Pikkuleijona 5kk!

Niin hujahti taas kuukausi kuin varkain. Käsittämätöntä. Tuntui niin kauaskantoiselta ajatukselta vielä hetki sitten, että Pikkuleijona alkaa istua syöttötuolissa, saa kiinteitä ja lähtee liikkeelle, mutta niin vain nekin hetket lähenevät kovaa vauhtia. Voi apua! No, onneksi tuo liikkeelle lähtö tuskin on vielä ajankohtainen, PL tuntuu menevän melko samalla kehityskaavalla mitä Pikkukarhukin. Peekoohan lähti ryömimään seitsemän kuukauden ikäisenä. Pääsen varmaan helpommalla, kun 1/2 lapsista pysyy sentään siellä, mihin sen jättää!

Neuvolassa käväisimme toissapäivänä. 5kk rokotteet jäivät saamatta, sillä Pikkuleijonalla on ollut vatsa sekaisin jo monta päivää. Terkkari arveli, että on parempi siirtää rokotteita sellaiseen ajankohtaan, kun lapsi on taatusti terve. Niinpä menemme 6kk neuvolaan jo 5,5kk iässä, sillä rokotteet on annettava ennen kuin täyttää sen puoli vuotta. Parempi näin, sillä olemme lähdössä Pikkuleijonan kanssa kaksin etelänlomalle ensi viikon perjantaina synttäreideni kunniaksi. Olisi ollut kurjaa, jos rokotuksista olisi tullut jotain, ja se olisi haitannut reissua.

Painoa oli tullut ihan hyvin. Kovasti terkkari suositteli jo kiinteiden aloittamista, ei suinkaan painon tähden, vaan sen syömisen opettelun takia. Ehkä taustalla oli myös se, että kerroin Pikkuleijonan syöneen jo pitkään 1-2h välein. Tiheän imun kausi kuitenkin näyttää päättyneen juuri, sillä välit ovat pidentyneet jopa neljään tuntiin parhaimmillaan, ja maitoa tuntuu oikeasti tulevan runsaasti! Olihan tuo jatkuva syöminen todella uuvuttavaa, mutta onneksi jatkoin sitä sinnikkäästi. Olen myös ryypännyt joka ilta. Nimittäin alkoholitonta olutta 0,5 litraa! Turvottaa kyllä, mutta sillä on ollut selkeä vaikutus maidon määrään. Suosittelen Bavariaa, se on tarpeeksi miedon makuista sellaisellekin, joka ei normaalista oluesta pidä. Minä en pidä.

Emme aio suosituksista huolimatta aloittaa kiinteitä nyt. Ei Pikkuleijonalla tunnu olevan mitään hätää, joten voimme aivan hyvin odottaa siihen, kunnes hän voi istua tuettuna syöttötuolissa ja tutustua sormiruokaillen uusiin juttuihin omassa tahdissaan. Eipä tässä ole enää montaa viikkoa, kun sekin aika koittaa! Ostimme Pikkukarhulle jo Ikeasta (ylläri) juniorituolin, jotta pikkuveli pääsee valtaamaan syöttötuolin. Saas nähdä, millainen taistelu siitä vielä saadaan aikaiseksi!

Pikkuleijona kehittyy normaalia tahtia. Kuolaa tulee paljon, mutta hampaita ei näy. Ensimmäinen oikea kääntyminen selältä vatsalle tapahtui viikko sitten (aiemmin luulimme hänen kääntyneen, mutta ilmeisesti PK:lla oli näppinsä pelissä...). Selällään ollessa Pikkuleijona yrittää kauheasti päästä istumaan, joten hän on aina jalat ja pää ylös nostettuna, polvien melkein koskettaessa otsaa. Melkoista vatsalihastreeniä! Sylissä istuessa hän kampeaa itsensä kunnolliseen istuma-asentoon, joten häntä voi kuulemma istuttaa siinä ihan vapaasti. Pinsettiotettakin hän harjoittelee kovasti -pippelillään nimittäin! Voi noita miehiä...

Ja pottahommatkin alkoivat! Pikkuleijona on istuskellut tuettuna potalla jo muutamaan otteeseen, ja saaliiksi on saatu muutamia pissoja sekä kakkojakin. Pikkuleijonasta on hurjan hauskaa nakottaa siinä potalla ja potkia kantapäillään potan kylkeä.

Pikkuleijona  16.9.13    3445g      51cm       34.5cm
1vrk                                3280g 
8vrk                                3600g
2vkoa                              3780g     53.3cm     35cm
6vkoa                              4680g     56.4cm     37.5cm
3kk                                 5610g      61cm        39.5cm
4kk                                 6035g      63,8cm     40,2cm
4,5kk                               6420g      65cm        -------
5kk                                  6550g      65,3cm     -------

"Hienosti kasvaa ja kehittyy".

(Terkkari unohti mitata päänympäryksen tällä kertaa.)

