Ultrakuulumisia!

Sitä tunnetta ei vaan voi sanoin kuvailla. Sitä, kun monitorilla näkyy pieni papu papunen, jonka sydän hakkaa villisti!

Kaikki on siis hyvin. Onni-Ilona on 5mm pitkä ja vastaa raskausviikkoja 7+2, eli ei omat arviointini ole ihan pieleen menneet. Lasketuksi ajaksi tuli sitten 7.5.2012, mikä sattuu olemaan äitini syntymäpäivä! Tosin, jos lapsi tulee yhtään isäänsä, niin hän kyllä antaa odotuttaa itseään tovin jos toisenkin ;)

Tuleva isä valahti aivan kalpeaksi ja tuskanhikiseksi siinä vaiheessa, kun monitoriin tuli kuva tyypistä. Hän on hyvin herkkä kaikille jutuille, jotka liittyvät ihmisen sisälmyksiin ja sen toimintaan. Toinen meinasi pökrätä, kun minä taas hihkuin ilosta. Mies totesikin ultran jälkeen, ettei ehkä pysty tulemaan synnytykseen mukaan. No, onhan tässä aikaa tsempata. Jos vaikka katsoisi joku ilta synnytysvideoita yhdessä? Ottaisi poppareita ja limua kans?

Olo on niin helpottunut ja huojentunut. Jonkinlainen rauhallisuus laskeutui sisimpään, vaikka ihan täysin luottavaisin mielin en osaa ollakaan. Hassua, miten sitä aiemmin toivoi edes pahoinvointia, että tuntisi olevansa raskaana. Nyt en muuta toivoisikaan kuin pahoinvoinnin loppumista. Olisi ihanaa kyetä oikeasti nauttimaan tästä raskaudesta! Ehkä jossain vaiheessa...

Huoh. Voi tätä onnea :3