisen ja sydämellisen oloinen, juuri sellainen, kenelle on helppo puhua heti. Aluksi hän kyseli, miten raskauteni on tähän mennessä edennyt ja sitten, mitkä asiat saivat minut tulemaan kyseiselle käynnille. Hän oli hieman jo tutustunut edellisen synnytyksen tietoihin. Käytiin Pikkukarhun synnytystä läpi epikriisien ja muiden sairaalan koneella olevien tietojen avulla. Sain nähdä muun muassa synnytyksen aikana tehdyt merkinnät, joita ei kotiin annetuissa papereissa ollut (eli mitä on tehty mihinkin kellonaikaan) sekä sisätutkimusten tulokset. Niistä selvisi sekin, että kohdunkaula on ollut todella takana vielä synnyttämään mennessä, ja että avautuminen on todellakin ollut hidasta.

Kävimme läpi myös Pikkukarhun tiedot syntymähetkestä sekä seurannasta. Yksi merkittävimmistä selvinneistä asioista oli se, että Pikkukarhulla EI ollut hapenpuutetta syntyessään eikä hänellä todettu missään vaiheessa infektiota. Olin ollut siinä uskossa, että PK kärsi jonkinlaisesta hapenpuutteesta syntyessään ja infektio todella puhkesi. Kyseessä oli koko ajan vain infektioepäily. Oli huojentavaa käydä läpi näitä tietoja.

Myös kätilö ihmetteli sitä, miksi minua ei oltu ohjattu vastaanotossa suihkuun tai minkään muun kivunlievityksen suhteen, koska olin kuitenkin ollut niin vähän auki siinä vaiheessa. Ainoa, mitä sitten jossain vaiheessa tarjottiin, oli se kipupiikki. Olin kuitenkin 6,5h vastaanotossa kärvistelemässä ennen saliin pääsyä. Kerroin myös ihmetelleeni jälkikäteen sitä, miksi minun annettiin olla siinä luulossa, että epiduraalin jälkeen ei saa enää liikkua. Tähänkään kätilö ei osannut tietojensa perustella mitään syytä sanoa, mutta hän epäili, että hoitava kätilö halusi minun lepäävän siinä vaiheessa, eikä ehkä ymmärtänyt mainita asiasta, kun en itsekään siitä kysynyt.

Oli hurjan helpottavaa käydä läpi noita asioita. Kätilö sanoikin, että monet pelkopolille tulevista asiakkaista ovat nimenomaan uudelleensynnyttäjiä, jotka tahtovat vielä käydä läpi edellisen synnytyksen kulkua. Kaikki eivät siis todellakaan ole synnytyspelkoisia.

Lopuksi näytin synnytystoivelistani kätilölle. Ajattelin, että hän pitää sitä jotenkin liian... vaativana, mutta hän sanoi sen olevan erittäin hyvä! Kehotti tuomaan mukanamme sitten synnytykseen. Hän myös kirjoitti ylös tärkeimpiä pääkohtia, jotka tulevat sitten suoraan kätilöiden tietoon heidän avatessaan minun tietoni synnyttämään tullessani.

Puhuimme kivunlievityksenä ammeesta, ja kätilö sai uuden ammehuoneen kuulostamaan aikasmoisen ihanalta paikalta! Amme on kuulemma niin iso, että sinne mahtuu ja saa tulla mieskin mukaan. Huoneessa voi kuunnella musiikkia ja sieltä saa valoja himmennettyä. Se on siis nykyään erillisessä huoneessa, ei synnytyssalissa, ja mahdollisuudet päästä ammeeseen ovat kuulemma oikein hyvät. Ammetoiveesta kannattaa mainita heti vastaanottoon ilmoittautuessa, jotta he varaavat ammeen heti. Tuo oli hyvä tietää, sillä en olisi varmasti osannut heti vastaanotossa avata suutani asian suhteen.

Sen sijaan TAYSin potilashotelliin (sinne ohjataan synnyttäneitä nykyään, isä ja sisarukset saavat myös yöpyä siellä) emme pääse, ikävä kyllä. Sinne pääsevät kyllä tamperelaisetkin, lähellä asuvat, joilla on synnytys mennyt normaalisti ja vauva voi hyvin, mutta meidät rajaa pois aika tylsä asia: jos edellisessä synnytyksessä on vauvalla ollut infektioepäily, ei tälläkään kertaa voi päästä sinne hotelliin. Sitä pidetään riskinä, vaikka tämäkin infektioepäily tuli niinkin yleisestä jutusta kuin kakkaisen lapsiveden hörppääminen... minkä ei pitäisi vaikuttaa tähän synnytykseen yhtään millään tavoin.

