Näytetään tekstit, joissa on tunniste ensimmäinen neuvola. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste ensimmäinen neuvola. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 6. lokakuuta 2013

Myttysen ensimmäinen neuvola

Myttysellä oli ensimmäinen neuvola kahden viikon ja päivän iässä. Neuvolakäynti aiheutti pientä stressiä, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin. Pukemisiin sun muihin lähtöhommiin menikin melkein tunti, joten onneksi olin alkanut valmistautua lähtöön jo hyvissä ajoin. Olimme siis ajoissa paikalla. Pikkukarhu oli oma utelias itsensä ja muun muassa kaatoi metalliroskiksen (kyllä, komea ääni siitä kuului) kesken visiitin, mutta onneksi hän ei saanut mitään pahempaa tuhoa aikaan.

Myttynen 16.9.13    3445g     51cm      34.5cm
1vrk                          3280g   
8vrk                          3600g
2vkoa                        3780g     53.3cm    35cm    

"Valloittava vauva! Täysimetys. Hienosti ottaa kontaktia"

Seuraava käynti on vasta kolmen viikon päästä, jolloin on myös Pikkukarhun 1v6kk neuvola. Jälkitarkastukseen menen 15.11.... YKSIN!


tiistai 20. syyskuuta 2011

Neuvolakuulumisia ja suru-uutisia

Hauras ja haavoittuvainen on pienen elämän alku. Siitä muistutti eilen ystäväni statuspäivitys Facebookissa:

Voitko, Taivaan Isä,
äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?

Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Huomaisipa äiti,
kun hänen luokseen
lennän perhosena ikkunaan.
Tietäisipä isä,
miten tuulen mukana
hänen poskeaan silittää saan. 

Hänen pieni elämänalkunsa ei ollut jaksanut jatkaa matkaa :'( Olen niin surullinen hänen puolestaan... 

Uutinen himmensi vähän ensimmäisen neuvolankäynnin jännitystä, eikä siellä kyllä mitään ihmeempiä sitten ollutkaan. Neukkatäti oli vallan mukava ja hauska persoona, jonka kanssa on varmasti kiva tehdä yhteistyötä jatkossa. Oli vähän vaikeaa keskittyä kuuntelemaan, kun oli niin huono olo koko ajan. Neukkatäti antoi lähinnä informaatiota raskaudesta, syömisestä, parisuhteesta ja muista tärkeistä aiheista. Ottipa lisäksi hemoglobiinin (hrrrrr!) ja verenpaineen. Ja tietty iski puntarille seisomaan. 

HB: 134
Verenpaine: 115/59
Paino: 56.9kg

Kaikki ihan ookoo minun nähdäkseni. 

Eilen sitten tuli heitettyä laatat töissä. Siitähän kuului vielä kivasti ääntäkin, kun yritin kakoa jotain ulos turhaan, sillä en ollut kyennyt aamupalaa kunnolla syömään. Onneksi työkaverit ovat joustavia ja empaattisia <3 Puuron syöttämisen ja vaippojen vaihtamisen olen näppärästi delegoinut aina muille, sillä niistä tulee kammottava olo.

Asiasta normaaliin elämään: minusta tuli opiskelija! Sain opinto-oikeuden sosiaalityön perusopintoihin Tampereen avoimeen yliopistoon. Mukavana bonuksena saan hyväksiluettua edellisen tutkintoni ansiosta 4/5! Jäljelle jää vain sosiaalityön historia ja tiedonmuodostus (3 op), josta on kirjatentti sekä sosiaalityön arvot ja etiikka (3 op), josta pitäisi vääntää jonkinmoinen essee. Huisia! Ehkä tässä motivoituu niin, että jaksaisi alkaa lukea sosiaalipsykan pääsykokeisiin ja ehkä jopa osallistuakin niihin ;)

sunnuntai 18. syyskuuta 2011

Hanuri kasvaa kiinni sohvaan

Armas avomieheni kehtasi naureskella minulle päin naamaa pahoinvointiaallokossa vaikeroidessani. "Miksi kukaan ei varoittanut etukäteen miten kamalaa tämä raskausaika on?!?!" ei herättänyt sympatian tunteita miehessäni. Kukaan ei oikeasti kertonut, miten vammauttavaa tämä on!

