Pikkujellona 4kk!

Päivälleen osui neuvolakäynti. Pikkukarhu sai jäädä kummitädin hellään huomaan (=jätin kummitädin taistelemaan päiväunille laitettavan Pikkukarhun kanssa, reilukerho!), joten ei tarvinnut stressata kahden lapsen pukemisesta tuonne miinus viissataa (-14)  pakkaseen. Itsellä kyllä meinasi vähän hanuri jäätyä noinkin lyhyellä matkalla, kun en laittanut toppahousuja. Miten sitä on nuorempana tarennut (tarjennut? tarkennut? häh?) kävellä kouluun samanmoisissa pakkasissa farkut jalassa ja ilman mitään välihousuja?! Minusta on tullut vanha.

Oli vähän masentava neuvolakäynti. Jouduin herättämään Pikkuleijonan kesken unien, joten hän oli melkoisen kärttyisä. Yleensä hän on niin hyväntuulinen ja aurinkoinen vauva! Jännitin todella paljon punnitusta, ja epäilykset osuivat oikeaan: painokäyrä on edelleen laskusuunnassa. Tämä voi toki johtua ihan liikkumisen lisääntymisestä tässä vaiheessa. Terkkarin ja lääkärin mielestä ei ole syytä huoleen, eikä tarvetta aloittaa kiinteitäkään, ellei vauva muutu selkeästi nälkäisen ja tyytymättömän oloiseksi. Helpotus! Lääkärin mukaan tässä vaiheessa ei olisi järkeä enää tarjota korvikettakaan, vaan aloittaa kiinteät suoraan. En kuitenkaan haluaisi tarjota kiinteitä ennen kuin lähempänä puolen vuoden ikää. Jos olisi ollut pakko valita, niin olisin mielummin tarjonnut korviketta imetyksen ohella seuraavan kuukauden ja vähän ylikin.

Kun itsellä on ollut koko ajan sellainen fiilis, että oma maito kyllä riittää, niin on jotenkin hirveän suuri pettymys nähdä laskeva painokäyrä. Tuntuu, että on tälläkin kertaa epäonnistumassa täysimetyksen suhteen. Tiedän, ettei pitäisi edes ajatella moista, ettei siitä tulisi lisästressiä ja sitä myötä se vaikuttaisi maidontuloon. Kyllä sitä joka tapauksessa joutuu nyt stressaamaan sinne viiskuukautisneuvolaan (joka on muuten ystävänpäivänä) saakka, vaikka kuinka yrittäisi olla positiivisin mielin. HUOH.

Muuten kaikki oli kunnossa. "Hyväkuntoinen poika. Iho siisti. kääntymään opettelee".

Pikkuleijona  16.9.13     3445g     51cm      34.5cm
1vrk                                 3280g
8vrk                                 3600g
2vkoa                               3780g     53.3cm   35cm
6vkoa                               4680g     56.4cm   37.5cm
3kk                                   5610g     61cm      39.5cm

4kk                                   6035g     63,8cm   40,2cm

Blogihiljaisuus

Ei. En yksinkertaisesti ehdi ikinä postaamaan. Ehtisin kyllä tekemään lyhyitä postauksia vailla päätä ja häntää, koska "oma aika" ajoittuu nykyään klo 22 jälkeiseen aikaan, kun Pikkuleijona vihdoinkin suostuu unille. Pikkukarhu sen sijaan herää heti siinä klo 5 jälkeen, joten "oman ajan" käyttäminen ei ole kovin suotavaa. Yleensä olen kympin maissa niin silmät ristissä, että on ihan turha yrittää alkaa postata. Nostan hattua niille, ketkä jaksavat vielä öisin tehdä töitä/blogata/hoitaa asioita...

Masennus, Pikkuleijonan pulautteluvaiva sekä syli-/tissiriippuvuus, Pikkukarhun uhmailu sekä kaikki muu ovat kasautuessaan saaneet aikaan aika miellyttävän cocktailin. Ensiksi luovutin ruuanlaiton ja siivoamisen suhteen, sitten sen, että pääsisimme aamupäivisin ulkoilemaan. Päivät ovat olleet yhtä sinnittelyä ja hengissä selviämistä. Toisinaan en saa edes päivävaatteita päälleni, kun molemmat huutavat vuoron perään ja yhtä aikaa ja kakkaakin on vaipoissa jatkuvasti. Niin, ja Pikkuleijona yltä päältä puklussa.

Tunnen itseni todella huonoksi äidiksi ja muutenkin säälittäväksi. Itsesäälin iskiessä vihaan itseäni vieläkin enemmän, sillä itsesääli on raivostuttavaa. Ei se auta mitään. Mutta vaikka kuinka tsemppaan itseäni, en saa tilannetta paremmaksi. Olen aina pitänyt itseäni hyvänä organisoimaan, ja ammattinikin puolesta minun pitäisi osata ohjata ihmisiä arjessa, mutta... En ole ikinä tuntenut itseäni näin voimattomaksi. Kyvyttömäksi. Avuttomaksi!

Kävin pari viikkoa sitten ryhmäneuvolassa, jossa oli lisäkseni kolme muuta äitiä: yksi esikoisen saanut ja kaksi kahden lapsen äitiä. Heidän lapsillaan sattui olemaan suurin piirtein sama ikäero kuin meidän lapsilla. Terveydenhoitaja kehotti kertomaan, ketä olemme, ja jotain lapsista sekä miten menee. Nämä kahden lapsen äidit kertoivat molemmat, että hyvin on mennyt. Vauvat syövät ja nukkuvat hyvin, ei ole vatsavaivoja tai muutakaan. Esikoiset olivat kumpikin luonteeltaan hyvin rauhallisia, ja vaikka he olivatkin reagoineet vähän vauvan tuloon, niin mitään suurempaa uhmailua ei ole ollut havaittavissa.

Olin kateellinen. Oma vuoro ahdisti. Ja sitten kerroin, että meillä nyt on ollut vähän hankalaa ja haastavaa aikaa.

Ryhmän jälkeen pyysin terkkaria ottamaan hemoglobiinin, koska epäilin sen olevan noin miinus neljämiljoonaa. Eikä mitä, se oli edelleen huippuhyvä, kuten aina. Tuli siinä kuitenkin puheeksi tämä meidän arki. Terkkari oli huolissaan jaksamisestani, ja myönsinkin olevani aivan totaalisen loppu. Sanoin, että olisin ottanut asian puheeksi edellisellä neuvolakäynnillä, mutta en sitten päässyt sinne lainkaan.

Olin itse miettinyt perhetyön mahdollisuutta, ja sitä terkkari tarjosikin kysymättä. Sovittiin kuitenkin, että soitan perhetyöhön vasta tammikuussa, mikäli tilanne jatkuu yhtä hankalana miehen ísyysloman jälkeen. Nyt on kuitenkin vain kaksi täyttä työviikkoa ennen joulua, joten tilanne voi parantua sinä aikana.

Yritän ajatella positiivisesti. Pulauttelu saattaa mennä piankin ohi Pikkuleijonan kasvaessa. Ehkä ruokarytmikin muuttuu niin, ettei tissillä olla 2h välein päivisin. Hän alkaa ehkä viihtyä muuallakin kuin sylissä, tai edes kantorepussa/liinassa. Pikkukarhu kasvaa ja tottuu pikku hiljaa muuttuneeseen arkeen. Pottailu alkaa sujua. Raivarit jäävät vähemmälle. Saan itse lisää voimia, kun päivät muuttuvat pidemmiksi ja aurinko alkaa jälleen paistaa.

Mutta ennen sitä kaikkea pyrin priorisoimaan. Mitä sitten, vaikka koti on ihan kaaoksessa, kunhan siellä on turvallista ja kaikilla on puhdasta vaatetta päälle (helppo sanoa, mutta entäs jos pää ei kestä kaaosta?). Mitä sitten, vaikka ruokana olisikin välillä puolivalmisteita tai jopa eineksiä. Mitä sitten, vaikka viettäisimmekin pyjamapäiviä ja ulos lähdettäisiin vasta Miehen tultua töistä. Mitä sitten, vaikka Facebook vilkkuisi tuhatta vastaamatonta ja lukematonta viestiä ja blogiin kirjoittamattomuus tuntuisi ihmisten pettämiseltä ja harrastuksen hylkäämiseltä.

Parempi sekin, kuin jatkuvasti itkuun purskahteleva ja lamaantunut äiti, joka ei enää jaksa olla kiinnostunut mistään. Tai umpiväsynyt isä, joka nukahtaa rattiin ajaessaan töihin aamuvarhaisella...

Siksi blogihiljaisuus.

Miesväen neuvolareissu

Perjantaina oli kummankin pojan neuvolakäynti, jonne en itse päässytkään mukaan yllättäen. Minulle nousi nimittäin 39 asteen kuume yöllä! Mies katsoi parhaimmaksi jäädä kotiin, koska olin niin heikossa hapessa. Neuvola-aikaa ei viitsinyt alkaa siirtämään, koska nämä meidän lääkärineuvola-ajat ovat totaalisen kiven alla. Oli aika jännittävää lähettää nuo kolmestaan matkaan, varsinkin kun mies ei ole neuvolassa edes Pikkukarhun kanssa käynyt kuin kerran tai pari, minun ollessa mukana. Hienosti niillä kuitenkin meni.

Pikkukarhulla oli 1,5v. lääkärintarkastus, joka kesti vain 20 minuuttia. Ystäväni tarjoutui nappaamaan Pikkukarhun tarkastuksen jälkeen ulos hänen ja tyttärensä (PK:n tyttöystävä) kanssa, jotta olisi rauhallisempaa Pikkuleijonan terveydenhoitaja- ja lääkärikäynnillä.

