Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhevalmennus. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste perhevalmennus. Näytä kaikki tekstit

lauantai 4. helmikuuta 2012

rv 27+0 POKS!

Hur-jaa. Lähestymme kolmattakymmentä raskausviikkoa! Sen kyllä huomaa pikku hiljaa fyysisessa tilassakin: jalat ovat työpäivän jälkeen kipeät ja turvonneet sekä selkään särkee. Tuolilla pystyy istumaan maksimissaan 15 minuuttia, jonka jälkeen alkaa paikkoja juilimaan. Töissä nyt ei sinänsä ehdi paljoa päivän aikana istuskelemaan ;)

Maanantaina oli perhevalmennuksen synnytysluento. Sen piti kaksi kätilöopiskelijaa. Ei siellä sinänsä mitään uutta tullut minulle taaskaan, mutta miehen mielestä se oli tiukka informaatiopaketti tärkeää asiaa. Hyvä hyvä! Tosin siinä vaiheessa, kun alettiin puhua välilihan repeämisestä ja limatulpasta, oli miehellä alkanut hiukan päässä huippaamaan :D Oli sillä kyllä huulet aivan valkoisena, kun lähdettiin kotiin. Voi raukkaparkaa!

Tällä viikolla olen miettinyt tosi paljon sitä, että mitenkähän minun stressitasoni (joka on siis aika helkkarin korkealla) voi vaikuttaa lapseen. Ei paljon lohduta, kun lukee noita tutkimuksia:

"Myös ihmisillä äidin raskaudenaikaisen stressin on osoitettu heijastuvan syntyvän lapsen luonteenlaatuun (Martin ym. 1999, Van Den Bergh 1990, Zuckerman 1990). Lapset ovat olleet temperamentiltaan keskimäärin arempia ja itkuisempia, mikäli äidit ovat raskautensa aikana kokeneet olleensa stressaantuneita tai depressiivisiä... Koska äidillä ja sikiöllä ei ole keskenään suoraa hermostollista yhteyttä, äidin stressin mahdolliset suorat vaikutukset sikiön kehittyvään keskushermostoon välittyvät erilaisin hormonaalisin ja aineenvaihdunnallisin keinoin. Stressi lisää kortisolin eritystä, ja kortisolin tiedetään olevan neurotoksinen (Uno ym. 1994)." Lainaus on Lääketieteellisestä Aikaukausikirja Duodecimista.

Stressin lisäksi huomaan ahdistuneisuuden lisääntyneen, mikä oli odotettua lääkkeiden lopettamisen takia. Koska stressiä ja ahdistusta aiheuttaa eniten tietenkin työ, olen miettinyt sairauslomalle jäämistä oireiden takia. Tuntuu kuitenkin, ettei minulla ole oikeutta lähteä hakemaan saikkua, koska olen tietoisesti lopettanut lääkityksen. Käsittääkseni lääkitys raskauden aikana on kuitenkin aina se viimeinen vaihtoehto, kun odottaja ei mitenkään muuten pärjää. En tiedä.  Teki niin tai näin, niin aina tekee väärin...

Enää olisi 29 työpäivää jäljellä. Puolet minusta tahtoisi sitkuttaa hampaat irvessä loppuun saakka, mutta puolet on hurjan huolissaan lapsen hyvinvoinnista.

Onneksi tällä viikolla on ollut myös mukavia juttuja! Ostettiin nimittäin vaunut! Päädyttiin niihin Hartaneihin, Topline S -malliin. Siinä on nyt sitten pienet etupyörät, mutta tarvittaessa voi ostaa erikseen isot pyörät. Heittoaisan ansiosta kulkusuuntaa on kuitenkin helppo vaihtaa niin, että isot pyörät tulevat eteen ja pienet taakse, joka myös helpottaa joissain tilanteissa. Maksettiin pikkuisen ylimääräistä kuosista... valkoisesta keinonahasta! Olen aivan rakastunut vaunujen ulkonäköön <3 Kalliithan ne olivat, mutta pidetään niitä sitten hyvin ja myydään eteenpäin :)