Tällainen on lopullinen synnytystoivelistani:

"Alla olevat toiveet ovat itselleni tärkeitä asioita, jotka toivon kätilön ottavan huomioon hoitaessaan synnytystäni sekä ohjatessaan minua läpi synnytyksen. Tiedostan, että synnytyksen kulkua ei voida ennustaa eikä etukäteen suunnitella tarkkaan. Toivoisin kuitenkin, että toiveeni huomioitaisiin mahdollisuuksien mukaan.


- Toivon lääkkeetöntä synnytystä, johon puututtaisiin mahdollisimman vähän toimenpiteillä.

• Jos toimenpiteitä tarvitaan, toivon, että henkilökunta keskustelisi niistä minun ja tukihenkilöni kanssa ja selittäisi ymmärrettävällä kielellä, mitä vaihtoehtoja meillä on. Sen jälkeen toivoisimme muutaman minuutin aikaa miettiä tilannetta ja pohtia miten haluamme tilanteessa toimia.

- Isä on erittäin herkkä, eikä kestä nähdä neuloja tai toimenpiteitä. Toivoisimme kätilön/lääkärin varoittavan isää ennen toimenpiteisiin ryhtymistä

AVAUTUMISVAIHE

- Toivon, että sisätutkimuksia tehdään mahdollisimman vähän

- Haluaisin liikkua mahdollisimman vapaasti koko synnytyksen ajan ja toivon kätilön kannustavan minua siihen

- Kivunlievityksenä haluan käyttää luonnonmukaisia menetelmiä:

• Liike (kävely, keinutuoli, jumppapallo jne.)

• Vesi (amme/suihku)

• TENS (mukana itsellä)

• Homeopaattiset valmisteet (mukana itsellä)

• Kaurapussi

• Hieronta/vyöhyketerapia/akupainanta

- Lääkkeellisistä kivunlievitysmenetelmistä käyttäisin mieluiten ilokaasua, jos sille on todella tarvetta

- Toivon, ettei oksitosiinia käytettäisi synnytyksen vauhdittamiseen, ellei ole aivan pakko

- Haluaisin olla hämärässä synnytyssalissa ja antaa musiikin soida taustalla

PONNISTUSVAIHE

- Haluaisin ponnistaa jakkaralla tai muussa pystyasennossa. Viimeisinä vaihtoehtoina ovat puoli-istuva, kylki- tai makuuasento

• Isää voi ohjata auttamaan eri asentojen tukemisessa

SYNTYMÄN JÄLKEEN

- Toivon, että vauva nostettaisiin suoraan syliini

- Toivon, että napanuora saa sykkiä loppuun (vähintään 2min, mieluummin kauemmin)

- Haluaisin pitää vauvaa sylissä ihokontaktissa niin kauan, että saamme rauhassa kokeilla ensi-imetystä vauvan valmiuksien mukaan

- Toivon, ettei vauvaa kylvetetä lainkaan

- Puettaessa isä laittaa vauvalle kestovaipan

- Toivon, että istukan irtoamista ei nopeuteta oksitosiinitipalla. Haluaisin mieluummin imettää ja auttaa istukan irtoamista luonnollisin keinoin

• Haluaisin nähdä istukan

- Mikäli vauvan tila vaatii lääketieteellistä hoitoa, toivon, että meille kerrottaisiin selkeästi tilanteesta sekä toimenpiteistä, ja isä voisi olla mukana mahdollisuuksien mukaan

- Toivon, että vauvalle ei anneta yhtään lisämaitoa ilman lääketieteellistä syytä.

• Jos lisämaidon antamiselle on muu peruste, toivon, että siitä keskustellaan kanssani ja maitoa tarjotaan vauvalle keinolla, joka vähiten vaikuttaa vauvan imemisotteeseen, esim. hörpyttämällä, lusikalla tai ruiskulla

- Haluaisin käydä synnytyksen kulun läpi kätilön kanssa

*******************************************************

Ja eilen oli taas neuvola. Ei mittään uutta, vauva on laskeutunut ja aika alhaalla, mutta ei kiinnittynyt. Laskettuun aikaan saakka mennään, veikkasi terkkari.

rv 37+2 

rr 113/73
hb 126
paino 69.1kg (770g/vko, yhteensä tullut 16.1kg)
sf 33,5cm (1,5cm viikossa lisää)
syke 140

liikkeet ++
rt
pissa puhdas

Vastaavat lukemat Pikkukarhun ajoilta:

rv 37+2
rr 124/68

Hb 132
paino 70.1kg (700g/vko, kokonaisnousu 13.1kg)
sf 32cm
syke 155
liikkeet ++
raivotarjonta
pissa puhdas

Pikkukarhua odottaessa rv 37+6 ei ollut enää kohdunkaulaa jäljellä ja olin sormelle auki. Ohhoh.

rv 34+0 poks!