Eksyin lukemaan 5kk postauksia Pikkukarhusta. Hänen kohdallaan imetys oli loppunut, ruokavaliossa oli jo paljon kaikkea ja hän nukkui omassa sängyssään yöt. Nyt on kaikki niin erilaista. En sano, että asiat olivat silloin jotenkin huonommin, mutta nyt moni asia tuntuu helpommalta. On niin helppoa lykätä vieressä nukkuvalle vauvalle tissi suuhun yöllä ja tainnuttaa hänet aamuisinkin sillä jatkamaan unia pidempään. On toistaiseksi niin helppoa, kun ei tarvitse miettiä muita ruokia. Toisaalta taas olen vauvassa kiinni 24/7, mikä kiristää välillä pipoa rankastikin. Nukkuminen on välillä hankalaa, kun vauva nukkuu parisängyssä vieden siitä valtavan tilan ollessaan kädet levällään. Kaksi täysin erilaista lasta, perhetilannetta ja vauva-aikaa. On ollut kullanarvoista kokea ne molemmat.

********************************************************

Meillä kävi myös perhetyöntekijä ensimmäistä kertaa toissapäivänä. Varasin hänet sille aamulle, jotta pääsisin PL:n kanssa kaksin neuvolaan. Rokotuskerroille en mielellään ota PK:ta mukaan nimittäin. Perhetyöntekijä tuli meille aamukahdeksalta, ja oli kahteentoista saakka. Pidin hänestä heti! Tulimme hyvin juttuun, eikä Pikkukarhukaan paljon ujostellut. Hän lähti perhetyöntekijän kanssa hyvillä mielin ulkoilemaan, meidän jäädessä valmistautumaan neuvolakäyntiä varten. Perhetyöntekijä viihdytti myös Pikkuleijonaa lounaan ajan, jotta sain itsekin syötyä lounasta Pikkukarhun kanssa. Seuraavan kerran hän tulee ensi viikolla neuvolapsykakäyntini ajaksi. Otan luultavasti Pikkuleijonan mukaan kuitenkin, koska hänen syömisrytmiinsä ei uskalla täysin luottaa.

Harmittaa, etten tajunnut tätä perhetyön mahdollisuutta Pikkukarhun tai Pikkuleijonan ollessa vastasyntyneitä! Olisi varmasti ehkäissyt totaalista uupumusta, jos olisin välillä saanut apukäsiparin kotiin miehen ollessa töissä. Hän tosiaan lähti töihin pidettyään isyyslomaa vain neljä päivää Pikkuleijonan kohdalla, joten jouduin heti selviytymään arjesta yksin vastasyntyneen ja taaperon kanssa. 

Perhetyöntekijän saatavuus vaihtelee kunnittain, mutta sellaisen voi saada hyvin erilaisten tilanteiden takia. Ei tarvitse olla mielenterveyspotilas tai lastensuojelun asiakas, ehkäisevää perhetyötä tehdään nimenomaan siksi, ettei edellä mainittuja asioita tapahtuisi. Apua kannattaa hakea ajoissa, ettei tilanne pääse kärjistymään. Joskus jo se, että pääsee esimerkiksi neuvolaan vain yhden lapsen kanssa tai kerran kuukaudessa yksin kaupungille, voi auttaa jaksamaan ihan eri tavalla. Ennen oli täysin normaalia, että kodeissa kävi kodinhoitaja auttamassa. Nykyään perhetyöntekijää pidetään jotenkin automaattisesti merkkinä siitä, että perhe on lastensuojelun asiakkaana tai joutumassa sellaiseksi, mikä ei pidä paikkaansa. Ihanaa, että on olemassa tuollainen ammattiryhmä! Arvostan.

Miesväen neuvolareissu

Perjantaina oli kummankin pojan neuvolakäynti, jonne en itse päässytkään mukaan yllättäen. Minulle nousi nimittäin 39 asteen kuume yöllä! Mies katsoi parhaimmaksi jäädä kotiin, koska olin niin heikossa hapessa. Neuvola-aikaa ei viitsinyt alkaa siirtämään, koska nämä meidän lääkärineuvola-ajat ovat totaalisen kiven alla. Oli aika jännittävää lähettää nuo kolmestaan matkaan, varsinkin kun mies ei ole neuvolassa edes Pikkukarhun kanssa käynyt kuin kerran tai pari, minun ollessa mukana. Hienosti niillä kuitenkin meni.

Pikkukarhulla oli 1,5v. lääkärintarkastus, joka kesti vain 20 minuuttia. Ystäväni tarjoutui nappaamaan Pikkukarhun tarkastuksen jälkeen ulos hänen ja tyttärensä (PK:n tyttöystävä) kanssa, jotta olisi rauhallisempaa Pikkuleijonan terveydenhoitaja- ja lääkärikäynnillä.

Pikkukarhulta ei otettu mittoja, kuunneltiin vain keuhkot ja sydän sekä tsekattiin korvat ja kivekset. Jotain ne olivat kyselleet kehityksestä, mutta siinäpä se sitten olikin. Korttiin oli kommentoitu: "Hyväkuntoinen, tyytyväinen poika. Terve ollut. Muutama sana tulee. On touhukas". En tiedä, mitä puhetta tuosta puheesta oli ollut, mutta kyllähän PK:lta jo sanoja tulee paljonkin. Viimeisin opittu selkeä sana on ollut "vettä".