Pikkukarhulta ei otettu mittoja, kuunneltiin vain keuhkot ja sydän sekä tsekattiin korvat ja kivekset. Jotain ne olivat kyselleet kehityksestä, mutta siinäpä se sitten olikin. Korttiin oli kommentoitu: "Hyväkuntoinen, tyytyväinen poika. Terve ollut. Muutama sana tulee. On touhukas". En tiedä, mitä puhetta tuosta puheesta oli ollut, mutta kyllähän PK:lta jo sanoja tulee paljonkin. Viimeisin opittu selkeä sana on ollut "vettä".

Pikkuleijona sai rotarokotteen suun kautta, hyvin oli kuulemma uponnut. Mitään oireita en huomannut siitä tulevan onneksi. Olivat keskustelleet pulauttelusta, mutta painon takia ei ainakaan tarvitse olla siitä huolissaan, kun on painoa tullut niin hyvin. Pituuden puolesta kasvaa hieman keskikäyrän alapuolella kuulemma.

Myttynen 16.9.13      3445g       51cm      34.5cm
1vrk                             3280g
8vrk                             3600g
2vkoa                          3780g       53.3cm    35cm

6vkoa                          4680g       56.4cm    37.5cm

"Suloinen poika. Kasvu hyvää. Sydän, keuhkot, vatsa normaali"

Piti kirjoittaa jotain muutakin, mutta väsyttää niin että järki lähtee. En ole vieläkään ihan terve, ja nuo kuumeiset yöt verottavat aika tavalla. Enää kolme päivää, kunnes Miehen isyysloma alkaa... jaksaa, jaksaa...

rv 39+2 neuvola

rv 39+2 (38+1)
rr 135/73 (123/70)
paino 71.3kg, +1400g/vko (yhteensä tullut 18.3kg...)
sf 35cm (34cm)
syke 142 (140)
liikkeet ++ (++)
rt (rt)
pissa puhdas

Ei ole kiinnittynyt, ei supista tutkittaessa. Laskettuna päivänä seuraava käynti...

Tällaisia lukemia oli samaisena päivänä Pikkukarhusta. Näemmä pää oli tässä vaiheessa jo kiinnittynyt, eikä uutta käyntiä varattu enää, kun terkkari ennusti lähdön olevan lähellä.

rv 39+2 PIKKUKARHU
rr 132/72
paino 71,6kg, muutos +900g/vko (ehhhh)
sf 34cm (kasvaa tasaisesti keskikäyrällä)
syke 155
liikkeet ++
raivotarjonta
pissa puhdas
pää kiinnittynyt

Pikkukarhun odotusta rv 39+5

*****************************************

Ei tainnut tästä mukulasta tulla perjantai 13. päivän lapsi. Sovittiin huomiseksi leffatreffit Miehen kanssa, mennään päivänäytökseen katsomaan Bruce Willisin uusin pätkä.

ÄH!

Jälleen yksi neuvolakäynti

Jouduin herättämään Pikkukarhun kesken päiväunien ja ehdittiin neuvola-ajalle juoksun kanssa... siksipä tuo verenpaine on varmaan niin korkea tällä kertaa.

rv 38+1
rr 123/70
paino +700g/vko (hahaa, ei mennyt vieläkään 70kg rikki!)
sf 34cm
syke 140
liikkeet ++
rt
pissa puhdas

Ei ole kiinnittynyt. Neuvolantäti ei kuulemma lähtisi lottoaan sen puolesta, että olisi syntymässäkään lähiaikoina. Eihän tässä, päivät näyttää menevän nopeasti, mutta kun nää kivut ja tää maha ja Pikkukarhun hoitaminen! Jo pelkkä vaipanvaihto on aivan täyttä tuskaa. Kaiken lisäksi olen jatkuvasti ihan läpimärkä hiestä. Yäääääääääääh, mä en jaksa enäääääääääääää...

Täytyy keksiä paljon aktiviteetteja ensi viikolle.

rv 38+1 Myttynen / rv 38+4 Pikkukarhu. Jälkimmäinen ei ole selkeästi ollut kovin alhaalla vielä tuossa vaiheessa!

Lääkärineuvola 35+6

Facebookissa päivittelinkin eilen, että ensimmäistä kertaa tässä raskaudessa on kunnon tuntemuksia. Päivällä alkoivat menkkamaiset jomotukset, jotka muuttuivat alkuillasta alaselkäkivuksi ja epäsäännöllisiksi supistuksiksi. Bonuksena tuli järkyttävät sukkapuikkokivut! Olin jo ehtinyt unohtaa, miten inhottavilta ne tuntuvat. Panadol helpotti vähäsen, mutta olo oli todella kipeä vielä nukkumaan mennessäkin. Oireilun takia aloitin sairaalakassin pakkaamisen, vaikka en uskonutkaan tuntemusten johtavan yhtään mihinkään.

Onneksi pääsin heti aamusta tarkastuttamaan alaloosterin tilanteen lääkärineuvolaan. Mitään muutoksia ei ollut tapahtunut, kuten epäilinkin. Kohdunkaula oli edelleen kiinteä, suljettu ja 3cm. Laskeutumisesta tai kiinnittymisestä ei puhunut mitään, joten taitaa tyyppi seilata edelleen ympäri kohtua. Vaikka odotankin synnytystä malttamattomasti, niin toivon Myttysen pysyttelevän yksiössään kasvamassa vielä pari viikkoa vähintään. Mitä "kypsempänä" vauva syntyy, sitä paremmat mahdollisuudet on saada hänet vierihoitoon. Jos vaikka tällä kertaa kaikki menisi hyvin, eikä tarvitsisi tehdä visiittiä vastasyntyneiden teho-osaston tai lastenosaston puolelle.

rv 35+6 (33+5)
rr 122/69 (116/66)
painoa +800g/vko (Odotin rutkasti enemmän! T. Herkkuperse)
sf 32cm (31cm)
rt

Ensi viikolla onkin sitten se pelkopolikäynti sekä perusneuvolakäynti loppuviikosta. Kaikenlaista pientä puuhastelua näyttäisi olevan seuraavan kahden viikon aikalle niin tiiviisti, että aika tulee menemään nopeasti taas...

Yritän vielä ehtiä tänään kirjoittamaan erillisen postauksen Pikkukarhun kuulumisista. Kohta lähden (ihan yksin!) kaupunkiin hoitamaan asioita ja illalla mennään Miehen kanssa katsomaan vajaan kuukauden ikäistä pikkuneitiä Pikkukarhun kummisedälle. Pääsee nuuskuttelemaan vauvantuoksua sekä kuulemaan synnytyskertomuksen, jee!

Edistys- ja juoksuaskelia

Hurraa! Lapsemme kävelee kunnolla! Pikkukarhu päätti tuossa puolitoista viikkoa sitten, että nyt loppuu konttaaminen, ja lähti sitten kävelemään Ihan Oikeasti. On ollut hurjaa seurata tuota kehitystä: alkuun kävely oli humalaisen huojuvaa, kädet zombiemaisesti eteen asetettuna. Nyt otetaan jo isompia, vakaampia askeleita ja vauhtiakin on tullut rutkasti lisää. Äskenkin ulkona oli niin kiire, että liian nopea vauhti johti tuuskahtamiseen suoraan mahalleen. Oli senteistä kiinni, ettei nenä osunut asfalttiin siinä samalla. Huh huijjakkaa...

Armas lapsukainen on myös pukannut poskihammasta poskihampaan perään, mikä on tarkoittanut kestokiukkuilua sekä syömättömyyttä. Jokaisella aterialla syö sen muutaman lusikallisen. Liikkumisen myötä kaloreitakin palaa ihan kiitettävästi, joten poika on selkeästi laihtunut ja muuttunut samalla ihan pikkupojan näköiseksi. Jaksetaan melkein joka päivä Miehen kanssa ihmetellä, että mihin meidän vauva oikein katosi. Maanantaina onkin sitten meikeläisen (rv 33+5) ja Pikkukarhun (1v 3kk) yhteisneuvola, niin päästään molemmat puntarille. Saattaapi se viisari värähtää meikeläisen kohdalla taas ihan kiitettävästi, on meinaan tuota turvotustakin tullut sen verran.

Pikkukarhua ilmestyi vaivaamaan ihan uusi ongelma: ihottuma takapuolessa. Se ei näytä perinteiseltä vaippaihottumalta, vaan on märkivää, rupimaista. Ihan kuin palovammoja! Heräsi epäilys siitä, että iho olisi herkistynyt polyestermokalle, mitä Bumgeniuksissa käytetään. Toivottavasti ei! Ensiavuksi olen nyt antanut Pikkukarhun olla ilman vaippaa kotona ja laittanut kehäkukkavoidetta useamman kerran päivässä. Bummarit lähti keittopesuun, se on auttanut joillakin vastaavissa tilanteissa. Meillä on todella vähän muita vaippoja, joten pärjääminen tulevalla viikonloppureissulla ilman Bummareita on vähän niin ja näin. Saatetaan joutua ottamaan kertikset käyttöön. Kaapistä löytyi vajaa paketti Natyn vaippoja, onneksi kokoa 9-20kg. Ollaan käytetty Pikkukarhulla kertistä viimeksi... öö.. kauan sitten. Kestoilu on onneksi pelannut hyvin, eikä olla tehty niin haastavia reissuja, etteikö kestoja olisi jaksanut roudata mukana. Toinen vaihtoehto olisi laittaa päällimmäiseksi coolmax-kuivaliina tai sitten ihan joku bambukangasta oleva ohut imu. En usko, että kosteus on aiheuttanut tuota.

Olemme lähdössä tulevana viikonloppuna Ähtäriin kera appivanhempien. Myös Mies lähtee mukaan, tietenkin. Alun perin piti mennä oman perheen kesken asuntoautolla, mutta appivanhempien mukaan tulo muutti suunnitelmia, ja he vuokrasivat sieltä mökin viikonlopuksi koko poppoolle. Tarkoituksena on viettää lauantaipäivä Ähtärin eläinpuistossa ja piipahtaa sunnuntaina Tuurin ostoshelvetissä. En muista itse eläinpuistosta mitään, olin niin pieni siellä käydessäni. Pikkukarhu on varmaan intopinkeänä! Toivottavasti sää suosii. Mies aikoo kantaa Pikkukarhua rinkassa siellä, koska meillä ei ole enää rattaita...

