Neuvolakuulumisia

Viikko sitten tiistaina oli taas neuvola, "kelakäynti". Odotin puuduttavaa luentoa äitiyspäivärahasta sun muusta, mutta täti kävikin paperit läpi nopeasti ja selkeästi. Periaatteessahan meikeläisen kuuluisi ammatin puolesta tietää nuo asiat, mutta kyllä siellä ylläreitäkin tuli. Saan nimittäin täyden palkan huhti-toukokuulta! Hurei! Työsopimuksenihan loppuu siis 31.5.12.

Lisäksi saatiin ajat perhevalmennukseen, joissa käydään luentomuotoisesti läpi imetys, vauvan hoito, synnytys ja parisuhde. Tuossa jälkimmäisessä on vielä osio, jossa isät ja äidit ovat omissa ryhmissään. Tosi hyvä, että miehille tulee joku isä kertomaan asioista. Lähestymistapa on kuitenkin ihan erilainen, jos vertaa jonkun naisen pitämään luentoon... toivottavasti. Ehkä mies saa vähän mielenrauhaa sieltä  -.-

Hoitaja tarjosi myös nivaskat kyselylomakkeita liittyen omaan ja parisuhteen hyvinvointiin. Niihin liittyy vapaaehtoinen purkukeskustelu, mihin päätettiin osallistua ihan yksissä tuumin. Meidän parisuhde on kuitenkin vielä niiiiiiin tuore, että kaikenlainen valmistautuminen ja pohjustus tulevaan elämänmuutokseen on tärkeää. Saa nähdä, miten tyynenä pysyn siellä sitten hormonihuuruissani, jos mies alkaa avautua ;)

Sitten arvojen ja lukemien päivitystä:

rv 21+3 (16+5)
rr 123/61 (120/70)
paino +600g/vko
sf 20cm
syke 148
liikkeet ++
pissa puhdas

Sf mitassa oltiin siis hiukan keskikäyrän yläpuolella. Painoa oli tullut neuvolan mukaan ~5kg lähtöpainoon nähden, mutta kotivaaka kyllä näytti ihan vaan 3kg aamupainosta katsottuna. Ei sillä, että tuossa suuremmassakaan painossa olisi mitään syytä huolestua, mutta kun ärsyttää mennä vaa'alle iltapäivällä kaikki vaatteet päällä!

Seuraava neuvola onkin sitten lääkärineuvola tammikuun lopulla. Tammikuussa tai helmikuussa viimeistään voisi käydä Taysissa tutustumassa synnäriin, vaikka eipä siellä kuulemma pääse edes synnytyssalia näkemään. Typerää, juuri sen näkeminen kun olisi meidän tapauksessa (miehelle) tärkeintä!

Mielenterveys on ollut joulun jälkeen koetuksella. Lopetin viimeisenkin lääkityksen murusen jouluaaton aattona, ja selkeitä vieroitusoireita on ollut. Huimauksen ja sydämentykytyksen lisäksi olen ollut erittäin räjähdys- ja itkuherkkä, eikä oikein mikään huvita. Välillä on tullut ihan selkeitä ahdistuskohtauksia. Yleensä nämä oireet alkavat tasaantua kuukauden sisällä lopettamisesta, joten ehkä tästä selvitään. Mies on kyllä ollut kovalla koetuksella viime aikoina, mutta onneksi hän ymmärtää. Olen myös yrittänyt selittää, että tietyt oireet kuuluvat myös raskaana oleville naisille, ei pelkästään hulluille ;)

Käytiin eilen katsomassa kahdessa eri liikkeessä vaunuja. Gessleinin F6 tai Teutonian Prestiget houkuttelevat, mutta kyllä niillä sitten on sitä hintaakin. Voisin tässä loman aikana tehdä vielä erillisen postauksen noiden vaunujen hyvistä ja huonoista puolista.

Terveisin joulupulla:

rv 21+6 / 30.12.11