Eilen poksui maaginen 34+0 ja käynnistyi 35. raskausviikko. Maaginen siksi, että nyt ei enää yritettäisi estellä, mikäli vauva päättäisi syntyä. Onneksi ei ole antanut vielä minkäänmoisia merkkejä sen suhteen, että olisi kiire ulos. Pysyköön vaan kasvamassa 38+ viikoille.

Sain jo esimakua tulevasta, kun jouduin käymään synnytysvastaanotossa päivystysluonteisesti toissailtana. Kaaduin tosiaan Pikkukarhu sylissäni ulkona! Istuin puisella pitkällä penkillä hajareisin, ja yritin siitä sitten lähteä. Jalka jäi jotenkin kiinni penkin toiselle puolelle noustessa ja tuuskahdettiin pitkin pituuttamme siihen hietikolle. Otin ainakin naamalla vastaan, kun leuassa on nirhauma ja suu oli täynnä hiekkaa. Myös vasen polvi on ruvella. Kylki ja maha sivulta otti osumaa maahan, mutta onneksi ei menty ihan suoraan vatsa edellä. Pidin Pikkukarhua ilmeisesti sen verran tiukasti, että hänellä kopsahti vain vähän otsa hiekkaan. Ei tullut mitään jälkeä, ja hetken kestänyt huutokin johtui varmaan säikähdyksestä. Huusin nimittäin itse aika lujaa kaatuessani.

Vauva liikkui heti äksidentin jälkeen hyvin, joten en huolestunut kauheasti. Sisälle päästyämme päätin kuitenkin soittaa varmuuden vuoksi svo:lle, kun istukkakin sattuu olemaan edessä. Sanoivat sieltä, ettei pitäisi olla mitään hätää, jos vauva liikkuu normaalisti, eikä ole vuotoa tai kipuja. Käskivät seurailla. Iltapuuhien aikaan alkoi vähän jomottaa alapäähän ja tuli muutama kipeä suppari. Liikelaskennassa ei täyttynyt vaadittavat kymmenen liikettä, joten en jäänyt tsekkaamaan enää toista tai kolmatta tuntia, vaan päätin lähteä näytille.

Svo:lla oli todella hiljaista, pääsin heti käyrille ja suoraan siitä lääkärille. Kaikki oli vallan hyvin onneksi! Tänään tulleesta epikriisistä luntaten "ktg:ssa mainio reaktiivisuus, liikkeitä piirtyy hyvin. Tutkittaessa cervix täysimittainen, kanavaa noin kolmisen senttiä, hieman pehmeä, mutta suljettu" sekä "painoarvio noin 2kg, mikä sijoittuu 25 persentiilin tuntumaan". Painoarvioltaan vastasi siis viikkoja 32+, mutta reisiluu ja päänympärys vastasivat menossa olevia viikkoja. Kasvukäyrällä sijoittuu siis keskikäyrän ja alakäyrän puoliväliin. Lääkäri arvioi, että Myttynen painaa hieman päälle kolme kiloa syntyessään, jos menee laskettuun aikaan saakka ja kasvu jatkuu tasaisena. Sopii meitsille!

Säikäytti kyllä kovasti tuo tilanne, ja sai myös harkitsemaan sairaalakassin pakkaamista sekä muiden asioiden hoitamista pikapuoliin. Kun ei sitä koskaan voi tietää... toivottavasti ei nyt ainakaan minkään ulkoisen tekijän takia käynnistyisi vielä pitkään aikaan, mutta eipä tässä muutenkaan ole enää kovin pitkä aika laskettuun aikaan. 

***********************************************

Alkuviikosta oli myös meikeläisen rv 33+5 neuvolakäynti sekä Pikkukarhun 1v 3kk neuvola. Unohdin tietenkin PK:n neuvolakortin, kun muistin ottaa omani mukaan. Harmi. Terkkari kehui Pikkukarhua herkästi hymyileväksi ja hyvin asioita ymmärtäväksi lapsukaiseksi. Olen nyt itsekin kiinnittänyt huomiota siihen, miten paljon Pikkukarhu tosiaan tajuaa puhetta! Ja kun käveleminen sujuu jo hyvin, niin hän on itsekin alkanut muodostaa sanoja enemmän ja enemmän. Monista sanoista tulee vasta ensimmäinen tai viimeinen tavu, mutta solkotuksesta on tullut jotenkin ymmärrettävämpää.

Pikkukarhu sai vasta nyt sen MPR-rokotteen (tuhkarokko, vihurirokko, sikotauti), kun ei haluttu silloin 1v. neuvolassa kuormittaa niin monella rokotteella kerralla. Nyt sitten odotellaan, tuleeko jotain jälkioireita. Niitä voi nimittäin tulla 6-12 päivää rokotuksen saamisesta, monilla on kuulemma noussut korkeaa kuumetta muun muassa. 

