Se niistä periaatteista...

Elettiin tuossa jännittäviä aikoja männäviikolla, kun meikeläiselle alkoi tulla mielenkiintoisia ja pelottavan tuttuja oireita. Matkalla kotiin Savosta jyystin riisikakkuja hullunkiilto silmissäni, yksi aamu alkoi hampaidenpesu etoa, väsyttää niin maan pirusti, palelee, kahvi maistuu pahalta...

JUU-U!

Kauppareissultaan isäntä palasi sitten Clearbluen kanssa, oli oikein viitsinyt panostaa viikkonäytölliseen digiin. Ohhoh. Taisi olla jo kurat housussa pelosta. Isäntähän on ollut sitä mieltä, että meille tulee vain ja ainoastaan yksi lapsi. En ole lähtenyt jankkaamaan pahemmin, koska olen ajatellut antaa aikaa. Eihän kukaan tällaisen ajan jälkeen ole niin kauhean innoissaan tekemässä toista.

No, en ole raskaana. Ainakaan sen testin mukaan...

Jotain positiivista tässä episodissa sentään! Mies oli vissiin joutunut syvien itsetutkiskeluiden syövereihin sen suhteen, että ENTÄS JOS. Ilmeisesti ajatus toisesta mukulasta ei enää tuntunutkaan niin kamalalta tai ainakin hän oli valmis alistumaan siihen kaikkeen. Nyt hän on sitä mieltä, että kyllä meille toinenkin vielä joskus tulee ja että "ethän sitten myy niitä parhaita Bumgeniuksen vaippoja, että on sitten valmiina seuraavalle" :D <3

Jos ei nyt ihan tässä heti kuitenkaan. Ihanaa, että on se optio kuitenkin ;)

Mies ei tainnut tietää, että niin monta timanttia kuin vihkisormuksessa on, tulee lapsiakin. Sormuksessani on vaatimattomat 11 timanttia, joista joka toinen on musta ;)

Kuva on otettu raskausaikana, hiukkasen turvottaa!