Poks 35+0 ja äitiysloma

Äitiysloman ensimmäinen päivä! En meinannut muistaa koko äitiyslomaa, eihän juuri mikään tule muuttumaan meidän arjessa. Oikeastaan ainostaan se muuttuu, ettei minun tarvitse enää täytellä työttömyyskassaan lomakkeita neljän viikon välein. Tulotkin pysyvät suhteellisen samana.. Viimeksi olin äitiysloman alkaessa sairauslomalla jo, joten en ole kokenut sellaista "aaah-vihdoinkin-lomalla" -fiilistä näiden äitiyslomien suhteen.

Eilisestä lähtien on ollut kipeä keilapallofiilis alapäässä. Ettei Myttynen vaan olisi kiinnittymässä... Mitään lähestyvään synnytykseen viittaavia oireita ei todellakaan tarvitsisi vielä tulla, tässä on niin paljon tekemistä ja hommaamista ja suunnitelmia seuraavalle kolmelle viikolle. Aiotaan mennä vielä 2.9. (rv 37+5) Pikkukarhun, ystävän ja hänen lapsensa kanssa Korkeasaareen päiväreissulle, sen jälkeen Myttynen on tervetullut. Mihinkähän sitä menisi sitten synnyttämään, jos vedet menisivät keskellä Korkeasaarta? Noilla viikoilla on varmaan syytä muistaa ottaa neuvolakortti mukaan reissulle jo. Nythän minulla ei edes ole sitä mukana, kun ollaan täällä vanhempieni luona... unohdin.

Pari päivää on ollut jotenkin oksettava olo. Ruoka ei maistu ja kuvottaa. Toivottavasti pahoinvointi ei olisi tulossa takaisin loppuajaksi, monella tuntuu käyneen niinkin...

Vielä viikko, ja sitten onkin lääkärineuvola. Jei.

*************************************************

Pikkukarhu on sitten mainio tyyppi! Miten voi noin pienellä ihmisellä olla niin hyvä huumorintaju? PK on varsinainen velmuilija. Sanojakin on alkanut tulla päivä päivältä enemmän. Tällä hetkellä sanavarastoon kuuluvat: äiti, äijä, pappa, kiikkuu, kakka ja kukka. Omaa höpötystä tulee entistä enemmän.

Ihottuma takapuolessa on kadonnnut. Jätettiin maito (juomana) pois viikko sitten, ja PK on saanut pelkkää vettä. Maitoa sisältäviä tuotteita, kuten juustoa ja jugurttia on kyllä saanut. En sitten tiedä, onko paranemisen taustalla ollut "maidottomuus" ja sitä myötä maitokakkojen katoaminen vain se, että PK on ollut paljon ilman vaippaa... Bummareita ollaan nyt käytetty silloin tällöin, eikä pylly ole alkanut onneksi punottaa. Aiotaan antaa ensi viikosta lähtien maitoa juomana korkeintaan pari kertaa päivässä (aamulla ja illalla), mutta ruokajuomaksi saa vakiintua vesi. Pikkukarhulla tuntui olevan tapana täyttää mahaansa pelkällä maidolla, ja hän syö muutenkin todella huonosti nykyään. Mietin jo, että miten pitkään tuota ruuan närppimistä pitäisi katsella? Jokaisella aterialla syö noin kolme lusikallista ruuasta riippumatta. 

Ja nyt on alkanut jännittää se, miten PK tulee suhtautumaan pikkuveljeensä. Onneksi hän ei ole selkeästi äidin poika tai isän poika, vaan molemmat tuntuvat kelpaavan ihan yhtä lailla. Mies on toki sitten enemmän PK:n kanssa vauvan synnyttyä, mutta täytyy itsekin yrittää antaa toiselle ihan sitä omaa aikaa sitten. PK ei ole sinänsä osoittanut mitään mustasukkaisuuden merkkejä, jos olen esimerkiksi pitänyt toista lasta sylissä. Onneksi. Tiedä sitten, mitä noin pieni ymmärtää näistä asioista. Minulle on jotenkin hirveän tärkeää se, että kun PK tulee ensimmäisen kerran sairaalaan katsomaan meitä, minulla ei ole vauva sylissä. Tahdon ottaa PK:n heti syliin ja sitten katsotaan yhdessä vauvaa. Taitaa äidille tulla kovempi ikävä poikiaan sairaalassa ollessa, mitä pojille äitiä...