Olen nyt maannut/istunut perjantaista klo 16.15 saakka sohvalla. Nyt on sunnuntai. Huvitteluun on kuulunut lukemattomien lehtien läpikäyminen (Meidän Perhe, Me Naiset, Vauva, Kaksplus, Häät...) sekä televentterin tuijottaminen (muutama katsomisen arvoinen ohjelma). Netissä olen jaksanut roikkua pieniä pätkiä kerrallaan. Pari tuntia sitten kokosin kaikki supervoimani, ja lähdimme kävellen Praismaan eli Prismaan. Matkaahan on se kilometrin verran, mutta tuskin päästiin puolta kilsaa pidemmälle, kun tunsin jo kuolevani. Kävelyvauhtimme oli etanamaista normaaliin singerin-ompelukone-kävelytahtiini verrattuna. Raitis ilma ei enää helpottanut.

Olo on koko ajan sellainen, että kuvottaa. Mikään ruoka ei oikein maistu. Olen kuitenkin väkisin syönyt tasaisin väliajoin, mutta huonous iskee sen siliän tien, kun viimeinen pala paahtoleipää katoaa kitaani. Kertaakaan en ole vielä oksentanut, onneksi.

Kaipaan ihan hirveästi liikuntaa ja tekemistä! Olin toiveikkaana suunnitellut, että kävisin lauantaina koluamassa kirppareita keskustassa, mutta enhän minä mihinkään uskaltanut lähteä. Koko viikonloppu tuntuu menneen harakoille, paitsi että olen tietenkin saanut levättyä paljon.

Pohdiskelin äsken, josko lääkkeiden vähentämisestä ja lopettamisesta olisi näin jälkijunassa tullut vieroitusoireita. Cipralexin lopettaminen on aikoinaan aiheuttanut huonoa oloa ja huimausta. Tällaista oloa ei kyllä ole ollut ikänä. YÖH.

Onneksi huomenna on edessä jotain mukavaakin, nimittäin ensimmäinen neuvola! Ihan hullua, vastahan sinne soitin ja varasin ajan! Ja torstaina on sitten se yksityinen ultra! Ja perjantaina lähdetään tutustuttamaan miehen vanhempia omiin vanhempiini! Iiiih! Jos ultrassa on kaikki hyvin, kerrotaan sitten heti perjantaina tuleville isovanhemmille. Ollaan mietitty jotain kieroa tapaa ilmaista tämä asia, koska pelkkä töksäyttäminen tuntuu tyhmältä.

Ja mitä muuta hyvää tässä päivässä on? No tietenkin se, että meille tuli uusi perheenjäsen! Nimittäin PlaysStation kolomonen Singstar -vermeillä ja suomihitit -pelillä! Tästä se lähtee, koko perheen yhteinen harrastus nimittäin ;)

P.s Mies toi reissusta tuliaisiksi taivaallisen ihanaa Milkan maitosuklaata ja MINÄ EN KYKENE SYÖMÄÄN SITÄ! BUHUU!

maanantai 5. syyskuuta 2011

4+5 vai 5+4? Ja banaanit haisee.

Olen tässä arponut rakkaalla ystävälläni raskauslaskurilla (http://www.vau.fi/Laskurit/raskauslaskuri/) mahdollisia raskausviikkoja. Kyllä tässä nyt vähintään viies viikko alkaa olla lopuillaan ja aikaisintaan sitten kuudennen puoliväli. Tämä viikkoasia kun nyt olisi tärkeää tietää, että a) osaisi varata alkuraskauden ultran yksityiseltä, mikäli neuvolasta ei siihen ohjata ja b) osaisi laskea, milloin ollaan varmemmilla vesillä. Alkuraskauden ultraa suositellaan 7+ viikoilla, jolloin on mahdollista saada kuuluviin sydämen syke. Aikaisemminkin sen voi saada kuulumaan, mutta aika turhauttavaa maksaa mansikoita siitä, että ei kuule sydäntä. Siinähän sitten panikoit toisen syrämen puolesta.

