tiistai 20. syyskuuta 2011

Neuvolakuulumisia ja suru-uutisia

Hauras ja haavoittuvainen on pienen elämän alku. Siitä muistutti eilen ystäväni statuspäivitys Facebookissa:

Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?

Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan. 

Hänen pieni elämänalkunsa ei ollut jaksanut jatkaa matkaa :'( Olen niin surullinen hänen puolestaan... 

Uutinen himmensi vähän ensimmäisen neuvolankäynnin jännitystä, eikä siellä kyllä mitään ihmeempiä sitten ollutkaan. Neukkatäti oli vallan mukava ja hauska persoona, jonka kanssa on varmasti kiva tehdä yhteistyötä jatkossa. Oli vähän vaikeaa keskittyä kuuntelemaan, kun oli niin huono olo koko ajan. Neukkatäti antoi lähinnä informaatiota raskaudesta, syömisestä, parisuhteesta ja muista tärkeistä aiheista. Ottipa lisäksi hemoglobiinin (hrrrrr!) ja verenpaineen. Ja tietty iski puntarille seisomaan. 

HB: 134
Verenpaine: 115/59
Paino: 56.9kg

Kaikki ihan ookoo minun nähdäkseni. 

Eilen sitten tuli heitettyä laatat töissä. Siitähän kuului vielä kivasti ääntäkin, kun yritin kakoa jotain ulos turhaan, sillä en ollut kyennyt aamupalaa kunnolla syömään. Onneksi työkaverit ovat joustavia ja empaattisia <3 Puuron syöttämisen ja vaippojen vaihtamisen olen näppärästi delegoinut aina muille, sillä niistä tulee kammottava olo.

Asiasta normaaliin elämään: minusta tuli opiskelija! Sain opinto-oikeuden sosiaalityön perusopintoihin Tampereen avoimeen yliopistoon. Mukavana bonuksena saan hyväksiluettua edellisen tutkintoni ansiosta 4/5! Jäljelle jää vain sosiaalityön historia ja tiedonmuodostus (3 op), josta on kirjatentti sekä sosiaalityön arvot ja etiikka (3 op), josta pitäisi vääntää jonkinmoinen essee. Huisia! Ehkä tässä motivoituu niin, että jaksaisi alkaa lukea sosiaalipsykan pääsykokeisiin ja ehkä jopa osallistuakin niihin ;)

2 kommenttia:

  1. hei, Rechaka täällä. U Know. <3 luen tätä ! KOMMAAN MYÖHEMMIN, NYT 75 CM PÄTKÄ VILLIKAKARA ROIKKUU LAHKEESSA JA KAAAATUUUUU KOHTA!

    VastaaPoista

Kiitos, kun jätät viestin!