Pelkopoli ja synnytystoivelista II

Toissapäivänä koitti vihdoinkin se odotettu pelkopolikäynti. Nappasin mukaani neuvolakortin sekä koneella laatimani synnytystoivelistan ja jätin Pikkukarhun ystäväni hellään huomaan. Jännitti, että osaanko pukea sanoiksi ne ajatukset ja tunteet, jotka ovat velloneet Pikkukarhun synnytyksen jälkeen.

Synnytysvastaanotosta minua tuli noutamaan synnytyssalikätilö, joka esitteli itsensä ja ohjasi pienen huoneen mukavaan nojatuoliin. Pidin kätilöstä välittömästi, hän oli hyvin empaattisen ja sydämellisen oloinen, juuri sellainen, kenelle on helppo puhua heti. Aluksi hän kyseli, miten raskauteni on tähän mennessä edennyt ja sitten, mitkä asiat saivat minut tulemaan kyseiselle käynnille. Hän oli hieman jo tutustunut edellisen synnytyksen tietoihin. Käytiin Pikkukarhun synnytystä läpi epikriisien ja muiden sairaalan koneella olevien tietojen avulla. Sain nähdä muun muassa synnytyksen aikana tehdyt merkinnät, joita ei kotiin annetuissa papereissa ollut (eli mitä on tehty mihinkin kellonaikaan) sekä sisätutkimusten tulokset. Niistä selvisi sekin, että kohdunkaula on ollut todella takana vielä synnyttämään mennessä, ja että avautuminen on todellakin ollut hidasta.

Kävimme läpi myös Pikkukarhun tiedot syntymähetkestä sekä seurannasta. Yksi merkittävimmistä selvinneistä asioista oli se, että Pikkukarhulla EI ollut hapenpuutetta syntyessään eikä hänellä todettu missään vaiheessa infektiota. Olin ollut siinä uskossa, että PK kärsi jonkinlaisesta hapenpuutteesta syntyessään ja infektio todella puhkesi. Kyseessä oli koko ajan vain infektioepäily. Oli huojentavaa käydä läpi näitä tietoja.

Myös kätilö ihmetteli sitä, miksi minua ei oltu ohjattu vastaanotossa suihkuun tai minkään muun kivunlievityksen suhteen, koska olin kuitenkin ollut niin vähän auki siinä vaiheessa. Ainoa, mitä sitten jossain vaiheessa tarjottiin, oli se kipupiikki. Olin kuitenkin 6,5h vastaanotossa kärvistelemässä ennen saliin pääsyä. Kerroin myös ihmetelleeni jälkikäteen sitä, miksi minun annettiin olla siinä luulossa, että epiduraalin jälkeen ei saa enää liikkua. Tähänkään kätilö ei osannut tietojensa perustella mitään syytä sanoa, mutta hän epäili, että hoitava kätilö halusi minun lepäävän siinä vaiheessa, eikä ehkä ymmärtänyt mainita asiasta, kun en itsekään siitä kysynyt.

Oli hurjan helpottavaa käydä läpi noita asioita. Kätilö sanoikin, että monet pelkopolille tulevista asiakkaista ovat nimenomaan uudelleensynnyttäjiä, jotka tahtovat vielä käydä läpi edellisen synnytyksen kulkua. Kaikki eivät siis todellakaan ole synnytyspelkoisia.

Lopuksi näytin synnytystoivelistani kätilölle. Ajattelin, että hän pitää sitä jotenkin liian... vaativana, mutta hän sanoi sen olevan erittäin hyvä! Kehotti tuomaan mukanamme sitten synnytykseen. Hän myös kirjoitti ylös tärkeimpiä pääkohtia, jotka tulevat sitten suoraan kätilöiden tietoon heidän avatessaan minun tietoni synnyttämään tullessani.

Puhuimme kivunlievityksenä ammeesta, ja kätilö sai uuden ammehuoneen kuulostamaan aikasmoisen ihanalta paikalta! Amme on kuulemma niin iso, että sinne mahtuu ja saa tulla mieskin mukaan. Huoneessa voi kuunnella musiikkia ja sieltä saa valoja himmennettyä. Se on siis nykyään erillisessä huoneessa, ei synnytyssalissa, ja mahdollisuudet päästä ammeeseen ovat kuulemma oikein hyvät. Ammetoiveesta kannattaa mainita heti vastaanottoon ilmoittautuessa, jotta he varaavat ammeen heti. Tuo oli hyvä tietää, sillä en olisi varmasti osannut heti vastaanotossa avata suutani asian suhteen.

Sen sijaan TAYSin potilashotelliin (sinne ohjataan synnyttäneitä nykyään, isä ja sisarukset saavat myös yöpyä siellä) emme pääse, ikävä kyllä. Sinne pääsevät kyllä tamperelaisetkin, lähellä asuvat, joilla on synnytys mennyt normaalisti ja vauva voi hyvin, mutta meidät rajaa pois aika tylsä asia: jos edellisessä synnytyksessä on vauvalla ollut infektioepäily, ei tälläkään kertaa voi päästä sinne hotelliin. Sitä pidetään riskinä, vaikka tämäkin infektioepäily tuli niinkin yleisestä jutusta kuin kakkaisen lapsiveden hörppääminen... minkä ei pitäisi vaikuttaa tähän synnytykseen yhtään millään tavoin.