Meikeläisen käynnillä ei ollut taas mitään ihmeempiä. Terkkari veikkasi, että laskettuun aikaan saakka mennään, mikäli mitään yllättävää ei tapahdu. Tiedetään, tiedetään... Hänen mukaansa vauvan pää on vielä aika korkealla, joten laskeutuminen ja kiinnittyminen ei taida ihan heti olla Myttysen suunnitelmissa. Kunhan nyt pitäisi sen päänsä alhaalla ja peppunsa ylhäällä, niin olisin kovin tyytyväinen.

rv 33+5 (31+1)

rr 116/66 (112/61)

paino 66,4kg (+739g/vko...)

sf 31cm (29cm)

syke 140 (120)

liikkeet ++ (++)

rt (rt)

Pikkukarhu:

2.5.12      52cm     3420g     32cm
3 vkoa     53,3cm   4020g     35,6cm
5 vkoa     55,3cm   4535g     37cm
6 vkoa     56,6cm   4925g     37,8cm
3kk          62cm      6410g    40cm
4kk          65cm      7200g    41,2cm
5,5kk       67,4cm   8165g     43cm
6,5kk       69cm      8640g     43,8cm
8,5kk       72,4cm   9475g     45,7cm
1v            78cm      10500g   46,5cm
1v3kk      79cm      10800g   48cm

Hmmm. Miten minusta tuntuu, että talveksi varattu Reiman 92cm toppahaalari saattaa olla hitusen liian iso... on meinaan tuo Reiman 80cm välikausihaalari tällä hetkellä juuri sopiva. Reima on aika reilunkokoinen, sen olen nyt huomannut kyllä.

****************************************

Ihottumaongelma ei ole vieläkään poistunut täysin. Ollaan käytetty lähinnä sisävaippoja, coolmaxilla tai märkäpintaisena, mikä ei tunnu ärsyttävän peppua. Sen sijaan jos on ollut pakko laittaa hetkeksi edes polymokkapintainen vaippa, on punaisuus lehahtanut jälleen. Voiiiiiiissssssssss! Mutta reissussa selvittiin niillä vähillä kestoilla, mitä meillä on Bummareiden lisäksi, eikä tarvinnut turvautua kertiksiin.

Kotona on sitten tullut noita pissa- ja kakkavahinkoja ihan kiitettävästi lattialle/matoille, kun PK on saanut olla ilman vaippaa. Potta on edelleen iso EI, joten en viitsi painostaa siihen hommaan. Positiivista on se, että Pikkukarhu on aina tarpeensa väärän paikkaan tehtyään huutanut äidin paikalle tai tullut jopa hakemaan kädestä pitäen katsomaan. Mihinkään ei ole jäänyt muhimaan ikäviä yllätyksiä, toivottavasti ainakaan. Hassu lapsi <3 

Pikkukarhun heviletti. Otsatukkaa täytyy pian leikata, mutta takatukkaan ei saa koskea!

Tilaamaani Tulaa odotellessa... onhan niitä muitakin kantovälineitä ;)

Synnytystoiveita

Kai se on pikku hiljaa aika valmistautua synnytykseen, kun täysiaikaisuuden rajaankaan ei ole enää kuin vajaat viisi viikkoa ja laskettuun aikaan vajaat kahdeksan. Toisaalta ne tuntuvat pitkiltä ajoilta, mutta toisaalta taas nämä päivät vilistävät ohi hurjaa vauhtia.

Synnytystähän ei kannata suunnitella liian tarkasti tai pitää suunnitelmista kiinni kynsin ja hampain. Siinä hommassa on nimittäin noita muuttuvia tekijöitä paljon: mikä on äidin ja vauvan tilanne, miten ja millä viikoilla synnytys käynnistyy, millainen kätilö on vastaanotossa tai salissa...

On kuitenkin hyvä miettiä jonkinlaisia toiveita, miten kussakin tilanteessa haluaisi toimittavan. Nämä toiveet olisi myös hyvä saada kätilöiden tietoon. Itsehän täytin Pikkukarhua odottaessani siihen sähköiseen esitietolomakkeeseen i-panaan kaikki toiveeni synnytyksen suhteen, mutta ei niitä ilmeisesti ollut kukaan lukenut. Itsehän en osannut vaatia juuri mitään synnyttämään mennessäni tai synnytyksen aikana, tottelin vain sokeasti kätilöitä. Jälkikäteen harmittaa. Synnytys oli passiivinen, pitkäkestoinen ja päättyikin hieman ikävästi. Olisin ehkä kaivannut enemmän vuorovaikutusta kätilön kanssa, erilaisia ehdotuksia eri tilanteissa.

