Pelkopoli ja synnytystoivelista II

Toissapäivänä koitti vihdoinkin se odotettu pelkopolikäynti. Nappasin mukaani neuvolakortin sekä koneella laatimani synnytystoivelistan ja jätin Pikkukarhun ystäväni hellään huomaan. Jännitti, että osaanko pukea sanoiksi ne ajatukset ja tunteet, jotka ovat velloneet Pikkukarhun synnytyksen jälkeen.

Synnytysvastaanotosta minua tuli noutamaan synnytyssalikätilö, joka esitteli itsensä ja ohjasi pienen huoneen mukavaan nojatuoliin. Pidin kätilöstä välittömästi, hän oli hyvin empaattisen ja sydämellisen oloinen, juuri sellainen, kenelle on helppo puhua heti. Aluksi hän kyseli, miten raskauteni on tähän mennessä edennyt ja sitten, mitkä asiat saivat minut tulemaan kyseiselle käynnille. Hän oli hieman jo tutustunut edellisen synnytyksen tietoihin. Käytiin Pikkukarhun synnytystä läpi epikriisien ja muiden sairaalan koneella olevien tietojen avulla. Sain nähdä muun muassa synnytyksen aikana tehdyt merkinnät, joita ei kotiin annetuissa papereissa ollut (eli mitä on tehty mihinkin kellonaikaan) sekä sisätutkimusten tulokset. Niistä selvisi sekin, että kohdunkaula on ollut todella takana vielä synnyttämään mennessä, ja että avautuminen on todellakin ollut hidasta.

Kävimme läpi myös Pikkukarhun tiedot syntymähetkestä sekä seurannasta. Yksi merkittävimmistä selvinneistä asioista oli se, että Pikkukarhulla EI ollut hapenpuutetta syntyessään eikä hänellä todettu missään vaiheessa infektiota. Olin ollut siinä uskossa, että PK kärsi jonkinlaisesta hapenpuutteesta syntyessään ja infektio todella puhkesi. Kyseessä oli koko ajan vain infektioepäily. Oli huojentavaa käydä läpi näitä tietoja.

Myös kätilö ihmetteli sitä, miksi minua ei oltu ohjattu vastaanotossa suihkuun tai minkään muun kivunlievityksen suhteen, koska olin kuitenkin ollut niin vähän auki siinä vaiheessa. Ainoa, mitä sitten jossain vaiheessa tarjottiin, oli se kipupiikki. Olin kuitenkin 6,5h vastaanotossa kärvistelemässä ennen saliin pääsyä. Kerroin myös ihmetelleeni jälkikäteen sitä, miksi minun annettiin olla siinä luulossa, että epiduraalin jälkeen ei saa enää liikkua. Tähänkään kätilö ei osannut tietojensa perustella mitään syytä sanoa, mutta hän epäili, että hoitava kätilö halusi minun lepäävän siinä vaiheessa, eikä ehkä ymmärtänyt mainita asiasta, kun en itsekään siitä kysynyt.

Oli hurjan helpottavaa käydä läpi noita asioita. Kätilö sanoikin, että monet pelkopolille tulevista asiakkaista ovat nimenomaan uudelleensynnyttäjiä, jotka tahtovat vielä käydä läpi edellisen synnytyksen kulkua. Kaikki eivät siis todellakaan ole synnytyspelkoisia.

Lopuksi näytin synnytystoivelistani kätilölle. Ajattelin, että hän pitää sitä jotenkin liian... vaativana, mutta hän sanoi sen olevan erittäin hyvä! Kehotti tuomaan mukanamme sitten synnytykseen. Hän myös kirjoitti ylös tärkeimpiä pääkohtia, jotka tulevat sitten suoraan kätilöiden tietoon heidän avatessaan minun tietoni synnyttämään tullessani.