Nyyh!

Olen riutunut ja räytynyt kaipauksesta myytyämme Pikkukarhun vankkurit. Hartanit saivat uuden kodin, jossa niitä toivottavasti rakastetaan yhtä paljon kuin meillä. Outoa tuntea haikeutta tavaran perään, mutta toisaalta niihin liittyy paljon rakkaita vauvamuistoja. Sen sijaan hääpukua, jonka sain juuri myytyä myös, ei tule yhtään ikävä. Se pirulainen roikkui vuoden makuuhuoneen kaapinovessa tilaa viemässä. Samaan syssyyn voisi vielä myydä vanhojentanssipuvunkin vuodelta 2004... vai antaisiko tulla sille komeat kymmenen vuotta ensin täyteen?

Yhdistelmien myyminen pikaisesti johti siihen, että olemme nyt vailla kulkupeliä. Menimme tuossa alkuviikosta ostamaan Babystylesta matkarattaita, ajateltiin ottaa halvat Carenat vaan ja tsekata samalla tuplavaunumahdollisuuksia. Loppujen lopuksi poistuimme myymälästä tyhjin käsin, sillä rakastuimme Miehen kanssa eräisiin päällekkäisiin tupliin, Phil&Tedsin Navigatoreihin nimittäin! Voi rähmä! Ja tällä kertaa Mies oli paljon vakuuttuneempi siitä, että emme pärjää rinnakkaisilla vaunuilla, vaan tarvitsemme näppärät päällekkäiset. Ikävä kyllä hinta ei tälläkään kertaa ole kukkarolle kovin suopea. Päätimme jättää matkarattaat kuitenkin ostamatta, JOS nuo kyseiset vankkurit meille kotiutuvat lähiaikoina. Ne kun muuntuvat yhdelle tai kahdelle lapselle, joten matkikset ovat käytännössä turhat sitten.

Kyseiseen menopeliin saa myös sujautettua pehmeän kantokopan vauvalle tai kaukalon kiinni (adapterilla). Värinä vihreä kiinnostaisi allekirjoittanutta eniten. Kokeumuksia ko. vankkureista?

*******************************************************

Alkaa tämä raskaus ottaa jo voimille ihan kunnolla. En pysty enää kävelemään kilometriäkään ilman, että olen loppuillan ja seuraavan päivän kipeänä. Nivusia särkee, jalkoja särkee, supistaa... Tunnen myös näyttäväni suohirviöltä 24/7. Ei tee mieli lähteä ihmisten ilmoille. Pää on jotenkin ihan jumissa koko ajan, joten järkevän keskustelun aikaan saaminen on työn ja tuskan takana. Haluan kaivautua peiton alle ja olla siellä seuraavat seitsämän (+-2) viikkoa!

rv 33+0 (31.8.13)

Jotain positiivistakin, nimittäin äitipolilta tuli eilen puhelu. Herttaisen oloinen kätilö siellä soitteli, notta aika myöhään on minulle varattu tuo pelkopoliaika. Edelliselle viikolle oli vapautunut aikoja, joten se sitten siirtyi hieman aikaisemmaksi, rv 37+1. Astetta paremmat mahdollisuudet ehtiä käymään siellä!

Saatiin Myttysen nukkumisongelmakin ratkaistua lainaamalla rottinkinen vauvansänky. Mieshän alkoi jo suunnitella pienen vauvansängyn rakentamista, mutta onneksi hänen ei nyt tarvitse ryhtyä siihen puuhaan. Sänky mahtuu mukavasti makuuhuoneeseen, ja on kevyt liikutella. Jos äitee vielä ompelisi siihen jonkun nätin reunasuojan/-koristeen, niin se olisi täydellinen! Pinnis jää Pikkukarhun huoneeseen. Myttynen voi ottaa siellä päiväunia tai tarvittaessa myös Pikkukarhun voi nukuttaa siihen, mikäli hän ei pysykään isojen poikien sängyssä. Joka on muuten edelleen Ikeassa...

*******************************************************

TO-DO-LIST:

- Hanki homeopaattiset valmisteet

- Osta Gua Sha -kampa

- Tee lista sairaalaan tarvittavista kamoista/pakkaa sairaalalaukku

- Polta synnytys-cd/lataa soittolistalle musiikkia

- Värjää harsot

- Tsekkaa, onko tarvetta hankkia lisää pieniä sisävaippoja

- Lanoliinita pienet villikset

- Pistä vauvan sänky kuntoon

- Kysele TENSiä Napikselta

- Varaa aika streptokokkinäytteeseen (!!!)

- Tee ruokia pakkaseen valmiiksi

- Osta rintapumppuun pullo kaiken varalta

Neuvola rv 31+1

Käväisin neuvolassa toissapäivänä. Siellä oli jälleen joku sijainen, jota en ollut aiemmin tavannut. Oikein miellyttävä nuori nainen, joka sai minut sitten empaattisuudellaan avautumaan ahdistuksen aiheestani: synnytys. En pelkää tulevaa synnytystä sinänsä, mutta odotusaikana on alkanut valtavasti vaivata ja ahdistaa Pikkukarhun synnytys ja miten se meni. Ja varsinkin, miten se päättyi. Toivon niin kovasti, että tällä kertaa synnytys olisi aktiivinen ja saisin lapsen rinnalle heti synnyttyään. Ahdistaa. Juteltiin pitkään Pikkukarhun synnytyksestä ja sijainen oli sitä mieltä, että hän laittaa minulle lähetteen pelkopolille, jossa voin vielä käydä kätilön kanssa läpi koko jutun. Olen niiiiiin kiitollinen! Jännä, miten asiat ovat alkaneet vaivata vasta nyt, heti synnytyksen jälkeenhän olin sitä mieltä, että kaikki meni hyvin, eikä mitään traumoja jäänyt.

Muuten ei ollut mitään erikoista:

rv 31+1
rr 112/61
paino 64,5kg (+474g/vko... olin yllättynyt, että noinkin vähän!), painoa tullut yhteensä 11,5kg
sf 29cm
syke 120
liikkeet ++
raivotarjonta

Sf huitelee taas tuolla yläkäyrän hujakoilla. Pikkukarhusta käyrä lähti laskuun juurikin näillä viikoilla ja pysytteli loppuraskaudessa tasan keskikäyrällä. Muutenkin raskaus tuntuu menevän hyvin samalla kaavalla.

Vertailuksi Pikkukarhun neuvolakäynti: 6.3.12:

rv 32+2
rr 118/64
paino 67,6kg (+600g/vko), lähtöpainoon 10,6kg
sf 28cm
syke 138
liikkeet ++
raivotarjonta

Liikkeet tuntuvat todella terävästi ja useimmiten jopa sattuvat! En muista, että Pikkukarhu olisi ollut näin raju. Pehmeämpiä liikkeitä hänellä taisi olla. Mietin jo, että onko lapsivettä normaali määrä, kun tuntuu Myttynen erottuvan niin selkeästi läpi! Mutta oli siellä sijaisen mukaan ihan normaalisti, mitä nyt kätellä kokeilemalla pystyy sanomaan. Pian nämä neuvolakäynnit alkavat sitten tihentyä. Vielä on yksi normikäynti kolmen viikon päästä (ja samalla Pikkukarhun 1v 3kk neuvola), sitten lääkärineuvola tasan rv 36+0 ja siitä eteenpäin käynnit joka viikko. Apuva! Loppu lähestyy...

*********************************************

Yksi valtava stressin aihe on taas ollut tämän asunnon säilytystilan puute! Meillä on tosiaan 65 neliöinen kolmio, jossa on molemmissa makuuhuoneissa varattu yksi hyllykkö vaatteille ja kaappi roikkuville vaatteille. Miehen vaatteet ovat Ikean lipastossa. Vaikka minulla ja Pikkukarhulla on suhteellisen vähän vaatteita tällä hetkellä, niin ei hänen vaatteitaan olisi mitenkään saanut enää mahtumaan vaatekaappeihin. Ja nyt sitten Myttysenkin vaatteet vielä! Lipastolle ei ole enää lattiapinta-alaa. Itse asiassa tässä on nyt pieni ongelma sen suhteen, että meidän makuuhuoneeseen ei meinaa edes mahtua pinnasänky isomman sänkymme takia. AAAAAAAAAAAAA.

No, rakas mieheni ratkaisi eilen tämän vaatekaappiongelman. Hän kävi hakemassa hyllylevyjä ja kiinnikkeitä ja voilá! Myttysen vaatteille sekä lasten petivaatteille on valtavasti lisää tilaa! Lasten roikkuvat vaatteet mahtuvat meidän tankoon, niitä on niin vähän.

Uusi iso vaatekaappi <3 Alhaalle jäi vielä tilaa roinalle, sinne mahtuu mukavasti pari jättikassia pieniä vaippoja muun muassa... Pikkukarhu oli kärppänä paikalla kiipeilemässä!

Myttyseltä ei ainakaan puutu 56cm velourpöksyjä, huomasin sen eilen... osa vaatteista on vielä pyykissä, mutta eiköhän ne kaikki tuonne mahdu.

Pikkukarhun vaatekaapin kaksi ylintä hyllyä ovat lähinnä säilytykseen, kun ei sinne viitis mitään jokapäiväisiä käyttövaatteita laittaa. Olen liian laiska roudaamaan tuolia sinne yltääkseni!

Tässä vielä meidän vuorikiipeilijästä kuva eiliseltä. Yleensä seisoo vielä tuossa ikkunalaudalla (ei kestä painoa)... jonka vuoksi tuoleja pidetään suurimman osan ajasta lappeellaan lattialla. Melkoista pelko-persiissä-aikaa tämä kehitysvaihe!

