Pettymyksiä ja löytöjä luonnonkosmetiikkarintamalta

Olen ehtinyt häpeällisen vähän perehtyä luonnonkosmetiikkaan, vaikka niin intoa puhkuen lähdinkin tutustumaan siihen. Taloutemme on ajautunut totaaliseen kriisiin miehen jäätyä työttämäksi, joten uusia tuotteita ei ole ollut mahdollista hankkia. Nämä muutamat harhaostoksetkin harmittavat paljon, niihin meni kuitenkin melkoisesti rahaa.

Mitkä tuotteet ovat osoittautuneet toimiviksi?

Kuva lainattu Ekolon sivuilta

Mádaran GLoss&Vibrance -shampoon ostin kyllästyttyäni tuusaamaan tahmaavalla ja tunkkaisen hajun hiuksiin jättävällä palashampoolla. Shampoo on vegaaninen ja Ecocert -sertifioitu. 99% raaka-aineista on luonnollista alkuperää ja 5% raaka-aineista luomutuotantoa.

Hiuksista tulee puhtaat, ilmavat ja hyväntuoksuiset. Näin talvisaikaan on havaittavissa sähköisyyttä, mutta hiukset eivät ole muuttuneet kuiviksi korpuiksi, vaikka en käytä mitään hoitoainetta. Jopa latvat tuntuvat pehmeiltä! Hiukset ovat pysyneet yllättävän terveen (kiiltävän) näköisinä ilman hoitoainettakin. Hiuspohja tuntuu rauhoittuneen, eivätkä hiukset rasvoitu supernopeasti, kuten viime raskauden aikana tuppasi käymään. Shampoo ei tuoksu liian voimakkaasti pesun aikana, mikä on ollut tässä hajuyliherkkyydessä suurta plussaa.

Kuva lainattu Frantsilan sivuilta

Sain pikkusiskolta synttärilahjaksi Frantsilan Kehäkukkavoidetta. Sen sanotaan olevan "ihokudosta uudistava ja elvyttävä kotimainen luonnonmukaisista yrteistä valmistettu kevyt kasvo- ja hoitovoide". Herkkä, pintakuiva (talvisin rutikuiva) mutta kuitenkin nopeasti rasvoittuva ihoni on tykännyt tästä tuotteesta. Voide kosteuttaa tehokkaasti, mutta imeytyy kuitenkin nopeasti jättäen ihon mattapintaiseksi. Olen käyttänyt tätä myös lapsen kuivalle iholle. Frantsilan sivuilla mainitaan, että tätä voi myös käyttää hilseen ja vaginahiivan karkoitukseen! Mielenkiintoista. Hiukan hintava tuote, mutta vaikuttaa kovin riittoisalta ja muutenkin hintansa arvoiselta tuotteelta. Iso plussa on tietenkin kotimaisuus ja tässä tapauksessa "lähituotanto", sillä Frantsilan tila on Hämeenkyrössä. Aion käydä tutustumassa Frantsilan tilaan ja erityisesti sen kasvisravintolaan kesällä.

Frantsilan elvyttävä yrttisavinaamio lunasti myös paikkansa kosmetiikkahyllystäni. Sain tämän tuotteen kaupanpäällisiksi ostettuani tolkuttomat määrät tuotteita Ruohonjuuresta. Naamion luvataan elvyttävän, syväpuhdistavan, tasapainottavan sekä rauhoittavan ihoa. Kovia lupauksia siis! Kovin suuria eroja naamioiden käytön jälkeen en ole koskaan ihossani huomannut, mutta tämä tuntui ainakin miellyttävältä käyttää. Iho ei kiristänyt tai punoittanut (=ärtynyt), kuten monien syväpuhdistusta lupaavien tuotteiden jälkeen. Myöskään käytön aikana en huomannut pistelyä, kutinaa tai kuumotusta, mitä joskus naamiot ovat aiheuttaneet.

Kuvat lainattu Ekolon sivuilta

Rakkaat ystäväni olivat hommanneet minulle synttärilahjaksi 30€ lahjakortin Ruohonjuureen. Mainio lahja! Olin nimittäin odottanut innokkaasti, että pääsisin hommaamaan luonnonkosmetiikkaa olevat putsarit. Pitkään liikkeessä kierreltyäni päädyin jälleen Mádaran tuotteisiin: syväpuhdistusvaahtoon sekä tasapainottavaan kasvoveteen. Puhdistukseen valitsen vaahdon mielummin kuin puhdistusmaidon, sillä en pidä puhdistusmaidon jättämästä tunteesta iholla. Olen ehkä tottunut pesemään ihon liian natisevan puhtaaksi, mutta puhdistusmaidon jättämä kalvo saa ihon tuntumaan yhä likaiselta. Monesti maidot eivät myöskään putsaa ihoani riittävän hyvin, vaikka olisivatkin parempi vaihtoehto herkälle iholle.

