PK 11kk ja sen äitee rv 16+5

Okei. Kuukausi sitten kerroin, että meillä menee ihan kivasti, vaikka Mies onkin päivät pitkät kotona meidän kanssa. Tässä vaiheessa voin kertoa, että meikeläisellä alkaa jo päässä kilistä pikku hiljaa!

Mutta eihän siinä. Väittävät, ettei kukaan tule kotoa töihin hakemaan. Tänään sain puhelinsoiton, työtarjouksen. Olivat bonganneet meikeläisen CV:n mollin sivuilta... Työn ottaminen vastaan on toki järkevää, koska mies on kotona hoitamassa poikaa. Työ olisi osa-aikaista ja kestäisi kesäkuun loppuun. Saisin soviteltua ansiopäivärahaa lisäksi, joten tulot kyllä nousisivat. Ilman tuota soviteltua ansiopäivärahaa työn vastaanottamisessa ei olisikaan mitään järkeä. Kerron lisää, jahka tilanne varmistuu...

Pikkukarhu kehittyy huimaa vauhtia. Nyt kävellään jo tukea vasten hyvin varmasti sekä kontataan (vihdoinkin). Konttaaminen tosin unohtuu kiireessä, kun uimalla (PK:n ryömiminen näyttää ihan uimiselta) pääsee lujempaa. Pikkukarhu on myös alkanut jutella paljon enemmän, hän selittää aina pitkiä juttuja omalla vauvakielellään ja nauraa höröttää aikuisten jutuille tai telkkarille. Tunnistettavia sanoja on ollut ainakin äiti, anna ja ei. Varsinkin tuota jälkimmäistä huudetaan meillä paljon. Oma tahto on lisääntynyt selkeästi. 

Pientä takapakkia on tullut sen suhteen, että aamuöisin on jälleen pitänyt antaa maitoa. Jos ei anna tai tarjoaa vettä, kirkuu toinen selkä kaarella hysteerisenä. Täytyy toivoa, että hän vieroittuu tuosta yömaidosta nyt sen myötä, kun lehmänmaito astuu kuvioihin ja tuttipullo jää muutenkin pois. Toisaalta tuon aamuöisen maidon ansiosta olemme saaneet nukkua välillä jopa kahdeksaan saakka. Luksusta! Muuten olisi noustava kuudelta. Joinakin päivinä Mies nousee pojan kanssa ja olen saanut nukkua piiiiiiiitkään. On siinä Miehen työttömyydessä toki hyviäkin puolia.

Ollaan nyt annettu Pikkukarhulle hapanmaitotuotteita ja pikku hiljaa maisteluannoksia tavallista maitoa. Mitään oireita ei ole ainakaan tullut, etteikö lehmänmaito kävisi. Päätettiin, ettei enää osteta NANnia, kun nuo kaapissa olevat loppuvat. Myös ruuassa Pikkukarhu on siirtynyt syömään samaa ruokaa meidän kanssamme, tosin vähempisuolaisena ja vähemmän mausteisena tietenkin. 

Olen nyt ollut reipas emäntä ja tehnyt helppoa sekä halpaa kotiruokaa päivittäin. PK sormiruokailee päivittäin  ainakin muutamalla aterialla. Viime aikoina on tosin ollut ongelmana se, ettei suuhun juurikaan mene ruokaa tai jos menee, niin kaikki syljetään pois rakenteesta ja mausta riippumatta. Ruokaa myös pyyhitään ja tiputellaan pois tarjottimelta. Tämä kuulemma "kuuluu asiaan", mutta on se kyllä äärettömän turhauttavaa!

Vahakangas lattian suojaksi. Kyseinen maatuskakuosi löytyy ainakin Jyskistä vajaan seitsemän euron metrihintaan!

Ja sitten raskauteen. Pahoinvointi on vaihtunut päivittäiseen päänsärkyyn. Vanhoja postauksia lukiessani huomasin, että sama juttu oli viimeksikin näillä viikoilla. Ihanaa. Iltaisin saattaa särkeä niin järjettömästi, etten pysty kuin makaamaan sohvalla tyyny naamallani. Niska-hartiaseudulla saattaa olla osuutta asiaan, pitäisi mennä hierojalle... 

Jonkun verran välillä jomottaa ja tulee sukkapuikkokipuja, mutta suppareita ei ole vielä ollut, kuten viimeksi tässä vaiheessa. Toki elän nyt hieman stressittömämpää aikaa, ainakin vielä toistaiseksi... Ja närästys vaivaa päivittäin, mutta se on mennyt onneksi Renniellä ohi. Raskautta ei muista koko aikaa samalla tavalla, mitä esikoista odottaessa. Välillä olisi kyllä hyvä muistaa, sillä varsinkin Pikkukarhua nostellessa olisi hyvä olla varovainen, ettei "repäise".

Oma neuvola on viikon päästä, rakenneultraan on tasan neljä viikkoa. Hui! Aika menee to-del-la nopeasti. Välillä sitä miettii, että mitenkähän hitossa sitä selviää vauhdikkaan, omapäisen taaperon ja vastasyntyneen kanssa, mutta eiköhän me hengissä selvitä. Eihän sitä tiedä, vaikka Mieskin olisi yhä kotona silloin... ei taida tuolla teollisuuden puolella mennä kovin vahvasti nyt.

rv 15+6 ja pääsiäismunaturvotus