Näytetään tekstit, joissa on tunniste raskaustesti. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste raskaustesti. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 1. elokuuta 2012

Se niistä periaatteista...

Elettiin tuossa jännittäviä aikoja männäviikolla, kun meikeläiselle alkoi tulla mielenkiintoisia ja pelottavan tuttuja oireita. Matkalla kotiin Savosta jyystin riisikakkuja hullunkiilto silmissäni, yksi aamu alkoi hampaidenpesu etoa, väsyttää niin maan pirusti, palelee, kahvi maistuu pahalta...

JUU-U!

Kauppareissultaan isäntä palasi sitten Clearbluen kanssa, oli oikein viitsinyt panostaa viikkonäytölliseen digiin. Ohhoh. Taisi olla jo kurat housussa pelosta. Isäntähän on ollut sitä mieltä, että meille tulee vain ja ainoastaan yksi lapsi. En ole lähtenyt jankkaamaan pahemmin, koska olen ajatellut antaa aikaa. Eihän kukaan tällaisen ajan jälkeen ole niin kauhean innoissaan tekemässä toista.

No, en ole raskaana. Ainakaan sen testin mukaan...

Jotain positiivista tässä episodissa sentään! Mies oli vissiin joutunut syvien itsetutkiskeluiden syövereihin sen suhteen, että ENTÄS JOS. Ilmeisesti ajatus toisesta mukulasta ei enää tuntunutkaan niin kamalalta tai ainakin hän oli valmis alistumaan siihen kaikkeen. Nyt hän on sitä mieltä, että kyllä meille toinenkin vielä joskus tulee ja että "ethän sitten myy niitä parhaita Bumgeniuksen vaippoja, että on sitten valmiina seuraavalle" :D <3

Jos ei nyt ihan tässä heti kuitenkaan. Ihanaa, että on se optio kuitenkin ;)

Mies ei tainnut tietää, että niin monta timanttia kuin vihkisormuksessa on, tulee lapsiakin. Sormuksessani on vaatimattomat 11 timanttia, joista joka toinen on musta ;)

Kuva on otettu raskausaikana, hiukkasen turvottaa!

torstai 15. syyskuuta 2011

rv 6+3 - 7+0 & elämäni listat nyt

Aamulla jäi kahvi juomatta, kun pahoinvointi iski heti 10 minuutin sisällä heräämisestä. Söin hiukan turkkilaista jugua mansikoilla ja join appelsiinimehua. Raitista ilmaan en tällä kertaa saanut, koska pääsin autolla töihin. Mies kun lähti hurvittelemaan Bremeniin muiden poikiitten kanssa.

Syöttäessäni yhtä pikkulikoistamme jouduin säntäämään henkilökunnan vessaan, talon toiseen päähän tietty. Mitään ei tullut tälläkään kertaa tullut ulos. Huonovointisuus jatkui koko päivän, ja nakertelinkin hapankorppuja joka välissä.Siitä huolimatta pystyin syömään kaksi lautasellista kahden kalan keittoa. Iltapäivällä alkoi migreenimäinen päänsärky. >:(

No, ainakin tietää, että jotain siellä sisimmässä tapahtuu. Tästä todisteena myös aamulla kusaistu (VIIMEINEN) Clearblue, johon tulos ilmestyi salamannopeasti:



Vaikka emme ole edes varmoja, onko Onni-Ilonalla kaikki hyvin ja jatkuuko raskaus normaalisti, on meille silti toivossa eläessä siunaantunut kasoittain vauvvajuttuja. Kaikki ovat joko kirpparilta sikamaisen halvalla tai sitten tuttavilta lahjoituksina. En malta odottaa, että niitä pääsee ihan oikeasti käyttämään :3

VAUVVAJUTTUJA:

10 kpl bodyja
tumput
vaaleansininen villanuttu
itkuhälytin
sininen kantoliina
kantoreppu
lakanoita
pussilakanoita
tyynyliinoja
tyynyjä
peittoja


Meillä pyritään siihen, ettei mitään ostettaisi uutena, ellei ole ihan pakko. Toivon, että jos joskus joku haluaa lapselle jotain ostaa, niin ostaisi sitten vaikka kirjoja tai (lauta)pelejä, perinteisiä legoja tai duploja. Lelun täytyy jättää sijaa lapsen mielikuvitukselle, valmiiksi lapsen puolesta leikkivät lelut ovat typeriä. Itselläni ei tainnut olla mitään suosikkilelua ikinä, mutta pikkusiskoni roikotti Nestori-nalleaan mukanaan useita vuosia. Hän leikki sillä to-del-la pal-jon. Nestori ja hänen äitinallensa Nelli odottavat tulevassa "mammalassa" leikkijäänsä :)

Takaisin ruokaan, koska ruoka on ihana asia. Söin juuri 8 cocktailpiirakkaa, OM NOM.