Tällä kertaa aion kirjoittaa toiveet ylös, myös paperille blogin lisäksi. Mies saa tukihenkilön ominaisuudessa pitää huolta siitä, että toiveeni ainakin esitetään, mikäli tilanne niin sallii/vaatii. Lisäbonuksena toiveeni synnytyksen suhteen tulevat paremmin esille kätilöille myös pelkopoliasiakkuuden ansiosta.

Tosin... sain ajan pelkopolille vasta 3.9., eli silloin on jo rv 37+6! Ei siis passaa synnyttää ennen sitä...


Luonnonmukainen synnytys

Uskon siihen väittämään, että komplikaatioiden määrä vähenee, mitä vähemmän synnytyksen kulkuun puututaan. Tämä tarkoittaa minun kohdallani sitä, että pyrin tällä kertaa välttämään lääkkeitä ja ylimääräisiä toimenpiteitä (sisätutkimukset esimerkiksi) mahdollisuuksien mukaan. Kipuun, rentoutumiseen ja olon mahdollisimman mukavaksi tekemiseen olen etsinyt muita vaihtoehtoja, jotka voisivat sopia juuri minulle. Voihan se olla, että en tykkääkään yhtään esimerkiksi TENS-laitteesta tai jumppapallon päällä istumisesta juuri siinä tilanteessa, mutta ainakin ne ovat vaihtoehtoina kokeiltavissa sitten. Viimeksi minulle ei tarjottu edes suihkua kivunlievitykseen missään vaiheessa, enkä osannut sitä itsekään pyytää.

Viimeksi en ehtinyt tulla niin kipeäksi, että voisin sanoa supistusten olleen sellaisia, etten olisi kestänyt ilman epiduraalia. Otin epiduraalin varmuuden vuoksi, kun mitään muutakaan vaihtoehtoa ei kivunlievitykseen tarjottu, ja kätilöt ilmeisesti toivoivat, että olisin nukkunut muutaman tunnin sen voimalla (en nukkunut silmäystäkään synnytyksen ollessa käynnissä). En siis ole kokeillut liikkumista, jumppapalloa, lämpöpussia, suihkua tai mitään muutakaan luonnonmukaista menetelmää saliin siirtymisen jälkeen. Vastaanotossa liikkuminen helpotti kipua, ja siellä ainakin oli sellainen olo, että pärjään vielä supistusten kanssa.

En pelkää kipua. En nyt varsinaisesti siitä pidäkään, mutta koen synnytyskivun positiivisena kipuna, jonka kanssa voi ja pitää tehdä yhteistyötä. En usko, että pystyn mielikuvaharjoituksiin juuri silloin ("kuvittele, että supistus on kuin aalto, joka vie sinua lähemmäs vauvaa..."), mutta asennoitumalla kipuun oikealla tavalla voi sitä myös kestää paljon paremmin. Ihmisen mieli on voimakas. Pelkkään mielenlujuuteen en tosin luottaisi pelkästään... Siispä:

TENS-LAITE

Transcutaneous Electrical Nerve Stimulation eli ihon kautta tapahtuva sähköinen hermostimulaatio rentouttaa lihaksia ja aktivoi kehon omia kipua lievittäviä mekanismeja. Elektrodilaput kiinnitetään selkään ohjeiden mukaisesti. Laitteen lähettämät impulssit tuntuvat pienenä kihelmöintinä, ja impulssien voimakkuutta pystyy säätelemään omien tuntemusten mukaan. Kokemusten mukaan TENS-laitteen käyttö on kaikkein tehokkainta synnytyksen ensimmäisessä vaiheessa (avautuminen), eikä sen käytöstä ole todettu olevan minkäänlaista haittaa äidille tai vauvalle. Se kannattaa ottaa käyttöön jo kotona, kun synnytys käynnistyy. TENS-laitteen käyttö ei myöskään sulje pois muita kivunlievitysvaihtoehtoja, lukuun ottamatta tietenkin vettä. TENS-laitteen toimintaperiaate on samantyyppinen kuin aquarakkuloiden, joita taas en halua kokeilla.

TENS-laitteita vuokraa muun muassa Aktiivinen Synnytys ry 40€ hintaan. Laitteen saa kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, ja sitä saa pitää synnytykseen saakka, vaikka raskaus menisikin yliajalle. He myös postittavat laitteen muualle Suomeen, mikäli nouto ei ole mahdollinen. Tällöin veloitetaan myös postikulut.

Tampereelta TENS-laitteen saa vuokrattua Tampereen Napapiiriltä (myöskin 40€, kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, laina-aika neljä viikkoa). Aion siis sieltä käydä laitteen vuokraamassa.

