rv 13+0 poks poks POKS!

Aika menee nopeasti! Vastahan tässä tuskailtiin, että tulisivat nyt nuo "turvalliset viikot" ja nyt puksutetaan jo kohti 14. raskausviikkoa sekä ollaan toisella raskauskolmanneksella! Tuntuu, ettei vieläkään oikein tajua tätä kaikkea todeksi: olen raskaana! Sisälläni touhuaa tyyppi!

Nt-ultrassa tosiaan hypättiin pari päivää eteenpäin, eli kun luulin ultrauspäivänä olevan rv 11+2, olikin jo 11+5. Koska heitto viimeisistä menkoista katsottuun laskettuun aikaan jäi lyhyeksi, pysyy laskettu aika nyt sitten 1.5.2012. Hauskaa vappua! Ultran mukaan laskettu aika olisi tarkalleen 5.5. Heittoa pitäisi olla yli 4 päivää, että laskettu aika muutettaisiin. Sanotaan nyt sitten niin, että laskettu aika on siinä toukokuun ensimmäisellä viikolla :)

Sain tällä viikolla itse kuulumaan Onni-Ilonan sykkeen! Laskin eilen sykkeeksi 160, enkä ihmettele yhtään, sillä toinen mylläsi menemään minkä kerkesi. Alkuviikosta taas lorahti kerran verta pönttöön, joten nuo sykkeiden kuulemiset rauhoittavat kummasti. Mistähän tuo satunnainen verenvuoto voisi johtua? Istukka on etuseinässä, joten siitä ei ainakaan. Istukan sijainti on muuten nyt sellainen, että liikkeet eivät välttämättä tunnu niin aikaisin kuin muilla. Sekin on ihan mukava tietää etukäteen...

Huono olo on siirtynyt iltoihin, alkaa siinä klo 16-17 maissa. Töissä olo on ollut melko energinen ja olen suorastaan nauttinut töissä olosta! Kotona en sitten jaksakaan tehdä yhtään mitään, mistä tulee mieheltä sanomista. Tiedän, että hän kaipaisi jotain yhdessä tekemistä, mutta ei vaan kykene. Olen yrittänyt lohduttaa, että tämä on ohimenevä vaihe. 

Harmittaa, kun miehellä ei oikein ole sellaisia ystäviä ympärillään, joiden kanssa hän voisi puhua tulevasta elämänmuutoksesta. Hänen miespuolisilla kavereillaan ei ole lapsia, joten hän kokee olevansa aika yksin näiden kysymystensä ja pelkojensa kanssa. Olen tietenkin yrittänyt itse olla tukena, mutta hän taitaisi kaivata sellaista miehistä näkökulmaa asioihin.

Maha on iltaisin kuin rantapallo, mutta suurta muutosta viikkojen aikana ei ole tullut ainakaan omasta mielestäni. Tässä teille tämänhetkinen mallikansioni ;)

rv 7+6

rv 11+0

rv 12+5

Painoa ei ole vielä tullut yhtään lisää, vaikka olenkin syönyt kuin sika viime aikoina. Sain jopa mässäiltyä irtokarkeilla pitkästä aikaa! Ihanaa! <3

10+4

Sydän sykkii ja pieni heittää volttia villisti <3

Helpotus.

Insomniaa ja neuroottisuutta

Viime yö meni totaalisen reisille. Kuvainnollisesti. Maustettiin hyviä unia pienellä taistelulla miehen kanssa vanhasta ongelmasta. Se on oikeasti Ongelma: minä en pysty nukahtamaan, jos huoneessa ei ole ihan hiljaista ja pimeää, kun taas mies ei pysty nukahtamaan, jos ei televentteri ole päällä tai läppäriltä tule Avaraa luontoa (no, onhan sen Jarmo Heikkisen ääni tosi rauhoittava, MUTTA...) Tästäkös minä eilen illalla maitoni nostin, kun jouduin ensimmäistä iltaa yrittämään unta ilman lääkkeitä. Oli muutenkin hermostunut ja ahdistunut olo, ja sitten vielä se helevetin töllö siinä auki. Mies sanoi, että voisin kysyä lääkäriltä jotain korvaavaa, eikä vaan tajunnut, että kyllä se ketipinor sopii, mutten TAHDO syödä sitä. Hän ehdotti luontaistuotelääkkeitä, johon tietty kiivastuneena totesin, että syö itte niitä luontaismömmöjä, jos kerran nukahtaminen on niin vaikeaa. Mies lähti sohvalle, mutta tuli hetken päästä takaisin.

