Suuria pieniä elämänmuutoksia

Hupsistaheijjaa, kun hujahti taas puoltoista viikkoa ilman bloggaamista! Joka päivä on kyllä käynyt mielessä, että pitäs kirjottaa sitä ja tätä, mutta se kirjoittamaan rauhoittuminen onkin sitten vähän niin ja näin. Ja olen kyllä ihan oikeasti kirjoittanut esseetä niinä hetkinä, kun Pikkukarhu on nukkunut päiväunia.

Miksi en osaa kirjoittaa sitäkään esseetä juostenkusten, kun siihen ei oikeasti tarvitsisi panostaa niin hirveästi? Tiedän, mitä kirjoittaa ja löydän kyllä pääkohdat lähdeteoksista, mutta sitten jumitun hiomaan jotain pientä yksityiskohtaa. Rasittaa. Toisaalta nautin hirrrrveästi tieteellisen tekstin kirjoittamisesta kaikkine lähdeviitteineen. Ihan sairasta.

Minulla on tyhjän kalenterin fobia. Tämä tarkoittaa sitä, että tyhjille päiville on vaikka väkisin keksittävä ohjelmaa, sovittava tapaamisia tai tekemistä. Sitten kuitenkin mietin aina, että voi miten ihanaa olisi viettää päivää pojan kanssa ilman mitään ennalta sovittua ohjelmaa. Toinen välillä itseä rassaava juttu on erilaisten pikku projektien keksiminen! Saatan keksiä, että varastohäkin tavarat olisi lajiteltava kunnollisiin laatikoihin muovipussien sijaan. Sitten en pysty unohtamaan tätä tärkeää projektia, vaikka ne kamat kyllä lojuvat siellä ketään häiritsemättä. Ne häiritsevät ajatuksen tasolla. Olen myös joutunut myyntikierteeseen Facebookin kirppispalstoilla. Niiden myytyjen tuotteiden roudaaminen keskustaan ja noutojen sopiminen on oikeasti ihan anaalista, mutta silti lisään aina "ihan muutamia vaan" myyntiin. Eihän niistä saa kuin muutaman euron, mutta joku siinä kaupankäynnissä kutkuttaa rahaa enemmän.

Nyt kyllä toimitan nuo loput aikuistenvaatteet Fidalle ja vauvanvaatteet varastoon (LAATIKOSSA!), Taysiin tai Ensi- ja turvakodille. Poika nimittäin tarvitsee huonettaan!

Siirrettiin eilen pinnasänky pojan omaan huoneeseen. Sinne se Iso Poika nukahti. Taisi äidistä ja isästä tuntua paljon kurjemmalta! Oli outoa mennä nukkumaan, kun pinnasängyn tilalla oli vain paljon tyhjää tilaa. Yö meni yllättävän hienosti, poika ei nimittäin syönyt kertaakaan! Taitaa olla ensimmäinen kerta. Heräsi huutamaan tuttia puolenyön aikaan, tutin saatuaan nukahti heti. Puoli kolmelta heräsi myös, mutta rauhoittui itsekseen ilman tuttia. Hiivin ovelle kurkkaamaan, mutta olinkin täysin tarpeeton ;) Aamulla heräsin miehen herätyskelloon, mikä oli tosi outoa. Viime aikoina kun on tottunut heräämään siihen, että joku kiskoo hiuksista tahi työntää kuolaisia sormiaan naamaan. Pikkukarhu kuului juttelevan omassa sängyssään, joten mentiin Miehen kanssa katsomaan. Siellä se tyytyväisenä leikki villapöksyjensä narulla.

Osaa muuten itse avata tarravaipat jo. Voisssssss.... Onneksi yleensä on villapöksyt päällä, joten ei pääse tarroihin käsiksi. Mielessä kummittelee ystävän kauhukertomus pojastaan, tämä kun riisui itse vaipan pinnasängyssä, sotki kakkaa joka puolelle ja taisipa hiukan maistaakin sitä...