Puhuimme kivunlievityksenä ammeesta, ja kätilö sai uuden ammehuoneen kuulostamaan aikasmoisen ihanalta paikalta! Amme on kuulemma niin iso, että sinne mahtuu ja saa tulla mieskin mukaan. Huoneessa voi kuunnella musiikkia ja sieltä saa valoja himmennettyä. Se on siis nykyään erillisessä huoneessa, ei synnytyssalissa, ja mahdollisuudet päästä ammeeseen ovat kuulemma oikein hyvät. Ammetoiveesta kannattaa mainita heti vastaanottoon ilmoittautuessa, jotta he varaavat ammeen heti. Tuo oli hyvä tietää, sillä en olisi varmasti osannut heti vastaanotossa avata suutani asian suhteen.

Sen sijaan TAYSin potilashotelliin (sinne ohjataan synnyttäneitä nykyään, isä ja sisarukset saavat myös yöpyä siellä) emme pääse, ikävä kyllä. Sinne pääsevät kyllä tamperelaisetkin, lähellä asuvat, joilla on synnytys mennyt normaalisti ja vauva voi hyvin, mutta meidät rajaa pois aika tylsä asia: jos edellisessä synnytyksessä on vauvalla ollut infektioepäily, ei tälläkään kertaa voi päästä sinne hotelliin. Sitä pidetään riskinä, vaikka tämäkin infektioepäily tuli niinkin yleisestä jutusta kuin kakkaisen lapsiveden hörppääminen... minkä ei pitäisi vaikuttaa tähän synnytykseen yhtään millään tavoin.

Tällainen on lopullinen synnytystoivelistani:

"Alla olevat toiveet ovat itselleni tärkeitä asioita, jotka toivon kätilön ottavan huomioon hoitaessaan synnytystäni sekä ohjatessaan minua läpi synnytyksen. Tiedostan, että synnytyksen kulkua ei voida ennustaa eikä etukäteen suunnitella tarkkaan. Toivoisin kuitenkin, että toiveeni huomioitaisiin mahdollisuuksien mukaan.


- Toivon lääkkeetöntä synnytystä, johon puututtaisiin mahdollisimman vähän toimenpiteillä.

• Jos toimenpiteitä tarvitaan, toivon, että henkilökunta keskustelisi niistä minun ja tukihenkilöni kanssa ja selittäisi ymmärrettävällä kielellä, mitä vaihtoehtoja meillä on. Sen jälkeen toivoisimme muutaman minuutin aikaa miettiä tilannetta ja pohtia miten haluamme tilanteessa toimia.

- Isä on erittäin herkkä, eikä kestä nähdä neuloja tai toimenpiteitä. Toivoisimme kätilön/lääkärin varoittavan isää ennen toimenpiteisiin ryhtymistä

AVAUTUMISVAIHE

- Toivon, että sisätutkimuksia tehdään mahdollisimman vähän

- Haluaisin liikkua mahdollisimman vapaasti koko synnytyksen ajan ja toivon kätilön kannustavan minua siihen

- Kivunlievityksenä haluan käyttää luonnonmukaisia menetelmiä:

• Liike (kävely, keinutuoli, jumppapallo jne.)

• Vesi (amme/suihku)

• TENS (mukana itsellä)

• Homeopaattiset valmisteet (mukana itsellä)

• Kaurapussi

• Hieronta/vyöhyketerapia/akupainanta

- Lääkkeellisistä kivunlievitysmenetelmistä käyttäisin mieluiten ilokaasua, jos sille on todella tarvetta

- Toivon, ettei oksitosiinia käytettäisi synnytyksen vauhdittamiseen, ellei ole aivan pakko

- Haluaisin olla hämärässä synnytyssalissa ja antaa musiikin soida taustalla

PONNISTUSVAIHE

- Haluaisin ponnistaa jakkaralla tai muussa pystyasennossa. Viimeisinä vaihtoehtoina ovat puoli-istuva, kylki- tai makuuasento

• Isää voi ohjata auttamaan eri asentojen tukemisessa

SYNTYMÄN JÄLKEEN

- Toivon, että vauva nostettaisiin suoraan syliini

- Toivon, että napanuora saa sykkiä loppuun (vähintään 2min, mieluummin kauemmin)

- Haluaisin pitää vauvaa sylissä ihokontaktissa niin kauan, että saamme rauhassa kokeilla ensi-imetystä vauvan valmiuksien mukaan

