Elämän pienet valinnat

Uppouduin pitkäksi toviksi tutkimaan luomukosmetiikan ihmeellistä maailmaa. Kaikki minut paremmin tuntevat kyllä tietävät, että tässä naamassa on pakkelia nähty vuosien varrella enemmän tai vähemmän. En todellakaan ole niitä ihmisiä, jotka voivat huoletta unohtaa meikkipussinsa viikoiksi jonnekin. Ei. Jos jokin kosmetiikkatuote uupuu, iskee paniikki! Tämä koskee myös deodoranttia, shampoita, hoitoaineita jne. Olen saanut itseni uskomaan, etten pysty elämään ilman näitä tärkeitä tuotteita.

Voi kyllä, olen ollut mainosmiesten vietävissä. Tuuheuttavat shampoot ja valkaisevat hammastahnat, selluliittivoiteet ja selvästi ryppyjä silottavat rasvat (koska minulla on huoliryppy!) on niin nähty. Kai niihin haluaa uskoa, ja "näkee selvästi muutoksen", kun oikein tarkkaan katsoo. Todellisuudessa mainosmiehet luovat ihmisten tarpeet nykyään. Kyllähän kaikilla täytyy olla supermaxmegalength -ripset ja tuuhea, kiiltävänsileä tukka. Paitsi, jos haluaa surffitukan, mutta siihenkin on oma tuotteensa: suolasuihke!

Tämän hiustenvärjäämättömyystempaukseni johdosta ajattelin, että eipä tällä kuontalolla ole enää niin väliä. Haalistukoon punainen perhana! Kyseessä oli myös olosuhteiden pakko, sillä maalla (=mökillä) ei ollut paljon vaihtoehtoja. Pesin hiukseni tervashampoolla ja hoitoainetta en löytänyt. No, olivathan ne vähän sähköiset seuraavana päivänä, mutta hyyyvin kuohkeat ja kiiltävät. Tänään kokeilin kotoamme löytynyttä Linna -shampoota. Lopputulos: erittäin positiivinen! Hiukset ovat tuuheat ja kiiltävät, mutta aivan latvoista hiukan kuivat. Noille latvoille tosin pitäisi näyttää saksia melko pian...

En todellakaan tiedä, minkä herätyksen olen yhtäkkiä kokenut. Olen myös alkanut kaivata takaisin kotipitäjääni, pienelle maaseutukylälle. Seuraavaksi tahdon varmaankin opetella lypsämään. Olen huomannut viime aikoina, että kaikki tämä liika joka puolella ja joka asiassa ahdistaa. Jotenkin sitä kaipaa ihan perusasioiden äärelle. Haluan pärjätä ilman riippuvuutta tuotteisiin, tavaroihin ja asioihin, joihin tarve tulee jostain muualta kuin itseltäni, ulkokohtaisesti.

Pienien valintojen avulla olen saanut jo sekä omaa että perheeni elämää sellaiseen suuntaan, joka tuntuu hyvältä. Meillä on upea kierrätyssysteemi pienessä allaskaapissamme, pyrimme valmistamaan ruuat itse alusta loppuu ja hyödyntämään itse hankittuja raaka-aineita (huomenna teen kalamurekepihvejä vaarin saamista kaloista ja heitän Pikkukarhun aamupuuroon itse poimittuja mustikoita), olemme vaihtaneet kaikki kodin lamput LED -lampuiksi (sähkönkulutus putosi rytinällä), kestovaippailemme, ostamme luomua mahdollisuuksien (=rahatilanteen) mukaan...

Ja sitten teemme paljon myös asioita, joista ei voi olla niin ylpeä, kuten ajaminen autolla kauppaan (matkaa n. 1km), tonnikalan ostaminen, veden laskeminen suihkussa liian pitkään tai valtavien talouspaperimäärien käyttäminen (en kestä rättien hajua! Tahdon bambutiskirätin!) Paljon on vielä asioita, joita haluaisin muuttaa, mutta käytännöllisyys  laiskuus  tai muut syyt ovat menneet muutoksen edelle.

Olen kuitenkin aika ylpeä itsestäni, sillä olen pohjimmiltani melko laiska ja itsekäs ihminen. mukavuudenhaluinen. Monet pienet valinnat vaativat vähän enemmän ponnistuksia arjessa, kuten kierrätys, mutta toisaalta siitä tulee niin älyttömän tyytyväinen olo. Tänäänkin, tehtyäni vaivalloisen ruuan alusta loppuun, olo oli kuin maratonin juosseella. Tosin en ole koskaan juossut maratonia... Tärkeintä on tunne siitä, että elämä näiden valintojen kanssa tuntuu hyvältä.

Ai niin. Tässä postauksessa piti vain sanoa siitä, että miten paljon ihmisiä huijataan sanalla "luonnonmukainen" tai "luomu". Kehittelen tässä muutamia kokeiluja (luomu)kosmetiikkaan liittyen, saatte lukea niistä sitten myöhemmin. Ja noista huijauksista!