Toinen suuri mullistus koko perheen elämässä oli syöttötuolin hankkiminen viime viikolla. Onnistuimme toki kehittämään jo valtavan perheriidan aiheesta. Olisin halunnut Tripp Trappin (käytettynä) ja Mies luuli, että tahdon ostaa sen uutena. Tämän takia mies etsi hurjan paljon huonoja kokemuksia Tripp Trappista, jotta emme vaan hankkisi sellaista. Ärsyynnyin tästä suunnattomasti, koska en missään vaiheessa ollut sitä uutena ostamassa. Yritettiin sitten etsiä Emma Easy -syöttistä suklaanvärisenä, mutta loppujen lopuksi päädyttiin Ikeaan.

Eikä ollut ollenkaan huonompi sijoitus! Ikean Antilop -syöttis on hinta-laatusuhteeltaan loistava! Lisäosineen (tarjotin ja pehmuste) maksoi vaan ~23€. Pojan on hyvä istua siinä ja se on todella helppo puhdistaa. Lisäksi siitä saa näppärästi irrotettua jalat mahdollista kuljettamista varten. Tarvittaessa sen voi vaikka viedä suihkuun pestäväksi, mutta tähän asti on riittänyt pelkkä pyyhkiminen. Vaikka syöttis vaikuttaa rakenteeltaan tosi kevyeltä ja heppoiselta, niin sen jalat ovat sen verran leveällä, että pysyy tukevasti pystyssä. Tietenkin isomman lapsen kanssa saattaa joutua ostamaan toisenlaisen, mutta nämä ajat kyllä menee tällä.

Syöttötuolin myötä olen tarjonnut jonkin verran sormiruokaa, mutta pääsääntöisesti ollaan menty ihan soseilla. Yritän ryhdistäytyä liha- ja kalaruokien valmistamisessa pojalle, toistaiseksi olen tarjonnut purkista. Halvemmaksi tulisi, jos tekisi itse. Huonoa omatuntoa olen lievittänyt ostamalla  Hipp -luomulastenruokaa, tosin se ei ole kotimaista :/ Kun johonkin suuntaan kumartaa, niin toiseen pyllistää, vai miten se meni. Sormiruokailuunkin alamme panostaa tässä pikku hiljaa, kunhan nyt tulisi tuo Pikkukarhu kuntoon.

Epäilen nimittäin korvatulehdusta. Varasin ajan Terveystaloon lastenlääkärille täksi päiväksi. Siunattu nettivaraussysteemi <3

Hyvää isänpäivää!

Olin suunnitellut, että annan Miehen nukkua näin isänpäivän kunniaksi pitkään ja viedään sitten kahvikupponen kera pienen lahjan sänkyyn, kun hän tahtoopi herätä. No, ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä, koska Mies nukkui koko yön sohvalla! Ja aivan omasta tahdostaan...Oli siis nukahtanut siihen telkkaria katsoessa.

Tiedustelin kyllä aamupuuroa pojalle laittaessani tahtooko Mies kahvia, mutta hän toivoi vaan saavansa nukkua. Ei kuitenkaan siirtynyt sänkyyn, vaan rötkötti siinä sohvalla :D Annoin pienen isänpäivälahjapakettimme Pikkukarhun käteen (suuhun) ja ojennettiin näin puketti puolinukuksissa olevalle iskälle. Pikkukarhu oli kahden vaiheilla raivostuako siitä, että häneltä vietiin ihana rapiseva lelu käsistä. Jätti kuitenkin tällä kertaa kilahtamatta.

Vanhan lusikan varresta tehty avaimenperä Taito Shopista. Ystävä antoi miehelleen Nintendo Wiin... tasan ei mäne onnenlahjat! ;)

Sai Mies periaatteessa toisenkin lahjan, kun käytiin eilen elävissä kuvissa ihan kahdestaan. Valittiin klo 20.30 näytös ihan siitä syystä, että ehdittiin hyvin laittaa Pikkukarhu unille ennen lähtöä. Appivanhemmat tulivat meille siksi aikaa. Elokuva, Tie pohjoiseen, oli varsin hyvä. Kotiin palattuamme saimmekin kuulla, ettei Pikkukarhun makkarista ollut kuulunut äännähdystäkään poissaolomme aikana. Yleensä hän herääkin känisemään tuttia vasta puolen yön aikaan. Oli tosi mukavaa päästä ihan kahdestaan liikenteeseen edes hetkeksi!