- Toivon, ettei vauvaa kylvetetä lainkaan

- Puettaessa isä laittaa vauvalle kestovaipan

- Toivon, että istukan irtoamista ei nopeuteta oksitosiinitipalla. Haluaisin mieluummin imettää ja auttaa istukan irtoamista luonnollisin keinoin

• Haluaisin nähdä istukan

- Mikäli vauvan tila vaatii lääketieteellistä hoitoa, toivon, että meille kerrottaisiin selkeästi tilanteesta sekä toimenpiteistä, ja isä voisi olla mukana mahdollisuuksien mukaan

- Toivon, että vauvalle ei anneta yhtään lisämaitoa ilman lääketieteellistä syytä.

• Jos lisämaidon antamiselle on muu peruste, toivon, että siitä keskustellaan kanssani ja maitoa tarjotaan vauvalle keinolla, joka vähiten vaikuttaa vauvan imemisotteeseen, esim. hörpyttämällä, lusikalla tai ruiskulla

- Haluaisin käydä synnytyksen kulun läpi kätilön kanssa

*******************************************************

Ja eilen oli taas neuvola. Ei mittään uutta, vauva on laskeutunut ja aika alhaalla, mutta ei kiinnittynyt. Laskettuun aikaan saakka mennään, veikkasi terkkari.

rv 37+2 

rr 113/73
hb 126
paino 69.1kg (770g/vko, yhteensä tullut 16.1kg)
sf 33,5cm (1,5cm viikossa lisää)
syke 140

liikkeet ++
rt
pissa puhdas

Vastaavat lukemat Pikkukarhun ajoilta:

rv 37+2
rr 124/68

Hb 132
paino 70.1kg (700g/vko, kokonaisnousu 13.1kg)
sf 32cm
syke 155
liikkeet ++
raivotarjonta
pissa puhdas

Pikkukarhua odottaessa rv 37+6 ei ollut enää kohdunkaulaa jäljellä ja olin sormelle auki. Ohhoh.

Synnytystoiveita

Kai se on pikku hiljaa aika valmistautua synnytykseen, kun täysiaikaisuuden rajaankaan ei ole enää kuin vajaat viisi viikkoa ja laskettuun aikaan vajaat kahdeksan. Toisaalta ne tuntuvat pitkiltä ajoilta, mutta toisaalta taas nämä päivät vilistävät ohi hurjaa vauhtia.

Synnytystähän ei kannata suunnitella liian tarkasti tai pitää suunnitelmista kiinni kynsin ja hampain. Siinä hommassa on nimittäin noita muuttuvia tekijöitä paljon: mikä on äidin ja vauvan tilanne, miten ja millä viikoilla synnytys käynnistyy, millainen kätilö on vastaanotossa tai salissa...

On kuitenkin hyvä miettiä jonkinlaisia toiveita, miten kussakin tilanteessa haluaisi toimittavan. Nämä toiveet olisi myös hyvä saada kätilöiden tietoon. Itsehän täytin Pikkukarhua odottaessani siihen sähköiseen esitietolomakkeeseen i-panaan kaikki toiveeni synnytyksen suhteen, mutta ei niitä ilmeisesti ollut kukaan lukenut. Itsehän en osannut vaatia juuri mitään synnyttämään mennessäni tai synnytyksen aikana, tottelin vain sokeasti kätilöitä. Jälkikäteen harmittaa. Synnytys oli passiivinen, pitkäkestoinen ja päättyikin hieman ikävästi. Olisin ehkä kaivannut enemmän vuorovaikutusta kätilön kanssa, erilaisia ehdotuksia eri tilanteissa.

Tällä kertaa aion kirjoittaa toiveet ylös, myös paperille blogin lisäksi. Mies saa tukihenkilön ominaisuudessa pitää huolta siitä, että toiveeni ainakin esitetään, mikäli tilanne niin sallii/vaatii. Lisäbonuksena toiveeni synnytyksen suhteen tulevat paremmin esille kätilöille myös pelkopoliasiakkuuden ansiosta.

Tosin... sain ajan pelkopolille vasta 3.9., eli silloin on jo rv 37+6! Ei siis passaa synnyttää ennen sitä...