Aamulla se sitten lähti Tallinnaan klo 5.40 hakemaan viinaa rannasta ystäviemme häihin. Piti minua ihan tahallaan hereillä siinä ja kävi läpi illan juttua. Koin taas suurta vääryyttä ja syyllistämistä, vaikka olinhan itse toki kiljunut kurkkutorvi suorana kaikkea tyhmää miehelle. En saanut sitten enää unta, kun hän lähti.

Miestä rassaa oikeasti tosi paljon se, miten lääkkeiden lopettaminen vaikuttaa kuntooni. Minusta voisi kuitenkin itse joustaa sen verran, että hankkisi jotain nukahtamista helpottavaa, jotta makuuhuone olisi rauhoitettu alue. Yritin eilen vedota siihenkin, että siihen telkkarin paikalle tulee sitten pinnasänky. Siinäpähän tuijottelet sitä sitten pitkin iltaa!

Kävin aamulla kävelyllä, kun kerta olin herännytkin niin epäihmismäiseen aikaan. Syke nousi reippaasta kävelystä yli 140, vaikka normaalisti en kävelemällä saa sykettä nousemaan yli 130. Liian reipas askel alkoi tuntua epämukavalta. Täytyy varmaan pistää salikortti jäähylle hetkeksi ja käpytellä sen verran mitä pystyy. En kuitenkaan halua, että alan käyttää raskautta tekosyynä liikunnan lopettamiseen. Täytyy vaan pitää järki tässä hommassa mukana, mikä on hiukan hankalaa ollut meikeläiselle aina.

Iltapäivästä lähdettiin isosiskon ja hänen tyttäriensä (6- ja 10-v.) shoppailemaan kaupungille. Löysin ihanan valkoisen satiiniboleron Stockalta, joten päätinkin pistää sinne häihin sitten vanhan kellohelmamekkoni sen kanssa. Radiokirpparilta mukaan tarttui vielä täydelliset valkoiset kengät, 10€, asuun! Pääsin niin halvalla tällä kertaa, että ostin mielissäni kummitytölleni (10v.) "leggingspaidan", niin kuin hän asian ilmaisi. On kuulemma pitänyt venytellä vanhoja paitoja, että saisi niistä leggareihin sopivan :3 Kauheaa, miten nopeasti aika menee! Vastahan tämä murunen syntyi, ja nyt alkaa olla jo lähellä esiteini-ikää.

Kaupungissa tuli huono olo, kun en ollut syönyt ennen lähtöä. Radiokirppiksen korvapuusti auttoi erinomaisesti  <3 Tammerkoskikin haisee ihan raadolta nenääni nyt, yhhhh!

Ei vielä pitäisi miettiä synnytystä, mutta tuli vaan tänään puheeksi siskon kanssa. Siskolla kun on tuota synnytyskokemusta, neljä lasta. Kummityttöni ampaisi aikoinaan ambulanssiin, niin kiire hällä oli tähän maailmaan! Olen ajatellut, että isosiskoni tulisi doulakseni. TAYSiin saa ottaa isän lisäksi doulan mukaan synnytykseen. Voi olla, että herkkä mieheni makaa ketarat ojossa ilokaasupäissään salin lattialla ja tarvitsen vähän lisätukea ;)

Päivän murhe: miksi minulla ei ole repäisykipuja? Nippailuakin on tooosi harvassa? Onkohan tämä nyt sitten tuulimuna? Miksi pitäisi olla kaikki oireet? Miksi olen neuroottinen?

Vanha H&M:n mekko, patellavyö Vero Modasta?, bolero Vilasta ~24€ ja laukku kirpparilta 2€

Täydelliset kengät radiokirpparilta 10€