Syväpuhdistusvaahto lupaa puhdistaa iholta meikin ja lian tehokkaasti kuitenkin kuivattamatta sitä. Tarkoitettu kaikille ihotyypeille. Tuote on vegaaninen ja Ecocert -sertifioitu, 100% raaka-aineista on luonnollista alkuperää ja 13% luomutuotantoa. Olen ollut tyytyväinen puhdistusvaahtoon, tosin en ole yrittänyt putsata sillä tavallista meikkipuuteria, jonka kunnolliseen poistamiseen vaaditaan vähintäänkin tärpättiä (eli olen käyttänyt Cliniquen putsaria ja naama ei todellakaan kiitä). Muun meikin se kuitenkin poistaa tehokkaasti. Iho jää puhtaan ja raikkaan tuntuiseksi, mutta sitä ei kirvele, kuumota tai kiristä. Täydellistä!

Tasapainottava kasvovesi on tarkoitettu normaalille ja sekaiholle. Se lupaa virkistää ihoa syvältä, tasapainottaa ihon rasvoittuvia ja kuivia alueita sekä ihon PH:ta ja supistaa ihohuokosia. 99% raaka-aineista on luonnollista alkuperää ja 21% luomutuotantoa. Kasvovesi on pitänyt lupauksensa: iho on rasvoittunut huomattavasti vähemmän kuin muita putsareita käyttäessäni, vaikka raskaus saa ihon rasvoittumaan entistä villimmin. Lisäksi kireät talvipakkaset ovat yleensä saaneet kasvojen ihon järkyttävän pintakuivaan kuntoon, mutta nyt olen välttynyt pahimmalta ihon hilseilyltä. Iho tuntuu nimenomaan tasapainoiselta nyt, sillä olen ennen taistellut rasvaisuutta vastaan tuotteilla, jotka ovat samalla myös olleet liian tujuja herkälle, couperoottiselle iholleni.

...Ja ne suuret pettymykset...

Kuva lainattu Ekolon sivuilta

Epätoivoinen yritykseni löytää kookosöljyn tilalle luonnonmukainen dödö johti valtavaan hikiläikkäkatastrofiin. Ostin Ruohonjuuresta Urtekramin Deo Crystal -Aloe Veran kokeiluun. Dödö on vegaaninen, eläinkokeeton ja Ecocert -sertifioitu. Hikoiluasteeni on tällä hetkellä valtava. Hikeä tulee litratolkulla, tai siltä minusta ainakin tuntuu, ja se on myös alkanut haista pistävältä. Miehen hieltä! Kiitos raskaushormonien. En oikeastaan huomannut mitään vaikutusta tällä dödöllä, sama kuin vettä olisi kainaloihin laittanut. Sopisi varmasti vähän hikoilevalle ihmiselle, jonka hiki ei haise. Harmittaa, kun näitä hygieniatuotteita harvemmin saa edes lahjoitettua etiäpäin.

Jouduin muuten turvautumaan jälleen Garnierin dödöön, olisiko ollut joku Mineral Sensitive. Ei muuten pitänyt sekään, yhtenäkin päivänä hikiläikkä ylettyi miltei kyynärpäähän saakka. Todella ällöttävää. Jouduin ostamaan Nivean stickin, joka toimi viime raskauden aikana ja toimii suht hyvin nytkin, tosin täysin kuivana ei pidä sekään. Ihanaa olla tällainen hikoileva porsas!

Kuva lainattu Jolien sivuilta

Vaikka odotukset eivät olleetkaan kovin korkealla luonnonmukaisen ripsarin suhteen, oli tämä Terre d'Ocin ripsiväri Noir Bengale silti pettymys. Olin lukenut siitä paljon kehuja, mutta toisaalta ripset ja niiden käyttäytyminen eri ripsareiden suhteen ovat tietenkin yksilöllisiä. Tämä ripsari lupaa pidentää ja paksuntaa ripsiä sekä samalla kosteuttaa niitä. Lisäksi luvataan erittäin hyvä pysyvyys. 98% raaka-aineista on luonnollista alkuperää ja 54% luomua. Minulla on hyvin hauraat/ohuet, piikkisuorat ja täysin vaaleat ripset. Ennen ripsarin laittamista taivutin ripset kuten normaalistikin. Muutaman harjauskerran jälkeen meinasi iskeä tuskastuminen: miksi tätä väriä ei tunnu jäävän ripsiin yhtään? Nämähän sojottavat taas suoraan alaspäin! Annoin kerroksen kuivua ja lisäsin ripsaria vielä useampaan otteeseen, jotta sain mielestäni tarpeeksi väriä. Lopputulos ei kuitenkaan ollut kovinkaan näyttävä, sillä ripset eivät suinkaan kaartuneet kauniisti avaten katsetta, vaan roikkuivat surkeana. Jos ripsiin harjasi yhden kerroksen, ei ripsiä juurikaan huomannut.