Pikkuleijona sai rotarokotteen suun kautta, hyvin oli kuulemma uponnut. Mitään oireita en huomannut siitä tulevan onneksi. Olivat keskustelleet pulauttelusta, mutta painon takia ei ainakaan tarvitse olla siitä huolissaan, kun on painoa tullut niin hyvin. Pituuden puolesta kasvaa hieman keskikäyrän alapuolella kuulemma.

Myttynen 16.9.13      3445g       51cm      34.5cm
1vrk                             3280g
8vrk                             3600g
2vkoa                          3780g       53.3cm    35cm

6vkoa                          4680g       56.4cm    37.5cm

"Suloinen poika. Kasvu hyvää. Sydän, keuhkot, vatsa normaali"

Piti kirjoittaa jotain muutakin, mutta väsyttää niin että järki lähtee. En ole vieläkään ihan terve, ja nuo kuumeiset yöt verottavat aika tavalla. Enää kolme päivää, kunnes Miehen isyysloma alkaa... jaksaa, jaksaa...

Kuukausi?!

"Minne katosi päivät..." laulaa Scandinavian Music Group. Sama ralli soi päässäni tänään, kun tajusin Myttysen olevan jo kuukauden ikäinen! Kun Pikkukarhun saaminen sai ajan menemään tuplavauhtia eteenpäin, niin nyt vauhti on kiihtynyt entisestään. Tämä ajankulumisen päivitteleminen on kyllä niin kulunut juttu, mutta sitä vaan jaksaa hämmästellä aina vain uudelleen.

Myttynen on edelleen hyvin rauhallinen kaveri noin muuten, mutta viime aikoina on puklaamisongelman lisäksi tullut myös vatsakipuja, jotka saavat Myttysen huutamaan ja vääntelehtimään tuskaisen oloisesti. Suoliston lorinan ja kurinan voi helposti kuulla sekä tuntea. Yleensä hänen olonsa helpottuu vasta sitten, kun vaippaan on päästetty kovan äänen saattelema löräys.

Sain jo puklaamiseen ohjeeksi kokeilla gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota. Laktoositonkin saattaa jo kuulemma auttaa, mutta ilmeisesti tässä tapauksessa se ei riitä. Epäilen maidon olevan syypää, sillä sekä laktoosittoman rahkan että jäätelön syömisen jälkeen oireet ovat voimistuneet huomattavasti. Kokeilen siis maidon jättämistä pois kokonaan. Puklaaminen kuitenkin väheni huomattavasti heti, kun jätin gluteenin ja siirryin laktoosittomaan, joten jotain perää tässä hommassa on.

Olen ollut hitusen pallo hukassa sen suhteen, että mitä sitä sitten söisi. Kun on niin rutinoitunut syömisen suhteen, lyö pää totaalisen tyhjää näin suuren ruokavaliomuutoksen edessä. Varsinkin, kun aikaa ja aivokapasiteettia ruuan pähkäilyyn ei juuri ole. Osan maitotuotteista olen korvannut kaurapohjaisilla tuotteilla, kuten kaurajuomalla ja -kermalla. Varsinkin tuo kaurakerma oli mukava yllätys, kun tein tänään kermaista wokkia! Soijatuotteita en halua käyttää, koska myös soija on yksi näistä miljoonista aineista, joka voi aiheuttaa vauvalle vatsakipuja. Suklaat, ruisleivät sun muut olen jo karsinut pois aiemmin. Nyt sitten täytyy totutella uuteen ruokavalioon, tsekata tilanne ja alkaa sitten lisätä ruoka-aineita takaisin yksi kerrallaan.

Saamme Myttysen kanssa ensi viikolla hoitoa myös kalevalaiselta jäsenkorjaajalta Saanalta, jolla on kokemusta näistä puklailevista ja kipuilevista vauvoista. Myttysen lisäksi hän hoitaa myös totaalisen jumissa olevan selkäni kuntoon. Niska on niin jumissa, että hyvä jos pää kääntyy! Saana on imetysohjaaja, joten hän katsastaa samalla imetysasennot kuntoon. Imetyksen kanssa ei sinänsä ole toistaiseksi ollut mitään muuta ongelmaa kuin nuo huonot asennot, poika tuntuu saavan riittävästi ruokaa ja maitoa tulee hyvin.

Sain tosin kokea elämäni ensimmäisen rintatulehduksen. Toissayönä rintaa alkoi särkeä, ja aamuyöstä nousi kuume hetkessä melkein neljäänkymmeneen. Mies jäi onneksi pois töistä, sillä olo oli todella heikko. Hoidin tulehdusta imettämällä pelkästään tulehtuneesta rinnasta lähes tunnin välein, hieromalla tukoskohtaa, hautomalla lämpimällä kaurapussilla sekä kuumalla suihkulla ja ottamalla phytolaccaa (homeopatiaa). Kuume laski päivän aikana, eikä tänään ole ollut enää mitään oireita. Säikäytti kyllä sen verran, että jatkossa suojaan rintani ulkona ollessa hyvin ja muistan pitää kädet puhtaina rintoihin koskiessani!