***************************************************

Minua ja Miestä pyydettiin eilen kummeiksi joulukuussa syntyvälle pikkuiselle <3 otamme kummin tehtävät ilolla vastaan. Ristiäiset tulevat olemaan vasta tammikuulla, joten ehditään saada pahin vauvahumu kotona laantumaan... ja ehkäpä meikeläinen mahtuu siinä vaiheessa jo johonkin mekkoon. Ehkä.

Ensiaskeleet

Sieltä ne tulivat, Pikkukarhun ensiaskeleet!

Olin eilen ystävän kanssa syömässä ja leffassa. Pikkukarhu oli sillä aikaa seisonut pitkän aikaa ilman tukea. Oli tutkinut niin intensiivisesti lelua, ettei ollut ilmeisesti tajunnut irroittaneensa otteensa kirjahyllystä. Mies vannotti, etten yritä saada poikaa kävelemään tänään ilman hänen läsnäoloaan. Mutta! Ystävän luona laskin Pikkukarhun eteisen lattialle seisomaan ja oletin, että tämä ottaa tukea patterista kuten ennenkin. PK jäi töröttämään niille sijoilleen ilman minkäänlaista tukea. Ehdittiin sitä siinä sitten hetki ihmetellä, kun PK päätti ottaa kaksi askelta. Harmillista kyllä, kynnys tuli vastaan ja oli aloittelijalle liian korkea. Voi sitä riemua! Onnistumisen ilo paistoi myös Pikkukarhun kasvoilta.

Sanavarastoon kuuluu nyt selkeä ÄI-TI! Äänensävy on hyvin usein komentava tai vaativa...

Hampaita löytyy seitsemän, sillä kaksi etualahammasta sai seurakseen kolmannen. Se putkahti ihan yllättäen, huomasin vahingossa tässä yksi päivä. Tällä hetkellä Pikkukarhulla on alhaalla nämä kolme hammasta ja yläetuhampaiden lisäksi kulmahampaat. Poskihampaita ei ole näkynyt, vaikka ien on ollut yhdestä kohtaa mustana jo reilun kuukauden päivät.

Kävimme kuvauttamassa PK:n DolcEvitassa pari viikkoa sitten. Alun perin tarkoitus oli, että ystävä ottaa kuvat järkkärillään, mutta päädyttiin sittenkin ihan kuvaamoon. Pikkukarhu kun on vähän haastava tapaus noiden kuvien suhteen... Jännitti todella paljon, miten meidän hitaasti lämpiävä hämäläinen suhtautuu vieraaseen ihmiseen ja ympäristöön, mutta kuvaaja todella osasi asiansa. 140 kuvasta koottu koevedospakkaus on täynnä ihania kuvia, joista on vaikeaa päättää ne parhaat. Ostetaan varmaan useampi kuvatiedosto, joista voi sitten teettää kuvia tai canvastauluja.

Eilen poksui jo 26+0! Kipeitä suppareita ei ole enää tullut, tosin olenkin ollut nyt melkein kaksi viikkoa "lomalla". Seuraava työpäivä olisi vajaan viikon päästä ja sitten onkin enää kaksi työpäivää kesäkuun vikalla viikolla. Työt eivät siis pahemmin ole rasittaneet. Myttynen on vilkasta sorttia, välillä tuntuu ja näyttää kuin hän yrittäisi tulla läpi vatsanahasta. Jalkoja särkee kovasti iltaisin ja olo on muutenkin melko turpea, mutta varsinaista turvotusta ei onneksi ole. Närästys piinaa, mutta sekin talttuu Renniellä useimmiten. Viime aikoina on alkanut tuntua siltä, että sisäelimet ovat jo nousseet kurkkuun saakka, sellainen kuristava tunne koko ajan.  Tulevana maanantaina on lääkärineuvola, sitä odotellessa...

rv 26+0

Hitto että voi ihminen olla lyhytjalkainen! Sen näkee näistä mahakuvista aina. Persjalka mikä persjalka! Mutta hyvinpä noilla kintuilla pinkoo!