Yksi kerros ripsaria. Katson kuvassa vähän yläviistoon, joten ripset eivät näytä niin piikkisuorilta.

Ripsari sopii erittäin huomaamattomaan arkimeikkiin, kun tahtoo saada vain hitusen väriä ripsiin. Näyttävämmän lopputuloksen aikaansaamiseen kannattaa varata aikaa, sillä värin on hyvä kuivua ennen seuraavan kerroksen lisäämistä. Yllättävää ja positiivista oli, ettei ripsari varissut päivän aikana, vaikka eräänäkin päivänä sudin varmaan kolme kerrosta. Toisaalta ripsari ei ollut kovin pitävä lupauksistaan huolimatta: tuulesta johtuva silmien kostuminen sai aikaan ripsarin valumisen, ja ilman suurempia silmävuotojakin ripsari tuntui jotenkin tuhrivan silmänalusia jättäen niihin tummat läntit (johtuen ehkä rasvoittuvista silmäluomistani sekä ihostani?)

Sen sijaan ripsarin poistamiseen tarvittiinkin jo järeämpää kalustoa. Pelkällä vedellä väri levisi silmien ympärille, mutta sen poistamiseen iholta sai tehdä töitä meikinpoistoaineella. Parhaiten silmät sai siistiksi vedenkestävälle ripsarille tarkoitetulla putsarilla.

Harmillista, mutta silloin harvoin kun jaksan ehostaa silmiäni, tahdon varmasti kestävän lopputuloksen. Tämäkin taitaa jäädä käyttämättä. 

Kuva lainattu Jolien sivuilta

Tilasin ripsarin kanssa myös Zuiin mineraalimeikkipuuterin (sävy ivory). Sen luvataan olevan luonnonmukainen, vedenkestävä, täysin peittävä ja suojaavan UVA- sekä UVB-säteiltä. Meikkipuuterit ovat aina riskaabeli ostos kokeilematta, kuten ripsiväritkin, mutta otinpahan riskin. Pettymys oli tämäkin. Meikkipuuteri ei ollut riittävän peittävä couperoottiselle iholleni, punaisuus paistoi iloisesti läpi varsinkin nenänpielistä. Lisäksi meikkipuuteri tuntui katoavan naamasta jo muutaman tunnin päästä sen laittamisesta. Kun iho oli talvikunnossaan (pintakuiva), puuterin laittamisen jälkeen naama näytti "hilseilevältä".

Annan tälle meikkipuuterille uuden mahdollisuuden kesällä, kun ihon väri on tasaisempi ja kuivuus ei vaivaa niin paljon. Sopii varmaan loistavasti kevyeen kesämeikkiin, eikä vähiten aurinkosuojansa ansiosta!

Tiedätkö hyviä ripsareita tai meikkipuutereita, jotka ovat luonnonkosmetiikkaa? Kerro ihmeessä!

Luomudeodorantti

Päätin lähteä karsimaan (synteettisia) kemikaaleja myös kainaloista. Kuulun niihin ihmisiin, joilla on tarve kontrolloida kaikkea. Niinpä hinkkaan aamuin illoin dödöä hullunlailla kainaloihini, jotta pysyisin varmasti hajuttomana all day long. En voi ymmärtää ihmisiä, jotka vain sipaisevat dödöä tai vielä pahempaa: käyttävät suihketta! Kulutan dödöä purkkitolkulla.

Hikoilen melko paljon, mutta hikeni ei taida olla siitä pahimmasta päästä hajultaan. Monesti olen itse haistanut oman lemahdukseni, mutta mies ei (pakotettuna haistelemaan). Lääkitys on saanut aikaan sen, että saan yhtäkkisiä kuumia aaltoja, jolloin kainalot kostuvat litimäriksi. Salilla treenatessa hikeä tippuu nenänpäästä kuin kunnon punttipaavoilla konsanaan. Ja tähän mennessä mikään markettituote ei ole pitänyt, ei Rexona eikä Garnier, jotka lupaavat 48h ultimate protectionia. En ehdi edes lähteä kotoa, kun kainaloissa on jo hyvällä tuurilla pienet tekojärvet. Mitään Absolut Torr -kainaloidentappajaa en todellakaan kokeile, sillä sain sellaisesta kerran järkyttävän allergisen tms. reaktion.