Pikkukarhun lahja iskälle taisi olla hammas, joka oli puhjennut salakavalasti yön aikana. Kyseessä ei ollutkaan se hammas, joka on kuultanut läpi jo viikon, vaan viereinen! Siinä ei eilen vielä näkynyt mitään, mistähän se yhtäkkiä otti vauhtia noin? Kohta siis puhkeaa se toinenkin, huraa! Alahammaskaveri!

Tänään jäin ihan yksin kotiin jo kahden maissa iltapäivällä, kun Mies lähti Pikkukarhun kanssa vanhemmilleen. Sain luettua suhteellisen tehokkaasti tenttiin, jonka siis jouduin siirtämään perjantailta tiistaille, koska en saanut Pikkukarhulta omaa laiskuuttani luettua. Onneksi on nettivarausmahdollisuus! Oli todella outoa olla kotona IHAN YKSIN, mutta sainpahan luettua mitä pitikin (en toki lukenut yhtään ylimääräistä) sekä tehtyä muutamat kotihommelit. Tyytyväisenä kipitin läpi vesisateen anoppilaan syömään isänpäiväpäivällistä (isänpäivällistä). Onneksi pääsin autokyydillä takaisin, ettei tarvinnut vyöryä lailla tynnyrin kotiin.

Tänään sitten askartelinpaskartelin valtavan taideteoksen. Kaikkihan tietävät, kuinka paljon tykkään askartelemisesta... no, ainakin se näyttää ihan lapsen tekemältä! Hyödynsin surutta hääaskarteluista jääneitä sydämiä sun muita...

(Kuva-arvoitus: mitkä tarvikkeet eivät kuulu askarteluun...)

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Viime viikolla ystäväni vei minut pahoille teille eli "lenkille" Puotikuuhun . Edes se ei minua pelastanut, että ko. paikassa eivät käy kortit. Sattui nimittäin olemaan paaaaljon käteistä omien Facebookmyyntien takia! Kovasti yritin selitellä, että etsin vaan muutamia bodyja, kun ovat käyneet kovin vähiin. Hyvä yritys!

Iguleen sisäläppävaippa sekä kaksi Ronjan sisäläppävaippaa yhteensä 6€

Vasemmanpuolimmaiset ovat paitoja, loput bodyja. 

aaawwwsss!

Terveisin kirppisaddikti (vähävarainen sellainen tällä hetkellä). Valitettavasti tuosta Puotikuusta taitaa tulla uusi lenkkeilykohteeni, sinne kun on sopivat ~4km matkaa. Vaikutti muutenkin erittäin hyvältä kirppikseltä: paljon hyvää, kohtuuhintaista tavaraa, siistit pöydät ja tilaa liikkua.

~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~~

Ahdistukseni kasvaa samassa suhteessa lukemattomien lehtien kanssa! Kun kaikki vapaat lukuhetket menevät tenttikirjan kanssa, niin tässä on sitten työnsarkaa, kun tentti on ohitse. Ehdin kyllä viikonlopun aikana pikalukea MeNaiset, koska niissä ei nykyään tunnu olevan kauheasti lukemista. Onneksi tilaus loppuu ensi kuussa.

Liityin Kestovaippayhdistykseen ja sain tämän vuoden lehdet. Odotan innolla näihin paneutumista!

Pikkukarhu yritti lukea Insinööriä muovin läpi. Suuttui ihan helekutisti, kun otin lehden pois.

Lopuksi on pakko esitellä tämä lounasviritelmäni päivältä, jolloin jääkaappi huusi tyhjyyttään: ruispuikuloita+jauhelihakastiketta+loput juustot paloina+oliiveja+basilikaa. Oli yllättävän hyvää!

Sairastelua

Ollaan oltu aika sairasta sakkia viime aikoina, ihan fyysisestikin. Juuri, kun päästiin voiton puolelle tässä flunssassa, puhkesi Pikkukarhulle enterorokko. Se oli hiukan oletettavissa, koska tasan viikko sitten näimme ystävää ja hänen poikaansa. Pojalla oli ihottumaa vaippa-alueella, joka sitten loppujen lopuksi paljastuikin enterorokoksi. Se alkaa usein vauvoilla vaippa-alueelta ja sitä voi alkuun luulla kosteuden aiheuttamaksi iho-oireeksi.