Yksivuotias Pikkukarhu

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Vietän tätä toista äitienpäivää yksin kotona, sillä pojat lähtivät eilen maalle yöksi. Itse pääsin muiden äitien kanssa vähän humputtelemaan! Käytiin shoppailemassa (luojan kiitos, vihdoinkin uusia isompia rintsikoita mulle!), syömässä Amarillossa (OM NOM) ja leffassa kattomassa Vuonna 85' (hauska, vaikka vihaankin Reino Nordinia!) Nukuin kerrankin sikeästi ja piiiiiiiiitkään, aamupalan nautin sohvalla kera Greyn Anatomian. On jo kova ikävä Pikkukarhua, onneksi he tulevat jo muutaman tunnin päästä. Mutta sitä ennen ehdin vielä nauttia antaumuksellisesta bloggaamisesta ja katsoa ainakin yhden jakson lisää Greyta!

Pikkukarhulla oli siis yksivuotisneuvola tiistaina. Meillä oli taas vaihteeksi harjoittelija siellä, mikä nyt ei sinänsä haittaa mitään, mutta olisi jotenkin ollut kiva saada se oma terkkari tälle käynnille. En kuitenkaan kehdannut sanoa, että ei me nyt haluta mitään harjoittelijaa. Pikkukarhu protestoi pituus- ja painomittauksia ankarasti, mutta saatiin kuitenkin komiat mitat otettua:

2.5.12      52cm        3420g       32cm
3 vkoa     53,3cm     4020g       35,6cm
5 vkoa     55,3cm     4535g       37cm
6 vkoa     56,6cm     4925g        37,8cm
3kk         62cm         6410g       40cm
4kk         65cm         7200g       41,2cm
5,5kk      67,4cm      8165g       43cm
6,5kk      69cm         8640g       43,8cm
8,5kk      72,4cm      9475g       45,7cm
1v           78cm        10500g      46,5cm

"Suloinen poika. Kävelee tukia vasten. Kontaten menee myös vauhdilla eteen päin. Kasvu ok."

Hienosti on poika kasvanut, vaikka pohdinkin paljon tuota pituuskasvua. Ollaan kuitenkin molemmat miehen kanssa lyhyitä ja samoin ovat molemmat isovanhemmat, mutta toistaiseksi ainakin Pikkukarhu kasvaa hienosti keskikäyrällä. Painokäyrä notkahti hiukan alaspäin tuon nopean pituuskasvun myötä, mutta se nyt on muutenkin normaalia lapsen alkaessa liikkua enemmän.

Vertailun vuoksi on kerrottava, että olen itse ollut vuoden (ja parin viikon) iässä 9100g ja vain 71cm pitkä. Ihanaa, kun on tämä oma neuvolakortti tallessa! Vaikka noista terkkarin/lääkärin sepustuksista ei kyllä ota kukaan selkoa...

Otettiin rokotusohjelmaan kuuluvista rokotteista 2/3, eli se MPR-rokote jäi nyt sitten tuonne 1v 3kk neuvolaan. Pikkukarhu loukkaantui jälleen syvästi rokottamisesta, mutta rauhoittui kyllä nopeasti. Kotona hän oli jo niin iloista poikaa, eikä rokotuksista tullut tälläkään kertaa minkäänlaisia oireita. Yö meni myös aivan normaalisti.

Pikkukarhu ei vieläkään paljon oikeita sanoja juttele tai kävele ilman tukea. Muutaman kerran hän on vahingossa seisonut hetken ilman tukea, mutta rohkeutta irrottautua tuesta kokonaan ei vielä ole ollut. Veikkaan kuitenkin, että tässä parin kuukauden sisällä hän lähtee kävelemään.

Pikkukarhu on myös reipastunut hurjasti. Aiemmin hän on ollut todella herkkä ja hitaasti lämpiävä varsinkin muiden lasten seurassa. Heti vuoden täytettyään hän tuntuu muuttuneen kuin taikaiskusta! Synttäreilläkin painatti menemään muiden lasten seassa ja jopa leikki näiden kanssa. Tyttöystävä ja muut kaverit eivät tainneet enää tuntua niin pelottavilta. Muutenkin Pikkukarhu on alkanut leikkiä itsekseen pidempiä aikoja. Hän saattaa keskittyä muutamiin lempileluihinsa jopa 15 minuutiksi, mikä on paljon hänelle (ja äidille!)

Lisää rohkeutta ja kiinnostusta uusien taitojen oppimiseen tulee varmasti myös hoidon aloituksen myötä. Pikkukarhu on nyt muutamia päiviä viikossa hoidossa 1,5v parhaan ystävänsä luona, jolta hän näkee mallia muun muassa syömishommissa. Jonkinlaista reipastumista muutenkin hoito tuo varmasti tullessaan. Eikä sillä, Pikkukarhu saa tietenkin olla herkkä ja hitaasti lämpiävä, sellainen kuin temperamentiltään on. Mutta on hyvä, ettei hän ihan niin paljon pelkää koko ajan kaikkea ja kaikkia.

Synttärit menivät hyvin kaikesta stressaamisestani huolimatta. Ainoastaan Miehen puuttuminen synttäreiden ensimmäisestä osiosta harmitti. Hän lupasi tulla kahden maissa, kun kemujen oli tarkoitus alkaa, mutta ilmestyikin vasta puoli viiden aikaan... kun vieraat tekivät jo lähtöä. Luulen, että häntä harmittaa vielä minuakin enemmän.

Pikkukarhu sai valtavan paljon ihania ja käytännöllisiä lahjoja, vanhemmatkin olivat kovin tyytyväisiä. Muutamasta lahjasta on jo selkeästi tullut Pikkukarhun lempileluja, varsinkin puisesta kuorma-autosta, johon saa pudoteltua palikoita. Lisäksi hän on kulkenut Brion puisen kilpa-auton kanssa ympäri kämppää ryömien, työntäen autoa edellään ja pitäen pärisevää ääntä. Mistä lie oppinut matkimaan autoja!

Ekan päivän kakku. Pikkusisko teki koristeet ja kuorrutti.

Toisen päivän kakku. Huomaa, että äiti on ollut koristelemassa tällä kertaa :D

Lahjoja

Ihana isoveli <3

Äitikin sai lahjan ihanalta mammakaveriltaan. Olen ehkä hieman liian paljon puhunut puuttuvasta kakkulapiosta?

Lisäksi Pikkukarhu sai parhaalta ystävältään valokuva-albumin, jossa oli jo paljon kuvia pojista yhdessä ihan ensitapaamisesta lähtien. Ihana idea! Tätä on kiva alkaa täyttämään ja antaa sitten Pikkukarhulle, kun tämä on tarpeeksi vanha.

Voi, on niin ikävä jo omaa rakasta pellavapäätä! Toinenkin pieni rakas bailaa ympäri vatsaa niin että näkyy ja tuntuu! Lapset ovat onni. Kertakaikkiaan <3

rv 22+2

Aurinkoa! Lämpöä! Turvotusta!

Raskaus ei sinänsä ole liiemmin vaivannut viime aikoina muuten kuin jalkakipujen muodossa. Jos joutuu vähänkin pidempään olemaan jaloillaan, niin jalkoja alkaa het särkeä. Turvotusta varmaan jonkun verran... Onhan meitsillä muutamat tukisukatkin, mutta ei oikein näillä keleillä nappaa. Innolla odotamma kuumempia kesäpäiviä!

Onneksi nämä vaivat ovat tosiaan melko pieniä. No, tänään tuli ensimmäinen kipeä supistus kaupassa! Ylläripylläri! Olenkin jo tässä hetken kuulostellut, että tuleekohan niitä myös tässä raskaudessa näihin aikoihin. Onneksi jäi vaan siihen yhteen.

Maanantaina piipahdin neuvolassakin. Oli todella mielenkiintoinen reissu Pikkukarhun kanssa. Häntä kun olisi kiinnostanut muun muassa ränkätä tutkimuspöydän vipua ja muuta sellaista pientä kivaa. Terkkari sai kuitenkin sydänäänet kuunneltua ja sf-mitan otettua, vaikka minua vähän jännittikin jättää tuo elohopea sinne lattialle hengailemaan yksin.

Tässäpä siis strategisia mittoja ja tietoja. Vertailun vuoksi tilastoja myös Pikkukarhun odotuksesta samoihin aikoihin:

Myttynen, rv 21+5
hb 121
rr 114/62
paino 59.2kg (+600g/vko...)
sf 20cm
syke 140
liikkeet ++
pissa puhdas

Pikkukarhu, rv 22+0
hb -
rr 123/61
paino 62.1kg
sf 20cm
syke 148
liikkeet ++
pissa puhdas

Aika samalla tavalla tuntuu nämä raskaudet muutenkin menevän. Pahoinvointi oli vain erilaista silloin alkuunsa, mutta nyt mennään kyllä vanhalla tutulla kaavalla. Menisi vaan loppuun saakka niin, Pikkukarhustakin kaikki meni kuitenkin hyvin :)

Pistin tuossa Myttystä odottavat vaipat pesuun. Vaippoja kun pitäisi suositusten mukaan pestä 3-6kk välein, jotta kuminauhat eivät kuivuisi ja napsahtaisi poikki. Päätin sitten tehdä kunnon inventaarion nähdäkseni, tarvitaanko jotain. Ei taida tarvita! Kuvasta puuttuu kaikki one size -vaipat (~20kpl), jotka siis ovat yhä käytössä Pikkukarhulla.

Ylimmässä rivissä S-koko, keskellä M ja alhaalla NB.

Kuvasta puuttuu myös vino pino harsoja, joita tullaan käyttämään aluksi.