Heleppoa ei tule siis olemaan.

Dödöjuttuja tutkiskellessani kiinnitin huomiota ristiriitaisiin tietoihin antiperspiranttien ja deodoranttien sisältämistä aineista. Vaikuttava aine, joka pitää kainalot kuivina on dödöissä alumiini. Monia dödöjä markkinoidaan nykyään alumiinittomina. Luontaistuotekaupoista saa "luomudödöjä", kuten kivideodoranttia, kristallideodoranttia ja tavanomasempia dödöjä. Kuitenkin tuoteselosteista pomppaa silmille aine nimeltä ammonium-alum, joka on alumiiniammoniumsulfaatti.

Alumiini halutaan pitää pois dödöjen tuotelistalta, koska jossain vaiheessa kohkattiin dödöjen alumiinin sekä rintasyövän mahdollisesta yhteydestä. Ilmeisesti kunnollista tutkimuksellista näyttöä ei tästä ole, ja suurin osa asiantuntijoista pitää dödöjä turvallisina. Alumiinin väitetään myös tukkivan huokoset. Niin, eikös sen dödön pointti juuri ollutkin, että tukkimalla huokoset hieneritys vähenee?

Ärsyttää, että tuotelistauksissa kierretään tuota alumiiniasiaa ja johdetaan ihmisiä harhaan, vaikka alumiini ei aiheuttaisikaan vakavia seuraamuksia.

Vaikka dödöt ovatkin ilmeisesti turvallisia käyttää, halusin kuitenkin löytää kunnon luomudödön, mikä nyt sitten osoittautuikin omien tutkimusten valossa melko hankalaksi. Ajattelin aluksi ottaa kokeiluun mineraalikiven, mutta luin erään käyttäjän kokemuksia. Siinä hänelle oli tullut ihottumaa kiven käytöstä, ja hän oli ottanut yhteyttä maahantuojaan tms. Vastauksena oli, että mineraaleja louhittaessa joukkoon pääsee nikkeliä, joka voi aiheuttaa reaktion osalle ihmisistä. No, minähän olen tautisen nikkeliallergikko, joten en uskalla edes koettaa moisia!

Kaikki tai ei mitään. Testaukseen lähti neitsytkookosöljy! Neitsytkookosöljyä on hehkutettu dödönä ympäri intter weppiä. Osa käyttää sitä pelkästään, osa sekoittelee siitä ja muista luomutuotteista omia dödöjään. Aion kokeilla myös muutamia dödöreseptejä, kun saan vähän rahnua, joilla ostaa muun muassa eteeristä öljyä ja e-vitamiinia. Jotkut sekoittavat ruokasoodaa ja kookosöljyä dödöksi, sitä voisi kokeilla aiemminkin.

Uusi Musta on tiivistänyt hyvin kaiken tarpeellisen kookosöljystä dödönä, suosittelen lukaisemaan. Kemikaalicockailissakin on koettu kookoshurmaa, pientä pettymystä ja uudelleen löytymisen iloa.

Kookosöljy lunasti jo paikkansa kosmetiikkahyllyltäni: yövoiteena se toimi erittäin hyvin, aamulla iho oli normaalia tasaisemman värinen, eikä lainkaan rasvainen (kuten useimpien yövoiteiden käytön jälkeen). Iho pysyi koko päivän kiiltelemättä, vaikka huuhtaisin vain aamulla kasvoni pelkällä vedellä. Uskomatonta! Käsirasvana toimi myös niin hyvin, etten enää taida ostaa vuosikausien suosikkikäsirasvaani. 

Eikä vähiten hienoa, yksi purnukka, monta käyttömahdollisuutta! Aion kuitenkin jakaa ison purkin useampaan pieneen (huraa, käyttöä lastenruokapurkeille!), jolloin käsille, kainaloille ja kasvoille on omansa. Öljyä kaapimaan mennessä olisi hyvä muistaa pestä kädet aina (kuten tietty normaalienkin voiteiden kanssa), jottei purkkeihin pääse pöpöjä.

Tällaisen pönikän ostin Ruohonjuuresta, maksoi hitusen yli 11e.

Niin että anteeksi nyt vaan, kaikki kanssaeläjäni. Sen lisäksi, että näytän kohta metsien mieheltä (naiselta), saatan myös haista siltä! Ihanaa olla kotiäiti, niin voi huoletta testailla kaikkea epämääräistä!