Luonnonmukainen synnytys

Uskon siihen väittämään, että komplikaatioiden määrä vähenee, mitä vähemmän synnytyksen kulkuun puututaan. Tämä tarkoittaa minun kohdallani sitä, että pyrin tällä kertaa välttämään lääkkeitä ja ylimääräisiä toimenpiteitä (sisätutkimukset esimerkiksi) mahdollisuuksien mukaan. Kipuun, rentoutumiseen ja olon mahdollisimman mukavaksi tekemiseen olen etsinyt muita vaihtoehtoja, jotka voisivat sopia juuri minulle. Voihan se olla, että en tykkääkään yhtään esimerkiksi TENS-laitteesta tai jumppapallon päällä istumisesta juuri siinä tilanteessa, mutta ainakin ne ovat vaihtoehtoina kokeiltavissa sitten. Viimeksi minulle ei tarjottu edes suihkua kivunlievitykseen missään vaiheessa, enkä osannut sitä itsekään pyytää.

Viimeksi en ehtinyt tulla niin kipeäksi, että voisin sanoa supistusten olleen sellaisia, etten olisi kestänyt ilman epiduraalia. Otin epiduraalin varmuuden vuoksi, kun mitään muutakaan vaihtoehtoa ei kivunlievitykseen tarjottu, ja kätilöt ilmeisesti toivoivat, että olisin nukkunut muutaman tunnin sen voimalla (en nukkunut silmäystäkään synnytyksen ollessa käynnissä). En siis ole kokeillut liikkumista, jumppapalloa, lämpöpussia, suihkua tai mitään muutakaan luonnonmukaista menetelmää saliin siirtymisen jälkeen. Vastaanotossa liikkuminen helpotti kipua, ja siellä ainakin oli sellainen olo, että pärjään vielä supistusten kanssa.

En pelkää kipua. En nyt varsinaisesti siitä pidäkään, mutta koen synnytyskivun positiivisena kipuna, jonka kanssa voi ja pitää tehdä yhteistyötä. En usko, että pystyn mielikuvaharjoituksiin juuri silloin ("kuvittele, että supistus on kuin aalto, joka vie sinua lähemmäs vauvaa..."), mutta asennoitumalla kipuun oikealla tavalla voi sitä myös kestää paljon paremmin. Ihmisen mieli on voimakas. Pelkkään mielenlujuuteen en tosin luottaisi pelkästään... Siispä:

TENS-LAITE

Transcutaneous Electrical Nerve Stimulation eli ihon kautta tapahtuva sähköinen hermostimulaatio rentouttaa lihaksia ja aktivoi kehon omia kipua lievittäviä mekanismeja. Elektrodilaput kiinnitetään selkään ohjeiden mukaisesti. Laitteen lähettämät impulssit tuntuvat pienenä kihelmöintinä, ja impulssien voimakkuutta pystyy säätelemään omien tuntemusten mukaan. Kokemusten mukaan TENS-laitteen käyttö on kaikkein tehokkainta synnytyksen ensimmäisessä vaiheessa (avautuminen), eikä sen käytöstä ole todettu olevan minkäänlaista haittaa äidille tai vauvalle. Se kannattaa ottaa käyttöön jo kotona, kun synnytys käynnistyy. TENS-laitteen käyttö ei myöskään sulje pois muita kivunlievitysvaihtoehtoja, lukuun ottamatta tietenkin vettä. TENS-laitteen toimintaperiaate on samantyyppinen kuin aquarakkuloiden, joita taas en halua kokeilla.

TENS-laitteita vuokraa muun muassa Aktiivinen Synnytys ry 40€ hintaan. Laitteen saa kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, ja sitä saa pitää synnytykseen saakka, vaikka raskaus menisikin yliajalle. He myös postittavat laitteen muualle Suomeen, mikäli nouto ei ole mahdollinen. Tällöin veloitetaan myös postikulut.

Tampereelta TENS-laitteen saa vuokrattua Tampereen Napapiiriltä (myöskin 40€, kaksi viikkoa ennen laskettua aikaa, laina-aika neljä viikkoa). Aion siis sieltä käydä laitteen vuokraamassa.