Pötsi eilen eli rv 22+1

Kevät, lähes taapero ja maha

Vuosi on mennyt to-del-la nopeasti! Viime vuonna tähän aikaan oli aika tuskaiset fiilikset jo... selkäkivut olivat kovat ja muutenkin olo oli kaikin puolin tukala. Eipä kilistellä kuoharilla tänäkään vappuna ;)

Kävin neuvolassa tuossa viikko sitten. Verenpaineet oli yllättävän matalalla, samoin hemoglobiini. Pikkukarhua odottaessa hemoglobiini pysyi koko ajan reippaasti yli 120, nyt se oli laskenut sen alle. Muuten kaikki oli ok, eipä siellä mitään ihmeitä tullut esille. Paitsi että...

Neuvolantäti oli aivan kauhuissaan meidän nukkumismeiningeistä. Meillähän on siis ollut kolme asiaa "pielessä": 1. poika nukahtaa iltaisin ja päiväunilla syliin, ei sänkyyn 2. poika herää keskellä yötä huutamaan ja hänet otetaan meidän viereen nukkumaan ja 3. aamuyöstä annetaan maitoa. Ollaan kyllä oltu hyvin tietoisia siitä, että jonkin sortin unikouluun olisi pian ryhdyttävä. Vaikka tuo perhepetisysteemi ei sinänsä meitä häiritse, niin toki olisi suotavaa, että lapsi nukkuu siellä mihin hän nukahtaa, eikä yömaitoa enää tarjoilla. 

Saatiin sitten ohjeita unikoulua varten ja kokeiltiin heti samana iltana. Poika ei meinannut millään rauhoittua pinnikseen. Sinnikkäästi nousi aina vaan seisomaan, ja mies palautti takaisin makuulleen. Jossain vaiheessa poika kuitenkin luovutti ja nukahti. Tähän meni noin 40 minsaa, mikä oli aika yllättävää, sillä oltiin varauduttu paljon pidempään nukutustaisteluun. Yöllä rauhoiteltiin vajaan tunnin verran, mutta omaan sänkyyn jäi. Maitoa tai vettä ei tarjottu. Seuraavana iltana poika nukahti muutaman makuulleen laiton jälkeen ja nukkui klo 20.20-05.45 heräämättä KERTAAKAAN. Edes tuttia ei itkenyt! Mutta siihen tämän hieno unikoulu sitten jäikin, kun Pikkukarhulle nousi kova kuume ja hirveä räkätauti. Nyt ollaan taas palaamassa unikoulurytmiin, eikä Pikkukarhu olekaan enää meidän väliimme tullut yöllä. Maitoa ei myöskään ole tarjottu yöllä, mutta unille saattaminen on ollut välillä syliin nukuttamista. Puoli-istuvaan asentoon nukahtaminen on ollut selkeästi helpompaa nyt, kun röörit ovat ihan tukossa.

Kun saadaan tämä  nukkumishomma stabiiliksi, niin täytyy lähteä sänkyostoksille. Ehtii sitten totutella isojen poikien sänkyyn hyvin ennen sisaruksen saapumista. Luultavasti vauva tulee nukkumaan meidän välissä kuitenkin suurimman osan ajasta, mutta on se pinnis silti saatava meidän makkariin varalta.

Uusi juttu on myös ollut kenkien hankkiminen. Pikkukarhu ei vieläkään kävele ilman tukea, mutta pitihän kengät toki hankkia ulkoilua varten. Toppatöppösillä ei enää viitsi mennä hiekkalaatikolle. Löydettiin kivat popot Sokokselta alennuksesta, Superfit -merkkiset saksalaiset ensikengät. Samaan syssyyn ostin Reiman kumpparit. Sadekesää odotellessa...

Syömishommelit ovat helpottaneet niiiin paljon, kun Pikkukarhu siirtyi tavallisiin maitotuotteisiin. Siirtyminen lehmänmaitoon ei tuottanut minkäänlaisia fyysisiä tai henkisiä reaktioita onneksi. Pikkukarhu syö nykyään samaa ruokaa mitä mekin, suolaa ollaan lisätty sitten omiin annoksiimme. Todella mausteisia ruokia ei olla toki tarjottu, mutta jonkin verran ruokia kyllä maustetaan. Pikkukarhu tykkää! Nokkamukista juominen on vielä hiukan haasteellista, mutta sitäkin treenaillaan ahkerasti. Lusikka tai haarukka on aina kädessä sormiruokaillessa, vaikka sen rooli onkin vielä vähäinen.

Voihan vatsa! Hassua, miten eri mallinen maha on tällä kertaa. Jos pitäisi muodosta veikata, niin enemmän tuo viime vuoden pötsi näytti tyttömahalta ja tämä nykyinen poikamahalta. Ihmeellinen suippo!

rv 19+1 vuonna 2013                               rv 19+5 vuonna 2012

Niin. Minähän siis lähdin töihin. Toimin siis eräänlaisena kouluttajana, asiakaskuntana työttömät työnhakijat. Suhaan ympäri Pirkanmaata kouluttamassa, tai oikeastaan valmentamassa noin kolmena tai neljänä päivänä viikossa. Raskasta työstä tekee ainoastaan tuo matkustaminen (ensiksi kotoa bussilla linja-autoasemalle ja siitä linikalla vielä paikkaan x) ja sitten tietenkin päivien valmisteleminen. Tuntisuunnittelu kun ei ole meikeläisen vahvuus. Pedagogisesta koulutuksesta voisi olla jotain hyötyä tässä... Mutta onneksi käytössä on laaja materiaalipankki, josta ammentaa ideoita. Suunnitteleminen tuntuu helpottuvan koko ajan. Laskin, että minulla on jäljellä 24 työpäivää kesäkuun loppuun saakka. Hyvin tässä jaksellaan!

Ongelmaksihan meinaa nyt muodostua pojan hoitaminen: Mies kävi perjantaina työhaastattelussa ja näyttää siltä, että hän palaa tässä pian työelämään. Yritämme saada läheisistä koostuvan hoitoringin pelaamaan toukokuun ajan, kesäkuussa Miehen äiti on lomalla. Perhepäivähoitajaakin mietittiin, mutta jos nyt pärjättäisiin läheisten avulla näiden 24 päivän ajan.

Entistä vähemmän on aikaa keskittyä bloggaamiseen... mutta sellaista se elämä on.

PK 11kk ja sen äitee rv 16+5

Okei. Kuukausi sitten kerroin, että meillä menee ihan kivasti, vaikka Mies onkin päivät pitkät kotona meidän kanssa. Tässä vaiheessa voin kertoa, että meikeläisellä alkaa jo päässä kilistä pikku hiljaa!

Mutta eihän siinä. Väittävät, ettei kukaan tule kotoa töihin hakemaan. Tänään sain puhelinsoiton, työtarjouksen. Olivat bonganneet meikeläisen CV:n mollin sivuilta... Työn ottaminen vastaan on toki järkevää, koska mies on kotona hoitamassa poikaa. Työ olisi osa-aikaista ja kestäisi kesäkuun loppuun. Saisin soviteltua ansiopäivärahaa lisäksi, joten tulot kyllä nousisivat. Ilman tuota soviteltua ansiopäivärahaa työn vastaanottamisessa ei olisikaan mitään järkeä. Kerron lisää, jahka tilanne varmistuu...

Pikkukarhu kehittyy huimaa vauhtia. Nyt kävellään jo tukea vasten hyvin varmasti sekä kontataan (vihdoinkin). Konttaaminen tosin unohtuu kiireessä, kun uimalla (PK:n ryömiminen näyttää ihan uimiselta) pääsee lujempaa. Pikkukarhu on myös alkanut jutella paljon enemmän, hän selittää aina pitkiä juttuja omalla vauvakielellään ja nauraa höröttää aikuisten jutuille tai telkkarille. Tunnistettavia sanoja on ollut ainakin äiti, anna ja ei. Varsinkin tuota jälkimmäistä huudetaan meillä paljon. Oma tahto on lisääntynyt selkeästi. 

Pientä takapakkia on tullut sen suhteen, että aamuöisin on jälleen pitänyt antaa maitoa. Jos ei anna tai tarjoaa vettä, kirkuu toinen selkä kaarella hysteerisenä. Täytyy toivoa, että hän vieroittuu tuosta yömaidosta nyt sen myötä, kun lehmänmaito astuu kuvioihin ja tuttipullo jää muutenkin pois. Toisaalta tuon aamuöisen maidon ansiosta olemme saaneet nukkua välillä jopa kahdeksaan saakka. Luksusta! Muuten olisi noustava kuudelta. Joinakin päivinä Mies nousee pojan kanssa ja olen saanut nukkua piiiiiiiitkään. On siinä Miehen työttömyydessä toki hyviäkin puolia.

Ollaan nyt annettu Pikkukarhulle hapanmaitotuotteita ja pikku hiljaa maisteluannoksia tavallista maitoa. Mitään oireita ei ole ainakaan tullut, etteikö lehmänmaito kävisi. Päätettiin, ettei enää osteta NANnia, kun nuo kaapissa olevat loppuvat. Myös ruuassa Pikkukarhu on siirtynyt syömään samaa ruokaa meidän kanssamme, tosin vähempisuolaisena ja vähemmän mausteisena tietenkin. 

Olen nyt ollut reipas emäntä ja tehnyt helppoa sekä halpaa kotiruokaa päivittäin. PK sormiruokailee päivittäin  ainakin muutamalla aterialla. Viime aikoina on tosin ollut ongelmana se, ettei suuhun juurikaan mene ruokaa tai jos menee, niin kaikki syljetään pois rakenteesta ja mausta riippumatta. Ruokaa myös pyyhitään ja tiputellaan pois tarjottimelta. Tämä kuulemma "kuuluu asiaan", mutta on se kyllä äärettömän turhauttavaa!

Vahakangas lattian suojaksi. Kyseinen maatuskakuosi löytyy ainakin Jyskistä vajaan seitsemän euron metrihintaan!

