on alkanut!
Häissä irvailin kaikille, että siinähän sitten halailette posliinia huomisaamuna, hää hää. Totuushan oli, että meikeläinen juoksi kovaa kyytiä aamupalan jälkeen yökkimään. Mitään ei tosin tullut ulos, mutta kuvottava olo jatkui koko illan. Ja tämän aamun. Ja päivän. Ja illan. Olin aivan räytynyt, kun pääsin töistä kotiin.
Häät olivat aivan mahtavat. Päätettiin sitten kertoa näille ihanille läheisille ystäville uutiset, niin ei tarvinnut selitellä alkoholittomuutta. Hauskaa oli, mutta loppuillasta aloin olla aivan tillintallintikkatanssii väsymyksestä. Lähdettiin jo ennen kahtatoista kotiin, mieskin oli koko illan kohtuu hyvässä hapessa ;)
Finnejä pukkaa. Jee. Meitsillä ei ole koskaan ollut kauhea näppyläinen naama, mutta nyt niitä tuntuu sikiävän mitä ihmeellisempiin paikkoihin. Kivaa.
Itkettää. Kaikki. Kiukuttaa. Kaikki. Meinaa tehdä tiukkaa töissä, kun lapset eivät kuuntele ja ovat itsepäisiä. Tekisi mieli alkaa parkua henkensä edestä ja heittäytyä vatsalleen kiukuttelemaan. Toistaiseksi olen vain nieleskellyt ja laskenut kymmeneen. Hiiiiiitaaaaaaastiiii.
Lisääntyminen on nyt pop meidän ikäluokassa. Moni kaveri odottaa nyt, eikä kaikilla ole edes kyseessä esikoinen. Myös hääkutsuja on alkanut tippua postiluukusta. Se on oikeastaan ihanaa. On ihanaa, että saa aloittaa oman pesän rakentamisen ja perheeseen keskittymisen. En tarkoita sitä, ettenkö haluaisi tavata ystäviäni ja käydä ulkona. Tarkoitan vain, että pääpaino on kotielämässä. Sitä olen kaivannut jo monta vuotta.
Aiotaan hankkia perheenlisäystä ennen varsinaista perheenlisäystä! Tahdomme beaglevauvvan, josta isäntä saa koulutettua kaverin jänömetsälle. Itsehän olen hyvä räksyttämään metsästysreissulla, mutta noutajaksi minusta ei ole. Nyt etsitäänkin sitten toista narttua taloon... Toivottavasti pian löytyisi joku kelpo yksilö! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun jätät viestin!