Lisätietoa TENS-laitteen käytöstä:
http://www.vauvantai.info/tens-laite/
http://www.aktiivinensynnytys.fi/index.php/vuokrauspalvelut/77-vuokrauspalvelut

VESI

Vesi vanhin voitehista, kuten vanha sananlasku sanoo. Käytin vettä kivunlievitykseen jo ennen synnytyksen käynnistymistä, kun alaselän lihas paukahti jumiin ja kipu oli jäätävää. Suihkun lattialla kontillaan olo kuuman veden virratessa selkään oli ainut, mikä kipuun auttoi silloin. Myös synnytyksen käynnistyttyä kotona suihkussa olo auttoi kipuun paljon. Tällä kertaa toivon siis, että pääsen suihkuun tai hyvällä tuurilla jopa TAYSin uuteen Amor-ammeeseen saamaan kivunlievitystä. TAYSiin on kuulemma remontoitu uusi ja hieno ammehuonekin! Ennen amme oli yhdessä saleista, joten sinne pääseminen oli melkoista arpapeliä. Aion myös olla kotona niin pitkään, kun tuntuu hyvältä, joten vietän varmaan sen ajan pitkälti kylppärissä, ellen ole kiinni TENS-laitteessa. Anteeksi vaan naapurit, kun lotraan vettä litratolkulla...

HOMEOPATIA

Kiinnostuin homeopatian käytöstä synnytyksessä, kun ystäväni kertoi kokemuksiaan. Hän synnytti homeopatian ja ilokaasun avulla esikoisensa vajaa vuosi sitten. Häneltä kuulin myös Helioksen synnytyskitistä (Helios Childbirth), joka sisältää 18 yleisimmin synnytyksessä ja sen jälkeen tarvittavista homeopaattisista valmisteista. Synnytyskitin mukana tulevat myös ohjeet, mutta myös netistä ja kirjallisuudesta löytyy runsaasti ohjeita homeopatian käyttöön. Homeopaatti Satu Järvilehton sivuilla on esitelty selkeästi synnytyskitti ja lääkkeet, sekä minkälaiseen oirekuvaan mitäkin otetaan. Sain myös paljon hyviä neuvoja ystävältäni. Homeopatian käyttö on turvallista, kunhan käyttää alhaisia/oikeita pontesseja lääkettä eikä jatka lääkkeen käyttöä sinnikkäästi, jos vaikutusta ei ole. Myös kätilöille täytyy muistaa mainita, että käyttää homeopaattisia valmisteita, vaikka homeopatian käyttö ei suljekaan pois tavallisten lääkkeiden käyttämistä. Synnytyskitissä olevia lääkkeitä voi käyttää myöhemminkin, esimerkiksi Gelseniumia flunssaan ja Chamomillaa hampaiden puhkeamiseen tai korvakipuun.

Aion käydä tiedustelemassa synnytyskittiä Tampereen Laukontorilla sijaitsevasta Homeopaattisesta Putiikista. Jos heiltä ei sitä löydy tai eivät pysty tilaamaan, niin sitten tilaan Circulum Farmasia oy:lta, josta ystävänikin oli omansa hankkinut. Hinnaksi tulee ~80€. Tuota Homeopaattista Putiikkia minulle suositeltiin kovasti, siellä saa kuulemma todella hyvää asiakaspalvelua!

MUSIIKKI

Musiikki on yksi parhaita rentoutumiskeinoja minulla. Aion koota soittolistan, jolloin voin kuunnella musiikkia kuulokkeilla, sekä myös polttaa pari cd:tä. Saleissa on kannettava cd-soitin, joka toivottavasti toistaa poltettuja läpysköitä... Musiikkia tulee vähän laidasta laitaan: rentoutusmusiikkia, suosikkibiisejä, rajumpaa metallimättöä ja menevää fiilistelymusaa. En tiedä miksi, mutta jostain syystä tuntuu siltä, että Semmareita pitäisi laittaa listalle paljon! Lisäksi siellä tulee olemaan paljon Metallicaa (sinfoniaorkesterin kanssa soitetut versiot kappaleista), Scandinavian Music Groupia sekä Nightwishia (vanhempaa).