No, eipä me siltä oltais voitu suojautuakaan, vaikka perjantaina jo oltais jätetty näkemättä. Tauti tarttuu oireettomana jo! Kaverin poika oli vielä torstaina aivan terveen oloinen kun nähtiin.

Me ehdittiin tässä välissä nähdä yhtä raskaana olevaa ystävää ja käydä anopin 60v. juhlissa. Saas nähdä, moniako ollaan tartutettu! Voi rähmä! Kuumetta ei ole ainakaan vielä noussut, mutta poika on kauhean ärtyisä. Ilmeisesti rakkulat voivat olla aika kipeitäkin :( Ne ovat levinneet vaippa-alueelta kantapäiden tuntumaan, varpaisiin ja sormiin. Sen sijaan ystävä sai rokon itsekin, ja hänellä on suussa todella kipeitä rakkuloita. Pidän sormet ja varpaat ristissä, ettei se tulisi meille vanhemmillekin vielä kaiken lisäksi...

Nyt on sitten jäämässä jo kolmas vauvauinti väliin tämän takia! Ovat päässeet siellä jo sukelluspuuhiin... Semmosta se lapsiperheen arki on. Nyt on vaan toivottava, ettei jälkitautina iske esim. korvatulehdusta. Pikkukarhu on nauttinut kylpyammeessa roiskimisesta tosi paljon viime aikoina. Harmillista, ettei olla päästy isoon altaaseen pitkään aikaan.

Kuva lainattu terveyskirjasto.fi

Sairastelusta huolimatta meidän ruokakokeilut ovat alkaneet sujua paremmin. Nyt uppoaa jo tosi hienosti peruna-porkkana, päärynä, mango ja maissi. Huomenna voisin ostaa kukkakaalia, vaikka olen vähän skeptinen valmiiksi sen suhteen. Itsehän siitä tykkään, mutta lapsi tuntuu tulleen isäänsä noiden makujen suhteen. Mies ottaisi varmaan avioeron, jos laittaisin salaa parsakaalia tai kesäkurpitsaa hänen ruokaansa ;)

Iski hirvittävä halu päästä takaisin opiskeleen. Unelmien ammattiin. Yliopistoon. Pääsykokeet. Maybe?

Saisit nyt edes ne yhdet perusopinnot suoritettua loppuun sieltä roikkumasta, laiskimus!

Supparit=saikkua

Ehdinpäs sen kaksi päivää olla töissä loman jälkeen, kun piti jäädä saikulle. Maanantaina alkoi heti aamusta tuntumaan epämukavalta, ja päivän mittaan olo vaan paheni. Supistukset eivät olleet kipeitä sinänsä, mutta hyyyvin epämiellyttävän tuntuisia ja niitä tuli varmaan 15min välein! Tiistaina sama alkoi taas aamupäivästä, joten soitin aamuvuoron päätteeksi neuvolaan. Sieltä käskivät ottaa yhteyttä synnärille suoraan, koska neuvolassa ei ollut lääkäriä, joka olisi voinut tehdä sisätutkimuksen ym. Synnäriltä kehottivat lepäämään ja ottamaan yhteyttä terveyskeskuslääkäriin, joka tsekkaisi kohdunkaulan tilanteen ja kirjoittaisi saikkua. No, sinneppä sitten heti iltapäivällä.

Lääkäri totesi kohdunsuun olevan "kiinteähkö". Pituudesta ei puhua pukahtanut... Kirjoitti saikkua loppuviikoksi sekä lähetteen labraan. Soittelen huomenna neuvolaan, notta onko kenties tulehdusta tai muuta mukavaa.

Tänään ei ole supistellut, mutta olenkin istunut/maannut sohvalla koko päivän. Seurana on ollut sosiaalityön tenttikirja, yngghhh. Järjestelin myös vauvanvaatteet uuteen lipastoon. Inventaarion mukaan meillä on runsaasti 62cm vaatetta, mutta 50cm tasan kaksi ja 56cm liian vähän. Mies povailee kyllä koko ajan, että lapsi on iso syntyessään.