Kestotuotepuolella olen saanut käsiini uusia tuotteita! Ostin kestosidepaketin Miisamammalta:

Yösiteitä, runsaan vuodon siteitä, normaaleja siteitä sekä pikkuhousunsuojia.

Varaudun siteillä siis jälkivuotoon, kun ei saa käyttää kuukuppia. NYYH!

Kiinnityssysteemi. Yösiteissä on kaksi neppiä, muissa riittää yksi.

Kankaat trikoota, bambua ja joustofroteeta.

Tilasin myös Kestovaippakaupasta tarranauhaa, kun pitäisi vaihdattaa noin kymmeneen Bumgeniukseen tarrat! Äitee saa hoitaa moisen projektin, meitsi onnistuisi luultavasti tuhoamaan jokaikisen. Bongasin verkkokaupasta samalla villaisen vaippapussin, enkä voinut olla tilaamatta! Tämä on "HAJUSYÖPPÖ -VILLAINEN LIKAVAIPPAPUSSI" likavaippojen kuivasäilytykseen. Meillä kun on edelleen tuota hajuongelmaa vaipoissa. Villainen pussi on myös hygienisempi kuin muovikori, missä aiemmin kuivasäilytimme vaippoja. Ja onhan tämä nyt paljon ihanamman näköinenkin :3 Pussiin mahtuu n. 20 vaippaa, riippuen imujen määrästä.

Yksivuotias Pikkukarhu

Hyvää äitienpäivää kaikille äideille! Vietän tätä toista äitienpäivää yksin kotona, sillä pojat lähtivät eilen maalle yöksi. Itse pääsin muiden äitien kanssa vähän humputtelemaan! Käytiin shoppailemassa (luojan kiitos, vihdoinkin uusia isompia rintsikoita mulle!), syömässä Amarillossa (OM NOM) ja leffassa kattomassa Vuonna 85' (hauska, vaikka vihaankin Reino Nordinia!) Nukuin kerrankin sikeästi ja piiiiiiiiitkään, aamupalan nautin sohvalla kera Greyn Anatomian. On jo kova ikävä Pikkukarhua, onneksi he tulevat jo muutaman tunnin päästä. Mutta sitä ennen ehdin vielä nauttia antaumuksellisesta bloggaamisesta ja katsoa ainakin yhden jakson lisää Greyta!

Pikkukarhulla oli siis yksivuotisneuvola tiistaina. Meillä oli taas vaihteeksi harjoittelija siellä, mikä nyt ei sinänsä haittaa mitään, mutta olisi jotenkin ollut kiva saada se oma terkkari tälle käynnille. En kuitenkaan kehdannut sanoa, että ei me nyt haluta mitään harjoittelijaa. Pikkukarhu protestoi pituus- ja painomittauksia ankarasti, mutta saatiin kuitenkin komiat mitat otettua:

2.5.12      52cm        3420g       32cm
3 vkoa     53,3cm     4020g       35,6cm
5 vkoa     55,3cm     4535g       37cm
6 vkoa     56,6cm     4925g        37,8cm
3kk         62cm         6410g       40cm
4kk         65cm         7200g       41,2cm
5,5kk      67,4cm      8165g       43cm
6,5kk      69cm         8640g       43,8cm
8,5kk      72,4cm      9475g       45,7cm
1v           78cm        10500g      46,5cm

"Suloinen poika. Kävelee tukia vasten. Kontaten menee myös vauhdilla eteen päin. Kasvu ok."

Hienosti on poika kasvanut, vaikka pohdinkin paljon tuota pituuskasvua. Ollaan kuitenkin molemmat miehen kanssa lyhyitä ja samoin ovat molemmat isovanhemmat, mutta toistaiseksi ainakin Pikkukarhu kasvaa hienosti keskikäyrällä. Painokäyrä notkahti hiukan alaspäin tuon nopean pituuskasvun myötä, mutta se nyt on muutenkin normaalia lapsen alkaessa liikkua enemmän.

Vertailun vuoksi on kerrottava, että olen itse ollut vuoden (ja parin viikon) iässä 9100g ja vain 71cm pitkä. Ihanaa, kun on tämä oma neuvolakortti tallessa! Vaikka noista terkkarin/lääkärin sepustuksista ei kyllä ota kukaan selkoa...