Ja sitten raskauteen. Pahoinvointi on vaihtunut päivittäiseen päänsärkyyn. Vanhoja postauksia lukiessani huomasin, että sama juttu oli viimeksikin näillä viikoilla. Ihanaa. Iltaisin saattaa särkeä niin järjettömästi, etten pysty kuin makaamaan sohvalla tyyny naamallani. Niska-hartiaseudulla saattaa olla osuutta asiaan, pitäisi mennä hierojalle... 

Jonkun verran välillä jomottaa ja tulee sukkapuikkokipuja, mutta suppareita ei ole vielä ollut, kuten viimeksi tässä vaiheessa. Toki elän nyt hieman stressittömämpää aikaa, ainakin vielä toistaiseksi... Ja närästys vaivaa päivittäin, mutta se on mennyt onneksi Renniellä ohi. Raskautta ei muista koko aikaa samalla tavalla, mitä esikoista odottaessa. Välillä olisi kyllä hyvä muistaa, sillä varsinkin Pikkukarhua nostellessa olisi hyvä olla varovainen, ettei "repäise".

Oma neuvola on viikon päästä, rakenneultraan on tasan neljä viikkoa. Hui! Aika menee to-del-la nopeasti. Välillä sitä miettii, että mitenkähän hitossa sitä selviää vauhdikkaan, omapäisen taaperon ja vastasyntyneen kanssa, mutta eiköhän me hengissä selvitä. Eihän sitä tiedä, vaikka Mieskin olisi yhä kotona silloin... ei taida tuolla teollisuuden puolella mennä kovin vahvasti nyt.

rv 15+6 ja pääsiäismunaturvotus

Pikkukarhu 3kk!

Kolmekuukautissynttäreiden kunniaksi oli piiiiitkästä aikaa neuvolakäynti. Tällä kertaa se ei sujunut pelkästään leppoisissa merkeissä, koska käyntiin sisältyi kaksi piikkirokotetta ja suun kautta annettava rota. Tasapuolisuuden vuoksi myös minua piikitettiin siihen pahimpaan mahdolliseen paikkaan: sormenpäähän. Otettiin siis hemoglobiini. Viime käynnillä se oli 116, mutta nyt rautatabujen ansiosta 135. Olokin on ollut parempi.

Pikkukarhu otti rokotteet niin kuin kuka tahansa kolmen kuukauden ikäinen -huutamalla pää punaisena. Rauhoituttuaan antoi kyllä ilmeellään ymmärtää olevansa hyvin loukkaantunut moisesta kohtelusta. Välillä karkasi vahingossa hymykin, mutta hän väänsi nopeasti suun takaisin mutruun muistettuaan kuinka kaltoin maailma häntä kohtelee. Pikku draamaking <3

Poika kasvaa tasaisesti keskikäyrällä. Olisin veikannut pituutta enemmän, liekö tuo ollut sitten suorassa vai kuvittelenko vaan Pikkukarhun niin kamalan pitkäksi... No, eniveis.

Pikkukarhu 3kk:

Paino: 6410g
Pituus: 62cm
Päänympärys: 40cm

Hirvittävän paljon on saanut laittaa pieneksi käyneitä vaatteita pois Pikkukarhun kaapista ja sinne on tullut jopa tilaa vähän järjestellä järkevästi. Seuraavan lapsen kohdalla tajuan ehkä olla ostamatta niin jäätävän paljon jotain 56cm vaatteita. Varmaan...

Ajattelin, että selvittiin rokotteista ilman kummempia oireita, mutta Pikkukarhu on ollut koko illan melko väsynyt ja kärttyisäkin. Piereskeleekin yllättävän paljon normipäivään verrattuna! Liekö vatsanväänteitä siitä rotarokotteesta, heräsi äsken parkumaan yöuniltaan. Onneksi sippasi takaisin, mutta saas nähdä mitä yö tuo vielä tullessaan.

Nyt sitten käytetään viikko kertakäyttövaippoja pelkästään, ettei rota lähde liikenteeseen ja tartuta meitä. Lepotaukoa pyykkäämisestä ilman huonoa omatuntoa ;)

Neuvolan terkkari oli yllättävän jyrkkä kiinteiden aloittamisen suhteen! "Ennen neljää kuukautta ei saa MISSÄÄN TAPAUKSESSA aloittaa kiinteitä, suolisto ei kestä!" Kuitenkin tiedän useammankin, kenelle th on antanut siunauksensa kiinteiden aloittamiseen aiemmin, esimerkiksi jos kasvu on ollut kovin kituisaa (onko toi joku sana?) Eipä meillä nyt sinänsä niin kiire ole, vaikka onhan tuota korviketta alkanut mennä koko ajan vaan enemmän. Tarkoitus siis olisi kiinteiden rinnalla jatkaa imettämistä mahdollisimman pitkään ja jättää nuo korvikkeet pois. Kassellaan.

Huomenna Loimaalle Pikkukarhun kanssa koko viikonlopuksi. Appiukon uudella autolla. Aaaaaaaaapuuuuva!

Tätä se nyt on...

Mihin se tunti taas katosi? Päivä? Viikko? Mitä tehtiin eilen? Miks näissä housuissa on taas paskaa?

Eli kiirettä pitää. Kahden viikon ajan olen miettinyt, että täytyisi tulla päivittämään blogia, mutta sitten on aina tullut joku kiireellisempi asia toimitettavaksi. Niitähän riittää nykyään! Hupsista vaan, ja taas on ilta. Yö. Aamu. Hohhoijjaa. Oho, kohta ois häät!

Ihminen voi näköjään olla käsittämättömän väsynyt ja energinen yhtä aikaa. Ehkä tässä on ilmassa jokakesäistä hypomaniaa, mutta tällä kertaa se on vaan positiivinen asia. Olen jaksanut hoitaa hää- ja ristiäisjärjestelyjä kaiken muun lomassa. Ja käydä pitkillä vaunulenkeillä!

Rakas lapsukaisemme alkoikin sitten kärsiä vatsakivuista abauttiarallaa samoihin aikoihin, kun D-vitamiinitipat aloitettiin. Tuskaiset itkujaksot ajoittuvat onneksi päiväsaikaan, mutta toisaalta taas on äärettömän rankkaa olla jatkuvasti yksin kotona selkä kaarella huutavan lapsen kanssa. Aloin jo vaipua epätoivoon... Miljoonakertaiset paskamutsifiilikset, kun ei pystynyt mitenkään auttamaan toista.

Vaihdoin tietenkin neuvolasta saadut Devisol -tipat Rela-D -tippoihin, lopetin ruisleivän ym. vatsakipuja vauvoille yleensä aiheuttavien tuotteiden mussuttamisen (kahvista en luovu! Kaksi pientä kuppia päivässä ON SAATAVA, jotta pysyy toimintakuntoisena!) ja ostettiin lisäksi koliikkikeinu käytettynä. Vaivat ovat hiukan helpottaneet kyllä siitä, mitä ne alkuun olivat. Aluksi käytettiin Cuplatonia, mutta nyt kokeillaan Kuplastoppia. Viimeksi eilen kuitenkin toinen kiljui niin sydäntäsärkevästi, että meinasi päästä itku sekä äidiltä että isältä :(

Onneksi öisin siis nukutaan. Ja mitä tulee miehen perhepetivastustukseen... No, pikkumurkula nukkuu suurimman osan yöstä meidän vieressä, tissintuoksussa ;) Yritän kyllä välillä siirtää takaisin pinnikseen, koska muuten nukun itse niin tensiossa, että meinaa olla jokaikinen lihas jumissa aamuisin. Nukkumisrytmistä sen verran, että pikkuherra nukahtaa siinä klo 21-21.30 ja heräämiset ajoittuvat välille 23-24, 1.30-2, 3.30-4 ja klo 6 eteenpäin alkaakin sitten käninä ja kitinä. Sitten torkutellaan yhdessä miehen lähdettyä töihin ja noustaan klo 8.30-9. Ihan joka heräämisella ja syötöllä ei onneksi ole tarvinnut vaippaa vaihtaa, monesti Ontsa nukahtaa tissille tyytyväisenä... ja minä myös. Nukun nykyään puolet yöstä tissi paljaana, kivasti on maitoa lakanoissa.

Tiistaina olisi toinen neuvolakäynti. Ensimmäisellä kerralla puhuttiin paljon noista vatsakivuista ja ihanan empaattisesti osasi terkka ottaa taas huolet ja murheet vastaan. Sain käytännön neuvoja ja tärkeää henkistä tukea. Ja Ontsa oli hienosti saanut lisää painoa! Kotiutumispainoon oli tullut 735g eli painoi 4030g. Pituutta oli tullut 1,5cm lisää.

On myös vähän ristiriitaiset fiilikset noiden kestovaippojen suhteen. Olen välillä niiiiiin väsynyt niiden kanssa pelaamiseen, varsinkin kun yrität yöllä vaihtaa karjuvalle pikkuiselle vaippaa ja sitten ne vielä pitäisi huuhdella ja ripustaa kuivumaan ja... Puhumattakaan siitä, että joka toinen päivä on se pyykkirumba. Konehan toki pesee, mutta onhan ne jonkun laitettava kuivumaankin. Niin, ja taiteltava joka päivä uudet harsot. Tykkäsin pikkuisen liikaa viime viikonloppuna reissussa ollessa noiden kertisten helppoudesta... Olen välillä miettinyt, josko toisinaan käyttäisi kertiksiä öisin, mutta MIES VASTUSTAA! Hän on kyllä niin kestoilija nyt henkeen ja vereen, että meinaa välillä palaa meitsiltä käpy. Vaihtaisi itse päivin ja öin, niin tietäisi. 

Mutta kyllä me silti jatketaan kestoilla. Ei se vaan ole ihan niin iisiä, mitä kaikki aina yrittää väittää. Minulle ainakaan!

(Odotan innolla sitä, kun mies jää koko päiväksi lapsen kanssa polttareideni ajaksi...)

