Pikkukarhu 8,5kk ja äidin päivystyskeikka

Toissapäivänä oli vihdoista viimoin PK:n 8kk neuvola, vaikka herrahan on jo 8,5kk. Seuraavan kerran onkin sitten vasta 1v, mihin ei tosiaan ole enää niin kauhean pitkä aika. Ihmettelen päivittäin, mihin pikkuvauvani on kadonnut! Tyyppihän on jo ihan taaperomainen!

Ja hienosti kasvaa edelleenkin keskikäyrällä:

2.5.12      52cm        3420g       32cm
3 vkoa     53,3cm     4020g       35,6cm
5 vkoa     55,3cm     4535g       37cm
6 vkoa     56,6cm     4925g       37,8cm
3kk         62cm         6410g       40cm
4kk         65cm         7200g       41,2cm
5,5kk      67,4cm      8165g       43cm
6,5kk      69cm         8640g       43,8cm
8,5kk      72,4cm      9475g       45,7cm

"Terve poika, kasvaa hyvin. Ryömii, istuu ilman tukea."

Tähän voisin vielä lisätä, että Pikkukarhu osaa hienosti taputtaa, ja antaa mielellään itselleen aplodeja onnistuttuaan esimerkiksi kakkaamaan pottaan. Lisäksi uusi ei-niin-hieno taito on kaapin ovien avaaminen. Meidän tv-hyllyssä on ovissa pienet vetonupit, mutta silti PK saa ovet avattua. Pinsettiote on melko rautainen jo!

Näppärä keino pitää Pikkukarhu pois pahanteosta on laittaa hänet istumaan ja muutama lelu siihen hollille. Hän kun ei osaa vielä lähteä tästä asennosta itse pois, mitä nyt välillä keikahtaa vahingossa. PK:lla ei tunnu olevan mikään kiire noiden istumis- ja konttausjuttujen kanssa.

Neuvolareissun jälkeen mentiin päiväkaffelle ystävän luokse. Valittelin jo siellä, että on kyllä kipeä olo, ihan kuin olisi keuhkoputkentulehdus. Ulkona kävely pisti keuhkoihin ja keuhkoputkiin niin, ettei tehnyt mieli hengittää lainkaan. Vakuuttelin kuitenkin, että olen yhä lähdössä siskon luo viikonlopuksi, että kyllä se tästä.
Kävelymatkalla kotiin luulin kuolevani. Kotona iskin ensimmäisenä kuumemittarin kainaloon, ja sehän näyttikin sitten yli kolmekasia! Onneksi Pikkukarhu jatkoi uniaan vaunuissa, sillä en kyennyt enää nousemaan sohvalta. Mies ehti tulla kotiin ennen kuin hän heräsi. Päätin varalta soittaa terveyskeskuksen ajanvaraus- ja neuvontapalveluun, että olisiko syytä käydä lekurissa. Hoitaja oli sitä mieltä, että kannattaisi mennä suoraan Acutaan (päivystys), koska pääsisin lääkärille muutoin vasta seuraavana päivänä puolen päivän aikaan. 

Appiukko lähti heittämään Acutaan. Olin aivan umpijäässä ja olo tuntui epätodelliselta. Jouduin odottamaan lääkärille pääsyä yli tunnin, mikä ei ollut kovin pitkä aika ottaen huomioon, että kyseessä oli Acuta... Lääkäri tuli siihen tulokseen, että olisi syytä ottaa laaja verenkuva sekä virtsakokeita, sillä kuumeen, yskän ja keuhkoputkikipujen lisäksi minulla oli melko kovia vatsakipuja. Jouduin ensiavun vuodepaikalle odottamaan testejä. Ehdin maata ainakin puolitoista tuntia, ennen kuin verinäyte tultiin ottamaan. Siinä sai kuunnella kaikkia mukavia ensiapujuttuja (not). Verikokeiden tulokset tulivat kahden tunnin päästä, joten olin aika kypsää kauraa, kun pääsin vihdoin kotiin kymmenen maissa illalla. 

Kaikki arvot olivat kunnossa, myös tulehdusarvot olivat matalat. Kyseessä on siis viruksen aiheuttama tauti, johon antibiootit eivät auta. Eilen kuume oli vähän matalampi, mutta tänään aamulla mittasin taas lähemmäs kolmekasin lukemat. Ja minä kun en oikeasti ole ikinä kuumeessa! Normilämpönikin on alle 36 asteen...

Onneksi äitee tuli viikonlopuksi hoitamaan PK:ta, kun Mies lähti maalle jatkamaan saunaprojektia. Saan ihan luvan kanssa maata sohvalla (läppärin kanssa) rykimässä, ihanaa. Illaksi on jemmassa parasta lääkettä: Ben & Jerry's Chocolate Fudge Brownie! Jos sillä ei ala parantua, niin milläs sitten?!

Mutta kaikista parasta lääkettä on ehdottomasti äidin oma aurinko! :)