Otettiin rokotusohjelmaan kuuluvista rokotteista 2/3, eli se MPR-rokote jäi nyt sitten tuonne 1v 3kk neuvolaan. Pikkukarhu loukkaantui jälleen syvästi rokottamisesta, mutta rauhoittui kyllä nopeasti. Kotona hän oli jo niin iloista poikaa, eikä rokotuksista tullut tälläkään kertaa minkäänlaisia oireita. Yö meni myös aivan normaalisti.

Pikkukarhu ei vieläkään paljon oikeita sanoja juttele tai kävele ilman tukea. Muutaman kerran hän on vahingossa seisonut hetken ilman tukea, mutta rohkeutta irrottautua tuesta kokonaan ei vielä ole ollut. Veikkaan kuitenkin, että tässä parin kuukauden sisällä hän lähtee kävelemään.

Pikkukarhu on myös reipastunut hurjasti. Aiemmin hän on ollut todella herkkä ja hitaasti lämpiävä varsinkin muiden lasten seurassa. Heti vuoden täytettyään hän tuntuu muuttuneen kuin taikaiskusta! Synttäreilläkin painatti menemään muiden lasten seassa ja jopa leikki näiden kanssa. Tyttöystävä ja muut kaverit eivät tainneet enää tuntua niin pelottavilta. Muutenkin Pikkukarhu on alkanut leikkiä itsekseen pidempiä aikoja. Hän saattaa keskittyä muutamiin lempileluihinsa jopa 15 minuutiksi, mikä on paljon hänelle (ja äidille!)

Lisää rohkeutta ja kiinnostusta uusien taitojen oppimiseen tulee varmasti myös hoidon aloituksen myötä. Pikkukarhu on nyt muutamia päiviä viikossa hoidossa 1,5v parhaan ystävänsä luona, jolta hän näkee mallia muun muassa syömishommissa. Jonkinlaista reipastumista muutenkin hoito tuo varmasti tullessaan. Eikä sillä, Pikkukarhu saa tietenkin olla herkkä ja hitaasti lämpiävä, sellainen kuin temperamentiltään on. Mutta on hyvä, ettei hän ihan niin paljon pelkää koko ajan kaikkea ja kaikkia.

Synttärit menivät hyvin kaikesta stressaamisestani huolimatta. Ainoastaan Miehen puuttuminen synttäreiden ensimmäisestä osiosta harmitti. Hän lupasi tulla kahden maissa, kun kemujen oli tarkoitus alkaa, mutta ilmestyikin vasta puoli viiden aikaan... kun vieraat tekivät jo lähtöä. Luulen, että häntä harmittaa vielä minuakin enemmän.

Pikkukarhu sai valtavan paljon ihania ja käytännöllisiä lahjoja, vanhemmatkin olivat kovin tyytyväisiä. Muutamasta lahjasta on jo selkeästi tullut Pikkukarhun lempileluja, varsinkin puisesta kuorma-autosta, johon saa pudoteltua palikoita. Lisäksi hän on kulkenut Brion puisen kilpa-auton kanssa ympäri kämppää ryömien, työntäen autoa edellään ja pitäen pärisevää ääntä. Mistä lie oppinut matkimaan autoja!

Ekan päivän kakku. Pikkusisko teki koristeet ja kuorrutti.

Toisen päivän kakku. Huomaa, että äiti on ollut koristelemassa tällä kertaa :D

Lahjoja

Ihana isoveli <3

Äitikin sai lahjan ihanalta mammakaveriltaan. Olen ehkä hieman liian paljon puhunut puuttuvasta kakkulapiosta?

Lisäksi Pikkukarhu sai parhaalta ystävältään valokuva-albumin, jossa oli jo paljon kuvia pojista yhdessä ihan ensitapaamisesta lähtien. Ihana idea! Tätä on kiva alkaa täyttämään ja antaa sitten Pikkukarhulle, kun tämä on tarpeeksi vanha.

Voi, on niin ikävä jo omaa rakasta pellavapäätä! Toinenkin pieni rakas bailaa ympäri vatsaa niin että näkyy ja tuntuu! Lapset ovat onni. Kertakaikkiaan <3