LIIKE

Liike lähtee lantiosta, sanoi Marco Bjurströmkin aikoinaan. Kävelemisen lisäksi aion hyödyntää asentoja, joissa saa pyöriteltyä lantiota puolelta toiselle, kuten jumppapallon päällä olemista istuallaan tai nojaten. Uskon myös siihen, että keho kertoo itse, millaista liikettä tulisi tehdä. Jos siis tuntuu siltä, että pitäisi huojua ja heilua puolelta toiselle käsittämättömillä koreografioilla, niin sitten varmaan kannattaa tehdä niin. Sängyssä en suostu makaamaan, ellei ole jostain syystä aivan pakko. Sänkyyn makaamaan joutuminen on yksi suurimmista peloistani tulevan synnytyksen suhteen...

GUA SHA

Gua Sha on perinteistä kiinalaista lääketiedettä. Gua Sha -kivellä tai luulastalla/ -kammalla kaavitaan (öljyttyä) selän ihoa ylhäältä alas ja molemmin puolin. Guashaus elvyttää verenkiertoa ja avaa tehokkkaasti hiusverisuonia. Kaapimisen myötä iholle alkaa piirtyä punaisia pisteitä, jotka kertovat, missä kohdin kipu on. Näitä pisteitä voi sitten erikseen vielä hieroa käsin kipua lievittääkseen. Ystäväni käytti Gua Sha -kampaa edellisen synnytyksen käynnistelyyn, tosin siitä ei silloin tainnut olla juurikaan hyötyä. Selkä oli hurjan näköinen sen jälkeen! Vaikka synnytys ei käynnistynytkään, niin guashaus rentoutti ihanasti. Kaapimiseen kelpaa halvempikin väline, esimerkiksi pyöreäreunainen hillopurkin kansi. Itse aion hankkia Gua Sha -kamman, jos jostain sellaisen löydän. Ystävä vinkkasi, että oli ainakin joskus bongannut niitä Ruohonjuuresta...

Ystäväni opettaa miestä käyttämään Gua Shaa, jotta tällä on sitten homma hallussa tosipaikan tullen. Myös jotkut kätilöt osaavat käyttää Gua Shaa, mutta sen varaan ei tietenkään uskalla laskea.

Lisätietoja Gua Shasta:
http://voimaannuttavasynnytys.blogspot.fi/2009/11/gua-shaa-kipuun.html
http://www.akuvire.com/10

HIERONTA

Mies saattaa myös päästä perinteisiin hieromishommiin. Hiukan veikkaan, että en saata kestää miehen kosketusta synnytyksessä, jolloin myös tuo Gua Sha saattaa jäädä käyttämättä... mutta se optio on ainakin oltava, että mies hieroo ja painelee  tarpeen vaatiessa. Kätilöystäväni on luvannut pitää meille briiffausta niistä kaikista tempuista, millä isä voi helpottaa synnyttäjän oloa. Niitä onkin hyvä käydä läpi etukäteen, ettei mies ole sitten sormi suussa h-hetkellä ja meitsi pinna kireällä rääkymässä sekavia ohjeita...

Lisätietoa hieronnasta synnytyksessä:
http://www.babyidea.fi/aidille/hieronnasta.html

VALAISTUS

Toivon, että salissa olisi hämärä valaistus. Vihaan normaalistikin kaikenlaista loisteputkivalaistusta yli kaiken, mutta synnytyssalissa nämä valot vielä korostavat sen paikan karua ympäristöä. Kynttilöitähän saliin ei saa tuoda, mutta saatamme hankkia led-tuikkuja tuomaan tunnelmaa. Tällaisilla pienilläkin yksityiskohdilla voi olla merkitystä rentoutumisen kannalta, vaikka ei uskoisi. Mitä rennompi äiti on synnytyksessä, sitä helpompi kropan on tehdä työtään, johon se on luotu.

