sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Hanuri kasvaa kiinni sohvaan

Armas avomieheni kehtasi naureskella minulle päin naamaa pahoinvointiaallokossa vaikeroidessani. "Miksi kukaan ei varoittanut etukäteen miten kamalaa tämä raskausaika on?!?!" ei herättänyt sympatian tunteita miehessäni. Kukaan ei oikeasti kertonut, miten vammauttavaa tämä on!

Olen nyt maannut/istunut perjantaista klo 16.15 saakka sohvalla. Nyt on sunnuntai. Huvitteluun on kuulunut lukemattomien lehtien läpikäyminen (Meidän Perhe, Me Naiset, Vauva, Kaksplus, Häät...) sekä televentterin tuijottaminen (muutama katsomisen arvoinen ohjelma). Netissä olen jaksanut roikkua pieniä pätkiä kerrallaan. Pari tuntia sitten kokosin kaikki supervoimani, ja lähdimme kävellen Praismaan eli Prismaan. Matkaahan on se kilometrin verran, mutta tuskin päästiin puolta kilsaa pidemmälle, kun tunsin jo kuolevani. Kävelyvauhtimme oli etanamaista normaaliin singerin-ompelukone-kävelytahtiini verrattuna. Raitis ilma ei enää helpottanut.

Olo on koko ajan sellainen, että kuvottaa. Mikään ruoka ei oikein maistu. Olen kuitenkin väkisin syönyt tasaisin väliajoin, mutta huonous iskee sen siliän tien, kun viimeinen pala paahtoleipää katoaa kitaani. Kertaakaan en ole vielä oksentanut, onneksi.

Kaipaan ihan hirveästi liikuntaa ja tekemistä! Olin toiveikkaana suunnitellut, että kävisin lauantaina koluamassa kirppareita keskustassa, mutta enhän minä mihinkään uskaltanut lähteä. Koko viikonloppu tuntuu menneen harakoille, paitsi että olen tietenkin saanut levättyä paljon.

Pohdiskelin äsken, josko lääkkeiden vähentämisestä ja lopettamisesta olisi näin jälkijunassa tullut vieroitusoireita. Cipralexin lopettaminen on aikoinaan aiheuttanut huonoa oloa ja huimausta. Tällaista oloa ei kyllä ole ollut ikänä. YÖH.

Onneksi huomenna on edessä jotain mukavaakin, nimittäin ensimmäinen neuvola! Ihan hullua, vastahan sinne soitin ja varasin ajan! Ja torstaina on sitten se yksityinen ultra! Ja perjantaina lähdetään tutustuttamaan miehen vanhempia omiin vanhempiini! Iiiih! Jos ultrassa on kaikki hyvin, kerrotaan sitten heti perjantaina tuleville isovanhemmille. Ollaan mietitty jotain kieroa tapaa ilmaista tämä asia, koska pelkkä töksäyttäminen tuntuu tyhmältä.

Ja mitä muuta hyvää tässä päivässä on? No tietenkin se, että meille tuli uusi perheenjäsen! Nimittäin PlaysStation kolomonen Singstar -vermeillä ja suomihitit -pelillä! Tästä se lähtee, koko perheen yhteinen harrastus nimittäin ;)

P.s Mies toi reissusta tuliaisiksi taivaallisen ihanaa Milkan maitosuklaata ja MINÄ EN KYKENE SYÖMÄÄN SITÄ! BUHUU!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos, kun jätät viestin!