Mitäs vielä... niin, isyys on tunnustettu. Se oli heleppoa ko heinänteko. Ainut, mitä kysyttiin oli yhteenmuuttamisen ajankohta. Ja sitten vaan miljoona allekirjoitusta lomakkeisiin. Kävipä vielä ilmi, että tämä  lastenvalvoja asuu samalla kadulla meidän kanssa.

Jälkitarkastukseen menen 28.6. ja siellä laitetaan sitten kuparikierukka. Päädyin tähän ratkaisuun, koska menkat on aina olleet helpot ja vähäiset. Kuukuppia käyttäessä saatan välillä unohtaa ihan tyystin, että on moonikset päällä. Hyi, vihaan tuotakin sanaa. MOONIKSET! 

Siitä puheenollen, taitaapi olla nytkin menkat! Jälkivuoto oli jo miltei loppunut, kun alkoi pienet vatsakrampit ja sitten vuoto lisääntyi. Finnejä poksahti naama täyteen ja vituttaa. Kovasti siltä ainakin vaikuttais! Onneksi meillä on ehkäisy kunnossa. Paras ehkäisyväline ikinä tuo poika ;)

Ristiäiset pidetään nyt sitten 30.6. läheisellä seurakuntatalolla. En malta odottaa! Mies puhuu kotona jo pojan oikealla nimellä, mutta itse en uskalla. Lipsauttaisin kuitenkin sen jollekin jossain. Toivottavasti saadaan anopin kautta tarjoilut hommattua jostain ulkopuolelta, ettei tarvitsisi itse vääntää. Ei vaan jaksais millään!

Tämän sekavan päivityksen lopuksi on vielä todettava, että vaikka tämä äitiys on uskomattoman upeaa ja ihanaa, niin on tämä kyllä välillä niin helvetin vaikeaa ja kamalaakin. Välillä vajoaa niin epätoivon ja masennuksen suohon, ettei mitään rajaa. Sitten tarvitsee vaan vilkaista rauhassa nukkuvaa tai sylissä köllivää lasta ja olo helpottuu. Kyllä me tästä selvitään.

Kuukausi synnytyksestä (+menkat samaan aikaan)

^^

33+6 neuvola

... Ja karsee fiilis. Ei muuten, mutta kun en ole saanut nukuttua kunnolla useampaan yöhön! Alkaa tosissaan verottaa noin rikkonaiset unet. Ei yhtään helpota se, että tänään olisi vihdoinkin se tentti.

(Ehkä noihin rikkonaisiin uniin on ihan hyvä alkaa tottua pikkuhiljaa :D )

Neuvolassa oli taas eri täti, missä lie oma tällä kertaa. Sain kuitenkin avauduttua siitä, miten tahdottaisiin miehen kanssa synnytykseen tukihenkilöksi ystävä, joka on kätilö. Sehän ei periaatteessa onnistu TAYSin säännösten mukaan, kun isän lisäksi tukihenkilönä voi toimia vain ja ainoastaan doula. Poikkeuksia ilmeisesti tehdään niin, että on käytävä pelkopolilla ruinaamassa ensiksi... Neuvolan täti oli kuitenkin sitä mieltä, että ihan turha on laittaa lähetettä pelkopolille tuon asian takia, vaan ehkä sen voisi sopia. Kun kyseessä on vielä kätilö! Lupasi soitella ja kysellä asiaa, ihanaa. Olisi niin parasta, jos ystävä pääsisi mukaan tukemaan miestä. Mies on itse sitä mieltä, että tämä ystävä on ainut ja oikea vaihtoehto meidän "doulaksi" synnytykseen.

Neuvolassa ei sinänsä mitään uutta, mitä nyt painonnousu oli hidastunut ja sf-mitta pudonnut tasan keskikäyrälle. Vauva on siis ilmeisesti lisännyt painoaan, mutta meikeläiselle ei ole tullut ylimääräistä, kiitos fiksun syömisen ja liikunnan.

rv 33+6 (32+0)
rr 120/68 (118/64)
paino 67,8kg (67,6), +108g/vko
sf 30cm (28)
syke 145
liikkeet ++
raivotarjonta
pissa puhdas

Nyt ruokaa, unta ja viime hetken tenttiin lukeminen. Huomenna saa jo rentoutua!

32+0

Poks!

Neuvolassa tuli taas käytyä. Siellä oli joku terveydenhoitajaharjoittelija, joka ei osannut mitata verenpainetta... mutta onneksi oma th tuli lopuksi tsekkaamaan kaikki jutut ja mittaamaan paineen. Sen lisäksi th kertoi unitutkimuksesta, johon voi vapaaehtoisesti osallistua. Me luultavasti osallistutaan, mikäli isännällä ei ole mitään sitä vastaan. Ei kerrota sille, että tutkimukseen kuuluu myös isältä otettava verinäyte synnytyksen yhteydessä ;)

Unitutkimuksesta lyhyesti PSHP:n sivuilta:

"Tutkimukseen osallistuvat perheet pääsevät mukaan uraauurtavaan hankkeeseen, sillä kyseessä on Suomen ensimmäinen lasten unta tutkiva pitkittäistutkimus, jossa lapsia tutkitaan pitkällä aikavälillä syntymähetkestä toisen ikävuoden loppuun. Tavoitteena on seurata osallistujia tämänkin jälkeen. Lapsen uneen vaikuttavat tekijät ja huonon unen seuraukset tunnetaan toistaiseksi puutteellisesti, vaikka lasten unihäiriöt ovat Suomessa yleinen ongelma, joka koskettaa koko perhettä.

Tutkimuksessa selvitetään pikkulapsen unen ja unirytmin kehitystä sekä unen merkitystä fyysiselle ja psyykkiselle terveydelle. Tavoitteena on kehittää unihäiriöiden ennaltaehkäisyä, varhaista tunnistamista ja hoitoa. Samalla saadaan myös uusia mahdollisuuksia lapsiperheiden ohjaamiseen neuvolassa."


Neuvolasta ei mitään raportoitavaa. Kaikki arvot kohdillaan jiienee. Ulkotutkimus sai taas aikaan supistuksia... Mutta sf-mitta laski lähemmäs keskikäyrää!

rv 32+0 (30+0)
rr 118/64 (130/71)
paino 67,6kg (66,4), muutos +600g/vko
sf 28cm (27)
hb 125
syke 138
liikkeet ++
raivotarjonta
pissa puhdas

Alkaa olla aika tukala olo jo. Välillä ahdistaa ihan hirveästi, siis fyysisesti, kun mukula painaa keuhkoja. En edes halua kuvitella, miten kuukauden päästä sitten... Muutenkin on hyyyvin epäviehättävä olo. Naama on turvoksissa ja kaikki vaatteet tuntuu ahdistavilta päällä. Ähhhh. Onneksi alkaa nuo ilmat lämmetä, niin voi pukeutua vähän kevyemmin!

Pesin tänään ekan koneellisen vauvanvaatteita! On kyllä vähän ristiriitainen fiilis niiden silittämisen suhteen. Toisaalta se tuntuu tosi työläältä ja turhalta hommalta, mutta onhan ne tietty kivemman näköisiä silitettynä. En vaan tiedä, miten mulla oikaeasti riittää kärsivällisyys noiden silittämiseen... Ehkä siinä vaiheessa, kun loppuu kaikki muu tekeminen.

Ihanaa, kun aurinko paistaa! Jos sitä lähtis vielä vähän lyllertämään tuonne ulos miehen kanssa <3

rv 30+0 POKS!

Jee! Vihdoinkin kolmekymmentä ja poksista! Sopivasti synttäripäiväni kunniaksi :)

Neuvolassa käyty. Parisuhdekeskustelu meni hyvin ja oltiin molemmat tosi tyytyväisiä sen jälkeen. Tuli puhuttua paljon sellaista, mitä ei ehkä arjessa osaa toiselle sanoa. Terveydenhoitaja puhui myös pitkään miehen kanssa tämän sairaalakammosta ja siitä, millaisin järjestelyin miehen olisi mahdollista osallistua synnytykseen. Uskon kyllä, että saan miehen mukaan ainakin osaksi aikaa :)

Muuta sitten:

rv 30+0 (26+3)
rr 130/71 (114/60) hehee, nousikohan keskustelujen takia tuo yläpaine...
paino 66,4kg (64,4) eli +571g/vko
sf 27cm (25)
syke 155
liikkeet ++
pissa puhdas
raivotarjonta

Tyyppi ei tykännyt siitä, että terkka vatkasi vatsaa. Koko loppuillan on supistellut vähän ja muutenkin tuntunut ihan siltä, että olisi kylkiluu murtunut! Yhhh. Vauva ilmeisesti työntää jalallaan koko ajan tuohon kylkiluuhun tms.

Supparit=saikkua

Ehdinpäs sen kaksi päivää olla töissä loman jälkeen, kun piti jäädä saikulle. Maanantaina alkoi heti aamusta tuntumaan epämukavalta, ja päivän mittaan olo vaan paheni. Supistukset eivät olleet kipeitä sinänsä, mutta hyyyvin epämiellyttävän tuntuisia ja niitä tuli varmaan 15min välein! Tiistaina sama alkoi taas aamupäivästä, joten soitin aamuvuoron päätteeksi neuvolaan. Sieltä käskivät ottaa yhteyttä synnärille suoraan, koska neuvolassa ei ollut lääkäriä, joka olisi voinut tehdä sisätutkimuksen ym. Synnäriltä kehottivat lepäämään ja ottamaan yhteyttä terveyskeskuslääkäriin, joka tsekkaisi kohdunkaulan tilanteen ja kirjoittaisi saikkua. No, sinneppä sitten heti iltapäivällä.

Lääkäri totesi kohdunsuun olevan "kiinteähkö". Pituudesta ei puhua pukahtanut... Kirjoitti saikkua loppuviikoksi sekä lähetteen labraan. Soittelen huomenna neuvolaan, notta onko kenties tulehdusta tai muuta mukavaa.

