Neuvola rv 31+1

Käväisin neuvolassa toissapäivänä. Siellä oli jälleen joku sijainen, jota en ollut aiemmin tavannut. Oikein miellyttävä nuori nainen, joka sai minut sitten empaattisuudellaan avautumaan ahdistuksen aiheestani: synnytys. En pelkää tulevaa synnytystä sinänsä, mutta odotusaikana on alkanut valtavasti vaivata ja ahdistaa Pikkukarhun synnytys ja miten se meni. Ja varsinkin, miten se päättyi. Toivon niin kovasti, että tällä kertaa synnytys olisi aktiivinen ja saisin lapsen rinnalle heti synnyttyään. Ahdistaa. Juteltiin pitkään Pikkukarhun synnytyksestä ja sijainen oli sitä mieltä, että hän laittaa minulle lähetteen pelkopolille, jossa voin vielä käydä kätilön kanssa läpi koko jutun. Olen niiiiiin kiitollinen! Jännä, miten asiat ovat alkaneet vaivata vasta nyt, heti synnytyksen jälkeenhän olin sitä mieltä, että kaikki meni hyvin, eikä mitään traumoja jäänyt.

Muuten ei ollut mitään erikoista:

rv 31+1
rr 112/61
paino 64,5kg (+474g/vko... olin yllättynyt, että noinkin vähän!), painoa tullut yhteensä 11,5kg
sf 29cm
syke 120
liikkeet ++
raivotarjonta

Sf huitelee taas tuolla yläkäyrän hujakoilla. Pikkukarhusta käyrä lähti laskuun juurikin näillä viikoilla ja pysytteli loppuraskaudessa tasan keskikäyrällä. Muutenkin raskaus tuntuu menevän hyvin samalla kaavalla.

Vertailuksi Pikkukarhun neuvolakäynti: 6.3.12:

rv 32+2
rr 118/64
paino 67,6kg (+600g/vko), lähtöpainoon 10,6kg
sf 28cm
syke 138
liikkeet ++
raivotarjonta

Liikkeet tuntuvat todella terävästi ja useimmiten jopa sattuvat! En muista, että Pikkukarhu olisi ollut näin raju. Pehmeämpiä liikkeitä hänellä taisi olla. Mietin jo, että onko lapsivettä normaali määrä, kun tuntuu Myttynen erottuvan niin selkeästi läpi! Mutta oli siellä sijaisen mukaan ihan normaalisti, mitä nyt kätellä kokeilemalla pystyy sanomaan. Pian nämä neuvolakäynnit alkavat sitten tihentyä. Vielä on yksi normikäynti kolmen viikon päästä (ja samalla Pikkukarhun 1v 3kk neuvola), sitten lääkärineuvola tasan rv 36+0 ja siitä eteenpäin käynnit joka viikko. Apuva! Loppu lähestyy...

*********************************************

Yksi valtava stressin aihe on taas ollut tämän asunnon säilytystilan puute! Meillä on tosiaan 65 neliöinen kolmio, jossa on molemmissa makuuhuoneissa varattu yksi hyllykkö vaatteille ja kaappi roikkuville vaatteille. Miehen vaatteet ovat Ikean lipastossa. Vaikka minulla ja Pikkukarhulla on suhteellisen vähän vaatteita tällä hetkellä, niin ei hänen vaatteitaan olisi mitenkään saanut enää mahtumaan vaatekaappeihin. Ja nyt sitten Myttysenkin vaatteet vielä! Lipastolle ei ole enää lattiapinta-alaa. Itse asiassa tässä on nyt pieni ongelma sen suhteen, että meidän makuuhuoneeseen ei meinaa edes mahtua pinnasänky isomman sänkymme takia. AAAAAAAAAAAAA.

No, rakas mieheni ratkaisi eilen tämän vaatekaappiongelman. Hän kävi hakemassa hyllylevyjä ja kiinnikkeitä ja voilá! Myttysen vaatteille sekä lasten petivaatteille on valtavasti lisää tilaa! Lasten roikkuvat vaatteet mahtuvat meidän tankoon, niitä on niin vähän.

Uusi iso vaatekaappi <3 Alhaalle jäi vielä tilaa roinalle, sinne mahtuu mukavasti pari jättikassia pieniä vaippoja muun muassa... Pikkukarhu oli kärppänä paikalla kiipeilemässä!

Myttyseltä ei ainakaan puutu 56cm velourpöksyjä, huomasin sen eilen... osa vaatteista on vielä pyykissä, mutta eiköhän ne kaikki tuonne mahdu.

Pikkukarhun vaatekaapin kaksi ylintä hyllyä ovat lähinnä säilytykseen, kun ei sinne viitis mitään jokapäiväisiä käyttövaatteita laittaa. Olen liian laiska roudaamaan tuolia sinne yltääkseni!

Tässä vielä meidän vuorikiipeilijästä kuva eiliseltä. Yleensä seisoo vielä tuossa ikkunalaudalla (ei kestä painoa)... jonka vuoksi tuoleja pidetään suurimman osan ajasta lappeellaan lattialla. Melkoista pelko-persiissä-aikaa tämä kehitysvaihe!