Menoa ja meininkiä

Olemme olleet herra Pikkukarhun kanssa perin kiireisiä viime aikoina. Sen lisäksi, että syksy on tuonut mukanaan uusia harrrastuksia, olemme myös aktiivisesti treffailleet immeisiä ja matkustaneet Jyväskyläilemään.

Viikko sitten lauantaina alkoi siis vauvauinti. Ei siinä kyllä riemusta ratkennut, kun kello herätti 5.30. Miehenkään ei tarvitse herätä edes työaamuina niin aikaisin! Lapsi on kuitenkin ruokittava (tyyppi on ihan ihmeissään, että mikä aika tämä nyt muka on herätä...), vaipatettava, puettava, oma aamupala syötävä, kamat kasaan ja autolla uintikeskukselle. Siihen saa mukavasti tuhrautumaan aikaa niin, että ollaan klo 7 halilla ovien auetessa. Altaassa on oltava 7.30.

Jännitin kuitenkin suotta sitä, miten selviydymme pesuhommista uimahallissa. Poika napotti ihan tyytyväisenä pyyhkeellä vuoratussa turvakaukalossa sen aikaa, että sain itseni pestyä ja uikkarin päälle. Siinä niitä mukuloita oli kymmenen turvakaukalollista rivissä, eikä kukaan nostanut sen kummempaa meteliä. Uskomatonta!

Altaan vesi oli lämmitetty jopa meikeläisen mittapuulla sopivaksi eli noin 35 asteiseksi. Ensimmäisellä kerralla ei todellakaan tyydytty pelkkien varpaiden kasteluun, vaan tehtiin kaikenlaisia kivoja harjoituksia laulun säestämänä. Mieskin lauloi, pointsit kotiin siitä! ;) Poika nautti vedessä olosta selkeästi, hymyili ja naureskeli. Edes selällään olo niin, että korviin meni vettä, ei näyttänyt suuremmin haittaavan.

Ensimmäinen kiukkukohtaus tulikin vasta siinä vaiheessa, kun olin saanut hänet puettua ja turvakaukaloon. Siihen hän sitten sippasi ja nukkui tunnin verran.

Eilen oli toinen uintikerta. Pikkukarhun yöuni oli keskeytynyt sen verran pahasti aamulla, että hän oli erittäin äreällä tuulella. Kiukkua ei altaalla tullut, mutta näytti välillä siltä kuin hän aikoisi nukahtaa kesken "Pienten Ankanpoikasten"... Pääsin itse tällä kertaa helpolla, sillä poika oli isänsä kanssa miesten puolella.

Käytiin myös parin yön reissulla Jyväskylässä moikkaamassa Pikkukarhun tätiä sekä armaita ystäväisiäni. Junalla pääsi taas kerran näppärästi! Menomatkalla poika ei nukkunut, vaan sain viihdyttää häntä koko puolisentoista tuntia, mutta paluumatkalla hän nukkui koko matkan. Harmillista toki on, että junalla matkustaminen on niin törkyisen kallista ilman alennuksia. Nyt ostin liput viikkoa ennen ja sain sen muutaman euron ennakkovarausalennuksen.

IC2 -junassa matkalla Jkl:ään

Minusta lapsen kanssa on ihan suhteellisen iisiä matkustaa, ja voisin hyvin lähteä ulkomaanmatkallekin Pikkukarhun kanssa. Toki helpompaa nytkin olisi, jos lapsen saisi ruokittua pelkästään rinnasta, mutta kertakäyttötuttipullosysteemi oli tuollakin reissulla todella oiva. Ei tarvinnut kuin pestä tuttiosia välillä. Toki sitä tavaraa sitten muuten on otettava kivasti mukaan, mutta eipä meillä nytkään ollut kuin iso Adidaksen kassi ja hoitolaukku meidän molempien tavaroille. Olen ilmeisesti oppinut tiivistämään, muutamia vuosia sitten pelkästään oma tavaramääräni jonnekin lähdettäessä oli aivan jäätävä :D

Eilen vietettiin maalaiselämää Teiskossa. Käytiin pitkällä kävelyllä Miehen ja Pikkukarhun kanssa niin, että Mies kantoi poikaa Manducassa (jonka ostin käytettynä Facebookista, tosi näppäränoloinen laitos! Manduca siis, ei Facebook ;))

Ensi viikolla alkaisi muskari, tosin en ole saanut mitään vahvistussähköpostia ryhmään pääsemisestä tai sen ulkopuolelle jäämisestä... On kyllä tosi pyllystä, jos ei päästä!