HYVÄT RUUAT:

tuoremehu
maito
piimä
sitruunavissy
päärynät
nektariinit
appelsiinit
hapankorput
riisikakut
cocktailpiirakat
mansikat
mustikat
ananas
popcornit

PAHAT RUUAT:

kahvi
banaani
raejuusto
puuro
jäätelö
karkit

Toivottavasti huomenna olisi vähän parempi päivä. Onneksi on iltavuoro, niin saa nukkua piiiitkääään, eli ainakin seitsämään ;) Outoa nukkua yksin, mitenkähän lie onnistuu...


tiistai 6. syyskuuta 2011

Hermoromahdus ja hääpuku

Ensimmäinen tuli meikeläiselle ja toinen työkaverille.

Alkoi ahdistaa niin hirveästi yhtäkkiä, kaikki pahimmat skenaariot vaan pyörivät mielessä. Olin ihan varma, että kyseessä ei voi mitenkään olla oikea raskaus, vaan ainoastaan tuulimuna tai kohdunulkoinen. Miten se voikaan olla niin vaikeaa käsittää, että siihen ihan normaaliinkin raskauteen on yhtä suuri mahdollisuus? Onneksi mies osaa kriisinhallinnan perusteet, ja sai minut järkiini. Taas kerran.

Kävin sitten työkaverini kanssa Morsiusgalleriassa katselemassa hänelle pukua ensi kesän häihin. Oi niitä ihanuuksia! Ja niitä alennuksia! Olisin helposti voinut ostaa toisen hääpuvun itselleni! Työkaverini on löysi upean, elegantin luomuksen, joka sopi hänelle kuin sormi nenään. Tuli oikein haikea olo, kun oma puku on jo ostettu.

Siinäpä oli sitten sopivasti apoteekki vieressä, joten meikeläinen kävi ostamassa pari testiä lisää. Kyllä, olen neuroottinen.

Mutta helpotusta sain:


Hormoni on noussut hyvällä tahdilla käsittääkseni :))) 

Juttelin myös rakkaan ystäväni kanssa puhelimessa, ja hän lupasi lähettää minulle dopplerin postissa! Ihanaa! Olen katsellut huuto.netistä dopplereita ja lukenut paljon juttuja (nekin on olevinaan ihan sikavaarallisia sikiölle) puolesta ja vastaan. Nyt täytyy vaan pitää pää kylmänä sen kanssa, tuskin ne sydänäänet ihan tässä vähään aikaan alkavat kuulua. On se kuitenkin helpottavaa, että voi kotona kuunnella toisen pikkuista pumppua <3

maanantai 5. syyskuuta 2011

4+5 vai 5+4? Ja banaanit haisee.

Olen tässä arponut rakkaalla ystävälläni raskauslaskurilla (http://www.vau.fi/Laskurit/raskauslaskuri/) mahdollisia raskausviikkoja. Kyllä tässä nyt vähintään viies viikko alkaa olla lopuillaan ja aikaisintaan sitten kuudennen puoliväli. Tämä viikkoasia kun nyt olisi tärkeää tietää, että a) osaisi varata alkuraskauden ultran yksityiseltä, mikäli neuvolasta ei siihen ohjata ja b) osaisi laskea, milloin ollaan varmemmilla vesillä. Alkuraskauden ultraa suositellaan 7+ viikoilla, jolloin on mahdollista saada kuuluviin sydämen syke. Aikaisemminkin sen voi saada kuulumaan, mutta aika turhauttavaa maksaa mansikoita siitä, että ei kuule sydäntä. Siinähän sitten panikoit toisen syrämen puolesta.