Olen ollut aika rikkipoikkihajalla niin henkisesti kuin fyysisestikin, mutta se ilmeisesti kuuluu kuvioon. Pystyn helposti diagnosoimaan itselleni babybluesin jälleen kerran, mutta toisaalta... mistäs minä tiedän, mikä on normaalia? Jos tämä onkin hormonitoimintaan liittyvää? Ilmeisesti ne kuuluisat "vauvahuurut" ovat kuitenkin haihtuneet, sillä mieliala on laskenut parissa viikossa kuin lehmän häntä. Haluaisin niin nauttia tämän (luultavasti) viimeisen vauvani vauva-ajasta, mutta näköjään en pysty tälläkään kertaa. Surettaa.

Ainakaan ei tarvitse stressata linjojaan (ihan niin kuin sellaista ehtisi oikeasti tekemään, saati sitten tekemään asialle jotain, vaikka stressaisikin). Vatsa on palautunut kivasti, ja sain vanhat farkut mahtumaan jalkaan! Edellisen synnytyksen jälkeen olin palautunut samaa tahtia näemmä (kesäkuu 2012).

Napa on edelleen vähän vieraan näköinen!

Yhyy, lattaperse! Tahdon pyöreämmän pyllyni takaisin!

Paino ennen raskautta: 53kg

...ennen laitokselle lähtöä: ~72kg

...synnytyksen jälkeen: ~67kg

...4 päivää synnytyksestä: ~63kg

...viikko synnytyksestä: ~60kg

...kuukausi synnytyksestä ~58kg

****************************************************************

Fuuuuuuuuuuu... ristiäiset ovat jo ensi viikolla! En ole oikein ehtinyt funtsia yhtään mitään yksityiskohtia, vain suuret linjat ovat hallussa (nimi, pappi, kummit, vieraat, kakku). Eikös se riitä?

Myttysen ensimmäinen neuvola

Myttysellä oli ensimmäinen neuvola kahden viikon ja päivän iässä. Neuvolakäynti aiheutti pientä stressiä, mutta kaikki meni kuitenkin hyvin. Pukemisiin sun muihin lähtöhommiin menikin melkein tunti, joten onneksi olin alkanut valmistautua lähtöön jo hyvissä ajoin. Olimme siis ajoissa paikalla. Pikkukarhu oli oma utelias itsensä ja muun muassa kaatoi metalliroskiksen (kyllä, komea ääni siitä kuului) kesken visiitin, mutta onneksi hän ei saanut mitään pahempaa tuhoa aikaan.

Myttynen 16.9.13    3445g     51cm      34.5cm

1vrk                          3280g   

8vrk                          3600g

2vkoa                        3780g     53.3cm    35cm    

"Valloittava vauva! Täysimetys. Hienosti ottaa kontaktia"

Seuraava käynti on vasta kolmen viikon päästä, jolloin on myös Pikkukarhun 1v6kk neuvola. Jälkitarkastukseen menen 15.11.... YKSIN!

Yksivuotias Pikkukarhu

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Vietän tätä toista äitienpäivää yksin kotona, sillä pojat lähtivät eilen maalle yöksi. Itse pääsin muiden äitien kanssa vähän humputtelemaan! Käytiin shoppailemassa (luojan kiitos, vihdoinkin uusia isompia rintsikoita mulle!), syömässä Amarillossa (OM NOM) ja leffassa kattomassa Vuonna 85' (hauska, vaikka vihaankin Reino Nordinia!) Nukuin kerrankin sikeästi ja piiiiiiiiitkään, aamupalan nautin sohvalla kera Greyn Anatomian. On jo kova ikävä Pikkukarhua, onneksi he tulevat jo muutaman tunnin päästä. Mutta sitä ennen ehdin vielä nauttia antaumuksellisesta bloggaamisesta ja katsoa ainakin yhden jakson lisää Greyta!

Pikkukarhulla oli siis yksivuotisneuvola tiistaina. Meillä oli taas vaihteeksi harjoittelija siellä, mikä nyt ei sinänsä haittaa mitään, mutta olisi jotenkin ollut kiva saada se oma terkkari tälle käynnille. En kuitenkaan kehdannut sanoa, että ei me nyt haluta mitään harjoittelijaa. Pikkukarhu protestoi pituus- ja painomittauksia ankarasti, mutta saatiin kuitenkin komiat mitat otettua:

2.5.12      52cm        3420g       32cm
3 vkoa     53,3cm     4020g       35,6cm
5 vkoa     55,3cm     4535g       37cm
6 vkoa     56,6cm     4925g        37,8cm
3kk         62cm         6410g       40cm
4kk         65cm         7200g       41,2cm
5,5kk      67,4cm      8165g       43cm
6,5kk      69cm         8640g       43,8cm
8,5kk      72,4cm      9475g       45,7cm
1v           78cm        10500g      46,5cm

"Suloinen poika. Kävelee tukia vasten. Kontaten menee myös vauhdilla eteen päin. Kasvu ok."

