Se olikin aikamoista veikkaamista, notta mihinkä neuvolaan sitä rimpauttaisi. Oli nimittäin netissä luetellut aluejaot sen verran sekavia! Heitin sitten ihan summassa yhden, ja sieltäpä neuvolantäti onnittelikin, että heti ensimmäisellä oikeaan! Oli hirmuisen mukava hän. Hyvin empaattisen ja lämpimän oloinen. Kyseli esitiedot, kuten edelliset raskaudet ja viimeiset menkat. Kehaisipa vielä, että olemme menneet aivan oppikirjan mukaan, sillä minulla ehti olla yhdet luomumenkat pillereiden jälkeen. Kiva, että osataan tehdä edes jotain oikein ;)
Sain ajan ensimmäiseen neuvolakäyntiin 19.9. iltapäivälle. En edes muistanut, että mies on silloin lomalla! Mahtavaa, ettei tarvitse järjestellä töistä lähtemistä aiemmin. Ei tullut sitten puheeksi se, että Clearbluen testin mukaan olisin vasta viikoilla 3-4. Täytyy mainita siitä sitten käynnillä, että eipä taida tyyppi olla ihan niillä viikoilla mitä laskettiin. Parhaimmassa tapauksessa voisi kuulemma saada varhaisultran kunnallisen kautta, mikä olisi muy bueno!
Puhelu loppui silti vähän ahdistaviin tunnelmiin, sillä otin lopuksi puheeksi kaksisuuntaiseni ja lääkitykseni. Huolestuneisuus äänessään hoitaja käski minun heti tehdä konsultaatiopyynnön psykiatrille, jotta sikiön kehitys ei vaarantuisi. En ollut itse ollut huolissani lääkityksestä vielä, sillä ketipiaania sekä cipralexia käytetään yleisesti raskauden aikana. Olin kuitenkin aamulla aivan paniikissa, ja soittelin ympäri kaupunkia yrittäen tavoittaa ammattilaista. Vihdoin sain kiinni erään lääkärin, joka vahvisti sen, mitä jo tiesinkin. Ketipinor sopii käytettäväksi raskauden aikana, samoin cipralex. Hän kuitenkin suositteli puolittamaan cipralexin annostuksen aina 12-13 raskausviikkoon saakka. Lopuksi tulimme siihen tulokseen, että lopetan ketipinorin kokonaan, ja seurailen vointiani.
Itse tiedän, että selviän kyllä ilman ketipinoriakin. En usko, että hypomania iskee juuri nyt. Ja jos iskee, sitten aloitan uudelleen lääkityksen. Tärkeämpää on, etten joudu koko ajan olemaan huolissani mahdollisista haittavaikutuksista, koska mikään lääke ei ole 100% turvallinen. Mieheni oli kuitenkin todella huolissaan minun voinnistani, eikä olisi halunnut minun lopettavan ketipinoria. Hän pelkää, että muutun taas sekopäiseksi nartuksi. Siis normaalia enemmän. Katsotaan, sanoin. Minä päätän tästä nyt.
Tänään tuli itkettyä ensimmäiset kiukkupyllyhormonimyrskyitkut. Olin laittanut pari vanhaa kuvaa kehyksissä esille ja vaihtanut yhden taulun toisen tilalle. Muutos ei miellyttänyt miestä, ja hänen nihkeytensä suurta sisustustyötäni kohtaan sai padot aukenemaan. Voi kiesus, mitähän tästä vielä tuleekaan. En nimittäin ole maailman hyvähermoisin ja herttaisin ihminen noin muutenkaan...
Miten raskaus näkyy ja tuntuu elämässäni nyt? No, juon litratolkulla maitoa. Töissäkin menee lasillisia aina lasten ruokailujen aikaan (kiitos vaan kaupunki, kun saan varastaa teidän maitojanne...), vaikka ennen en ole maitoa paljaaltaan juonutkaan juuri ollenkaan. Lisäksi tekee mieli koko ajan jotain suolaista. Eilen söin pussin poppareita. Ja minähän siis olen karpannut aina tähän saakka. Täytyisi varmaan sitäkin miettiä, että miten se karppiruokavalio sitten istuu raskauden kanssa. Hyväkarppaukseen voisi siirtyä, tunnun nimittäin tarvitsevan hiilareita enemmän nyt. Ai niin, mistä tätä kusta oikein riittää? Saa tosiaan laskea aina päästä saakka nimittäin...
Iskiasjuiliminen vasemmalla puolella on läsnä koko ajan. Minulla on ollut näitä vanhusvaivoja ennenkin, mutta nyt tuntuu vaan pahenevan. Muuten ei oikeastaan vatsaa nippaile tai koske. Voiko tällainen "oireettomuus" olla jopa pahaenteistä? Tissit nyt ovat hiukan arat koko ajan varsinkin sivuilta ja tuntuvat raskailta.
Ja mieshän odottaa aivan onnessaan, että tissini kasvavat ja PERSEENI LEVIÄÄ. Ihana mies minulla <3
Nyt täytyisi käydä häiden vieraslistaa jälleen läpi sekä miettiä tarjoiluja. Huomenna viimeistään olisi etsittävä mekko ystävien häihin, jotka ovat viikon päästä. Kiva lähteä tällaisen pallomahan kanssa etsimään tuonne makkarankuorimekkoviidakkoon jotain asiallista.
Päivän piristys: tilasimme uudet verhot! Rakastan niitä!
Vallilan kelohonka :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun jätät viestin!