HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2013!
Tuokoon vuosi teille tullessaan paljon iloa, onnea ja rakkautta.
Uuden vuoden aaton vietimme ystäväpariskunnan ja heidän poikansa kanssa Miehen vanhempien luona. Appi ja anoppi itse eivät olleet kotona, me valtasimme heidän kotinsa paremman tilan ja hyvä saunan takia. Ammuttiin kolme rakettia, Pikkukarhua ne eivät pahemmin hetkauttaneet. Päässä oli toki tyylikkäät vihreät kuulosuojaimet molemmilla pikkukundeilla. Rakettien jälkeen pojat kävivät yhdessä kylvyssä, tosin Pikkukarhua vähän tuppasi häiritsemään liikaa läiskyttelevä paras ystävä. Meidän poika on kyllä niiiiiiin herkkis!
Upea ajatuksemmehan oli, että pojat nukahtavat kiltisti kylvyn ja iltapalan jälkeen, toinen appivanhempien sänkyyn ja toinen matkasänkyyn. Vaan eihän se nyt ihan niin iisiä ollutkaan. Pikkukarhu kyllä nukahti, mutta toveri alkoi itkeä aina matkasänkyyn joutuessaan. Pikkukarhu aloitti heti myötätuntoitkunsa lähes unissaan. Loppujen lopuksi Pikkukarhu nukkui ja toverinsa leikki keittiöön hilatussa matkasängyssä, kun me aikuiset söimme ja juttelimme. Puolen yön aikaan valoimme tinat, omani näytti ihan vasarahailta! Kukaan meistä ei oikein osannut tulkita tinoja, ainut mikä tiedettiin varmasti, oli röpelön rahaa lupaileva ominaisuus.
Ja pikkukaveri sinnitteli tosiaan siihen puoli yhteen saakka, kunnes nukahti vaunuihin heidän lähtiessään kotiin. Voi pientä sissiä! Me jäimmekin sitten anoppilaan yöksi, vaikka alun perin pitikin tulla kotiin. Tajusin, että olin siellä ENSIMMÄISTÄ kertaa yötä! Ei tule mentyä sinne yöksi tuosta vaan, kun asuvat kuitenkin kilsan päässä.
Tein muuten ensimmäistä kertaa mutakakkua eilen ja siitä tuli ihan hurrrrrrrrrjan hyvää! Suosittelen!
Uuden vuoden lupauksia en tehnyt. Toki olen suunnitellut ajatuksen tasolla, miten elämää voisi parantaa edelliseen vuoteen verrattuna. Voisin olla positiivisempi, pyrkiä aktiivisesti katkaisemaan negatiiviset ja ahdistukseen johtavat ajatusmallit. Voisin ulkoilla vähän pidempiä lenkkejä, ehkä jopa käydä juoksemassa silloin tällöin. Voisin välttää "turhaa" netissä roikkumista. Voisin syödä vähemmän herkkuja. Voisin pysähtyä hetkeen usemmin. Voisin antaa kotitöiden olla, ja heittäytyä sohvalle lukemaan hyvää romaania.
En tehnyt lupauksia, mutta voisin... yrittää.
Aloitan nyt. Lopetan datailun ja kävelen takaisin anoppilaan hakemaan sen mutakakun lopun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos, kun jätät viestin!