Tässä kuvaa rattaista, vaunuista en löytänyt yhtään hyvää kuvaa :/

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Neuvolakuulumisia

Viikko sitten tiistaina oli taas neuvola, "kelakäynti". Odotin puuduttavaa luentoa äitiyspäivärahasta sun muusta, mutta täti kävikin paperit läpi nopeasti ja selkeästi. Periaatteessahan meikeläisen kuuluisi ammatin puolesta tietää nuo asiat, mutta kyllä siellä ylläreitäkin tuli. Saan nimittäin täyden palkan huhti-toukokuulta! Hurei! Työsopimuksenihan loppuu siis 31.5.12.

Lisäksi saatiin ajat perhevalmennukseen, joissa käydään luentomuotoisesti läpi imetys, vauvan hoito, synnytys ja parisuhde. Tuossa jälkimmäisessä on vielä osio, jossa isät ja äidit ovat omissa ryhmissään. Tosi hyvä, että miehille tulee joku isä kertomaan asioista. Lähestymistapa on kuitenkin ihan erilainen, jos vertaa jonkun naisen pitämään luentoon... toivottavasti. Ehkä mies saa vähän mielenrauhaa sieltä  -.-

Hoitaja tarjosi myös nivaskat kyselylomakkeita liittyen omaan ja parisuhteen hyvinvointiin. Niihin liittyy vapaaehtoinen purkukeskustelu, mihin päätettiin osallistua ihan yksissä tuumin. Meidän parisuhde on kuitenkin vielä niiiiiiin tuore, että kaikenlainen valmistautuminen ja pohjustus tulevaan elämänmuutokseen on tärkeää. Saa nähdä, miten tyynenä pysyn siellä sitten hormonihuuruissani, jos mies alkaa avautua ;)

Sitten arvojen ja lukemien päivitystä:

rv 21+3 (16+5)
rr 123/61 (120/70)
paino +600g/vko
sf 20cm
syke 148
liikkeet ++
pissa puhdas

Sf mitassa oltiin siis hiukan keskikäyrän yläpuolella. Painoa oli tullut neuvolan mukaan ~5kg lähtöpainoon nähden, mutta kotivaaka kyllä näytti ihan vaan 3kg aamupainosta katsottuna. Ei sillä, että tuossa suuremmassakaan painossa olisi mitään syytä huolestua, mutta kun ärsyttää mennä vaa'alle iltapäivällä kaikki vaatteet päällä!

Seuraava neuvola onkin sitten lääkärineuvola tammikuun lopulla. Tammikuussa tai helmikuussa viimeistään voisi käydä Taysissa tutustumassa synnäriin, vaikka eipä siellä kuulemma pääse edes synnytyssalia näkemään. Typerää, juuri sen näkeminen kun olisi meidän tapauksessa (miehelle) tärkeintä!

Mielenterveys on ollut joulun jälkeen koetuksella. Lopetin viimeisenkin lääkityksen murusen jouluaaton aattona, ja selkeitä vieroitusoireita on ollut. Huimauksen ja sydämentykytyksen lisäksi olen ollut erittäin räjähdys- ja itkuherkkä, eikä oikein mikään huvita. Välillä on tullut ihan selkeitä ahdistuskohtauksia. Yleensä nämä oireet alkavat tasaantua kuukauden sisällä lopettamisesta, joten ehkä tästä selvitään. Mies on kyllä ollut kovalla koetuksella viime aikoina, mutta onneksi hän ymmärtää. Olen myös yrittänyt selittää, että tietyt oireet kuuluvat myös raskaana oleville naisille, ei pelkästään hulluille ;)

Käytiin eilen katsomassa kahdessa eri liikkeessä vaunuja. Gessleinin F6 tai Teutonian Prestiget houkuttelevat, mutta kyllä niillä sitten on sitä hintaakin. Voisin tässä loman aikana tehdä vielä erillisen postauksen noiden vaunujen hyvistä ja huonoista puolista.

Terveisin joulupulla:

rv 21+6 / 30.12.11