Kotona odotti paksu kirje neuvolasta. Onni-Ilona oli koko päivän kiusannut valtavalla turvotuksella (kyllä, näytän jo nyt raskaana olevalta) sekä nipistelyillä alavatsaan, joten olinkin ansainnut jotain kivaa asian tiimoilta. Laittoivat esitietolomakkeet täytettäväksi ensimmäistä neuvolakäyntiä varten. Molemmilta vanhemmilta kartoitetaan terveydentilaa, syömis-, juomis- ja liikuntatapoja. Kivaa päästä täyttämään! Oikeasti! Ainoastaan yhdessä kohdassa tuli hirveä blokki: Milloin kuukautisesi alkoivat? Enhän minä muista. 13? 14? Jotain sellaista. Hyi, miten olen voinut joskus käyttää siteitä ja tamponeita? Kuukuppi rocks!

Alkuraskauden ultraan tuli kutsu samassa, se olisi sitten 20.10. Ihan sikamaisenliianpitkäaika. Maksakoon vaan yksityisellä, mutta jos sillä saa estettyä hermoromahduksen niin... eiköhän mieskin siitä ilosta maksa.

Tein muuten huvikseni eilen (joo, uskokoon ken tahtoo) samanlaisen markettitestin, millä sain ensimmäisen haamuplussan viisi päivää aiemmin. Nyt viiva näytti jo oikein hyvältä!

4.9.11

Oireet ovat kyllä vahvistuneet pikku hiljaa. Tänään esimerkiksi työkaverin vieressä avaama banaani sai aikaan lievän kuvotuskohtauksen. Ikinä ei ole banaani haissut niin voimakkaalle ja pahalle. Tissit tuntuu kävellessä ihan megalomaanisilta, ihan kuin ne heiluisivat WHUM WHUM WHUM edestakaisin. Minut oikeasti tuntevat kyllä tietävät, etteivät meikeläisen daisarit paljon mihinkään suuntaan liiku, vaikka päällään seisoisi... ;) Väsyttää armottomasti, haukottaa koko ajan ja aivastelen jatkuvasti. Maitoa tekee ihan himona mieli koko ajan edelleenkin. Oi, kun saisi oikein kylmän huurteisen nyt!

Voi, kun tämä alkuaika menisi nyt vaan nopeasti. Jokainen veretön päivä tuntuu voitolta. Uskomattoman ihanalta, uskomattoman pelottavalta.

Voisikohan töissä syödä lounaaksi popcornia?

torstai 1. syyskuuta 2011

Ehkä sittenkin hippunen onnea

En sanoisi, että elämäni on ollut kovaa. Sanoisin vain, että elämässäni on ollut paljon hetteikköjä, joiden läpi olen selvinnyt. Yleensä muiden avustuksella. Neljännesvuosisataan mahtuu paljon tragediaa, mutta myös suloisia muistoja ihmisistä ja eri maista. Nyt olen kuitenkin vähällä saavuttaa sen, mistä olen aina unelmoinut. Perheen.

Sairastettuani anoreksian parikymppisenä ja kuultuani mahdollisesta PCO:sta en ollut läheskään niin varma siitä, voisinko saada lapsia. Minulla oli aina kalvava tunne siitä, että lapsen saaminen on suurinta onnea, mitä maailmalla on sinulle tarjota. Siksi juuri minä en voisi sitä koskaan saada. Tässä toki huomaa tämän kirotun ajattelutavan, josta olen vuosia yrittänyt päästä eroon.

Takana on nyt elettyä elämää, parisuhteita, purkautunut kihlaus, ammattikorkeakoulututkinto loistavin arvosanoin, sairauden kanssa elämistä, matkustelua ja useita työpaikkoja. Nyt olen pysähtynyt. Tahdon olla pysähtynyt. Ehkä minulle annetaan hippunen onnea, jota ei viedä pois.

Ensimmäinen pala hippusesta toteutuu 21.7.12, kun astelen alttarille elämäni miehen kanssa. Sen, joka rakastaa minua kaikesta siitä huolimatta, mitä ikinä olenkin.

Toinen palanen ilmoitti itsestään tänään näin:


Ensisijaisesti tämä on odotuspäiväkirjani, mutta myös paikka, johon laadin omaelämänkertaani ja menneisyyden kipupisteitä.
Olette kaikki tervetulleita jakamaan kanssani ilot ja surut!

Jätäthän kommentin vierailtuasi :)