Lisätietoa TENS-laitteen käytöstä:
http://www.vauvantai.info/tens-laite/
http://www.aktiivinensynnytys.fi/index.php/vuokrauspalvelut/77-vuokrauspalvelut

VESI

Vesi vanhin voitehista, kuten vanha sananlasku sanoo. Käytin vettä kivunlievitykseen jo ennen synnytyksen käynnistymistä, kun alaselän lihas paukahti jumiin ja kipu oli jäätävää. Suihkun lattialla kontillaan olo kuuman veden virratessa selkään oli ainut, mikä kipuun auttoi silloin. Myös synnytyksen käynnistyttyä kotona suihkussa olo auttoi kipuun paljon. Tällä kertaa toivon siis, että pääsen suihkuun tai hyvällä tuurilla jopa TAYSin uuteen Amor-ammeeseen saamaan kivunlievitystä. TAYSiin on kuulemma remontoitu uusi ja hieno ammehuonekin! Ennen amme oli yhdessä saleista, joten sinne pääseminen oli melkoista arpapeliä. Aion myös olla kotona niin pitkään, kun tuntuu hyvältä, joten vietän varmaan sen ajan pitkälti kylppärissä, ellen ole kiinni TENS-laitteessa. Anteeksi vaan naapurit, kun lotraan vettä litratolkulla...

HOMEOPATIA

Kiinnostuin homeopatian käytöstä synnytyksessä, kun ystäväni kertoi kokemuksiaan. Hän synnytti homeopatian ja ilokaasun avulla esikoisensa vajaa vuosi sitten. Häneltä kuulin myös Helioksen synnytyskitistä (Helios Childbirth), joka sisältää 18 yleisimmin synnytyksessä ja sen jälkeen tarvittavista homeopaattisista valmisteista. Synnytyskitin mukana tulevat myös ohjeet, mutta myös netistä ja kirjallisuudesta löytyy runsaasti ohjeita homeopatian käyttöön. Homeopaatti Satu Järvilehton sivuilla on esitelty selkeästi synnytyskitti ja lääkkeet, sekä minkälaiseen oirekuvaan mitäkin otetaan. Sain myös paljon hyviä neuvoja ystävältäni. Homeopatian käyttö on turvallista, kunhan käyttää alhaisia/oikeita pontesseja lääkettä eikä jatka lääkkeen käyttöä sinnikkäästi, jos vaikutusta ei ole. Myös kätilöille täytyy muistaa mainita, että käyttää homeopaattisia valmisteita, vaikka homeopatian käyttö ei suljekaan pois tavallisten lääkkeiden käyttämistä. Synnytyskitissä olevia lääkkeitä voi käyttää myöhemminkin, esimerkiksi Gelseniumia flunssaan ja Chamomillaa hampaiden puhkeamiseen tai korvakipuun.

Aion käydä tiedustelemassa synnytyskittiä Tampereen Laukontorilla sijaitsevasta Homeopaattisesta Putiikista. Jos heiltä ei sitä löydy tai eivät pysty tilaamaan, niin sitten tilaan Circulum Farmasia oy:lta, josta ystävänikin oli omansa hankkinut. Hinnaksi tulee ~80€. Tuota Homeopaattista Putiikkia minulle suositeltiin kovasti, siellä saa kuulemma todella hyvää asiakaspalvelua!

MUSIIKKI

Musiikki on yksi parhaita rentoutumiskeinoja minulla. Aion koota soittolistan, jolloin voin kuunnella musiikkia kuulokkeilla, sekä myös polttaa pari cd:tä. Saleissa on kannettava cd-soitin, joka toivottavasti toistaa poltettuja läpysköitä... Musiikkia tulee vähän laidasta laitaan: rentoutusmusiikkia, suosikkibiisejä, rajumpaa metallimättöä ja menevää fiilistelymusaa. En tiedä miksi, mutta jostain syystä tuntuu siltä, että Semmareita pitäisi laittaa listalle paljon! Lisäksi siellä tulee olemaan paljon Metallicaa (sinfoniaorkesterin kanssa soitetut versiot kappaleista), Scandinavian Music Groupia sekä Nightwishia (vanhempaa).

LIIKE

Liike lähtee lantiosta, sanoi Marco Bjurströmkin aikoinaan. Kävelemisen lisäksi aion hyödyntää asentoja, joissa saa pyöriteltyä lantiota puolelta toiselle, kuten jumppapallon päällä olemista istuallaan tai nojaten. Uskon myös siihen, että keho kertoo itse, millaista liikettä tulisi tehdä. Jos siis tuntuu siltä, että pitäisi huojua ja heilua puolelta toiselle käsittämättömillä koreografioilla, niin sitten varmaan kannattaa tehdä niin. Sängyssä en suostu makaamaan, ellei ole jostain syystä aivan pakko. Sänkyyn makaamaan joutuminen on yksi suurimmista peloistani tulevan synnytyksen suhteen...