Hienosti on poika kasvanut, vaikka pohdinkin paljon tuota pituuskasvua. Ollaan kuitenkin molemmat miehen kanssa lyhyitä ja samoin ovat molemmat isovanhemmat, mutta toistaiseksi ainakin Pikkukarhu kasvaa hienosti keskikäyrällä. Painokäyrä notkahti hiukan alaspäin tuon nopean pituuskasvun myötä, mutta se nyt on muutenkin normaalia lapsen alkaessa liikkua enemmän.

Vertailun vuoksi on kerrottava, että olen itse ollut vuoden (ja parin viikon) iässä 9100g ja vain 71cm pitkä. Ihanaa, kun on tämä oma neuvolakortti tallessa! Vaikka noista terkkarin/lääkärin sepustuksista ei kyllä ota kukaan selkoa...

Otettiin rokotusohjelmaan kuuluvista rokotteista 2/3, eli se MPR-rokote jäi nyt sitten tuonne 1v 3kk neuvolaan. Pikkukarhu loukkaantui jälleen syvästi rokottamisesta, mutta rauhoittui kyllä nopeasti. Kotona hän oli jo niin iloista poikaa, eikä rokotuksista tullut tälläkään kertaa minkäänlaisia oireita. Yö meni myös aivan normaalisti.

Pikkukarhu ei vieläkään paljon oikeita sanoja juttele tai kävele ilman tukea. Muutaman kerran hän on vahingossa seisonut hetken ilman tukea, mutta rohkeutta irrottautua tuesta kokonaan ei vielä ole ollut. Veikkaan kuitenkin, että tässä parin kuukauden sisällä hän lähtee kävelemään.

Pikkukarhu on myös reipastunut hurjasti. Aiemmin hän on ollut todella herkkä ja hitaasti lämpiävä varsinkin muiden lasten seurassa. Heti vuoden täytettyään hän tuntuu muuttuneen kuin taikaiskusta! Synttäreilläkin painatti menemään muiden lasten seassa ja jopa leikki näiden kanssa. Tyttöystävä ja muut kaverit eivät tainneet enää tuntua niin pelottavilta. Muutenkin Pikkukarhu on alkanut leikkiä itsekseen pidempiä aikoja. Hän saattaa keskittyä muutamiin lempileluihinsa jopa 15 minuutiksi, mikä on paljon hänelle (ja äidille!)

Lisää rohkeutta ja kiinnostusta uusien taitojen oppimiseen tulee varmasti myös hoidon aloituksen myötä. Pikkukarhu on nyt muutamia päiviä viikossa hoidossa 1,5v parhaan ystävänsä luona, jolta hän näkee mallia muun muassa syömishommissa. Jonkinlaista reipastumista muutenkin hoito tuo varmasti tullessaan. Eikä sillä, Pikkukarhu saa tietenkin olla herkkä ja hitaasti lämpiävä, sellainen kuin temperamentiltään on. Mutta on hyvä, ettei hän ihan niin paljon pelkää koko ajan kaikkea ja kaikkia.

Synttärit menivät hyvin kaikesta stressaamisestani huolimatta. Ainoastaan Miehen puuttuminen synttäreiden ensimmäisestä osiosta harmitti. Hän lupasi tulla kahden maissa, kun kemujen oli tarkoitus alkaa, mutta ilmestyikin vasta puoli viiden aikaan... kun vieraat tekivät jo lähtöä. Luulen, että häntä harmittaa vielä minuakin enemmän.

Pikkukarhu sai valtavan paljon ihania ja käytännöllisiä lahjoja, vanhemmatkin olivat kovin tyytyväisiä. Muutamasta lahjasta on jo selkeästi tullut Pikkukarhun lempileluja, varsinkin puisesta kuorma-autosta, johon saa pudoteltua palikoita. Lisäksi hän on kulkenut Brion puisen kilpa-auton kanssa ympäri kämppää ryömien, työntäen autoa edellään ja pitäen pärisevää ääntä. Mistä lie oppinut matkimaan autoja!

Ekan päivän kakku. Pikkusisko teki koristeet ja kuorrutti.

Toisen päivän kakku. Huomaa, että äiti on ollut koristelemassa tällä kertaa :D

Lahjoja

Ihana isoveli <3

Äitikin sai lahjan ihanalta mammakaveriltaan. Olen ehkä hieman liian paljon puhunut puuttuvasta kakkulapiosta?

Lisäksi Pikkukarhu sai parhaalta ystävältään valokuva-albumin, jossa oli jo paljon kuvia pojista yhdessä ihan ensitapaamisesta lähtien. Ihana idea! Tätä on kiva alkaa täyttämään ja antaa sitten Pikkukarhulle, kun tämä on tarpeeksi vanha.

Voi, on niin ikävä jo omaa rakasta pellavapäätä! Toinenkin pieni rakas bailaa ympäri vatsaa niin että näkyy ja tuntuu! Lapset ovat onni. Kertakaikkiaan <3

rv 22+2

Aurinkoa! Lämpöä! Turvotusta!

Raskaus ei sinänsä ole liiemmin vaivannut viime aikoina muuten kuin jalkakipujen muodossa. Jos joutuu vähänkin pidempään olemaan jaloillaan, niin jalkoja alkaa het särkeä. Turvotusta varmaan jonkun verran... Onhan meitsillä muutamat tukisukatkin, mutta ei oikein näillä keleillä nappaa. Innolla odotamma kuumempia kesäpäiviä!