Kotona odotti paksu kirje neuvolasta. Onni-Ilona oli koko päivän kiusannut valtavalla turvotuksella (kyllä, näytän jo nyt raskaana olevalta) sekä nipistelyillä alavatsaan, joten olinkin ansainnut jotain kivaa asian tiimoilta. Laittoivat esitietolomakkeet täytettäväksi ensimmäistä neuvolakäyntiä varten. Molemmilta vanhemmilta kartoitetaan terveydentilaa, syömis-, juomis- ja liikuntatapoja. Kivaa päästä täyttämään! Oikeasti! Ainoastaan yhdessä kohdassa tuli hirveä blokki: Milloin kuukautisesi alkoivat? Enhän minä muista. 13? 14? Jotain sellaista. Hyi, miten olen voinut joskus käyttää siteitä ja tamponeita? Kuukuppi rocks!

Alkuraskauden ultraan tuli kutsu samassa, se olisi sitten 20.10. Ihan sikamaisenliianpitkäaika. Maksakoon vaan yksityisellä, mutta jos sillä saa estettyä hermoromahduksen niin... eiköhän mieskin siitä ilosta maksa.

Tein muuten huvikseni eilen (joo, uskokoon ken tahtoo) samanlaisen markettitestin, millä sain ensimmäisen haamuplussan viisi päivää aiemmin. Nyt viiva näytti jo oikein hyvältä!

4.9.11

Oireet ovat kyllä vahvistuneet pikku hiljaa. Tänään esimerkiksi työkaverin vieressä avaama banaani sai aikaan lievän kuvotuskohtauksen. Ikinä ei ole banaani haissut niin voimakkaalle ja pahalle. Tissit tuntuu kävellessä ihan megalomaanisilta, ihan kuin ne heiluisivat WHUM WHUM WHUM edestakaisin. Minut oikeasti tuntevat kyllä tietävät, etteivät meikeläisen daisarit paljon mihinkään suuntaan liiku, vaikka päällään seisoisi... ;) Väsyttää armottomasti, haukottaa koko ajan ja aivastelen jatkuvasti. Maitoa tekee ihan himona mieli koko ajan edelleenkin. Oi, kun saisi oikein kylmän huurteisen nyt!

Voi, kun tämä alkuaika menisi nyt vaan nopeasti. Jokainen veretön päivä tuntuu voitolta. Uskomattoman ihanalta, uskomattoman pelottavalta.

Voisikohan töissä syödä lounaaksi popcornia?

perjantai 2. syyskuuta 2011

5+1? Soitellen sotaan, eikun siis neuvolaan.

Nukuin makeat 12 tunnin yöunet. Unta olisi riittänyt vielä senkin jälkeen, kiitos ihanan ketipinor 100mg tabletin, jonka joka ilta kitusiini tungen. Oli kuitenkin noustava varaamaan ensimmäinen neuvola-aika, koska soittoaika on totta kai ihmisten aikaan aamupäivästä.

Se olikin aikamoista veikkaamista, notta mihinkä neuvolaan sitä rimpauttaisi. Oli nimittäin netissä luetellut aluejaot sen verran sekavia! Heitin sitten ihan summassa yhden, ja sieltäpä neuvolantäti onnittelikin, että heti ensimmäisellä oikeaan! Oli hirmuisen mukava hän. Hyvin empaattisen ja lämpimän oloinen. Kyseli esitiedot, kuten edelliset raskaudet ja viimeiset menkat. Kehaisipa vielä, että olemme menneet aivan oppikirjan mukaan, sillä minulla ehti olla yhdet luomumenkat pillereiden jälkeen. Kiva, että osataan tehdä edes jotain oikein ;)

Sain ajan ensimmäiseen neuvolakäyntiin 19.9. iltapäivälle. En edes muistanut, että mies on silloin lomalla! Mahtavaa, ettei tarvitse järjestellä töistä lähtemistä aiemmin. Ei tullut sitten puheeksi se, että Clearbluen testin mukaan olisin vasta viikoilla 3-4. Täytyy mainita siitä sitten käynnillä, että eipä taida tyyppi olla ihan niillä viikoilla mitä laskettiin. Parhaimmassa tapauksessa voisi kuulemma saada varhaisultran kunnallisen kautta, mikä olisi muy bueno!