Tänään ei ole supistellut, mutta olenkin istunut/maannut sohvalla koko päivän. Seurana on ollut sosiaalityön tenttikirja, yngghhh. Järjestelin myös vauvanvaatteet uuteen lipastoon. Inventaarion mukaan meillä on runsaasti 62cm vaatetta, mutta 50cm tasan kaksi ja 56cm liian vähän. Mies povailee kyllä koko ajan, että lapsi on iso syntyessään.

Sain täytettyä Kelan lomakkeet, joten voi alkaa odottaa äitiyspakkausta! Huomasin sellaisen hauskan asian, että äitiysloma alkaakin jo 24.3.12! Täytyy muistaa pomolle ilmoittaa, että ei se alakaan 30.3. :D Ei ole enää pitkä aika!

Pitäkää meille peukkuja! Meidän taloyhtiössä (samassa talossa tai viereisessä) on nettisivujen mukaan vapaana 2kpl kolmioita! Toinen niistä on ykkösessä, toinen kolmosessa. Yritetään vaihtaa isompaan :) Tässä nykyisessä asunnossa on siis 50m2, kolmiossa 65m2. Onni-Ilona saisi oman huoneen. Olisi aika hulvatonta, jos saataisiin asunto tästä meidän kolmoskerroksesta, tulisi lyhin muuttomatka ikinä! Toisaalta, tuleva kummisetä asuu viereiden talon kolmosessa, joten siihenkin olisi kiva muuttaa. Lyhyt matka työntää muksu hoitoon ;)

Vaunuista sen verran, että Lielahden Muksutallissa käynti sekoitti jälleen pakkaa. Olen ihan varma, että tulevat vaunumme ovat Hartanin Topline S:t! Hiukan Gessuja halvemmat sekä kevyemmät alumiinirungon takia. Niihin saa lisähintaan vaihdettavat etupyörät, mutta kokonaishinta jää silti alhaisemmaksi. Lisäksi valkoiset keinonahkaiset näyttivät niiiiiiiin hyviltä! Ehkä tässä parin viikon sisään saadaan nekin hankittua.

Hurjan pitkällä ollaan jo! Tänään on rv 23+5! Armas kaaso-kummi-kätilö -ystäväni ennusti, että synnytän rv 38+2 (neuvolan lasketusta ajasta laskettuna), mikä on muistaakseni 19.4.12. Katsotaan! ;)

Neuvolakuulumisia

Viikko sitten tiistaina oli taas neuvola, "kelakäynti". Odotin puuduttavaa luentoa äitiyspäivärahasta sun muusta, mutta täti kävikin paperit läpi nopeasti ja selkeästi. Periaatteessahan meikeläisen kuuluisi ammatin puolesta tietää nuo asiat, mutta kyllä siellä ylläreitäkin tuli. Saan nimittäin täyden palkan huhti-toukokuulta! Hurei! Työsopimuksenihan loppuu siis 31.5.12.

Lisäksi saatiin ajat perhevalmennukseen, joissa käydään luentomuotoisesti läpi imetys, vauvan hoito, synnytys ja parisuhde. Tuossa jälkimmäisessä on vielä osio, jossa isät ja äidit ovat omissa ryhmissään. Tosi hyvä, että miehille tulee joku isä kertomaan asioista. Lähestymistapa on kuitenkin ihan erilainen, jos vertaa jonkun naisen pitämään luentoon... toivottavasti. Ehkä mies saa vähän mielenrauhaa sieltä  -.-

Hoitaja tarjosi myös nivaskat kyselylomakkeita liittyen omaan ja parisuhteen hyvinvointiin. Niihin liittyy vapaaehtoinen purkukeskustelu, mihin päätettiin osallistua ihan yksissä tuumin. Meidän parisuhde on kuitenkin vielä niiiiiiin tuore, että kaikenlainen valmistautuminen ja pohjustus tulevaan elämänmuutokseen on tärkeää. Saa nähdä, miten tyynenä pysyn siellä sitten hormonihuuruissani, jos mies alkaa avautua ;)

Sitten arvojen ja lukemien päivitystä:

rv 21+3 (16+5)
rr 123/61 (120/70)
paino +600g/vko
sf 20cm
syke 148
liikkeet ++
pissa puhdas

Sf mitassa oltiin siis hiukan keskikäyrän yläpuolella. Painoa oli tullut neuvolan mukaan ~5kg lähtöpainoon nähden, mutta kotivaaka kyllä näytti ihan vaan 3kg aamupainosta katsottuna. Ei sillä, että tuossa suuremmassakaan painossa olisi mitään syytä huolestua, mutta kun ärsyttää mennä vaa'alle iltapäivällä kaikki vaatteet päällä!

Seuraava neuvola onkin sitten lääkärineuvola tammikuun lopulla. Tammikuussa tai helmikuussa viimeistään voisi käydä Taysissa tutustumassa synnäriin, vaikka eipä siellä kuulemma pääse edes synnytyssalia näkemään. Typerää, juuri sen näkeminen kun olisi meidän tapauksessa (miehelle) tärkeintä!

Mielenterveys on ollut joulun jälkeen koetuksella. Lopetin viimeisenkin lääkityksen murusen jouluaaton aattona, ja selkeitä vieroitusoireita on ollut. Huimauksen ja sydämentykytyksen lisäksi olen ollut erittäin räjähdys- ja itkuherkkä, eikä oikein mikään huvita. Välillä on tullut ihan selkeitä ahdistuskohtauksia. Yleensä nämä oireet alkavat tasaantua kuukauden sisällä lopettamisesta, joten ehkä tästä selvitään. Mies on kyllä ollut kovalla koetuksella viime aikoina, mutta onneksi hän ymmärtää. Olen myös yrittänyt selittää, että tietyt oireet kuuluvat myös raskaana oleville naisille, ei pelkästään hulluille ;)

Käytiin eilen katsomassa kahdessa eri liikkeessä vaunuja. Gessleinin F6 tai Teutonian Prestiget houkuttelevat, mutta kyllä niillä sitten on sitä hintaakin. Voisin tässä loman aikana tehdä vielä erillisen postauksen noiden vaunujen hyvistä ja huonoista puolista.

Terveisin joulupulla:

rv 21+6 / 30.12.11

17+0 ja neuvolakäynnin satoa

Tänään poksuu 17+0! Kohti raskausviikkoa 18 :)

Torstaina oli neuvolakäynti. Mies oli mukana, tietenkin ;) Saatiin salasana "i-panaan", sähköiseen esitietolomakkeeseen, joka pitää täyttää ennen synnytykseen menoa. Synnytykseen ei siis enää lähetetä neuvolasta, vaan immeiset saavat itse lähettää itsensä. Tällaiselle nörtille se sopii vallan mainiosti, mutta toisaalta on ikävää, että kaikki palvelut siirretään nykyään nettiin ja omalle vastuulle. Entäs sitten, kun ei osaa kunnolla käyttää nettiä eikä välttämättä ymmärrä kaikkea?

Kaikki arvot olivat kohdillaan ja pissa puhdas. Mikäs tässä on odotellessa!

rv 16+5
Hb 126 (134)
RR 120/70 (115/59)
Paino 59.1kg (56.9kg)
Muutos/vko + 233g
Sikiön syke 135

Suluissa edellisen eli ensimmäisen neuvolakäynnin arvot raskausviikolta 7+6.

En ole vielä tuntenut paljon liikkeitä. Välillä tuntuu pientä läpätystä ja väpätystä, mutta hyvin satunnaisesti. Odottelen rauhassa, koska se istukka on tosiaan etuseinässä ja muutenkin voi olla vaikeaa tunnistaa liikkeitä näin esikoista odotellessa.

Suppareita ei ole enää tuntunut, mutta sen sijaan päänsärystä on tullut miltei jokapäiväinen vieras. Sekin on kuulema normaalia näillä viikoilla. Sanoivat neuvolassa, että mikäli suppareita taas ilmaantuu, niin pitäisi sitten aika herkästi hakea saikkua. Toivottavasti ei tule enää. Ja onneksi kohta on piiiiiitkä joululoma, jolla saa levätä.

Joululomalla pitäisi myös käydä suuhygienistilla (viime kerrasta onkin aikaa... 7 vuotta?) sekä uudestaan neuvolassa. Neuvolan täti vitsaili, että tervetuloa vaan heti joulunpyhien jälkeen (28.12.) puntarille ;) Voi olla, että tänäjouluna jää herkuttelu vähemmälle, kun ei tuo suklaa maistu enää. Bataattilaatikkoa saattaapi mennä useampi tuokkonen :P

TJ 23 rakenneultraan! Aiotaan siis kysäistä tulokkaan sukupuolta, mutta ei varmaankaan kerrota sitä sitten kenellekään. Appivanhemmat sanoivatkin tuossa, etteivät halua tietää sukupuolta etukäteen. Tällä hetkellä on itsellä ihan tyttöolo, mutta se voinee vielä muuttua matkan varrella.

Olen uponnut yhdistelmävaunusuohon! En todellakaan tiedä, mitkä vaunut sitä hommaisi! Toivoisin vaunuilta, että niissä olisi isot etupyörät (poissulkee Brion Singit), turvakaukalon liittämismahdollisuus, heittoaisa ja tilava tavarakori. Nämä Gessleinit kiinnostaisivat tällä hetkellä eniten, mutta onhan tuo hinta vähän suolainen... vai onko? Miehen mielestä on, minusta hyviin vaunuihin kannattaa panostaa. Muut tarvikkeet voi ostaa sitten halvemmalla.

Ja lopuksi vielä mahakuvaa tältä viikolta! Nyt alkaa tosiaan jo tuntea itseään raskaana olevaksi!

rv 16+5 / 24.11.11.

                                        rv 14+5                                                        rv 16+5