GUA SHA

Gua Sha on perinteistä kiinalaista lääketiedettä. Gua Sha -kivellä tai luulastalla/ -kammalla kaavitaan (öljyttyä) selän ihoa ylhäältä alas ja molemmin puolin. Guashaus elvyttää verenkiertoa ja avaa tehokkkaasti hiusverisuonia. Kaapimisen myötä iholle alkaa piirtyä punaisia pisteitä, jotka kertovat, missä kohdin kipu on. Näitä pisteitä voi sitten erikseen vielä hieroa käsin kipua lievittääkseen. Ystäväni käytti Gua Sha -kampaa edellisen synnytyksen käynnistelyyn, tosin siitä ei silloin tainnut olla juurikaan hyötyä. Selkä oli hurjan näköinen sen jälkeen! Vaikka synnytys ei käynnistynytkään, niin guashaus rentoutti ihanasti. Kaapimiseen kelpaa halvempikin väline, esimerkiksi pyöreäreunainen hillopurkin kansi. Itse aion hankkia Gua Sha -kamman, jos jostain sellaisen löydän. Ystävä vinkkasi, että oli ainakin joskus bongannut niitä Ruohonjuuresta...

Ystäväni opettaa miestä käyttämään Gua Shaa, jotta tällä on sitten homma hallussa tosipaikan tullen. Myös jotkut kätilöt osaavat käyttää Gua Shaa, mutta sen varaan ei tietenkään uskalla laskea.

Lisätietoja Gua Shasta:
http://voimaannuttavasynnytys.blogspot.fi/2009/11/gua-shaa-kipuun.html
http://www.akuvire.com/10

HIERONTA

Mies saattaa myös päästä perinteisiin hieromishommiin. Hiukan veikkaan, että en saata kestää miehen kosketusta synnytyksessä, jolloin myös tuo Gua Sha saattaa jäädä käyttämättä... mutta se optio on ainakin oltava, että mies hieroo ja painelee  tarpeen vaatiessa. Kätilöystäväni on luvannut pitää meille briiffausta niistä kaikista tempuista, millä isä voi helpottaa synnyttäjän oloa. Niitä onkin hyvä käydä läpi etukäteen, ettei mies ole sitten sormi suussa h-hetkellä ja meitsi pinna kireällä rääkymässä sekavia ohjeita...

Lisätietoa hieronnasta synnytyksessä:
http://www.babyidea.fi/aidille/hieronnasta.html

VALAISTUS

Toivon, että salissa olisi hämärä valaistus. Vihaan normaalistikin kaikenlaista loisteputkivalaistusta yli kaiken, mutta synnytyssalissa nämä valot vielä korostavat sen paikan karua ympäristöä. Kynttilöitähän saliin ei saa tuoda, mutta saatamme hankkia led-tuikkuja tuomaan tunnelmaa. Tällaisilla pienilläkin yksityiskohdilla voi olla merkitystä rentoutumisen kannalta, vaikka ei uskoisi. Mitä rennompi äiti on synnytyksessä, sitä helpompi kropan on tehdä työtään, johon se on luotu.

SUKAT

En aio pukea sairaalan sukkia jalkaan. Ihan sama, vaikka niistä saisikin ponnistaessa hyvin kiinni, mutta ne ovat inhottavat! Aion pakata sairaalakassiin parit mukavat omat sukat (pitkävartiset ja lyhytvartiset), kiristämättömät mutta kuitenkin sellaiset, jotka pysyvät jalassa... toisin kuin sairaalasukat! Saatan myös olla ilman sukkia kokonaan.

PONNISTUSASENTO

Puoli-istuvassa asennossa synnyttäminen on luonnotonta, mutta silti tätä asentoa käytetään paljon ja siihen ohjataan hanakasti. Puoli-istuva asento tarjoaa kyllä kätilöille ergonomisimman työskentelyasennon ja hyvät näkymät, mutta tällöin jää hyödyntämättä luonnon oma vauhdituskeino vauvan ulos tulemiseksi: painovoima. Puoli-istuvassa asennossa äiti istuu oman häntäluunsa päällä, estää sitä avautumasta ja tekemästä tilaa lantioon. Jos synnytys sujuu muuten hyvin, eikä estettä erilaisten asentojen kokeilemiselle ole, kannattaisi synnyttäjän kuunnella omaa kehoaan. Asento saattaa löytyä ihan luonnostaan.

Minulla on kokemusta kylkimakuu- sekä puoli-istuvasta asennosta synnytyksessä. Kylkimakuu vielä menetteli, mutta puoli-istuvasta en pitänyt. Laitoin jo viimeksi toivelistalle jakkaran, mutta tilanne ei loppupeleissä sallinut kovin monimutkaisia ponnistusentoja, kun oli kiire saada lapsi ulos. Tälläkin kertaa toivon jakkaraa, mutta voisin myös kokeilla polviseisontaa.