Onneksi nämä vaivat ovat tosiaan melko pieniä. No, tänään tuli ensimmäinen kipeä supistus kaupassa! Ylläripylläri! Olenkin jo tässä hetken kuulostellut, että tuleekohan niitä myös tässä raskaudessa näihin aikoihin. Onneksi jäi vaan siihen yhteen.

Maanantaina piipahdin neuvolassakin. Oli todella mielenkiintoinen reissu Pikkukarhun kanssa. Häntä kun olisi kiinnostanut muun muassa ränkätä tutkimuspöydän vipua ja muuta sellaista pientä kivaa. Terkkari sai kuitenkin sydänäänet kuunneltua ja sf-mitan otettua, vaikka minua vähän jännittikin jättää tuo elohopea sinne lattialle hengailemaan yksin.

Tässäpä siis strategisia mittoja ja tietoja. Vertailun vuoksi tilastoja myös Pikkukarhun odotuksesta samoihin aikoihin:

Myttynen, rv 21+5
hb 121
rr 114/62
paino 59.2kg (+600g/vko...)
sf 20cm
syke 140
liikkeet ++
pissa puhdas

Pikkukarhu, rv 22+0
hb -
rr 123/61
paino 62.1kg
sf 20cm
syke 148
liikkeet ++
pissa puhdas

Aika samalla tavalla tuntuu nämä raskaudet muutenkin menevän. Pahoinvointi oli vain erilaista silloin alkuunsa, mutta nyt mennään kyllä vanhalla tutulla kaavalla. Menisi vaan loppuun saakka niin, Pikkukarhustakin kaikki meni kuitenkin hyvin :)

Pistin tuossa Myttystä odottavat vaipat pesuun. Vaippoja kun pitäisi suositusten mukaan pestä 3-6kk välein, jotta kuminauhat eivät kuivuisi ja napsahtaisi poikki. Päätin sitten tehdä kunnon inventaarion nähdäkseni, tarvitaanko jotain. Ei taida tarvita! Kuvasta puuttuu kaikki one size -vaipat (~20kpl), jotka siis ovat yhä käytössä Pikkukarhulla.

Ylimmässä rivissä S-koko, keskellä M ja alhaalla NB.

Kuvasta puuttuu myös vino pino harsoja, joita tullaan käyttämään aluksi.

Pötsi eilen eli rv 22+1

6kk neuvola

Tänään oli 6kk neuvola, tosin Pikkukarhu on jo 6kk ja 10 päivää ;) Kerrankin sattui sellaiseen aikaan, että PK ehti nukkua hyvät aamupäiväunet alle ja oli oikein pirtsakalla tuulella.

Syöttötuolissa voi alkaa istuttaa. Motoriikassa sekä tunteiden ilmaisussa herra vaikuttaa olevan hiukan kehityksessä edellä. Tällä kertaa ei edes pituuden mittaaminen saanut itkua aikaan, kuten aikaisemmin. Ei kai se kivaa ole, kun äiti pitää päästä kiinni ja terkkari venyttää...

"Kasvu tasaista. Monipuolisesti syö. Kiinnostunut ympäristöstä. Pyörimällä liikkuu"

2.5.12      52cm        3420g       32cm
3 vkoa     53,3cm     4020g       35,6cm
5 vkoa     55,3cm     4535g       37cm
6 vkoa     56,6cm     4925g       37,8cm
3kk         62cm         6410g       40cm
4kk         65cm         7200g       41,2cm
5,5kk      67,4cm      8165g       43cm
6,5kk      69cm         8640g       43,8cm

Syöminen tosiaan menee hienosti! Kaurapuuro maistuu sekä aamu- että iltapalaksi ja nyt otettiin liha sekä kala mukaan ruokavalioon. Purkista olen vasta maistattanut, mutta kohta pitää alkaa väsätä itse noita kasvis-lihamössöjä.

5kk neuvola ynnä muuta

Tänään oli vihdoin Pikkukarhun 5kk neuvola, tosin ikäähän jo on 5,5kk. Vedettiin illalla hurjat veikkaukset Miehen ja pojan kummisedän kanssa siitä, paljonko on painoa sekä pituutta tällä kertaa. Kyllä äiti tietää! Painoveikkaukseni meni pieleen vain 30 grammalla! Jatkossa täytyy lyödä vetoa isoista summista...

Tällä kertaa poika ei loukkaantunut sydänjuuriaan myöten rokotusten takia. Pistettäessä alkoi toki huutoitkeä kuuppa punaisena, mutta rauhoittui todella nopeasti. Onneksi tajusin varata tutin lähelle! Mitään oireita ei ole vielä tullut, kuten ei tullut viimeksikään.

