perjantai 31. elokuuta 2012

Suru

Läheinen on kuollut. Olen varmaan jotenkin shokissa. Kurkkua kuristaa, päätä puristaa ja vatsaa vääntää, mutta en uskalla itkeä. Pelkään, ettei siitä tule loppua...

Pikkukarhun ensimmäiset hautajaiset.


Tätä hän minulle lauloi, kun olin pieni. 
Vihdoinkin hän sai rauhan.

2 kommenttia:

Kiitos, kun jätät viestin!