SUKAT

En aio pukea sairaalan sukkia jalkaan. Ihan sama, vaikka niistä saisikin ponnistaessa hyvin kiinni, mutta ne ovat inhottavat! Aion pakata sairaalakassiin parit mukavat omat sukat (pitkävartiset ja lyhytvartiset), kiristämättömät mutta kuitenkin sellaiset, jotka pysyvät jalassa... toisin kuin sairaalasukat! Saatan myös olla ilman sukkia kokonaan.

PONNISTUSASENTO

Puoli-istuvassa asennossa synnyttäminen on luonnotonta, mutta silti tätä asentoa käytetään paljon ja siihen ohjataan hanakasti. Puoli-istuva asento tarjoaa kyllä kätilöille ergonomisimman työskentelyasennon ja hyvät näkymät, mutta tällöin jää hyödyntämättä luonnon oma vauhdituskeino vauvan ulos tulemiseksi: painovoima. Puoli-istuvassa asennossa äiti istuu oman häntäluunsa päällä, estää sitä avautumasta ja tekemästä tilaa lantioon. Jos synnytys sujuu muuten hyvin, eikä estettä erilaisten asentojen kokeilemiselle ole, kannattaisi synnyttäjän kuunnella omaa kehoaan. Asento saattaa löytyä ihan luonnostaan.

Minulla on kokemusta kylkimakuu- sekä puoli-istuvasta asennosta synnytyksessä. Kylkimakuu vielä menetteli, mutta puoli-istuvasta en pitänyt. Laitoin jo viimeksi toivelistalle jakkaran, mutta tilanne ei loppupeleissä sallinut kovin monimutkaisia ponnistusentoja, kun oli kiire saada lapsi ulos. Tälläkin kertaa toivon jakkaraa, mutta voisin myös kokeilla polviseisontaa.

Lisätietoa ponnistusasennoista:
http://www.bebesinfo.fi/sivu.php?artikkeli_id=245

*****************************************

Jo tämän toivelistan kirjoittaminen on ollut terapeuttista ja lievittänyt synnytykseen liittyvää ahdistusta. Suosittelen siis lämpimästi! Aion käydä tämän listan Miehen kanssa läpi pian, jotta hänkin on kartalla ja saa myös tuoda esille niitä asioita, mitkä häntä tulevassa synnytyksessä pelottavat tai jännittävät. Nähtäväksi jää, ehtiikö edellisellä kerralla mukana ollut ystävämme doulaksi tällä kertaa. Nyt meillä on kuitenkin paljon suurempi luottamus siihen, että Mies kykenee olemaan synnytyksessä mukana, eikä sen puoleen tarvitse jännittää. Ystävän tarjoama tuki meille molemmille on silti iso plussa, joten toivottavasti hän ehtii mukaan.

rv 30+0

Eilen poksui siis 30+0! Käsittämätöntä tämä ajankulu... olen jotenkin niin asennoitunut siihen, että tämäkin tulee laskettuna aikana tai menee yli, etten osaa edes kuvitella synnyttäväni elokuun puolella. Ja toivottavasti tyyppi pysytteleekin kasvamassa 37+ viikoille saakka! Mutta ei välttämättä ole enää sitä kymmentä viikkoa tässä odotettavana... Hui.

30+0

Voisin väsätä jonkinlaista postausta kivunlievitysmenetelmistä, mitä aion tällä kertaa käyttää... tai suunnittelen ainakin käyttäväni. Toiveena olisi mahdollisimman luomu (ja mielellään edellistä paljon lyhytkestoisempi, PLIIS!) synnytys.

PÄIVÄN OIVALLUS: 

Asia, jota en ajatellut enää koskaan tehdä kasvatettuani tukan pitkäksi sitten vuoden 2005: saparoiden käyttäminen. Vaan kuinkas ollakkaan, en kestä tätä järkyttävää MacGyver -takapiiskaa enää aukinaisena... Muistuttakaa meikeläistä tästä ikävästä välivaiheesta, kun seuraavan kerran alan puhua tukan lyhyeksi leikkaamisesta!

Huomenna kotiin. Siellä on kuulkaas ikkunat ja matot pesty sekä sängynrunko kasattu valmiiksi. AI ETTÄ!