Niin, ne mitat:


2.5.12      52cm        3420g       32cm
3 vkoa     53,3cm     4020g       35,6cm
5 vkoa     55,3cm     4535g       37cm
6 vkoa     56,6cm     4925g       37,8cm
3kk         62cm         6410g       40cm
4kk         65cm         7200g       41,2cm
5,5kk      67,4cm      8165g       43cm

Vertailun vuoksi kerrottakoon, että olen itse ollut viiden kuukauden iässä 6600g ja 62cm. Onneksi oma neuvolakortti on tallessa, vaikka ei niistä terkkarin/lääkärin harakanvarpaista otakaan mitään selvää... Meidän terkkari ei taaskaan paljon kirjoitellut: "valloittava vauva. Asiat kunnossa". Ööö. Pikkukarhu ei ensinnäkään ikinä hymyile neuvolassa, eikä varmasti juttele. Katselee vaan tätiä alta kulmain. Mitäpä sitä hymyilemään sellaiselle, joka tökkää piikkiä reiteen kerran kuussa! Ja ensimmäistä kertaa poika vierasti neuvolan tätiäkin tänään.

~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~ ~

Olin tässä vähän aikaa sitten elämäni ensimmäisillä lastenvaatekutsuilla (Blingoa sekä Jonathania). Piti oikein Leppävirralle saakka lähteä, kun oli niin kova esittelijä siellä ;) Lupasin ja vannoin Miehelle, etten osta kuin yhden tietyn hatun pojalle talveksi. No, kuinkas sitten kävikään... rrrrrrakastuin Blingon housuihin! Päätin, että olen ansainnut parit mukavat housut itselleni, kun en ole uusia vaatteita pitkään aikaan hankkinut. Ostin sen hatunkin kyllä. Ja paidan pojalle... MUTTA NE OLI ALENNUKSESSA!

Hattu Jonathanilta

Blingo: Max Long Sleeve T Benson

Yogapantsut Blingolta

Pitkälahkeiset yogapantsut Blingolta

Kuvat piti lainata muualta, koska paita ja lyhyet pantsut ovat pesussa ja nuo pitkät vielä tulematta. Nuo molemmat yogahousut ovat aivan uskomattoman mukavat jalassa! Edelliset kotihousuni taisivat tulla tiensä päähän äskettäin. Niissä oli pieni reikä haaroissa, mikä ei näin kotioloissa haitannut... kunnes työnsin kiireessä jalan läpi siitä reiästä. Tuuletus pelaa nyt vähän liiankin hyvin. Perustelen ostoksiani myös sillä, että noilla "kotihousuilla" kehtaa lähteä muuallekin ;) Itse asiassa nuo pitkälahkeiset saattavat näyttää aika kivalta saappaiden kanssa! Voih, saisinpa ne ihanat Spiritin saappaat, mitä kuolasin Sokoksella kuukausi sitten...

Eikä tässä vielä kaikki! Löysin verkkokaupan alesta Brion lämpöpussin käytettäväksi vaunuihin. Kuosina miehekäs pinkki-kukallinen!

Kummisetä ja hänen vaimonsa toivat Pikkukarhulle tuliaisia Turkista ;)

Kun tulee jotain uutta, niin jotain on laitettava sitten etiäppäin. Pojan huoneessa odottaa kasakaupalla taas vaatteita, joita pitäisi pistää myyntiin tai kierrätykseen. Olisi vaan aikaa tehdä se. Hoitopöytäkin laitetaan menemään, tuskin sitä tulee käytettyä mahdollisella numero kakkosellakaan.

Ihan karsee väsymys. On aika kaivaa kynttilät, piikkimatto ja kirkasvalolamppu esille talviteloiltaan!

Rakenneultra

Tänään oli vihdoinkin se kauan odotettu rakenneultra!

Aluksi tyyppi lepäili rauhassa kädet pään alla, mutta kun ultraus alkoi, niin johan tuli vipinää kinttuihin. Tyyppi hengaili perätilassa, ja ultraaja tsekkasikin heti ensimmäiseksi sukupuolen, kun tuli niin hyvä sauma.

Aika vahva lupaus sukupuolesta siis saatiin! <3


Melkoista voimistelua se koko ultraus olikin, ja kuviksi kotiin saatiin otokset pienestä jalkapohjasta sekä avoimesta suusta ja osasta nenää. Välillä pidettiin kävellä kiinni polvesta, välillä taas venytettiin jalkoja sammakkomaisesti. Kaikki oli rakenteiden osalta kunnossa, istukka takaseinässä. Mittojen suhteen oltiin pari päivää jäljessä edelliseen ultraan nähden, mutta ultraaja sanoi sen olevan normaalia. Myös se, että olemme molemmat miehen kanssa melkoisen lyhysiä, voi kuulemma vaikuttaa asiaan. Painoa nökösellä oli 333g :)

Onni-Ilona on innostunut voimistelemaan varsinkin iltaisin, kun äitee yrittää nukkua. Olen jo tuntenut ensimmäiset potkut pitäessäni kättä vatsan päällä. Miehen yrittäessä ei taas mitään kuulu. Taitaa kiusata iskää!

Vielä kaksi päivää ja sitten alkaa erittäin ansaittu kahden viikon loma! On alkanut jo hiukan henkisesti väsyttää töissä, joten latautuminen tekee hyvää. Voi olla, että verenpaine laskee ja paino nousee tällä lomalla ;) Neuvola kun on heti pyhien jälkeen 27.12...