Tällainen on lopullinen synnytystoivelistani:

"Alla olevat toiveet ovat itselleni tärkeitä asioita, jotka toivon kätilön ottavan huomioon hoitaessaan synnytystäni sekä ohjatessaan minua läpi synnytyksen. Tiedostan, että synnytyksen kulkua ei voida ennustaa eikä etukäteen suunnitella tarkkaan. Toivoisin kuitenkin, että toiveeni huomioitaisiin mahdollisuuksien mukaan.


- Toivon lääkkeetöntä synnytystä, johon puututtaisiin mahdollisimman vähän toimenpiteillä.

• Jos toimenpiteitä tarvitaan, toivon, että henkilökunta keskustelisi niistä minun ja tukihenkilöni kanssa ja selittäisi ymmärrettävällä kielellä, mitä vaihtoehtoja meillä on. Sen jälkeen toivoisimme muutaman minuutin aikaa miettiä tilannetta ja pohtia miten haluamme tilanteessa toimia.

- Isä on erittäin herkkä, eikä kestä nähdä neuloja tai toimenpiteitä. Toivoisimme kätilön/lääkärin varoittavan isää ennen toimenpiteisiin ryhtymistä

AVAUTUMISVAIHE

- Toivon, että sisätutkimuksia tehdään mahdollisimman vähän

- Haluaisin liikkua mahdollisimman vapaasti koko synnytyksen ajan ja toivon kätilön kannustavan minua siihen

- Kivunlievityksenä haluan käyttää luonnonmukaisia menetelmiä:

• Liike (kävely, keinutuoli, jumppapallo jne.)

• Vesi (amme/suihku)

• TENS (mukana itsellä)

• Homeopaattiset valmisteet (mukana itsellä)

• Kaurapussi

• Hieronta/vyöhyketerapia/akupainanta

- Lääkkeellisistä kivunlievitysmenetelmistä käyttäisin mieluiten ilokaasua, jos sille on todella tarvetta

- Toivon, ettei oksitosiinia käytettäisi synnytyksen vauhdittamiseen, ellei ole aivan pakko

- Haluaisin olla hämärässä synnytyssalissa ja antaa musiikin soida taustalla

PONNISTUSVAIHE

- Haluaisin ponnistaa jakkaralla tai muussa pystyasennossa. Viimeisinä vaihtoehtoina ovat puoli-istuva, kylki- tai makuuasento

• Isää voi ohjata auttamaan eri asentojen tukemisessa

SYNTYMÄN JÄLKEEN

- Toivon, että vauva nostettaisiin suoraan syliini

- Toivon, että napanuora saa sykkiä loppuun (vähintään 2min, mieluummin kauemmin)

- Haluaisin pitää vauvaa sylissä ihokontaktissa niin kauan, että saamme rauhassa kokeilla ensi-imetystä vauvan valmiuksien mukaan

- Toivon, ettei vauvaa kylvetetä lainkaan

- Puettaessa isä laittaa vauvalle kestovaipan

- Toivon, että istukan irtoamista ei nopeuteta oksitosiinitipalla. Haluaisin mieluummin imettää ja auttaa istukan irtoamista luonnollisin keinoin

• Haluaisin nähdä istukan

- Mikäli vauvan tila vaatii lääketieteellistä hoitoa, toivon, että meille kerrottaisiin selkeästi tilanteesta sekä toimenpiteistä, ja isä voisi olla mukana mahdollisuuksien mukaan

- Toivon, että vauvalle ei anneta yhtään lisämaitoa ilman lääketieteellistä syytä.

• Jos lisämaidon antamiselle on muu peruste, toivon, että siitä keskustellaan kanssani ja maitoa tarjotaan vauvalle keinolla, joka vähiten vaikuttaa vauvan imemisotteeseen, esim. hörpyttämällä, lusikalla tai ruiskulla

- Haluaisin käydä synnytyksen kulun läpi kätilön kanssa

*******************************************************

Ja eilen oli taas neuvola. Ei mittään uutta, vauva on laskeutunut ja aika alhaalla, mutta ei kiinnittynyt. Laskettuun aikaan saakka mennään, veikkasi terkkari.

rv 37+2 

rr 113/73
hb 126
paino 69.1kg (770g/vko, yhteensä tullut 16.1kg)
sf 33,5cm (1,5cm viikossa lisää)
syke 140

liikkeet ++
rt
pissa puhdas

Vastaavat lukemat Pikkukarhun ajoilta:

rv 37+2
rr 124/68

Hb 132
paino 70.1kg (700g/vko, kokonaisnousu 13.1kg)
sf 32cm
syke 155
liikkeet ++
raivotarjonta
pissa puhdas

Pikkukarhua odottaessa rv 37+6 ei ollut enää kohdunkaulaa jäljellä ja olin sormelle auki. Ohhoh.