Puhelu loppui silti vähän ahdistaviin tunnelmiin, sillä otin lopuksi puheeksi kaksisuuntaiseni ja lääkitykseni. Huolestuneisuus äänessään hoitaja käski minun heti tehdä konsultaatiopyynnön psykiatrille, jotta sikiön kehitys ei vaarantuisi. En ollut itse ollut huolissani lääkityksestä vielä, sillä ketipiaania sekä cipralexia käytetään yleisesti raskauden aikana. Olin kuitenkin aamulla aivan paniikissa, ja soittelin ympäri kaupunkia yrittäen tavoittaa ammattilaista. Vihdoin sain kiinni erään lääkärin, joka vahvisti sen, mitä jo tiesinkin. Ketipinor sopii käytettäväksi raskauden aikana, samoin cipralex. Hän kuitenkin suositteli puolittamaan cipralexin annostuksen aina 12-13 raskausviikkoon saakka. Lopuksi tulimme siihen tulokseen, että lopetan ketipinorin kokonaan, ja seurailen vointiani.

Itse tiedän, että selviän kyllä ilman ketipinoriakin. En usko, että hypomania iskee juuri nyt. Ja jos iskee, sitten aloitan uudelleen lääkityksen. Tärkeämpää on, etten joudu koko ajan olemaan huolissani mahdollisista haittavaikutuksista, koska mikään lääke ei ole 100% turvallinen. Mieheni oli kuitenkin todella huolissaan minun voinnistani, eikä olisi halunnut minun lopettavan ketipinoria. Hän pelkää, että muutun taas sekopäiseksi nartuksi. Siis normaalia enemmän. Katsotaan, sanoin. Minä päätän tästä nyt.

Tänään tuli itkettyä ensimmäiset kiukkupyllyhormonimyrskyitkut. Olin laittanut pari vanhaa kuvaa kehyksissä esille ja vaihtanut yhden taulun toisen tilalle. Muutos ei miellyttänyt miestä, ja hänen nihkeytensä suurta sisustustyötäni kohtaan sai padot aukenemaan. Voi kiesus, mitähän tästä vielä tuleekaan. En nimittäin ole maailman hyvähermoisin ja herttaisin ihminen noin muutenkaan...

Miten raskaus näkyy ja tuntuu elämässäni nyt? No, juon litratolkulla maitoa. Töissäkin menee lasillisia aina lasten ruokailujen aikaan (kiitos vaan kaupunki, kun saan varastaa teidän maitojanne...), vaikka ennen en ole maitoa paljaaltaan juonutkaan juuri ollenkaan. Lisäksi tekee mieli koko ajan jotain suolaista. Eilen söin pussin poppareita. Ja minähän siis olen karpannut aina tähän saakka. Täytyisi varmaan sitäkin miettiä, että miten se karppiruokavalio sitten istuu raskauden kanssa. Hyväkarppaukseen voisi siirtyä, tunnun nimittäin tarvitsevan hiilareita enemmän nyt. Ai niin, mistä tätä kusta oikein riittää? Saa tosiaan laskea aina päästä saakka nimittäin...

Iskiasjuiliminen vasemmalla puolella on läsnä koko ajan. Minulla on ollut näitä vanhusvaivoja ennenkin, mutta nyt tuntuu vaan pahenevan. Muuten ei oikeastaan vatsaa nippaile tai koske. Voiko tällainen "oireettomuus" olla jopa pahaenteistä? Tissit nyt ovat hiukan arat koko ajan varsinkin sivuilta ja tuntuvat raskailta.

Ja mieshän odottaa aivan onnessaan, että tissini kasvavat ja PERSEENI LEVIÄÄ. Ihana mies minulla <3

Nyt täytyisi käydä häiden vieraslistaa jälleen läpi sekä miettiä tarjoiluja. Huomenna viimeistään olisi etsittävä mekko ystävien häihin, jotka ovat viikon päästä. Kiva lähteä tällaisen pallomahan kanssa etsimään tuonne makkarankuorimekkoviidakkoon jotain asiallista.

Päivän piristys: tilasimme uudet verhot! Rakastan niitä!

Vallilan kelohonka :)