Sain täytettyä Kelan lomakkeet, joten voi alkaa odottaa äitiyspakkausta! Huomasin sellaisen hauskan asian, että äitiysloma alkaakin jo 24.3.12! Täytyy muistaa pomolle ilmoittaa, että ei se alakaan 30.3. :D Ei ole enää pitkä aika!

Pitäkää meille peukkuja! Meidän taloyhtiössä (samassa talossa tai viereisessä) on nettisivujen mukaan vapaana 2kpl kolmioita! Toinen niistä on ykkösessä, toinen kolmosessa. Yritetään vaihtaa isompaan :) Tässä nykyisessä asunnossa on siis 50m2, kolmiossa 65m2. Onni-Ilona saisi oman huoneen. Olisi aika hulvatonta, jos saataisiin asunto tästä meidän kolmoskerroksesta, tulisi lyhin muuttomatka ikinä! Toisaalta, tuleva kummisetä asuu viereiden talon kolmosessa, joten siihenkin olisi kiva muuttaa. Lyhyt matka työntää muksu hoitoon ;)

Vaunuista sen verran, että Lielahden Muksutallissa käynti sekoitti jälleen pakkaa. Olen ihan varma, että tulevat vaunumme ovat Hartanin Topline S:t! Hiukan Gessuja halvemmat sekä kevyemmät alumiinirungon takia. Niihin saa lisähintaan vaihdettavat etupyörät, mutta kokonaishinta jää silti alhaisemmaksi. Lisäksi valkoiset keinonahkaiset näyttivät niiiiiiiin hyviltä! Ehkä tässä parin viikon sisään saadaan nekin hankittua.

Hurjan pitkällä ollaan jo! Tänään on rv 23+5! Armas kaaso-kummi-kätilö -ystäväni ennusti, että synnytän rv 38+2 (neuvolan lasketusta ajasta laskettuna), mikä on muistaakseni 19.4.12. Katsotaan! ;)

Neuvolakuulumisia ja suru-uutisia

Hauras ja haavoittuvainen on pienen elämän alku. Siitä muistutti eilen ystäväni statuspäivitys Facebookissa:

Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?

Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan. 

Hänen pieni elämänalkunsa ei ollut jaksanut jatkaa matkaa :'( Olen niin surullinen hänen puolestaan... 

Uutinen himmensi vähän ensimmäisen neuvolankäynnin jännitystä, eikä siellä kyllä mitään ihmeempiä sitten ollutkaan. Neukkatäti oli vallan mukava ja hauska persoona, jonka kanssa on varmasti kiva tehdä yhteistyötä jatkossa. Oli vähän vaikeaa keskittyä kuuntelemaan, kun oli niin huono olo koko ajan. Neukkatäti antoi lähinnä informaatiota raskaudesta, syömisestä, parisuhteesta ja muista tärkeistä aiheista. Ottipa lisäksi hemoglobiinin (hrrrrr!) ja verenpaineen. Ja tietty iski puntarille seisomaan. 

HB: 134

Verenpaine: 115/59

Paino: 56.9kg

Kaikki ihan ookoo minun nähdäkseni. 

Eilen sitten tuli heitettyä laatat töissä. Siitähän kuului vielä kivasti ääntäkin, kun yritin kakoa jotain ulos turhaan, sillä en ollut kyennyt aamupalaa kunnolla syömään. Onneksi työkaverit ovat joustavia ja empaattisia <3 Puuron syöttämisen ja vaippojen vaihtamisen olen näppärästi delegoinut aina muille, sillä niistä tulee kammottava olo.

Asiasta normaaliin elämään: minusta tuli opiskelija! Sain opinto-oikeuden sosiaalityön perusopintoihin Tampereen avoimeen yliopistoon. Mukavana bonuksena saan hyväksiluettua edellisen tutkintoni ansiosta 4/5! Jäljelle jää vain sosiaalityön historia ja tiedonmuodostus (3 op), josta on kirjatentti sekä sosiaalityön arvot ja etiikka (3 op), josta pitäisi vääntää jonkinmoinen essee. Huisia! Ehkä tässä motivoituu niin, että jaksaisi alkaa lukea sosiaalipsykan pääsykokeisiin ja ehkä jopa osallistuakin niihin ;)