Ystävä ( <3 ) yllätti tuhdilla vauvanvaatepaketilla, joten nyt niitä pikkuisia vaatteita alkaa olla melkoisesti joka puolella. Lomalla olisi ihanaa käydä läpi kaikki pahvilaatikot ja komerot sekä lajitella vaatteet. Pitäähän sieltä erotella ne selkeästi toisen sukupuolen vaatteet pois ;)

Tässä vielä pötsikuvia viime viikolta (rv 19+5 / 15.12.11):

Omituiset mitat & onnelliset isovanhemmat

Aloin siinä sitten torstaina illalla ultran jälkeen ihmettelemään, että onkohan tuo 5mm nyt varmasti oikea mitta. Se ei nimittäin todellakaan vastaa 7+2 viikkoista alkiota! 8. raskausviikolla sikiö on 9-14mm kokoinen. Iski kyllä suuri ahdistus ja huoli tästä asiasta! En ole voinut kuulla väärin, koska lausunnossa lukee sanatarkasti "CRL 5mm vastaa 7+2 RV".

No, itse ultrakuvissa lukee "CRL 1,15cm" ja "CRL 0,98cm". Jälkimmäisessä kuvassa myös laskettu aika oli siirtynyt 10.5.12. Voisikohan nyt olla niin, että tädillä on tosiaan mennyt puurot ja vellit siellä sekaisin? Koskapa nuo kuvien mitat kyllä vastaisivat hyvinkin näitä viikkoja. 

Viikonloppu meni ihanasti pienestä huolesta huolimatta. Matkustimme asuntoautolla tapaamaan vanhempiani miehen sekä appivanhempien kanssa. Oli melkoisen tukalat kolme tuntia istua autossa, kun yrjötti koko ajan. Oli minulla kassillinen eväitäkin mukana, ja niillä selvisinkin "jäämättä kiinni". Siinä sitten heti kättelyiden jälkeen istahdettiin iltapalapöytään kaikki yhes koos. Mies tyrkkäsi viskipullon pöydälle ja kuulutti: "siinä on vaareille viskiä, saa mummotkin ottaa". Kaikki muut vaan hymyilivät normaalisti, paitsi meidän iskä tokaisi: "jaahas, arvonimi sitten muuttui!" Mies vielä täsmensi: "ja odottavat äidit ei sitten ota..." Siinä vaiheessa meidän äiteenkin lamppu syttyi ja minä nostin ultrakuvan esille. Olivat kyllä ihan puulla päähän lyötyjä, varsinkin anoppi oli ihan hiljaa vaan. Aluksi luulin, että hän ei nyt oikein tykännytkään, mutta oli vaan ollut niiiiiin hämmentynyt :) "Vaarit" sitten hipsivätkin yhdessä saunomaan viskipullo kainalossaan. Tulevat isovanhemmat olivat siis todella innoissaan, vaikka aluksi meitä vähän pelottikin heidän reaktionsa... appiukko varsinkin oli selkeästi liikuttunut.

Ennen reissua kävimme myös katsomassa miehen mummua sairaalassa. Hän on jo yli 80v. Kerroimme raskaudesta, jolloin hän vain käänsä päänsä pois ja sanoi "en tykkää yhtään. Te ette ehdi mennä vielä naimisiin ennen lapsen syntymää". Tuntuihan se vähän kurjalta, mutta tämä mummu onkin hyvin uskonnollinen. Mummu lisäsi vielä, että "kyllähän minä sen tiesin, että siinä niin käy. Ette te malta olla, kun häihinkin on niin pitkä aika vielä". Mummu ilmeisesti luuli, että noudatamme ei-seksiä-ennen-avioliittoa -linjaa. Juu, tuota...

Oma mummoni otti tiedon vastaan hyvin tyynesti ja totesi "no, teillä sitten onnistui!" Tässä hän viittasi selkeästi siihen, ettei oma äitini kyennyt saamaan minua kovin nopeasti. Mummo oli selkeästi iloinen meidän puolestamme. Nyt kyllä saattaa koko kylä kuulla tästä asiasta, mummo kun on puhuvaista sorttia...

Viikonloppuna onnistuin sekä syömään kokonaisen pitsan kahden päivän aikana (jee!) että näkemään neljä ihanaa ystävääni! Kolme heistä kävi meillä kylässä mukeloidensa kanssa ja olihan se aika ihanaa. Voi, kun voisi tavata useamminkin! Ystäväni 2,5 vee neitokainen hurmasi energiallaan ja hurpatuksellaan koko porukan aivan täysin. Tuntuu, että reissu piristi hurjasti, vaikka olo olikin koko ajan aika kaamea. Kiitos teille, rakkaat ystäväni <3

Sitä olisi kai valmistauduttava uuteen työviikkoon, joka sisältää mm. vanhempainillan, käynnin psykan polilla lääkärillä, työporukan illanvieton sekä Ideaparkkeilua kaason kanssa hääjutuissa. Huuuuuuuuh huuh.

Kyllä sieltä jotain punkee, vaikka maha on normaalistikin melekonen pallo:

rv 7+4? eli 23.9.11