Lisätietoa ponnistusasennoista:
http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=245

*****************************************

Jo tämän toivelistan kirjoittaminen on ollut terapeuttista ja lievittänyt synnytykseen liittyvää ahdistusta. Suosittelen siis lämpimästi! Aion käydä tämän listan Miehen kanssa läpi pian, jotta hänkin on kartalla ja saa myös tuoda esille niitä asioita, mitkä häntä tulevassa synnytyksessä pelottavat tai jännittävät. Nähtäväksi jää, ehtiikö edellisellä kerralla mukana ollut ystävämme doulaksi tällä kertaa. Nyt meillä on kuitenkin paljon suurempi luottamus siihen, että Mies kykenee olemaan synnytyksessä mukana, eikä sen puoleen tarvitse jännittää. Ystävän tarjoama tuki meille molemmille on silti iso plussa, joten toivottavasti hän ehtii mukaan.

Neuvolakuulumisia

Viikko sitten tiistaina oli taas neuvola, "kelakäynti". Odotin puuduttavaa luentoa äitiyspäivärahasta sun muusta, mutta täti kävikin paperit läpi nopeasti ja selkeästi. Periaatteessahan meikeläisen kuuluisi ammatin puolesta tietää nuo asiat, mutta kyllä siellä ylläreitäkin tuli. Saan nimittäin täyden palkan huhti-toukokuulta! Hurei! Työsopimuksenihan loppuu siis 31.5.12.

Lisäksi saatiin ajat perhevalmennukseen, joissa käydään luentomuotoisesti läpi imetys, vauvan hoito, synnytys ja parisuhde. Tuossa jälkimmäisessä on vielä osio, jossa isät ja äidit ovat omissa ryhmissään. Tosi hyvä, että miehille tulee joku isä kertomaan asioista. Lähestymistapa on kuitenkin ihan erilainen, jos vertaa jonkun naisen pitämään luentoon... toivottavasti. Ehkä mies saa vähän mielenrauhaa sieltä  -.-

Hoitaja tarjosi myös nivaskat kyselylomakkeita liittyen omaan ja parisuhteen hyvinvointiin. Niihin liittyy vapaaehtoinen purkukeskustelu, mihin päätettiin osallistua ihan yksissä tuumin. Meidän parisuhde on kuitenkin vielä niiiiiiin tuore, että kaikenlainen valmistautuminen ja pohjustus tulevaan elämänmuutokseen on tärkeää. Saa nähdä, miten tyynenä pysyn siellä sitten hormonihuuruissani, jos mies alkaa avautua ;)

Sitten arvojen ja lukemien päivitystä:

rv 21+3 (16+5)
rr 123/61 (120/70)
paino +600g/vko
sf 20cm
syke 148
liikkeet ++
pissa puhdas

Sf mitassa oltiin siis hiukan keskikäyrän yläpuolella. Painoa oli tullut neuvolan mukaan ~5kg lähtöpainoon nähden, mutta kotivaaka kyllä näytti ihan vaan 3kg aamupainosta katsottuna. Ei sillä, että tuossa suuremmassakaan painossa olisi mitään syytä huolestua, mutta kun ärsyttää mennä vaa'alle iltapäivällä kaikki vaatteet päällä!

Seuraava neuvola onkin sitten lääkärineuvola tammikuun lopulla. Tammikuussa tai helmikuussa viimeistään voisi käydä Taysissa tutustumassa synnäriin, vaikka eipä siellä kuulemma pääse edes synnytyssalia näkemään. Typerää, juuri sen näkeminen kun olisi meidän tapauksessa (miehelle) tärkeintä!

Mielenterveys on ollut joulun jälkeen koetuksella. Lopetin viimeisenkin lääkityksen murusen jouluaaton aattona, ja selkeitä vieroitusoireita on ollut. Huimauksen ja sydämentykytyksen lisäksi olen ollut erittäin räjähdys- ja itkuherkkä, eikä oikein mikään huvita. Välillä on tullut ihan selkeitä ahdistuskohtauksia. Yleensä nämä oireet alkavat tasaantua kuukauden sisällä lopettamisesta, joten ehkä tästä selvitään. Mies on kyllä ollut kovalla koetuksella viime aikoina, mutta onneksi hän ymmärtää. Olen myös yrittänyt selittää, että tietyt oireet kuuluvat myös raskaana oleville naisille, ei pelkästään hulluille ;)

Käytiin eilen katsomassa kahdessa eri liikkeessä vaunuja. Gessleinin F6 tai Teutonian Prestiget houkuttelevat, mutta kyllä niillä sitten on sitä hintaakin. Voisin tässä loman aikana tehdä vielä erillisen postauksen noiden vaunujen hyvistä ja huonoista puolista.

Terveisin joulupulla:

rv 21+6 / 30.12.11